Kirjoitukset avainsanalla elämä

Voimalauseissa on taikaa. Jo pitkään olen eri elämäntilanteissa ammentanut iloa ja voimaa minua henkisesti suurempien ihmisten sanoista.

Jos tuntuu, että jokin asia vastustaa, tai ei löydä lohtua muualta, voi toisen itseäsi viisaamman ajatuksista olla apua. 

Tavallaan voimalauseilla on myös psyykkinen vaikutus. Niiden avulla saatat ohjata ajatuksiasi ja elämääsi lauseiden ohjaamaan suuntaan.

Sanotaanhan, että sanoilla luodaan todellisuutta. Jos uskot ihmisen olevan hyvä, kohtelet häntä siten ja ajan oloon hän alkaa toteuttaa ennustusta.

Nämä voimalauseet tai mietelmät ovat viime aikoina olleet minulle lohduksi:

'

Jos joku kohtelee minua epäreilusti tai vaikkapa lapset kiukuttelevat, yritän ajatella näitä viisaita sanoja, jotka ovat Happy Jack Yoga -joogaopettajakoulutuksen opettajani Hannan suusta.

Kun ajattelet olevasi siunaus toiselle, et lähde negatiivisuuteen mukaan, vaan jätät sen omaan arvoonsa.

Aika ajoin moni meistä tarvitsee rohkaisua ja kannustusta uuden edessä. Esimerkiksi taloudellisten riskien ottaminen on perheelliselle iso juttu: samalla kun ottaa hypyn tuntemattomaan, voi vetää perheensä mukana.

Maslown ajatus antaa voimaa. Se muistuttaa, että hyppy kannattaa. Jos aina tyytyy vain tuttuun ja turvalliseen, ei tapahdu kehitystä. Kasvu alkaa epämukavuusalueelta.

Tämä tuntemattoman ajattelijan mietelause lohduttaa, kun sataa kaatamalla, kun huusholli on epäjärjestyksessä tai koko perhe taudin kourissa sängyn pohjalla. Se muistuttaa, että kenen tahansa on mahdollista nähdä kultareuna pilven reunalla - kyse on vain asenteesta!

Millaisista ajatuksista sinä ammennat uutta voimaa?

P.S. Muistathan osallistua blogissani kivan luonnonkosmetiikkapaketin arvontaan kommentoimalla edellistä arvontapostaustani viimeistään 10.3.

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kävin mieheni kanssa hiljattain viikonlopun mittaisella parisuhdekurssilla.

Ai meneekö teillä niin huonosti? Olette varmaan eroamassa, joku voisi ajatella.

Ei suinkaan, kiitos kysymästä.

Kävimme ensimmäisen kerran parisuhdekurssilla viitisen vuotta sitten, kun meillä oli menossa kivisempi kausi yhteiselossa. Tuon kurssin jälkeen oivalsin, että (aivan kuten ystävyyssuhteita tai kotia tai omaa kroppaa) myös parisuhdetta kannattaa hoitaa ja pitää kunnossa.

Tällä kertaa valitsimme kurssin Toivon Talo -nimisessä, viehättävässä paikassa Länsi-Uudellamaalla. Toivon Talo on vuonna 1885 rakennettu vanha kartano,joka oli miljöönä tosi inspiroiva tällaiselle kurssille.

Kurssi kesti lauantain ja sunnuntain. Näille kursseille voidaan ottaa kerrallaan enintään kuusi pariskuntaa. Meidän kurssillamme pareja oli yhteensä neljä.

Mitä kurssilla sitten tapahtui? Ei mitään mystistä. Siellä enimmäkseen keskusteltiin: kahden kesken, ohjaajien johdolla ja muiden pariskuntien kanssa. 

Keskustelun aiheita olivat esimerkiksi tunteet, vuorovaikutus ja seksuaalisuus. Harvoinpa sitä niin isoista asioista tulee juteltua puolison kanssa arjen kiireiden keskellä.

Moni luulee, että sain mieheni kurssille puolipakolla. Onneksi näin ei käynyt.

Jostain syystä edelleen elää vahvasti käsitys, että "tosi mies ei puhu eikä pussaa." Minä en ainakaan haluaisi elää sellaisen miehen kanssa.

Mitä mies kostuu parisuhdekurssista? Annetaanpa puolisoni kertoa omin sanoin:

Parisuhdekurssille osallistuminen on vähän kuin auton tai ruohonleikkurin vuosihuolto: ilmankin pärjää, mutta jossain vaiheessa saattaa haista palaneen käry. 

Kurssille yhdessä lähteminen on jo symbolisena eleenä suhdetta eheyttävä, konkreettinen osoitus siitä, että pidän suhdetta tärkeänä ja haluan viettää aikaa puolisoni kanssa. Osallistumiseen ei tarvita parisuhdekriisiä, itse asiassa kurssille kannattaa mennä ennen asioiden kärjistymistä. Silloin keskustelu on mukavampaa ja kriisitkin jäävät ehkä tulematta.

Kurssilla keskustellaan parisuhteen arkisista asioista, esim. vuorovaikutuksesta, arjen järjestelyistä, yhteisestä ajasta, seksistäkin. Kursseja ja keskusteluja vetävät aina kokeneet, koulutetut ihmiset tai avioparit.

Mielestäni kurssien parasta antia on kuitenkin mielipiteiden vaihto muiden pariskuntien kanssa. Vertaistuki ja tuen antaminen on monella tapaa opettavaista ja silmiä avaavaa.

Jos ajatus parisuhdekurssille osallistumisesta oudoksuttaa, kannattaa kääntää kysymys toisinpäin: miksi en haluaisi osallistua kurssille? "Selvitämme asiamme itsekin" tai "En halua puhua omista asioistani ventovieraille" -tyyppiset vastaukset kertovat turhasta ylpeydestä. Jos ajattelet, että "Ei siitä ole kuitenkaan apua", vaikket ole edes osallistunut, olet ennakkoluulojesi vallassa. 

Minä pidän puolisoani suuressa arvossa ja haluan elää hänen kanssaan elämäni loppuun asti. Parisuhdekurssi ei ehkä ole kovin maskuliininen juttu, mutta äijäimagoni on elämän arvojärjestyksessä kuitenkin kovin kaukana tämän ihmissuhteen takana.

Suhteen, jonka eteen olen valmis tekemään mitä tahansa - vaikka osallistumaan parisuhdekurssille.

Miten sinä hoidat parisuhdettasi?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Miehen kommentit olivat mielenkiintoisia mutta miten itse koit kurssin? Mitä opit? Oliko sillä vaikutusta parisuhteeseen? jne Nyt juttu jäi vähän vajanaiseksi. Olisi ollut mielenkiintoista myös kuulla hinnasta, järjestäjästä jne.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi =) Olen aika lailla samoilla linjoilla mieheni kanssa: kurssi muistutti siitä, kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta eli ottaa säännöllisesti puheeksi noita isoja asioita, joita kurssilla käsiteltiin mutta joita ei kiireisen arjen keskellä tule otettua esille. Kurssi vahvisti yhteyttämme ja toi turvallisuuden tunnetta. Tiedot kurssin järjestäjästä ja hinnasta löytyvät tuon Toivon talo -linkin takaa.
Vielä tätä kurssia enemmän arkeemme on kuitenkin vaikuttanut kesäkuussa käymäni joogakoulutus. Siinä valmennuksessa jouduin kohtaamaan itseni ja muutuin ihmisenä, mikä on myös vaikuttanut paljon arkeemme ja parisuhteeseemme.
Aurinkoista viikonloppua!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

- Sun takki on tollanen mummomainen. Ei sovi sulle.

 Kaverin kommentista masentuneena talsin kuntosalille, vilkuillen vastaantulijoita häpeillen. Leimaan kortin ja astun pukuhuoneeseen.

Pukuhuoneessa on minun lisäkseni vain yksi nainen. Hän on juuri tullut suihkusta ja pyyhe päällään vetää farkkuja jalkaan.

Tarkistaessani, ettei nainen vain katso takkiani karsaasti, huomaan hänen niskassaan tatuoinnin.

Linnun. Siipensä auki levittäneen feenikslinnun. Kaunein tatuointi, mitä olen hetkeen nähnyt.

Hetken mielijohteesta sanon naiselle:

- Toi sun tatuointi on tosi kaunis.

Nainen hymyilee minulle yllättyneenä.

- Kiitos. Tykkään kyllä itekki.

Mennessäni ulos pukuhuoneesta hymyni yltää korviin saakka. Ikkunasta paistaa aurinko, päivä on kaunis. Ja niin oikeastaan takkinikin.

Jäin miettimään pitkäksi aikaa noita tapahtumia ja sitä, miten mieleni parani hetkessä kehuessani toista, tuntematonta ihmistä.

Pikkuisena lukemassani L. Montgomeryn kirjassa Tytöistä parhain oli lause: "Paras tapaa saada itsensä hyvälle tuulelle on tehdä joku toinen onnelliseksi."

Todistin sen itselleni käytännössä. Ja sitten sain idean.

Jos yksi kehu saa noin onnelliseksi, montako kolme kehua mahtaakaan saada?

Ja nyt, rakas lukijani, annan sinulle haasteen:

Kokeile kehua kolmea ihmistä päivässä.

Saat itse päättää, kuinka kauan kokeiluasi jatkat. Aikasi voi olla päivä, viikko, loppuelämä. Sillä ei ole väliä.

Voit valita ihmisesikin itse. Voit ottaa tavaksesi kehua vain tuntemattomia tai vaikka vain läheisiäsi. Silläkään ei ole väliä.

Väliä on vain sillä, että laitat hyvän kiertämään.

Jos suora kehuminen tuntuu liian vaikealta, voit aloittaa sillä, että ajattelet hyviä asioita. Koita löytää kaikista vastaantulevista ihmisistä kolme hyvää asiaa. Se on vielä helpompaa kuin luulet.

Ja helppohan minun on täältä kotisohvalta käsin paasata maailman menosta kun en itse tee mitään.  Sen takia otan myös oman haasteeni vastaan.

Lupaan ja vannon tästä päivästä alkaen viikon ajan kehua kolmea ihmistä päivässä. Vähintään.

Raportoin teille sitten testiviikkoni jälkeen sen onnistumisesta. Tehdään yhdessä hyvä mieli, itsellemme ja muille!  

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime aikoina olen ajatellut usein lempikirjailijani Riikka Pulkkisen ajatusta rakastamisesta ja miettinyt, että se pätee moneen asiaan ihmiselämässä, myös itsetuntemukseen. Pulkkinen kirjoittaa Totta-nimisessä romaanissaan kauniisti:

On vaikeaa nähdä, kun toinen muuttuu. Oppia toinen uudestaan. Ja nähdä toisesta, että on itse muuttunut.

Elämä on jatkuvaa muutosta. Minä olen monella lailla eri ihminen kuin parikymmentä vuotta sitten.

Olen muuttunut paljon jopa siitä, mitä olin vuosi sitten. Muutos lakkaa vasta, kun elämä loppuu.

Ajattelin tätä ikuista muutosta hiljattain katsellessani lapsiani. Jonkun hindulaisfilosofin mukaan lapsen kehitys on paras esimerkki sielunvaelluksesta: sama henkilö ikään kuin vaihtaa kehoa kasvaessaan lapsesta aikuiseksi.

Kasvaminen voi tehdä kipeää. Kuten Pulkkinen kirjoittaa, muutoksen todistaminen on vaikeaa, oli kyse sitten oman tai toisen ihmisen muuttumisesta. Muutoksen hyväksyminen vie aikaa.

Yleensä näihin aikoihin syksyllä olen tosi allapäin, kun pimeä lisääntyy ja kelit muuttuvat yhä ankeammiksi. Mutta tänä vuonna alakuloa ei ole esiintynyt!

Olen pohtinut, johtuuko seesteinen oloni ruokavaliosta (olenhan viime aikoina karttanut sokeria), uusista arkirutiineista vai mistä.

Viime vuonna näihin aikoihin en ollut yhtä tasapainoinen. Kuluneen vuoden aikana olen joutunut kyseenalaistamaan arvojani.

Olen joutunut kysymään itseltäni useamman kerran

  • Kuka minä olen?
  • Mikä tekee minut onnelliseksi?
  • Mitä asioita pidän arvokkaana?
  • Mihin haluan käyttää aikaa ja energiaani?
  • Mistä saan hyvää mieltä?
  • Mitä haluan tehdä enemmän?
  • Jos saisin lottovoiton, miten muuttaisin elämääni ja maailmaa? Mitä asioita tekisin enemmän ja mitkä jättäisin vähemmälle tai kokonaan pois? Mitkä asiat muuttaisin kokonaan?
  • Mikä tekee minut onnettomaksi, mitä haluan tehdä vähemmän? 
  • Mihin kannattaisi käyttää vähemmän energiaa?
  • Missä asioissa olen hyvä, mikä sujuu helposti?
  • Mitä asioita en vielä osaa? Miten voisin kehittyä niissä?
  • Mitä asioita haluan toiminnallani, omalla osaamisellani ja kokemuksellani edistää?
  • Millaisen jäljen haluan jättää tähän maailmaan, mistä haluan että minut muistetaan?
  • Jos hyvä haltijatar tulisi aamulla luokseni ja antaisi mahdollisuuden muuttaa kolme asiaa maailmassa: mitä muuttaisin?

Olen kuluneen vuoden aikana kelannut ja kelannut näitä juttuja tänä vuonna taas enemmän kuin aikoihin ja vastausten avulla muuttanut elämääni suuntaan, jossa sen haluan olevan.

Kun olen tällaisten kysymysten avulla tutustunut itseeni uudelleen, tunnen nyt oloni vapaammaksi. Tuntuu, että tiedän mitä haluan: olen tietoisempi siitä, missä haluan olla.

Millaisilla keinoilla sinä kehität itsetuntemustasi?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat