Kirjoitukset avainsanalla suorittaminen

Tein pienen kollaasin elokuussa julkaisemistani Insta-kuvista ja jäin hämmästelemään, onko elokuu tosiaan ohi. Mitä siitä jäi mieleen?

Kuun alussa olin vielä lomalla ja vierailimme mummoloissa koko perheen voimin. Sen jälkeen palasin töihin.

Töiden lisäksi elokuuhun on mahtunut jo lasten harrastuksia ja kotitöitä. Kuun merkkihetki oli se, kun Hessulta lähti kaksi hammasta. Pojalle tulee hitaasti rautahampaat, sillä ensimmäiset maitohampaatkin tulivat hänelle vasta 10 kuukauden ikäisenä.

Elokuun sää on ollut hassu, tulihan intiaanikesä, eikä sen vuoksi ole oikein tuntunut elokuulta. Toisaalta kasteiset aamut ja upeat, tummenevat illat ovat olleet elokuuta parhaimmillaan. Vasta nyt syyskuun sateiden myötä tuntuu oikeasti syksyltä.

Osallistun tällä kollaasilla Pieni Lintu -blogin kuukausikollaasihaasteeseen.

Collage about August
Koiranpentu teettää edelleen työtä mutta on se jo ihan eri otus kuin heinäkuun puolivälissä saapuessaan taloon. Se on kuudessa viikossa tuplannut painonsa viidestä kilosta kymmeneen! Se on oppinut istumaan, tulemaan luokse, menemään maahan ja kyljelleen, koskettamaan kuonollaan kättä käskettäessä (tämä kuulemma rauhoittaa koiria), kulkemaan kohtuullisesti remmissä ja sillä on jo jonkinlainen käsitys EI-sanasta. Se puree edelleen paljon. Toivon, että sisäsiisteys siintää lähellä, sillä öisin se osaa pidätellä jo kahdeksankin tuntia.
Luin uudestaan edellisen postaukseni kesän todo-listasta ja tajusin, kuinka stressaantuneena kirjoitin sen - sehän suorastaan huokuu suorittamista! Kirjoituksen julkaistuani menin pitkästä aikaa joogaan ja voi, kuinka ihmeitä se tekikään. Tulin takaisin tiedostaen, kuinka hyvin meillä asiat loppujen lopuksi ovatkaan ja kuinka asioilla on taipumus kääntyä parhain päin.
Lupaan ottaa alkaneen uuden kuukauden vastaan vähän rennommin.
Millä mielellä sinä suuntaat syksyyn, odotatko innoissasi kynttiläitoja ja sateen ropinaa katolla, vai uhkaako kaamosmasennus?
-----

I created this collage of the photos published in my Instagram account during August. At the same time I started wondering where did August go? The month passed by so quickly! 
At the beginning of the month I was still on holiday but then returned to work on the second week. After that the life has been full of work, hobbies and puppy training. There has also been some magnificent sunsets and other beautiful, dark evenings.
With this collage I take part in the collage photo challenge of Pieni Lintu blog.
What's your feeling about the forthcoming autumn? Are you looking forward to the candlelight and the sound of rain drops on the roof or are you afraid of the decreasing light and blue feelings?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (26)

3/26 | 

Rakastan syksyä. Kaikeksi onneksi pimeys ja luonnon vetäytyminen talvilepoon eivät masenna tai ahdista mua.

Kuule. Mun blogissa on sulle kunniamaininta. :-)

6/26 | 

Minä en tykkää myöskään joulukuusta. Marras-joulukuu ovat inhottavia kuukausia pimeyden ja kosteuden takia. Joulu ei paljoa lohduta koska en ole mikään jouluihminen :P
Toivon että tämä syksy on helpompi koska koiran kanssa tulee käytyä säännöllisesti ulkoilemassa ja se tekee aina hyvää, kelillä kun kelillä.

9/26 | 

Kiitos kommentistasi, tosi kiva kun piipahdit! :) Olen varma että töiden aloitus ja arki lähtevät teillä sujumaan hienosti - sulla kun on noin positiivinen asenne jo valmiiksi jopa kumpparikelejä kohtaan!

13/26 | 

Kaunis kollaasi, paljon olette ehtineet elokuussa :)
Syksy on minusta ihanin ja kaunein vuodenaika, joten innolla odotan pimeneviä iltoja, sateen ropinaa ja kumpparikelejä. Hieman kuitenkin jännittää töiden alku ja se, miten arki alkaa rullaamaan tällä äidillä..ehkäpä täältä siihen vinkkejä! Tuolla jo vilkuilin myös vierasbloggareiden kirjoituksia aiheesta.
Oikein mukavaa syksyä!

14/26 | 

Ehtiväinen olet ollut myös elokuussa :). Kyllä se koiranpennun kanssa helpottaa jatkuvasti kun tulee ikää. Joku koirankouluttaja sanoi meille joskus, että sana "ei" ei ole hyvä kouluttamisessa, parempi olisi uusi käsky, jätä, lopeta, istu, maahan tms. Ja antoi esimerkin, että jos olet nuolemassa postimerkkiä kiinni kirjeeseen ja joku sanoo sinulle ei, mitä se tarkoittaa, se ei ohjaa sinua uuteen toimintaan millään tavalla ja voi hämmentää koiraa (ja ihmistä). Me ollaankin yritetty opetella ei-sanan sijaan antamaan käsky toiminnasta jota toivotaan, eli aika usein jätä tai lopeta.

15/26 | 

Ihana lämmin elokuun tunnelma kuvissasi!
Todellakin arkeen palaaminen tiukkoine aikatauluineen on tuntunut aikamoiselta puurtamiselta.
Kaipa tähän taas tottuu ;) Mukavaa viikonloppua!

20/26 | 

Minä en ole syysihminen lainkaan. Ainoat siedettävät asiat ovat ruska kirkkaina päivinä, kirpeä ja raikas (sateeton!) syysilma ja sienet. Lokakuusta yleensä alkaa hampaat kirskumaan. Meillä töissä on viimeinen vuosineljännes yleensä se vuoden kiireisin. Tänä syksynä en voi kauheasti ansteilla, koska minulla on varattuna elämäni reissu. Minähän suorastaan odotan marraskuuta. Reissun jälkeen onkin synttärirumba ja sitten voi aloittaa fiilistelemään joulua. Ilmassa on siis varovaista syysinnostusta - ainakin ensimmäiseen flunssaan saakka.

22/26 | 

On tavallaan ihana kun syys saapuu. Tykkään hirveästi elokuusta, kypsä kesä ja syksy nurkan takana. Syyskuussa fiilistelen illan pimeyttä ja aamun kosteutta, lokakuussa ja kirpeyttä. Marraskuusta kun selviää, voi huokaista. Marras on mulle ehkä se kuukausista raskain.

Liikuttavan ihania harvahammaskuvat, aina.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla oli kaikenlaisia toiveita tälle kesälle. Kokonaisfiilis kesälomasta oli se, ettei loma ollut erityisen rentouttava enkä saanut mitään aikaan. Nyt kun tarkastelen tätä toivelistaa yllätyin siitä, kuinka moni toiveistani loppujen lopuksi toteutui. Ilmeisesti toivomuslistojen kirjaaminen kuitenkin kannattaa!

Kesän aikana minä halusin:

  • Pestä ja öljytä terassin ja terassikaluston
  • Voi kääk, tämä kuulkaa jäi tekemättä. Kesä-heinäkuussa ei kerta kaikkiaan ollut sellaista kuivien ja lämpimien kelien putkea, jolloin terassin olisi ehtinyt pestä, jotta se olisi ehtinyt ensin kuivua ja vielä öljykin olisi ehtinyt kuivua. Ja elokuussa töiden alettua tähän ei kerta kaikkiaan enää riittänyt energiaa. (Seliseli...) 
  • Katsella lasten riemua Viron reissulla seikkailupuistossa tai vesipuistossa ja Tarton Ahaa-tiedekeskuksessa
  • Tämä toteutui, kävimme sekä seikkailupuistossa että Ahaa-tiedekeskuksessa. Viron-matka oli kiva! Tartosta aion edelleen tehdä jossain vaiheessa vielä yhden matkapostauksen.
Ahaa Science Centre in Tartto, Estonia


//Tarton Ahaa-tiedekeskuksessa oli hieno "muistipeli" jossa valo-shakkilaudan läpi piti kulkea muistamalla salakoodi//


  • Loikoilla paljon riippumatossa puiden katveessa
  • Ööö.. Taisin loikoilla riippumatossa kerran, kun olin toipumassa pienestä kesäflunssasta. No, onhan sekin sateisena kesänä enemmän kuin ei yhtään...? 
  • Kitkeä kukkapenkit, siistiä pensaat sekä täyttää ne myyränkolot ja istuttaa pihalle tuijia
  • Pensaita ehdin siistiä jo keväällä ja Maailman Paras Mies täytti kesälomalla myyränkolot puolestani, mutta kukkapenkkeihin en kuulkaa koskenut kertaakaan (!) ja tuijien sijaan pihalla komeilevat edelleen ne kolme rumaa kantoa. Puutarhan tilanteesta täytyykin tehdä vielä erillinen postaus.
Myyränkolo ennen...

Myyränkolo jälkeen!

  • Käydä jalkahoidossa ja mielellään myös hieronnassa
  • Jalkahoitoon ehdin Virossa, hierontaan en.
  • Ottaa raidat tukkaan
  • Ne otin kesäkuussa Saarenmaalla ja niistä on iloa edelleen, vaikka tukkani on leikattu kaksi kertaa raitojen laittamisen jälkeen.
Aluksi hieman epäilytti, kun nousin kampaajan tuolista mutta pian lopputulos oli mielestäni ihan ok

  • Lukea ainakin pari ellei peräti neljä kirjaa, jotka jäivät edellislomalla lukematta
  • Olen lukenut kolme kirjaa melkein loppuun asti - jee! Ne tosin eivät kaikki ole niitä, jotka jäivät edellislomalla lukematta, mutta väliäkös hällä... 
  • Siivota vessan laatikot ja kodinhoitohuoneen ja eteisen ja mielellään keittiönkin
  • Nämä jäi hoitamatta, vaikka sadekesä olikin, sillä suurin osa loman "luppoajasta" kului pennun perässä juoksemiseen. No, loka-marraskuun räntäsateilla sitten, kun ei ole muuta tekemistä. 
  • Käydä monena, monena hiljaisena aamuna ja valoisana iltana lenkillä metsässä
  • Lenkillä olen käynyt aamuisin, vaan en juoksu- vaan kävelylenkeillä koiranpennun kanssa. 

Yritän käydä joka aamu pennun kanssa lähimetsässä, jotta se väsyisi ja olisi nätisti sisällä

  • Nauttia työmatkoilla heinäkuun rauhasta moottoritiellä, valita paikka tyhjästä parkkihallista ja tehdä rauhassa rästiin jääneitä hommia ilman, että koko ajan tulee uutta tilalle
  • Töissä ei erityistä rauhaa ollut edes heinäkuussa mutta motarilla ja parkkihallissa riitti kyllä tilaa. 
  • Pyöräillä lasten kanssa läheiselle uimarannalle ja viettää siellä päivä lämpimässä vedessä pulikoiden.
  • Teimme uimarannalle kyllä pyöräretken vaan emme kokopäiväretkeä.
  • Syödä siellä uimarannalla välipalaksi pikkupullia ja tuoreita mansikoita
  • Eväät jäivät tuolla retkellä kotiin :( 
  • Käydä Porin jazzeilla fiilistelemässä
  • Tämä toteutui - Porissa oli kivaa! 
  • Vuokrata Metsähallitukselta eräkämppä Nuuksiosta ja viettää siellä viikonloppu.
  • Ehkä sitten ensi kesänä? 
  • Käydä mansikkatilalla poimimassa ensi talven aamupalaherkut talteen.
  • Hyvä kun saimme yhden laatikollisen ostettua ja säilöttyä 
  • Syödä monta aamiaista auringon paisteessa etupihan terassilla ja vähintään yhtä monta iltapalaa takapihan terassilla ilta-auringossa
  • Aamupalaa en syönyt kertaakaan terassilla, iltapalaa ehkä kerran 
  • Käydä lasten kanssa päiväretkellä Espoon Isossa Vasikkasaaressa ja syödä siellä ravintola Gula Vilanin erinomaista lohikeittoa.
  • Vasikkasaaressa kävimme mutta meillä oli omat eväät 
  • Viettää elokuun alku viinimarjapensaissa ja säilöä monta litraa kesää talteen.
  • Marjat saimme lopulta poimittua, kiitos apuvoimien ja laitoimme ne suoraan pakkaseen. Kai sekin lasketaan säilömiseksi?
Marjasadosta tuli taas runsas, vaikka emme erityisesti puskia hoidakaan

  • Siivota ulkovarasto ja viedä turhat kamat kaatopaikalle 
  • Maailman Paras Mies hoiti tämän! Se on rakkautta ♥ ♥ 
  • Käydä kirppiksellä myymässä käyttökelpoiset, käyttämättömät tavarat 
  • Tämä on edelleen hoitamatta, mikä harmittaa. Haaveilen, että ensi sunnuntaina olisi aurinkoinen sää ja ehtisimme vielä kirppikselle ennen kuin lasten viikonloppujen harrastusrumba alkaa.
  • Tutustua uuteen perheenjäseneemme koiranpentuun ja opettaa se sisäsiistiksi sekä mielellään myös totuttaa se tulemaan luokse käskystä, kulkemaan remmissä ja olemaan rauhassa yksin kotona, kun me muut olemme töissä ja koulussa
  • Uuteen perheenjäseneen on totisesti tutustuttu, tuntuu että oikein mitään muuta ei ole ehtinytkään... Pentu ei vielä ole sisäsiisti mutta tulee luokse jo kauniisti, kulkee kohtalaisesti remmissä ja pärjää mainiosti yksin kotona. 
  • Käydä perheen kanssa telttaretkellä saaressa
  • Tämä jäi tänä kesänä välistä, yöt olivat niin kylmät myös heinäkuussa.

Ei hullumpi status loppujen lopuksi. Millainen sinun kesäsi kokonaissaldo on, toteutuivatko toiveesi?

------
In June I listed the things that I was hoping to do this summer. In my list there were trips to the nearest beach with children, trips to the forest, a lot of garden work, puppy training and the kind of household tasks for which I never usually have time. I'm surprised by how many wishes eventually became true! After all through the whole summer I had the feeling that I did nothing.
How was your summer, did your wishes come true?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (14)

1/14 | 

Huh, sulla oli aika monta velvollisuutta tuolla listalla, joten ne sellaiset kannattaa kyllä unoohtaa enimmäkseen, jos haluaa kesästä nauttia.;D Onneksi olet niin tehnytkin ja ottanut kesästä sen irti, mitä tuosta tällä kertaa pystyi. Onhan tuo uusi perheenjäsen aika huikea juttu!Minun kesäni oli kertakaikkisen ihana!

4/14 | 

Ärg - kesä on yhtä työleiriä :) Ikkunat vieläkin pesemättä, tosin vihdoin sain 4H tytöille laitettua viestiä ja tulevat ne pesemään, matot pesi mummo, mutta marjan saldoon olen tosi tyytyväinen. Osa kesään kuuluvista jutuista on yritetty tehdä lomien lopututta, mutta säiden parantuessa.

6/14 | 

Lepo! ;) Tosin minullakin oli juuri tuollainen fiilis loman lopussa kun tuntui, että loma loppui kesken... Toivottavasti sait hommat itseäsi tyydyttäävään vaiheeseen? Tekemällähän ei työt lopu...

12/14 | 

Minulla oli aika monta "työtavoitetta" kesälle, monta olen aloittanut, mutta keskenhän ne ovat melkein kaikki. Moni on aivan aloittamatta, terassin ölyämisetä varten on öljyt valmiina - vain pensseli ja motivaatio puuttuu :D Voisin luetella aika monta samassa tilassa olevaa hommaa. Isoin homma eli remontti sentään tuli yhtä lasilevyä vaille valmiiksi, tavaroista osa odottelee vielä paikkaansa.

Perheajan, ystävien tapaamisen ja elämästä nautiskelun suhteen toiveet toteutuivat hyvin.

13/14 | 

Minä jo jossain vaiheessa postailinkin kesälistani toteutumisesta ja sehän toteutui yllättävänkin hyvin. Minä jopa siivosin vaatehuoneen ja lasten vaatekaapit, hyödynsin kesän sateisia päiviä niiden siivoamiseen. Kirppisviikkokin tuli vedettyä läpi ja tavara vaihtoi kivasti omistajaa. Luin, kävimme Berliinissä ja teimme pieniä retkiä lähiseudulla, kokeilin pari kertaa intialaista päähierontaa, mansikat ja viinimarjat tuli säilöttyä. Kesä oli juuri sopiva. Rentoilua, perheen kansa oleilua, mutta myös pieniä hommia, joita ei ehdi arjen tuoksinassa tehdä.

14/14 | 

Sen verran listaihminen olen, että tykkäsin kovasti tästä postauksesta :D Kaikkea ei voi ehtiä, mutta paljon kyllä ja paljon monenmoista kivaa tuossa sinun listallasi olikin. Tarto rupesi nyt kiinnostamaan, meidän sällit nimittäin kovin tykkäsivät Tallinnan tiedekeskuksesta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Our old gooseberry bushes produce heaps of berries every year

Elokuu merkitsee minulle sadonkorjuuta. This year there is surprisingly little blackcurrant berries but loads of redcurrants in our bushes

Toisaalta poimimistalkoot työpäivän jälkeen olisivat ihan kivoja - marjojen poimiminenhan on rentouttavaa puuhaa, kun siinä näkee heti kättensä jäljen. Se olisi tosi mukavaa, jos siihen vain ehtisi...

Onneksi muutama ystävä sekä vanhempani (eläkeläiset) ovat käyneet auttamassa tänä vuonna urakassa. Maailman Paras Mies aina naureskelee, miksi jaksan stressata marjoista - miksi en vain jätä niitä surutta puskiin, jos ei ehdi poimia, kyllähän linnut viimeistään ne sieltä poimivat. Mutta kun minä en vain voi.

Kaipa se on se Sisäinen Suorittaja, joka päässäni naputtaa, että on suunnatonta haaskausta olla poimimatta ja säilömättä marjoja - vaikka me emme edes saa syötyä niitä hilloja, emmehän syö aamuisin enää puuroa.

Our small white gooseberry bush is every year also full of berries

Mehustaminenkin on tänä vuonna jäänyt pennun takia. Mehumaija saisi pöhistä turvallisesti keittiössä oikeastaan vasta yömyöhään, kun koira ja lapset ovat nukkumassa, ja öisiin mehutalkoisiin taas minusta ei ole, kun aamulla pitää olla skarppina kokouksessa.

No, aika paljon olemme popsineet marjoja suoraan puskista jogurtin kaveriksi. Ehkä tämä tästä, onhan viikonlopullekin luvattu upeaa säätä. Taidanpa lopettaa nämä marinani tähän... ja painua tuonne puskiin marjoja poimimaan, ennen kuin pentu haluaa iltalenkkinsä ja -ruokansa.

In the mornings, when taking the puppy dog out, I also have time to pick some blueberries in the forest

Pieni Lintu -blogissa on MakroTex-kuvahaasteen aiheena elokuu. Osallistun näillä elokuisilla satokuvilla haasteeseen.

Onko sinulla viinimarjoja tai karviaisia? Mitä teet niistä yleensä? Mikä olisi mielestäsi nopein ja helpoin tapa säilöä ne? Kokonaisina vain suoraan pakkaseen?

-----
August means harvesting to me. There are redcurrant, blackcurrant and gooseberry bushes in our yard. Every year they cause me some stress because I don't tend to have time to pick them and make juices or jams. Our family never consumes all the jams that I've made but nevertheless I feel I cannot leave the berries in the bushes - it'd be a sin!
With these photos of berries I take part in the Makrotex photo challenge of Pieni Lintu -blog.
Which is the best way to preserve these berries, do you have any tips?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (32)

2/32 | 

Lohdullista kuulla, että jollain toisellakin on joskus jäänyt marjat pensaisiin - minä luulin että olen ainoa maailmassa, jolle käy näin ;)
Smoothiet ovat ainoita, joihin meilläkin noita marjoja uppoaa. Laitan välillä rahkaa ja välillä jogurttia. Minä ja tyttö juomme niitä mutta perheen miesväki ei piittaa...

3/32 | 

Jopas oli hyvä diili! Meillä taitaa mennä toisin päin ensi viikonloppuna. Vanhempani kyllä poimivat mutta en usko, että ovat vapaaehtoisia läträämään minun mehumaijallani, laittavat vasta kotona omansa kiehumaan...

7/32 | 

Kauniit kuvat :).
Tasan ei käy onnen (ja vaivan) lahjat. Meillä olisi halua saada satoa, mutta omat pensaat kituuttavat ja antavat vaivoin pari kourallista. Lapset narisevat, kun kaverin kotona on ihania viinimarjoja ja karviaisia kasapäin syötäväksi suoraan puskista. Miksi ei siis meillä?! Voisinpa lähettää meidän pojat teille puskaruokintaan :D.

8/32 | 

Kauniita kuvia. Meillä on myös useampi marjapensas, pitäisikin tsekata mustien viinimarjojen sato. Punaiset ja valkoviinimarjat on nyt kerätty ja karviaisia napsittu suoraan pensaasta. Mehua meillä tehdään marjoista ja äidilläni on ollut tapana tehdä karviaisista ja porkkanoista hilloa, jota meillä syödään lettujen kanssa. Äitini on tulossa reilun viikon päästä meille, kun mies lähtee työmatkalle ja tarvitsen apua lastenhoitoon työiltojen takia ja toivon, että karviaiset ovat siinä vaiheessa vielä siinä kunnossa, että niitä voi käyttää hillon tekemiseen.

9/32 | 

Saman asian äärellä olin eilisessä postauksessani :) Olen elänyt viisi vuotta marjastressiä (ja nurmikkostressiä), sitten myytiin kakkoskoti pois ja nyt riittää pienempi ja vähäsatoisempi piha kaupungissa. Mustaherukoita taisi tulla hurjat 2 litraa.

10/32 | 

Viinimarjoista tulee ihania smoothieita, joukkoon maustamatonta jogurttia, rahkaa, mustikkakeittoa, banaania, melkein mikä vaan sopii. Ja niistä tulee myös ihanaa vispipuuroa, kannattaa kokeilla! Mullakin on viikonlopun tavoitteena poimia marjat pensaista, toivottavasti odottavat vielä siihen asti, eivätkä kaikki pilaannu...

11/32 | 

Kiitos, minäkin tykkäsin että kuvat onnistuivat =) Mehustaminen on kyllä kätevää, jos kukaan ei juokse ja riehu ympäri keittiötä vaarana saada kiehuva mehu niskaansa pullotusvaiheessa. Siksi meillä ei taida tänä vuonna mehumaija pöhistä.

12/32 | 

Tervetuloa vaan puskaruokintaan =) Minäkin ihmettelen joka vuosi, mikä on tämän suuren sadon salaisuus, koska emme me pensaita erityisesti hoida tai lannoita. Joka vuosi toki yritän karsia kuivat oksat pois. Ja yhden kerran olemme viskanneet takasta tuhkat pensaiden juurelle, se siinä ;) Tasan eivät todellakaan käy onnen lahjat.

14/32 | 

Kauniit ovat kuvat. Marjaprojekti on meillä viikonloppuna. Tarkoitus olisi pakastaa, kun ei ole kellaria mihin laittaa mehuja tai hilloja. Sieltä pakastimesta sitten keittelen talven mittaan tai syömme tuoreena, smoothiessa tai miten vain. Vuosi kaksi takaperin jäi niitä kyllä pensaaseenkin. Aina ei vain ehdi ja jaksa. Pitää antaa anteeksi itselleenkin - ainakin välillä. :)

17/32 | 

Meiltä löytyy myös monta punaista- ja mustaa viinimarjapensasta, meillä ne keitellään mehuksi. Siis kaikki ne joita minä en ensin kerkiä syödä, punaiset ovat lemppareitani! Karviais puskia löyty kaksi, marjoja niissä tosin ei ole kuin 1+3 mikä on vähän harmi koska niistäkin tykkään paljon.. Kauniisti olet ikuistanut marjat kameran läpi :)

23/32 | 

Hassua, meillä aina mustaherukat kypsyvät ennen muita! Ne saatiin tänä vuonna kunnialla poimittua (kun niitä tulee vähemmän) mutta punaisten ja karviaisten kanssa meinasi tulla kiire.

26/32 | 

Itse haaveilen, että olisi hedelmäpuita ja marjapensaita, joista tulisi kunnon satoa. Mutta on niistä sitten runsaasti töitäkin, joten puolensa kullakin.

30/32 | 

Olet oikeassa tuon anteeksiannon suhteen - kiitos! Meillä on iso kellari mutta kun tapaamme unohtaa säilykkeet sinne: viime vuonna siivosimme sieltä jotain viisi vuotta vanhoja, pilaantuneita purkkeja pois :-o

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tällä viikolla on netissä on jälleen käyty mielenkiintoista keskustelua siitä, mitä lapsesta kannattaa julkaista netissä. Itse aloin kipuilla asian kanssa uudestaan, koska 11-vuotias esikoiseni lukee toisinaan tätä blogia. Olen aiheesta täällä ylpeillytkin. Nyt aloin pohtia, onko se sittenkään hyvä asia ja miten blogini vaikuttaa lapseen.

Aikaisemmin keskustelu aiheen tiimoilta on pyörinyt pitkälti sen ympärillä, millaisia kuvia lapsesta kannattaa julkaista. Itse pohdin aihetta ensimmäisen kerran jo pian blogin perustamisen aikoihin. Sovin heti tuolloin alkumetreillä, että en pääsääntöisesti näytä blogissani muiden perheeni jäsenten kasvoja, ainoastaan omani.

Tällä viikolla törmäsin Vauva-lehden keskustelupalstan keskusteluun, jossa nousi esille uusi näkökulma: jos lapsesta julkaisee netissä henkilökohtaisia asioita on vaarana, että hän joutuu niiden perusteella kiusatuksi.

Olen myös tätä puolta yrittänyt varoa. Vaikka olen blogissani avoin, yritän olla avoin ensisijaisesti omien ajatusteni ja tunteideni suhteen. Tavoitteeni on kirjoittaa omista mietteistäni ja tekemisistäni, ja jättää Hipun, Hessun ja Maailman Parhaan Miehen tekemiset vähemmälle. Heillä on oikeus luoda oma netti-identiteettinsä.

Toisaalta kerron blogissa myös yhteisestä arjestamme, vaikkapa lastenhuoneen siivousrumbasta, pulkkamäkiretkestä tai matkustelustamme, mutta ne eivät ole kovin henkilökohtaisia paljastuksia. Samanlaisia hetkiä on taatusti tuhansissa muissa suomalaisperheissä, tuskin kukaan lapsiani niiden takia kiusaa? Enhän minä ole esim. mitään intiimiasioita täällä blogissa paljastellut, suolihuuhtelukokemuksia tai pottajuttuja, kuten jotkut muut bloggaajat.

Hiljattain aloin kuitenkin pohtia, miten pohdiskeluni esim. hyvästä äitiydestä ja riittämättömyydestä vaikuttavat lapseeni. Haen ja jaan blogin kautta vertaistukea toisilta vanhemmilta. Tämä blogi on ensisijaisesti ajateltu aikuisten "virtuaalihiekkalaatikoksi". Blogini on eräässä mielessä nettipäiväkirja, enkä minä kyllä haluaisi että lapsi lukee päiväkirjaani, ainakaan kaikkea siitä.
En tiedä, onko tyttö lukenut vakavampia kirjoituksiani, ainakaan hän ei ole koskaan viitannut niihin. Häntä on kiinnostanut eniten tekstini, joissa hän esiintyy mukana: muun muassa keskustelumme siitä, voiko raha tehdä onnelliseksi tai matkakertomukseni Lontoosta.
Me kyllä juttelemme kotonakin avoimesti tunteistamme ja ajatuksistamme lasten kanssa. Jos olen väsynyt tai stressaantunut, yritän sanoittaa tunnetilaani lapsille, jotta he eivät luulisi että ärtymykseni johtuu heistä ("Olen vähän väsynyt, koska tänään oli kova kiire." "Minua kiukuttaa, kun keittiössä on niin iso sotku.")
Kävin viime vuoden puolella kiinnostavan kurssin, jossa pohdittiin niin sanottuja tunnelukkoja, niiden syntymistä ja vaikutusta vuorovaikutukseen. Juttelin myös kurssin herättämistä oivalluksista avoimesti lapsille. Kerroin esimerkiksi, että äiti tajusi kurssin ansiosta, ettei lasta koskaan saisi uhkailla (vaikka sanotaan, että kiristys, lahjonta ja uhkailu ovat muka ikiaikaisia lastenkasvatuskeinoja...) 
Samoin yritän heti pyytää anteeksi lapsilta, jos olen toiminut toisin kuin pitäisi. Myönnän virheeni esim. sanoen: "Anna anteeksi, oli väärin että huusin sinulle huoneen siivoamisesta. Olen väsynyt, kun tänään on ollut niin kiire."
Tunteiden sanoittamisen ja anteeksipyytämisen ansiosta uskon, että lapset eivät pidä minua erehtymättömänä. Se ei minua haittaa. Jos he saavat esimerkin erehtyvästä, virheensä myöntävästä aikuisesta, he toivottavasti oppivat armollisutta itseään ja muita kohtaan.
Silti minua häritsee, jos Hipu esimerkiksi lukee täältä, kuinka pohdin koenko alitajuisesti häpeää siitä, että en täytä Täydelliselle Äidille asetettuja ulkoisia odotuksia. Sellaisten pohdintojen saattaminen lapsen tietoisuuteen on mielestäni hieman eri asia kuin niiden virheiden myöntäminen, joita lapsi on todistamassa. Minulla on nimittäin periaatteena, että en kaada omia murheitani lapsen niskaan. Vastuullinen aikuinen ei käytä lastaan murheidensa roskakorina, vaan antaa lapsen olla pieni.
En tiedä. Mitäs sanotte? Pitäisikö meidän kotikoneelle laittaa jokin esto-ohjelma, jotta Hipu ei pääse enää lukemaan blogiani? Vai muuttaa blogi yksityiseksi? Vai muuttaa blogin linjaa kevyemmäksi, vai perustaa näille kasvatuspohdinnoille oma, suljettu blogi? Ja miten te muut olette ajatelleet toimia tai olette toimineet bloginne kanssa, kun lapsistanne tulee netin käyttäjiä? Miten sinun perheesi suhtautuu siihen, että äiti kirjoittaa nettipäiväkirjaa?

Ja viimeisenä vielä tärkeimmät kysymykset: miten tieto oman vanhemman heikkouksista tai epävarmuudesta vaikuttaa lapseen? Vavisuttaako se lapsen luottamusta aikuiseen ja perusturvallisuuden tunnetta?

P.S. Ethän unohda osallistua blogini synttäriarvontaan! Palkintoina kosmetiikkaa ja hiustenhoitotuotteita. Arvonta päättyy sunnuntaina 26.4. klo 20.
------
This week there's been again interesting online discussions about the privacy of children in internet. Most of these debates deal with publishing photos abut children. However, I started wondering about how this blog affects my child.
My 11 year old daughter reads this blog every now and then. My understanding is that she doesn't read all the serious stuff but instead the stories which are directly related to her. Nevertheless it's possible that she gets to read about my uncertainty as a mother which I've also written about.
How does it affect the child when she finds out about the weaknesses of her parent?

P.S. Please take part in the lottery which is organised to celebrate the 6 months birthday of my blog. There's time until Sunday the 26th April at 8pm.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (22)

1/22 | 

Tosi vaikeita juttuja. Meidän kymmenenvuotias lukee myös satunnaisesti blogiani. Koitan kirjoittaa nykyään se mielessäni. Tosin blogini tyyli onkin aika pinnallinen, joten en hirveästi joudu sitä miettimään. Mut vaikea aihe, ei ole jotenkin kivaa, että lapsi on osana äidin omia kriisejä tai epävarmuuksia. Muistan ite, että joskus kymmenenvuotiaana löysin äitini päiväkirjan, josta luin yhden sivun. Järkytyin syvästi ja muistan vieläkin mitä siellä luki. Se ei ollut mitään ihmeellistä (näin aikuisena ajateltuna), jotain ruodintaa omasta äitiydestä ym. mutta tosiaan se järkytti mua niin paljon, että muistan sen vieläkin ihan tarkasti. (Enkä ole muuten tänä päivänä kertonut äidilleni, että luin sen! :D )

2/22 | 

Kiitos kommentistasi ja siitä, että jaoit kokemuksesi! Juuri tuollaista mietinkin kuin sinun kokemuksesi äitisi päiväkirjasta... Se mikä aikuisesta saattaa vaikuttaa ihan tavalliselta, voi vaikuttaa lapseen voimakkaasti.
Mehän rajoitamme lastemme netin käyttöä juuri siksi, että netissä voi törmätä monenlaiseen pelottavaan tai ahdistavaan materiaaliin, jota ei ole tarkoitettu lapselle. Mutta ei toki oman äidin blogissa pitäisi sellaiseen törmätä... Sattaa olla, että minunkin pitää pohtia vielä nykyistä tarkemmin, mitä tänne naputtelen ja kenties poistaa tai piilottaa joitain kirjoituksiani.

3/22 | 

Hyvä kirjoitus! Meidän pojat ei tosiaan ole kiinnostuneet mun blogistani, toki joka kerta kysyn, voiko kuvan laittaa, jos sellaista aion (todella harvoin). No, mun blogi onkin enemmän hömppää ja pohdintoja äitiydestä en ole tainnut kirjoittaa ollenkaan...Lukeeko tyttäresi kaikki postaukset? Ehkä yrittäisin saada lapseni kiinnostumaan jostain muusta, jos hoksaisin hänen lukevan "päiväkirjaani".:)

Anonyymi
4/22 | 

Itse kyllä taitaisin estää lapsilta blogin lukemisen, koska luulen, että esim. äitiyttä pohtivat kirjoitukset voivat saada lapsen hämmentymään jopa pelokkaaksi. Aivan kuten ensimmäisessä kommentissa päiväkirjan lukeminen oli lapsen tehnyt. Omat lapseni eivät osaa vielä lukea, mutta olen ajatellut että poltan päiväkirjani siihen mennessä, kun osaavat. Juuri siksi että en halua heidän hämmentyvän äidin päänsisäisestä maailmasta. Itse pyydän myös lapsiltani herkästi anteeksi ja myönnän virheeni ja meillä lapset ovat myös paljon mukana kaikissa keskusteluissa ikätaso huomioiden, mutta on tosiaan aivan eri asia, jos he yksinään lukevat materiaalia, joka ei ole kirjoitettu heidän ajatusmaailmaansa silmällä pitäen. Sitten kun lapset ovat aikuisia, niin tilanne on aivan toinen ja heille oman äidin pohdinnat voivat olla jopa valtava voimavara ja tuki omassa arjessaan, mutta lasten luettavaksi en itse niitä jättäisi. Minulle ainakin äiti oli pitkään viisauden ja ongelmien ratkaisijan perikuva ja jos olisin lukenut hänen pohdiskeluaan äitiydestä silloin, luulen että tämä kuva olisi murentunut liikaakin ja minulle olisi tullut turvaton ja pelokas olo.

5/22 | 

Tätäpä olen pohtinyt itsekin, sillä samanikäinen tyttäreni tietää blogistani ja on taitava netinkäyttäjä. Mutta toisaalta blogini on melko anonyymi, joitakin kasvokuvia lukuunottamatta, suhteessa siis kiusaamiseen.

Silti lapseni voi kirjoituksiani lukea, ja pohtia että "noinko äiti meistä ajatteleekin?". Sillä usein puran arjen väsyhetkiä blogiin. Mutta meilläkin keskustellaan paljon, ja puhutaan siitä, kuinka kaikki tunteet saa näyttää ja ilmaista. Mutta lapsi ei ehkä ymmärrä ironiaa tai inhorealismia, mitä käytän paljon. Mutta toisaalta.. hänen elämänsä on niin täynnä omia asioita, että äidin juttujen lukeminen ei todellakaan ole listan kärkipäässä :D :D

6/22 | 

Kiitos viisaista ajatuksistas! Mm. tuo oli älyttömän hyvin sanottu, että jos käyttää kauheasti aikaa ja energiaa painiakseen äitiyden ulkoisten odotusten kanssa, voi lapselle tulla sellainen olo, että hän ei ole tärkeä.
Minustakin tuntuu, että tyttöni on lukenut tästä blogista vain muutamia postauksia, enimmäkseen sieltä kevyimmästä päästä niitä, joissa hän suoraan esiintyy mukana. Mutta ihan somen alusta asti olemme päättäneet, että julkaisemme tunnistettavia kuvia lapsista vain Facebookissa suljetuille piireille (läheiset ystävät ja sukulaiset). Sen vuoksi olen pitänyt tärkeänä olla näyttämättä lasten kasvoja tässä blgissa (vaikka se blogin kuvamaailmaa vähän tekeekin yksipuolisemmaksi...)

7/22 | 

Vaikeita kysymyksiä esitit, enkä osaa vastata.

Tavallaan olen sitä mieltä, että lasten on hyvä oppia ymmärtämään oman ikätasonsa mukaan, että sekä lapset että aikuiset joutuvat miettimään mihin käyttävät aikansa ja rahansa, mitä asioita pitävät tärkeinä ja mitä vähemmän tärkeinä, missä kokevat onnistumista ja missä haluaisivat parantaa suoritustaan. Koululaisia ohjataan itsearvioinnin pariin jo eskarista. Ihan vastaavalla tavalla he arvioivat ympärillä olevia aikuisia.

Osa vanhemmuuteen liittyvästä itsepohdinnasta on liian abstraktia lapsille. Jos omaa äitiyttään tarkastelee kovin kriittisesti keskittyen omaan riittämättömyyden tunteeseen, se voi olla lapselle liian vaikeaa ymmärtää. Itse saattaisin pelätä, että lapselle tulee tunne, että hän ei ole tärkein. Taas toisaalta itse kyllä viestin lapsilleni sitä, että vaikka he ovat minulle maailman tärkeimmät, maailma ei pyöri heidän ympärillään ja minun maailmaan pitää mahtua paljon muutakin kuin lapseni.

Ihan älyttömän tärkeä taito jokaiselle olisi oppia havainnoimaan, että mitkä tarpeet tulevat ulkoisilta tekijöiltä. Milloin sinuun yritetään vaikuttaa markkinointikoneiston tai muiden ihmisten mielipiteiden välityksellä. Tätä vasten pidän sitä hyvänä, että lapsi voi kokea, että vanhempikin joutuu miettimään noita asioita. Toisaalta nämä ovat sellaisia juttuja, jotka lapsi varmaan ymmärtäisi helpoiten konkreettisilla esimerkeillä, jotka useinmiten liittyvät materiaan.

Oman blogini osalta lapsiani kiinnostaa vain kirjoitukset joihin he liittyvät. Ajatukseni lopettaa lasten kuvien käyttö blogissa ei ole saanut pojilta kannatusta. Yhteisistä kokemuksista pitää olla valokuvia ja mielellään pitäisi olla jokaisesta saman verran. Saas nähdä milloin tuuli kääntyy.

8/22 | 

Paljon samoja ajatuksia taas =) Juuri tuohan siinä on, että aikuisille suunnatuissa postauksissa on paljon sellaisia sävyjä ja abstrakteja asioita, joita lapsi ei voi käsittää.
Me valvomme edelleen tytön netinkäyttöä aika lailla, eikä hän esim. kännykällään surffaa netissä (koska ei ole datapakettia). Enimmän osan nettiajastaan hän käyttää aivan muualla kuin täällä blogissa. Ja jos tyttö surffaisi kännykällään äidin blogissa, olisikin varmaan syytä isompaan huoleen ;D

9/22 | 

Kiitos kommentistasi! Jään pohtimaan tuota blogiestoa tytölle... En ole mikään tekniikka-friikki ja haasteena on se, että tuollainen esto taitaisi estää blogin käyttämisen koko kotikoneelta?

10/22 | 

Mä en missään tapauksessa toivoisi lasteni lukevan blogia, jossa pohdiskelen vanhemmuutta - vaikka se sitten tapahtuisi aivan arkisella tasolla se pohdiskelu. Saati sitten blogia, jossa on astetta enemmän avautumista vaikkapa äitiydestä tai parisuhteesta.

Musta on eri asia jutella näistä asioista avoimesti kotona lasten kanssa kuin mahdollistaa sellainen asetelma, jossa vanhempi avaa tuntojaan netissä - ja lapsi lukee ne sieltä. Varmasti useimmille lapsille aika hämmentävää.

Anonymiteetti voi suojata jollain tapaa lasta, mutta hän saattaa silti joutua silmätikuksi, jos tulee kertoneeksi blogista kaveripiirissä. Puhumattakaan siitä, jos blogin pitäjä tai hänen lapsensa ovat oikeasti helposti tunnistettavissa.

Useimmat lapset myös surffaa viimeistään yläkoululaisina kavereiden kanssa vaikka missä. Mäkään en enää ajattele, etteikö esikoinen saattaisi uteliaisuuttaan hakea netistä sellaisiakin juttuja, joista ei ole yhdessä sovittu. Sellainen kuuluu nuoruuteen...

Siinä vaihessa kun esikoinenkin tuli pyörimään esim. Instagramiin, aloin miettiä paljon tarkemmin, millaisia kuvia sinne arjestani ja fiiliksistäni lataan. Ja millaisilla saatesanoilla. Ja ne on kuitenkin vain kepeitä otoksia elämästä...

Eli joo, olen aika tarkka paitsi perheeni yksityisyydestä, myös omastani. Mun mielestä lapsen ei tarvitsisi lukea blogista esim. vanhemman kielteisistä tunteista tai vaikeista pohdinnoista. Tai edes yleisempää pohdintaa vanhemmuudesta, omasta sukupuolesta, kasvatuksesta tms. Se voi koskettaa ja askarruttaa lasta sellaisilla tavoilla, jota vanhempien voi olla oikeasti vaikea edes päätellä.

En kuitenkaan tietenkään ole tuomitsemassa kenenkään toisen ratkaisuja. Nämä ovat vain omia pohdintojani. Mulla pitäisi olla aika höyhenenkevyt lifestyle-blogi (jossa ei käsiteltäisi lainkaan esim. lasten kasvatusta), jotta antaisin lasteni lukea sitä.

11/22 | 

Kun tuttu kasvo ilmaantui lukijaluetteloon ja tajusin sen olevan lapsen entinen yksityisasia niin keskustelin muksun kanssa mitäs nyt? Hän viis veisasi asiasta. Koska usein mainitsen lapsen blogissa niin mitään en päästä nettiin ensin lupaa kysymättä. Joskus lapsi mainitsee neiti X:n mielestä jonkun asian olleen hulvaton mutta yleisesti mun blogi kiinnostaa jälkikasvua yhtä paljon kuin kilo kiviä. Lapsi nimittää blogiani keski-ikäisten huumoriksi :D

12/22 | 

Kiitos kommenteista kaikille! Keskustelin aiheesta myös perheemme viisaamman puoliskon kanssa (minkä olisin tietenkin voinut tehdä ennen kuin tulen skitsoilemaan aiheesta tänne blogiin ;) )
Me tiedämme aika hyvin, missä päin nettiä tyttö surffaa, sillä rajoitamme hänen ruutuaikaansa edelleen ja nettiä käytetään perheen yhteiseltä pöytäkoneelta, joka on kaikkien nähtävillä. Siksi en usko, että hän on perehtynyt näihin blogini vakavampiin kirjoituksiini. Onnellisuus-pohdinnan ja matkakertomusten lisäksi hän on lukenut yksittäisiä muita kirjoituksia, mutta uskon tietäväni mitä ne ovat.
Maailman Paras Mies (joka ei turhaan ole arvonimensä ansainnut) sanoi, että yksi tapa ehkäistä ongelmatilanne on se, että en pidä kauheasti meteliä blogistani kotona - kiinnitä lasten huomiota aiheeseen. Lisäksi postaan sen verran usein, että kun tyttö tänne blogiin eksyy, hän todennäköisesti poimii luettavakseen toiset, kiinnostavammat aiheet.
Joka tapauksessa yritän pitää tämän asian mielessä jatkossa, kun blogiini naputtelen. Siis sen, että lukijakunnnan joukossa on vieraiden lisäksi hyvinkin läheisiä ihmisiä. (Se on itse asiassa hieman kiusallisempi ajatus kuin se, että jakaisin ajatuksiani ventovieraille - kummaa, eikö totta?)

13/22 | 

Tosiaan, hyvä ja vaikea aihe. Vaikken mäkään lapsistani nimillä ole kirjoittanut koskaan ja kuvissakin olen tarkka, totta kai esim. täällä pikkukaupungissa melkein kaikki tietää keitä mun lapset ovat.
Mä tiedän, että munkin lapsi käy toisinaan lukemassa mun blogia. Aika satunnaisesti ja satunnaisia juttuja, mutta kuitenkin. Mä en silti halua tai aio estää lapsiltani pääsyä blogiin. Tuntuisi kauheen ristiriitaiselta estää pääsy lasten oman äidin kirjoituksiin, vaikka netti on väärällään varmasti huomattavasti turmelevampaakin materiaalia. Meillä jutellaan avoimesti kotona tunteista ja elämästä. Mä kyllä sanon suoraan koska mua vituttaa ja miksi.
Ristiriitaisemmalta musta tuntuu ajatus, että lapsi itse ei pääse lukemaan vanhempansa ajatuksia, mutta kaikki muut pääsevät.
Jos joskus on tullut tytön puolelta ajatuksia jostain kirjoituksestani, selitän hänelle sitten, miksi kirjoitin niin ja mitä se tarkoittaa. Kaiken kaikkiaan lapsia ei kyllä vois vähempää kiinnostaa mitä niiden mutsi blogiinsa suoltaa. :D

14/22 | 

Kiitos kommentistasi ja hienoa, että olet jo pohtinut aihetta, vaikka lapsesi on vasta pieni. Yksi toiveeni tämän postauksen suhteen oli juuri se, että kenties joku vielä pienen lapsen äiti alkaa sen pohjalta pohtia nettiin tuottamaansa sisältöä uudesta vinkkelistä...
Mutta helppoa ei tämä netin ja avoimuuden aikakausi ole, se on kyllä totta.

15/22 | 

Totta, ja hyviä näkökulmia muutenkin.

Mä pohdin ammattini puolesta usein myös anonymiteettia, ja olen oppinut ajattelemaan, että toisinaan sillekin on sijansa. Esimerkiksi blogimaailmassa ja vaikkapa keskustelufoorumeilla (ei vain joku Vauva.fi ja Suomi24, vaan esimerkiksi erilaisten järjestöjen ylläpitämän foorumit) meillä olisi jaossa todella paljon vähemmän kertomuksia ja kokemuksia vaikeammista ja raskaammista asioista, jos anonymiteettiä ei olisi.

Ja monista asioista on varmaan hankala kirjoittaa avoimesti, esim. blogi olisi anonyymikin, jos kuitenkin vaikkapa perheenjäsenet sitä lukevat. Moni juttu ja kokemus jää silloin kertomatta, tai asioista kerrotaan pintapuolisemmin. Ok sekin. Mutta myöskään anonyymi ja rajattu ei ole aina huono juttu.

16/22 | 

Moikka ja kiitos kommentistasi! Tuo on tosiaan tärkeää, että muistaa aina kysyä asianosaiselta luvan ennen kuin julkaisee kuvaa tai mitään häneen liittyvää. Blogin myötä olen petrannut siinä tapojani, Ennen blogia saatoin laittaa Facebookiin jotain hänestä kysymättä lupaa, kun ajattelin että menee vain kavereille, mutta eihän se ihan oikein ollut...

17/22 | 

Kiitos kun kommentoit! Itse asiassa nyt kun aloin asiaa pähkäilemään niin selvisi, että eihän tyttö ole lukenut kuin yksittäisiä postauksia eli enimmäkseen niitä, joissa hän on mukana. Matkakertomuksemme Lontoosta, sen onnellisuus-pohdinnan ja muutaman muun, joissa ei ole mitään syvällisempiä pohdintoja. Eipä nuo vakavammat aiheet häntä edes kiinnosta.

18/22 | 

Tosi kiva, kun viitsit kommentoida, Päivi! Sun blogi on itselleni tavallaan esikuva koska olet yksi harvoista, joka bloggaa tunnistettavasti omalla nimellään & kuvallaan, kirjoittaa avoimesti vähän isommista, jo kouluikäisistä lapsista ja julkaisee vielä heistä kuvia,
Minustakin tuntuu samalta, että olisi ristiriitaista kieltää lasta lukemasta blogia, jossa kirjoitetaan hänestä, kun kaikki muut voivat sitä lukea.
Uskon että avoimuus ja keskustelu on tässäkin asiassa se paras ratkaisu. Ja samoin uskoakseni vin luottaa siihen, että tytöllä on parempaakin tekemistä kuin lukea mun märehdintää äitiydestä. ;)

19/22 | 

Kiitos kommentistasi! Nyt kun olen pohtinut asiaa tuntuu, että olen (jälleen kerran) hieman ylireagoinut. Kuten sanottu, juttelin asiasta mieheni kanssa, jonka arvostelukykyyn luotan täysin, eikä hän ole liiemmalti huolissaan asiasta.
Itsestäni tuntuu, että anonyymiteettiä ei netissä ole. Minusta tuntuisi pahalta kirjoitella muilta salaa, toisten selän takana, anonyymiä nettipäiväkirjaa jossa myös ne henkilöt ovat esillä, joista kirjoitan. Mitäs sitten, jos yllättäen paljastuisin? Miltä se tuntuisi minusta ja muista?
Juttelin tämän postauksen jälkeen aiheesta myös itse asianosaisen, Hipun kanssa. Kysyin, mitä postauksia hän on lukenut ja onko niissä ollut jotain, mikä on jäänyt askarruttamaan. Hän kertoi lukeneensa mm. matkakertomukset Lontoosta, onnellisuus-postauksen ja listani haluamisista. Pohdintojani äitiydestä, äitiyden vaatimuksista jne. hän ei siis mitä ilmeisimmin ole lukenut, enkä usko että ne edes kiinnostavat - onhan hänellä Elämä isolla E:llä, jossa kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä eivät ole äidin horinat äitiydestä.
Dieettipostauksen alatyylisestä kielenkäytöstä sain häneltä hieman pyyhkeitä :)
Tyttö myös hämmästeli, miksi olen mennyt julkaisemaan jotain, jonka epäilen vahingoittavani häntä! Hyvä kysymys. Sanoin että olin ollut ajattelematon. Mutta nyt uudelleen ajatellen, en minä oikeastaan mitään kauhean ihmeellistä ole julkaissut.
Eniten pohdituttavat mm. se, kun olen kirjoittanut että minua ahdistaa kun naiselta vaaditaan työn ja kodinhoidon suhteen nykyään niin paljon, että lasten itku stressasi minua vauva-aikoina, että en yleensä tule töistä kotiin ennen iltakuutta ja kannan tästä pahaa omatuntoa, että aamumme ovat kaaosta, tai että lapselle pitäisi tarjota vaihtoehtoja, kun kiukku iskee.
Vastaavanlaisia juttuja hän voi lukea vaikka naistenlehdestä (joita hän lukutoukkana myös lukee).
Sovimme että jos jokin kirjoittamani asia askarruttaa häntä, hän tulee heti juttelemaan kanssani aiheesta. Ja tietenkin minä pidän terveen järjen käytössä blogia kirjoittaessani.
Avoin keskustelu - se tepsii aina, mihin tahansa asiaan joka askarruttaa. Sen tämäkin case taas todisti!

20/22 | 

Tosi vaikea aihe. Mun ei tätä vieä tarvitse miettiä, kun neiti on niin pieni, mutta yritän kyllä nyt jo kovasti kirjoittaa sillä ajatuksella, että hän vielä blogia joskus lukee. Toisaalta olen kyllä yös sitä mieltä, että kyllä lasten kanssa pitää niistä negatiivisistakin tunteista jutella. Vaikeaa tämä bloggaus on monessa mielessä :)

21/22 | 

Musta tässä on tärkeää, koska lapsesi on jo tuon ikäinen, että keskustelisit hänen kanssaan, jos aioit julkaista jotain häneen liittyvää. Ja sitten kaikki nuo vaikeammat postaukset liittyen "hyvään äitiyteen" on myös tärkeä keskustella, toki hänen kielellään. Luulisin, että se olisi hyvää tunnekasvatusta...

Mutta tärkeä aihe!

22/22 | 

Kiitos kommentistasi! Minäkin olen samaa mieltä siitä, että avoin keskustelu on kaiken A ja O. Jos julkaisen jotain hänestä, juttelemme kyllä siitä etukäteen. Sen sijaan näitä äitiys-pohdintojani en aio mainostaa etukäteen, jotta en turhaa kiinnittäisi hänen huomiotaan niihin. Yritän kyllä säännöllisesti juttelemalla saada selville, onko hän eksynyt lukemaan niitä tai onko blogissa ollut jotain, joka askarruttaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat