Kirjoitukset avainsanalla muutos

Meidän luokalla oli taas kerran terveystarkastuksien aika. Siinähän ei ole mitään omituista. Pituus, paino ja ryhti. Lisäksi meille tytöille laitettiin HPV-rokote.

Katselin pituus- ja painokäyriäni terkkarin tutkiessa ja iloinen ihmetys kasvoi sisälläni. Olenpa kyllä… noh, kasvanut.

Olen suuuperpaljon isompi kuin ensimmäisissä terveystarkastuksessa ensimmäisillä luokalla. Mutta silti, kaiken kaikkiaan uskon, että suurin muutos on tapahtunut mielessäni.

Rupesin listaamaan asioita, joista ajattelen eri lailla nyt, kuin ajattelin ensimmäisellä ja toisella luokalla. Tässä pari:

1.  Kuudesluokkalaiset ovat melkein aikuisia. Ja pelottavia.

Aivan puppua. Nyt itse kuudesluokkalaisena mietin, että miten ihmeessä sitä oikein niin ajatteli?
Sitten näen, kuinka luokkamme pojat huutelevat käytävillä vastaan tuleville heitä puolet lyhyemmille lapsille: “Väistäkää kakarat!”. Ja ymmärrän ajatusmallin.
Vaikka se onkin väärä. Itse pyrin olemaan mahdollisimman vähän pelottava kuudesluokkalainen. Mutta kaikki harmi kyllä eivät.

2. Farkut ovat ällöt. Minähän en niitä tule ikinä käyttämään.

Tämä on suora lainaus "pukeutumisfilosofiasta", jota noudatin jopa viidennen luokan loppuun asti. Suorastaan mainostin sitä, että minähän en farkkuja pue. En ikinä.  
Sitten, kuudennen luokan syystalven aikaan minulle tuli stoppi. Tajusin, etten enää ole verkkarityttö.
Nykyään farkut kuuluvat perusasuuni. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten sitä kasvaa. Minä kasvoin ulos verkkareista.

3. Meikkaaminen on tyhmää.

Itse asiassa se on ihan kiva mahdollisuus, ja harrastankin nykyään "kosmetiikkafriikkeilyä" äidin kanssa.
Kyllähän meikkaaminen on vähän turhaa mutta en minä sitä niin aktiivisesti tee. Ja olkoot turhaa, mutta hauskaa “ylellisyyttä” se silti on!

4. Tulen koko elämäni omistamaan näppäinpuhelimen.

Näppäinpuhelin oli minulla kolmannelle luokalle asti. Sitten se sai väistyä kosketusnäytön tieltä.
Kosketusnäytön saatuani päätin, etten ikinä lataa mitään WhatsAppeja sun muita turhia juttuja. Eipä siinäkään ole oikein pysytty…

Mutta mietittyäni tarkemmin totesin, että aika lailla sama tyyppi minä kuitenkin olen. Samalla lailla kuin ennen ajattelen esimerkiksi näistä asioista:

1. Laulaminen on ihanaaaaaaa!

Olen ajatellut näin oikeastaan koko elämäni. Nuorempana tosin toivoin olevani aikuisena laulaja, nykyään toivon enemmän löytäväni itseni musikaalilavoilta.

2. Haluan olla kaikkien kaveri.

Tiedän, aika perfektionistinen tavoite. Mutta… se on totta.
Minusta on kamalaa, jos ihmiset eivät pidä minusta. Haluan, että joka ainoa vastaantuleva heebo pitää minusta. Aika epärealistista.

3. Matkusteleminen on superia.

En ole mikään kotihiiri vaan aivan päinvastoin. Matkusteleminen on mahtava tapa pitää hauskaa, ja olen iloinen että olen jo tähän ikään mennessä käynyt laskujeni mukaan yli seitsemässä maassa!
Matkustella ei voi liikaa.

4. Tarinat ovat mielettömiä.

Olen koko elämäni ajan keksinyt huvikseni erilaisia tarinoita ja myös kuunnellut ja lukenut niitä ummet ja lammet. Nyt kirjoitan niitä itse ylös.
Pienenä satuillessani isä ja äiti videoivat kerrontahetkeni. Noin kaksivuotiaana kertomani “satu Pankusta joka muuttui pusakaksi” on ehdottomasti luovuuteni huippu.

Missä asioissa sinä olet muuttunut viime aikoina?

Kysyy, Venla

// Postauksen kuvassa Venla vuosina 2010, 2013 ja viime kesänä. //

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viime aikoina on ollut ruuhkaa. Ei niinkään aikataulujen puolesta vaan ajatuksissani. Olen nimittäin vaihtamassa työpaikkaa marraskuussa.

Asia on ollut vireillä jo pitkään, aina alkukesästä asti. Ensimmäisen kerran taisin vihjata siitä täällä blogissa elokuussa, kun olin lopulta tehnyt päätökseni. Nyt ovat menossa viimeiset viikot nykyisessä työssä. On aika siirtää tehtäviä eteenpäin, jutella vielä kerran monien tärkeiden ja mukavien kollegojen kanssa ja vähitellen siirtää ajatukset uuteen.

Päätös ei ollut helppo, ei mitenkään itsestäänselvä. Olen nimittäin viihtynyt nykyisessä työssäni tosi hyvin. Kaikki alkoi olla jo niin seesteistä ja mukavaa. Työ sujui helposti omalla painollaan. Siinäpä se.

Olin jo jonkin aikaa kipuillut tuon helppouden ja mukavuuden kanssa. Liika helppous ei nimittäin mielestäni ole kovin terveellistä. Kun kaikki on liiankin helppoa ja mukavaa, mukavuus voi laiskistuttaa. On terveellistä säännöllisin väliajoin ottaa askel epämukavuusalueelleen.

Muun muassa siksi kiinnostuin uudesta työpaikasta: en voinut vastustaa kiusausta tarttua uusiin haasteisiin, oppia uutta ja kehittyä.

Uusi työ on osin samankaltaista kuin nykyinen työni ja osin uutta. En sen tarkemmin täällä blogissa lähde kuvailemaan työtäni, kuten ennenkään. Kiehtovaa on se, että yritys on uusi, suurin osa ihmisistä on uusia, toimiala on osin uusi. Vastuualueeni on tuttu vaikka vastuuta on enemmän. Saan laittaa monta sellaista projektia alkuun, joissa olen aikaisemminkin menestynyt.

Kipuilin asian kanssa pitkään, koska perhe. Olen kymmenen viime vuoden aikana vaihtanut työpaikkaa kolme kertaa ja joka kerta uusi työ on imaissut mukaansa niin voimalla, että perhe on jäänyt paitsioon. Pääasiassa siksi, että alussa kaikki uudessa työssä on niin hauskaa ja mielenkiintoista: on niin valtavan paljon uutta opittavaa ja kiinnostavaa tekemistä, että työpäivät aivan huomaamatta venähtävät perheen kannalta kohtuuttoman mittaisiksi.

Onko sinulla hyviä vinkkejä, jotka kannattaisi pitää mielessä, kun aloittaa uudessa työssä? Erityisesti työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvät, konkreettiset vinkit olisivat kovin tervetulleita!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+

Kommentit (8)

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013
1/8 | 

Onnea uuteen! Varsinaisia vinkkejä minulla ei ole, mutta työpaikan vaihdoksista muistan sen, miten hirveän väsynyt olen ensimmäiset kuukaudet. Ihan tavallinen työpäivä vie voimat, kun kaikki työmatkasta ja kahvimukista alkaen on uutta.

Outi Krimou
2/8 | 

Aluksi uudessa työssä päätin, että työt jäävät töihin. Kodissa oli vain koti- ja perhejuttuja. Nyt kun lapset on isompia, voi niitä paperitöitä tuoda välillä vähän kotiinkin. Onnea uuteen työhön.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos =) Minäkin luulen, että alussa onkin syytä vetää tietoisesti rajoja työn ja kotielämän välille. Jottei homma pääse ihan helposti lipsahtamaan väärään suuntaan... Onneksi tosiaan lapset ovat jo sen verran isompia, ei satunnainen iltaurakointi haittaa - heillä kun on jo omat "paperityönsä" ;)

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kirsi
3/8 | 

Onnea uuteen työhön. Vinkkejä ei ole antaa uuteen arkeen.  Minulle,  kun se perhe on aina tullut ykkösenä ja työ sitten siinä sivussa.  Meidän perheeseen ei vain mahdu kahta, joka viipyy illat pitkät siellä työpaikalla

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos, Kirsi <3 Ei meidänkään perheeseen mahdu kahta, jotka viipyisivät illat pitkät työpaikalla. Siksi olenkin sanomattoman kiitollinen miehelleni, joka vastaa arjen pyörityksestä! Meidän lapsilla on maailman paras isä, ja äitikin yrittää parhaansa ;)

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Rva Kepponen
4/8 | 

Onnea uuteen työhön!

Onhan se aina vähän kutkuttavaa vaihtaa ihan uusiin ympyröihin, mutta uuteen totuttautuminen toki vie energiaa. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Siirryin tänään uudelle vuosikymmenelle. Eipä tämä hullummalta tunnu.

Eilen illalla aloitin henkisen siirtymäprosessin ja latasin kuntosalilla selkälihaslaitteeseen pari kiloa lisää. Keski-iässä taistelu aikaa vasten on otettava tosissaan!

Salitreenin jälkeen annoin itselleni lahjaksi suklaapatukan. Sellaisen tuhdin, jollaista en ole sallinut itselleni varmaan vuosiin.

Tänä aamuna leuassa sitten kukoisti kaksi komeaa finniä. Eipä se nuoruus minnekään kadonnutkaan yhdessä yössä.

Sanotaan, että "40 is the new 30". Joka tapauksessa en kyllä haluaisi itse enää olla kolmekymppinen. Eräs tuntematon nettikirjailija on pukenut niin hyvin sanoiksi, minkä vuoksi, että pitemmittä puheitta lainaan häntä:

Miksi yksi nelikymppinen nainen on parempi kuin kolmekymppinen tai edes kaksi kaksikymppistä?
 * Nelikymppinen nainen ei ikinä herätä sinua yöllä kysyäkseen "mitä mietit?", sillä häntä ei todellakaan kiinnosta mitä mietit.
 * Jos nelikymppinen nainen ei halua katsoa matsia, hän ei istu perseellään valittamassa siitä. Hän tekee jotain, mitä haluaa tehdä.
 * Nelikymppinen nainen tuntee itsensä tarpeeksi hyvin ollakseen varma siitä, kuka hän on, mitä hän haluaa ja keneltä sen haluaa. Harvat yli nelikymppiset naiset vähät välittävät siitä, mitä sinä mahdat ajatella siitä, mitä he tekevät.
 * Nelikymppiset naiset ovat arvokkaita. He harvoin aloittavat huutotappelua kanssasi oopperassa tai ravintolassa. Tietenkin, jos aihetta on, he eivät epäröi ampua sinua, jos heillä vain on mahdollisuus selvitä siitä seuraamuksitta.
 * Nelikymppiset naiset eivät kitsastele kiitoksissaan, jopa ansaitsemattomissa sellaisissa. He tietävät, millaista on olla aliarvostettu.
 * Naisista tulee selvännäkijöitä, kun he ikääntyvät. Sinun ei tarvitse tunnustaa syntejäsi nelikymppiselle naiselle. He tietävät ne jo.
 * Nelikymppinen nainen näyttää hyvältä kirkkaanpunaisessa huulipunassa.
 * Kun hän pääsee henkisesti yli muutamasta rypystä, on nelikymppinen nainen rutkasti seksikkäämpi kuin hänen nuorempi vastineensa.
 * Nelikymppiset naiset ovat suorasukaisia ja rehellisiä. He kyllä kertovat suoraan, että olet nuija, jos käyttäydyt kuin nuija. Sinun ei koskaan tarvitse miettiä, mitä mieltä he sinusta ovat.

Millaisia ajatuksia ikääntyminen sinussa herättää?

----

Today I turned 40 years, started a new decade. It's not too bad. I don't think I'd like to become again 30, even if I was given a chance. Therefore no midlife crises here. How do you feel about your age?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (18)

Outi Krimou
2/18 | 

Onnea vielä tätäkin kautta. Olemmekin siis molemmat hyvää vuosikertaa 75'

Senja
3/18 | 

Onnea! Perästä tullaan! Samoilla linjoilla ollaan, elämä on ihmisen parasta aikaa ja nelikymppisyys tuntuu oikein hyvälle!

Rouva Sana
4/18 | 

Nelikymppisyys on naisen parasta aikaa - trust me, I know what I´m saying. Julkisestihan ilmoitan olevani ikuinen 27-vuotias (tietysti), mutta kun joudun sanomaan neljälle vuosikymmenelle jokin kotvan kuluttua heipat, ikävä sitä aikaa jää. Nauti! Ja onnea!

Kirsi/Raitoja
6/18 | 

Paljon onnea. Kahden kuukauden kokemuksella ihan hyvältä tuntuu tämäkin ikä.

SannaA/Männikön kuulumisia
7/18 | 

Kunpa aika se oma ikä olisi just se parhaalta tuntuva ikä :). Nelikymppisenä on kiva olla :). 

Piia
9/18 | 

Onnea! Hyviä ajatuksia olit löytänyt. Juuri 40v täyttäneenä voin yhtyä moneen kohtaan ?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Iik - siinä se nyt lukee, totta se on!

Kuten kerroin aiemmin, jätin elokuun alussa Kaksplussan blogiyhteisön, sillä blogini sisältö ja lukijat eivät oikein sopineet pkkulapsivuosiin keskittyvän portaalin konseptiin. Olin tuolloin jo käynyt keskusteluja Sanoma Median kanssa liittymisestä Kodin Kuvalehden bloggaajien joukkoon, ja nyt tämän viikon perjantaina siitä tulee totta. (Instagramini seuraajat saivatkin pikku vinkin aiheesta, kun kävin Sanoman studiolla kuvauksessa uutta blogibanneria varten.) Jatkossa siis blogiani voi seurata osoitteesta

www.kodinkuvalehti.fi/ruuhkavuodet

Päivitän itse uuden osoitteen Facebookiin, Twitteriin, Instagramiin, Pinterestiin, Google+:aan sekä Blogipolulle. Olen ottanut myös yhteyttä Blogloviniin ja toivon, että osoite päivittyy sinne pikapuoliin. Teen täältä Bloggerista uudelleenohjauksen Kodin Kuvalehden saitille mutta helpointa myös Blogger-lukijoille on päivittää uusi osoite itse lukulistalleen.
 

//Tämä kuva tulee uuteen blogibanneriini Kodin Kuvalehden saitille - tosin pienemmässä koossa, niin silmärypyt eivät näy yhtä paljon... :) //

Muutan uuteen blogikotiin onnellisena, innoissani ja nöyränä - Kodin Kuvalehtihän on Suomen suosituimpia naisten medioita! Pieni blogini pääsee siis osaksi merkittävää yhteisöä. Blogin sisältöön muutos ei tule vaikuttamaan, eli sisältö tulee jatkossakin olemaan sillisalaatinomaisia välähdyksiä elämästäni, jossa punaisena lankana pysyy vertaistuki ruuhkavuosien kiireisen arjen hallintaan.

Kodin Kuvalehden puolella on (muitakin) ihania blogeja muun muassa perhe-elämän, sisustuksen, rakentamisen, käsitöiden kuin myös kirjojen maailmasta - käypä vilkaisemassa!

Tärkeintä kuitenkin olisi, että jatkossakin kävisit lukemassa ja kommentoimassa Uraäidin Ruuhkavuosien sepustuksia. Minulle tästä blogista on tullut uskomattoman tärkeä varaventtiili kaiken kiireen ja härdellin keskellä. Siihen suurin syy olet sinä, blogini lukija. Pysythän linjoilla?

----
As I explained earlier, my blog will move to another portal. The timing of the change will be this forthcoming Friday, the 11th of September! The new address of my blog will from then on be:

www.kodinkuvalehti.fi/ruuhkavuodet

Please stay on, I really hope that you'll keep reading and commenting on my blog! There are also other inspirational blogs at Kodin Kuvalehti about family life, home decorating, renovating and literature - all worth checking out!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (32)

6/32 | 

Jee onnea aivan mahtava uutinen. Jotenkin oli hytinä että Kodin kuvalehti olisi tämä salaperäinen osoite ja niinhän se olikin.

Upea kuva hööh ei niin mitään ryppyjä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat