Kirjoitukset avainsanalla koululainen

Vietimme joululomalla muutaman päivän Liettuan pääkaupunki Vilnassa lasten kanssa. Talvinen, tunnelmallinen, jouluvalojen valaisema kaunis kaupunki onnistui yllättämään meidät iloisesti.

Tekemistä ja näkemistä riitti pitkän viikonlopun ajaksi kouluikäisten lasten kanssa ihan kiitettävästi. Ravintoloiden edullinen hintataso (turistialueen ulkopuolella) oli myös positiivinen seikka.

Vilnassa asuu  suunnilleen saman verran asukkaita kuin Helsingissä.  Aivan keskustan tuntumassa on vaikuttavia, siistejä ja moderneja rakennuksia, mutta mitä lähemmäs rautatieasemaa mennään, sitä vaatimattompaa on rakennusten ulkoasu. Laitakaupungilla näkee vielä paljon neuvostoaikaisia, tiilestä rakennettuja laatikkotaloja.

Ei suomalaisturistien laumoja kuten Tallinnassa!

Eniten turisteja Vilnassa on kesä-heinäkuussa, eli meidän vierailumme joulun välipäivinä osui mukavan hiljaiseen ajankohtaan. Muita suomalaisia ei kaupungissa juuri näkynyt!

Vilnassa on eniten nähtävää tuomiokirkon läheisyydessä sekä Raatihuoneen aukiolla. Joulun välipäivinä raatihuoneen edustalla on näytös, jossa rakennuksen seinään heijastetaan otteita rakastetuista balettiklassikoista kuten Pähkinänsärkijästä.

Aukiolla on joulun aikaan upeasti valaistu jättimäinen joulukuusi, jota ympäröivät myyntikojut. Niistä saa käsitöitä, koruja, keramiikkaa herkkuja ja kuumaa juotavaa. Markkinat ovat aukiolla tammikuun loppuun saakka.

Vilnan kaunis vanhakaupunki on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994. Vanhankaupungin pääkadun varrella on kivoja kahviloita ja myymälöitä, joista voi ostaa esimerkiksi meripihkakoruja tai muita matkamuistoja.

Raatihuoneen aukion takana sijaitsee mäenharjanne, jossa kohoaa Gedeminaksen torni. Se on Vilnan varsinainen maamerkki. Emme käyneet tornissa, jota ympäröivät rakennustelineet, mutta nautimme annoksen historiaa käymällä Pyhän Annan kirkossa. 

Mahtava goottilaistyylinen kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1500, ja se on pysynyt lähes muuttumattomana jo vuosisatojen ajan. Sen sisällä on upeita barokkikalusteita ja kaunis alttari.

Museoita lasten mieleen

Vilnassa olisi ollut museoita moneen lähtöön, mutta valitsimme omalle vierailullemme ne, jotka ilahduttivat eniten lapsia: Rautatiemuseon ja Illuusiomuseon.

Rautatiemuseeoon pääsi majapaikastamme johdinautolla. Entisissä neuvostomaissa näitä erikoisuuksia vielä näkee, ja matka olikin elämys erityisesti 10-vuotiaalle Lauri-pojalle, joka ei ollut ajellut sellaisen kyydissä aiemmin.

Rautatiemuseo sijaitsee kätevästi Vilnan rautatieaseman rakennuksessa. Sisäänpääsymaksu ei paljoa kukkaroa köhdytä: hinta aikuiselta oli 1,80€ ja lapselta vain 0,80€. 

Museossa oli poikkeuksellisen paljon radanrakennuskalustoa. Varsinaisia junia tai kokonaisia vaunuja siellä ei ollut, mutta sivuhuoneessa oli hauska lapsille tarkoitettu huone, jossa sai ihailla kivoja pienoisrautatiemalleja ja hassutella.

Vielä hienompi elämys oli Illuusiomuseo, joka oli kuin Linnanmäen entinen vekkula, mutta monta kertaa laajempi. Siellä oli isoja ja pieniä huoneita ja esineitä, joissa toiminnan, oivallusten ja tarinoiden kautta osoitettiin, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää.

Museossa on tilaa 400 m2 kahdessa kerroksessa. Sisäänpääsymaksu on 10€, ja siihen sisältyvät myös erilaiset tapahtumat, joita museossa järjestetään. Meidän vierailupäivänämme museossa oli hieno valonäytös.

Vilnassa on myös muita outoja ja hauskoja nähtävyyksiä kuten maailman ensimmäinen Frank Zappan patsas. Se pystytettiin paikalleen vuonna 1995.

Zappan patsas sijaitsee asuintalojen reunustamassa puistossa osoitteessa Kalinausko gatve 1, hieman vanhankaupungin ulkopuolella. Patsaan lisäksi aluetta koristavat muusikosta maalatut maalaukset.

Vilnassa oli kotimaan tavoin joulun välipäivinä alennusmyynnit ostoskeskuksissa. Keskustassa oli yksi iso ostoskeskus (Europa) ja sen ulkopuolella olisi ollut useampikin.

Valitsimme shoppailupäivän kohteeksi Akropolis-ostoskeskuksen, joka on kaupungin ostoskeskuksista suurin. Siellä on valtava määrä vaate- ja kenkäkauppoja sekä ravintoloita. Keskus muistutti kovasti Vantaan Flamingoa, sillä sen yhteydessä oli myös elokuvateatteri ja vieressä iso vesipuisto.

Akropoliksessa hinnat olivat ehkä aavistuksen pienemmät kuin Suomessa (alennusprosentit tosin vähän hämäsivät meitä). Keskuksessa oli myös useita merkkiliikkeitä kuten Tommy Hilfiger, Marco Polo ja Gucci. Niihin tosin meillä ei ollut mitään asiaa..

Lisää Vilnan nähtävyyksistä ja kohteista kannattaa etsiä virallisilta matkailusivuilta.

Oletko sinä käynyt Vilnassa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

C

Enpä ole koskaan käynyt Vilnassa. Meidän perhe välttelee yleensä lomakohteita, joissa on vaarana törmätä muihin suomalaisiin - kiitos siis vinkistä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaappien siivous on klassinen joulunalusajan rästihomma. Kotityö, joka on helppoa lykätä hamaan tulevaisuuteen. 

Onneksi koulusta saa nykyään ohjeita joka lähtöön - myös kaappien siivoukseen! Tässä 13-vuotiaan Venlan ohje, jolla inhokki-kotityöstä tulee rentottavaa ajanvietettä:

Huh, huh, mikä sotku kaapissa!

Tänä vuonna, seitsemännellä luokalla meillä on alkanut muutamia uusia aineita. Eräs niistä on jo yksi suosikeistani: kotitalous.

Tunneilla olemme leipomisen ja ruoanlaiton lisäksi opetelleet siivoamaan keittiön. Sen yhteydessä esille tuli kotityö, jota en ole edes koskaan ajatellut tarpeelliseksi: kuiva-ainekaapin siivoaminen.

Putsasin koulussa oman ryhmäni keittiön kaapin ja olin hyvin tyytyväinen tulokseen. Koulupäivän jälkeen kurkkasin myös kotona maustekaappiin. Ja huh huh, mikä sotku!

Silloin päätin, että tämän kaapin minä siivoan. En ole mikään siivousihminen, vaan pikemminkin täysin päinvastoin - kotitöissä taitavin olen yleensä keksimään tekosyitä - mutta lupasin itselleni tarttua härkää sarvista ja käydä puteleiden ja pulvereiden kimppuun.

Ja niin sitten tänään putsasin kaapin perinpohjaisesti. Pakko sanoa, että se on nyt kyllä kaunis, puhdas ja siisti.

"Järjestetystä kaapista elintarvikkeet löytyvät helposti",

 toteaa Kotitalouden perustaidot -kirja, jota köksässä käytämme. Allekirjoitan täysin.

Tässä ohje kuiva-ainekaapin siivoamiseen:

  1. Tyhjennä kaappi. Itse laitoin tässä vaiheessa kaikki maustepurkit aluksi pöydälle samassa järjestyksessä kuin ne olivat olleet kaapissa.
  2. Yhdistä saman tuotteen vajaat pakkaukset ja poista vanhentuneet tuotteet. Yhdistellessään vajaita pakkauksia kannattaa olla äärimmäisen varovainen jos ei halua mausterippeitä lattialle, nenäänsä tai päälleen (itse testasin kaikkia kolmea…). Totesin kokeilujen jälkeen, että paras taktiikka on ottaa pieni lusikka joka mahtuu maustepurkin sisään, ja täyttää purkit lusikallinen kerrallaan. Tämä tosin on melko hidasta.
  3.  Mausteet vanhenevat melko hitaasti, joten otin taktiikakseni, että mikäli parasta ennen käyttöpäivä oli noin vuosi sitten, säästän mausteen, mutta jos se aiheuttaa huudahduksen “Iskä, tää mauste on vanhempi kuin mä!” se on syytä heittää roskiin. Yhden kuitenkin säästin: pippurisekoituksen, jolle viime kesänä toivotimme koko perhe hyvää kahdeksantoistavuotispäivää. Se purnukka on jo perheenjäsen.
  4. Puhdista tyhjät tölkit joko pyyhkimällä tai pesemällä käsin. Kuivaa tölkit. Totesin itse, että astianpesukonekin toimii hyvin. Osa mausteliasta tosin on voinut kuivua tölkkiin kiinni, jolloin sitä kannattaa liottaa hetki.
  5. Imuroi hyllyt tarvittaessa.
  6. Pyyhi ovi ja hyllyt kostealla pöytäpyyhkeellä. Pese hyvin likaiset hyllyt pehmeällä harjalla tai vaalealla hankauslevyllä ja huuhtele pyyhkimällä puhtaalla kostealla pöytäpyyhkeellä.
  7. Kuivaa pinnat ja järjestä tavarat paikoilleen. Itse järjestin kaapin uudelleen, meillä kun ei mitään erityistä järjestystä kaapissa ennen ollut.

Koska olet itse viimeksi siivonnut kuiva-ainekaapin?

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Taas se tuli todistettua: eivät seikkailupuistot ja kylpylät ole ainoa tapa saada onnellinen hymy lapsensa huulille. Vietimme kuopukseni Laurin kanssa viime viikonloppuna mukavan kahdenkeskisen päivän, jonka budjetti oli reilut kuusi euroa.

Asumme haja-asutusalueella, joten koko perheen voimin liikumme yleensä autolla joka paikkaan. Kotimme lähistöltä kun ei koulubussien lisäksi ole juurikaan tarjolla julkista liikennettä.

Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – 10-vuotias kuopukseni on innokas junabongari. Hän katselee YouTubesta tavallisten ihmisten kuvaamia junavideoita ja on hankkinut runsaasti rautatieaiheista nippelitietoa. 

Meillä viikonloput hujahtavat yleensä ohi esikoisen harrastusten merkeissä. Turhan usein kuopus saa viettää ison osan ajastaan videopelien kimpussa, kun toinen vanhempi on kuskausvuorossa ja toinen urakoi rästiin jääneitä kotitöitä.

Eräänä iltana, kun palasin töistä Helsingin päärautatieaseman läpi, aloin katsella ympärilleni uusin silmin. Tajusin, että sehän on varsinainen junafanin Mekka ja tulin ajatelleeksi, että Lauri ei ollut koskaan käynyt siellä ilman kiirettä.

Päätin unohtaa pyykkivuoret ja muut tulevan vapaapäivän varalle suunnitellut rästihommat ja ehdotin pojalle, että lähtisimme isosiskon treenien ajaksi junailemaan. Siis ajelemaan paikallisjunilla, ihan vain huvin vuoksi!

Voi sitä pojan silmien loistetta! Edeltävänä iltana hän valitteli mahakipua, koska jännitti tulevaa retkeämme. Oli mukavaa lohduttaa poikaa kertomalla, että junia kulkee joka päivä, eikä hän menetä mitään, vaikka reissu siirtyisi jollekin toiselle päivälle.

Niinpä me sitten lähdimme matkaan sunnuntaina iltapäivällä. Starttasimme Espoosta, josta tulimme E-junalla Helsinkiin. 

Helsingistä poika halusi lähteä Keravalle, koska siellä on hieno, vanha, puinen asemarakennus. Köröttelimme sinne N-junalla ja näpsimme muutaman kuvan asemalla. Ja sitten meitä potkaisikin onni, kun ykkösraiteelle tuli uudenmallinen R-juna, joka vei meidät nopeasti takaisin Helsinkiin.

Helsingin päässä otimme rauhallisesti. Sanoin pojalle, että voisimme hengailla siellä juuri niin kauan kuin hän haluaisi.

Niinpä ehdimme kiireettä ihailla hienon IC-junan tuloa Pieksämäeltä, toisen IC-junan lähtöä Tampereelle, kävimme välillä kahvilassa nauttimassa lämpimät kupposet sekä kakunpalaset ja palasimme vielä vastaanottamaan Pietarista saapuvan Allegro-junan.

Koko lysti oli kovin edullista:

  • Minulla on työmatkojen vuoksi kausilippu, jolla reissasin koko retken. (Aikuisen lippu matkakortilla Lähiseutu3-alueella maksaisi 6,32€.)
  • 7–16-vuotiaan lapsen Lähiseutu3-lippu maksaa 3,16€. Ostin pojalle kaksi lippua, sillä tällaisella lipulla vaihtoaika on 100 minuuttia, ja reissumme akselilla Espoo–Helsinki–Kerava–Helsinki–Espoo kesti yhteensä reilut kolme tuntia.
  • Kaakao, tee ja leivos sekä kakkupala aseman kahvilassa maksoivat 15€. (Tämän sijaan reissulle olisi toki voinut ottaa omat eväät.)
  • Koko junaretki irtoaisi siis periaatteessa hintaan 6,40€.

Raha tai sen säästyminen ei toki tällä retkellä ollut tärkeintä. Meillä oli kivaa, koska vietimme kiireetöntä aikaa yhdessä: poika sai päättää, minne menisimme, ja minä sain katsella tuttuja paikkoja uudesta vinkkelistä lapsen silmin:

  • En tajunnutkaan, kuinka jännä paikka Helsingin rautatieasema oikeastaan on.
  • En ollenkaan ymmärtänyt, että Keravan puinen asemarakennus on kovin kaunis.
  • Enkä todellakaan tiennyt kaikkia kiinnostavia yksityiskohtia A-, N- ja R-junien reiteistä tai eri-ikäisten lähijunavaunujen sekä vetureiden eroista tai yhtäläisyyksistä. 

Oletko sinä viettänyt lapsesi kanssa laatuaikaa itsellesi tutuissa ympyröissä?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

Ellis

Mahtavaa! Terveiset sinne toiselle junafanille! Paras junabongaukseni oli Venice-Simplon orient Express. Suomen rautatie museo Hyvinkäällä on myös kiva reissukohde myös lapsiperheelle!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidädän autossa on perhematkoilla parin viikon ajan kuunneltu ahkerasti klassikkomusikaalia nimeltä Cats. Kävimme katsomassa sen jonkin aikaa sitten Hartwall Arenalla.

Epäröin ensin, kannattaako esitykseen mennä koko perheen voimin, sillä kuopuksemme Lauri on opiskellut vasta reilun vuoden verran englantia, eikä esityksessä ollut tekstitystä. Huoleni oli turha!

Näin 10-vuotias Lauri-poika kertoo omin sanoin musikaalielämyksestään:

No aluksi ajattelin että se olisi tylsä (minä kun en oikein ole näistä musikaaleista niin perustanut). En vielä tiennyt kuinka hieno kokemus se oli, nähdä Cats livenä.

Suostuin kuitenkin tulemaan koska tiesin Hartwal Areenan siaitsevan Pasilan Juna-Aseman liepeillä ja voisin ottaa muutaman juna-kuvan koska tykkään junista ja niiden kuvaamisesta.En kuitenkaan kerennyt sillä meille tuli hirvittävä kiire ehtiä näytökseen.

Aluksi se vaikutti hyvin valaistulta sillä alussa välkehteli pelkkiä valoja. Sitten tuli yksi kissa, toinen, kolmas, neljäs, monia vuoron perään.

Sitten kissat juttelivat jotain. En tiedä mitä sillä näytteliät puhuivat englantia enkä osaa vielä kovin hyvin englantia. Sen verran sain kuitenkin selkoa, kuka kissojen johtaja oli, erityisten henkilöiden nimet ja ehkä mikä oli heidän teamin nimi. Se oli muistaakseni Mystical Cats tai jokin sellainen.

Myös sain tietää että he kokoontuvat vain kerran vuodessa täydenkuun aikaan.Hienoa laulua oli ja tanssi myöskin oli hienoa. Perfecto musikaali.

Minun suosikki hahmoni olivat yksi lihava kissa joka steppasi, kissa joka oli elänyt jo monta kisssan vuotta ja Johtaja kissa. Myöskin Pahis kissa ja kissa jota syrjittiin nimeltänsä Grizabella (jos nyt oikein muistan) olivat hienoja. Esityksen jälkeen ajattein että se oli hieno esitys, Juna-kuviakin sain muutaman.

Mutta oli hauskaa kirjoittaa kiitos ja hei hei.

13-vuotias Venla on jo kokenut musikaaleissa kävijä, mutta häneenkin esitys teki vaikutuksen:

Olin Hartwall Areenan ovista sisään astuessani erittäin innoissani, kuten arvata saattaa - olenhan ehdoton musikaalifani, kuten  aiemminkin olen kertonut.

Cats oli musikaalina erilainen kuin aiemmin näkemäni. Puhuttuja vuorosanoja ei ollut lähes ollenkaan, sen sijaan lavalla tanssittiin joka hetki.

“Was it Mungojerrie or Rumpelteazer?”, kyselevät kissa-asuiset näyttelijät duetossaan heittäen samalla huimia voltteja kevyen ja vaivattoman näköisesti. Pääni menee pyörälle pelkästä ajatuksesta.

Lavasteiden yksinkertaisuudesta yllätyin suuresti. Maailman suosituin musikaali näyteltiin läpi lavasteita vaihtamatta!

Nurjempia puolia musikaalissa ovat pitkät esittelyt, jotka eivät vie aktiivisesti juonta eteenpäin. Niitä on monta… Näin vajavaisen englanninymmärryksen omaavana en ehkä saanut esittelyistä kaikkea irti.

Eniten musikaalissa pidin lopusta. Macavity-laulua olin kuunnellut etukäteen ja odotin siltä suuria. Odotukseni ylittyivät! Olen näet yleisesti ottaen todella perso erikoistehosteille ja -effekteille, ja niitä oli tarjolla. Jessssss!

Ja lopussa oli tietenkin Joanna Ampilin laulama Memory. En keksi sanoja kuvaamaan sitä. Kannatti tulla ihan vaikka vain kuullakseen tuon kappaleen. Miau!

Kai-isäkin nautti showsta:

Voin rehellisesti tunnustaa pitäväni musikaaleista ja oopperoista yli kaiken. Lapsuusaikaan Pohjanmaalla niitä ei ollut juuri mahdollisuus päästä kokemaan, mutta maailmalle lähdettyäni ja alkuun päästyäni olen nauttinut joka esityksestä.

Olen nähnyt hyviä ja vielä parempia esityksiä, mutta kaikki ovat katsomisen arvoisia: musiikkia, liikettä, väriä, pukuja, lavastusta ja tehosteita. Kaikki tämä ammattilaisten tekemänä, yhdessä ison yleisön kanssa koettuna, on aisteja hivelevää ja parhaimmillaan tunteisiin vetoavaa taidetta. Niin myös Cats.

Vuodesta 1980 lähtien esitetty, maailmankuulu musikaali on matkannut ympäri maailmaa. Esiintyjät ovat vuosien saatossa vaihtuneet moneen kertaan, mutta tarina on pysynyt samana.

Monia hienoja yksityiskohtia jäi mieleen, mutta erityisesti esiintyjien taidokas suoritus lukuisissa fyysisesti vaativissa rooleissa, joissa tanssin ohella pitää samanaikaisesti pystyä laulamaan puhtaasti.

Lisäksi haluan mainita ikivihreän Memory-kappaleen, jonka Grizabellan rujossa roolissa esiintynyt Joanna Ampil lauloi kerrassaan upeasti täyteläisellä äänellään.


Entä minä sitten? Nautin musiikista, väreistä, tunnelmasta, esiintyjien akrobaattisista tanssitaidoista ja viiltävänkauniista lauluesityksistä. Eniten nautin lasten ilosta.

Suomessa monet esitykset on luokiteltu erikseen lapsille tai aikuisille suunnatuiksi. Yhteiskunnassamme lapset ja aikuiset on monilla elämänalueilla rajattu toisistaan erillisiksi kuluttajaryhmiksi, onhan meillä ravintoloissakin erikseen lasten ruokalistat.

Tämän kokemuksen pohjalta tuntuu, että se on vähän turhaa. Omat koululaiseni olivat juuri sopivassa iässä ainakin tähän esitykseen, vaikkei sitä markkinoitukaan minään "koko perheen showna".

Oletko sinä käynyt lasten kanssa teatterissa tai musikaaleissa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (1)

C

Vein esikoisen joskus aikoinaan 5-vuotiaana katsomaan Maija Poppasta. Lapsen oli eka vähän vaikea ymmärtää, että ne ihmiset ihan oikeasti olivat siellä lavalla - kun oli tottunut katsomaan elokuvia. Tarina tempaisi mukanaan ja poika nautti ihan mielettömästi. Kuopus on villimpää sorttia ja suhtaudun varauksella hänen viemiseensä teatteriin - vaikka toki lasten näytelmässä ehkä ymmärrettäisiin pientä ääntä ja liikettä katsomossa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram