Kirjoitukset avainsanalla avioliitto

Väitetään, että parisuhteessa insinööri tai jonkun muun ammattialan edustaja on paras valinta, mutta minä tiedän totuuden. Oikea vastaus on opettaja!

Puolisoni on opettaja samoin kuin äitini puoliso, isäni puoliso, puolisoni molemmat siskot, ja löytyypä opettajia vielä muualtakin suvustamme.

Olen elänyt auvoista yhteiseloa opettajani kanssa pian 23 vuotta. Opettajan kanssa elämä sujuu muun muassa, koska

  1. Opettaja on sosiaalista ihmistyyppiä. Seurallinen puoliso tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, yleensä ottaen pitää ihmisistä, on aktiivinen ja haluaa olla paljon tekemisissä sekä vanhojen että uusien tuttavien kanssa. Toisaalta opettajan kanssa kannattaa myös varautua siihen, että hän juuttuu helposti "suustaan kiinni" kun juttu lentää ja aika rientää...
  2. Opettaja on kiinnostava kumppani, sillä hänellä on laaja yleissivistys. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opettaja tietää kaikesta vähän. Häneltä voi siis aina oppia jotain uutta. Toisaalta opettaja myös sangen hanakasti jakelee tietojaan pyytämättä. Trivial Pursuit ja vastaavat seurapelit ovat opettajan rakkainta ajanvietettä. Niissä kannattaa jo etukäteen varautua nöyrästi häviämään – opettajaa ei nippelitiedoissa voi päihittää!
  3. Opettaja on kasvatustieteen ammattilainen, mikä on kätevää, jos perheeseenne kuuluu lapsia. Kaikki jälkikasvun isommat kinat ja kummalliset kysymykset voi huoletta ulkoistaa opettajalle, hänellähän on niihin yliopistokoulutus!
  4. Sanotaan, että opettajalla on kolme syytä ammatinvalintaansa ja ne ovat kesä-, heinä- ja elokuu... Ilkeilyn voi jättää omaan arvoonsa, mutta lapsiperheessä opettajan pitkästä kesälomasta on oikeasti apua. Opettajan puolison ei tarvitse kartoittaa kunnan kesäleiritarjontaa tai murehtia sitä, että alakoululaiset joutuisivat kesäisin oleilemaan pitkiä aikoja yksin kotona sillä aikaa, kun itse paahdat niska limassa hommia kesälaitumet haaveissa.
  5. Opettajat ovat fiksua sakkia. Heidän työkenttänsä on lievästi sanottuna dynaaminen. Lapset ja nuoret sekä kasvatusmetodit ja opetussuunnitelmat muuttuvat sellaista vauhtia, että heikompaa voisi hirvittää. Kun opettaja jo työnsä puolesta joutuu omaksumaan uutta lennossa, säilyy sama asenne myös kotiympyröissä. Opettajalle ei asioita tarvitse vääntää rautalangasta monta kertaa, vaan hän hoksaa ne jo kertaselityksellä!
  6. Opettajalla ei mene luu kurkkuun, vaikka hänelle sanottaisiin mitä tahansa. Kun työkseen joutuu kuuntelemaan näsäviisasta nuorisoa, opettaja oppii itsekin "servaamaan" (kuten nuoret sanovat), eli hän osaa olla sanavalmis tilanteessa kuin tilanteessa. (Toisinaan, esimerkiksi illanvietoissa, opettajan lohkaisuja saakin sitten kuunnella ihan kyllästymiseen asti, mutta se onkin jo eri tarina...)
  7. Opettajalla on kapea mutta pitkä leipä. Epävarmuuden leimaamassa maailmassa, jossa työelämän käänteitä on vaikeaa ennustaa, on lohdullista, että edes tiettyjen ammattiryhmien tilanne on turvattu. Opettaja on kunnan viranhaltija, eikä kuntasektorilla usein käydä yt-neuvotteluita. Jopa lomautustilanteessa opettajat ovat yleensä se viimeinen henkilöstöryhmä, joka laitetaan pakkolomalle. Opettaja on siis taloudellisessa mielessä turvallinen kumppani ainakin, jos oma asemasi työelämässä on vähemmän turvattu.
  8. Opettaja on perillä nuorisotrendeistä. Vaikka et itse tietäisi, mikä on Snapchat, mitä tarkoittaa fleksaaminen ja roastaaminen tai kuka on Zone VD, opettaja tietää. Hänen ansiostaan sinäkään et vaivu dinosauruksen tasolle nuorten seurassa.
  9. Opettaja on aina valmis pitämään puheen. Tästä on paljon iloa sukujuhlissa. Oli sitten kyseessä sinun serkkusi tai hänen setänsä merkkipäivä, voit luottaa siihen, että edes joku nousee puhujanpönttöön: oma opettajasi. On suorastaan herttaista, kuinka opettaja pitää omasta äänestään ja sanoo asioita niin osuvasti, että itsekin liikuttuu (kts. kohta 6.) (Toisinaan häntä on jopa vaikeaa saada lopettamaan, mutta sekin on toinen tarina...)
  10. Opettaja on hyvä organisoimaan. Jos hän työnsä puolesta saa ekaluokkalaiset tekemään rauhallisesti ryhmätöitä tai epävarmat esiteinit laulamaan kuorossa, on äitisi 70-vuotisjuhlien järjestäminen pikku juttu. Eikä puheiden pitämisestäkään tule ongelmaa (kts. edellinen kohta.)

Onko sinun lähipiirissäsi opettajia?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (12)

Panda
1/12 | 

Tähän oli pakko tulla kommentoimaan, kun itsekin opiskelen tällä hetkellä kasvatustieteitä yliopistossa, tosin lastentarhanopettajaksi ja ehkä mahdollisesti myöhemmin luokanopettajaksi. Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että jos olisi luokanopettaja/aineenopettaja niin ei tosiaan tarttisi miettiä kuka huolehtii lapsista kesällä siihen saakka, että oma kesäloma alkaa. Myös siitä olen samaa mieltä, että kaksi vuotta kun työskentelin koulussa nuorisotyöntekijänä edellisen ammatin kautta niin, kyllä nuorten maailmassa oli helppo pysyä mukana. Jos ei pysynyt, niin nuoret kyllä huomauttivat siitä :D

Mutta se mistä olen hieman eri mieltä, on tuo pitkä ja kapea leipä. Vakituisen paikan saaminen tiettyjen kouluaineiden opettajana esim. uskonto/elämänkatsomus/harvinaisemmat kielet on todella vaikeaa. Olen sivusta seurannut kun uskonnon ja elämänkatsomuksen aineenopettajaksi opiskellut ystäväni tekee vuosi vuoden jälkeen korkeitaan parin vuoden mittaisia sijaisuuksia niin, että sopimus katkeaa aina kesän ajaksi. Lisäksi nämä sijaisuudet eivät ole olleet aineenopettajan vaan luokanopettajan sijaisuuksia. Luokanopettajilla ja lastentarhanopettajilla on hieman parempi asema työmarkkinoilla tällä hetkellä, mutta aineenopettajat ovat heikommassa asemassa. 

Muutenkin näyttää siltä, että ne työmarkkinat joille me tämän hetken opiskelijat tulemme valmistumaan ovat todella erilaiset kuin mihin vaikka omat vanhempani ovat aikoinaan valmistuneet. Olen todella tyytyväinen, että ennen näitä yliopisto-opintoja takana on jo yksi AMK tutkinto alalla, jolla todennäköisesti on töitä vielä silloinkin kun valmistun lastentarhanopettajaksi. Jos siis joskus tuntuisi siltä, että pitäisi päästä välillä muihin hommiin. Nyt kuitenkin valitsemani koulutus tuntuu juuri oikealta (huolimatta mediassa velloneesta lto:n palkkakeskustelusta...) :D

Hauska postaus joka tapauksessa! :)

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos viestistäsi! <3 Olet aivan oikeassa sen suhteen, mitä tulee opettajan pitkään ja kapeaan leipään. Olen ymmärtänyt, että jo pitkään erityisesti aineenopettajilla on ollut vaikeaa saada vakivirkoja, ainakaan pk-seudulla. Siinä mielessä kirjoitukseni oli hyvin subjektiivinen, ja me edustamme oman opettajani kanssa jo hieman eri sukupolvea kuin tämän päivän opiskelijat. Taannoin vajaa 15 vuotta sitten, kun oma opettajani siirtyi työmarkkinoille, opettajien asema oli erilainen ja silloin oli helpompaa päästä viranhaltijaksi.

Aurinkoista viikonloppua sinulle ja kiva, kun tulit kommentoimaan blogiini!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! En ole ihan varma, keitä opettajia tarkoitat. Tietenkään esim. koulujen rehtoreilla ei ole pitkiä kesälomia.

Kirjoitukseni oli subjektiivinen huumori-pläjäys, joka perustuu kokemuksiini luokanopettajan vaimona. Luokanopettajilla vielä on kunnon kesälomat.

Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Vierailija
3/12 | 

Mitä tarkoittaa " koko kesä"?

Puhe; pidä itse!! 

Esiintyminen ei ole enää samaa kuin n. 120 v sitten kansnkyttilöiden mielihalu!

Harva opettaja nykyään halunnee esiintyä vain esiintymisen vuoksi.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Hei ja kiitos kommentistasi!

Mikäli luit kirjoitukseni tarkasti huomasit, että en puhu mitään koko kesästä. Kirjoitin: "kesä-, heinä- ja elokuu". Luokanopettajilla on kesälomaa kesä- ja heinäkuu sekä osa elokuusta.

Kirjoitukseni opettajien esiintymishaluista ja -kyvyistä pohjautuu omiin kokemuksiini. Sinulla ilmeisesti on erilaisia kokemuksia?

Aurinkoista viikonlopun jatkoa sinulle!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi sekä kiinnostavasta linkistä! Oma postaukseni tosiaan perustuu subjektiivisiin kokemuksiini ja kuten olen muille kommentoijille jo aiemmin todennut, myönnän että erityisesti aineenopettajien on tosiaan vaikeaa nykyään saada virkaa.

Luokanopettajien työllistymisvaikeuksista minun lähipiirissäni ei ole yhtä rajuja kokemuksia kuin tuolla kolumnistilla.

Tässä asiassa olisi todella kiinnostavaa tietää objektiivinen totuus. Myös tuon kolumnin kommenteissa todetaan, että toisaalta tälläkin hetkellä on auki satoja luokanopettajan virkoja, viroissa toimii epäpäteviä sijaisia ja toisaalta opettajien työttömyysprosentti on alle 15.

Työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometrin mukaan luokanopettajista ei useimmilla alueilla ole pulaa mutta ei myöskään ylitarjontaa: https://www.ammattibarometri.fi/kartta2.asp?vuosi=18i&ammattikoodi=2341&... Toisaalta barometrin tiedot pohjautuvat viime vuoden tilanteeseen.

Toivottavasti joku puolueeton media tarttuisi aiheeseen näiden subjektiivisten kirjoitusten lisäksi ja kartuttaisi, millainen on luokanopettajien todellinen työllisyystilanne eri puolilla Suomea juuri nyt.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

MC Tonttu
5/12 | 

Puolisoni tosin sanoo, että opettaja on ihminen, joka viettää koko ikänsä koulussa nauttien laitosruokaa :).

Geeneissä
6/12 | 

Hauska kirjoitus! Opettajuus on usein myös vähän "sukuvika". Itse olen opettaja jo kolmannessa polvessa ja oma esikoiseni haluaa opettajaksi. Isoäitini oli rehtori ja opettaja, molemmat vanhempani opettajia, kolme tätiä, yksi eno, kaksi serkkua opiskeli samaan aikaan jne. Opettajien seurassa on hyvä olla :) Työssä on monia hyviä puolia, mutta silti monet hakeutuvat uusille urille melko huonon palkan ja työn vaativuuden vuoksi.  Suomessa kuitenkin opettajia arvostetaan ainakin periaatteen tasolla, monessa muussa maassa opettajaksi opiskellaan jos ei muulle alalle päästä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kävin mieheni kanssa hiljattain viikonlopun mittaisella parisuhdekurssilla.

Ai meneekö teillä niin huonosti? Olette varmaan eroamassa, joku voisi ajatella.

Ei suinkaan, kiitos kysymästä.

Kävimme ensimmäisen kerran parisuhdekurssilla viitisen vuotta sitten, kun meillä oli menossa kivisempi kausi yhteiselossa. Tuon kurssin jälkeen oivalsin, että (aivan kuten ystävyyssuhteita tai kotia tai omaa kroppaa) myös parisuhdetta kannattaa hoitaa ja pitää kunnossa.

Tällä kertaa valitsimme kurssin Toivon Talo -nimisessä, viehättävässä paikassa Länsi-Uudellamaalla. Toivon Talo on vuonna 1885 rakennettu vanha kartano,joka oli miljöönä tosi inspiroiva tällaiselle kurssille.

Kurssi kesti lauantain ja sunnuntain. Näille kursseille voidaan ottaa kerrallaan enintään kuusi pariskuntaa. Meidän kurssillamme pareja oli yhteensä neljä.

Mitä kurssilla sitten tapahtui? Ei mitään mystistä. Siellä enimmäkseen keskusteltiin: kahden kesken, ohjaajien johdolla ja muiden pariskuntien kanssa. 

Keskustelun aiheita olivat esimerkiksi tunteet, vuorovaikutus ja seksuaalisuus. Harvoinpa sitä niin isoista asioista tulee juteltua puolison kanssa arjen kiireiden keskellä.

Moni luulee, että sain mieheni kurssille puolipakolla. Onneksi näin ei käynyt.

Jostain syystä edelleen elää vahvasti käsitys, että "tosi mies ei puhu eikä pussaa." Minä en ainakaan haluaisi elää sellaisen miehen kanssa.

Mitä mies kostuu parisuhdekurssista? Annetaanpa puolisoni kertoa omin sanoin:

Parisuhdekurssille osallistuminen on vähän kuin auton tai ruohonleikkurin vuosihuolto: ilmankin pärjää, mutta jossain vaiheessa saattaa haista palaneen käry. 

Kurssille yhdessä lähteminen on jo symbolisena eleenä suhdetta eheyttävä, konkreettinen osoitus siitä, että pidän suhdetta tärkeänä ja haluan viettää aikaa puolisoni kanssa. Osallistumiseen ei tarvita parisuhdekriisiä, itse asiassa kurssille kannattaa mennä ennen asioiden kärjistymistä. Silloin keskustelu on mukavampaa ja kriisitkin jäävät ehkä tulematta.

Kurssilla keskustellaan parisuhteen arkisista asioista, esim. vuorovaikutuksesta, arjen järjestelyistä, yhteisestä ajasta, seksistäkin. Kursseja ja keskusteluja vetävät aina kokeneet, koulutetut ihmiset tai avioparit.

Mielestäni kurssien parasta antia on kuitenkin mielipiteiden vaihto muiden pariskuntien kanssa. Vertaistuki ja tuen antaminen on monella tapaa opettavaista ja silmiä avaavaa.

Jos ajatus parisuhdekurssille osallistumisesta oudoksuttaa, kannattaa kääntää kysymys toisinpäin: miksi en haluaisi osallistua kurssille? "Selvitämme asiamme itsekin" tai "En halua puhua omista asioistani ventovieraille" -tyyppiset vastaukset kertovat turhasta ylpeydestä. Jos ajattelet, että "Ei siitä ole kuitenkaan apua", vaikket ole edes osallistunut, olet ennakkoluulojesi vallassa. 

Minä pidän puolisoani suuressa arvossa ja haluan elää hänen kanssaan elämäni loppuun asti. Parisuhdekurssi ei ehkä ole kovin maskuliininen juttu, mutta äijäimagoni on elämän arvojärjestyksessä kuitenkin kovin kaukana tämän ihmissuhteen takana.

Suhteen, jonka eteen olen valmis tekemään mitä tahansa - vaikka osallistumaan parisuhdekurssille.

Miten sinä hoidat parisuhdettasi?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Miehen kommentit olivat mielenkiintoisia mutta miten itse koit kurssin? Mitä opit? Oliko sillä vaikutusta parisuhteeseen? jne Nyt juttu jäi vähän vajanaiseksi. Olisi ollut mielenkiintoista myös kuulla hinnasta, järjestäjästä jne.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi =) Olen aika lailla samoilla linjoilla mieheni kanssa: kurssi muistutti siitä, kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta eli ottaa säännöllisesti puheeksi noita isoja asioita, joita kurssilla käsiteltiin mutta joita ei kiireisen arjen keskellä tule otettua esille. Kurssi vahvisti yhteyttämme ja toi turvallisuuden tunnetta. Tiedot kurssin järjestäjästä ja hinnasta löytyvät tuon Toivon talo -linkin takaa.
Vielä tätä kurssia enemmän arkeemme on kuitenkin vaikuttanut kesäkuussa käymäni joogakoulutus. Siinä valmennuksessa jouduin kohtaamaan itseni ja muutuin ihmisenä, mikä on myös vaikuttanut paljon arkeemme ja parisuhteeseemme.
Aurinkoista viikonloppua!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä on tänään 20-vuotiskihlapäivä. Vaihdoimme sormuksia vapunaattona 1997 parikymppisinä, köyhinä opiskelijoina, kun olimme seurustelleet puolitoista vuotta.

Meiltä kysytään joskus, mikä on pitkän parisuhteemme salaisuus. Ja onko suhteessa vielä hohtoa, kun on ollut yli puolet elämästään saman ihmisen kanssa?

Kihlapäivän aattona aloin oikein pohtia asiaa monelta kantilta. Tulin siihen johtopäätökseen, että yhteisten vuosiemme taustalla on esimerkiksi kemiaa, laiskuutta ja paljon tahtomista.

1. Olemme perusluonteiltamme erilaisia

Tämä on aina ollut yhteiselomme rikkaus. Minä olen nopea ja kärsimätön, mies taas hitaampi ja harkitseva. Itse sytyn helposti uusista asioista, siippa sen sijaan sanoo lähtökohtaisesti kaikkeen ensin ei. Minulla on jatkuvasti vähintään kymmenen rautaa tulessa, mies taas osaa pysähtyä ja elää hetkessä. Näin yhdessä oleminen ei koskaan ole tylsää.

2. Meillä on samanlainen arvomaailma

Arvostamme samansuuntaisia asioita: asetamme perheen ykköseksi monissa isoissa ja pienissä arkipäivän asioissa. Pidämme esimerkiksi terveyttä, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja sivistystä tärkeämpinä asioina kuin vaikkapa rahaa ja yritämme kannustaa lapsiakin toimimaan samoin.
Olemme onnellisia tavallisesta perhearjesta. Rakastamme myös matkustelua ja hyvää ruokaa, kirjoja ja musiikkia.

3. Emme pidä toisiamme itsestäänselvyyksinä

Olen joka päivä kiitollinen miehelleni kaikista niistä pienistä ja suurista rakkaudenosoituksista, joita saan häneltä arjessa. Siitä, että hän korjaa ruokapöydän, sanoo minua kauniiksi, lukee kuopukselle iltasadun, hieroo kipeitä hartioitani tai leikkii koiran kanssa.
Yritän myös kertoa kiitollisuudestani usein tai osoitan sen kosketuksella. Meillä halataan paljon. Minulle rakastaminen merkitsee läheisyyttä.

4. Olemme vähän laiskoja, emmekä viitsisi erota

Olemme läpi koko yhteiselomme laskeneet leikkiä, että suurin syy miksi olemme vielä yhdessä on se, että kumpikaan ei ole vielä viitsinyt jättää toista. Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen yhteiselo on helppoa ja mukavaa. Ei se tietenkään voi usein olla yllättävää ja jännittävää. Itse kuitenkin koen, että on ihanaa, kun elämässä on jotain näin tuttua ja turvallista maailmassa, jossa esimerkiksi työelämä tarjoaa ihan tarpeeksi muutoksia ja vauhtia.
Olemme joskus jutelleet, että onpas hyvä, kun ei tarvitse olla Tinderissä. Itselläni osa työtä on nykyään myyminen ja kun asiantuntijapalveluiden myymisestä on kyse, työtä tehdään koko persoonalla - asiantuntija "myy itseään". Voisi olla raskasta jatkaa oman persoonansa markkinoimista vielä työpäivän jälkeen yksityiselämän puolella: kun työpäivän jälkeen sulkee Linkedinin, avaisi seuraavaksi Tinderin...

5. Yritämme tehdä töitä suhteen eteen

Olemme olleet yhdessä pian 22 vuotta ja tänä aikana eroajatukset ovat pari kertaa käyneet mielessä. Erityisesti silloin olemme tehneet tietoisesti töitä saadaksemme suhteemme taas toimimaan: raivanneet kahdenkeskistä aikaa, käyneet parisuhdekurssilla, yrittäneet muuttaa asioita arjessa ja puhuneet, puhuneet ja puhuneet.
Vaikeina hetkinä on tullut selväksi, että rakastaminen on vielä enemmän tahtomista kuin tunteita. Se on tietoinen päätös sitoutua toiseen ja pysyä yhdessä. Tunteet tulevat ja menevät mutta siinä vaiheessa kun ne menevät, tietoinen päätös auttaa tahtomaan.

Meidät vihittiin heinäkuussa 2002, unikeonpäivänä, joen rannalla. Tässä olemme juuri ottaneet ensimmäiset yhteiset askeleemme avioparina.
Meidät vihittiin heinäkuussa 2002, unikeonpäivänä, joen rannalla. Tässä olemme juuri ottaneet ensimmäiset yhteiset askeleemme avioparina.

Mitkä asiat sinun mielestäsi ovat tärkeitä parisuhteessa? Hauskaa vappua kaikille blogimme lukijiolle!

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

Taivaanrannankaahari
1/2 | 

Kiitos kirjoituksesta. Arvelen että olette löytäneet jotain keskeistä ja hyvää. Kestävää perustaa, jolle rakentaa omaa ja lähipiirin onnea turvaavaa linnaketta.

Tiia k
2/2 | 

Arvomaailma, huumori, kemia ja vetovoima ja vahva tahto. Ei turhaan alttarilla sanota "tahdon", tuon lupauksen olen muistanut silloin, kun asiat ovat olleet kaikkein kärjistetyimmillään. Oli niin kiva nähdä ja yhdyn miehesi sanoihin, olet todellinen klassinen kaunotar. <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Puolison pukeutumistyyli saattaa olla tulenarka elämän osa-alue. Se on jotain hyvin henkilökohtaista ja jotain sellaista, jota ei mielellään toisen mieliksi haluaisi muuttaa.

Äitienpäivän ja ystävänpäivän aikoihin lehdissä usein annetaan vinkkejä miehille vaimojen toivomista vaatelahjoista. Jutuissa vilisee pitsiä, pörrösukkaa, punaista, vaaleanpunaista ja monenlaista tavallisempaa sekä ei-niin-arkista vaatekappaletta.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä pian 22 vuotta. Vuosien varrella pukeutumistyylini on muuttunut monta kertaa niin kuin minä itsekin.

Täytyy myöntää, että en valitse vaatteita ensisijaisesti miestäni miellyttääkseni vaan miellyttääkseni itseäni. Haluan, että vaatteeni ovat mukavat, persoonalliset, mielellään laadukkaat ja eettisetkin.

Kun minulla oli jonkinlainen "keski-iän kriisi" viitisen vuotta sitten, mietin millaisena puolisoni minut näkee. Olenko hänen silmissään vanheneva, keski-ikäinen kottarainen, joka etäisesti muistuttaa sitä 19-vuotiasta tyttöä, johon hän rakastui 90-luvun puolivälissä?

Pari vuotta sitten sain mieheltä lahjan, joka lämmitti. Täytin silloin 40 ja yllätyksekseni hän osti minulle lahjaksi tämän kivan, kuvissa näkyvän hameen.

Laitoin hameen taas hiljattain päälleni töihin ja mukavat ajatukset valtasivat jälleen mielen. Hame on mielestäni persoonallinen, hauska, jotenkin erilainen ja ihanan pehmeä sekä joustava.

Tämän hameen kautta puolisoni mielestäni kertoi, että en hänen mielestään ole ainakaan mikään tylsä ja väritön tanttara. Käyttäessäni tätä hametta tunnen itseni mielenkiintoiseksi ja kauniiksi.

Se oli ihan paras syntymäpäivälahja, monta kertaa parempi kuin vaikkapa ruusukimppu.

Oletko sinä saanut puolisoltasi vaatteita lahjaksi?

P. S. Blogimme nimi muuttuu ensi viikolla! Nimenvaihdos on ajankohtainen, koska blogin tärkeä toimija on nykyään tyttäreni Venla, varsinaiset ruuhkavuodet alkavat olla isojen koululaisten kanssa ohi, eikä tälle uraäidillekään ura enää ole arvojärjestyksen kärkipäässä. Pysy linjoilla - uusi nimi paljastetaan pian kivan arvonnan kera!

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (2)

Tiia k
1/2 | 

Mekko on ihana ja ajatuksella annettu. Hmmm. Burberryä olen saanut, ponchoa, huivia, käsineitä, sitten erilaisia käsilaukkuja, etenkin työmatkoilta, joten voisin vastata kyllä, vaikka aika harvakseen vaatelahjoja on tullut. :) Kivaa viikonloppua <3

C
2/2 | 

Mun mies ostelee mulle useinkin paitoja reissuista (käy melkein viikottain työmatkoilla ulkomailla). Mies on ihan loistava ostamaan mulle vaatteita, ne on just mun tyylisiä ja värisiä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat