Kirjoitukset avainsanalla muistot

Vanhempani ovat lähdössä Pärnuun. Nyt siellä taitaa olla ihanin aika vuodesta: vesi on lämmintä, hiekka pitkällä, matalalla rannalla tuntuu lämpöiseltä jalan alla ja illat ovat tummia ja pehmoisia.

Vietimme viime vuonna viikon Pärnussa ja taisin menettää sille sydämeni. Tänä vuonna Viron-kiertomatkalla poikkesimme sinne taas mutta vain yhdeksi yöksi. Sää oli kolea, mutta silti ehdimme kokea paljon kivaa. Sainkin yllättäen inspiraation käsitellä nyt kesäkuun lomakuvamme.

Aivan aluksi vuokrasimme tällä kertaa koko porukalle pyörät. Pärnu on ihan paras kaupunki pyöräilyyn - siellä on tasaista, hyvät pyörätiet ja sopivat välimatkat! Viime vuonna emme vielä koko perheellä pyöräilleet koska kuopuksemme liikennesääntöjen ymmärrys ei mielestämme vielä riittänyt ulkomailla ajeluun. Sitä mukavampaa oli tällä kertaa valloittaa kaupunki pyörän selästä.
 

Cycling in Pärnu, Estonia
 
 
Cycling near Pärnu harbour, Estonia

Minähän olen tunnetusti kylmien vesin ystävä. Siksi oli pakko päästä uimaan mereen, Pärnun hienolla rannalla kun oltiin, vaikka ilman lämpötila oli lähempänä kymmentä astetta ja veden lämpötila sen alle.

Going for a swim on Pärnu beach, Estonia
 
Kesäkuussa rannalla ei ollut ruuhkaa, yllättäen...
 
Koska tällä reissullamme oli vielä koleaa, oli auringonpalvonnan sijaan keksittävä muita aktiviteetteja. Pojan mielestä parasta koko Viron-matkalla oli vuokrata polkuauto. Viime vuonna emme vielä tätäkään huvia hänelle sallineet, mutta tällä kertaa poika sai vuokrata vempeleen itse omilla rahoillaan ja ostikin ajeluaikaa heti puoli tuntia!
 
On a drive near Pärnu beach in Estonia

Vietimme aikaamme myös keskustassa trampoliinikeskuksessa, joka oli oikein kiva sisäkohde. Eräs toiminnallinen vaihtoehto olisi ollut myös Valgerannan seikkailupuisto, mutta kävimme siellä jo viime vuonna, joten jätimme sen tällä kertaa välistä.

 
Trampoline center in Pärnu, Estonia
 
Pärnussa on monia viehättäviä kahviloita ja ravintoloita. Varmaan kaupungin paras on suloinen Supelsaksad, joka onnistui yllättämään meidän kakkuvalikoimallaan jo viime vuonna, ja pakkohan sinne oli jälleen päästä.
 
Having an amazing piece of cake in Supelsaksad café in Pärnu, Estonia

 

The amazing piece of mareng cake in Supelsaksad café in Pärnu, Estonia
 
Oletko sinä käynyt Pärnussa ja mihin aikaan vuodesta? Mistä tykkäsit eniten?
 
--------
My parents are off to Pärnu. It reminded me our trip to Estonia in June and inspired me to publish these photos. I love Pärnu: the wide, shallow beach and the green, fresh parks among others.
Have you visited Pärnu? What did you like the best?
 

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

 
 
 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

2/6 | 

Samoissa fiiliksissä ollaan =) Itse asiassa lähdimme kesäkuussa Pärnusta juuri Tarttoon, jossa vietimme kaksi yötä. Siitä julkaisen matkakertomuksen erikseen heti, kunhan ehdin...

3/6 | 

Nykyään aamupalatarjonta on monipuolistunut huomattavasti - usko pois! (Mehän vuokrasimme molemmilla kerroilla, niin viime kuin tänäkin vuonna huoneiston, eli haimme aamupalatarvikkeet ostoskeskuksesta, mutta taatusti hotelleissa/kahviloissa saa jo ihan eurooppalaisen tasoista murkinaa :) )

5/6 | 

Olen käynyt 80-luvulla. Ranta oli silloinkin hieno, mutta useampi päivä pepsillä ja aamiaisletuilla oli jokseensakin kanheva kokemus :D :D

Meillä on ollut jo jonkin aikaa suunnitteilla automatka kesälomalla Balttiaan mukaan lukien Pärnuun. Näyttäisi siltä, että ehkä ensi kesänä olisi sen vuoro. Kiva keräillä näitä vinkkejä sinne.

6/6 | 

Minä olen käynyt ja ihana paikka on. Olen käynyt kesällä ja talvella, melkein kyllästymiseen asti. Nykyään Virossa olen ihastunut Tarttoon. Se on aiva loistava kaupunki, suosittelen käymäänjos et ole käynyt :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäinen viikko toisen pätkän lomastani on ohi. Tämä osa lomaa on ollut aikamoista kotoilua eli kulunut enimmäkseen ruokaa laittaessa ja koiranpennun sekä lasten jälkiä siivotessa. Olen kirjoittanut tätä blogitekstiä kolme päivää ja vasta nyt pääsen julkaisemaan sen!

Kotielämän vastapainoksi onkin mukavaa palata hetkeksi kesäkuun Viron-matkaamme. Vaikka reissun aikana tuntui, että loma oli turhan tiivistahtinen ja sää huono, näin kuukauden jälkeen alkaa jo tuntua, että olipas siellä mukavaa. Aika kultaa nopeasti muistot...

Saarenmaalla kävimme Muhun saarelta päin, jossa majoituimme. Olin kovasti odotanut, että pääsisin tutustumaan Saarenmaahan, sillä muutamalla tuttavallani on siellä mökki. Ajattelin, että ehkä jonain vuonna mekin voisimme vuokrata sieltä kesälomaviikoksi mökin.

Olen etsinyt tällaista Viron parasta mökkikohdetta jo siitä asti, kun vuonna 2011 lomailimme viikon Hiidenmaalla vuokramökissä. Hiidenmaalla oli kaunista mutta siellä ei juurikaan ollut palveluja. Viime vuonna taas lomailimme viikon Pärnussa, joka on ihana kohde, mutta turhan kaupunkimainen (sieltä on varmaan hankalaa löytää kohtuuhintaista lomahuoneistoa, jossa olisi oma ranta) ja täynnä suomalaisia.

At hairdresser at spa hotel Ruutli in Kuresaari

Saarenmaan pääkaupungissa Kuresaaressa kävimme ensin Hipun kanssa kampaajalla ja jalkahoidossa Spa Hotel Ruutlissa. Tykkään virolaisista kampaajista ja kosmetologeista: useimmat heistä tekevät tarkkaa työtä ja hinnat ovat tietenkin edulliset.

Myös Hipu nautti ensimmäisestä jalkahoidostaan. On hauskaa, että tyttö itse halusi "johonkin hemmotteluhoitoon". Olen iloinen, että hän oppii pitämään huolta itsestään.

Pedicure at spa hotel Ruutli in Kuresaari

Myös Kuresaaressa on keskiaikainen linna, jolta odotimme paljon. Se oli mielenkiintoinen paikka mutta ei läheskään yhtä tunnelmallinen kuin Haapsalun linna. Täällä oli monenmoista näyttelyä: talonpoikaisesineistöä, luontonäyttelyä ja sosialismista kertova näyttely.

Exhibition about socialism at Kuresaari in Saarenmaa

Jälkimmäiseen emme juurikaan tutustuneet, eihän meidän lapsilla vielä ole historiaa koulussa. Sen sijaan meille aikuisille myös tuo näyttely tarjosi hauskoja elämyksiä.

Olimme kuulleet/lukeneet jostain, että linnassa olisi jonkinlainen kidutusvälinenäyttely. Valitettavasti sitä ei löytynyt, mutta linnan katolta oli hienot näköalat.

Medieval castle at Kuresaari in Saarenmaa island

Päivällisen jälkeen osuimme ihanaan baari-kahvilaan, Retro Kohvikiin, jossa oli listalla vain yksi kakku, mutta sitäkin parempi! Tuo suklaa-tuorejuustokakku oli varmaan koko loman paras - ja kakkujahan me nautimme tällä lomalla monen monituista...

Retro café at Kuresaari in Saarenmaa island

The best chocolate cake in Retro café at Kuresaari in Saarenmaa island

Retro café at Kuresaari in Saarenmaa island

Retro café at Kuresaari in Saarenmaa island

Kuresaaren lähistöllä on eräs todella poikkeuksellinen luontokohde: yli 4 000 vuotta vanha Kaalin meteoriittikraateri. Itse asiassa kyseessä on yhdeksän meteoriitin ja sen palasten tekemää kraateria, jotka sijaitsevat neliökilometrin alueella. Me näimme niistä suurimman, jonka täyttää vesi. Kraaterijärvi on läpimitaltaan 30-60 metriä ja syvyydeltään 1.6 metriä. Kraaterien lähellä on vierailijakeskus sekä hyvä opastus kraatereille.

Viron-matkaa suunnitellessa pohdimme vähän, millaisiin kohteisiin tähtäämme. Maailman Paras Mies olisi halunnut mieluiten luontokohteisiin mutta minä yritin muistutella, että lapset saattaisivat viihtyä paremmin puuha- ja vesipuistoissa. Kraalin meteoriittikraateri oli kaikkien mielestä kiva! Lapset heittelivät leipiä vedenpintaan ja minä näpsin kuvia sillä aikaa, kun mies nuohosi pusikoita ja tutki seudun floraa ja faunaa.

Kaali meteorite crater in Saarenmaa island, Estonia

Kaali meteorite crater in Saarenmaa island, Estonia

Saarenmaan jälkeen minusta tuntui, että välttämättä tässä sittenkään ei ollut ensi kesän mökkikohteemme. Ehkä siksi, että ehdin jo viime kesänä menettää sydämeni Pärnulle, jonne suuntasimme seuraavaksi..

----
During our trip to Estonia in June we headed to Saarenmaa island from Muhu, I had high expectations regarding Saarenmaa. I was convinced that this would be our destination for the next summer. However, now I'm not that convinced anymore...
We visited a mediaval castle in Kuresaari, in the biggest town of Saarenmaa and had a pedicure and haircut at Spa Hotel Ruutli with my daughter. We also had the best pieces of chocolate cake in a café which was decorated in the 80s style.
A fascinating destination close to Kuresaari is Kaali meteorite crtater, which over 4 000 years old. There are altogether 9 craters in the area and a visitor center plus good guidance to the craters. This we found very interesting sight for us all, both adults and children!
However, I lost my heart already last year to Pärnu, which was our next destination...

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (10)

4/10 | 

Vaikuttaa mielenkiintoiselta kohteelta. Saarenmaalla haluaisin käydä, no kyllä myös Tallinnassa, sillä en ole koskaan käynyt Virossa.

Ihanaa viikonkoppua !

5/10 | 

Matkakertomukset on ihan parhaita! Vaikuttaa kivalle kohteelle ja hyvin olette tekemistä ja näkemistä löytäneet. Aika huiman värinen tuo kraaterikuopan vesi ;)

6/10 | 

Suosittelen lämpimästi Viroa - se on niin lähellä mutta monipuolinen maa! Tallinna ja Tartto ovat ihan oikeita kaupunkikohteita, niissä tulee ihan keskieurooppalainen olo ja hyvällä säällä Pärnu on todellinen "köyhän miehen Thaimaa"

8/10 | 

Ihania hemmotteluja. Nuorena se pitää jo opetella tuo itsensä hemmottelemisen taito, jotta isona sitten sen hallitsee ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä postaus on omistettu sinulle, uhmailevan taaperon tai vaativan vauvan äiti, joka tuskailet oman ajan vähyyttä. Kenties ajattelet, että hyvä kun ehtii vessassa käydä silloin, kun lapsi ei ole mitään vailla. Haluan vain pikaisesti raportoida meidän mukavasta lauiantaipäivästä. Ihan itsekin jäin sitä äsken ihmettelemään: kun lapset ovat tällaisia koululaisia, (omaa) aikaa jää vapaapäivinä uskomattoman paljon!

Hessu, joka on perheemme aamuvirkku, herätti minut seiskan maissa. Aurinkoisena aamuna ei enää uni maistunut, joten laitoin pyykkikoneen pyörimään ja aloin imuroida sekä jynssäsin vessan. Maailman Paras Mies nautti vielä pitkistä unista ja lapset jäivät raivaamaan sekä imuroimaan omia huoneitaan sillä välin, kun minä lähdin lenkille lähimetsään. (Lasten karkkipäivä ei meillä ala ennen kuin huoneet ovat kunnossa. Tämä sääntö pätee aina, kun muistamme sen...)

Verkkaisen lounaan jälkeen päätin hoitaa helatorstaina aloittamani ikkunanpesu-urakan loppuun, olihan taas kaunis, puolipilvinen sää. Lapset pomppivat trampoliinilla aikansa, kunnes Hipu tuli luokseni ja kysyi, saisiko auttaa.
 

Esikoinen halusi pestä ikkunat!

Ikkunanpesu-urakka voi olla myös hupia!

Olin henkisesti varautunut käyttämään puuhaan koko loppuiltapäivän mutta kas - tyttö pesi joka toisen ikkunan siinä silmänräpäyksessä! Sen jälkeen hän pyysi, että voisi pestä ikkkunat myös sisältä (meidän talossa ikkunalaseja ei saa auki, eli lasit on pestävä erikseen ulkoa ja sisältä.) Niinpä jätin sumutinpullot ja sanomalehdet tytölle ja siirryimme Hessun kanssa karsimaan pensaita.

Alkuviikolla vielä ihmettelin, jääkö minulle viimein tänä kesänä aikaa siistiä montakin villiintynyttä pensasta, kun poika halusi toimia apulaisenani nurmikonleikkuussa. No, nyt se aika oli tullut.

Maanantaina pohdiskelin, uskaltaisinko leikata vielä näin kesän kynnyksellä norjanangervon, joka oli päässyt pöhöttymään. Sen tein, ja karsinkin puskasta heti puolet pois!

Norjanangervon kimpussa

Pensaiden siistiminen on siistiä!

 Urakan lopputulos: valtava risukasa

Pensas kutistui puoleen

Kun tulin sisälle syömään, ikkunat kiilsivät. Koko talon ilme oli kirkastunut.

Kun lapseni olivat alle kouluikäisiä, en koskaan pessyt ikkunoita itse, vaan tilasin siivoojat hoitamaan urakan. Tämä siksi, että pienempien lasten kanssa ei vain voinut käyttää keskeytyksettä tunteja mihinkään - aina tekeminen piti keskeyttää koska jollakin oli nälkä, uniaika, vessahätä tai kiukkukohtaus.

Minusta tämä nykyinen elämänvaiheemme on yksinkertaisesti ihana. Kouluikäiset lapset ovat niin hauskoja ja viisaita, heiltä oppii paljon uutta. Ja lisäksi he ovat niin vaivattomia, omatoimisia ja heistä voi näköjään olla jo paljon apua! Taannoin pohdin blogissani, mikä on lapsen paras ikä. Nyt tiedän: kyllä se on tässä ja nyt.

Sinä uhmaikäisen taaperon tai vaativan vauvan äiti - hang on, there! Tunnelin päässä on valoa. Kyllä se helpottaa. Ja sillä välin, muistathan nauttia joka hetkestä. Se aika, kun lapset ovat pieniä, on tosi lyhyt, eikä tule koskaan takaisin.

Ihanaa lauantai-illan jatkoa!

--
I just quickly wanted to stop by to tell, how much I enjoy being a mom to school aged children. They are so much fun, you can learn many things from them and they are so easy - plus they can help a lot! Today my daughter asked me if she could wash the windows and she did, too! While she did that, my son and I trimmed up some bushes.
I wish every mother of a baby or a toddler would remember this: hang on, it'll get easier soon. And in the meanwhile, make sure you enjoy the ride!

I'm linking this post up with Outdoor Wednesday link up.


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (27)

1/27 | 

Juuri näin ja puhut asiaa! Moni ei ymmärrä, että pari kolme vuotta menee kuin siivillä ja niitä ei takaisin saa! Pitäisi osata nauttia aina ajasta kerrallaan. Kuka on luvannut, että lapset ovat aina niin ihania, sillä välillä ne on riesa ja se aika on vain kestettävä. Kyllähän se pitäisi osata miettiä valmiiksi, ennenkuin lapsia tekee. Kouluikä on ihanaa aikaa, mutta voin luvata, että tämä se vasta on parasta. Tytöt aikuisuuden kynnyksellä ja minulla on omaa aikaa vaikka kuinka, kun harrastuksetkin kuskailuineen jäivät ja nyt he lenkkeilevät ja käyvät salilla omaan tahtiin. Mutta silti minua äitinä tarvitaan ja haluankin olla läsnä, sillä kaikkine murrosiän myrskyineen ja iloineen on hyvä olla silti nuoren lähellä, äitinä.
Pahus kun muistutit, meillä on vielä ikkunanpesu vaiheessa:)

2/27 | 

Niin totta! On ihanaa, kun lapset kasvaa, ja voi jakaa vastuuta kotitöistä :)
Pihahommat on parasta keväällä. Kiva katsella pihakuvia teidänkin kodista :)

3/27 | 

Tämä on niin totta. Minä olen kyllä nauttinut myös niistä intensiivisemmistä vaiheista, mutta koska olen ihminen, joka tarvitsee paljon myös omaa tilaa ja rauhaa, niin tämä vaihe on kyllä ihana. Ja lapsista on myös ihan oikeasti apua, kun he siivoavat, pinoavat puita jne.

4/27 | 

Meillä ehti olla jo tämä vaihe nimittäin vanhin poika oli jo yhdeksän vuotias, kun keskimmäinen syntyi. Nyt on muutama vuosi mennytkin juuri tuossa "hyvä jos ehtii wc:ssä käydä" vaiheessa. Olenkin jo unohtanut tuon, että pystyy jotain tekemään useamman tunnin peräjälkeen. Olenkin usein ihan puhki vaikka en juurikaan ole saanut "mitään" aikaiseksi, johtunee juuri tuosta kaikki jää aina kesken koska lapset tarvitsevat paljon huomiota jne. Tiedän, että tulen haikeudella muistelemaan näitä taapero aikoja. Meillä lapset 15, 6 ja 2 vuotiaat, joten helpompaa on jo nuorimmaisen kanssakin.

Osaat kirjoittaa aina niin "naulan kantaan" näissä postauksissasi, kiitos sinulle !

5/27 | 

Kouluikäiset on ihan parhaita :) Tästäpä tulikin idea, laitan 12 vuotiaan rymyämään pensassaksien kanssa suikerotuhkapensaaseen...

6/27 | 

Ja kohta ne lentää jo pois pesästä kokeilemaan siipiensä kantavuutta :D
Meillä enää nuorimmainen viidestä kotona, ja kaappi hänellä täynnä valmiiksi hankittuja oman kodin tavaroita! Mutta sitten alkaa tulla niitä mummin muruja, ja taas pääsee nauttimaan pienokaisista ja heidän kanssaan touhuamisesta

7/27 | 

Luulen, että tässä tapauksessa salaisuus on näissä isohkoissa ikäeroissa. (Ja vähän myös kuopuksen sävyisässä luonteessa.) En usko, että kolme menisi siinä missä kaksikin, jos kaksi isompaa olisivat hekin molemmat vielä vaikkapa päiväkoti-ikäisiä. Tai tiedän, ettei menisi, kun olen paljon sellaisiakin trioja läheltä seurannut. :-)

Toki meidän elämä olisi vielä paljon leppoisampaa, jos olisi vain nuo kaksi kouluikäistä. Selvä se. Mutta yllättävän mukavasti tuo pienin tässä pyörii. Arki on todellakin paljon vaivattomampaa nyt kuin se oli silloin aikoinaan kahden pikkulapsen kanssa. Koululaisten omatoimisuus tekee niin paljon.

8/27 | 

Voi, toki pääsette! Jo muutaman vuoden kuluttua pääsette miehen kanssa yhdessä lenkille ja ihan parasta on, että ennen pitkää pääset neitien kanssa yhdessä lenkille - ja se onkin sitten ihan parasta!
Oma esikoiseni oli (ihan äsken) syntyessään punainen, kiukkuinen rääpäle. Nyt 11-vuotiaana hänellä on pitemmät koivet kuin minulla, pian jo parempi kestävyyskunto kuin minulla ja hän on mitä parhainta lenkkiseuraa

13/27 | 

Tämä tuli niiiiin tarpeeseen. Kun on kaksi pahimmassa uhmaiässä (toivottavasti!! eihän tämä tästä enää pahentuakaan voi, eihän?? ;D) ja kolmas vauva tulossa, tuntuu todellakin kädet olevan täynnä ja aina joku jotain vailla. Vauvavuosi tuo vielä oman lisämausteensa, mutta lohduttavaa kuulla, että muutaman vuoden päästä meilläkin alkaa oletettavasti helpottamaan. Esikoinen meneekin jo kahden vuoden (kääk!) päästä eskariin, ja siitä ripotellen pienemmät seuraa perässä koulutielle. Noin kun tätä ajattelee, niin eihän kaksi-kolme vuotta ole aika eikä mikään - verrattuna siihen miten nämä kuluneet neljä vuotta lasten kanssa ovat kiitäneet. Tämän perspektiivin kun muistaisi myös niinä uhman täytteisinä hetkinä ja päivinä. ;) "This too shall pass..."

14/27 | 

Kiitos kommentistasi :) Itsekin tykkäsin erityisesti siitä vaiheesta, kun olin lasten kanssa kotona hoitovapaalla pojan synnyttyä. Nautin siitä kun pystyi olemaan täysillä siellä missä oli, lasten kanssa kotona. Päiväkotivaihe sen jälkeen, kun oltiin molemmat töissä ja lapset hoidossa, edelleen aika pieniä, oli ehkä rankinta. Siihen verrattuna tämä elämä kahden koululaisen kanssa on niin paljon helpompaa :)

15/27 | 

Kiitos kommentistasi, mukavaa jos kirjoituksistani on ollut sinulle iloa :) Paljon tsemppiä ja jaksamista - minä ihailen jokaista kolmen lapsen äitiä koska itsestäni ei olisi samaan!

16/27 | 

Meillä taitaa vielä olla aivan pikkiriikkinen matka tuohon... Perheen pian 9-vuotias on yksinkertaisesti taukomatta iholla ja montakohan sataa kertaa sanoo päivässä äiti. Tulee myös vessaan, jos en ymmärrä laittaa ovea lukkoon ja suihkussa, saatikka kylvyssä on mahdotonta olla rauhassa.

Elämä on silti aika helppoa jo ja hauskaa, joten kiva vaihe on meneillään. Jokainen vaihe on ainutlaatuinen eri tavalla ja upea matka seurata lasten kasvua. Mutta totta on, kun valvoin Sofian kanssa kaikki yöt läpeensä 8kk ja perheessä oli 3 muutakin lasta, tuolloin tuumin, että tämä on vain tätä ja tunnelin päässä ei ole valoa. Valo tuli kuitenkin. :)

Meillä pesee mies ikkunat. ;) Mutta on kyllä hyvä opettaa lapsille kaikki kotityöt. :)

17/27 | 

Juu, allekirjoitan tämän. Isompien lasten kanssa elämään tulee paljon enemmän väljyyttä. Mulla jonkinlainen vanhemmuuden ruuhkahuippu oli silloin, kun perheessä oli vauva ja taapero / taapero ja päiväkotilainen. Kaksi kovasti tarvitsevaa pientä. Sen jälkeen kaikki on ollut paljon helpompaa, vaikka lapsia on vielä yksi lisää, ja hän on vielä pieni. Isommst lapset ovat jo kouluikäisiä, joten yksi nuorempi tuntuu menevän vähän siinä joukon jatkona, ja hänellä on muitakin "isoja", joiden puoleen kääntyä. Silti musta on ihanaa kun hänkin kasvaa ja itsenäistyy. En kaipaa vauva-aikoja yhtään, enkä myöskään kauhistele sitä, että lapset vääjäämättä kasvavat aikuisiksi. Sellainen elämä on.

20/27 | 

Uskomatonta että joku kirjoittaa mustaa valkoisella: "nuorempi tuntuu menevän joukon jatkona". Minä aina luulin, että tuo legendaarinen väite: "kolme menee siinä missä kaksikin" on yksi maailman suurimmista valheista ;D

22/27 | 

Tsemppiä - ota päivä kerrallaan! Minulle raskainta oli, kun esikoinen oli kolme ja kuopus itkuinen vastasyntynyt. Silloin jonain aamuina muistan ajatelleeni ensimmäiseksi herättyäni, että kunpa tämä päivä olisi jo ohi. Kärsin molempien lasten syntymän jälkeen synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, minkä vuoksi en oikein pystynyt nauttimaan pikkuvauva-ajasta.
Näin vuosia myöhemmin on kyllä nostalgista katsella videoita ja kuvia lasten vauva-ajoista ja muistella symbioottista yhteiseloa imeväisen kanssa... Nyt olisi hauskaa hypätä ajassa taaksepäin esim. yhdeksi päiväksi lasten pikkuvauva-aikaan nauttimaan vauvantuoksusta.
Mutta vain päiväksi. Itse en pystyisi palamaan tuohon elämänvaiheeseen pidemmäksi aikaa. Toiset meistä on rakennettu heikommista aineksista kuin te vahvat ja jaksavat kolmen lapsen äidit.

23/27 | 

Kenties tähänkin pätee seuraava tiibettiläinen viisaus, josta on minulle ollut paljon apua? Tarinan mukaan kolmelta viisaalta munkilta kysyttiin ajatusta, josta olisi lohtua missä tahansa tilanteessa. He vetäytyivät kolmeksi päiväksi miettimään asiaa, tulivat sitten takaisin ja sanoivat:
"Mitä tahansa se onkaan, ajan kanssa se menee ohi."

24/27 | 

Kommentistasi minulle tuli sellainen olo, että olenkohan jotenkin laiminlyönyt kuopusta, kun hän ei enää ole koko ajan iholla, vaikka on vasta kahdeksan... (Miten niin olen suorittaja, joka on herkkä syyllistymään...? ;) Jotenkin tuntuu, että kuopus on koko elämänsä ajan tottunut saamaan astetta huonompaa palvelua kuin esikoinen. No, ehkä hänestä on sen ansiosta tullut aika omatoiminen.
Olet aivan oikeassa: jokainen vaihe on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Juuri sitä yritin sanoa. Minustakin tuntui kuopuksen synnyttyä, että elämäni oli kadonnut, enkä saisi sitä koskaan takaisin. Mutta sainhan - ja monin verroin parempana!
Meillä minä pesen ikkunat koska kauniilla säällä hankkiudun aina jollain verukkeella ulkotöihin. Mies sen sijaan laittoi ruoan =)

Anonyymi
25/27 | 

Kiitos näitä juttuja tarvin just nyt. 2,5-v-ja 5-vuotias ovat jatkuvasti toistensa kimpussa ja koko ajan kitisevät ja äitiä huudetaan joka välissä. Vauvaa ei voi hoitaa rauhassa ollenkaan. Jospa tämä tästä helpottais ��...

26/27 | 

Komppaaan anonyymia yllä - myös iät täsmää meidän tilanteeseen. Ja nyt itselä kaamee lunssa ja pääkipua ja silti kaikki pitäis tehdä. :)

27/27 | 

Kiitos tästä! :) Täällä 2v ja kohta 5v ja aika kiinni siis vielä noissa neideissä! Joskus siis pääsemme vielä miehen kanssa kaksinkin lenkille, jes!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Näin kesän kynnyksellä sitä tajuaa, kuinka nopeasti lapset kasvavat ja kuinka hienoa se on. Yksi ajan kulumista symboloiva esimerkki on - yllätys, yllätys - pihatyöt. Tajusin sen eilen, kun pääsin ensimmäisen kerran tänä keväänä mieluisimman kesäpuuhani kimppuun, leikkaamaan ruohoa, ja Hessu halusi auttaa minua!

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Aikaisempina vuosina poika on mieluiten painellut kauas, kun leikkuri on käynnistetty. Hän on auditiivsesti herkkä eli hänellä on poikkeuksellisen hyvä kuulo. Pari vuotta sitten hän oli tyytyväinen, kun sai lahjaksi kuulosuojaimet, jotka saattoi vetää päähän heti kun pörinä alkoi. Tänä vuonna poika on ilmeisesti kasvanut sekä voimaa että pituutta (noin 6 senttiä puolessa vuodessa!) ja ottanut jonkinlaisen henkisen askeleen, koska halusi työntää leikkuria vaikka kuinka kauan. Jos minulla nyt tänä kesänä on tuollainen apupoika, mitäs hommia itselleni jää? Saattaa olla, että ehdin siistiä myös puskia tai kukkapenkkejä...

Kun Hipu syntyi huhtikuun alussa 11 vuotta sitten, asuimme vielä rivarissa. Sinä keväänä ei paljoa pihatöistä voinut puhua, tyttö kun ei nukkunut vaunuissa ensimmäisen puolen vuoden aikana vaan pelkästään kantoliinassa. Vauva oli itkuinen ja vaati paljon huomiota. Muut äidit tekivät vaunulenkkejä lähipuistossa, minä olin tyytyväinen kun sain viedä roskapussin ulos.

Seuraavana vuonna, toisena äitienpäivänäni, äidillä oli omaa aikaa: vietin suurimman osan päivästä kukkapenkissä, kun isä hoiteli taaperoamme. Vuosi tämän jälkeen kun Hipu oli 2-vuotias, vietimme ensimmäisen kerran vappua aikuisten kesken. Muistan että öljysin terassikalustomme vapunaattona ennen kuin lähdimme kaupungille.

Hessukin syntyi keväällä, maaliskuussa 2007. En kyllä muista tehneeni paljoa pihahommia tuona keväänä mutta ulos pääsin säännöllisesti, kun veimme aina kävellen Hipun perhepäivähoitoon, jossa hän kävi parin kuukauden ajan Hessun syntymän jälkeen.

Muutimme nykyiseen kotiimme vuoden 2008 alussa. Sinä vuonna, kotiäidin innolla, keskityin oikein täysillä pihahommiin! Meille ostettiin voikukkien nyppimiseen tarkoitettu kuokka, trimmeri, nurmikon lannoitetta jne. jne. Alkuvuonna 2009 taas palasin hoitovapaalta takaisin töihin, enkä muista tehneeni pihalla juuri mitään kevättöitä. Sen sijaan aloitin pääsiäisen jälkeen treenaamisen maratonille. Mieheni oli tuolloin vielä lasten kanssa kotona hoitovapaalla.

Tuon jälkeen keväät ovat vain vilistäneet jonnekin... Oletettavasti puutarha on saanut hoitaa itse itsensä, koska siihen liittyviä muistoja ei ole kauheasti kertynyt. Toissa vuonna taisi olla ensimmäinen kerta, kun Hipu auttoi minua öljyämään terassin ja viime vuonna Hessukin tuli mukaan urakkaan. Ja nyt siis tänä kesänä minulla on pikku apulainen myös nurmikonleikkuussa!

Pieni Lintu -blogissa on tällä viikolla valokuvaushaasteessa niin vaikea teema, että alun perin ajattelin jättäväni sen väliin. Teema on Bokeh eli käsittääkseni tavoitteena on kuvata makrokuvia, joissa on epäterävä tausta. Mutta eilen, kun vein ruohonleikkurin liiteriin, kävin vielä katsomassa omenapuun silmuja ja nappasin niistä pari lähikuvaa. Täyttävätköhän nämä haasteen vaatimukset?

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Vaikka Wordless at image-in-in and  Sweet Shot Tuesday.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (45)

1/45 | 

Ihmeen tarkasti kuitenkin muistat tuollaisia öljyämisiä sun muita!:) Musta tuntuu, että vuodet on menneet niin vinhaa, että ne sekoittuvat mielessä usein toisiinsa. Tuntuu, että jostain on kaksi vuotta, ja siitä onkin seitsemän jne...Mutta lasten kasvaminen on upea asia, vaikka se äidillä välillä ottaakin koville. Kiva nähdä teiltä pihakuvia, kun olen tätä sun blogia vasta vähän aikaa seurannut.:)

3/45 | 

Sinä opit nopeasti. Ne ovat ainakin minun silmiini bokeh-kuvia. Tämä on kiinnostava ilmiö.
Minä laitoin vain vahingonlaukauksia ajalta ennen kuin tiesin bokeh-termistä.
Hyvää kevättä.

4/45 | 

Termi sotki kaikki turhat jututkin - en käsittänyt ennen kuin joku kertoi sumentamisesta. - ehkä jotenkin...
Nuo omenanoksat aivan sopivia tähän.

5/45 | 

Pihanlaitto on ehdottomasti rentouttavinta ajanviettoa mitä tiedän! Minun pihani on vielä ihan tabula rasa kun talo valmistui talvella. Kohta tulee mullat ja nyt rakennamme terassia. Tuo tarkennus mikä häivyttää kuvan takaosan, tuo mielenkiintoa kuviin. Kuvaaja voinitse valita mitä haluaa kuvalla kertoa ja häivyttää muun taustan. Toimii myös toisinpäin. Minäkin harjoittelen ja rakastan kuvaamista paljon! Ensimmäinen järkkäri käytössä!

10/45 | 

Kiitos kommentistasi! Ajattelin vaan vähän karsia norjanangervoa, pienentää sitä pöheikköä niin että keskelle kyllä jäisi varsia mutta pensaan koko pieninisi n. puoleen. Mietin vain kun jostain luin että tällaiset karsimiset pitäisi hoitaa kevättalvella...?

13/45 | 

Siinähän se on: omenapuun silmut ja bokeh. Minä vähän kaipailen pihahommia täällä kerrostalossa - mutta vaan vähän.

16/45 | 

Olet oikeassa - pihatyöt on mahtava tapa irrottautua työajatuksista :) Tsemppiä uuden pihan laittoon! Me olimme laiskoja ja ostimme aikoinaan 1970-luvulla rakennetun talon, jossa oli valmiina vanha pihakin.
Itsekin olen blogin myötä innostunut kuvaamisesta koko ajan enemmän ja enemmän. Toisin kuin sinä, olen kuitenkin juuri siirtynyt järkkäristä kompaktikameraan, koska löysin pokkarin joka pärjää järkkärille - niin uskallan väittää. Lisää kamerapohdintojani täällä.

20/45 | 

Kiitos kommentistasi :) Öljyämiset muistan tarkasti, koska aikoinaan lasten ollessa pieniä se oli aina niin valtava, elämääsuurempi urakka, jota varten piti järjestää lastenhoito ja varata koko päivä aikaa... Viimeksi ihan nauratti, kun homma hoitui muutamassa tunnissa, sillä lapset auttoivat =)
Pihakuvia olen julkaissut aikaisemmin esim. täällä ja täällä.

21/45 | 

Olipa kivoja kuvia ja sulla on reipas apulainen ♡ mä oon leikannut norjan angervoo ihan millon vaan ja se kasvaa hyvin...mut jos nyt leikkaat jää kaunis valkoinen (mut liian tuoksuva =) kukinto näkemättä..

22/45 | 

Itsekin hämmästyin sunnuntaina, kuinka nopeasti ruoho oli ehtinyt kasvamaan niin pitkäksi!
Puskia meidänkin pitäisi siistiä... Onkohan nyt liian myöhäistä karsia norjanangervoa? Meillä on niitä kaksi ja ovat päässeet vallan villiintymään :/

24/45 | 

Kivat kevätpuuhat, meillä ei vielä pääse nurmea leikkaamaan, sen sijaan on marjapuskia leikelty ja risuja kerätty.

44/45 | 

Hehee! Mä olen aina luullut, että bokeh tarkoittaa, että kuvan epätarkkaan taustaan tulee esim. ympyrän muotoisia kuvioita. Eli bokeh ei olisi vain epäterävä tausta. Uutta oppia :)

45/45 | 

Vastaleikatun nurmikon tuoksu on yksi kevään ihanimpia! Ajattelen aivan samalla tavalla, että vaikka toisaalta on haikeaa kun lapset kasvavat, on se toisaalta ihan mahtavaa. Yhtään en haluaisi (ainakaan vielä) palata ajassa taaksepäin :) Kivaa viikkoa!

46/45 | 

Saattaa olla että olet oikeassa. Niin minäkin nimittäin ajattelin tuon Wikipedian kuvauksen perusteella, enkä vieläkään tarkalleen tiedä, miten kuviin saisi tuollaisia ympyrän muotoisia kuvioita.
Mutta sitten moni osallistuikin haasteeseen kuvilla, joissa on vain tuollainen epäterävä tausta. Tiedä häntä... Jos pääset selvyyteen, tule kertomaan!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat