Kirjoitukset avainsanalla esiteini

Oletko kuullut, että moni teini-ikää lähestyvä alakoululainen kosteuttaa ihoaan liian vähän? Sain kuulla tämän yllättävän uutisen hiljattain kauneudenhoidon ammattilaisilta. He korostivat, että ajanjakso murrosiän lähestyessä on tärkeää aikaa ihon myöhemmän kunnon kannalta. Jo esiteini voi tässä vaiheessa oppia säännölliset ihonhoidon rutiinit ja sen avulla ehkäistä monta pulmaa lähitulevaisuudessa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, vietimme  jonkin aikaa sitten Venlan kanssa ihanan tyttöjen päivän Helsingissä. Päivän kohokohta oli tyttöni kasvohoito, nuorisoihonpuhdistus, Suomen Kosmetologikoulussa. Olin kovin iloinen, kun meille tarjoutui mahdollisuus testata oppilashoitolan palveluita blogiyhteistyönä.

Pikkutyttö kasvohoidossa

Aluksi tutkittiin ihon kunto...
 
Venla  on jo perehtynyt kauneudenhoidon saloihin kenties enemmän kuin moni muu alakoululainen. Ensimmäisen kerran hän kävi kasvohoidossa viime kesänä, kun lomailimme Virossa. Siellä hoitoa kuitenkin hankaloitti kielimuuri: kosmetologi ei puhunut suomea, eikä Venla vielä englantia.
 
Tällä kertaa lähdimme hakemaan Suomen Kosmetologikoulusta ensisijaisesti oppeja ja ohjeita siitä, miten murrosikää lähestyvän esiteinin kannattaisi hoitaa ihoaan. Olen hyvilläni siitä, että aihe kiinnostaa tyttöäni. Itse olen kärsinyt aknesta useamman kerran ensin nuorena ja sitten myöhemmin imetysaikoina.

Aikuisiän akneni on viime aikoina muuttunut couperosaksi ja jos unohdan omat ihonhoitorutiinini, ruusufinni puskee herkästi pintaan. Ajattelin jo aikoja sitten, että teen kaikkeni, jotta lapseni välttyvät iho-ongelmilta. Taipumus akneen kun on perinnöllistä.
 
Ihon kunnon alkukartoitus kirkkaassa valossa

 

Alkupuhdistus emulsiolla


Venlan iho rasvoittuu hieman mutta myös punertaa helposti. Itse siis arvelin, että hänellä olisi herkkä sekaiho. Tyttö hoitaa jo kasvojen puhdistuksen ja kosteuttamisen huolellisesti aamuin illoin, mutta oikeiden hoitoaineiden kanssa olimme hieman epävarmoja. Käytössä hänellä on ollut kaikenlaista aina apteekin perusrasvoista minun päivä- ja yövoiteisiini, mikä ei ole ihan toivottava linja.

 
Suomen Kosmetologikoulussa meidät otti vastaan kosmetologiopiskelija Nina Tainio. Hoito oli kokonaisuudessaan ihana ja rentouttava elämys tytölle ja hyvin mielenkiinotinen minulle. Yritän myös itse käydä säännöllisesti kasvohoidossa mutta en ole koskaan päässyt seuraamaan hoitoa ulkopuolisena, kärpäsenä katossa.

 

Suomen Kosmetologikoulussa hoitajaopiskelija tekee hoidosta huolelliset muistiinpanot

 

Suomen Kosmetologikoulussa opettaja tutkii myös jokaisen asiakkaan


Ensin Nina jutteli tyttöni kanssa mukavasti, mikä rentoutti tunnelmaa ja poisti kaikki vähäisetkin jännitykset. Samalla hän tarkasteli tytön ihoa ja teki huolellisia muistiinpanoja. Alkukartoituksen jälkeen hoito alkoi puhdistuksella, johon hän käytti puhdistusmaitoa.

 
Puhdistuksen jälkeen oli vuorossa kuorinta, höyrytys ja mekaaninen puhdistus, jossa Venlan nenänpäältä poistettiin muutama mustapää. Tytön poskipäillä on myös valkoisia pikkunäppyjä, miliumeja, mutta ne olivat Ninan sekä opettaja Kati Fredmanin mielestä niin pieniä, ettei niitä kannattanut poistaa mekaanisesti.

Miliumit johtuvat nimen omaan riittämättömästä kosteutuksesta ja ovat hyvin yleisiä jo alakoululaisilla. Tyttö sai ohjeeksi aloittaa säännöllisen kuorinnan myös kotona. Sen sekä oikeanlaisen kosteutuksen avulla miliumit lähtevät itsekseen.
 
 
Ultraääni nostaa ihon pintaan epäpuhtaudet
Mekaanisen puhdistuksen lisäksi Nina teki tytölle myös puhdistuksen ultraäänellä. Puhdistuksen viimeistelivät seerumi, naamio ja päivävoide. Hoito kesti vajaat pari tuntia, ja tyttäreni taisi nauttia joka minuutista.

Hoito oli hyvä kokemus myös siksi, että häntä kohdeltiin ihan oikeana asiakkaana: Nina ja Kati keskustelivat hoidon yksityiskohdista tytön kanssa kohdistaen sanansa juuri hänelle, vaikka VeVen onkin vasta lapsi ja minä, äitikin, olin paikalla. Lisäksi oli mukavaa, että tyttö sai paljon kehuja kirkkaasta, kauniista ihostaan, joka kuulemma on pikemminkin normaali kuin sekaiho. Ainakin toistaiseksi perinnölliset iho-ongelmat eivät vielä ole muistuttaneet itsestään.
 
Entäs ne ohjeet sitten? Ostimme Venlalle kotihoitoa varten päivittäiseen käyttöön puhdistusgeelin sekä 24h-kosteusvoiteen. Viikoittain hän käyttää jatkossa saunomisen yhteydessä kuorinta-ainetta ja saunan jälkeen naamiota. Nämä hankinnat ovat yksinkertaistaneet aamurutiineja: nyt hän pärjää yhdellä voiteella aamuin ja illoin. Kasvovesikään ei tämänikäiselle vielä ole välttämätön.
 
Nuorisoihonpuhdistuksen normaalihinta Suomen Kosmetologikoulun oppilashoitolassa on 49 euroa. Sitä suositellaan 10-18-vuotiaille.  

Suomen Kosmetologikoulun tilat ovat viihtyisät ja tyylikkäät

Olen itse tätä ennen asioinut monta kertaa Suomen Kosmetologikoulun oppilashoitolassa ja kokemus on yleensä ollut positiivinen. Vaikka hoidot tekevät opiskelijat, ei eroa ammattilaiseen mielestäni huomaa.

Kauneuden alan perustutkinnin suorittaminen kestää yhteensä 1,5 vuotta, mikä tarkoittaa että erityisesti opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat ovat jo hyvin lähellä ammattilaisia. Lisäksi oppilashoitolassa kaikki tehdään viimeisen päälle: opettaja tarkastaa jokaisen asiakkaan tilanteen hoidon alkuvaiheessa. 
 
Onko sinulla kotona esiteinejä? Ovatko he kiinnostuneita ihonhoidosta? Minkä ikäisenä itse aloit hoitamaan ihoasi säännöllisesti?
 
Postaus toteutettu yhteistyössä Suomen Kosmetologikoulun kanssa
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

1/8 | 

What a great day y'all had! I used to work at a career college that had a cosmetology program, and I loved the facial services. Unfortunately not many people knew about the services offered or that it was deeply discounted. I've long been a fan of using student services for my beauty treatments.

Thank you for joining us again this week for Photo Friday!

2/8 | 

Teidän neidilläkin on varmaan "herkkyyskausi" koska kerran kosmetiikka kiinnostaa! Koitapa viedä hänetkin kasvohoitoon! Usein oppi uppoaa paremmin, kun sen antaa ulkopuolinen, eikä äiti.

3/8 | 

Mukava kuulla, että hyvästä, varhain aloitetusta hoidosta on teillä ollut apua! Minusta tuntuu kuin tyttäreni iho olisi jo nyt kirkastunut entisestään. Ainakin hän vaikuttaa kovin tyytyväiseltä =)

4/8 | 

Thanks for your comment :) That was one of the reasons why I was very happy about this collaboration: not many people know about these high quality, low cost student services ant that's why I was glad to get a chance to tell about them in my blog.

5/8 | 

Täällä murrosikäisen ja jo aikuisen tyttärien äiti voi samaistua niin moneen sinun kirjoittamaan juttuun. Minulla on myös couperosaa ja pelkäsin tyttöjen perivän sen myös ja olen yrittänyt hoitaa ja hoidattaa tyttärien ihoa hyvin varhaisesta esiteini-iästä lähtien. Tosin molemmilla on ollut normaali ja hyväkuntoinen iho, mutta myös pienet miliumit ovat tulleet vähän väliä esille. Nyt vanhemmalla on parempi vaihe, mutta nuoemmalla on jonkin verran poskilla röhelöä miliumnäppyä. Kuorintaa olen minäkin suositellut ja kosteuttamista ja naamiota, mutta kumman sitkeässä ovat, mokomat!Toivottavasti teillä oli hoidosta apua ja ihaninta on osata nauttia hoidosta:)

6/8 | 

Hyvä aloittaa nuorena! Nimimerkillä Iho-ongelmista kärsinyt äiti :D

Meidän 10,5v harrastaa rasvojen ja puteleiden keräilyä, joten kosteusarsenaalit ovat ainakin olemassa. Hän nauttii myös kuorintavoiteideni kokeilua (hyvin harvoin..) ja ihon rasvaamista. Säännöllisyys ja päivittäinen puhdistaminen olisivat nyt ne tärkeät asiat hänelle.. Inspiraation iskiessä hoitaa itseään :D :D

8/8 | 

Kiitos niin paljon tästä postauksesta. Perheen 11-vuotiaalla humps vaan eräänä aamuna iso määrä miliumeja molemmissa poskissa. Itse tuumi, että tulivat kun söi edellisenä päivänä juustonaksuja. ;) Siinä olleet jo useita viikkoja ja olen neuvoton miten niiden kanssa tulisi toimia. Puhdistus ja kosteutus siitä aloitetaan.

Suomen kosmetologikoulu on oiva paikka, hinnat selvästi edullisemmat, joten täytyy varmaankin buukata äiti ja tytär ihonhoitopäivä.

Aurinkoista maanantaita

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Blogissani olen yllättäen päätynyt pohdiskelemaan usein muutosta, valmiutta ja halua (tai haluttomuutta) muuttua. Olen tilittänyt pelkoani jämähtämisestä ja tunnustanut, että pohjimmiltani olen projekti-ihminen, joka nauttii siitä, että koko ajan on vireillä jotain uutta.

Blogini alkutaipaleella analysoin, että suhtaudun muutoksiin kuin lapsi: kaipaan ympärilleni muuttumattomia rakenteita, jotta voin itse keskittyä kehittymään ja kasvamaan. Osallistuin tuolla postauksella uusimpaan Viikonlopun linkkiringin Retro Remixin, johon voi linkittää vanhoja postauksiaan. Olen saanut tuohon vanhempaan postaukseen aivan mainioita kommentteja - käykääpä lukemassa! Ihmiset voivat olla niin erilaisia ja silti vielä enemmän samanlaisia.

Pieni Lintu -blogissa viikon MakroTex-kuvahaasteen teemana on Ympyrä. Se inspiroi minua kuvaamaan arjessani usein toistuvia ympyröitä. Jäin samalla taas pohtimaan, kulkeeko elämäni pienissä piireissä ja ahtaissa ympyröissä, kun arjessani on paljon samanlaisina toistuvia, ennustettavia rutiineja?

Näin keväällä, huhtikuusta alkaen aamuni ovat alkaneet usein lenkillä lähimetsässä. Siellä tutussa maastossa voi tulla vastaan yllättävän kuvauksellisia ympyröitä, kun katselee ympärilleen uusin silmin:

Puunrunko metsässä - tree trunk
Ajan nykyään töihin aina samaa reittiä, kylän liikenneympyrän kautta. Minulla olisi toinenkin vaihtoehtoinen reitti, mutta en viitsi käyttää sitä, koska sillä reitillä on liian paljon matkantekoa hidastavia tietöitä.
Liikenneympyrä - roundabout
Töissä aina ensimmäiseksi haen itselleni kahvin automaatista. Useimmiten aamulla juon cappuccinon ja iltapäivällä latten.
Cappuccino
Töiden jälkeen palaan kotiin. Samaa reittiä, yleensä turhan myöhään.

(Tämä kuva on tosin otettu yhtenä iltana poikkeuksellisen myöhään, palatessani kuntosalilta. Iltakymmenen jälkeen eivät työmatkani onneksi ajoitu.)

Auton kojetaulu - in the car
Näin keväällä olen töiden jälkeen lähtenyt usein joko kuntosalille tai metsään lenkille, mikäli aamulenkki jäi välistä. Minulla on neljästä kuuteen vakioreittiä, joita vaihtelen eri päivinä.

Vielä viime keväänä etsin innolla uusia lenkkireittejä lähimaastosta, mutta viime aikoina olen tyytynyt näihin tuttuihin polkuihin. Mieluiten valitsen - tietenkin - ympyräreitin, sillä on tylsää juosta samaa tietä takaisin.

Metsikkö

Ilokseni yhä useammin olen tänä vuonna saanut tytöstäni lenkkiseuraa!

Varjot - silhuettes
Nyt kun asiaa pohdin, tulin siihen johtopäätökseen, että ennustettava arki ei vielä tarkoita ahdasmielisyyttä. Arki toimii, kun se rullaa omalla painollaan. Jos tietyt elementit toistuvat samanlaisina joka päivä, voi keskittää energiansa rutiinien sijaan muihin, tuottavampiin juttuihin. 
Tämä viimeinen kuva esitää myös ympyrää, vaikka se ei heti käy kuvasta ilmi. Kuvan nimi voisi olla vaikka: "Ympäri käydään ja yhteen tullaan."
Viime viikolla lenkillä nauroimme tyttäreni kanssa sille, että hän on enää minua kaksi senttiä lyhyempi. Varjokuvassa näyttää jo siltä kuin olisimme samanmittaiset. Ei kulu kauaa, kun hän ajaa ohitseni.
Vasta äskenhän hän oli hurmaava, temperamentinen pikkuvauva, jota syötin sylissäni ja myöhemmn tomera taapero, joka otti horjuvia askelia käteeni nojaten. Jonain päivänä, kun vuosikymmenet tästä vierivät eteenpäin, hän ehkä auttaa samalla lailla minua.
Mutta sitä ennen meillä toivottavasti on edessä vielä monta hyvää, ennustettavaa, arkista hetkeä yhdessä.
-----
P.S. Muistathan osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on 10.6. saakka.
-------
Recently I've been pondering a lot about change, about my ability and willingness to change. I've been worried about getting stuck in a certain state of mind that's too stable. I've been worried that I fancy some of my routines too much.
The theme of  the MakroTex photo challenge this week in Pieni Lintu blog is Circle. It inspired me to take photos of the circles which I meet regularly in my everyday life.
Through these pictures I realized that routines are not bad for me. When some elements in my everyday life are predictable, I'm able to target energy into other, more productive things.
The last photo also represents circle. It could be called the Circle of Life.
My daughter is now only two centimeters shorter than I am and soon she will be taller. It seems like yesterday when I fed her in my lap when she was a baby, or when I helped her walk when she was a toddler. 
One day we might switch roles, when I'll get old. 
But before that we will share many happy, predictable everyday moments, I hope.

I'm linking this post up with Wordless Wednesday and Communal Global (Wednesday around the world) link ups.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (39)

2/39 | 

Hyvä postaus! Kyllä ne rutiinit ja arkiympyrät tekevät elämästä helpompaa ja tosiaan, vapauttavat energiaan muuhun tarpeelliseen.:) Kivoja kuvia myös!

4/39 | 

Hauska, kun näissä kuvissa sinulla on jokin punainen lanka etkä ole vain etsinyt ympyrän muotoisia juttuja :)

11/39 | 

Niinhän Mannerheimin Lastensuojeluliittokin sanoo: Arki on ihmisen parasta aikaa. (Vai oliko se Matti Nykänen? ;D) Minä olen vähän levoton ihminen, minulla on vaikeuksia pysähtyä nykyhetkeen ja nauttia siitä, mitä on. Siksi en välttämättä osaa arvostaa tarpeeksi tuttua, tasaista arkea.

12/39 | 

Samaa mieltä: juuri lapsille rutiinit ovat tärkeitä. Mutta aikuiselle tiukka jumittuminen rutiineihin ei välttämättä ole hyväksi... Aikuisen kannattaisi välillä rikkoa rutiinejaan, jos mahdollista.

14/39 | 

Mun mielestäni lasten kanssa asiat sujuva helpoiten, kun on jotkut tietyt raamit joissa toimia. Toki rutiineista saa ja pitääkin poiketa muuten elämästä tulee helposti ryppyotsaista puurtamista. En sitten tiedä kuinka asioihin suhtaudun muutamien vuosien päästä, kun ei ole muita joiden takia rutiineja noudattaa.

15/39 | 

Minusta on mukavaa, kun arki sujuu tietyn kaavan mukaan. Tuttua ja turvallista, ja toki toisinaan myös tylsää. Sitä arkea piristämässä aina välillä pikkuhetket...ja usein siitä arjestakin löytää niitä kivoja juttuja itsessään :). Arjen tutut ympyrät kantaa vaikeissakin tilanteissa. Jos arki järkkyy esim. vakavan sairastumisen tai läheisen menehtymisen vuoksi, mitä sitä kaipaakaan...? Sitä ihan tavallista arkea ja tavallisia ympyröitä! Olenkin sitä mieltä että se tuttu, turvallinen ja tylsä arki on aivan aliarvostettua :).

26/39 | 

Hauskaa kuulla että joku muukin pyörittelee näitä päässään. Ehkä se on jo hyvä merkki ja ehkäisee jämähtämistä, henkistä pysähtyneisyyttä, että pohtii ja kyseenalaistaa omia tapojaan?

27/39 | 

Hienoja ympyröitä arjesta! Minä tykkään rutiineista, kunhan niitä ei ole pakko noudattaa orjallisesti. Ne antavat turvallisen rytmin päiviin, mutta joskus on virkistävää tehdä asiat aivan toisin. :)

32/39 | 

Niinpä. Tämä muutosten pohtiminen alkoi itselläni itse asiassa jämähtämisen pohtimisesta: siitä, että elämäni on jo jonkin aikaa ollut suhteellisen vakaata. Oli pakko todistella itselleen, että se on okei, koska projekti-ihmisenä olen aina enemmän nauttinut jatkuvasta muutoksesta. Toisaalta osa näistä arjen rutiineistani on hyvinkin pysyviä. Taidan siis nauttia ensisijaisesti siitä, jos henkisellä puolella saan haastaa itseäni. Se taas ei onnistu, ellei arki rullaa omalla painollaan.

39/39 | 

Kivoja kuvia! Olen samaa mieltä siitä, että ihminen tarvitsee rutiineja arjen ja normaalielämän helpottamiseksi - mutta silti pitäisi osata aina aika ajoin kyseenalaista ne rutiinit ja ajatusmallit, koska maailma ympärillä muuttuu, ja haluisin ajatella että pystyn muuttumaan sen mukana. Toisaalta tuntuu siltä, että ainakin työelämässä olen yhä kiihtyvässä tahdissa se muutoksen ajuri, eikä liika vauhtikaan ole hyväksi, koska silloin tulee helposti k*stua juosten (anteeksi karkea kielikuvani). Huoh, tee tässä nyt sitten oikeita valintoja!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sellainen viikko tämä on ollut. Viikon ohjelmassa oli kevään viimeinen työmatka ulkomaille, ja parin päivän reissu voi kyllä sotkea koko viikon kuviot.

Ai niin kun mihin ei ole jäänyt aikaa? No, ei ehdi tehdä kaikenlaista mitä haluaisi. Olen viettänyt perheen kanssa turhan vähän aikaa. Olen ehtinyt ulkoilla liian vähän ja käydä kuntosalilla vain kerran. Olen ollut kotona liian vähän ja kotihommia en ole tehnyt juuri ollenkaan. Olen nukkunut aivan liian vähän, enkä ole ehtinyt yhtään miettiä syömisiäni eli olen syönyt mitä sattuu. Se näkyi heti tänä aamuna puntarissa...

Olen ollut tosi vähän toimistolla, enkä ole ollenkaan ajan tasalla työmeilien suhteen. En ole ehtinyt lukea muiden blogeja ja vastaillut hitaasti oman blogin kommentteihin. Sellaista tämä välillä on.

No, valitus seis, toki viikkoon mahtui myös paljon hyviä hetkiä. Kuvilla osallistun jälleen Scavenger Hunt Sunday -valokuvahaasteeseen sekä Viikonlopun linkkirinkiin.

Tiistaina koko päivä töissä meni yhden tärkeän tapahtuman merkeissä, sen esivalmisteluissa, itse tapahtumassa ja jälkihoidossa. Jaksoin kuitenkin käydä myös salilla heiluttelemassa puntteja, siitä. Illalla myös pompimme lasten kanssa trampoliinilla ja kiertelin vähän puutarhassa. Marjapuskissa on taas yllättävän paljon kuivia oksia, vaikka viime kesän lopuksi karsin ne mielestäni huolellisesti pois.

CRISP

Crispy branches in the redcurrant bush by Uraäidin Ruuhkavuodet

Reissuun pakkaaminen meni aivan liian myöhään ja keskiviikkoaamuna taksi tuli hakemaan lentokentälle 5.30 vajaan viiden tunnin unien jälkeen. En siis ollut päivän kokouksessa aivan parhaimmillani. Lisäksi työkaverit halusivat vielä illalla mennä yhdessä syömään, eikä sellaisesta tietenkään voi kieltäytyä. Ehdin kuitenkin kokouspäivän jälkeen, ennen illallista, juosta nopean lenkin lähipuistossa. Tarkoitukseni oli ottaa kuvia lenkkipolun varrelta, mutta en ehtinyt.

Torstaina ehdin aamukokouksen jälkeen tavallista aikaisemmalle lennolle ja olin kotona jo kuuden maissa - mitä luksusta! Kotiin saapuessani huomasin, että naapurin maanviljelijä on alkanut kyntää. Ihan pian pelto jo puskee orasta...

STRIPES

Kyntöpelto keväällä by Uraäidin Ruuhkavuodet

Perjantai oli viimein normaali toimistopäivä. Aloitin töissä poissaolopäivien aikana tulleiden rästimeilien purkamisen.

Töiden jälkeen pojalle tuli kaveri yökylään ja sen kunniaksi nautimme torilla kesän ensimmäiset jäätelöt. Illalla sain vielä houkuteltua tytön kanssani metsään lenkille.

ENERGY

The first ice cream cones outside / Uraäidin Ruuhkavuodet

Lauantai meni melkein kokonaan Helsingissä. Meillä oli ohjelmassa tyttöjen päivä: pikkuneitini kävi kasvohoidossa (josta kerron myöhemmin lisää), kampaajalla, ostimme hänelle kengät sekä vähän vaatteita ja herkuttelimme nepalilaisella ruoalla ja jätskillä. Hämästelin taas, kuinka nopeasti lapset kasvavat - enää minua ei kaivata avuksi vaatekaupan sovituskopissa, ei todellakaan.

NEGATIVE SPACE

My daughter shopping the clothes / Uraäidin Ruuhkavuodet

Lauantai-illaksi hyvä ystävä oli kutsunut minut luokseen hippaamaan, koolla oli joukko kivoja tyyppejä. Vielä aamulla ajattelin, että lähtisin mukaan myös baariin kemujen jälkeen, mutta intensiivinen päivä kaupungilla imi mehut ja lähdin sittenkin matkaan autolla.

Oli kuitenkin kivaa laittaa itsensä nätiksi ja jutella ihmisten kanssa (sen ajan minkä jaksoin.) Olen varmaan tulossa vanhaksi...

MIRROR

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tällä viikolla koin syvää kiitollisuutta yhdestä pikkuasiasta, erityisesti keskiviikkoaamuna reissuun lähtiessä. Otin aikoinaan yli 10 vuotta sitten kestopigmentoinnin luomiini ja viisi vuotta sitten eylinerit vahvistettiin tatuointiaineella, eli minulla on pysyvä kestomeikki silmissä.

Kosmetologini on tosi tarkka ja hän osasi tehdä mielestäni oikein nätit, tarpeeksi ohuet rajaukset. Kiireisenä aamuna lyhyen yön jälkeen kestomeikistä on tosi paljon apua! Suosittelen lämpimästi, jos et ole neulakammoinen.

OHUT (thin)

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tällä kuvalla minun oli tiistaina tarkoitus osallistua Pieni Lintu -blogin MakroTex-haasteeseen, jossa oli teemana Ohut, mutta en ehtinyt. Onneksi vielä ehtii.

Onko sinulla koskaan tällaisia viikkoja, jotka vain livahtavat käsistä?

--------
This week was dominated by the last business trip abroad before summer holiday. Somehow just a two day trip can absorb most of my energy for the whole week. I felt that this week I've been too little at home, have slept too little, spent too little time outside, spent too little time with the family and too little time at the office. 
Despite the busy week I had time to enjoy the first ice cream cones outside with the kids. We also had nice time out in the city with my daughter on Saturday: we went shopping, went to a beauty salong, hairdresser and had Nepalese food for lunch.  I also met some friends on Saturday evening and was meaning to go out to a bar with them but after all felt too tired and went home instead. 
This week I've been thankful for the eyeliners that have been tattooed into my skin. I felt especially thankful on Wednesday morning when I had to get up before 5am to go to the airport after less than 5 hours sleep.
With the photos above I participate again in Scavenger Hunt Sunday photo challenge in Viikonlopun linkkirinki link up and with the last photo I participate in the MakroTex photo challenge in Pieni Lintu blog.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (41)

1/41 | 

Oi, kestorajaukset olisivat kyllä mukavat tällaiselle kiireiselle meikkaajalle - mutta en taida uskaltaa... Kiireisiä viikkoja täälläkin välillä on, silloin mennään suorituskeskeisesti hommasta toiseen ja tingitään, harmillista kyllä, yöunista ja omasta liikunnasta. Onneksi toisenlaisiakin viikkoja sentään on :)

5/41 | 

Harkitsisin vielä kestorajauksia, jos et kerran normaalisti edes käytä eyelineria... Muutos voisi olla turhan radikaali, ja kun sitä ei saa peruttua. Tai siis pigmentoinnin haalistuminen kestää sen viisi vuotta...
Kiitos kohteliaisuudesta

6/41 | 

Kiinnostavaa... Tekeekö tuo toimenpide ripsistä myös tuuheamman näköiset?
Musta tuntuu että omat ripseni ovat niin lyhyet että niissä ei ole paljoa taivutettavaa. Pari vuotta sitten käytin ripsienpidennyksiä ja tykkäsin niistä kovasti kunnes jouduin lopettamaan niiden käytön kun silmäni herkistyivät ripsiliimalle. Sen jälkeen olen käyttänyt vain tuuheuttavaa vedenkestävää ripsaria. Mun ripset on jotenkin niin ohuet että tarvin niihin volyymia purkista.

7/41 | 

Hienot rajaukset. Kyllähän noita viikkoja on ja itselläkin viime viikko meni hiukan reisille. Hieman eri syistä tosin. Ainoat normipäivät maanantai ja perjantai. Kiitos etätyömahdollisuuden ei kuitenkaan ihan harakoille ne muutkaan päivät, vaan sain edes ne kiireisimmät tehtyä pois.

9/41 | 

Minuakin pelotti ekan kerran, kun rajauksia laitettiin. Onneksi tekijä oli niin varmakätinen, että minulla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta esim. silmän räpäyttämiseen kesken toimenpiteen. Olen tietenkin uusinut pigmentoinnit vain tällä samalla tekijällä.

11/41 | 

Kauniit rajaukset, mutta huh, en taitaisi haluta neuloja niin lähelle silmiä.

Vauhdikas viikko, ei ihme, jos aikaa kuluu nopeasti!

16/41 | 

Kiitos :) Itse en ole neulakammoinen, niinpä minulla on näiden lisäksi kestopigmentointi kulmakarvoissakin (vaikka se on valitettavasti jo haalistunut) ja myös pari tatskaa.

17/41 | 

Kauniit ohuet linerit ja ihastuttavat kuvat. Itse olen harkinnut samaa asiaa. Hakusessa on vain tekijä, ettei tarttis tuhrata koko ajan rajauskynillä. Peltokuva oli iki-ihana, tuli polttava halu vielä kerran äestää:)

P.s. Tuo sininen jätski olisi sopinut seuraavaan haasteeseen, herkullinen kuva:)

18/41 | 

Nuo kestorajaukset oliskin hyvät tällaiselle, joka ei kerta kaikkisesti osaa tehdä rajauksia lainkaan :D. Melkoisen kiireinen viikko sinulla takana...

19/41 | 

Onhan noita viikkoja, enemmän tai vähemmän. Koetan kovasti keskittyä nykyisin siihen, että olisi oikeasti vähän vähemmän niitä, ehtisi oikeasti keskittymään ja antamaan aikaansa. Pysähtymään sen viikon keskelläkin.

20/41 | 

Vauhdikas ja mielenkiintoinen viikko. Mutta hei nuo kestopigmentoinnit näyttää todelta hyvältä. Hienot ja luonnolliset ja varmasti kiireiselle loistoapu, ei tarvitse niin kovin meikata.

Minulle laitettiin viime viikolla ripsien taivutus ja värjäys. Siitäkin voisi olla kiireiselle apua. Ripset näyttävät hyviltä ja kuitenkin luonnollisilta meikittömänäkin ja kesto n. 8.viikkoa. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

21/41 | 

Huoh, mä en osaa itse tehdä rajauksia ollenkaan ja olenkin arponut kestorajausten hankintaa - toisaalta kun mulla ei ole ikinä normaalisti rajauksia niin näyttäisikö sit omituiselta... Sinä sen sijaan näytät kiireestä ja kaikesta huolimatta oikein kauniilta!

22/41 | 

Moikka! Voisin ottaa selvää, tekeekö oma kosmetologini enää näitä, hän on nimittäin tosi taitava. Minunkin pitäisi uusia kulmakarvojen pigmentointi. Voin sitten palata sinulle, jos kiinostaa?
Jätski on oikeasti harmaa, koska se oli salmiakkia. Kamerani taitaa vetää kaikki kuvien sävyt sinisiksi. Ensi viikon haasteesta tulee siis helppo minulle ;)

25/41 | 

Niin tuttua toi kiire. Olis jo kesä ja loma ;)
Hetken hengähdystauko olis hyväksi :)
Kiireettömämpää viikkoa Sinulle! :)

27/41 | 

Tuo pysähtyminen kiireen keskellä olisi tosi tarpeellista minullekin! Jollain kummalla tavalla tämä bloggaaminen toimii sellaisena pysähdyspaikkana: hetki omaa aikaa hengähtää myrskyn silmässä.
Kiitos kun jaksoit lukea vuodatukseni!

28/41 | 

Minäkin yritän hoidella osan hommista lennossa. Tavallaan on kyllä siunattu asia, että nykytekniikan ansiosta työn tekeminen ei ole sidottu paikkaan. Silti arvioin epärealistisesti esim. viime torstain paluupäivän. Luulin että olisin ehtinyt hoitaa lentokentällä pari juttua mutta aikaa ei sitten jäänytkään, kun turvatarkastukseen olikin niin pitkät jonot ja kone lähtikin yllättävän kaukaiselta portilta. Jäi nekin työt sitten perjantaille...
Vaan nyt on olo jo helpottanut, kun pidin eilen kokonaan palavereista vapaan etäpäivän - sain niin paljon aikaan, että itsekin hämmästyin :D

29/41 | 

Niin, pian alkaa kesälomakausi ja sitten helpottaa täälläkin... Minä en täysin tinkinyt liikunnasta, mikä toi sitten omat aikatauluhaasteensa viikkoon - eihän niitä tunteja vain riitä kaikkeen! En tiedä oliko se järkevää. Väsyneenä ei liikunnasta saa kunnolla tehoja irti.

31/41 | 

Totta kai sattui, ihan kuten tatuointikin. Kosmetologi kyllä pyyhki luomia puuduttavalla aineella sitä mukaa kun tikkasi, mutta erityisesti aluksi kyllä tuntui siltä kuin ampiainen olisi pistellyt. Homma eteni hitaasti, jotta ehdin välillä vetää henkeä ja purra hammasta.

36/41 | 

Tuon kokoisessa tötterössä totisesti on energiaa ;) Tuollaiset rajaukset olisivat kyllä kätevät, varsinkin kiireessä tuppaa rajausten kanssa tuhrautumaan aikaa enemmän kuin tarpeeksi.

38/41 | 

Jos joku ihmettelee, miksi pukukoppikuvan nimi on Negative space: nimi liittyy valokuvaushaasteen teemaan. Opin tämän haasteen kautta että kuvassa olevaa tyhjää tilaa, jota vasten kohde erottuu, kutsutaan tuolla käsitteellä. Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä viikko oli monessa mielessä hyvä. Siihen mahtui mukavaa yhdessäoloa perheen kanssa ja myös ammatillisia elämyksiä.

Tuulia, Annu, Suski ja Marika.

(Osa näistä kuvista on vanhoja, mutta sehän tarkoittaa vain että elämässäni iloiset ja ihanat asiat toistuvat, mikä on mainio juttu.) Viime viikolla sydämeni sai sykkimään:

Luminen talvi

On ihanaa kun on oikea talvi, eikä sellainen pitkäksi venähtänyt, kostea syksy. Lumi tuo niin paljon valoa. Se tarkoittaa myös paljon mukavaa tekemistä.

Löysimme viime viikonloppuna kotimme lähistöltä uuden, hurjan pulkkamäen! Kuluneella viikolla olemme

♥ Etätyö

Teen yleensä vähintään yhden päivän etätöitä viikossa. Olen onnekas koska työnantajani suhtautuu joustavasti työn tekemisen paikkaan ja aikaan. Meillä ei mitata ensisijaisesti toimistossa istuttuja tunteja vaan työn tuloksia.

Etätyöpäivät ovat rauhallista, luovaa aikaa. Voi häiriöttä keskittyä isompiin projekteihin ja samalla saa aikaan myös vähän kotihommia. Laitan aamulla yleensä astianpesukoneen ja pyykkikoneen pyörimään, ripustan pyykit ruokatauolla ja  usein ehdin hakea myös lapset ajoissa koulusta.

♥ Työ
Tällä viikolla töissä on ollut harvinaisen antoisaa. Olin pari päivää koulutuksessa, jossa tuli oikeasti uusia ahaa-elämyksiä. Aidosti uudet asiat ovat minulle nykyään harvinaista herkkua, olenhan ollut samalla alalla ja vastaavanlaisessa tehtävässä jo pitkään ja yleensä tuntuu, että kaikki on tullut jo nähtyä. Lisäksi tuore tiimiläiseni on huikean taitava ja tehokas - on ilo ohjata hänen kaltaistaan työntekijää!

♥ Sing Star
Joulupukki toi Hipulle lahjaksi Pleikkarin ja Sing Starin. Se tarkoittaa ruutuaikaa, jonka minäkin hyväksyn!

Vaikka yleensä niuhotan lasten pelaamisesta, Sing Staria ei meillä lasketa

♥ Kierrätys eli 365-projektini
Sain vietyä perjantaina paikalliselle kirpputorille neljä valtavaa laatikollista tavaraa! *aplodeja* Kierrätysprojektini ovat siis myötätuulessa, vaikka en olekaan raportoinut niistä säännöllisesti Instassa,

♥ Hipu
Vietimme eilen kivan tyttöjen lauantain Hipun kanssa. Ohjelmassa ei ollut mitään erikoista kuten oppeeraa, kävimme vain tytön luistelutunnilla ja sen jälkeen ostoksilla. Meillä oli kuitenkin mahdottoman mukavaa.

Kotiin palattuamme tyttö lähti vielä kaverikseni metsälenkille. Siellä hän sanoi minulle jotain, jonka varassa jaksan pitkään. Näin henoa palautetta ei vanhempi usein kuule:

"Muiden äidit koko ajan huutaa niille tai määräilee, mutta sä et ole sellainen. Tuntuu, että sä luotat muhun ja annat mun itse päättää asioistani."

----
This week was a good week in many ways. I was challenged to list hearts this week - the kind of things which made me happy. Among them are this snowy winter, my rewarding work, possibility to work at home office, Sing Star game, my recycling project and my dear daughter who gave me special feedback today about my way of bringing her up. 

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

Kommentit (12)

1/12 | 

Mukava että toteutit haasteen. Olipa kiva lukea :). Tuo viimeinen lausahdus menee kyllä äidin sydämeen. Voisiko vanhempana paremmin onnistuakaan

4/12 | 

Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Avantouinti on uskomattoman ihanaa! Olen jäänyt siihen ihan koukkuun. Siitä saa samanlaiset kicksit ja endorfiinit kuin raskaasta liikunnasta mutta paljon nopeammin. Ja avantouinnin kaikista terveysvaikutuksista ei vielä tiedetä puoliakaan...

6/12 | 

Mukava viikko teillä takana! Minä en ole koskaan uskaltautunut avantoon. Tuntuu, että monena kesänäkin järvivesi on minulle liian kylmää. Viime kesänä uin tasan kerran vaikka oli superlämmin kesä.

7/12 | 

Kiitos haasteesta Uraäiti. Sydämet sykähdyttävät. Otan kuitenkin aikalisää näitten kanssa, nimittäin olen parhaillaan flunssan kurimuksessa ja nyt ei sydämiä synny :)
Oli kiva lukea vastauksiasi. Sinulla on suloinen tytär!
Heleitä päiviä! Vielä minäkin täältä nousen :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat