Kirjoitukset avainsanalla bloggaaminen

Täällä blogissa on ollut viime aikoina aika hiljaista. Ei hätää, emme ole lopettaneet bloggaamista. Olemme vain vetäneet hieman henkeä kiireisen kevään jälkeen. 

Minulla on tapahtunut työrintamalla monenmoista - aivan mahtavia juttuja, mutta sellaisia, jotka ovat vieneet aikaa ja energiaa. Venlalla puolestaan oli todella työläs seiskaluokka, hänellä kun oli lukujärjestyksessä kaksi ylimääräistä kieltä. Pitkät koulupäivät yhdistettynä tiukkaan harrastusaikatauluun on vaativa yhdistelmä 13-vuotiaalle. Onneksi uurastus palkittiin upealla kevättodistuksella!

Mutta siis somekrapula. Mitä tarkoitan sillä? 

No, kaikki sai alkunsa ihan vain viattomasta huvittelusta. Kodin Kuvalehden nettisivuilla on julkaistu useampikin leikkimielinen kirjoitus, miksi tietyn ammattiryhmän tai alueen edustajia on paras puoliso.

Lueskelin aina noita kirjoituksia hihitellen vaikka koko ajan tuntui, että jotain puuttuu.. Opettaja! Hänhän se on paras puoliso! 

Olen ollut yhdessä opettajapuolisoni kanssa 23 vuotta. Aloin eräänä iltana puolileikilläni listailla opettajille tyypillisiä, ihastuttavia ja vihastuttavia ominaisuuksia. Niitä syntyi nopeasti 10 kohdan lista.

Julkaisin postauksen myöhään eräänä torstai-iltana. Jaoin sen blogini Facebook-sivulla, kuten aina, ja lisäksi laitoin linkin henkilökohtaisen profiilini Facebook-seinälle. Kannustin lukijoita jakamaan juttua eteenpäin, jos heidän lähipiirissään olisi opettajia, jotka saattaisivat ilahtua kirjoituksesta.

Ja sitten alkoi tapahtua. Plop, plop, plop, tykkäyksiä sateli. Ja jakoja! Jossain vaiheessa juttua jaettiin peräti muutaman minuutin välein.

Eniten lukijoita postaus keräsi ensimmäisen viikon aikana. Kaikkiaan sen luki lähes 20 000 eri ihmistä.

Se on tosi paljon tällaiselle pienelle tai keskikokoiselle blogille. Yleensä blogissani kun on keskimäärin 1 000 -  2 500 uniikkia lukijaa viikossa eli 4 000 - 10 000 kuukaudessa. 

Lukijat tulivat... jostain. Kodin Kuvalehden toimitus ei koskaan jakanut kirjoitusta Kodin Kuvalehden Facebookissa, jonka kautta suurin osa lukijoista on monta muuta suosittua postaustani löytänyt.

Opettaja-jutusta tuli siis oma, pieni some-tähteni, joka lensi kovaa ja korkealle.

Tuon postauksen jälkeen postailin vielä yhtä sun toista pientä maalis-huhtikuussa. Kirjoitin tietyistä aiheista, jotka olivat olleen työn alla jo pitempään, kuten lonkankoukistajia avaavista liikkeistä sekä ihanasta futon-pajastamme.

Jotenkin tuo yksittäinen somehitti kuitenkin sai aikaan krapulan. Kirjoitusinto hiipui vähitellen ja varmasti.

Tuntui, ettei enää ollut mitään sanottavaa. Kynnys nousi korkeaksi, kun ajattelin, etten enää koskaan pysty kirjoittamaan mitään yhtä vetävää.

Juttelin aiheesta henkilökohtaisten some-konsulttieni eli lasteni kanssa, kun ihmettelin kerran heille tubettaja-ilmiötä. Hämmästelin ääneen, että tubettajathan viettävät 24/7 online - raportoivat jatkuvalla syötöllä elämästään seuraajilleen eri kanavien välityksellä.

Sanoin lapsille, että minun elämässäni ei kyllä ole mitään niin kiinnostavaa, että siitä kannattaisi esim. kuvata videoita. Lapset olivat eri mieltä. He sanoivat, että ei monien tubettajienkaan elämässä oikeasti mitään poikkeuksellisen kiinnostavaa tapahdu, mutta he vain somettavat menemään.

Niinpä olen vähitellen alkanut taas ilmaista itseäni. Olen viime aikoina panostanut esimerkiksi Instagram Storiesiin, jossa yritän julkaista jotain joka päivä. Yritän sen avulla madaltaa omaa korkeaksi noussutta julkaisukynnystäni ja hillitä itsekritiikkiä.

Varmasti bloggaaminenkin alkaa taas jossain vaiheessa innostaa. Esimerkiksi sitten, kun säät muuttuvat. Terassilla auringon paistaessa kun on ikävää tuijotella läppärin näyttöä...

Onko sinulle koskaan iskenyt somekrapula?

Terveisin, Aino

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänään blogimme on uudistunut! Muutos on kypsynyt jo jonkin aikaa, itse asiassa viime syksystä lähtien eli siitä asti, kun Venla-tyttäreni tuli mukaan tähän blogiin.

Mitä Sulassa sovussa tarkoittaa? Voivatko keski-ikäinen äiti ja teini-ikäinen tytär olla sovussa keskenään? Muuttuuko blogin sisältö?

Teimme muutoksesta pienen videon Sulassa sovussa -blogimme uudelle kanavalle Youtubeen. Tavoitteemme on jatkossa tehdä myös aikaisempaa enemmän videoita, Venla ja hänen ikäisensä kun ymmärtävät parhaiten videomaailmaa. (Kun syksyllä Venlan ikätoverit kuulivat Venlan bloggaamisesta, monen kysymys oli: "Mikä teidän kanavan nimi on?" He eivät voineet käsittää perinteistä bloggaamista, tubettaminen kun kuulemma on nykyaikaa...)

Haluamme juhlia uutta nimeä kanssasi pienen arvonnan kera! Näin keväällä aurinko paistaa jo niin kirkkaasti, että on syytä huolehtia aurinkosuojasta. Niinpä arvomme tällä kertaa aurinkoisia tuotteita. Kaikki tuotteet ovat käyttämättömiä.

Dermosil All Seasons Aurinkosuojavaahto SPF 50 on riittoisa ja ihoa kosteuttava aurinkosuojatuote, joka antaa suojan sekä UVA- että UVB-säteitä vastaan. Hajustamaton vaahto on vedenkestävää. 
Aurinkosuojavaahto on pakattu 75 millilitran aerosol-pulloon, joka toimii kuten muotovaahtopullo. Ravista pulloa, käännä se ylösalaisin ja pursota vaahtoa kämmenelle. Vaahto sopii koko perheen käyttöön. 

Moroccan Tan Instant Tanning Lotion on asteittain ruskettava voide, joka sopii kaikille ihotyypeille. Siinä on ainutlaatuinen, triplavaikutteinen rusketusaineiden, ihoa kiinteyttävien ja kosteuden ihoon lukitsevien yhdisteiden koostumus.

Lumene Color Correcting meikkivoide antaa iholle hyvän peittävyyden ja puolimatan lopputuloksen. CC-voide levittyy tasaisesti iholle ja tasoittaa ihoa sekä häivyttää punoitusta. Voide sopii kaikille ihotyypeille. Voiteessa on 20 suojakerroin. Siinä ei ole mineraaliöljyä eikä parabeeneja.

Osallistu arvontaan kertomalla blogin kommenttiosiossa, mistä aiheista haluat jatkossakin lukea uudistuneesta blogistamme! Jätä vastaus viimeistään ensi viikon perjantaina 7.4. klo 20 mennessä, jolloin arvomme voittajan. Muistathan jättää myös sähköpostiosoitteesi, se jää vain blogin pitäjän tietoon.

Arpaonnea!
Terveisin, Aino & Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (37)

Matilde
2/37 | 

Haluaisin lukea arjen pienistä iloista, kevätfiiliksistä ja uusista kirpparilöydöistä tai muuten vaan uusista ajatuksistanne.

Ilopilleri
6/37 | 

Erilaiset DIY-vinkit ja sisustusaiheiset postaukset ovat aina kiinnostavia ja inspiroivia. (:

Tintti
10/37 | 

Minä olen itse noin 4-kymppinen ja teinityttöjä kaksikin kotona. Äidin ja tyttären jutut kiinostaa.

Elise H.
12/37 | 

Kauneus, kosmetiikka, talous, säästäminen ja sisustus kiinnostavat aivan erityisesti :)

TVjne
13/37 | 

Nautin eniten tarinoista aikuisen naisen elämästä. Herkkäihoisena luen mielellään myös kommentteja kosmetiikasta. Ilo on lukea blogia, jossa kuluttaminen ja uuden tavaran haaliminen ei ole pääosassa, vaikka aiheena olisikin kauneus tai pukeutuminen.

Äiti, välillä se "urpo"
18/37 | 

Tavallinen arki ja ristiriitatilanteet. Itse olen 53v ja teini 13v, että yhteentörmäyksiä riittää?!

Halejo
23/37 | 

Monenlaiset tarinat arjesta kiinnostavat. Mielenkiintoisia juttuja sinulla onkin ollut! Itsellänikin on aikuisiän aknea, joten etenkin sen tilanteen etenemisestä olisi mukava lukea jatkossakin. Myös erilaiset koko perheelle maistuvat reseptit kiinnostaisivat. :)

AnnukkaH
27/37 | 

Haluaisin lukea blogista siitä mitä teini on oppinut äidiltä ja siitä mitä teini ajattelee äidin kanssa shoppailusta, riitelystä ja muista arkipäivän tilanteista :)

Tiinaliina
28/37 | 

Ruoka, ura/työjutut ja pukeutumisjutut kiinnostavat eniten. Tyttären osalta koulu, kaverit ja elämä ylipäänsä - oma lapsi seuraa muutaman vuoden jäljessä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Uraäidin Ruuhkavuoden -blogi muuttuu hieman. Tyttäreni Venla ryhtyy kirjoittamaan blogiin säännöllisesti joka viikko. Lue Kodin Kuvalehden jutusta lisää muutoksesta.

Miksi 12-vuotias koululainen haluaa kirjoittaa blogiin, jonka lukijakunta on aikuisia? Pyysin Venlaa kirjoittamaan aiheesta.

Venla:

Minua ärsyttää, että kaikenikäisiä lapsia koskevan tiedon, minkä vanhemmat saavat kasvatusoppaista, nettipalstoilta tai tukipuhelimista, ovat kirjoittaneet aikuiset. En tiedä yhtään kasvatusopasta tai sen lähdettä, joka olisi lapsi.

Lapset eivät kerro vanhemmilleen, miksi toimivat tietyllä tavalla. Sen kertoo joku setä tai täti, jolla on ikää kolmisenkymmentä vuotta enemmän kuin kyseisellä lapsella.  Myös kaikki, jotka puolustavat lapsien oikeuksia tai ajavat lapsien asemaa, ovat aikuisia.

En ole kuullut vielä yhdestäkään oppaasta, joka olisi kuvannut täysin sitä, mitä minä ja ikäiseni ajattelemme. 

Tämän vuoksi kirjoitan. Jotta voisin avata teille tien ikäisteni ihmeelliseen, ainutlaatuiseen maailmaan. Haluan kertoa teille normaalista elämästämme, iloistamme ja suruistamme.

Haluan (Tämä On Se Mitä Eniten Haluan) myös tuoda esiin kaksitoistavuotiaan näkökulman ja kannan asioihin. Haluan lapsena vaikuttaa aikuisiin ja heidän mielipiteeseensä, suhtautumiseensa asioihin.

Haluan kertoa teille, mitä ikäiseni oikeasti ajattelevat asioista. Jotta teillä olisi muutakin kuin niitä iänikuisia sanontoja “murrosikä on lapselle hämmentävää aikaa jolloin niin kehossa kuin mielessäkin tapahtuu suuria muutoksia”, “lapsien suhtautuminen elämänmuutokseen on hyvin yksilöllistä”, “lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen”, “lapsen täytyy saada tuntea itsensä rakastetuksi ja pidetyksi”.

Sanontoja, jotka ovat totta mutta joiden taustat eivät aukea. Minä haluan avata niiden taustat ja kertoa, miksi niin on. 

Kirjoitan tähän blogiin todennäköisesti eniten kaksitoistavuotiaan tytön arjesta. Ja sitten välillä jostain syvällisestä ja suuresta.

Kirjoitan kaikesta, minkä elämä tuo tullessaan. Kaikesta, minkä haluan jakaa teille. Jotta me kaikki ymmärtäisimme, minä itseäni ja te minua ja muita.

Toivon kovasti, että viihdytte kirjoitusteni parissa, ja että saan teidät ajattelemaan. Siksi minä kirjoitan. Kiitos.

Kuvat: Juha Salminen
Kuvat: Juha Salminen

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (14)

Vierailija
2/14 | 

Kun minä olin lapsi/nuori, pelkäsin juuri sitä, etten itsekään ymmärtäisi tai muistaisi miltä tuntuu olla lapsi/nuori. Kaikki kuulemani viisaudet tuntuivat siltä, että juu ehkä niissä on perää, mutta se ajatusmaailma ja tunne silloin, mitä sille kävisi. Niinpä kirjoitin itse itselleni kirjeitä tulevaisuuteen. "Avaa, kun lapsesi on viisitoista" -tyyppisiä. Purin koko hengentuotteeni niihin, yrittäen vimmatusti muistuttaa tulevaa aikuista minua siitä, kuka silloin olin - ennen kuin vanhenin. Puhuin itselleni nuorena. Nyt olen 41 ja äiti. Muistan hyvin elävästi ajat, jolloin kirjoitin. Ja tunnen syvästi yhteyden. Moni asia maailmassa ja nuorena olemisessa on muuttunut, mutta perusajatukset eivät juurikaan.

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Hyvä idea kirjoittaa kirjeitä itselleen! Olen harkinnut sitä, mutta en sitten ikinä ole tullut kirjoittaneeksi. Toivonkin, että lukisin vanhempana kaikkea mitä nyt olen kirjoittanut. Ehkä nämä blogikirjoitukset ovat minun kirjeitäni tulevaisuuteen? Kiitos kommentista!

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

Helsinkiläinen
3/14 | 

Kaikki me vanhat tädit ja sedät olemme olleet 12-vuotiaita, ja ajatelleet kuten 12-vuotiaat. Ja ajan myötä olemme saaneet perspektiiviä, jota 12-vuotiaalla ei ole, ja tajunneet, että asiat eivät tosiaankaan ole niin kuin 12-vuotias kuvittelee asioiden olevan.

Kypsyys näkyy lapsessa, koska aikuistuessa nuo "aikuiset eivät tajua yhtään" kommentit alkavat harventua, kun aikuistuja itse ymmärtää, kuka se olikaan, joka ei aiemmin tajunnut. Mutta yleensä liian aikaiseen aikuistumiseen johtaa vain jokin iso ja ikävä asia elämässä, joten mieluummin näen lapsen elävän tuota lapsille ominaista "aikuiset eivät tajua yhtään mitään" -vaihetta mahdollisimman pitkään. Mutta silloinkaan kyse ei ole siitä, etteivät aikuiset tajuaisi -- kyse on vain siitä, ettei 12-vuotiaalla vielä ole perspektiiviä asioihin, eikä tarvitse ollakaan.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! Otan vapauden vastata sinulle, vaikka kirjoitus on Venlan, koska kirjoitat aikuisena aikuisille, eikä mielestäni kommenttisi ole suunnattu Venlalle.

Itse olen kanssasi hieman eri mieltä. Omasta mielestäni aikuinen ei voi täysin tajuta, millaista on tänään olla 12-vuotias. Maailma oli niin erilainen paikka silloin, kun me olimme 12-vuotiaita.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Kiitos kommentista!

Uskon, että aikuisena näkee asiat eri tavalla kuin kaksitoistavuotiaana.  Jäin vain miettimään, kumpi näistä tavoista on parempi. 
Mielestäni näin kaksitoistavuotiaana voin kyllä sanoa, että lapset ymmärtävät asioita. Nuori ikä ei tee kenestäkään ymmärtämättömämpää. Lapset tajuavat ihan hyvin ainakin omaa elämäänsä koskevista asioista. 

Äiti on mielestäni oikeassa sanoessaan, että maailma on erilainen, kuin silloin, kun esimerkiksi äidin ikäiset olivat lapsia. Aikuiset, joiden aikana esimerkiksi sosiaalista mediaa ei ole keksitty... en usko, että he voivat tajuta millaista somen käyttö on nyt meille kaksitoistavuotiaalle. Koska heillä ei ikinä edes ole ollut somea 12-vuotiaana.

Olet oikeassa siinä, että kaksitoistavuotiailla ei ole aikuisen perspektiiviä. Heillä on kaksitoistavuotiaan perspektiivi. Haluan kirjoittaa juuri sen takia, että toisin tämän perspektiivin esille. 

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

C
4/14 | 

Ihana Venla!

Kun sain ensimmäisen lapseni, luin kaikenmaailman oppaita, jotka jotkut viisaat olivat kirjoittaneet, juuri nuo "asiantuntijat". Niissä sanottiin mm. "vanhemmat tietävät heti vaistomaisesti, miksi vauva itkee; nälästä, väsymyksestä jne". Tunsin itseni maailman huonoimmaksi äidiksi, kun tuijotin itkevää vauvaani enkä tajunnut, mitä hän halusi ilmaista.

Minä ja lapseni keskustelemme paljon, oikeastaan kaikista elämän asioista. Mutta parhaiten opin tuntemaan lastani, kun kuulen miten hän kommunikoi muiden kanssa. Vähän niin kuin sinä nyt tässä meidän kanssamme.

Edelleenkin monet aikuiset kuvittelevat, että he ovat maailman napa, lapset ovat ennen täysi-ikäisyyttä ja opintoja tyhmiä, joille aikuiset antavat kultajyviä. Jaksan kerta toisensa jälkeen hämmästyn, miten fiksuja nuoret ovat, miten paljon meillä aikuisilla on opittavaa - jos vain vaivaudumme kuuntelemaan sydän auki. Jään innolla odottamaan tulevia kirjoituksiasi. <3

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Kiitos kommentistasi, ihana C! Minulle tuli todella hyvä mieli lukiessani sitä. Olen kanssasi samaa mieltä, kaikilta maailman ihmisiltä voi varmasti oppia uutta, kunhan pitää korvat auki ja mielen avoimena. Suurkiitos vielä kerran ja kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

Vierailija
5/14 | 

Mahtavaa Venla! Odotan innolla kirjoituksiasi. Saako esittää toiveita aiheista? Haluaisin esim. lukea ajatuksiasi koulukiusaamisesta ja ylipäätään, miten koet nykyajan peruskoulun.

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Kiitos kommentista! Otan toiveita mielelläni vastaan. Koulu on niin iso osa elämääni, että siitä kirjoitan varmasti paljon. Kiusaamisesta kertovaa postausta en ollut huomannut ajatella, joten kiitos että otit asian esiin! Aihe on hyvin tärkeä, joten kirjoitan siitä hyvin mielelläni.

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nettituttavuus on pitkään ollut minulle outo ilmiö. Kun olin nuori (80-luvulla), ei ollut mitään nettituttavia - kuten ei koko nettiäkään - vaan ainoa vastaava ilmiö oli kirjeenvaihtokaverit. 

En ole kokeillut  Tinderiä. Olen niin tylsä, että viihdyn edelleen saman miehen kainalossa, johon tutustuin face-to-face parikymmentä vuotta sitten. 

Niinpä olen tuntenut syvää epäluuloa nettituttavuuksia kohtaan. Miten voi muka ystävystyä, ellei oikeasti tapaa?

Eikö ole kummallista ja hämmentävää tavata ihminen,  joka on tutustunut sinuun vain etänä? Mitä jos kirjallisesti synkkaa hyvin, mutta kasvotusten kemiat eivät kohtaakaan?

Bloggaaminen on avartanut näköalaani tässäkin mielessä. Kun perustin blogin ajattelin, että sitä lukevat vain tuttavat ja sukulaiset. Vähitellen lukijakunta on kuitenkin kasvanut, ja hedelmällisimmät keskustelut olen käynyt sellaisten ihmisten kanssa, joista en tosielämässä tiedä juuri mitään.

Viime viikkoina olen saanut tutustua moneen säkenöivään naiseen, joiden ajatuksiin olen tutustunut alun perin vain verkon välityksellä, blogeissa tai Snapchatissa. Vastoin odotuksiani tapaamiset eivät ole olleet vaivaannuttavia vaan ilahduttavia.

Tapasin ensin pari viikkoa sitten Luonnonkaunis-messuilla Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiian, Pinkit korkokengät -blogin Maijun,  Outi's Life -blogin Outin sekä Kristallikimaran mystisen M:n, jotka olivat aivan yhtä ihastuttavia kuin bloginsakin.

Pian messujen jälkeen meillä oli kodin Kuvalehden bloggaajatapaaminen, jossa juttelin muun muassa Nelliina -blogin Niinan, Hyvään päähän -blogin Sandran sekä Ruususuu ja Huvikumpu -blogin Annin kanssa. He olivat todellisuudessa vielä upeampia kuin osasin kuvitella.

Eilen osallistuin  Bloggers Inspiration Day sekä Inspiration Blog Awards -tapahtumiin. Ilokseni sain jälkimmäiseen ylipuhuttua avecikseni herttaisen Minnan, jonka elämään olin tutustunut aikaisemmin vain Kiljusten blogin välityksellä.

Pääsin vaihtamaan ajatuksia myös muun muassa Nainen talossa -blogin Katjan, Go 4 It Vol2 -blogin Mintun, Optimismia ja Energiaa -blogin Katjan, Valeäidin, Mamma rimpuilee -blogin Lauran ja Emmi Nuorgamin kanssa.

On ihmeellistä, että voi avoimesti vaihtaa ajatuksia vaikka vanhemmuudesta tai ruuhkavuosiarjesta sellaisen ihmisen kanssa, jonka tapaa ensimmäisen kerran, sillä tuntee jo hänen elämäänsä blogin kautta.

Nyt ymmärrän, miten myös netin välityksellä voi ystävystyä. Millaisia kokemuksia sinulla on nettituttavuuksista?

Kommentit (20)

Heli / Taikasaappaat
1/20 | 

Minä olin kotiäitivuosinani varsin aktiivinen muodostamaan netin kautta äitiverkostoja ja uusia ystävyyssuhteita. Näistä ovat monet edelleenkin ystäviäni ja olemme myös toistemme toisten / kolmansien jne lasten kummeja.

Blogin kautta en ole saanut vielä juurikaan uusia ystäviä, koska olen nyt tällä hetkellä aktiivisempi yrittäjyyden saralla.  Yrittäjyyden tiimoilta olen sen sijaan saanut useamman uuden ystävän ja osaan näistä olen alun perin tutustunut netissä.

Ja se on tosiaan "hassua", että tuntee toisen aika hyvin, jos on seurannut pitkään blogia. Vaikka näkee ensimmäistä kertaa, tietää toisesta yhtä ja toista.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Minäkin olin äitiyslomalla aktiivinen netin mammapalstoilla ja sitä ennen vielä aktiivisempi hääpalstoilla... Yllättäen noista ajoista ei kuitenkaan ole jäänyt yhtään ystävää. Toisaalta, olen aika huono hoitamaan ystävyyssuhteita riippumatta siitä, millä tavalla ollaan tavattu. Tässä asiassa olisi tosiaan parantamisen varaa...

Kivaa uutta viikkoa sinnekin!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

C
2/20 | 

Olen aikoinani esikoista odottaessa roikkunut monellakin forumilla ja pitänyt niillä blogin tapaista. Muutaman tämän ajan kavereistani kanssa pidän edelleen yhteyttä tiiviisti. Olen tuntenut heidät nyt kohta 12 vuotta enkä ole kaikkia tavannut koskaan in real life (pitkien välimatkojen takia). Kutsun heitä ystävikseni. Kyllä netin välityksellä voi ystävystyä, vaikka se vähän oudolta tuntuukin. Outoa oli kyllä tavata muutama näistä nettikavereistani, kun tiesin vuodattaneeni nimimerkin suojista vaikka mitä itsestäni.

Koti meidän
3/20 | 

Hengenheimolaisia olen blogin myötä löytänyt ja samalla ystävystynyt. Antoisaa on löytää uusia ihmisiä elämäänsä. Aurinkoista vappuviikkoa toivotellen pilviä hätistellen! Tuija

Tiia K
4/20 | 

Ihana Aino, kiitos kovasti ja kuin myös joka sana takaisin. Tiedätkö, kun en päässyt IBA päivään ja osittain en jaksanut alkaa lastenhoitoa edes säätämään, niin kummittelemaan jäit sinä. Tuumin, että olisimme voineet jatkaa jutustelua siellä ja tutustua paremmin. Mutta mitä en merkkaa kalenteriin juttuja ja sanon ukkelille, että mökille haravoimaan vaan. Toisaalta ollut niin paljon kouhotusta, että oli kiva levätä kotonakin. Mutta sinua mietin viime lauantaina. <3 Vielä me nähdään uudelleen! Aurinkoista kevättä.

Pinkit korkokengät Maiju
5/20 | 

Voi oli ihana nähdä sinut. Kun kävelit kohti, niin ei ollut epäilystäkään, että kuka se sieltä tuleekaan. Ei todellakaan ollut ollenkaan vaivaantunut olo. Nähdään taas ;)

Outi Krimou
6/20 | 

Maiju niin hauskasti messuilla kysyi, että tiedätkös kuka tämä on? Ja minä siihen, että no uraäitihän se siinä :)
Ihanaa oli tavata kasvotusten sinutkin ja voi miten kiva oli huomata, että olet juuri niin suloinen kuin täälläkin.
Toivottavasti pian taas tavataan uudestaan ♡

Mysterious M
8/20 | 

Olipa kiva oikeasti tavata ja hetki jutustella:) Olit juuri niin herttaisen oloinen, kuten olen blogisi perusteella mieltänytkin. Kyllä aikuisten maailmassa voi näköjään hyvinkin tutustella netin välityksellä ja tavata ihania ihmisiä. Itse olen blogin kautta saanut hyviä ystäviä, joita tuskin muutoin olisin tavannut.

Nainen Talossa
9/20 | 

Oli tosiaan mukava tavata ja heti tunnuit tutulta :). Luulen, että tietynlainen avoimuus yhdistää usein ihmisiä blogiharrastuksen parissa. Se tuo tapaamisiinkin sitten luontevan fiiliksen. Tavataan varmasti vielä. Kivaa viikon jatkoa!

Katja_optimismia
10/20 | 

Itse olen pyörinyt erilaisilla nettifoorumeilla yli 10 vuotta ja saanut hyviä ystäviä, jopa esikoisen kummitäti on nettituttu. :D Oli ihanaa jutella, aurinkoista torstaita!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat