Kirjoitukset avainsanalla koululainen

Kouluvuosi on lopussa. Tänään minä, ystäväni ja monet, monet muut koululaiset päästetään kotiin juhlapuvuissa, todistukset mukana. Edessä on vain koko pitkä kesä.

Todistuksessa meillä seiskaluokkalaisilla numerot kertovat siitä, kuinka koululaiset ovat eri aineissa pärjänneet. Miten tarkasti olemme oppineet kaikki ne tärkeät asiat, jotka meille on opetettu.

Mutta aina todistusta katsellessani päässäni pyörii, miten paljon kaikkea sellaistakin vuoden aikana on tietovarastoon kertynyt, mikä ei todistuksessa näy. Pieniä faktoja ja taitoja, joille ehkä tulevaisuudessa saattaa tullakin käyttöä.

Tällä kertaa päätin listata ylös niistä muutaman:

1. Kuinka pahvilaatikko valmistetaan. Olimme valinnaiskurssini kanssa tutustumiskierroksella paikallisessa yrityksessä nimeltä Pa-Hu Oy, joka valmistaa pahvilaatikoita. Siellä pääsimme ihailemaan suuria koneita, joiden sisältä ilmaantui pahvinkappale toisensa jälkeen. Selvisi, että aaltopahvilaatikon valmistukseen tarvitaan niin liimaa kuin kiharrinraudan tavalla toimiva kuuma levykin.

2. Kuinka puhua smurffia ranskaksi.Ranskankirjan lisätehtävistä minulle selvisi, että verbi "smurffata" on ranskaksi "schtroumpf". Olen käyttänyt sitä parhaani mukaan siitä lähtien. 

3. Panaman kansallislaulun alun sanat. 
Maantiedon tunneilla meidän piti tehdä pitkä projektityö jostakin Väli- tai Latinalaisen Amerikan valtiosta, ja omalle kohdalleni osui Panama. Kansallislaulun sanat (jotka muuten ovat Alcanzamos, por fin la victoria) ovat vain osa uutta, laajaa Panama -tietouttani. 

4. Kuinka kulmakarvamuoti on länsimaissa muuttunut vuosien varrella. 
Historian luokan seinällä on aiheesta hyvin tarkasti piirretty juliste, jota tunneilla usein mielelläni katselin hienojen kuvien vuoksi. Enää en muutoksia tarkasti muista, mutta joulun alla olisin osannut kertoa niistä melko tarkasti.

5. Kuinka käytännössä sammutetaan metsäpalo.
Biologian metsäretki alkoi melkoisella jännitysnäytelmällä, kun luokkalaiseni huomasi aloituspaikkamme viereiseltä kalliolta tulevan sankkaa savua. Opettajamme kävi tarkistamassa paikalla, ja pian meille selvisi, että porottaa aurinko oli sytyttänyt metsäpalon. Opettaja soitti palokunnan ja heitä odotellessamme me sitten mätkimme liekkejä lehtipuiden oksilla varsin tehokkaasti: kun palokunta saapui, liekit olivat sammuneet. 

Millaisiin uusiin asioihin sinä olet viime aikoina törmännyt? 

Terveisin, Venla

​​Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hiihtoloma: viisi ihanaa, pitkää päivää ennen kuin koulut taas alkavat. Viisi päivää, joille vanhemmat ovat saattaneet aikatauluttaa jo vaikka mitä tekemistä. Pulkkamäkeä, hiihtoretkeä, mummolavierailua…

Mutta mitähän sitä seiskaluokkalainen tekisi, jos saisikin vain itse valita? Ehkä...

  1. Nukkuisi pitkään. Ainakin me kaikki iltavirkut. Koulu alkaa kahdeksalta tai yhdeksältä, mikä sekoittaa täysin iltavirkun “luontaisen kellon”. Jos illalla ei saa unta aikaisin, yöunet jäävät yllättävän vähiin. Onneksi asian voi korjata lomalla!‘
    Toisaalta sitä sanotaan, että omaa kelloansa voi muuttaa, ja olen itsekin huomannut saman: aiemmin saatoin vedellä hirsiä kahteentoista asti, mutta nykyään, bussioppilaana herään vapaallakin viimeistään kymmeneltä. (Siis herään. Sängystä ylös nouseminen on täysin eri asia.)
  2. Pelaisi, katsoisi elokuvia ja sarjoja, lukisi kirjojakin. Ulos luvataan reippaasti yli kymmenen asteen pakkaskelejä. Miksi sinne siis nyt pitäisi mennä huhkimaan? Ehtii sitä myöhemminkin. (Okei, itse olen kyllä menossa vähintään hiihtämään.)
    Sen sijaan viikon loma on juuri sopivan mittainen vähän pidemmälle leffa- tai pelimaratonille. Sarjojakin on vaikka mitä, ja mikä olisikaan parempi ajankohta tunnelmoida nostalgiassa katsellen lempijaksojaan uudestaan! Ja kyllä kaiken tuon lisäksi viikossa ehtii kirjan lukea, ellei kirjasarjankin.
  3. Laskettelisi. On yllättävää, miten moni ikäluokastani ajattelee laskettelua ja murtomaahiihtoa aivan eri asioina: hiihdosta valtaosa ei ole kovin viehättyneitä, mutta laskettelu sen sijaan innostaa. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy, mutta suurin osa nauttii rinteissä olosta, ainakin hyvässä seurassa.

Mitä asioita on sinun lomasi toivelistalla?

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidän perheessä illat ovat välillä yhtä hulinaa. Tai siis olivat aikaisemmin.

Pitkät yöt ja rauhalliset yöunet eivät ole enää itsestäänselvyys, kun lapset ovat toisella kymmenellä. Illat ovat säännöllisten iltarutiinien sijaan täynnä harrastuksia, kavereita, koulutöitä ja erikokoisten ruutujen tuijottelua.

Toki yritämme vanhempina asettaa rajoja ainakin ruutuajalle iltaisin, mutta - ihmisiä kun olemme - rajojen kanssa ei aina jaksa olla johdonmukainen, jolloin iltarutiinit ja sitä myöten yöunet saattavat kärsiä...

Viime kesän jälkeen kuitenkin keksimme iltarutiinin, joka on tuonut merkittävän muutoksen parempaan päin. Aina niinä iltoina, kun muistamme tämän rutiinin, sekä aikuiset että lapset nukahtavat levollisin mielin.

Rutiiniin kuuluu se, että

  • Syömme iltapalaa viimeistään iltakahdeksalta (mieluiten yhdessä ja ilman kännyköitä/tabletteja.)
  • Patistamme lapset iltapesulle hyvissä ajoin, ja autamme kuopusta hampaiden pesussa.
  • Kun kuopuksen on aika asettua yöpuulle, kokoonnumme koko perhe hänen sänkynsä ympärille.
  • Teemme pienen "ajatuspiirin": sanomme vuorotellen jonkin hyvän tai mukavan asian toisistamme.
  • Vaihdamme joka ilta vuoroja: jos minä tänä iltana sanon "hyviä asioita" kuopuksesta, seuraavana iltana on minun vuoroni keksiä mukavaa sanottavaa puolisostani.
  • On tärkeää sanoa hyviä asioita mieluiten jostain, mitä toinen on sen sijaan, että antaisi kiitosta siitä, mitä toinen on tehnyt. (Tässä tosin emme ole tarkkoja. Vaikka emme halua kasvattaa lapsia ansaitsemaan hyväksyntää suorittamalla, on toisinaan toki mukavaa saada kiitosta myös arkisista asioista, joita on hoitanut tunnollisesti.)
  • Kun "hyvien asioiden piiri" on umpeutunut, eli jokainen on kuullut jotain mukavaa itsestään, sammutamme valot kuopuksen huoneesta ja annamme hänen nukahtaa rauhassa.

Lapset ovat tykänneet kovasti tästä "hyvien asioiden sanomisesta" iltarutiinina. Kun viimeiseksi ennen nukahtamistaan kuulee jotain hyvää itsestään, nukahtaa levollisin mielin.

Voisi kuvitella, että on vaikeaa ilta toisensa jälkeen keksiä mukavaa sanotttavaa samoista ihmisistä, mutta itse asiassa se ei ole ollenkaan vaikeaa! Hyvä ruokkii hyvää: mitä enemmän ajattelet positiivista toisesta ihmisestä, sitä enemmän positiivista sinulla riittää sanottavaksi.

Poimin tämän iltarutiinin kesällä joogaopettajakoulutuksesta, jossa meillä oli usein kurssikavereiden ja opettajien kesken tapana päivän opetuksen jälkeen sanoa vuorotellen jotain hyvää toisistamme.

Koulutuksessa tätä metodia sanottiin "Circle of acknowledgements." Se näköjään toimii aikuisten lisäksi myös pienemmillä ihmisillä.

Millaiset iltarutiinit teillä on?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vietimme joululomalla muutaman päivän Liettuan pääkaupunki Vilnassa lasten kanssa. Talvinen, tunnelmallinen, jouluvalojen valaisema kaunis kaupunki onnistui yllättämään meidät iloisesti.

Tekemistä ja näkemistä riitti pitkän viikonlopun ajaksi kouluikäisten lasten kanssa ihan kiitettävästi. Ravintoloiden edullinen hintataso (turistialueen ulkopuolella) oli myös positiivinen seikka.

Vilnassa asuu  suunnilleen saman verran asukkaita kuin Helsingissä.  Aivan keskustan tuntumassa on vaikuttavia, siistejä ja moderneja rakennuksia, mutta mitä lähemmäs rautatieasemaa mennään, sitä vaatimattompaa on rakennusten ulkoasu. Laitakaupungilla näkee vielä paljon neuvostoaikaisia, tiilestä rakennettuja laatikkotaloja.

Ei suomalaisturistien laumoja kuten Tallinnassa!

Eniten turisteja Vilnassa on kesä-heinäkuussa, eli meidän vierailumme joulun välipäivinä osui mukavan hiljaiseen ajankohtaan. Muita suomalaisia ei kaupungissa juuri näkynyt!

Vilnassa on eniten nähtävää tuomiokirkon läheisyydessä sekä Raatihuoneen aukiolla. Joulun välipäivinä raatihuoneen edustalla on näytös, jossa rakennuksen seinään heijastetaan otteita rakastetuista balettiklassikoista kuten Pähkinänsärkijästä.

Aukiolla on joulun aikaan upeasti valaistu jättimäinen joulukuusi, jota ympäröivät myyntikojut. Niistä saa käsitöitä, koruja, keramiikkaa herkkuja ja kuumaa juotavaa. Markkinat ovat aukiolla tammikuun loppuun saakka.

Vilnan kaunis vanhakaupunki on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994. Vanhankaupungin pääkadun varrella on kivoja kahviloita ja myymälöitä, joista voi ostaa esimerkiksi meripihkakoruja tai muita matkamuistoja.

Raatihuoneen aukion takana sijaitsee mäenharjanne, jossa kohoaa Gedeminaksen torni. Se on Vilnan varsinainen maamerkki. Emme käyneet tornissa, jota ympäröivät rakennustelineet, mutta nautimme annoksen historiaa käymällä Pyhän Annan kirkossa. 

Mahtava goottilaistyylinen kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1500, ja se on pysynyt lähes muuttumattomana jo vuosisatojen ajan. Sen sisällä on upeita barokkikalusteita ja kaunis alttari.

Museoita lasten mieleen

Vilnassa olisi ollut museoita moneen lähtöön, mutta valitsimme omalle vierailullemme ne, jotka ilahduttivat eniten lapsia: Rautatiemuseon ja Illuusiomuseon.

Rautatiemuseeoon pääsi majapaikastamme johdinautolla. Entisissä neuvostomaissa näitä erikoisuuksia vielä näkee, ja matka olikin elämys erityisesti 10-vuotiaalle Lauri-pojalle, joka ei ollut ajellut sellaisen kyydissä aiemmin.

Rautatiemuseo sijaitsee kätevästi Vilnan rautatieaseman rakennuksessa. Sisäänpääsymaksu ei paljoa kukkaroa köhdytä: hinta aikuiselta oli 1,80€ ja lapselta vain 0,80€. 

Museossa oli poikkeuksellisen paljon radanrakennuskalustoa. Varsinaisia junia tai kokonaisia vaunuja siellä ei ollut, mutta sivuhuoneessa oli hauska lapsille tarkoitettu huone, jossa sai ihailla kivoja pienoisrautatiemalleja ja hassutella.

Vielä hienompi elämys oli Illuusiomuseo, joka oli kuin Linnanmäen entinen vekkula, mutta monta kertaa laajempi. Siellä oli isoja ja pieniä huoneita ja esineitä, joissa toiminnan, oivallusten ja tarinoiden kautta osoitettiin, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää.

Museossa on tilaa 400 m2 kahdessa kerroksessa. Sisäänpääsymaksu on 10€, ja siihen sisältyvät myös erilaiset tapahtumat, joita museossa järjestetään. Meidän vierailupäivänämme museossa oli hieno valonäytös.

Vilnassa on myös muita outoja ja hauskoja nähtävyyksiä kuten maailman ensimmäinen Frank Zappan patsas. Se pystytettiin paikalleen vuonna 1995.

Zappan patsas sijaitsee asuintalojen reunustamassa puistossa osoitteessa Kalinausko gatve 1, hieman vanhankaupungin ulkopuolella. Patsaan lisäksi aluetta koristavat muusikosta maalatut maalaukset.

Vilnassa oli kotimaan tavoin joulun välipäivinä alennusmyynnit ostoskeskuksissa. Keskustassa oli yksi iso ostoskeskus (Europa) ja sen ulkopuolella olisi ollut useampikin.

Valitsimme shoppailupäivän kohteeksi Akropolis-ostoskeskuksen, joka on kaupungin ostoskeskuksista suurin. Siellä on valtava määrä vaate- ja kenkäkauppoja sekä ravintoloita. Keskus muistutti kovasti Vantaan Flamingoa, sillä sen yhteydessä oli myös elokuvateatteri ja vieressä iso vesipuisto.

Akropoliksessa hinnat olivat ehkä aavistuksen pienemmät kuin Suomessa (alennusprosentit tosin vähän hämäsivät meitä). Keskuksessa oli myös useita merkkiliikkeitä kuten Tommy Hilfiger, Marco Polo ja Gucci. Niihin tosin meillä ei ollut mitään asiaa..

Lisää Vilnan nähtävyyksistä ja kohteista kannattaa etsiä virallisilta matkailusivuilta.

Oletko sinä käynyt Vilnassa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

C

Enpä ole koskaan käynyt Vilnassa. Meidän perhe välttelee yleensä lomakohteita, joissa on vaarana törmätä muihin suomalaisiin - kiitos siis vinkistä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat