Kirjoitukset avainsanalla Ystävänpäivä

Viime aikoina meidän perheessä on keskusteltu paljon kavereista. 

Pikkuveljeni on kertoillut kavereiden kuulumisia, iloja ja myös suruja kavereihin liittyen. Ilot tekevät hänet riemastuneeksi, mutta surut kaveruudessa painavat suurina. Niin kuin kaikilla neljäsluokkalaisilla. 

Pääsin tuntemaan itseni vanhaksi ja viisastuneeksi, kun totesin hänelle, että kyllä se siitä. Kun minä olin nelosella, niin kaikki tuntui juuri samalta, ja se loppui sitten kun me kasvoimme. 

Jäin miettimään ystävyyttä. 

Ihminen on laumaeläin, joten ystävyys on meille tärkeää. Se on usein kaikista suurin kantava voima mitä meillä on.

Sanotaan, että vain itseään voi muuttaa, niin ystävyydessä kuin rakkaudessakin. Itse olen hieman eri mieltä.

Huomaamattamme me kaikki muutamme toisiamme. Kyllä kaikki kaverini ovat muuttaneet minua: En olisi alkanut kirjoittaa ilman heitä. En osaisi laittaa hiuksiani kiinni ilman heitä. En olisi lukenut valtaosaa lempikirjoistani ilman heitä. En osaisi käsitellä marsuja. Tai tehdä edes makaronilaatikkoa. 

Toisaalta onhan kaveruudessa varjopuoliakin: aina kaikki eivät osaa olla hyviä ystäviä. Ja se satuttaa usein enemmän kuin haluaa itse myöntää. 

Mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, hyvät ystävät ovat ainakin näin lapsena usein tärkeintä mitä on. Ja sen takia kun veljeltäni kysyy kuulumisia, saa tietää myös, mitä kavereille kuuluu. 

Myönnän tuon ehkäpä myös itsessäni. En tietenkään kerro kavereiden salaisuuksia tai henkilökohtaisuuksia, mutta helposti päivästänsä kertoessaan saattaa suusta lipsahtaa myös kavereiden tekemiset.

  • Sen, jonka tiedän lukevan tämänkin postauksen, sillä hän kertoi aloittaneensa alusta kaikkien juttujemme lukemisen. (Hei, nyt kun luet tätä niin haluan ilmoittaa että minun pitäisi tehdä sitä Feeniks -tekstiä, mutta kirjoitan tätä. Otan kaiken vastuun jos emme saa sitä ajoissa palautettua.)
  • Sen, joka opetti minut dippaamaan leipiä teehen.
  • Sen, joka tuli perjantaina tyytyväiseksi saadessaan vihdoin selville lempparipokemonini nimen.
  • Sen, jonka kanssa olen ollut siitä asti, kun opettelimme soittamaan kannelta. 
  • Sen, joka antoi tekstini luettavaksi laumalle kriitikkoystäviään. 
  • Sen, jonka kanssa näyttelimme Romeota ja Juliaa.
  • Sen, joka nyt odottaa saavansa kuulla itsestään tuon ylemmän jälkeen;)
  • Kaikkien, jotka ottivat näitä kuvia kanssani.
  • Kaikkien, jotka lukevat tämän.
  • Kaikkien, joiden kanssa olleista hetkistä en osaa valita, mitä kirjoittaa.

Kiitos teille kaikille.

Ihanaa ystävänpäivää!

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (5)

C

Olen pohtinut paljon ystävyyttä viime aikoina. Nuorempi poikani palvoo erästä ystäväänsä, joka puolestaan kohtelee poikaani sikamaisesti. Poika jaksaa aina antaa anteeksi. Onneksi koulussa puututaan kohteluun.

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Hei C ja kiitos kommentistasi!

Tsemppiä teille poikasi kanssa. Huonon kaverisuhteen tunnistaminen on raskasta, ja tiedän itsekin, että se on lapsena vielä vaikeampaa. Onneksi sekä sinä että koulu olette huomanneet tilanteen ja yritätte keksiä ratkaisua.

Hyviä lopputalven jatkoja kaikesta huolimatta:)

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

ElinaM

Hei Venla!

Kirjoitat tosi kypsästi ja taitavasti. Kaverit ovat lapsuudessa ja nuoruudessa tosi isossa roolissa elämässä ja muokkaavat meistä sen, miten itsemme koemme. Itselläni ala-asteen pari viimeistä vuotta olivat rankkoja, muutamista luokkakavereista johtuen, mutta ylä-asteelle mennessä, uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskellä sain taas itsetuntoni takaisin. Se, että nuo muutamat vuodet siellä kaukana lapsuudessa ovat vieläkin niin tuoreena mielessä näin 35-vuotiaana, kertoo siitä, että ne vuodet ovat elämässämme merkittäviä. Tai ehkä ne ajat elämässämme, jotka eniten käyvät tunteisiin ovat niitä, jotka parhaiten muistamme. Joka tapauksessa, ihmiset ympärillämme vaikuttavat meihin paljon, hyvässä ja pahassa. Ihanaa, että sinulla on ympärilläsi hyviä ystäviä! Ja tsemppiä pikkuveljellesi.

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Hei ElinaM ja kiitos kommentistasi!

Allekirjoitan mielipiteesi: uskon, että eniten tunteisiin käyvät tapahtumat ovat niitä, joita sitten myöhemmin muistelemme niin aikuisina kuin lapsinakin. Mukava siis kuulla, että löysit itse uusia, hyviä ystäviä:)

Suuri kiitos kehuistasi ja ihanaa lopputalvea!

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat