Kirjoitukset avainsanalla blogihaaste

Tammikuu vilahti ohi sairastaessa. Kun katselin kuukauden kuvasaldoani Instagramissa tajusin, että minä - himoliikkuja - olen viime aikoina vain kävellyt koiran kanssa. En ole hiihtänyt, käynyt kertaakaan kahvakuulajumpassa ja kolistellut rautoja salilla alkukuussa vain muutaman hassun kerran...

Miltä tuntuu, kun säännöllinen hikiliikunnan tuoma endorfiiniannos jää saamatta? Yllättäen ei juuri miltään. Kurkussa on edelleen niin paljon sitkeää limaa ja ääni painuu yhä iltaisin kellariin niin, ettei tee mielikään riehumaan.

Olen lohduttanut itseäni hiljattain Hesarin tiedesivuilla julkaistulla artikkelilla, jonka mukaan himoliikkuja ei välttämättä kuluta päivässä enemmän energiaa kuin sohvalla paremmin viihtyvä, sillä elimistö sopeutuu aktiiviseen liikkumiseen.

Tavallaan on ollut ihan mukavaa hidastaa tahtia ja laiskotella oikein luvan kanssa.

  • On ehtinyt ajatella.
  • Illat ovat tuntuneet rauhallisemmilta ja pidemmiltä, kun töiden jälkeen ei ole tarvinnut kiirehtiä vielä liikkumaan.
  • Olemme pelanneet perheen kanssa tavallista enemmän lautapelejä.
  • Ylipäätään olen nähnyt lapsia enemmän.
  • Aamu- ja iltalenkit koiran kanssa ovat tuntuneet mielekkäämmiltä, koska päivän liikunta on kertynyt niistä.
  • On ehtinyt surffata netissä oikein antaumuksella ja kehitellä kaikenlaisia uusia ideoita...

​Osallistun tällä kuvakollaasilla Pieni Lintu -valokuvablogin kuukausikollaasihaasteeseen.

Oletko sinä säilynyt terveenä, vai pääsikö flunssapöpö yllättämään? 

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

Hanna-Mari
2/8 | 

Täällä kans sairastellaan. Kolmasluokkalainen on ollut kahdeksan päivää pois koulusta kuukauden sisään ja nyt piti minunkin luovuttaa ja kääriytyä peiton alle. Ehkä se elimistö välillä pistää meitä ikiliikkujia pysähtymään, ja Niinkuin sanoit, se tekee ihan hyvää.

Rva Kepponen
3/8 | 

Tuleehan siitäkin liikuntaan ja raitista ilmaa, kun ulkoiluttaa koiraa :) Itse olen joutunut taas opettelemaan sitä, että 20min on liikuntaa ja parempi tehdä se kuin ei mitään. Joskus riittää pienemmätkin tavoitteet :)

Me olemme toistaiseksi välttyneet isommilta taudeilta, pientä flunssaa on pyörinyt perheessä.

Mukavaa viikonloppua!

Täysin arkista
4/8 | 

Talvinen on ollut sinunkin tammikuusi, kun jopa koiran nassu on lumessa. Olet sitten korvannut kahvakuulan hieman painoltaan kevyemmällä kuulalla.  :) Hyvä kuvakollaasi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä en ole syysihmisiä. Sanotaan, että syksyllä syntyneet muka ymmärtävät tämän pimenevän, kostean vuodenajan taian. Ja katin kontit. Minulla on ensi viikolla syntymäpäivä mutta lempikuukauteni on heinäkuu: mitä kuumempi, sen parempi!

Sanotaan myös, että positiivinen ajattelu auttaa kaikkeen. Maailma kuulemma on juuri sellainen kuin millaisena näet sen. Yritin tietoisesti soveltaa tätä asennetta ja pohtia, mitkä ovat parasta tässä syksyssä. Inspiraation postaukseen antoi Kivempi blogin Listamania-haaste, johon osallistun tällä postauksella.

Löysin heti alkuun kolme asiaa, jotka ovat tänä syksynä antaneet minulle energiaa ja ilahduttaneet. Jos miettisin hieman kauemman, löytäisin varmaan kolmekymmentä.

1. Sumuiset aamulenkit ja usvaiset iltakävelyt

Koiranpennun ansiosta ulkoilen nykyään vähintään kaksi kertaa päivässä. Se on ihanaa! Juuri tämä oli yksi pääsyistä, miksi halusin koiran: halusin syyn nousta ajoissa sängystä ja aloittaa aamun luonnon helmassa.

Hiljaisina aamuna näkee paljon kaikkea kaunista. On harmi, että lapseni eivät vielä ole juurikaan innostuneet aamulenkkeilystä koiran kanssa. (Enkä nyt sano tätä itsekkäistä syistä, jotta saisin itse jäädä makoilemaan sängyn pohjalle.) Aamuhetki metsässä tai sänkipellolla antaa hyvän mielen koko päiväksi.

Osallistun tällä kuvalla Valokuvatorstai-blogin haasteeseen, jonka teemana on sumu.

2. SisäliikuntaPunnerrus

Kesähelteillä tuntuu jotenkin tuhlaukselta harrastaa sisäliikuntaa. Ainakin itse ajattelen, että jokainen auringonsäde pitäisi imeä varastoon pimeitä kuukausia varten ja jokainen hellehetki viettää ulkona.

Sen sijaan kun sade alkaa vihmoa ja illat pimetä, on ihan asiallista painua salille heiluttelemaan rautaa. Tänä syksynä olen käynyt taas pitkästä aikaa pari kertaa myös joogassa ja voi, kuinka hyvää se onkaan tehnyt! Pyrin jatkossakin käymään siellä säännöllisesti, terveysrajoitteeni tietenkin huomioiden.

Kundalini yoga class

3. Äänikirjat.

Kun lomakausi loppui, ruuhkat palasivat motareille. Alkusyksyllä istuin pää höyryten ja turhautuneena autojonoissa kunnes tajusin lainata kirjastosta taas kasan äänikirjoja!

En ehdi lukea tavallisia kirjoja niin paljon kuin haluaisin, joten äänikirjat tekevät minulle monessa mielessä hyvää. Nykyään matelen ruuhkassa hymy suupielessä, tarinoiden pyörteissä, ja kotikuja siintää silmien edessä ennen kuin huomaankaan.

Mistä asioista sinä pidät syksyssä?

--

I've never really liked autumn even though I was born at the end of September. I love July: the heat and sunshine! However, this year I've consciuosly tried to think positive and look for the things which give me energy. Among them are beatiful morning and evening walks in the nature with my puppy dog, indoor exercise and talking books.
What do you like the best in autumn?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (18)

Rva Kepponen
1/18 | 

Syksyn paras juttu on ehdottomasti ruska. Toivottavasti tänä syksynä tulee vielä paljon kuulaita ja kirpeitä ruskapäiviä. Seuraava paras juttu on lähestyvä joulu.

En ole syksyihminen lainkaan. En tykkää pimeästä enkä märästä, eikä minua lohduta kynttilät eikä edes glögi ;)

Tiina/ Fit Fat Mama

En hoksannu iltatöhössä missä on kommentoi kohta joten meen nyt tätä vastaa kautta :D. Mutta niin, eka kerta kun kävin täällä Kodin kuvalehden puolella ja WOW! Ihan huikean paljon parannusta bloggeriin verraten, todella ammattilaisen näköistä ja erittäin hyviä kuviakin :)!

Kirsi/Raitoja
3/18 | 

Kiva listaus. Pitäisi itsekin käydä ostamassa salille kortti ja aloittaa käynti pitkän ajan jälkeen.

Hensku
4/18 | 

Ihana tuo usvainen lenkkimaisema - pitäisiköhän itsekin hankkia koira ;) Äänikirjat ovat mulle vielä täysin tuntemattomia, mutta niiden kuuntelu voisi olla kivaa juuri työmatkoilla. En tosin tiedä, olisinko valmis luopumaan Suomipopin Aamulypsystä, välillä mulla on niin hauskaa että nauran ääneen :D

Maria / Luomulaakso
5/18 | 

Jaa, jos sen kuntoilun edes jollain asteella saisi nyt syksyllä alkuun. Kesä tosin meni puutarhassa kuntoillessa. :D  

Aurinkoista päivää. :)

Ave
6/18 | 

Oi minä puolestani olen juuri niitä syksyllä syntyneitä, jotka rakastavat kyseistä vuodenaikaa! :) Kirpsakka syyssää on ihanaa vaihtelua kesän kuumuuteen, ja näin valokuvausharrastajana ruska on kenties se paras aika vuodesta ulkoiluttaa kameraa. Upea muuten tuo sumukuvasi! Olen tänä vuonna vihdoin myös kunnostautunut polttelemaan kunnolla kynttilöitä ja nauttimaan niiden luomasta tunnelmallisesta valaistuksesta, ja tosiaan se sisäliikuntakin on alkanut taas maistumaan! :)

Mrs K
7/18 | 

Äänikirjat on ihan huippuja autossa. Minä olen kuunnellut nyt Jane Austenia. :) Minäkään en ole syksyihminen vaikka ihan loppuelokuusta olenkin syntynyt. Ahdistaa tieto siitä että kohta on KYLMÄ. Toisaalta on ihanaa poltella kynttilöitä.

Viltsumari
8/18 | 

Äänikirjat ovat minulle uusi tuttavuus, mutta ehdottomasti jo kokeilleena tulen niitä kuuntelemaan jatkossakin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tein pienen kollaasin elokuussa julkaisemistani Insta-kuvista ja jäin hämmästelemään, onko elokuu tosiaan ohi. Mitä siitä jäi mieleen?

Kuun alussa olin vielä lomalla ja vierailimme mummoloissa koko perheen voimin. Sen jälkeen palasin töihin.

Töiden lisäksi elokuuhun on mahtunut jo lasten harrastuksia ja kotitöitä. Kuun merkkihetki oli se, kun Hessulta lähti kaksi hammasta. Pojalle tulee hitaasti rautahampaat, sillä ensimmäiset maitohampaatkin tulivat hänelle vasta 10 kuukauden ikäisenä.

Elokuun sää on ollut hassu, tulihan intiaanikesä, eikä sen vuoksi ole oikein tuntunut elokuulta. Toisaalta kasteiset aamut ja upeat, tummenevat illat ovat olleet elokuuta parhaimmillaan. Vasta nyt syyskuun sateiden myötä tuntuu oikeasti syksyltä.

Osallistun tällä kollaasilla Pieni Lintu -blogin kuukausikollaasihaasteeseen.

Collage about August
Koiranpentu teettää edelleen työtä mutta on se jo ihan eri otus kuin heinäkuun puolivälissä saapuessaan taloon. Se on kuudessa viikossa tuplannut painonsa viidestä kilosta kymmeneen! Se on oppinut istumaan, tulemaan luokse, menemään maahan ja kyljelleen, koskettamaan kuonollaan kättä käskettäessä (tämä kuulemma rauhoittaa koiria), kulkemaan kohtuullisesti remmissä ja sillä on jo jonkinlainen käsitys EI-sanasta. Se puree edelleen paljon. Toivon, että sisäsiisteys siintää lähellä, sillä öisin se osaa pidätellä jo kahdeksankin tuntia.
Luin uudestaan edellisen postaukseni kesän todo-listasta ja tajusin, kuinka stressaantuneena kirjoitin sen - sehän suorastaan huokuu suorittamista! Kirjoituksen julkaistuani menin pitkästä aikaa joogaan ja voi, kuinka ihmeitä se tekikään. Tulin takaisin tiedostaen, kuinka hyvin meillä asiat loppujen lopuksi ovatkaan ja kuinka asioilla on taipumus kääntyä parhain päin.
Lupaan ottaa alkaneen uuden kuukauden vastaan vähän rennommin.
Millä mielellä sinä suuntaat syksyyn, odotatko innoissasi kynttiläitoja ja sateen ropinaa katolla, vai uhkaako kaamosmasennus?
-----

I created this collage of the photos published in my Instagram account during August. At the same time I started wondering where did August go? The month passed by so quickly! 
At the beginning of the month I was still on holiday but then returned to work on the second week. After that the life has been full of work, hobbies and puppy training. There has also been some magnificent sunsets and other beautiful, dark evenings.
With this collage I take part in the collage photo challenge of Pieni Lintu blog.
What's your feeling about the forthcoming autumn? Are you looking forward to the candlelight and the sound of rain drops on the roof or are you afraid of the decreasing light and blue feelings?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (26)

3/26 | 

Rakastan syksyä. Kaikeksi onneksi pimeys ja luonnon vetäytyminen talvilepoon eivät masenna tai ahdista mua.

Kuule. Mun blogissa on sulle kunniamaininta. :-)

6/26 | 

Minä en tykkää myöskään joulukuusta. Marras-joulukuu ovat inhottavia kuukausia pimeyden ja kosteuden takia. Joulu ei paljoa lohduta koska en ole mikään jouluihminen :P
Toivon että tämä syksy on helpompi koska koiran kanssa tulee käytyä säännöllisesti ulkoilemassa ja se tekee aina hyvää, kelillä kun kelillä.

9/26 | 

Kiitos kommentistasi, tosi kiva kun piipahdit! :) Olen varma että töiden aloitus ja arki lähtevät teillä sujumaan hienosti - sulla kun on noin positiivinen asenne jo valmiiksi jopa kumpparikelejä kohtaan!

13/26 | 

Kaunis kollaasi, paljon olette ehtineet elokuussa :)
Syksy on minusta ihanin ja kaunein vuodenaika, joten innolla odotan pimeneviä iltoja, sateen ropinaa ja kumpparikelejä. Hieman kuitenkin jännittää töiden alku ja se, miten arki alkaa rullaamaan tällä äidillä..ehkäpä täältä siihen vinkkejä! Tuolla jo vilkuilin myös vierasbloggareiden kirjoituksia aiheesta.
Oikein mukavaa syksyä!

14/26 | 

Ehtiväinen olet ollut myös elokuussa :). Kyllä se koiranpennun kanssa helpottaa jatkuvasti kun tulee ikää. Joku koirankouluttaja sanoi meille joskus, että sana "ei" ei ole hyvä kouluttamisessa, parempi olisi uusi käsky, jätä, lopeta, istu, maahan tms. Ja antoi esimerkin, että jos olet nuolemassa postimerkkiä kiinni kirjeeseen ja joku sanoo sinulle ei, mitä se tarkoittaa, se ei ohjaa sinua uuteen toimintaan millään tavalla ja voi hämmentää koiraa (ja ihmistä). Me ollaankin yritetty opetella ei-sanan sijaan antamaan käsky toiminnasta jota toivotaan, eli aika usein jätä tai lopeta.

15/26 | 

Ihana lämmin elokuun tunnelma kuvissasi!
Todellakin arkeen palaaminen tiukkoine aikatauluineen on tuntunut aikamoiselta puurtamiselta.
Kaipa tähän taas tottuu ;) Mukavaa viikonloppua!

20/26 | 

Minä en ole syysihminen lainkaan. Ainoat siedettävät asiat ovat ruska kirkkaina päivinä, kirpeä ja raikas (sateeton!) syysilma ja sienet. Lokakuusta yleensä alkaa hampaat kirskumaan. Meillä töissä on viimeinen vuosineljännes yleensä se vuoden kiireisin. Tänä syksynä en voi kauheasti ansteilla, koska minulla on varattuna elämäni reissu. Minähän suorastaan odotan marraskuuta. Reissun jälkeen onkin synttärirumba ja sitten voi aloittaa fiilistelemään joulua. Ilmassa on siis varovaista syysinnostusta - ainakin ensimmäiseen flunssaan saakka.

22/26 | 

On tavallaan ihana kun syys saapuu. Tykkään hirveästi elokuusta, kypsä kesä ja syksy nurkan takana. Syyskuussa fiilistelen illan pimeyttä ja aamun kosteutta, lokakuussa ja kirpeyttä. Marraskuusta kun selviää, voi huokaista. Marras on mulle ehkä se kuukausista raskain.

Liikuttavan ihania harvahammaskuvat, aina.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kävin läpi kesän kuvasatoa muistikortilta. Löysin paljon julkaisemattomia kuvia ja innostuin osallistumaan Valokuvatorstain kesähaasteeseen (vaikka ei enää olekaan torstai). Haasteen teemana on lämpö ja haussa mahdollisimman ehyt viiden kuvan sarja.

Ehyt tämä kokonaisuus ei ole, mutta minulle nämä kuvat toimivat terapeuttisena elämyksenä. Niissä on nimittäin useampi elementti, jotka minun kesässäni tänä vuonna jäivät harvinaisuuksiksi: niissä on lämmin, eikä niissä ole kiire.

Viime aikoina olen taas pitkästä aikaa tuntenut megalomaanista riittämättömyyttä. Sellaisena hetkenä, kun esimerkiksi etäpäivänä pitäisi olla samaan aikaan hakemassa poikaa koulusta, puhelinpalaverissa, koiraa pissattamassa ja mielellään myös ripustamassa pyykkejä tai tyhjentämässä tiskikonetta ja kun samalla tajuaa, että on surkeasti laiminlyönyt ystävää tai sukulaista - sellaisissa tilanteissa tuntuu, että minä en riitä. Minusta ei vain riitä kaikille. Sellaisia tilanteita on tässä elokuusa ollut usein.

Nämä ovat ihan terveellisiä fiiliksiä. Tämä tilannehan on tilapäinen ja ehkä sen ansiosta opin arvostamaan, kuinka helppoa ja mutkatonta elämäni olikin pelkästään kahden ison, vaivattoman lapsen kanssa.

Kiireettömiä hetkiä tulee lisää, ihan lähiaikoina, siitä olen varma. Pentu on perusluonteeltaan rauhallinen, isona siitä tulee leppoisa otus ja lapset ovat päivä päivältä omatoimisempia. Siksi näitä kuvia on kiva katsella. Kyllä tämä tästä.

----

Kesäkuussa teimme sen pyöräretken lasten kanssa uimarannalle, josta haaveilin kesän alussa. Emme tosin viettäneet rannalla koko päivää eväiden kanssa. Silti tässä on mielestäni tämän kesän kaunein kuva:

Swimming in the lake

Alkukesällä, kun lapset lomailivat mummoloissa, minulla oli ruhtinaallisesti omaa aikaa. Välillä jopa en oikein tiennyt, mitä tekisin! Kuntoilin kaikki illat - kerran lähdin ihan huvin vuoksi pyörälenkille:

Cycling

Viron-matkalla oli loppujen lopuksi paljon leppoisia hetkiä, vaikka reissussa olikin tiukka aikataulu. Yövyimme Tallinnassa 80-luvun neukkuromanttisessa Pirita Top Spa -hotellissa. Siellä oli kuuma, koska hotellissahan ei ole ilmastointia. Lapset vilvoittelivat terassilla:

On the terrace of Pirita Top Spa hotel in Tallinn

Tallinnan keskustassa sattui olemaan jätti-trampoliinit, joita lapset halusivat kokeilla. Tällä kertaa emme Tallinnassa tehneet mitään perinteisiä turistijuttuja, hengasimme vain. Trampalla lapsille tuli lämmin!

Giant trampoline in the centre of Tallinn

Heinäkuussa ei sitten paljoa lämpimiä päiviä ollutkaan, eikä kiireettömiä hetkiä, koiranpennun ansiosta. Viimeisen lomaviikkoni vietimme mummoloissa maalla. Siellä oli loman rennoin fiilis, kun ei tarvinnut huolehtia ruoanlaitosta, pyykkihuollosta tai siivoamisesta. Viimeisellä lomaviikollani oli myös yllättävän lämmin, vielä illankajon aikaankin, kun ulkoilutin pentua.

On a farm with the puppy dog

Tästä viikonlopusta on ilmeisesti tulossa yksi kesän kauneimmista. Meillä ei ole ihmeempiä suunnitelmia. Marjatkin vanhempani saivat jo eilen poimittua!

Rentouttavaa viikonloppua! Miten sinä aiot viettää sen?

----
The theme of Valokuvatorstai (Photo Thursday) photo challenge this week is summer and heat. Hot moments were extremely rear during my summer and relaxed, quiet moments even more rare. These five photos represent both specialties.


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (14)

1/14 | 

Ihania kesämuistoja ja näistä kuvista voi sanoa, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa Tämä viikonloppu on pyhitetty oman perheen, siskon perheen ja ystävien kanssa olemiselle.
Aurinkoista viikonloppua.

8/14 | 

Kiitos! Oikeasti se oli tosi kiva. Minäkin oisin halunnut kokeilla sitä, mutta tällä iällä en voinut mennä, koska en ehtinyt käydä vessassa ennen pompputuokiota, you know ;)

13/14 | 

Voi tuota koiraa, niin söpö!
Toivottavasti saamme nauttia aurinkoisesta säästä pitkälle syksyyn.

Mukavaa viikonloppua!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat