Kirjoitukset avainsanalla elämä

Voimalauseissa on taikaa. Jo pitkään olen eri elämäntilanteissa ammentanut iloa ja voimaa minua henkisesti suurempien ihmisten sanoista.

Jos tuntuu, että jokin asia vastustaa, tai ei löydä lohtua muualta, voi toisen itseäsi viisaamman ajatuksista olla apua. 

Tavallaan voimalauseilla on myös psyykkinen vaikutus. Niiden avulla saatat ohjata ajatuksiasi ja elämääsi lauseiden ohjaamaan suuntaan.

Sanotaanhan, että sanoilla luodaan todellisuutta. Jos uskot ihmisen olevan hyvä, kohtelet häntä siten ja ajan oloon hän alkaa toteuttaa ennustusta.

Nämä voimalauseet tai mietelmät ovat viime aikoina olleet minulle lohduksi:

'

Jos joku kohtelee minua epäreilusti tai vaikkapa lapset kiukuttelevat, yritän ajatella näitä viisaita sanoja, jotka ovat Happy Jack Yoga -joogaopettajakoulutuksen opettajani Hannan suusta.

Kun ajattelet olevasi siunaus toiselle, et lähde negatiivisuuteen mukaan, vaan jätät sen omaan arvoonsa.

Aika ajoin moni meistä tarvitsee rohkaisua ja kannustusta uuden edessä. Esimerkiksi taloudellisten riskien ottaminen on perheelliselle iso juttu: samalla kun ottaa hypyn tuntemattomaan, voi vetää perheensä mukana.

Maslown ajatus antaa voimaa. Se muistuttaa, että hyppy kannattaa. Jos aina tyytyy vain tuttuun ja turvalliseen, ei tapahdu kehitystä. Kasvu alkaa epämukavuusalueelta.

Tämä tuntemattoman ajattelijan mietelause lohduttaa, kun sataa kaatamalla, kun huusholli on epäjärjestyksessä tai koko perhe taudin kourissa sängyn pohjalla. Se muistuttaa, että kenen tahansa on mahdollista nähdä kultareuna pilven reunalla - kyse on vain asenteesta!

Millaisista ajatuksista sinä ammennat uutta voimaa?

P.S. Muistathan osallistua blogissani kivan luonnonkosmetiikkapaketin arvontaan kommentoimalla edellistä arvontapostaustani viimeistään 10.3.

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidän perheessä illat ovat välillä yhtä hulinaa. Tai siis olivat aikaisemmin.

Pitkät yöt ja rauhalliset yöunet eivät ole enää itsestäänselvyys, kun lapset ovat toisella kymmenellä. Illat ovat säännöllisten iltarutiinien sijaan täynnä harrastuksia, kavereita, koulutöitä ja erikokoisten ruutujen tuijottelua.

Toki yritämme vanhempina asettaa rajoja ainakin ruutuajalle iltaisin, mutta - ihmisiä kun olemme - rajojen kanssa ei aina jaksa olla johdonmukainen, jolloin iltarutiinit ja sitä myöten yöunet saattavat kärsiä...

Viime kesän jälkeen kuitenkin keksimme iltarutiinin, joka on tuonut merkittävän muutoksen parempaan päin. Aina niinä iltoina, kun muistamme tämän rutiinin, sekä aikuiset että lapset nukahtavat levollisin mielin.

Rutiiniin kuuluu se, että

  • Syömme iltapalaa viimeistään iltakahdeksalta (mieluiten yhdessä ja ilman kännyköitä/tabletteja.)
  • Patistamme lapset iltapesulle hyvissä ajoin, ja autamme kuopusta hampaiden pesussa.
  • Kun kuopuksen on aika asettua yöpuulle, kokoonnumme koko perhe hänen sänkynsä ympärille.
  • Teemme pienen "ajatuspiirin": sanomme vuorotellen jonkin hyvän tai mukavan asian toisistamme.
  • Vaihdamme joka ilta vuoroja: jos minä tänä iltana sanon "hyviä asioita" kuopuksesta, seuraavana iltana on minun vuoroni keksiä mukavaa sanottavaa puolisostani.
  • On tärkeää sanoa hyviä asioita mieluiten jostain, mitä toinen on sen sijaan, että antaisi kiitosta siitä, mitä toinen on tehnyt. (Tässä tosin emme ole tarkkoja. Vaikka emme halua kasvattaa lapsia ansaitsemaan hyväksyntää suorittamalla, on toisinaan toki mukavaa saada kiitosta myös arkisista asioista, joita on hoitanut tunnollisesti.)
  • Kun "hyvien asioiden piiri" on umpeutunut, eli jokainen on kuullut jotain mukavaa itsestään, sammutamme valot kuopuksen huoneesta ja annamme hänen nukahtaa rauhassa.

Lapset ovat tykänneet kovasti tästä "hyvien asioiden sanomisesta" iltarutiinina. Kun viimeiseksi ennen nukahtamistaan kuulee jotain hyvää itsestään, nukahtaa levollisin mielin.

Voisi kuvitella, että on vaikeaa ilta toisensa jälkeen keksiä mukavaa sanotttavaa samoista ihmisistä, mutta itse asiassa se ei ole ollenkaan vaikeaa! Hyvä ruokkii hyvää: mitä enemmän ajattelet positiivista toisesta ihmisestä, sitä enemmän positiivista sinulla riittää sanottavaksi.

Poimin tämän iltarutiinin kesällä joogaopettajakoulutuksesta, jossa meillä oli usein kurssikavereiden ja opettajien kesken tapana päivän opetuksen jälkeen sanoa vuorotellen jotain hyvää toisistamme.

Koulutuksessa tätä metodia sanottiin "Circle of acknowledgements." Se näköjään toimii aikuisten lisäksi myös pienemmillä ihmisillä.

Millaiset iltarutiinit teillä on?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Taas se tuli todistettua: eivät seikkailupuistot ja kylpylät ole ainoa tapa saada onnellinen hymy lapsensa huulille. Vietimme kuopukseni Laurin kanssa viime viikonloppuna mukavan kahdenkeskisen päivän, jonka budjetti oli reilut kuusi euroa.

Asumme haja-asutusalueella, joten koko perheen voimin liikumme yleensä autolla joka paikkaan. Kotimme lähistöltä kun ei koulubussien lisäksi ole juurikaan tarjolla julkista liikennettä.

Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – 10-vuotias kuopukseni on innokas junabongari. Hän katselee YouTubesta tavallisten ihmisten kuvaamia junavideoita ja on hankkinut runsaasti rautatieaiheista nippelitietoa. 

Meillä viikonloput hujahtavat yleensä ohi esikoisen harrastusten merkeissä. Turhan usein kuopus saa viettää ison osan ajastaan videopelien kimpussa, kun toinen vanhempi on kuskausvuorossa ja toinen urakoi rästiin jääneitä kotitöitä.

Eräänä iltana, kun palasin töistä Helsingin päärautatieaseman läpi, aloin katsella ympärilleni uusin silmin. Tajusin, että sehän on varsinainen junafanin Mekka ja tulin ajatelleeksi, että Lauri ei ollut koskaan käynyt siellä ilman kiirettä.

Päätin unohtaa pyykkivuoret ja muut tulevan vapaapäivän varalle suunnitellut rästihommat ja ehdotin pojalle, että lähtisimme isosiskon treenien ajaksi junailemaan. Siis ajelemaan paikallisjunilla, ihan vain huvin vuoksi!

Voi sitä pojan silmien loistetta! Edeltävänä iltana hän valitteli mahakipua, koska jännitti tulevaa retkeämme. Oli mukavaa lohduttaa poikaa kertomalla, että junia kulkee joka päivä, eikä hän menetä mitään, vaikka reissu siirtyisi jollekin toiselle päivälle.

Niinpä me sitten lähdimme matkaan sunnuntaina iltapäivällä. Starttasimme Espoosta, josta tulimme E-junalla Helsinkiin. 

Helsingistä poika halusi lähteä Keravalle, koska siellä on hieno, vanha, puinen asemarakennus. Köröttelimme sinne N-junalla ja näpsimme muutaman kuvan asemalla. Ja sitten meitä potkaisikin onni, kun ykkösraiteelle tuli uudenmallinen R-juna, joka vei meidät nopeasti takaisin Helsinkiin.

Helsingin päässä otimme rauhallisesti. Sanoin pojalle, että voisimme hengailla siellä juuri niin kauan kuin hän haluaisi.

Niinpä ehdimme kiireettä ihailla hienon IC-junan tuloa Pieksämäeltä, toisen IC-junan lähtöä Tampereelle, kävimme välillä kahvilassa nauttimassa lämpimät kupposet sekä kakunpalaset ja palasimme vielä vastaanottamaan Pietarista saapuvan Allegro-junan.

Koko lysti oli kovin edullista:

  • Minulla on työmatkojen vuoksi kausilippu, jolla reissasin koko retken. (Aikuisen lippu matkakortilla Lähiseutu3-alueella maksaisi 6,32€.)
  • 7–16-vuotiaan lapsen Lähiseutu3-lippu maksaa 3,16€. Ostin pojalle kaksi lippua, sillä tällaisella lipulla vaihtoaika on 100 minuuttia, ja reissumme akselilla Espoo–Helsinki–Kerava–Helsinki–Espoo kesti yhteensä reilut kolme tuntia.
  • Kaakao, tee ja leivos sekä kakkupala aseman kahvilassa maksoivat 15€. (Tämän sijaan reissulle olisi toki voinut ottaa omat eväät.)
  • Koko junaretki irtoaisi siis periaatteessa hintaan 6,40€.

Raha tai sen säästyminen ei toki tällä retkellä ollut tärkeintä. Meillä oli kivaa, koska vietimme kiireetöntä aikaa yhdessä: poika sai päättää, minne menisimme, ja minä sain katsella tuttuja paikkoja uudesta vinkkelistä lapsen silmin:

  • En tajunnutkaan, kuinka jännä paikka Helsingin rautatieasema oikeastaan on.
  • En ollenkaan ymmärtänyt, että Keravan puinen asemarakennus on kovin kaunis.
  • Enkä todellakaan tiennyt kaikkia kiinnostavia yksityiskohtia A-, N- ja R-junien reiteistä tai eri-ikäisten lähijunavaunujen sekä vetureiden eroista tai yhtäläisyyksistä. 

Oletko sinä viettänyt lapsesi kanssa laatuaikaa itsellesi tutuissa ympyröissä?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (5)

Ellis
1/5 | 

Mahtavaa! Terveiset sinne toiselle junafanille! Paras junabongaukseni oli Venice-Simplon orient Express. Suomen rautatie museo Hyvinkäällä on myös kiva reissukohde myös lapsiperheelle!

Vierailija
2/5 | 

Nämä "Tee melkein ilmaiseksi" jutut on kurjia. Tässäkin tapauksessa todelliset kulut olivat paljon enemmän kuin 6,40e. Samoin kuin taannoin oli juttu toimittajasta, joka eli viikon 50 eurolla. Hän söi työpaikan tarjoaman ruuan ja pummasi kavereilta. Tässä tapauksessa taas kirjoittajalla oli kausilippu ja "olisi voinut ottaa eväät". Haluaisin kuulla todellisia tarinoita, kuinka todellisista tilanteista selviää edullisesti, ei tarinoita siitä kuinka syötiin pakastin tyhjäksi eikä kulunut penniäkään.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kävin mieheni kanssa hiljattain viikonlopun mittaisella parisuhdekurssilla.

Ai meneekö teillä niin huonosti? Olette varmaan eroamassa, joku voisi ajatella.

Ei suinkaan, kiitos kysymästä.

Kävimme ensimmäisen kerran parisuhdekurssilla viitisen vuotta sitten, kun meillä oli menossa kivisempi kausi yhteiselossa. Tuon kurssin jälkeen oivalsin, että (aivan kuten ystävyyssuhteita tai kotia tai omaa kroppaa) myös parisuhdetta kannattaa hoitaa ja pitää kunnossa.

Tällä kertaa valitsimme kurssin Toivon Talo -nimisessä, viehättävässä paikassa Länsi-Uudellamaalla. Toivon Talo on vuonna 1885 rakennettu vanha kartano,joka oli miljöönä tosi inspiroiva tällaiselle kurssille.

Kurssi kesti lauantain ja sunnuntain. Näille kursseille voidaan ottaa kerrallaan enintään kuusi pariskuntaa. Meidän kurssillamme pareja oli yhteensä neljä.

Mitä kurssilla sitten tapahtui? Ei mitään mystistä. Siellä enimmäkseen keskusteltiin: kahden kesken, ohjaajien johdolla ja muiden pariskuntien kanssa. 

Keskustelun aiheita olivat esimerkiksi tunteet, vuorovaikutus ja seksuaalisuus. Harvoinpa sitä niin isoista asioista tulee juteltua puolison kanssa arjen kiireiden keskellä.

Moni luulee, että sain mieheni kurssille puolipakolla. Onneksi näin ei käynyt.

Jostain syystä edelleen elää vahvasti käsitys, että "tosi mies ei puhu eikä pussaa." Minä en ainakaan haluaisi elää sellaisen miehen kanssa.

Mitä mies kostuu parisuhdekurssista? Annetaanpa puolisoni kertoa omin sanoin:

Parisuhdekurssille osallistuminen on vähän kuin auton tai ruohonleikkurin vuosihuolto: ilmankin pärjää, mutta jossain vaiheessa saattaa haista palaneen käry. 

Kurssille yhdessä lähteminen on jo symbolisena eleenä suhdetta eheyttävä, konkreettinen osoitus siitä, että pidän suhdetta tärkeänä ja haluan viettää aikaa puolisoni kanssa. Osallistumiseen ei tarvita parisuhdekriisiä, itse asiassa kurssille kannattaa mennä ennen asioiden kärjistymistä. Silloin keskustelu on mukavampaa ja kriisitkin jäävät ehkä tulematta.

Kurssilla keskustellaan parisuhteen arkisista asioista, esim. vuorovaikutuksesta, arjen järjestelyistä, yhteisestä ajasta, seksistäkin. Kursseja ja keskusteluja vetävät aina kokeneet, koulutetut ihmiset tai avioparit.

Mielestäni kurssien parasta antia on kuitenkin mielipiteiden vaihto muiden pariskuntien kanssa. Vertaistuki ja tuen antaminen on monella tapaa opettavaista ja silmiä avaavaa.

Jos ajatus parisuhdekurssille osallistumisesta oudoksuttaa, kannattaa kääntää kysymys toisinpäin: miksi en haluaisi osallistua kurssille? "Selvitämme asiamme itsekin" tai "En halua puhua omista asioistani ventovieraille" -tyyppiset vastaukset kertovat turhasta ylpeydestä. Jos ajattelet, että "Ei siitä ole kuitenkaan apua", vaikket ole edes osallistunut, olet ennakkoluulojesi vallassa. 

Minä pidän puolisoani suuressa arvossa ja haluan elää hänen kanssaan elämäni loppuun asti. Parisuhdekurssi ei ehkä ole kovin maskuliininen juttu, mutta äijäimagoni on elämän arvojärjestyksessä kuitenkin kovin kaukana tämän ihmissuhteen takana.

Suhteen, jonka eteen olen valmis tekemään mitä tahansa - vaikka osallistumaan parisuhdekurssille.

Miten sinä hoidat parisuhdettasi?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Miehen kommentit olivat mielenkiintoisia mutta miten itse koit kurssin? Mitä opit? Oliko sillä vaikutusta parisuhteeseen? jne Nyt juttu jäi vähän vajanaiseksi. Olisi ollut mielenkiintoista myös kuulla hinnasta, järjestäjästä jne.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi =) Olen aika lailla samoilla linjoilla mieheni kanssa: kurssi muistutti siitä, kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta eli ottaa säännöllisesti puheeksi noita isoja asioita, joita kurssilla käsiteltiin mutta joita ei kiireisen arjen keskellä tule otettua esille. Kurssi vahvisti yhteyttämme ja toi turvallisuuden tunnetta. Tiedot kurssin järjestäjästä ja hinnasta löytyvät tuon Toivon talo -linkin takaa.
Vielä tätä kurssia enemmän arkeemme on kuitenkin vaikuttanut kesäkuussa käymäni joogakoulutus. Siinä valmennuksessa jouduin kohtaamaan itseni ja muutuin ihmisenä, mikä on myös vaikuttanut paljon arkeemme ja parisuhteeseemme.
Aurinkoista viikonloppua!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat