Kirjoitukset avainsanalla yhteistyö

Vähän aikaa sitten sain huoneeseeni uuden maton.* Violetti, Turkissa käsintehty matto muutti huoneeni ilmettä uskomattoman paljon. Valitsin sen, sillä kaikista turkkilaisista tilkkumatoista juuri violetti oli lempparini.

Maton mukana taisi paketista ripsahtaa myös hiukan sisustusintoa ja muuttumishalua, sillä saimme kaverini kanssa idean järjestää huoneeni uudestaan.

Yksi kerrallaan huonekalut vaihtoivat paikkaa.

Huoneessani työpöytä vaihtoi vastakkaiselle seinälle ja sänky siirtyi seinältä ikkunan eteen.
Huoneessani työpöytä vaihtoi vastakkaiselle seinälle ja sänky siirtyi seinältä ikkunan eteen.

“Tääl on ihan eri näköstä! Onks tää näin iso! Tääl on tosi avaraa! Onks tossakin pistoke? Mä en tiennykkään et täälläki on koukku!”, minä huudahtelin huoneeni muuttuessa.

“Venla me ollaan vaihettu vaan sun sängyn paikkaa”, kaveri naureskeli.

Huonekalut olivat olleet entisillä paikoillaan siitä asti, kun muutimme tähän taloon, eli yhdeksän vuoden ajan. 

Kalusteiden alta paljastui melkoinen kasa pölyä, langanpätkiä ja villakoiria. Mutta myös piirrustussabluunoja, kuivunut huulirasva, muutama magneetti ja palapelinpalanen.

Sekä kaksi kuvaa minusta vauvana. Ne pääsivät heti paraatipaikalle kirjahyllyn päälle.

En yleensä innostu sisustamisesta kovinkaan paljon (en ollenkaan - minä en sisusta) mutta se oli… kuin jokin palapelinpalanen olisi loksahtanut paikoilleen. Ehkä juurikin se löytämäni.

Muistin, kun piirsin sabluunoilla. Muistin tuhrineeni koko naamani huulirasvaan. Muistin leikkineeni magneeteilla.

Palapelinpalaa sen sijaan pyörittelin käsissäni hetken pidempään ennen kuin tajusin: tuoltahan pilkottaa Nipsun korva! Tämähän onkin se muumipalapeli, jota joskus isän kanssa huolella rakenneltiin.

Violetti Sukhi-mattoni* toi huoneeseen uuden  ilmeen. Ehkä onkin niin, että huoneen - taikka sen asukin - oppii tuntemaan vasta, kun sen muuttaa.

Kuinka usein sinä muutat kotisi kalustusta?

Ainoa uuden maton vähemmän miellyttävä seuraus on se, että Napsu ei suostu lähtemään millään huoneestani.
Ainoa uuden maton vähemmän miellyttävä seuraus on se, että Napsu ei suostu lähtemään millään huoneestani.

*Matto ostettu erityshinnalla blogin kautta.

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

  • Kumpi vie lapset?
  • Osta tomaattia, ruisleipää ja margariinia.
  • Menetkö illalla pelaamaan?

Tässä vuorosanoja, joiden varaan minun ja mieheni kommunikaatio aika ajoin rakentuu. Eräs entinen työkaverini kuvasi tällaista tilannetta osuvasti:

Kun puolisoiden ainoa yhteinen puuha on erilaisten kodinkoneiden täyttäminen ja tyhjentäminen, kannattaa asialle tehdä jotain.

Me tunnistamme jo vaaran merkit, ja päädyttyämme tuohon tilanteeseen yritämme järjestää jotain kivaa yhteistä tekemistä. Olinkin super-iloinen, kun blogin kautta sain hiljattain mahdollisuuden testata Hotel Rantapuiston palveluja.*

Keidas luonnon helmassa Itä-Helsingissä

Hotel Rantapuisto sijaitsee uskomattoman lähellä pääkaupungin ydintä: Helsingin Vuosaaressa. Sijainti meren rannalla, luonnon helmassa mutta lähellä kaupunkia on ihan täydellinen minilomaa varten. En osannut kuvitellakaan, että Itä-Helsingissä, muutaman kymmenen minuutin ajomatkan päässä keskustasta voisi olla tällainen keidas, joka on kuin toisesta maailmasta.

Hotel Rantapuiston näyttävä päärakennus valmistui 1960-luvulla pankin koulutuskeskukseksi. Talo on arkkitehtuuriltaan kiinnostava. Takat, katto ja monet pienen sisustuksen yksityiskohdat henkivät edelleen kultaista 60-lukua, mutta rakennusta on remontoitu hyvällä maulla, menneisyyttä kunnioittaen.

Hotellissa on nykyään  70 huonetta, kokoustiloja, aulabaari ja kaksi tilausravintolaa sekä - mikä ihaninta - kodikas rantasauna meren ääressä!

Saavuimme hotellille perjantai-iltana kuuden maissa. Meitä odotti viihtyisä ja tilava standard-huone sekä suloinen kuohuviini- ja marmeladiyllätys pöydällä.

Majoituttuamme lähdimme nauttimaan rantasaunan kuumista löylyistä sekä saunan terassilla olevan paljun rentouttavasta kosketuksesta.

Mistä aikuiset puhuvat aikuisten lomalla?

Kun suunnittelimme kahdenkeskistä minilomaa ja varailimme lasten- sekä koiranvahteja, lapseni kysyi miksi aikuisten on tärkeää välillä saada olla kahdestaan. Sanoin, että välillä on tärkeää jutella aikuisten asioita.

Mitä ne aikuisten asiat sitten ovat? Mistä juttelimme, kun ensimmäisen kerran puoleen vuoteen vietimme laatuaikaa kahdestaan?

  • Hotellihuoneessa ihastelimme retron ja modernin yhdistävää sisustusta ja muistelimme toista, kahdenkeskistä viikonloppua toisessa, hieman samantyyppisessä hotellissa viisi vuotta sitten.
  • Rantasaunan tuvassa nautimme upean juustotarjottimen antimia, hämmästelimme avaran pesuhuoneen ja saunan tiloja ja muistelimme hassuja tokaisuja, joita joku kaveri oli taannoin heittänyt saunaillassa.
  • Saunan jälkeen siirryimme Ravintola Rantapuiston herkkupatojen ääreen. Muistelimme niitä muita, lukuisia ravintolailtoja, joita olemme viettäneet yhdessä. (Jossain vaiheessa elämää tuntui, että ainoa yhteinen harrastuksemme on syöminen. Ja voi pojat, me kyllä olemmekin syöneet hyvin yhdessä tässä kuluneiden 21 yhteisen vuoden aikana!)
  • Joka välissä juttelimme lapsista. Heidän vahvuuksistaan, iloistaan ja pienistä huolistaan. Olemme molemmat täysin samaa mieltä lapsistamme: he ovat mielestämme ihmeellisiä.

Ravintolaillallisen jälkeen sulattelimme makoisaa ateriaa vaeltelemalla vielä hetkisen hotellin avarilla, kynttilän valaisemilla käytävillä. Hotellissa sattui visiittimme aikana olemaan kiinnostava, taiteilija Aini Tolosen valokuvanäyttely, joka on esillä maaliskuun loppuun saakka.

Rantasauna on kodikas ja avara. Se sopii mielestäni mainiosti esimerkiksi työporukan illanviettoon!
Rantasauna on kodikas ja avara. Se sopii mielestäni mainiosti esimerkiksi työporukan illanviettoon!

Nautin itse alkupalaksi graavattua siikaa sekä kukkakaalia, briossia ja fenkolia. Yhdistelmä kutkutti makuhermoja!
Nautin itse alkupalaksi graavattua siikaa sekä kukkakaalia, briossia ja fenkolia. Yhdistelmä kutkutti makuhermoja!

Puolison alkuruoka oli Rantapuiston maalaissalaatti savulohella
Puolison alkuruoka oli Rantapuiston maalaissalaatti savulohella

Puolison pääruoka oli muhkea Rantapuiston burgeri
Puolison pääruoka oli muhkea Rantapuiston burgeri

Oma pääruokani oli Päivän kala - niin hyvää nieriää, että meinasi lähteä taju... (Kirjoitin aiheesta helmikuussa oman postauksen.)
Oma pääruokani oli Päivän kala - niin hyvää nieriää, että meinasi lähteä taju... (Kirjoitin aiheesta helmikuussa oman postauksen.)

Oma jälkiruokani oli jogurttipannacottaa, viikunaa ja paahdettuja hunajapähkinöitä - kevyt ja raikas yhdistelmä!
Oma jälkiruokani oli jogurttipannacottaa, viikunaa ja paahdettuja hunajapähkinöitä - kevyt ja raikas yhdistelmä!

Puolison jälkiruoka oli syntisen suloinen: tummasuklaakakkua ja vadelmaa
Puolison jälkiruoka oli syntisen suloinen: tummasuklaakakkua ja vadelmaa

Täydellinen pako arjesta parikymmentä kilometriä kotoa

Jos rantasaunan kipakat löylyt ja suussasulava illallinen ovat ihanuutta, on aikuisten omalla hotellilomalla kuitenkin ehkä parasta kiireetön aamuhetki ja hotellin runsas aamiainen. Ei aikaista heräämistä, koiran ulkoilutusta, vauhdikasta lähtöä ja hätäisesti autossa mussutettua aamupalaa vaan verkkainen, pitkä aamu ja notkuva buffet tuoreine herkkuineen.

Aamupalan jälkeen tutustuimme vielä hetkisen hotellin upeisiin ulkoilumaastoihin. Sitten pääsimme kokeilemaan jotain aivan erityistä: InsideOut Escape Games -yrityksen pakopelihuonetta, joka sijaitsee hotellin yhteydessä. Se oli sellainen seikkailu, että kirjoitan lähiaikoina kokemuksesta oman postauksen.

Kaiken kaikkiaan meillä oli ihan A-luokan miniloma!  Nyt muistamme taas ne kaikki hyvät syyt, joiden vuoksi olemme yhdessä.

Hämmästelen edelleen, että koko elämyksemme, vajaan vuorokauden mittainen pako arjesta löytyi paikasta, joka on vain muutama kymmenen kilometriä kotoa! 

Jos itsekin haluat samanlaisen kokemuksen, on siihen nyt tarjolla kiva etu: blogini lukijat saavat Hotel Rantapuistossa -20 % alennuksen  päivän joustavasta majoitushinnasta koodilla MINILOMALLE. (Saatavuus voi olla rajoitettu.) Etu on voimassa maaliskuun 2017 ajan.

Hotellin aamupala-buffet oli monipuolinen ja terveellinen
Hotellin aamupala-buffet oli monipuolinen ja terveellinen

Päärakennuksen ovenkahvat kertovat kiinteistön menneisyydestä
Päärakennuksen ovenkahvat kertovat kiinteistön menneisyydestä

Hotellin rantasaunalta avautuu huikea merimaisema...
Hotellin rantasaunalta avautuu huikea merimaisema...

Oletko sinä käynyt Hotel Rantapuistossa?

*Testasimme hotellin ja ravintolan palveluja veloituksetta blogiyhteistyönä.

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (4)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mastoin ensimmäisen kerran nieriää köyhänä opiskelijana vuonna 2002, kun kesätyöpaikan pomo vei työporukan syömään hienoon ravintolaan. Aiemmin en ollut nieriästä kuullutkaan. Meillä kotona syötiin kyllä kalaa mutta useimmiten lohta, seitä, silliä ja joskus myös kuhaa.

En koskaan unohda tuota makuelämystä viidentoista vuoden takaa: kalan pehmeä, murea ja lempeä maku suli kielelleni. Maku oli lähellä kirjolohta mutta jotenkin kevyempi ja kiinteämpi.

Eilen koin saman makuelämyksen uudestaan. Testasimme Ravintola Rantapuiston  à la carte -listaa, kun yövyimme hotellissa blogiyhteistyön merkeissä.* Valitsin listalta pääruoaksi päivän kala-annoksen, joka oli nieriää.

Nieriä eli rautu on lohikala, joka elää kylmissä vesissä: Suomessa Pohjois-Lapissa ja Vuoksen vesistössä Itä-Suomessa, Keski-Euroopassa vuoristojärvissä. Se on maailman pohjoisimpana elävä sisävesikala.

WWF:n kalaoppaan mukaan ravintoloissa ja kalatiskeillä tarjottava nieriä on useimmiten kasvatettua kalaa. Kotimainen kiertovesikasvatettu nieriä on järjestön mukaan vastuullinen valinta sen vähäisten ympäristövaikutusten takia.

Hotelli Rantapuiston ravintola tarjoaa suomalaista ruokaa pientuottajatiloilta ja lähialueelta. Ravintola-annosten yrtit kerätään omasta yrttipenkistä ja grilliruokien reseptit ovat oman keittiön käsialaa.

Yritin udella hotellin vastaanotosta nauttimani nieriäannoksen reseptiä, mutta valitettavasti se on salainen. Ei mikään ihme.

Yritän kuitenkin itse huomenna jäljitellä annokseni makua, jotta myös muu perhe pääsisi osallisiksi samasta kokemuksesta. Annokseni nieriä oli todennäköisesti paistettu nopeasti pannulla, jolloin kalan ominainen maku tulee selvimmin esille.

Annoksessa oli kasvispeti, jossa oli lohkoperunoita, rapeiksi al dente -tyyliin kypsennettyjä porkkanasiivuja, muutama rapsakka sipulisuikale, tuoreita pinaatinlehtiä ja makoisaa kermakastiketta. Kalan sekä kasvisten päälle oli ilmeisesti ripsaistu kevyesti pikanttia öljy-pippuriseosta.

Oletko sinä valmistanut nieriää? Ole kiltti ja jaa tässä paras reseptisi!

*Majoituimme hotellissa ja nautimme ravintolan antimia blogiyhteistyönä veloituksetta.

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Nieriää tuli viime kesänäkin syötyä lähes joka viikonloppu, useinmiten ruotsalaista alkuperää. Sen kummempaa reseptiä ei valitettavasti ole sillä "mausteena" oli vain merisuolaa mutta savustuspöntössä valmistettuna maku oli aivan uskomaton. Valmiin kalan päälle sitten vähän sitruunaa, niin avot! Muuta en kaipaa. Suosittelen lämpimästi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minulla on nyt takana viisi fustra-ohjauskertaa. Aloitin fustra-ohjausten sarjan ohjaajani Nooran kanssa jo kauan sitten mutta vasta viime viikolla saimme sen päätökseen.

Fustra on eri puolilla Suomea käytetty harjoitusmetodi, joka on palkittu vuoden liikuntatuotteena. Fustra-ohjauksella pyritään tasapainottamaan kehon lihaksistoa, lisäämään liikkuvuutta, kehittämään kehonhallintaa ja tiukentamaan keskivartaloa. Sain blogini kautta mahdollisuuden kokeilla Fustra-ohjausta veloituksetta kuntokeskus Balanssissa, jossa treenailen. Aikaisempia fustra-postauksiani voit lukea täältä.

Minulla oli fustran suhteen isot odotukset. Tässä joitain lopputuloksia:

  • Olen yllättynyt, kuinka raskaita ja tehokkaita fustra-liikkeet ovat, vaikka ne tehdään kehon omalla painolla.
  • Olen fustran inspiroimana ottanut saliohjelmaani mukaan pari yläselän liikettä sekä pari vatsalihasliikettä.
  • Olen alkanut kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota keskivartaloon, eli välillä yritän pitää "nappia kiinni" myös keskellä arkiaskareita.
  • Toivoin kovasti, että fustra olisi sulattanut ikivanhan "hiirikrampin" oikeasta hartiastani. Se on kuitenkin niin syvällä, että Nooran mukaan siihen auttaisi vain säännöllinen hieronta.
  • Viisi fustra-ohjausta on aika vähän, niiden aikana saa vasta esimakua fustrasta. Yleensä fustra-ohjauksia otetaankin enemmän.
  • Jatkaisin muuten fustraa tulevaisuudessakin, mutta se on minulle liian sitovaa... Saattaa kuulostaa hassulta, onhan kyse henkilökohtaisesta ohjauksesta. Fustraa pitäisi kuitenkin harjoittaa mieluiten pari kertaa viikossa, ja minun oli aika hankalaa löytää kalenteristani rakoja ohjauksille. Käyn yleensä salilla arkisin vasta iltayhdeksältä, kun lapset ovat menossa nukkumaan, tai lauantaiaamuisin, eikä sellaisiin aikoihin voi sopia ohjausaikoja.
  • Summa summarum: fustrasta on varmasti hyötyä jokaiselle, erityisesti meille istumatyöläisille, joiden kropan painopiste on siirtynyt liian etupainotteiseksi, eikä keskivartalon korsetti ole ihan hallinnassa.

Oletko sinä kokeillut fustraa?

Kommentit (4)

Outi Krimou
1/4 | 

Mä en olekaan tuota snapchatia kokeillut. Tyttö räpsii kokoajan kuvia sitä käyttäen ;)
Ehkäpä joku päivä minäkin.

Johanna - Hellan ja viinilasin...
2/4 | 

Olen suunnittelut Fustraamista jo pitkään. Voiko sen sanoa noin? Mutta nyt hurahdin joogaan. Saattaisivat olla yhdessä aika kovaa kamaa :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat