Kirjoitukset avainsanalla onni

Hellettä paossa metsikössä

Viime päivinä olen ollut hätkähdyttävän onnellinen. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Olen vain tuntenut onnea ihan pienistä, jokapäiväisistä asioista.

  • Siitä kun aamulla herää ja ikkunan takana on vihreä, valoisa aamu
  • Töissä tunteesta, kun asiat sujuvat ja sormet tanssivat näppäimistöllä
  • Kotimatkalla hauskasta äänikirjasta, joka saa nauramaan ääneen
  • Neulasta kantavasta muurahaisesta metsäpolulla
  • Tuoksuvasta kesäkukasta ja pehmeästä tuulenvireestä, joka heiluttelee korsia pellolla
  • Järven viileistä aalloista ja kotikylän makeista mansikoista
  • Rakkaiden ystävien virkistävästä seurasta
  • Riippumaton keinutuksesta ja puukiukaan pehmeistä löylyistä
  • Aivan erityisesti olen taas (kuten aina) ollut onnellinen perheestäni. Välillä ottaa ihan mahanpohjasta, kun katselen heitä: kesakkoja pikkupojan poskipäillä, Maailman Parhaan Miehen viliintyneen kesäparran haivenia tai ison pikkutyttöni ruskettuneita, pitkiä koipia - hän käyttää tänä kesänä minun hellemekkojani!

Kaikki on niin hyvin. Olemme niin harvinaisen etuoikeutettuja: meillä on toisemme, olemme terveitä, meillä on koti, työtä ja toimeentuloa. Meillä on läheisiä ja ystäviä, jotka välittävät meistä.

Ja on heinäkuu, lempikuukauteni.

Olen onnellinen myös sinusta, hyvä blogiystävä, joka luet tätä kirjoitusta. Toivon sydämestäni, että myös sinä voit nauttia täysin rinnoin tästä ihanasta kesästä!

------
Recently I've felt extremely happy, lucky, fortunate and thankful for the small and big things in my life. For the nature and the beautiful Finnish summer. For the fact that we have work and a home. And especially for the fact that I have a family and we are all well and our loved ones are healthy, too.

From the bottom of my heart I wish you feel the same and enjoy this lovely summer!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (32)

4/32 | 

Kiitos Satu ❤ Itse olen viime vuosina alkanut tykätä yhä enemmän myös keväästä ja alkukesästä mutta silti heinäkuu on edelleen lempikuukauteni. Pidän lomani aina heinä-elokuussa, jos mahdollista. Mukavaa sunnuntain jatkoa ❤

8/32 | 

:) Onni tulee pienistä asioista. Pienet asiat ovat itseasiassa niitä suurimpia.

Tänä kesänä on kyllä nautittu. Viime kesä meni sairastaessa neljän seinän sisällä sängyssä maaten. Nyt otetaan takaisin menetettyä aikaa luonnossa liikkuen, kesää ihmetellen. Sadekaan ei haittaa. Onhan nyt sentään kesä!

9/32 | 

Ihana postaus :)
Laiskan pulskeana sunnuntaiaamuna uinnin jälkeen tässä terassilla makoillessa minulla on ihan samanlaiset onnentunteet. Juuri nyt elämä on ihanaa :)

12/32 | 

Niin samaa mieltä! Pienet asiat tekevät onnelliseksi :). Tavallinen elämä, tavallinen arki -mitä sitä muuta nyt oikeastaan edes tarvitsee? Tämän kun muistaisi myös niinä päivinä kun ottaa päähän vaikkei mitään isompaa syytä siihen ärripurriin olisikaan :D.

23/32 | 

Hyvä! Näin pitääkin olla, että välillä ymmärtää pysähtyä miettimään, mitkä asiat on hyvin eikä aina valittamaan kaikesta. Joskus on tietty hyvä purkaakin pahaa oloa tai harmitusta, mutta myös ne ihanat, hyvät asiat pitää muistaa:) Mukavaa heinäkuuta:)

28/32 | 

Ihana postaus ja saa olla onnellinen. Omat fiilikset hyvin samanmoiset nyt. Talvisin välillä kärvistelen eikä valoa näy, mutta kesällä näen kaiken kirkkaammin.

Aurinkoista viikkoa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Planting summer flowers

Iso osa tästä suloisesta sunnuntaista on kulunut puutarhapuuhissa. Näin keväällä ja kesällä ajattelen usein, että minusta olisi pitänyt tulla puutarhuri. Tai kenties olin puutarhuri edellisessä elämässäni?

Nyt varmaan jokainen, joka on nähnyt meidän rikkaruohoarmeijat livenä, meinaa tukehtua nauruun. Mutta siltä minusta tuntuu vahvasti: jos vain olisi aikaa, möyrisin jatkuvasti tuolla puskissa ja kukkapenkeissä!

Minulla oli jo eiliselle kunnianhimoiset suunnitelmat, mutta koko päivän ripsinyt sade pilasi ne. Tänään olen riehunut eilisenkin edestä ja nauttinut täyden annoksen aurinkoa ja tuulta. Tosin tuulikin tärveli osan suunnitelmistani - aioin alun perin myös öljytä terassin ja puutarhakaluston (mikä piti hoitaa jo toukokuussa) mutta en viitsinyt, kun terassilla oli voimakkaassa tuulessa sen verran kylmä.

No, sain sentään viimein ostettua kesäkukat terasseille. Minusta taimimyymälät ovat yksinkertaisesti i-h-a-n-i-a!

I love garden shops!

Ostin tuuliselle, ilta-auringon puoleiselle terassillemme samoja kukkia kuin viime vuonna ja toiselle aamukahviterassille uutta, pienikukkaista lajiketta. (Älkää kysykö, mitkä lajikkeet ovat kyseessä. Sitä ei sisälläni asuva pieni puutarhuri enää muista - tieto taisi jäädä sinne edelliseen elämääni...)

Flowers are now ready to be planted in the box

Aivan ensimmäiseksi täytin kukkalaatikot kompostistamme nostetulla mullalla. (Mullassa muuten näkyy edelleen hieman kananmunankuoria ja jotain muita, sulamattomia biojätteitä. Onkohan se liian voimakasta kesäkukille? No, vahinko on jo tapahtunut, eli asia jää nähtäväksi. Tosin jos kukat alkavat heti osoittaa kuihtumisen merkkejä, voin tietenkin kaivaa ne ylös ja vaihtaa mullat.)

Gardening is a great way to get your mind off work!

The flowers are now ready!

Tänä kesänä aiomme viettää paljon aikaa kotona, tuon Voles have made big holes in our lawn

Moni seikka pihallamme kertoo siitä, että emme ole juurikaan käyttäneet aikaa pihahommiin viime vuosina. Joskus ajattelen, että taloamme voisi luulla vaikka hylätyksi, jos nurmikko olisi ajamatta ja ellei pihalla lojuisi leluja.

Esmierkiksi tällainen käyttämätön pata tönöttää keskellä pihaamme. Emme koskaan käytä sitä, meillähän on kaasugrilli. Olen tasan kerran (vuonna 2008) viritellyt siihen tulen, kun halusimme tehdä lasten kanssa (nykyään käyttämättömällä) muurikkapannulla lettuja. Tulenteko kesti ikuisuuden, eikä letuista tullut kovin ihmeellisiä. Paistinpannulla keittiössä olisi tullut parempia. Mitäköhän tällekin voisi tehdä?

We never use this old cauldron for barbecues, we should get rid of it...
Viime talvena emme peitelleet yläpihan koristetuijia, kohtalokkain seurauksin. Lumi ja pakkanen polttivat ne ja niistä tuli tosi rumia horiskoja.
These pine trees suffered badly from snow during winter

Niinpä Maailman Paras Mies ja Hessu kävivät perjantaina tuijien kimppuun ja sahasivat ne pois. Nyt tilalla on näin rumat läikät täynnä vanhoja neulasia, kannot keskellä. Ei varmaan auta muu kuin haravoida neulaset pois ja istuttaa tyhjiin läikkiin nurmikonsiemeniä?

Pitäisikö kannot kaivaa ylös, vai voisiko tuolle paikalle keksiä muuta pelastusta? Montuista nimittäin tulee aikamoiset, jos juurakot kaivaa ylös...  Vai voisiko tuolle paikalle istuttaa uudet tuijat?

Therefore we cut them off.
Omat haasteensa tänä kesänä pihahommiin tuo koiranpentu, joka liittyy perheeseemme heinäkuussa. Minä haluaisin aidata ainakin osan pihasta, koska hiekkatiellä talomme vieressä autot ajavat välillä aika lujaa ja tätä nykyä pihalta on tielle esteetön pääsy.
We should build a fence next to the road because we are adopting a puppy in July
Kun lapset olivat pieniä, ulkoilimme toki aina yhdessä, mutta jostain syystä meidän tenavat olivat aina aika viisaita ja varovaisia liikkeissään. En muista, että jälkikasvumme olisi koskaan karanut tielle, vaikka Hipu oli muuttaessamme alle 3-vuotias ja Hessu vasta 10 kuukautta. Koiranpennun suhteen en ole yhtä optimistinen ja siksi haluaisin aidan.  
Meidän ja naapurin tontin välissä on lehtikuusia. Aita varmaan voisi luontevasti kulkea niiden kohdalta. Vaan millainen aita? 
The fence could follow the tree line
Eläinverkko on mielestäni ruma, lauta-aita taas aika voimakas katseenvangitsija. Tosin tällaista, lenkillä näkemääni olen vähän harkinnut. 
Meidän talossa on paljon tuollaisia tummanruskeita puuosia, kotimme kun on rakennettu 70-luvulla. Mutta muuttaisiko se koko pihan ilmeen?

This is one alternative for the fence
Yhdestä asiasta olen varma: tonttimme toisella sivulla olevaa peltomaisemaa en halua aidata. Se menisi pilalle. Siksi koko pihan aitaamisen sijaan ainoa realistinen vaihtoehto on jonkin sortin aitaus, jolloin aita kulkisi pihan läpi.
But I don't want to ruin this view with the fence.
Koirasta tulee täysikasvuisena säkäkorkeudeltaan 60 cm, ja useimmat kyseisen rodun edustajat ovat hyviä hyppäämään. Siksi aidan pitäisi olla aika korkea, jos koira on siellä yksin. Minkähänlainen aitaus hauvalle olisi hyvä - olisiko kenelläkään ideoita?
Toivottavasti mahdollisimman moni innokas puutarhaihminen lukee tämän postauksen. Sillä vaikka minut on varustettu innolla ja wannabe-puutahurin asenteella, tieto, taidot ja näkemys puuttuvat... 
Kiitos neuvoista jo etukäteen! 

-----
P.S. Huomasitko, että olen koonnut blogiini omaksi välilehdekseen nuo vieraspostaukset, joissa vierailevat äiti-bloggarit antoivat blogini lukijoille vinkkejä työn ja perheen yhdistämiseen? Haluaisitko sinä olla seuraava blogivieraani? Ota yhteyttä: uraaidin.ruuhkavuodet(at)gmail.com

Muistathan myös osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on ensi keskiviikkoon eli 10.6. saakka.
------
I've spent most of the day planting summer flowers into the boxes on the terrace. This is very relaxing work and I enjoy it a lot!
I'm looking forward to spending quite a lot of time in the garden this summer. Hopefully we will also be able to solve some problems in our garden.
For example voles have made big holes in our lawn. Should we fill them up or do something else?
We also have an
old cauldron in the middle of our law. We never use it for barbecues, therefore we should get rid of it, I guess.
The pine trees in front of our house suffered badly from snow during winter. That's why my hubby cut them off. However, now the area in which they used to grow, looks ugly. Should we dig all the rhizomes ur, or what to do?
We are also planning to build a fence between the road and our yard because we are going to adopt a puppy in July. However, it's not so simple to build a fence that would look nice. And in any case I don't want to ruin the open view from our house to the field with the fence. 
All in all, I'm convinced that we will have may interesting moments in the garden this summer...

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

Kommentit (15)

1/15 | 

Mä olen kyllä niin tumpelo puutarhassa ettei tosi! Mutta oli silti pakko tähän postaukseen jättää merkki ja toivottaa aurinkoista alkavaa viikkoa, vaikken itse aiheeseen osaa sanoa mitään. :D

2/15 | 

Näköjään tekemistä riittää teilläkin :). Meillä on satanut koko päivän vettä ja ihan kunnolla, ei ole ollut pihalle asiaa :(. En tiedä noista tuijista, epäilisin ettei uutta kasva kannosta, eikös ne enempi lehtipuut tee niitä uusia versoja? Minä suunnittelisin tuohon jotain kukkapenkkiä, koska se on aina ensimmäinen mikä tulee mieleen :). Tai joku pensasaidannekin voisi olla kiva. Ellet sitten halua niitä tuijia takaisin :).

3/15 | 

Voi apua nainen! Noi sun havut näyttää olleen kartiovalkokuusia, eikä tuijia. Nyt mul tulee itku :D
Kuuset "korjaa" itseään aika hyvin toisin kuin tuijat. Tosin nyt taitaa olla peli menetetty :D
Mutta vaihtelu virkistää, ja noissa oli kyllä kahdessa pahasti vaurioitunut toi koko latva, joten voipi olla, etteivät olis enää elpyneet.
Tilalle vois tosiaan laittaa vaikka tuijat. Teillä näyttää olevan hyvin tilaa pihalla, joten ei haittaa, vaikka kasvavat isommiksi kuin nuo aikasemmat kuuset :)
Mulla on valtava rakkaus kukkiviin puihin, ni tuossa voisi niiden tuijien lisäksi olla vaikka koristeomenapuu.
Tai jos tekis siihen kunnon rajatun ja koholla olevan perennapenkin, johon vois istuttaa vaikka tuijan.

Aidasta mäkin haaveilen just koiran takia. Ajatuksena ollut valkoinen lauta-aita, joka olisi takapihalla n. 20x20m alue. Tosin sata projektia mietinnässä, niin ei varmaan lähiaikoina oo aitaa tulossa.

Sun kesäkukat on taitaa olla verbenaa (rautayrttiä) ja lobeliaa. Noi rautayrtit kasvaa valtaviksi, kun jaksaa nyppiä kuivuneet kukat pois :) Kuuluu mun suosikkeihin nuo.

Pihahommat on ihania, eiköstä vaan? Jotenkin tulee niin hyvä mieli, kun tulevina vuosina saa ihailla kättensä työtä. :)
Intoa pihahommiin! Odotan kovasti piha-aiheita, joten kirjoittele pihakuulumisia, ja mihin päädyit havujen tilalle :)

7/15 | 

Kiitos kommentistasi :) Minä harkitsin etenemistä sellaisen pitkän kaavan mukaan että ensin kaivettaisiin juurakot ylös ja sitten istutettaisiin samalle paikalle uudet tuijat. Mutta saa nähdä viitsitänkö käydä läpi noin pitkää urakkaa...

8/15 | 

Kiitos Suvi, ihanaa kun ehdit käydä kommentoimassa Vai oli ne tuijat kuusia :P Arvasin että jotain tällaista tapahtuu kun pari poropeukaloa ryhtyy puutarhatöihin ;D Kukkivia puita meillä on yllin kyllin (3 omenapuuta ja yksi kriikuna) eli saattaa olla että laitamme tuohon sitten ne tuijat.
Minkä kokoiselle koiralle tuollainen 20x20m on sopiva?
Juu, rautayrtti tuo lempparikukkani olikin. Mulla oli sitä myös viime vuonna terassilla ja se kesti hyvänä uskomattoman pitkään, toukokuun lopusta elokuulle.
Pihahommat on kyllä rentouttavia, vaikkei niistä paljoa ymmärräkään ;)

9/15 | 

Meillä on aika paljon hyötykasveja: 3 isoa omenapuuta, kriikuna- eli luumupuu, 6 marjapensasta ja kaksi karviaista. Kaikki ovat kovin tuottoisia, vaikka niitä ei ole erityisemmin hoidettu, eli sadonkorjuu elokuulla on jo nykyisellään aikamoinen urakka samaan aikaan kun käy töissä... Siksi saatamme päätyä muihin kuin hyötykasveihin, vaikka lääniä tosiaan tontilla riittää.

10/15 | 

Onko teillä hyötykasveja? Jos mulla olisi lääniä, niin laittaisin ehdottomasti niitä - ja paljon! Vaikka monissa hyötykasveissa on hoitamisensa, kuten esim. puissa leikkaus, on se ainakin tämän epäviherpeukalon mielestä huomattavasti mukavampaa, koska se myös palkitsee.

Tuijien tilalle saattaisin laittaa vaikka omena- tai kirsikkapuita. Kukat on nätit ja sato maistuu! :) Muuten olen kyllä näissä puutarhanhoidollisissa asioissa huono neuvomaan, minä kun en ole onnistunut pitämään hengissä oikein mitään kasveja.

11/15 | 

Muuta neuvoa en osaa antaa, kuin sen, että myyränkoloihin laittaisin multaa ja kylväisin ruohon siemeniä. Niiden paras itämisaika olisi kyllä syksyllä, niin ei tarvitsisi niin paljoa kastella.
Teillä onkin mukavaa odotettavaa kun saatte koiranpennun kotiin sitten kesällä. Jonkinlainen aita/aitaus helpottaisi kyllä kovasti koiran pihaulkoilua, kun ei tarvitsisi ihan niin paljon vahtia sen touhuja, mutta millainen sen tulisi olla, jaa, siinäpä pohdintaa.

12/15 | 

Ei multa puutarhavinkkejä hirmusti heru - mutta piti vaan tulla toteamaan, että niin älyttömän kaunis ja rauhoittava peltomaisema! :)

C
13/15 | 

Kasviasioihin en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta koira-aitaukseen jotain. Meillä on teidän koiraa pienemmät koirat, mutta meillä on koiria varten aitaus ns. koiratarha. Se on korkeudeltaan noin pari metriä, neliömäärää olen aika huono arvioimaan, mutta koira mahtuu siellä hyvin liikuskelemaan. Se on rakennettu meidän ulkorakennukseen kiinni niin, että puuvaraston puolella koiran kopi, jonne se voi halutessaan mennä. Aitauksen vieressä on sireenejä ja tuomia, jotka luovat varjoa + verkossa villiviini. Aitauksessa on aika tiheäsilmäistä verkkoa, koska kumpikin koiristamme on varsin taitavia pureskelemaan verkon reikiä niin, että saavat aikaa yhden isomman - ja siitä karkuun. Koirat ovat usein myös taitavia hyppäämään niin, etta saavat takajalat aitaa vasten - ja siitä sitten yli. Pienempi meidän koirista kiipesi verkkoa pitkin kuin tikapuita, jotta pääsi isomman reiän kohdalle ja siitä ulos - siksi laitettiin tiheä verkko joka puolelle. Meillä on pienemmälle koiralle myös vaijeri ulkona ts. pääse juoksemaan laajalla alueella vapaasti. Meillä kummatkin ovat metsästyskoiria, niitä ei pienet aidat pidättele kun ohi menee jänis, orava tms.

14/15 | 

Kiitos vinkistä! Meidän koira on aika perinteinen seurakoira joten nähtäväksi jää, minkä verran se haluaa ulkoilla yksin, ilman meitä laumaansa. Lähinnä kaipaisin aitaa jotta koiran kanssa voisi oleilla rennommin pihalla ilman että sen perässä täytyy koko ajan juosta...

15/15 | 

Mut hei, tekemällä oppii :)
En tiedä, minkä kokonen aitaus olis sopiva esim. tuolle meidän parsonille, mutta tuon kokoinen mahtuis meidän pihalle, ja kyllähän se pääsis tuossa jo vähän juoksentelemaankin :)
Teilläkin pennun kotiin saapuminen lähestyy ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Blogissani olen yllättäen päätynyt pohdiskelemaan usein muutosta, valmiutta ja halua (tai haluttomuutta) muuttua. Olen tilittänyt pelkoani jämähtämisestä ja tunnustanut, että pohjimmiltani olen projekti-ihminen, joka nauttii siitä, että koko ajan on vireillä jotain uutta.

Blogini alkutaipaleella analysoin, että suhtaudun muutoksiin kuin lapsi: kaipaan ympärilleni muuttumattomia rakenteita, jotta voin itse keskittyä kehittymään ja kasvamaan. Osallistuin tuolla postauksella uusimpaan Viikonlopun linkkiringin Retro Remixin, johon voi linkittää vanhoja postauksiaan. Olen saanut tuohon vanhempaan postaukseen aivan mainioita kommentteja - käykääpä lukemassa! Ihmiset voivat olla niin erilaisia ja silti vielä enemmän samanlaisia.

Pieni Lintu -blogissa viikon MakroTex-kuvahaasteen teemana on Ympyrä. Se inspiroi minua kuvaamaan arjessani usein toistuvia ympyröitä. Jäin samalla taas pohtimaan, kulkeeko elämäni pienissä piireissä ja ahtaissa ympyröissä, kun arjessani on paljon samanlaisina toistuvia, ennustettavia rutiineja?

Näin keväällä, huhtikuusta alkaen aamuni ovat alkaneet usein lenkillä lähimetsässä. Siellä tutussa maastossa voi tulla vastaan yllättävän kuvauksellisia ympyröitä, kun katselee ympärilleen uusin silmin:

Puunrunko metsässä - tree trunk
Ajan nykyään töihin aina samaa reittiä, kylän liikenneympyrän kautta. Minulla olisi toinenkin vaihtoehtoinen reitti, mutta en viitsi käyttää sitä, koska sillä reitillä on liian paljon matkantekoa hidastavia tietöitä.
Liikenneympyrä - roundabout
Töissä aina ensimmäiseksi haen itselleni kahvin automaatista. Useimmiten aamulla juon cappuccinon ja iltapäivällä latten.
Cappuccino
Töiden jälkeen palaan kotiin. Samaa reittiä, yleensä turhan myöhään.

(Tämä kuva on tosin otettu yhtenä iltana poikkeuksellisen myöhään, palatessani kuntosalilta. Iltakymmenen jälkeen eivät työmatkani onneksi ajoitu.)

Auton kojetaulu - in the car
Näin keväällä olen töiden jälkeen lähtenyt usein joko kuntosalille tai metsään lenkille, mikäli aamulenkki jäi välistä. Minulla on neljästä kuuteen vakioreittiä, joita vaihtelen eri päivinä.

Vielä viime keväänä etsin innolla uusia lenkkireittejä lähimaastosta, mutta viime aikoina olen tyytynyt näihin tuttuihin polkuihin. Mieluiten valitsen - tietenkin - ympyräreitin, sillä on tylsää juosta samaa tietä takaisin.

Metsikkö

Ilokseni yhä useammin olen tänä vuonna saanut tytöstäni lenkkiseuraa!

Varjot - silhuettes
Nyt kun asiaa pohdin, tulin siihen johtopäätökseen, että ennustettava arki ei vielä tarkoita ahdasmielisyyttä. Arki toimii, kun se rullaa omalla painollaan. Jos tietyt elementit toistuvat samanlaisina joka päivä, voi keskittää energiansa rutiinien sijaan muihin, tuottavampiin juttuihin. 
Tämä viimeinen kuva esitää myös ympyrää, vaikka se ei heti käy kuvasta ilmi. Kuvan nimi voisi olla vaikka: "Ympäri käydään ja yhteen tullaan."
Viime viikolla lenkillä nauroimme tyttäreni kanssa sille, että hän on enää minua kaksi senttiä lyhyempi. Varjokuvassa näyttää jo siltä kuin olisimme samanmittaiset. Ei kulu kauaa, kun hän ajaa ohitseni.
Vasta äskenhän hän oli hurmaava, temperamentinen pikkuvauva, jota syötin sylissäni ja myöhemmn tomera taapero, joka otti horjuvia askelia käteeni nojaten. Jonain päivänä, kun vuosikymmenet tästä vierivät eteenpäin, hän ehkä auttaa samalla lailla minua.
Mutta sitä ennen meillä toivottavasti on edessä vielä monta hyvää, ennustettavaa, arkista hetkeä yhdessä.
-----
P.S. Muistathan osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on 10.6. saakka.
-------
Recently I've been pondering a lot about change, about my ability and willingness to change. I've been worried about getting stuck in a certain state of mind that's too stable. I've been worried that I fancy some of my routines too much.
The theme of  the MakroTex photo challenge this week in Pieni Lintu blog is Circle. It inspired me to take photos of the circles which I meet regularly in my everyday life.
Through these pictures I realized that routines are not bad for me. When some elements in my everyday life are predictable, I'm able to target energy into other, more productive things.
The last photo also represents circle. It could be called the Circle of Life.
My daughter is now only two centimeters shorter than I am and soon she will be taller. It seems like yesterday when I fed her in my lap when she was a baby, or when I helped her walk when she was a toddler. 
One day we might switch roles, when I'll get old. 
But before that we will share many happy, predictable everyday moments, I hope.

I'm linking this post up with Wordless Wednesday and Communal Global (Wednesday around the world) link ups.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (39)

2/39 | 

Hyvä postaus! Kyllä ne rutiinit ja arkiympyrät tekevät elämästä helpompaa ja tosiaan, vapauttavat energiaan muuhun tarpeelliseen.:) Kivoja kuvia myös!

4/39 | 

Hauska, kun näissä kuvissa sinulla on jokin punainen lanka etkä ole vain etsinyt ympyrän muotoisia juttuja :)

11/39 | 

Niinhän Mannerheimin Lastensuojeluliittokin sanoo: Arki on ihmisen parasta aikaa. (Vai oliko se Matti Nykänen? ;D) Minä olen vähän levoton ihminen, minulla on vaikeuksia pysähtyä nykyhetkeen ja nauttia siitä, mitä on. Siksi en välttämättä osaa arvostaa tarpeeksi tuttua, tasaista arkea.

12/39 | 

Samaa mieltä: juuri lapsille rutiinit ovat tärkeitä. Mutta aikuiselle tiukka jumittuminen rutiineihin ei välttämättä ole hyväksi... Aikuisen kannattaisi välillä rikkoa rutiinejaan, jos mahdollista.

14/39 | 

Mun mielestäni lasten kanssa asiat sujuva helpoiten, kun on jotkut tietyt raamit joissa toimia. Toki rutiineista saa ja pitääkin poiketa muuten elämästä tulee helposti ryppyotsaista puurtamista. En sitten tiedä kuinka asioihin suhtaudun muutamien vuosien päästä, kun ei ole muita joiden takia rutiineja noudattaa.

15/39 | 

Minusta on mukavaa, kun arki sujuu tietyn kaavan mukaan. Tuttua ja turvallista, ja toki toisinaan myös tylsää. Sitä arkea piristämässä aina välillä pikkuhetket...ja usein siitä arjestakin löytää niitä kivoja juttuja itsessään :). Arjen tutut ympyrät kantaa vaikeissakin tilanteissa. Jos arki järkkyy esim. vakavan sairastumisen tai läheisen menehtymisen vuoksi, mitä sitä kaipaakaan...? Sitä ihan tavallista arkea ja tavallisia ympyröitä! Olenkin sitä mieltä että se tuttu, turvallinen ja tylsä arki on aivan aliarvostettua :).

26/39 | 

Hauskaa kuulla että joku muukin pyörittelee näitä päässään. Ehkä se on jo hyvä merkki ja ehkäisee jämähtämistä, henkistä pysähtyneisyyttä, että pohtii ja kyseenalaistaa omia tapojaan?

27/39 | 

Hienoja ympyröitä arjesta! Minä tykkään rutiineista, kunhan niitä ei ole pakko noudattaa orjallisesti. Ne antavat turvallisen rytmin päiviin, mutta joskus on virkistävää tehdä asiat aivan toisin. :)

32/39 | 

Niinpä. Tämä muutosten pohtiminen alkoi itselläni itse asiassa jämähtämisen pohtimisesta: siitä, että elämäni on jo jonkin aikaa ollut suhteellisen vakaata. Oli pakko todistella itselleen, että se on okei, koska projekti-ihmisenä olen aina enemmän nauttinut jatkuvasta muutoksesta. Toisaalta osa näistä arjen rutiineistani on hyvinkin pysyviä. Taidan siis nauttia ensisijaisesti siitä, jos henkisellä puolella saan haastaa itseäni. Se taas ei onnistu, ellei arki rullaa omalla painollaan.

39/39 | 

Kivoja kuvia! Olen samaa mieltä siitä, että ihminen tarvitsee rutiineja arjen ja normaalielämän helpottamiseksi - mutta silti pitäisi osata aina aika ajoin kyseenalaista ne rutiinit ja ajatusmallit, koska maailma ympärillä muuttuu, ja haluisin ajatella että pystyn muuttumaan sen mukana. Toisaalta tuntuu siltä, että ainakin työelämässä olen yhä kiihtyvässä tahdissa se muutoksen ajuri, eikä liika vauhtikaan ole hyväksi, koska silloin tulee helposti k*stua juosten (anteeksi karkea kielikuvani). Huoh, tee tässä nyt sitten oikeita valintoja!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime viikko oli jotenkin sekä lyhyt että pitkä. Täynnä touhua ja keväisiä, aurinkoisia ja tuulisia päiviä. En ehtinyt eilen kirjailemaan tänne blogiin viikon hyvä hetkiä kun oli niin hyvä sää, että olin ulkona nauttimassa niistä :)

Vielä tiistaihin asti ehtii osallistua Scacenger Hunt Sunday -valokuvahaasteeseen, jonka teemat ovat:
1. Makes Me Happy
2. Horizon
3. Favorite Place
4. Bubbles
5. Yellow

Ensimmäisellä kuvalla osallistun myös Valokuvatorstain kuvahaasteeseen ja koko postauksella myös Viikonlopun linkkirinkiin.


Horizon: View next to our house
Horizon - view from next to my house / Uraäidin Ruuhkavuodet

Makes me happy: My family, spring and nature in general
Makes me happy: my family, nature and spring / Uraäidin Ruuhkavuodet
Makes me happy: my family, nature and spring / Uraäidin Ruuhkavuodet

My favorite place: A small pond in the forest near our house
My Favourite Place / Uraäidin Ruuhkavuodet
My daughter in my favourite place / Uraäidin Ruuhkavuodet

Viime viikkoon mahtui aika paljon pihatöitä ja muita mukavia kotihommia, joista olenkin jo raportoinut täällä blogissa: maanantaina ja torstaina leikkasimme nurmikkoa pikkupojan kanssa ja lauantaina pesimme ikkunoita.  Kävin tytön kanssa lenkillä useamman kerran viime viikolla: sekä tiistaina, torstaina että myös perjantaina. Myös tämän takia on ihan parasta, kun lapset kasvavat: jos haluaa parasta lenkkiseuraa, se kannattaa tehdä itse!

Tiistaina heiluttelin lenkin päälle kahvakuulaa kotona, ja perjantaina ja sunnuntaina sain itseni kammettua myös kuntosalille, vaikka ei olisi yhtään huvittanut.

Helatorstaina oli kiva, tuulinen ilma - paras keli pestä ikkunoita ja puhallella saippuakuplia. Lauantaina ja sunnuntaina sain karsittua kaksi vanhaa, villiintynyttä puskaa, mistä olen tosi tyytyväinen! Perjantaina pääsin pulahtamaan vielä kylmään järveenkin, sillä kunnan avantouimareille tarkoitettu lämmin pukukoppi on vastoin odotuksia edelleen rannassa, vaikka luulin että se vietäisiin jo vappuna pois.


Bubbles

Yellow spring flowers

Tällä viikolla on edessä työmatka Köpikseen. Keskiviikkona julkaisen blogissani myös kolmannen vierailijapostauksen sarjassa Miten yhdistää työ ja perhe. Kannattaa tulla kurkkaamaan - nämä vierailijapostaukset ovat toinen toistaan parempia!

-----
During the last week and especially during weekend the weather was so nice that I didn't have a lot of time to mark down the special moments of our everyday life. Instead I experienced them.
With the photos above I participate again in the Scavenger Hunt Sunday photo challenge - the link up is open until Tuesday. With the first photo I also participate in the Finnish Valokuvatorstai photo challenge.
Have a nice new week!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (22)

1/22 | 

Mullakin on ollut tosi kiireistä ja blogit valitettavasti kärsii. Kesällä olisi kiva osallistua näihin valokuvahaasteisiin! Näyttää tosi mielenkiintoisilta :)

2/22 | 

Kauniita luontokuvia! Pitääkin tutustua tarkemmin myös noihin valokuvahaasteisiin. :) Mutta huiui, olet käynyt jo (vai jälleen?) järvessä! Nyt täytyy varmaan todeta hyvin pieneen ääneen, että vesi on useimmiten mulle sopivanlämpöistä vasta heinäkuussa helleaaltojen aikaan. :D

3/22 | 

Voin suositella tuota sunnuntain Scavenger Huntia! Se on hauska haaste, laittaa tutkailemaan maailmaa uusin silmin, kuten moni muukin näistä haasteista =)
Uiminen kylmissä vesissä on myös ihanaa, sitäkin kannattaa kokeilla ;) Olen varma että sen ansiosta mulle ei tullut tänä talvena yhtään flunssaa!

4/22 | 

Kiitos vierailusta ja kommentista!

Lapsuuden kodista tuttua lakia-maisemaa valokuvatorstai-kuvassa. Niinhän sitä sanotaan, että 'lakeuksilla on mukava asua, ku ei silimä pökkää' ^_^

Tuo tämän postin Hunt-haaste olikin kiinnostava. Osallistuin muutama vuosi sitten Monthly Photo Hunttiin, mutta se oli aikamoisen työläs 30 aiheen myötä. Pitääpä katsoa, jos koittaisi tätä itsekin.

8/22 | 

Olipa upeita kuvia ja ihana oli seurata elämääsi taas! Ihana että nykyajan lapsetkin saavat upeita kokemuksia metsän kauneudesta kaikkineen! Sydän oikein rauhhottui kuviasi katsellessa! ♡

9/22 | 

Your photos are so beautiful! I also love nature. Thank you so much for sharing, I really appreciate it. I found you via a kind comment you left on Mersad's blog. Warm greetings from Montreal, Canada. :)

10/22 | 

Ihania kuvia! Luonto on parhaimmillaan, kun kaikkialla vihertää :)
Pihahommat on suorastaan terapeuttisia; kättensä jäljet näkyy heti ja lopputuloksista saa nauttia koko kesän.
Ikkunanpesu täällä edelleen tekemättä. Miten joku kotityö voi tuntua niin vastenmieliseltä :D
Mukavaa loppuviikkoa!

12/22 | 

Thanks :) I'm happy that you like the bubbles. I took the camera so close that the lens got a little wet when the bubble broke into it :/ Oh well, it's still working and guess it's worth it...

13/22 | 

Wonderful rainbow in that first bubble shot and the second bubble in bubble reflection is great and what a huge bubble too. Pretty horizon shot and I like the little pond.

16/22 | 

Many thanks for your kind words :) Nature is such an important source of energy for me, too! I'd love to visit Montreal because it seems to be a true naturelover's destination. I hope I'll get there once...

20/22 | 

Kiitos kommentistasi =) Olen itsekin vasta tämän nykyisen asunnon myötä, vähitellen vuosien varrella oppinut tajuamaan metsän merkityksen. Jännää kuinka ihminen muuttuu. Vielä muutama vuosi sitten pilailin, että sitten eläkkeellä muutamme miehen kanssa Helsinkiin. Nyt ajatus tuntuu tosi kaukaiselta, luonnosta on tullut niin tärkeä asia.

21/22 | 

Kiitos vastavierailusta sinulle =)
Minäkin olen lakeuksien kasvatti, mutta nykyinen asuinpaikka ei sijaitse lakeudella vaan Etelä-Suomessa. Varmaan lapsuuden maisemat vaikuttivat nykyisen kodin valintaan.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan Scavenger Huntia! Se haastaa kivalla tavalla etsimään uudenlaisia kuvauskohteita viikon varrelta, mutta aiheita ei kuitenkaan ole liikaa.

22/22 | 

Kiitos kommentistasi :) Tuo metsälampi on minulle loppumattoman inspiraation lähde! Saas nähdä koska kyllästyn kuvaamaan sitä...
Iso kupla meinasi käydä kohtalokkaaksi uudelle kameralleni, koska kameran pintaan ja linssiin tuli saippualiuosta. Onneksi sain lopulta enimmät kuivattua pois ja ainakin kamera toimii vielä...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat