Kirjoitukset avainsanalla hyvät hetket

Onko sunnuntain ohjelmasi vielä auki? Lähde tutustumaan yhteen tuntemattomammista Espoon saarista, Pentalaan!

Tämä viikonloppu on ainoa, jolloin Pentalaan pääsee ilmaiseksi kaupungin saaristoveneillä, koska saaressa järjestetään perinteiset Pentalan saaristopäivät. Muina aikoina tuo suloinen saari on saavutettavissa ainoastaan omalla veneellä tai saaren kesäravintolan, Pavenin, tilausveneellä.

Meidän perheen on monena vuonna ollut tarkoitus tutustua Pentalaan, mutta aina se on jäänyt. Tänäkin lauantaina olisi pitänyt imuroida, mutta kun aurinko nousi korkealle ja tajusimme, että kyseessä saattaa olla yksi harvoista kesän lämpöisistä päivistä, lähdimme Venlan ja Napsun kanssa meriretkelle.

Nyt päätös ei todellakaan kaduta. Olen jo pitkään ihastellut Espoon saaristoa. Monissa blogeissa hehkutetaan Helsingin edustalla olevia saaria, mutta meidän perheen lempikohde on jo pitkään ollut Espoon Iso Vasikkasaari.

Pentalassa oli samanlainen, leppoisa tunnelma kuin Vasikkasaaressa. Saari vain on hieman isompi ja omalla tavallaan monipuolisempi.

Saaristopäivien ohjelmaan kuuluu muun muassa työnäytöksiä: punamullan keittoa, verkonkudontaa, nahka- ja rautatöitä sekä musiikkiesityksiä, opastettuja luontoretkiä ja vesijumppaa. Saaristopäivien aikaan paikan päällä voi ostaa kojuista maukasta lohisoppaa ja virvokkeita. Kesäravintola palvelee myös normaalisti.

Saarella kiertää kaunis luontopolku, jota pitkin pääsee saaren sisäosissa olevan järven rannalle sekä kauemmas, syrjäisemmälle Diksandin rannalle. Luontopolun varrella on perheille tarkoitettu hauska tietovisa. 

Järven rantaan saattaa päästä myös lastenrattailla, mutta Diksandiin vievä polku on sen verran mäkistä, mutkaista ja juurakkoista, että sinne pienemmät kulkijat joutuu kantamaan. Polkua varten kannattaa varata kunnon jalkineet, sillä sateisen yön jälkeen maasto on niljakasta.

Muutaman vuoden kuluttua Pentalaan avataan Saaristomuseo, ja silloin saarelle alkaa säännöllinen lauttaliikenne. Sitä ennen kannattaa huomenna nostaa kytkintä ja pyrähtää Nokkalaan tai Soukkaan! Saaristoveneet liikennöivät sieltä suunnilleen puolen tunnin välein aamukymmenestä iltakuuteen Pentalan ja Espoon välillä.

Oletko sinä tutustunut Espoon saaristoon?

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

P. S. Olethan ottanut osaa arvontaani, jossa voit voittaa jännän fantasiakirjapaketin? Osallistua voit 31.8. asti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Hekku
1/4 | 

Me käymme Pentalassa - ja Pavenissa - pari kertaa kesässä, nimenomaan omalla veneellä. Järvessä on hyvä uida - mutta me olimme siellä niin aikaisin keväällä, että uikkareiden sijaan päällä oli untsikka ja villasukat, eikä uinti siis oikein houkutellut...

Kirs1
2/4 | 

Me kävimme nyt Pentalassa sunnuntaina. Ideamme saimme täältä, kiitos siitä! :D Meillä kun on oma vene, voimme käydä vaikka missä ulkoilusaaressa. Isossa Vasikkasaaressakin on tullut käytyä. Eilenkin pojat sinne haaveilivat menevänsä, koska siellä on futiskenttä. Meidän oli tarkoitus ennen Pentalaa käydä Örskärissä (Kirkkonummen puolella), mutta oli sellainen aallokko, että rantautuminen ei innostanut. Pentalassa emme olleet käyneet aiemmin, ajaneet kyllä ohi lukemattomia kertoja. Emme olleet tajunneet, että siellä on ravintola. Tykättiin siitä paljon enemmän kuin Vasikkasaaren Gula Villanista. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eilen Palkaskeron huipulla muistin taas miltä tuntuu, kun aika pysähtyy. 

Sitä ennen jyrkkää polkua tarpoessani yllätin itseni ihmettelemästä, mitä minä siellä oikein teen. Samaa hämmästelin jo toissa päivänä matkalla Suomen Perhostutkijain Seuran kesäleirille Muonioon, kun ajoimme tuntitolkulla kuoppaisia asfalttiteitä läpi maaseudun.

Onko mitään järkeä raahata koira tunturiin? Onko siellä mäkäräisiä paljon vai vielä enemmän?

Lapsiakin on jo vähän ikävä... Olisikohan reissuun kuitenkin voinut lähteä koko perheellä?

Tutustuimme lähiympäristöön heti tuloiltana. Yöllä Lapin auringon sävy on vaaleanpunainen.
Tutustuimme lähiympäristöön heti tuloiltana. Yöllä Lapin auringon sävy on vaaleanpunainen.

Auringonkehä oli kauneimmillaan puoli kahdelta yöllä.
Auringonkehä oli kauneimmillaan puoli kahdelta yöllä.

Olen viime vuosina matkaillut yllättävän paljon tuntureilla kun ajattelee, että en oikeastaan ole mikään eränkävijä. Lomailimme koko perheellä Norjassa kolme vuotta sitten, juhannuksen 2014 vietimme Kilpisjärvellä (jossa osallistuimme mm. Saanan juhannushiihtoon!) ja nyt olemme Pallaksella.

Syy eräelämään on mieheni, joka on todellinen luontoihminen. Minäkin tosin tykkään nykyään vuosi vuodelta enemmän metsässä samoilusta mutta en tiedä, olisinko jaksanut vääntäytyä yhtenäkään kesänä Lappiin asti ilman häntä.

Minullehan kesässä tärkeintä kuitenkin on helle, uiminen ja hiekka varpaiden välissä. (Sitä paitsi inhoan hyttysiä.)

Hyvässä seurassa on mukavaa retkeillä. Koiramme Napsukin jaksoi reitin hienosti - mäkäräiset vain vähän vaivasivat sitä...
Hyvässä seurassa on mukavaa retkeillä. Koiramme Napsukin jaksoi reitin hienosti - mäkäräiset vain vähän vaivasivat sitä...

Palkaskeron huipulle kulkijat ovat kasanneet kiviä keoksi, vaikka kansallispuiston luontoon ei saisi jättää jälkiä.
Palkaskeron huipulle kulkijat ovat kasanneet kiviä keoksi, vaikka kansallispuiston luontoon ei saisi jättää jälkiä.

Aloitimme eilen ensimmäisen retkipäivän Pallastunturin rengasreitillä, 7 kilometrin mittaisella Palkaskeronkierroksella. Reitti on määritelty keskivaikeaksi.

Palkaskeron polku lähtee Pallastunturin luontokeskukselta kohti itää ja nousee tunturiin vanhan poroaidan kautta. Luontokeskuksen ja huipun välillä on noin 240 metrin korkeusero.

Saanan ja Norjan tuntureiden jälkeen Palkaskero voisi tuntua vain pikkunyppylältä, mutta kaunista siellä totisesti oli. Kahdessa vuodessa olin ehtinyt unohtaa monta asiaa tunturin lumosta. Olin esimerkiksi unohtanut:

  • Miten raskasta laelle nouseminen voi olla. Ajattelen aina etukäteen, että tunturissa patikoiminenhan on vain sellaista kevyttä tepastelua. 
  • Miten raikasta ilma ylhäällä onkaan. 
  • Kuinka karua kasvillisuus on korkealla, ja kuinka kauas sieltä näkee.
  • Miten rauhallista erämassa voi olla. (Näimme matkalla yhteensä vain neljä ihmistä: kaksi kaukaa ja toiset kaksi sadan metrin päästä.)
  • Miten vähäpätöisiltä monet arkiset pulmat tuntuvat, kun kulkee hiljaa Lapin suuren taivaan alla.

Näkymä majapaikkamme laiturilta, Sieppijärven rannalta.
Näkymä majapaikkamme laiturilta, Sieppijärven rannalta.

Tunturin jäkälien seassa ja rosoisilla kivillä kasvaa kaikkea kaunista.
Tunturin jäkälien seassa ja rosoisilla kivillä kasvaa kaikkea kaunista.

Toissa vuonna Kilpisjävellä ehdin jo vannoa, että en tule sinne uudestaan. Juhannuspäivän aamuna nimittäin mökkimme terassille oli satanut keko lunta - ja saman päivän iltana teimme kymmenen kilometrin retken Saanalle! 

Eilen kansallispuistossa, Palkaskeron kivisellä kupeella, olin kiitollinen miehelleni, että hän sai minut taas Lappiin. Reitin varrelta avautui huikaiseva näköala tunturijonon laidalle ja Pallasjärvelle. Sinne meidän täytyy vielä mennä! Ja voisihan siellä Kilpisjärvelläkin käväistä, eihän se kaukana ole...

Oletko sinä patikoinut tuntureilla? Mikä on lempikohteesi?


Palkaskeron reitin loppupäässä on mielenkiintoinen Orava Avenue-niminen ympäristötaidenäyttely. Mats Wikströmin patsaat kuvaavat maailmanuskontoja ja luomakunnan ykseyttä. Hämmästyin aika lailla, kun yhtäkkiä polun varrella näin meditoivan oravan!
Palkaskeron reitin loppupäässä on mielenkiintoinen Orava Avenue-niminen ympäristötaidenäyttely. Mats Wikströmin patsaat kuvaavat maailmanuskontoja ja luomakunnan ykseyttä. Hämmästyin aika lailla, kun yhtäkkiä polun varrella näin meditoivan oravan!

Uräidin Ruuhkavuodet myös:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (4)

Teija H
1/4 | 

Kyllä Lappi ja etenkin Kilpisjärvi houkuttelee. Kotiuduimme juuri eilen reissusta ja kilometrejä kertyi auton mittariin reilut 4000. Tänä vuonna vietimme juhannuksen Kilpisjärven lumisilla tuntureilla ja patikoimme Saanalle. Muutama vuosi sitten olimmme siellä juhannuksen jälkeen ja silloin valloitimme Mallan ja patikoimme Mallan luonnonpuistossa kolmenvaltakunnanrajalle. Olemme myös käyneet Norjan kauniila jylhillä vuonoilla ja se oli elämys jota ei unohda koskaan, maisemat aivan erilaisia kuin Suomen lapissa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Juhlimme juhannusta mummolassani suvun kesken äidin kotitalossa, joka on yli satavuotias huvila keskellä kauneinta maaseutua. Mummon kuolemaan saakka perheelläni oli tapana viettää siellä kaikki kesälomat.

Juttelimme kerran mieheni kanssa siitä, miksi monet suomalaiset haluavat matkustaa samaan paikkaan lomalle uudestaan ja uudestaan. Aikoinaan halveksimme sellaista tapoihin juuttumista.

Omien lasten myötä ja keski-ikää lähestyessä olen alkanut ymmärtää ilmiötä uudesta vinkkelistä.  

Kun vietimme kesiä mummolassa, oli aina lämmin. Kävimme joka päivä uimassa.

Mummolan lähellä oli metsikkö, jota kutsuimme satumetsäksi. Edelleen sisälleni tulee kupliva tunne aina, kun samoilen jossain samanlaisten vaahteroiden tai lehmusten keskellä. Missään en ole nähnyt niin syvänvihreitä puita kuin satumetsässä.

Tuntuu että lapsuuden kesinä mummolassa söimme herkkuja joka päivä. Pyöräilimme serkkujen vanhoilla Jopoilla vähän väliä kioskille ostamaan irtokarkkia ja jäätelöä.

Sadepäivinä lojuimme päivät pitkät mummolan sohvassa ja ahmimme kirjastosta lainattuja sarjakuvia. Lapsuuden kesinä mummolassa ei ollut koskaan kiire.

Varmaan lapsuuden kesinä oli toisenlaisiakin päiviä. Alakoulukaverini muistaa minun valitelleen, kun kaikki lomat piti viettää mummolassa vaikka kaverit jäivät kotipaikkakunnalle.

Luultavasti myös riitelimme veljen kanssa. Tappelimme ja mekastimme, kuten serkukset tänä viikonloppuna, ja usein ei ollut mitään tekemistä. Silti ne muistot eivät ole jääneet päällimmäisiksi mieleen.

Tänä juhannuksena omat lapsemme touhusivat aamusta iltaan serkkujensa kanssa. Kävimme uimassa lähirannassa ja päästimme myös Napsu-koiran uimaan. Se osasi uida koiraa! (Vaikkakin aika huonosti.)

Saunoimme juhannusaattona ajan patinoimassa saunassa. Nykyään siellä on tavallinen puukiuas mutta muistan vielä, kun se oli savusauna. Isä lämmitti saunan ja ensimmäiseksi heitettiin häkälöylyt, jolloin kukaan ei saanut mennä saunaan sisälle.

Lapseni leikkivät serkkujensa kanssa mummolan vintillä piilosta. Veljenpoika kuiskasi, että siellä kummittelee. Muistan, kuinka ajattelin itse pienenä ihan samalla lailla. Nyt nukuin juhannusyönä vintillä makoisasti ja heräsin lintujen sirkutukseen.

Nautin viikonlopusta kun sain katsella, kuinka lapseni elivät minun lapsuuttani uusiksi. Luulen että juuri siitä on kyse, kun palataan samoihin, tuttuihin lomanviettopaikkoihin.

Lapsena sitä eli väkevämmin. Suru oli suurempaa, aurinko paistoi kirkkaammin, ilo tuntui voimakkaammin.

Juhannus mummolassa oli minulle tapa tavoittaa uudelleen vahvoja lapsuusmuistojani ja kokea ne uudella tavalla, omien lasteni kanssa. 

Millaisia muistoja sinulla on lapsuuden kesistä?

Uräidin Ruuhkavuodet myös:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (2)

Ossin Piia
1/2 | 

Aivan ihana kirjoitus tunnelmallisten kuvien kera! Itselläni ei ole mitään juhannusperinteitä, koska elimme äitini kanssa kaupungissa koko lapsuuteni. Juhannus ei siis merkitse minulle oikein mitään. Siis oikeesti. Mielenkiinnolla olen lievää ulkopuolisuutta kokien seurannut tätä "ilmiötä" ja ihmisten juhannuksenviettotapoja. Juhannukseen liittyy paljon odotuksia. :)

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi ? Meilläkään ei itse asiassa ole varsinaisia_juhannus_perinteitä - esim. viime vuonna vietimme juhannusta Virossa ( http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/uraaidin_ruuhkavuodet/juhannus_peips...) Se on kuitenkin perinne, että ainakin kerran kesässä jossain vaiheessa mummolaan on päästävä...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minulla oli kaikenlaisia toiveita tälle kesälle. Kokonaisfiilis kesälomasta oli se, ettei loma ollut erityisen rentouttava enkä saanut mitään aikaan. Nyt kun tarkastelen tätä toivelistaa yllätyin siitä, kuinka moni toiveistani loppujen lopuksi toteutui. Ilmeisesti toivomuslistojen kirjaaminen kuitenkin kannattaa!

Kesän aikana minä halusin:

  • Pestä ja öljytä terassin ja terassikaluston
  • Voi kääk, tämä kuulkaa jäi tekemättä. Kesä-heinäkuussa ei kerta kaikkiaan ollut sellaista kuivien ja lämpimien kelien putkea, jolloin terassin olisi ehtinyt pestä, jotta se olisi ehtinyt ensin kuivua ja vielä öljykin olisi ehtinyt kuivua. Ja elokuussa töiden alettua tähän ei kerta kaikkiaan enää riittänyt energiaa. (Seliseli...) 
  • Katsella lasten riemua Viron reissulla seikkailupuistossa tai vesipuistossa ja Tarton Ahaa-tiedekeskuksessa
  • Tämä toteutui, kävimme sekä seikkailupuistossa että Ahaa-tiedekeskuksessa. Viron-matka oli kiva! Tartosta aion edelleen tehdä jossain vaiheessa vielä yhden matkapostauksen.
Ahaa Science Centre in Tartto, Estonia


//Tarton Ahaa-tiedekeskuksessa oli hieno "muistipeli" jossa valo-shakkilaudan läpi piti kulkea muistamalla salakoodi//


  • Loikoilla paljon riippumatossa puiden katveessa
  • Ööö.. Taisin loikoilla riippumatossa kerran, kun olin toipumassa pienestä kesäflunssasta. No, onhan sekin sateisena kesänä enemmän kuin ei yhtään...? 
  • Kitkeä kukkapenkit, siistiä pensaat sekä täyttää ne myyränkolot ja istuttaa pihalle tuijia
  • Pensaita ehdin siistiä jo keväällä ja Maailman Paras Mies täytti kesälomalla myyränkolot puolestani, mutta kukkapenkkeihin en kuulkaa koskenut kertaakaan (!) ja tuijien sijaan pihalla komeilevat edelleen ne kolme rumaa kantoa. Puutarhan tilanteesta täytyykin tehdä vielä erillinen postaus.
Myyränkolo ennen...

Myyränkolo jälkeen!

  • Käydä jalkahoidossa ja mielellään myös hieronnassa
  • Jalkahoitoon ehdin Virossa, hierontaan en.
  • Ottaa raidat tukkaan
  • Ne otin kesäkuussa Saarenmaalla ja niistä on iloa edelleen, vaikka tukkani on leikattu kaksi kertaa raitojen laittamisen jälkeen.
Aluksi hieman epäilytti, kun nousin kampaajan tuolista mutta pian lopputulos oli mielestäni ihan ok

  • Lukea ainakin pari ellei peräti neljä kirjaa, jotka jäivät edellislomalla lukematta
  • Olen lukenut kolme kirjaa melkein loppuun asti - jee! Ne tosin eivät kaikki ole niitä, jotka jäivät edellislomalla lukematta, mutta väliäkös hällä... 
  • Siivota vessan laatikot ja kodinhoitohuoneen ja eteisen ja mielellään keittiönkin
  • Nämä jäi hoitamatta, vaikka sadekesä olikin, sillä suurin osa loman "luppoajasta" kului pennun perässä juoksemiseen. No, loka-marraskuun räntäsateilla sitten, kun ei ole muuta tekemistä. 
  • Käydä monena, monena hiljaisena aamuna ja valoisana iltana lenkillä metsässä
  • Lenkillä olen käynyt aamuisin, vaan en juoksu- vaan kävelylenkeillä koiranpennun kanssa. 

Yritän käydä joka aamu pennun kanssa lähimetsässä, jotta se väsyisi ja olisi nätisti sisällä

  • Nauttia työmatkoilla heinäkuun rauhasta moottoritiellä, valita paikka tyhjästä parkkihallista ja tehdä rauhassa rästiin jääneitä hommia ilman, että koko ajan tulee uutta tilalle
  • Töissä ei erityistä rauhaa ollut edes heinäkuussa mutta motarilla ja parkkihallissa riitti kyllä tilaa. 
  • Pyöräillä lasten kanssa läheiselle uimarannalle ja viettää siellä päivä lämpimässä vedessä pulikoiden.
  • Teimme uimarannalle kyllä pyöräretken vaan emme kokopäiväretkeä.
  • Syödä siellä uimarannalla välipalaksi pikkupullia ja tuoreita mansikoita
  • Eväät jäivät tuolla retkellä kotiin :( 
  • Käydä Porin jazzeilla fiilistelemässä
  • Tämä toteutui - Porissa oli kivaa! 
  • Vuokrata Metsähallitukselta eräkämppä Nuuksiosta ja viettää siellä viikonloppu.
  • Ehkä sitten ensi kesänä? 
  • Käydä mansikkatilalla poimimassa ensi talven aamupalaherkut talteen.
  • Hyvä kun saimme yhden laatikollisen ostettua ja säilöttyä 
  • Syödä monta aamiaista auringon paisteessa etupihan terassilla ja vähintään yhtä monta iltapalaa takapihan terassilla ilta-auringossa
  • Aamupalaa en syönyt kertaakaan terassilla, iltapalaa ehkä kerran 
  • Käydä lasten kanssa päiväretkellä Espoon Isossa Vasikkasaaressa ja syödä siellä ravintola Gula Vilanin erinomaista lohikeittoa.
  • Vasikkasaaressa kävimme mutta meillä oli omat eväät 
  • Viettää elokuun alku viinimarjapensaissa ja säilöä monta litraa kesää talteen.
  • Marjat saimme lopulta poimittua, kiitos apuvoimien ja laitoimme ne suoraan pakkaseen. Kai sekin lasketaan säilömiseksi?
Marjasadosta tuli taas runsas, vaikka emme erityisesti puskia hoidakaan

  • Siivota ulkovarasto ja viedä turhat kamat kaatopaikalle 
  • Maailman Paras Mies hoiti tämän! Se on rakkautta ♥ ♥ 
  • Käydä kirppiksellä myymässä käyttökelpoiset, käyttämättömät tavarat 
  • Tämä on edelleen hoitamatta, mikä harmittaa. Haaveilen, että ensi sunnuntaina olisi aurinkoinen sää ja ehtisimme vielä kirppikselle ennen kuin lasten viikonloppujen harrastusrumba alkaa.
  • Tutustua uuteen perheenjäseneemme koiranpentuun ja opettaa se sisäsiistiksi sekä mielellään myös totuttaa se tulemaan luokse käskystä, kulkemaan remmissä ja olemaan rauhassa yksin kotona, kun me muut olemme töissä ja koulussa
  • Uuteen perheenjäseneen on totisesti tutustuttu, tuntuu että oikein mitään muuta ei ole ehtinytkään... Pentu ei vielä ole sisäsiisti mutta tulee luokse jo kauniisti, kulkee kohtalaisesti remmissä ja pärjää mainiosti yksin kotona. 
  • Käydä perheen kanssa telttaretkellä saaressa
  • Tämä jäi tänä kesänä välistä, yöt olivat niin kylmät myös heinäkuussa.

Ei hullumpi status loppujen lopuksi. Millainen sinun kesäsi kokonaissaldo on, toteutuivatko toiveesi?

------
In June I listed the things that I was hoping to do this summer. In my list there were trips to the nearest beach with children, trips to the forest, a lot of garden work, puppy training and the kind of household tasks for which I never usually have time. I'm surprised by how many wishes eventually became true! After all through the whole summer I had the feeling that I did nothing.
How was your summer, did your wishes come true?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (14)

1/14 | 

Huh, sulla oli aika monta velvollisuutta tuolla listalla, joten ne sellaiset kannattaa kyllä unoohtaa enimmäkseen, jos haluaa kesästä nauttia.;D Onneksi olet niin tehnytkin ja ottanut kesästä sen irti, mitä tuosta tällä kertaa pystyi. Onhan tuo uusi perheenjäsen aika huikea juttu!Minun kesäni oli kertakaikkisen ihana!

4/14 | 

Ärg - kesä on yhtä työleiriä :) Ikkunat vieläkin pesemättä, tosin vihdoin sain 4H tytöille laitettua viestiä ja tulevat ne pesemään, matot pesi mummo, mutta marjan saldoon olen tosi tyytyväinen. Osa kesään kuuluvista jutuista on yritetty tehdä lomien lopututta, mutta säiden parantuessa.

6/14 | 

Lepo! ;) Tosin minullakin oli juuri tuollainen fiilis loman lopussa kun tuntui, että loma loppui kesken... Toivottavasti sait hommat itseäsi tyydyttäävään vaiheeseen? Tekemällähän ei työt lopu...

12/14 | 

Minulla oli aika monta "työtavoitetta" kesälle, monta olen aloittanut, mutta keskenhän ne ovat melkein kaikki. Moni on aivan aloittamatta, terassin ölyämisetä varten on öljyt valmiina - vain pensseli ja motivaatio puuttuu :D Voisin luetella aika monta samassa tilassa olevaa hommaa. Isoin homma eli remontti sentään tuli yhtä lasilevyä vaille valmiiksi, tavaroista osa odottelee vielä paikkaansa.

Perheajan, ystävien tapaamisen ja elämästä nautiskelun suhteen toiveet toteutuivat hyvin.

13/14 | 

Minä jo jossain vaiheessa postailinkin kesälistani toteutumisesta ja sehän toteutui yllättävänkin hyvin. Minä jopa siivosin vaatehuoneen ja lasten vaatekaapit, hyödynsin kesän sateisia päiviä niiden siivoamiseen. Kirppisviikkokin tuli vedettyä läpi ja tavara vaihtoi kivasti omistajaa. Luin, kävimme Berliinissä ja teimme pieniä retkiä lähiseudulla, kokeilin pari kertaa intialaista päähierontaa, mansikat ja viinimarjat tuli säilöttyä. Kesä oli juuri sopiva. Rentoilua, perheen kansa oleilua, mutta myös pieniä hommia, joita ei ehdi arjen tuoksinassa tehdä.

14/14 | 

Sen verran listaihminen olen, että tykkäsin kovasti tästä postauksesta :D Kaikkea ei voi ehtiä, mutta paljon kyllä ja paljon monenmoista kivaa tuossa sinun listallasi olikin. Tarto rupesi nyt kiinnostamaan, meidän sällit nimittäin kovin tykkäsivät Tallinnan tiedekeskuksesta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat