Kirjoitukset avainsanalla säästäminen

Minulla on säästöprojekti päällä. Olen muutamassa kuukaudessa saanut sivuun useamman satasen kuussa, vaikka aiemmin en juurikaan säästänyt!

Ennen rahaa vain kului sen verran kuin mitä sitä tuli. Säästäminen tuli kuitenkin minullekin mahdolliseksi, kun kävin läpi seuraavat asiat:

1. Kilpailutin asuntolainan

Ryhdyimme asuntovelallisiksi vuonna 2003, jolloin korot ja lainaehdot olivat jotain aivan muuta kuin nykyään. Viime syksynä otin itseäni niskasta kiinni ja käynnistin kilpailutuskierroksen: otin yhteyttä sekä omaan pankkiimme että neljään muuhun suureen pankkiin ja vertailin marginaaleja, laina-aikoja, järjestelypalkkioita jne.

Vanha lainamme oli sidottu prime-korkoon, mikä on kallis vaihtoehto näinä päivinä. Sen takia halusinkin muuttaa lainaehtoja: prime-koron erotus euriboriin on melkoinen, kun euribor-korot ovat jo pitkään olleet pakkasen puolella.

Jos olisin halunnut muuttaa omassa pankissa lainaehtojamme, meiltä olisi veloitettu kaksi järjestelykulua, koska asuntolainamme oli kahdessa osassa. Eipä kuulostanut järkevältä!

Uusi pankki sen sijaan yhdisti lainat, eikä veloittanut meiltä ollenkaan järjestelykuluja, koska oli kyseessä vanhan lainan kilpailutus. Lainamme marginaali muuttui aavistuksen, mutta lainan kokonaiskustannukset tippuivat huomattavasti, kun laina sidottiin euriboriin. Meillä oli ja on edelleen kiinteä tasaerälaina, eli laina-aika pitenee, jos korko muuttuu.

Jos päädyt samanlaiseen kilpailutusralliin, kannattaa järjestelykulujen lisäksi kiinnittää huomiota tilinhoitomaksuihin sekä esim. siihen, kuinka monta pankkikorttia tilisopimukseen sisältyy ilman lisäkuluja. Pienistä puroista voi tulla iso virta.

2. Kilpailutin autolainan

Meillä oli autolaina isossa rahoitusyhtiössä, ja samaan syssyyn huomasin, että muualta saa kulutusluottoa matalammalla korolla ja pienemmällä tilinhoitomaksulla kuin tuosta yhtiöstä. Autolainan kilpailutus sujuikin uskomattoman näpsäkästi.

Netissä on nykyään useita palveluportaaleja, jotka vertailevat puolestasi luottokustannuksia (esim. etua.fi tai rahalaitos.fi). Syötin tietomme yhteen niistä ja muutamassa hetkessä sain vertailun lainakustannuksista.

Bigbank-nimisellä luottoyhtiöllä sattui tuolloin olemaan tarjouskampanja, jossa luottoa tarjottiin kolme prosenttia pienemmällä korolla kuin mikä autolainassamme oli. Päätös oli helppo tehdä, kun luoton hoitokulutkin olivat matalammat kuin tuossa isossa rahoitusyhtiössä.

Eniten minua hämmästytti se, että luottopäätös syntyi yhdessä päivässä ja rahat tulivat tililleni vielä samana iltana! Alkoi tuntua, että velkarahaa saa jopa liiankin helposti.

Noissa lainojen kilpailutus-portaaleissa on vain se huono puoli, että kun annat niille tietosi, joudut niiden postituslistoille. Lainamme kilpailutuksesta on jo useampi kuukausi, mutta edelleen sähköpostiini ja puhelimeeni kilahtelee vähän väliä lainamainoksia, mikä pitkän päälle on ärsyttävää...

3. Laitoin vakuutukset vertailuun

Seuraavaksi minulla on suunnitelmissa kilpailuttaa vakuutuksemme. Niihinkin saattaa löytyä edullisempi vaihtoehto, meidän perhe kun maksaa miltei pari tonnia vakuutusmaksuja vuodessa! (Nelihenkisen perheen koti-, auto-, lapsi-, matka-, lemmikki- ja henkivakuutukset muodostavat ison summan.)

Vakuutusehtojen vertailu on minulla vielä kesken, sillä niissä täytyy olla tarkka: mikä on omavastuu, mikä on enimmäiskorvaussumma jne.

Lisäksi esim. lapsi- ja lemmikkivakuutuksia ei välttämättä kannata siirtää uuteen yhtiöön sillä kaikki sairaudet, joita aikaisemmassa vakuutusyhtiössä on vakuutuksesta korvattu, suljetaan todennäköisesti uudessa yhtiössä vakuutuksen ulkopuolelle.

Kunhan saan vakuutukset vertailtua, voisin vielä kilpailuttaa sähköyhtiön. Jo asunto- ja autolainojen kilpailuttaminen toi kuitenkin sen verran väljyyttä rahatilanteeseen, että pystyin aloittaa säästämisen. 

  • Ennen säästöprojektia kartoitin, mihin rahani kuluvat. Olen jo pitkään seurannut rahankäyttöäni Toshl Finance -nimisellä kännykkäsovelluksella, joka on mielestäni tosi kätevä. Kirjaan sinne kaikki menoni heti, kun ostan jotain. Sovelluksessa on helppoa luokitella kulut eri kategorioihin, jolloin saa kätevästi selville esim. paljonko rahaa kuluu kuukaudessa vaikkapa ulkona syömiseen, josta on helppoa karsia.
  • Aivan aluksi ylimääräisellä rahalla maksoin luottovelat pois. Luottokorteissa on niin korkeat korot, että niitä ei kannata pitää maksamatta.
  • Sen jälkeen tutkin menoeriäni ja pohdin, mihin voisin käyttää vähemmän. Jyvitin tavoittelemani säästösumman kuukausille, viikoille ja päiville, ja aloitin vapaaehtoisen kituuttamisen.
  • Olennaista on, minne säästää. Tavallisilla käyttelytileillähän ei säästöjä kannata pitää, koska niissä korot ovat nollassa. Itse päätin tallettaa säästöni Norwegian-talletustilille, jossa sijoituksille maksetaan 1,75% korkoa. Eihän tuo ole yhtä paljon kuin jossain suorissa osakesijoituksissa tai rahastoissa, mutta niissä on myös suuremmat riskit hävitä rahansa. Lisäksi Norwegianin talletustililtä rahaa saa kätevästi siirrettyä takaisin omalle pankkitilille tarvittaessa ilman mitään lisäkuluja, ja rahat ilmestyvät tilille viimeistään parissa pankkipäivässä.

Millaisilla keinoilla sinä olet saanut rahaa sivuun?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Katselin hiljattain pankkitiliäni ja tajusin jotain: en ole tämän vuoden puolella ostanut yhtään ainutta vaatekappaletta itselleni! Olen saavutuksesta aika ylpeä. Minulla kun aikaisemmin oli tapana sortua hyvinkin herkästi heräteostoksiin.

Minua huvitti, kun luin eilen Hesarista, että suomalaiset käyttävät varsin kitsaasti rahaa vaatteisiin ja kenkiin. Tunnistin itseni uutisesta. 

Minähän ostan enimmäkseen vain käytettyjä vaatteita. Syyt tähän ovat pääosin ekologisia, mutta kyllä kierrätysvaatteiden hinnallakin on osuutta asiaan. (Pyhät periaatteeni eivät ole estäneet minua aikaisemmin tekemästä heräteostoksia kirppareilla ja UFF:lla, vaikka tarpeton ostelu ei olekaan ympäristöystävällistä.)

Tämän vuoden puolella en kuitenkaan ole ostanut yhtään vaatetta, kenkää, laukkua, huivia, lakkia, korua, kirjaa, astiaa tai oikeastaan mitään muutakaan isompaa! Miten sitten olen onnistunut "ostolakossa"? Tajusin, että olen kysynyt itseltäni kaupassa ennen ostopäätöstä seuraavat kysymykset, ja jäänyt usemmiten miettimään hankintaa yön yli:

1. Miksi haluan ostaa tämän?

Olenko ostamassa tarpeeseen, vai ostanko vain koska tekee mieli? Onko tällä vaatteella jokin tarkoitus? Ratkaiseeko se jonkin pukeutumispulmani? Vai tuleeko siitä vain lisää päänvaivaa?

2. Onko tämä juuri se oikea yksilö?

Olenko vertaillut hintoja, onko tämä varmasti paras vaate/hattu/laukku, vai voisinko saada samanlaisen tai vielä paremman jostain edullisemmin? Onko tuotteen hinta-laatusuhde varmasti kohdallaan?

3. Onko kaapeissani tälle tilaa?

Onko minulla jo kaapissani valmiiksi jotain samanlaista? Mitä laitan kierrätykseen, jos ostan tämän?

4. Tekeekö tämä minusta onnellisemman?

Miten arkeni muuttuu, jos ostan tämän? Onko aamuisin asuvalinta helpompaa, vai meneekö se monimutkaisemmaksi? Millaisessa tilanteessa ja millainen ihminen ylipäätään haluan olla tässä elämässä? Viekö tämä ostos minua lähemmäs tavoitettani?

5. Onko minulla tähän varaa?

Viimeistään tähän kysymykseen on suurin osa hankinnoistani tyssännyt. (Perheemme tulotaso on viimeisen vuoden aikana laskenut merkittävästi, eli tulen toimeen lähes puolella siitä, millä elin aikaisemmin.)
Tämän kysymyksen kohdalla olen joutunut kysymään itseltäni, onko tässä kuussa oikeasti varaa ostokseen, vai haluanko ostaa tuotteen pahimmassa tapauksessa luotolla? Haluanko ostoksen takia lyhentää luottokorttivelkaa joka kuukausi, eli pienentämään käytettävissä olevia varojani lähitulevaisuudessa?

Poikkesin eilen töiden jälkeen Kampin Bijou Brigitte -liikkeessä, ja sovelsin uutta ostosfilosofiaani, eli loppujen lopuksi lähdin kotiin tyhjin käsin.
Poikkesin eilen töiden jälkeen Kampin Bijou Brigitte -liikkeessä, ja sovelsin uutta ostosfilosofiaani, eli loppujen lopuksi lähdin kotiin tyhjin käsin.

Mihin omia rahojani alkuvuonna sitten on mennyt ja paljonko?

Jos en ole käyttänyt rahaa vaatteisiin, mihin sitten olen sitä käyttänyt? Vuoden alusta asti olen pitänyt pitkästä aikaa kirjaa menoistani tarkemmin kuin koskaan. Sain inspiraation menojen kirjamiseen Jennin kiinnostavasta Arkijärki-blogista.

(Lisäksi suunnittelemme perheen yhteistä pientä lomamatkaa. Ja kun esikoinen on pian 13, tarkoittaa tämä lomaillessa, että maksamme esimerkiksi lentolipuista kolmen aikuisen ja yhden lapsen hinnan. Se on iso summa se...)

Tässä pieni tilasto siitä, mihin olen maaliskuun puoliväliin mennessä käyttänyt omia rahojani perheen yhteisten kulujen jälkeen:

Olen käyttänyt liikuntaan 161 euroa. Tämä saattaa jonkun mielestä olla aika paljon. Itse olen sitä mieltä, että se on sopivasti.
Liikunta on super-tärkeää työkyvyn ja jaksamisen kannalta. Se on paras tapa irrottautua töistä. Olen tammi-maaliskuussa käynyt salilla, pilateksessa, joogassa ja jumpassa.

Olen käyttänyt työpaikkalounaisiin ja kahvilaostoksiin noin 170 euroa. Tämä ei periaatteessa ole kovin paljoa, kun ajattelee että tähän mennessä työpäiviä on ollut 50, ja lounas maksaa monessa ravintolassa nykyään jo 10-11 euroa.
Useamminkin olisin kuitenkin voinut ottaa omat eväät, siten olisi niin helppoa säästää. Toisaalta työpaikkalounas on kiva tapa pitää yllä sosiaalisia suhteita työpaikalla.

Olen ostanut kosmetiikkaa 61 eurolla. Ostin tammikuussa uuden ripsivärin kuivuneen tilalle, konjac-sienen kasvojen puhdistukseen sekä pari meikkisientä. Kokonaissumma oli kyllä aika iso, koska asioin Stockmannin kosmetiikkaosastolla, joka ei ole mikään edullisin ostospaikka...

Olen ostanut silmätippoja 33 eurolla. (Vaikka silmäleikkauksen ansiosta voi säästää pitkän pennin silmälasihankinnoissa, silmien kuivumisen takia silmätippoihin ja -geeleihin menee kyllä euro jos toinenkin.)

Olen ostanut Napsu-koiralle nameja ja kalaöljyä 31 eurolla. (Maksan tällaiset ylimääräiset koiratarvikkeet omista rahoistani enkä yhteisistä, sillä Napsu on ensisijaisesti minun lemmikkini, vaikka sen nappulat menevätkin perheen ruokarahoista.)

Olen käynyt kerran kampaajalla, jossa tukanleikkuu tarjouksessa maksoi 20 euroa. (Tämän postauksen kuvista huomasin, että pian olisi taas aika panostaa tukkaan, kuontalo kun alkaa olla jo epäsiisti...)

Lisäksi rahaa on kulunut bussilippuihin sekä Planin ja Unicefin kuukausilahjoituksiin. Hyväntekeväisyyslahjoitukset maksan aina ensin ja katson vasta sen jälkeen, paljonko itselleni jää. Vaikka minusta tuntuu joskus, että rahaa voisi olla käytettävissä enemmänkin, on maailmassa oikeasti muita, jotka tarvitsevat rahojani vielä kipeämmin.

Harrastatko sinä heräteostoksia ja kirjaatko ylös menosi? Millaisin keinoin saat rahaa säästöön?

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onko teidän perheessä puolisoilla omat vai yhteiset rahat? Meillä on mieheni kanssa pian 22 vuotta yhteiseloa takana ja kokemusta molemmista järjestelyistä.

Suomalaisethan eivät yleensä puhu rahasta, sellainen mielletään jotenkin rahvaanomaiseksi. Sivusin aihetta kuitenkin muutamalla sanalla tuttavan kanssa ja tulin ajatelleeksi, että oma, nykyinen systeemimme saattaa olla harvinainen.

Tai sitten ei. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten muut lapsiperheet ovat järjestäneet rahankäyttönsä!

Eri rahoista yhteiseen kassaan ja takaisin

Opiskeluaikoina, kun olimme muuttaneet yhteen, meillä oli eri rahat. Aika pian kuitenkin vaihdoimme yhteistalouteen myös tilien puolesta.

Kun lapset olivat pieniä, meillä oli kokonaan yhteiset rahat. Tämä oli kätevää, sillä hoitovapaan aikana kotona oleva vanhempi oli käytännössä varaton, kotihoidontukihan on aika mitätön korvaus palkkatuloihin verrattuna. Olimme molemmat vuorollamme hoitovapaalla: minä molempien lasten kanssa yhteensä 2,5 vuotta ja mies kaksi vuotta.

Nykyään meillä on eri rahat. Molemmat laittavat perheen yhteiselle tilille sovitun summan perheen yhteisiä menoja varten ja käyttävät ylijäävän osan omiin juttuihinsa.

Mitä yhteiseltä tililtä ja mitä omasta pussista?

Yhteisiin menoihin meillä kuuluvat

  • asumiskulut (esim. sähkö, vastike, asuntolainat)
  • autoilukulut (vakuutukset, bensat, huollot)
  • perheen ruokaostokset
  • koti-, henki-, lapsi- matka- ja eläin- ja eläkevakuutukset 
  • lasten harrastuskulut
  • lasten vaatteet
  • perheen yhteiset ravintola- ja kahvilasyömiset
  • perheen lääkekulut
  • puhelinlaskut
  • lehdet

Omiin menoihin meillä taas lasketaan

  • omat vaatteet
  • omat lomamatkat
  • minun työmatkakuluni (puolisolla ei käytännössä työmatkakuluja tule)
  • omat ravintola-ja kahvilasyömiset
  • omat harrastukset
  • omat kampaaja- yms. palvelut
  • omat kosmetiikka- ja hygieniatuotteet

Perheessämme on "progressiivinen tuloverotus". Tämä tarkoittaa, että se osapuoli, joka tienaa enemmän, maksaa yhteisistä menoista suhteessa suuremman summan. Miten sitten laskemme molempien osuudet?

  • Olemme ensin ynnänneet perheen tulot yhteen ja laskeneet, kuinka monta prosenttia tuloista molempien osuudeksi muodostuu.
  • Sen jälkeen olemme laskeneet yhteen em. säännölliset menot, jotka toistuvat kuukaudesta toiseen samansuuruisina, ja arvioineet päälle vielä pienen puskurin yllättäviä menoja varten.
  • Tältä pohjalta molemmat maksavat yhteisistä menoista yhteiselle tilille prosentuaalista osuuttaan vastaavan määrän ja loput jää omalle tilille henkilökohtaiseen kulutukseen.

Omilla rahoilla saa ostaa mitä haluaa ilman omantunnontuskia

Olen itse tykännyt tästä "erillistaloudesta" lähinnä siksi, että nykymallissa minun ei tarvitse kantaa pahaa omatuntoa, jos sorrun ostamaan itselleni jotain ihanaa mutta vähemmän tarpeellista - esim. sen kymmenennen puseron, höpsöt korkkarit tai terveysvaikutteisen ihmeaineen, jonka litrahintaa mies ei voi käsittää.

Minulla on maailman mukavin puoliso, eikä hän koskaan valittanut heräteostoksistani edes silloin, kun olimme täysin yhteisissä rahoissa. Siitä huolimatta kannoin shoppailustani välillä huonoa omatuntoa.

Tällä systeemillä myös varmistamme, että lapset saavat kaiken, minkä tarvitsevat. Yhteisellä tilillä on periaatteessa aina riittävä määrä rahaa perheen tarpeellisiin kuluihin ja lisäksi pieni puskuri yllättäviin menoihin.

Miten teidän perheessä jaetaan rahat?

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (9)

MäSäMutsi
1/9 | 

Meillä on aivan sama systeemi kuin teillä ja toimii myös täällä. Silloin kun olen ollut lasten kanssa kotona, niin meillä on ollut yhteiset rahat. Kuitenkaan en ole osannut vapaasti niitä yhteisiä varoja käyttää, siksi en varmaan koskaan koko kolmea vuotta ollutkaan kotona... :)

Neiti Nimetön
2/9 | 

Kuulostaa todella hyvältä tuo teidän systeemi. On siinä paljon laskemista, mutta tämä kuulostaa tasapainoiselta ja tasa-arvoiselta systeemiltä.

Oma systeemimme on kaikkea muuta kuin suunniteltu, ja se kuulostaa oikeastaan valtavan kaoottiselta ja tuhoontuomitulta; lähinnä se maksaa laskut, joka kulloinkin sattuu olemaan nettipankissa. Se maksaa ostokset, joka sattuu kaupassa käymään. Jotenkin tämä kuitenkin toimii, koska meillä on pienet menot ja sen verran menoja suuremmat tulot, että molempien tileille jää menojen jälkeen rahaa, jonka kuluttamisesta ei ole tilivelvollinen puolisolleen. Toivoisin kyllä olevamme A4 tässä asiassa ja voisimme olla suunnitelmallisempia.

Hannaas
3/9 | 

Meillä on kummallakin omat rahat ja tilit ja säännölliset menot on allokoitu kummallekin (mies maksaa lainanlyhennyksen, minä vastikkeen, mies maksaa lasten harrastukset, minä vaatehankinnat yms.) noin suunnilleen sen mukaan, mitä kumpikin tienaa. Kaupassa maksaa se joka siellä käy. En oikein osaisi meille ja itselleni muuta systeemiä kuvitellakaan. En halua olla miehelle tilivelvollinen jokaisesta eurosta, eikä hänkään varmaan minulle. Olemme molemmat suht hyvätuloisia, joten kummallekin jää yli omaan "tuhlaukseen" ja säästöihin. Mies ei tosiaan voi käsittää, että kampaaja maksaa 120 euroa tai voidepurkki 60 euroa. :) Sen sijaan hän syö yli kymmenen euron lounaan joka työpäivä, mitä itse en voisi kuvitellakaan. Yhteisenä säästämismuotona meillä on sijoitusasunto.
Tuo teidän systeemikin kuulostaa kyllä selkeältä ja toimivalta!

Vierailija
4/9 | 

Meilläkin on sama systeemi ja toimii (vaikka yhteistilin pohja välillä uhkaa häämöttää) :). Perhevapaiden aikana oli myös sama systeemi, tällöin työssäkäyvä maksoi enemmän ja menot kaikkineen olivat vähän pienemmät. Kiitos, että nostit esiin vähän puhutun aiheen!

Ilona
5/9 | 

Vielä tuohon laskelmaan voisi lisätä kuinka hoitaa jos on toisella elätettäviä lapsia. Monilla on tämä tilanne ja summat voivat nousta isoiksikin. Omistuasunnon lainan ehkä laittaisin puoliksi maksettavaksi , koska sen omistus on puolet. Ja jos tulee ero se jaetaan puoliksi oli mitä hyvänsä toinen maksanut. Oikein hyvä että tästä keskustellaan.

Rouva Huoleton
6/9 | 

Meillä on yhteiset tilit ja rahat. Olemme samanlaisia rahankäyttäjiä emmekä kysy lupaa ostoksiimme. Vain isoimmista hankinnoista keskustelemme. Tämä on tosi helppoa ja selkeää. Opiskeluajan kuittisirkusta ja laskutoimituksia ei ole yhtään ikävä. Yhdistimme rahamme heti kun menimme naimisiin.

Wandis
7/9 | 

Yhteistili, johon molemmilta siirtyy kuussa saman verran: sieltä hoidetaan asuntolainan lyhennys, vastike, sähkölasku, netti, Hesari, kodin ja yhteisten lasten vakuutukset, yhteisten lasten harrastukset sekä rempat ja kotiin kohdistuvat isommat hankinnat. Meillä on molemmilla omat autot, joiden kuluista vastaamme itse, paitsi puoliso tankkaa minunkin autoni koska maksan lähes kaikki ruoat sekä kaikki lasten vaatteet. Minä maksan teinini vakuutukset yms ja annan käyttörahaa, ostan lasit ja piilarit ja maksan lääkärikäynnit ja lääkkeet, isänsä toisaalla maksaa kännykkälaskun ja joitain soittamisjuttuja. Jos jotain ekstraa haluaa hankkia kotiin niin se on omista sitten. Ja omat jutut tietty.

Joiltakin tiukan jaon ihmisiltä tuntuu puuttuvan tieto, että avioliitossa on laissa säädetty keskinäinen elatusvelvollisuus. Esim. hoitovapaalla olevaa puolisoa kuuluukin "elättää" jos omat tulot ovat paremmat :)

C
8/9 | 

Meillä on kummallakin omat rahat ja tilit. Yhteiset menot jaamme aika tasan, mutta mies maksaa vähän enemmän, koska isompi palkka. Olen kuullut yhteisistä tileistä niin monta huonoa esimerkkiä, että on kiva, kun kuulee jonkun hyvän version.

Antsu
9/9 | 

Meillä on sekä yhteinen tili että molemmilla omat. Yhteiselle tilille siirretään rahaa isompia menoja varten. Isäntä hoitaa yleensä ruokien maksamisen ja minä laskut ja lasten harrastukset sekä vaatehankinnat. Näin olemme pärjänneet jo yli 20 yhteistä vuotta, joten sopii meille?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minulla on ensi viikolla palkkapäivä. Se tarkoittaa, että voin pitkästä aikaa huokaista helpotuksesta ja sanoa: minä tein sen! Selvisin heinä-elokuussa puolta pienemmillä tuloilla kuin normaalisti.

Tiesin tilanteeni jo etukäteen ja osasin varautua siihen. Sainkin säästettyä alkukeväällä jonkin verran mutta siitä huolimatta pelkäsin tosissani, että heinäkuun luottokorttilasku olisi surullista luettavaa, ja makselisin velkoja koko loppuvuoden. Lomalla kun ilmaantuu helposti ylimääräisiä rahareikiä, ja niiden lisäksi lainat on maksettava ja ruokaa ostettava.

Seuraavat isot ja pienet asiat säästivät minut henkilökohtaiselta konkurssilta. Ne saattavat olla itsestäänselvyyksiä monelle perusjärkevälle rahankäyttäjälle, mutta minulle ne olivat ahaa-elämys.

1. LOMAILIMME EDULLISESTI. Lähdimme heinäkuun alussa Lappiin, jossa sesongin ulkopuolella on huomattavasti halvempaa majoittua kuin lumikeleillä. Lisäksi vietimme aikaa mummoloissa.

Toinen kesän lomakohteemme oli Viro, joka valittiin tänä vuonna osaksi taloudellisin perustein. Siellä eläminenhän on edelleen noin puolet huokeampaa kuin kotimaassa.

Osan lomasta oleilimme myös kotona, mikä oli sekin mukavaa. Puuhailimme koko perheellä monia sellaisia kivoja (ja edullisia) juttuja, joihin ei kiireisen arjen keskellä riitä tarpeeksi aikaa: leivoimme, pelailimme, marjastimme, kunnostimme pihaa, ja korjasin tytön kanssa pitkästä aikaa vaatteita ompelukoneella, joka arkisin pölyttyy nurkassa.

2. OTIMME VASTAAN SUKULAISTEN JA YSTÄVIEN AVUN. Lapset toivoivat kovasti, että olisimme käyneet tänä kesänä Särkänniemessä. Se on kuitenkin aika kallista hupia, joten toive ei tällä kertaa toteutunut.

Sen sijaan olen vieläkin kiitollinen isälleni, joka vei lapset Power Parkiin sekä tyttöni kummille, joka kustansi kummilapsensa Linnanmäelle.

3. SUUNNITTELIMME ULKORUOKAILUT. Sekä Lapissa että Virossa laitoimme enimmäkseen ruokaa majapaikassa. Tämä oli meille iso muutos verrattuna normaalilomailuun. Yleensä lomilla syömme kahviloissa ja ravintoloissa suurimman osan aterioista.

Virossa meilläkin oli varaa nautiskella muutaman, hyvinvalitun ravintolan antimista. Myös ne ravintolareissut kuitenkin suunnittelimme huolella ennakkoon: katsoin ravintolat ja niiden hinnastot etukäteen netistä. Emme siis vain piipahtaneet hetken mielijohteesta johonkin kaupungin kalleimmista ravitsemusliikkeistä, kuten olisi helposti voinut käydä.

4. TARKKAILIMME REISSUSSA RAHANKÄYTTÖÄ. Lomalla tulee yllättävän helposti shoppailtua kaikenlaista turhaa, kun on aikaa huomata ympärillään kaikki ihanat tavarat, jotka olisi mukavaa saada, vaikka niitä ei varsinaisesti tarvitse. Olen ollut siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että vuosikausien ajan tämä on ollut mahdollista, koska pitkään aikaan minun ei ole tarvinnut miettiä rahankäyttöäni.

Tällä lomalla jätin hauskat, ylihinnoitellut matkamuistot Lapista ostamatta. Virossa en piipahtanut vaatekauppaan tai tilannut spontaanisti varpaankynsien geelilakkausta, vaan ostin ainoastaan ne muutamat tarvitsemani tuotteet, joiden hinnat olin tarkistanut jo Suomessa.

Terassilla kävin vain kerran koko kesänä ystävien kanssa, koska en viitsinyt kieltäytyäkään. Illan aikana nautittu muutama siideri, ruoka-annos ravintolassa ja toinen yöpalaksi meinasivat nekin kaataa parin viikon budjetin.

5. SÄÄSTIN OMASSA JA KOIRAN FRISYYRISSÄ. Minulla on normaalisti tapana käydä kampaajalla keskimäärin kuuden viikon välein, sillä tukkani on leikattu niin lyhyeksi, että se näyttää nopeasti epäsiistiltä, jos leikkausväli venyy. Lyhyen tukan leikkaus maksaa meillä päin nelisenkymppiä.

Tänä kesänä venytin leikkausväliä käymällä kuuden viikon kohdalla vain koneajossa: pyysin kampaajaa siistimään niskatukan ja korvalliset trimmerillä, mikä maksoi kympin. Sen jälkeen tukka sai kasvaa toiset kuusi viikkoa ja leikkautin sen edullisesti vasta Virossa.

Napsun trimmaus maksaa melkein kaksi kertaa enemmän kuin omani: 60-80 euroa. Siksi tänä kesänä koirakin sai tyytyä kotikampaukseen, eli ajoimme sen turkin koneella. Iso säästö, vaikka aikaa ja hikeä hommassa tuhraantuikin melkoiset määrät.

6. KÄVIMME KIRPPUTOREILLA. Omaan kesälomaani on perinteisesti kuulunut varaston siivous ja myyntipöytä kirpputorilla. Tänä vuonna hoidimme homman jo toukokuussa, minkä ansiosta ehdimme toisenkin kerran kirpputorille myymään elokuussa. Sain omaisuuttani kesän aikana kaupaksi parin sadan euron arvosta, millä oli valtava vaikutus kassakriisiini.

7. MUUTIN KUITIT RAHAKSI. Minulla on huono tapa töissä jemmata matkalaskuja niin kauan kuin mahdollista. Tällä kertaa hoidin useamman kuukauden kuittirumban säntillisesti ennen lomalle lähtöä. Lisäksi hain vakuutusyhtiöltä korvaukset koiran eläinlääkärikäynneistä yli puolen vuoden ajalta.

Toivon, että opin jotain tämän kesän penninvenyttämisestä. Ehkä siitä ehti tulla jo tapa?

Kitkuttelusta huolimatta meillä oli kuitenkin mukava kesä. Lomahan on enemmän mielentila, ja hyvät hetket eivät ole rahasta kiinni.

Millaisilla keinoilla sinä olet saanut rahaa sivuun?

//  Postauksen kuvat ovat kesän aikana näpsittyjä, julkaisematta jääneitä selfieitä. //

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

P. S. Olethan ottanut osaa arvontaan, jossa voit voittaa jännän fantasiakirjapaketin? Osallistua voit 31.8. asti.

Kommentit (5)

Iiriskolmenmamma
2/5 | 

Meidän kesä oli myös aika pienipudjettinen vaikka otinkin töistä heinäkuun palkan ja lomarahat. Viikon olimme purjehtimassa (meillä on lähes 50-vuotias vanha vene) ja lasten kanssa olin telttailemassa Urjalassa pari yötä. Muita matkoja ei tehty paitsi yks risteily missä isovanhemmatkin oli mukana. Muullakin oli kirpparipaikka kesäkuun alussa mutta rahat saamistani lastenvaatteista menee kirpparille kun täytyy ostaa tietysti uusia kasvaville lapsille. Olen elänyt niin pitkään nuukailemalla, että siitä on tullut elämäntapa. Ja koska uraani olen tehnyt julkishallinnossa niin en koskaan tule rikastumaan. Nyt onneks alkoi opintovapaalla ja hoitoraha muuttui aikuiskoulutustueksi niin ei ihan joka penniä tarvitse laskea. Kyllä se onnistuu:)

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! Minä en saanut heinäkuussa mistään palkkaa. Meidänkin perheessä nuukailu on tuttua, sillä tulomme ovat pienemmät kuin samanikäisillä keskimäärin, onhan mieskin julkisella puolella töissä.

Meidän ei tarvinnut tänä kesänä ostaa lapsille juurikaan vaatteita, koska olen ostanut niitä aikaisempina vuosina ja jemmannut odottamaan, että lapset kasvavat. Poika suostuu onneksi pitämään joitain siskonsa vanhoja vaatteita ja tyttö on jo minua pidempi. Hänelle kelpaa osa minun vaatteistani.

Mekin päätimme jo varhain keväällä, kun kesän taloustilanne selvisi, että jonnekin lähdemme lomalle, vaikka penniä pitäisikin venyttää eli kotona emme halunneet viettää koko lasten pitkää kesälomaa. Olen iloinen, että nuo Lapin ja Viron reissut onnistuivat finanssikriisistä huolimatta. Loma tuntuu kuitenkin enemmän lomalta, jos lähtee jonnekin kodin ulkopuolelle.

Ihanaa opintovapaata sinulle ja tsemppiä! <3 

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

*Juulianna*
5/5 | 

Kiva blogikirjoitus, kuten kirjoituksesi muutenkin. :)
Itse olen töissä kunnalla, mies valtiolla ja meillä neljä lasta (oma toive, tiedän <3). Yksikään vinkkisi ei valitettavasti auttanut, kun niksit jo käytössä normiarjessa (ulkona ei varaa syödä, kampaajakäynnit harvinaisia, turhia juttuja ei osteta jne...) tai muuten vain mahdottomia toteuttaa (esim. kuittien hyödyntäminen - ei ole hyödynnettäviä kuitteja). Ja Särkänniemen vaihtuminen Powerparkkiin, auts, auts, auts, meille molemmat miltei yhtä kaukana ja yöpymistä vaativan matkan päässä, joten - ehkä joku toinen kerta, kun lomarahoista valtio ei vie enää molemmilta vanhemmilta sitä 30%:a...
Aurinkoista loppukesää!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat