Kirjoitukset avainsanalla haaste

Arki on meillä alkanut täydellä rytinällä! Lensin tuli hännän alla jo alkuviikolla, vaikka koululaiset olivat vielä kotona, sillä töissä ei todellakaan ollut mitään pehmeää laskua. Ensimmäisiin päiviin mahtui useampi tärkeä kokous, kehityskeskustelu ja kolme suunnittelupalaveria.

Yleensä olen yrittänyt rauhoittaa ensimmäiset päivät loman jälkeen meilien purkamiseen mutta aina se ei onnistu. Tällä kertaa aloitin meilien purkamisen jo viikonloppuna, mikä ei ollut ihan viisas veto...

Yritän yleensä myös optimoida kesälomani niin, että pidän lomaa silloin, kun on taatusti lämmintä: heinäkuun lopussa ja elokuun alussa. Tänä kesänä tilastoni heittivät ja helle alkoi vasta, kun palasin töihin.

Itseäni pristääkseni laitoin päälle punaista: ikivanhat Vero Modasta ostetut caprit, jotkut halpis-kangasballerinat ja erään lempparipaidoistani, Nansoa.

Red pants with my favorite Nanso t-shirt

Alkukesällä, kun oli vielä kylmempää, pidin samaa paitaa pitkähihaisen paidan päällä, farkkujen ja nahkatakin kanssa.

Two old t-shirts on top of each other

My favorite, recycled leather jacket and Pepe Jeans

Minua hieman huolestuttaa, miten bloggaamisen kanssa oikein käy tässä uudessa, entistä vauhdikkaammassa elämässä. Olen kaikesta huolimatta päässyt suhteellisen ajoissa töistä kotiin mutta illat ovat kuluneet koiranpennun kanssa touhutessa (ja sen päivän aikana tekemiä tuhoja korjaillessa). Aikaisemmin blogihetkeni alkoi iltaysin jälkeen, kun lapset painuivat sänkyyn, mutta nyt näyttää siltä että minullekin tulee nukkumatti jo kymmenen maissa - herätys kun on takuuvarmasti aamukuuden maissa.

Luvassa on siis aikaisempaa lyhyempiä ja vähemmän viimeisteltyjä blogitekstejä. Videoista en tässä tilanteessa uskalla haaveillakaan... Onneksi pentu kasvaa nopeasti. Sisäsiisteys siintää hoirisontissa, sillä nyt pentu osaa jo vähän pidätellä hätäänsä, ja kaveri pureekin paljon vähemmän kuin vielä pari viikkoa sitten.

Miltäs arki sinulle maistuu ja näyttää?

-----
The everyday routines have started with breathtaking speed! These few days have been full of activity both at work and at home,
To cheer me up, I decided to wear these red pants and one of my favourite shirts for the first days at work.
How has your autumn started?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (14)

1/14 | 

Kiirettä on täälläki pitänyt töiden puolesta eli ei todellakaan mitään pehmeätä laskua. Kireita deadlineja ja yksi tulipalon sammuttelu, joka onneksi ratkesi parhain päin, mutta ihan en olisi tuollaista ensimmäistä päivää toivonut. Tsemppiä pentuarkeen. Äkkiä ne koiranpennut kasvavat ja helpottaa elo.

3/14 | 

Onpas pirtsakka asuvalinta, sopii sinulle loistavasti! Arki on pyörähtänyt, tällä viikolla koulut alkaneet ja isäntä palannut töihin, meinaa kyllä olla vähän haipakkaa ja illat turhan lyhyitä, kun koiratkin kuitenkin pitää lenkittää joka ilta... Mutta arki on kyllä tervetullutta vaihtelua pitkän kesäloman (koululaisten) jälkeen.

Niin ja viikonloputkin tuntuu taas viikonlopuilta, eli kivaa alkavaa viikonloppua sinulle!

6/14 | 

Punainen on niin mahtava väri ja sopii jetsulleen olemukseesi, hiusten väriin ja kaikkeen. Mielestäni nuo punaiset pöksut ovat myös ihanat.

Rauhassa vaan nautit koirulista, pian on iso ja sisäsiisti. :)

9/14 | 

Meillä oli pehmeä lasku. Mies on ollut vielä tämän viikon lomalla ja lapsilla lyhyt koulu/kerhoviikko. Koulu alkoi keskiviikkona ja kerho tänään. Nyt sitten rytisee, kun mies lähtee huomenna loppuviikoksi omalle golflomalle ja minä jään yksin lasten kanssa. Parit futisturnaukset ainakin kuuluu viikonloppuun. Huh!

10/14 | 

Meillä oli pehmeä lasku. Mies on ollut vielä tämän viikon lomalla ja lapsilla lyhyt koulu/kerhoviikko. Koulu alkoi keskiviikkona ja kerho tänään. Nyt sitten rytisee, kun mies lähtee huomenna loppuviikoksi omalle golflomalle ja minä jään yksin lasten kanssa. Parit futisturnaukset ainakin kuuluu viikonloppuun. Huh!

11/14 | 

Meillä oli pehmeä lasku. Mies on ollut vielä tämän viikon lomalla ja lapsilla lyhyt koulu/kerhoviikko. Koulu alkoi keskiviikkona ja kerho tänään. Nyt sitten rytisee, kun mies lähtee huomenna loppuviikoksi omalle golflomalle ja minä jään yksin lasten kanssa. Parit futisturnaukset ainakin kuuluu viikonloppuun. Huh!

14/14 | 

Kiitos Anu :) Oikeassa olet, arki on kyllä siinä mielessä tervetullut että nyt koululaiset eivät koko ajan pyöri ympärillä valittamassa "ei ole mitään tekemistä..." ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Risaisia öitä, lammikoita nurkissa, jatkuvaa vahtimista ettei pieni karkaa... Elämää vastasyntyneen vai taaperon kanssa? Ehei, vaan hauva-vauvan! 
Instagramia ja Facebookia seuraavat tietävätkin jo, että "laumaamme" liittyi lauantaina kaunis pieni riiviö, Wonder's Beautiful Snap eli tuttavien kesken Napsu. Hän on rodultaan Australian labradoodle, joka on vasta kehitteillä oleva rotu. Rodun erikoisuus on se, että 95 % astmaatikoistakin pystyy elää tällaisen koiran kanssa, sillä sen turkki on kehitetty sellaiseksi, joka hilseilee paljon vähemmän kuin tavallinen koira. Karvaa ei myöskään täsrä kaverista irtoa.
Minulla ei ole ennen ollut koiraa, olemme harjoitelleet koirallista elämää vain parin, vanhan hoitokoiran kanssa. Maailman Parhaan Miehen kotona oli koira, mutta se oli metsästyskoira, joka asui ulkona.
A 9 weeks old Australian Labradoodle puppy
Olen tässä pari viime päivää hämmästellyt, kuinka intensiivistä pennun hoitaminen on! On se hyvä, että minulla alkoi nyt kolmen viikon kesäloma.

Yöt pennun kanssa ovat olleet hieman samanlaisia kuin pikkuvauvan, tosin helpompia, koska sitä ei tarvitse imettää eikä sille tarvitse vaihtaa vaippaa. Toisaalta näissä yöhulinoissa ei ole apuna imetyshormoneja... Pentu on nyt ollut meillä neljä yötä ja joka aamu päättänyt, että aamu alkaa klo 4/5 tai 6. Silloin on ensimmäisten pissojen tai kakkojen aika. Parina ensimmäisenä aamuna nousin viemään sitä ulos jo kukonlaulun aikaan mutta viime yönä en viitsinyt. Kun kaveri alkoi kolistella ja vinkua, haukottelin sen edessä ja venyttelin ja yritin näin koirien kielellä ilmoittaa, että on aika jatkaa unia. Tänä aamuna se onnistuikin, pentu kävi nurkassa paperin päällä pissalla ja jatkoi sitten hirsien vetelemistä.
Nukuin pari ekaa yötä pennun kanssa samassa huoneessa mutta eilen siirryin pentuportin taakse. Tavoitteenani on totuttaa otus oleilemaan yöt meidän saunaeteisessä, jossa on kaakelilattia ja oma uloskäynti sekä pesuallas vieressä. Siellä koira saisi mielellään tottua viettämään myös ne ajat, kun olemme koulussa ja töissä. Vasta myöhemmin, kun siihen voi luottaa, se voi oleskella koko asunnossa. Olen lukenut, että tilan rajoittaminen rauhoittaa pentua - sen ei silloin tarvitse vahtia koko talon laajuista reviiriä.
Päivisin olen yittänyt kiikuttaa pennun aina ulos heti, kun se on herännyt. Näin parketti on varmasti välttynyt monelta lätäköltä ja kasalta (tosin niitäkin on kyllä syntynyt...). Päivät pennun kanssa ovatkin hieman samanlaisia kuin kuivaksi opettelevan taaperon kanssa: sisällä saa vahtia, ettei kaveri sotke paikkoja ja ulkona, ettei se syö mitään myrkyllistä tai  karkaa.
Hei hulinaa! Lapsista Hipu on tosi onnellinen uudesta "pörriäisestään", Hessu taas hieman vähemmän tohkeissaan koska kaveri on viime päivinä uskaltautunut käyttelemään ahkerasti naskalihampaitaan. Perustimme Hipun kanssa Napsulle myös oman, yhteisen Instagram-tilin. Voit seurata karvakorvamme touhuja tililtä @napsukoira
Olemme Hipun kanssa opiskelleet pennun kasvatusoppeja Tuire Kaimion kirjasta Pennun kasvatus. Pennun kanssa touhuaminen on jo sikäli tosi palkitsevaa, että 8/10 kerrasta se tulee luokse kutsusta, tunnistaa selvästi jo nimensä ja osaa istua sekä mennä maaten käskystä. 
Yksinoloharjoitukset sen sijaan meillä ovat vasta alkutaipaleella... Jos jollain olisi tähän vinkkejä, joilla homma onnistuisi hieman nopeammin kuin Tuire Kaimion pitkän kaavan mukaisissa ohjeissa, olisin kiinnostunut aiheesta! Tosin Maailman Paras Mies näyttää ajattelevan, ettei ole oikotietä onneen ja hän taitaa olla oikeassa. Hän tuossa naureskeli minun hoppuani. Olen kuulemma ihminen, jonka mielestä Roomaa ei rakennettu päivässä vain siksi, että minä en ollut mukana rakennustöissä.
Paras puoli tässä pissa-kakkakoneessamme on, että huonot lomakelit eivät ole päässeet harmittamaan, Ja työasiat eivät ole käyneet mielessäkään, vaikka lomaa on takana vasta kaksi päivää!
-----
A nine weeks old Australian labradoodle puppy named Wonder's Beautiful Snap joined our family last Saturday at the same time when I started my summer vacation. He surely has kept us busy both indoors and outside.
I've never had a dog and don't know anything about dog training. Therefore it's been new to me the way a puppy needs to be trained. Now at the beginning it seems like a full time job!
The special thing about Australian labradoodles or Australian cobberdogs is that they are hypoallergenic. I'm allergic to dogs but have had no symptoms even though I've slept in the same room with him.
The best thing about puppy life is that I haven't thought about work at all even though I've only had vacation for two days.
You can follow our life with the puppy in Instagram at @napsukoira It's a shared account by my daughter and I. She has already posted several photos in there.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (16)

1/16 | 

Sun opit taitaa olla ihan lähellä Kaimiota :) Meilläkin tämä 10-viikkoinen osoittaa jo lupaavia sisäsiisteyden merkkejä: huoneen yksi nurkka on paperoitu ja se hakeutuu sinne eikä enää lirauta paljaalle lattialle. Aamulla se herää edelleen neljän maissa vinkumaan todennäköisesti pissahätää sillä tuolla huoneen nurkassa on aina yksi lätäkkö aamulla. Se missä emme ole onnistuneet on leikkipissojen pyydystäminen, mikä mua harmittaa ihan vietävästi. Jos pentu on aikansa touhunnut sisällä, se alkaa usein kierrellä kämppää levottomana ja lorauttaa seinän vierelle. Se ei siis silloin jaksa pidättää eikä pyytää ulos. No joo, onhan se vasta 10 viikkoa... Pidittekö omaa pentuanne pentuhäkissä, osasiko se pissata sen nurkkaan vai ehdittekö aina kiikuttaa sen ulos ennen joka pissoja?

Anonyymi
4/16 | 

Ei kannata pentua viedä öisin ollenkaan ulos, ei varsinkaan vinkumisen tai kolistelun päätteeksi. Oppii vain, että ääntä päästämällä emäntä palvelee (..ja näin vahingossa palkitset huonoa käytöstä).
Yksinoloa ennen kannattaa pentua väsyttää ja käyttää ulkona. Koiralle voi jättää vaikka luun tai kongin siksi aikaa, kun on pois kotoa. Kannattaa jättää ensin vaikka kymmeneksi minuutiksi, kun menet ulos. Äläkä tule takaisin, vaikka pentu inisee (muuten taas palkitset ääntä/ eroahdistusta), vaan vasta silloin, kun pentu rauhoittuu paikoilleen. Pentu on vasta vieroitettu emästä ja sisaruksista, ja koira on laumaeläin, siksi ei kannata kiirehtiä noin pienen kanssa ollenkaan. Lisäksi nuo rodut on suhteellisen seurankipeitä. Ei ensimmäistä viikkoa uudessa kodissa olleen koiran tarvitse osata vielä mitään. Mutta ajan kanssa se oppii! :)

6/16 | 

Ihana Napsu :). Meillä on kaksi labbista ja karvaa riittää, eli jos en olisi jo tehnyt pyhää päätöstä olla hankkimatta a) lisää koiria b) koiraa kun näistä aika jättää niin tuo rotu olisi kullä aika huippu. Minkä kokoinen Napsusta tulee isona?

Tuohon yksin jättämiseen täytyye kyllä totutella Tuiren oppien mukaan, mutta voi sitä vähän pidempiä aikoja kerrallaan pitää... Meillä ei mullä ole koiria noin hissukseen opeteltu, ovat sarjassamme tulleet meille viikonloppuna ja maanantaina on ollut töihin lähtö ja ihan noista on tullut kelpo koiria eivätkä pode mitään eroahdistusta tai tuhoa paikkoja, mitä nyt muutamat kengät pentuna, mutta niitä ei lasketa, se kuuluu koiraelämään... Tuo aitaus ja tilan rajoittaminen on oikein hyvä, pentu rauhoittuu ja kokee olonsa turvaliseksi pienemmässä tilassa, näin on meille sekä koirakouluttaja että omiemme kasvattaja vakuuttanut ja uskon kyllä heitä tässä asiassa.

Voi noita vauvaöitä, muistan kyllä tuon ajan, tosin meidän pojat ovat sen verran isoa rotua, että yöitkut eivät olleet mitään pientä vikinää vaan suurta mouruamista.... Kyllä sitä silloin muutaman kerran tuli mietittyä koiran hankkimisen järkevyyttä, mutta onneksi tuo aika menee tosi nopeasti ohi ja paljon helpommin kuin lasten kanssa.

Kivaa lomaa ja koira-arkea!

7/16 | 

Ihana kirjoitus. Meille tuli vuosi sitten ensimmäinen oma pentu taloon, ja aika samanlaisia fiiliksiä oli silloin. Meillä oli yksinolossa aluksi suuria ongelmia, mutta pikkuhiljaa harjoittelulla nekin onnistuivat. Kaimion ohjeet ovat oikeasti hyvät, kunhan harjoittelu edistyy eikä junnaa paikallaan. Koira myös tietää, jos omistaja stressaa koiran jättämistä. Herkun jättäminen kodista poistuessa oli lopulta se juttu, joka meidän ahmatilla toimi :) Kirjojen luku on hyvä juttu, mutta oman koiran luku vielä parempi. Tsemppiä :)

8/16 | 

Hyvin sanottu, olen samaan mieltä! Olen nyt jättänyt Napsulle yöksi pennun huoneeseen muutamia "älyleluja" (sählypallo, jonka sisällä nameja sekä tyhjä vesipullo, jossa nappuloita) sekäm puruleluja. Poika viihtyy niiden kanssa yön yli, vaikka ei selvästi kyllä nuku koko yötä, vaan touhuaa muutakin =)

10/16 | 

Napsu on ollut meillä vasta viikon mutta osaa jo viettää yönsä yksin omassa huoneessaan (ei tosin ovi kiinni) ilman mitään vinkumisia. Mielestäni se on aika hieno saavutus!
Emme ole enää ensi päivien jälkeen reagoineet siihen, kun se vinkuu, vaan pentuportin takaa pääsee pois vasta kun on rauhassa. Pentu on oppinut sen jo hienosti - nykyään jo istahtaa alas portin taakse ja tarjoaa tassua

11/16 | 

Kiitos kommentistasi! Kasvattaja arvioi, että Napsusta tulee säkäkorkeudeltaan 55cm ja noin 25kg painava eli ihan kunnon koiran kokoinen.
Uskoisin, että yksinolo tulee sujumaan ihan mukavasti sillä nyt Napsu on jo oppinut viettämään yön yksin kämpässään eli noin 7 tuntia. Välillä poika taitaa siellä hulinoida, leikkiä leluillaan ja syödä mutta enää ei ininää kuulu.
Päivisin koiran ei tarvitse olla pidempään yksin kuin tuon 7 tuntia. Uskoisin, että jos kaveri väsyy tarpeeksi aamulenkillä, päiväkin sujuu omassa "poikamiesboksissa" ihan mukavasti.

12/16 | 

Kääk, ihana!

Illalla iltapissalle ja aamulla aamupissalle kun ihmisetkin herää ja sillä metodilla meillä on täällä nytkin 5kk ihan sisäsiisti koiranpentu :D (ollut jo hyvän aikaa) :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Toukokuu on alkanut vauhdikkaasti ja samalla lailla näyttää jatkuvan! Töissä touko- ja kesäkuussa yleensä normaalistikin piisaa hoppua ja juuri eilen sain tiedon, että kalenteriin on tällä kertaa luvassa vielä ylimääräistä täytettä. Täytyypä pitää huolta, että ehtii välillä metsään haukkaamaan happea ja selvittämään päätään, vaikka hoitokoira lähteekin pois ylihuomenna...

Pieni Lintu -blogissa on MakroTex-haasteen teemana Toukouu. Tässä uuden kamerani (Sony RX100 III) satoa koiralenkeiltä ja vappuviikonlopun ajalta:

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
   
Uraäidin Ruuhkavuodet
Toukouun viikonlopuista muutamat ovat vielä tyhjiä, mutta kaikenlaista on vireillä. On hauskaa, että viikonloppuisin voimme nyt perheen kanssa tehdä jotain erilaista, kun Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
P.S.  Blogissani alkaa huomenna uusi sarja, jossa vierailevat äiti-bloggarit kertovat parhaat vinkkinsä miten yhdistää työ ja perhe niin, että kumpikaan ei kärsi.

Haluaisitko sinä olla seuraava blogivieras? Wordless at image-in-in, Sweet Shot Tuesday and Wordless Wednesday.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

Kommentit (47)

5/47 | 

Olen tyytyväinen kameraan. Kuvanlaatu (20 megan kenno) pienessä laitteessa jaksaa aina hämmästyttää! Olen myös yllättynyt, että 70 mm zoom on ihan riittävä. Verkkokauppa.comin myyjä oli myös todella asiantunteva: hän esimerkiksi mainitsi, että Sonyn kameroissa on yleensä sinisemmät sävyt kuin vaikkapa Canoneissa, mikä sekin pitää paikkansa.
Pieni koko jaksaa ihastuttaa joka päivä. Olen muutamassa päivässä ottanut enemmän kuvia kuin pitkään aikaan, kun hyvälaatuinen kamera kulkee koko ajan mukana!

6/47 | 

Kyllä, tein aika yllättävän päätöksen: ostin pokkarin! ostin Sony RX 100 III -kompaktikameran. Verkkokauppa.comissa oli tosi mukava ja asiantunteva kameramyyjä, jonka kanssa pähkäilimme, että tämä on minulle oikea valinta koska arvostan kameran pientä kokoa ja valovoimaista linssiä, mutta välttämättä minun ei tarvitse päästä vaihtamaan objektiivia, meillä kun on jo kotona yksi järkkäri.
Tässä ostamassani monipuolisessa pokkarissa on 28-70 mm objektiivi, kääntyvä LCD-näyttö ja lisäksi myös etsin, toisin kuin edes monissa minijärkkäreissä sekä sisäänrakennettu wifi, jota voi käyttää kännykän avulla kauko-ohjaimena (aivan kuten tuossa Olympuksen mikrojärkkärissä, jota alun perin himoitsin).
Ostamassani Sonyssa on 20 megapikselin kuvanlaatu, kun vanhassa Canon-järkkärissämme on vain 12 megan.
Pienen kokonsa ansiosta Sony on jo kulkenut tiiviisti mukanani ja olen ehtinyt taltioida monta kaunista näkyä lenkkipolulla, mikä oli tarkoituskin!

15/47 | 

Mukava toukokuu tiedossa! Lapset varmasti tykkäävät hirmuisesti, kun saavat kahdenkeskistä aikaa äidin kanssa!

Ensimmäinen kuva on erityisesti todella kaunis. Melkein käy sääliksi kukkaparkaa, kun on saanut noin hyytävän koristuksen!

16/47 | 

Kivoja kuvia :) Toukokuussa matkaan ystävättären kanssa pikareissulle Tallinnaan ja muuten teenkin sitten opinnäytetyötä. Hyvää toukokuuta!

19/47 | 

Hyviä kuvia uudella kameralla. Paljon on teillä suunnitelmia toukokuulle. Meillä tyttöjen harrastuksest loppuivat toukokuun alkuun, mutta pojalla jalkapallokausi vierähtää oikein kunnolla käyntiin, joten sen osalta ainakin menoa ja meininkiä riittää, toukokuussa ja vielä kesäkuussakin.

24/47 | 

Wow, this is gorgeous photography. I especially like the first photo because of how crisp it is, giving you the ability to see the faintest frost on the leaves and branches.

27/47 | 

Kivoja kuvia! Toukokuu on ihan älyttömän kiireinen...eikä se sinullakaan näyttänyt rauhalliselta :) Kunhan työ ja vapaa-aika pysyy tasapainossa, niin kaikesta selviää! :)

29/47 | 

Kuullostaa tosiaan touhukkaalta toukokuulta. Meillä on tässä kuussa edessä parit koiranäyttelyt ja kuun lopussa esikoinen valmistuu ammattikoulusta, joten pitänee vähän kahvetta tarjoilla mummulle ja papoille, eipä meillä muuta (jäihän siihensiis yksi vapaa viikonloppu), johon itse asiassa olisi kasvattajan järjestämä puuhapäivä koirien kanssa....

30/47 | 

Kaunista, kevään ensimmäisiä kukkijoita. Pihlajassa on jo komeat vihreät lehtialut.
Ulkoleikit ovat jo alökaneet kesäisissä merkeissä. Elämme juuri nyt eloisaa ja vihreätä aikaa.

35/47 | 

Kauniita kuvia. Minulla on mukava toukokuu. Äitienpäivä on perinteinen, samanlainen kuin on ollut jo vuosia eli käydään Hop Lopissa ja ravintolassa syömässä. Käymme Lahdessa kässäkerhon porukalla kevätretkellä. Osallistun vauva/taaperosirkuksen ohjaajakoulutukseen. On koulumme vanhempainyhdistyksen järjestämä Kevätrieha, jossa olen mukana talkoolaisena. Käyn entisen työporukkani kanssa keilaamassa ja ravintolassa syömässä. Osallistun myös mandala-työpajaan. Monet työhöni liittyvät ryhmät loppuvat ja pääsen osittain jo lomatunnelmiin toukokuun loppupuolella. On mindfulness ohjaajakoulutuksen toinen jakso ja kuun lopulla sitten koulujen päättäjäiset, jolloin on viikonloppu, jolle pojat saavat toivoa ohjelmaa. Touhukas ja mukava toukokuu minullakin.

39/47 | 

Onpa paljon kivoja juttuja luvassa!:) Multa on nyt mennyt ohi, mutta ilmeisesti ostit uuden kameran? Hyviä kuvia, ja orvokki ja huurteiset kukan lehdet ovat suosikkini.:)

42/47 | 

Kamera vaikuttaa aika hyvältä! Oletko tyytyväinen? Juu, kiireinen toukokuu täälläkin edessä, monenlaista juttua tulossa, mutta onneksi mukavia sellaisia :)

47/47 | 

Hyvää jälkeä uuden kameran kanssa, onnittelut hankinnasta!

Huh, hengästyttävän täydeltä kuulostaa toukokuusi! Itse vetelen lonkkaa saatuani eilen näyttelytaulut ripustettua seinille.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä viikko on sujunut pitkälti koiranhoidon merkeissä. Se on tarkoittanut 2-3 päivittäistä lenkkiä. On olut mukavaa huomata, että homma onnistuu ja myös maistuu! Sen jälkeen kun teimme varauksen koiranpennusta olen välillä pohdiskellut, mistä ihmeestä revin ajan koiran lenkittämiseen, kun ylimääräistä aikaa ei todellakaan ole.

Tämä viikko on jälleen todistanut, että koira tuo arkeen lisää hyviä hetkiä eikä päin vastoin. Jostain se aika vain on löytynyt, eikä se ole mistään pois. Koiran kanssa pääsee haukkaamaan happea joka päivä - ja ulkoillessahan tulee aina hyvä mieli. Lenkeillä on aivan eri lailla ehtinyt havainnoida kevään merkkejä luonnossa. Ystäväni lähetti minulle linkin ihanaan Uraäidin Ruuhkavuodet 

 ...and "not so alive"

Uraäidin Ruuhkavuodet
Movement Uraäidin Ruuhkavuodet 
Uraäidin Ruuhkavuodet

Maanantain hyvät hetket olivat aamulenkki koiran kanssa ja sen päälle aamu-uinti järvessä ennen töitä. Myös illalla koin mukavan yllätyksen: töistä tullessani tyttö tuli tihkusateessa tiellä vastaan koiran kanssa. Mahtavaa - haaveilen koirasta muun muassa siksi, että koululaisemme ulkoilisivat enemmän. Tavallisesti erityisesti tyttöä on lähes mahdotonta motivoida menemään ulos huonolla kelillä.

Tiistaina pääsin ulkoilemaan koiran kanssa aurinkoisessa säässä sekä aamulla että töiden jälkeen. Jälkimmäisen lenkin tein juosten, lämmittelyksi salitreenille - ja voi taivas, kuinka vanha koirakin jaksaa juosta! Viisi kilometriä hujahti alle puolessa tunnissa, vaikka kävelimme välillä. Lenkin jälkeen menin vielä kuntosalille, jossa minulle tehtiin pitkästä aikaa uusi ohjelma. Toivottavasti se palauttaa treeni-intoni, joka on ollut hieman kadoksissa.

Keskiviikkona kävin ennen töitä kampaajalla. Töiden jälkeen kotiin palattuani koira tuli sohvalle syliini (huom! - se on keskikokoinen, yli 20-kiloinen otus) ja painoi päänsä rintakehääni vasten. Pötkötimme siinä sohvalla, lapset höpöttelivät kuulumisiaan meille ja kylässä oleville isovanhemmille ja silmäluomet alkoivat lupsua molemmilla...
Eihän siitä olisi malttanut nousta, mutta lähdimme kuitenkin miehen kanssa vielä salille, kun kahdestaan kerrankin pääsimme. Tein uudesta ohjelmasta jalkapäivän sillä seurauksella, että jalat olivatkin sitten kaksi päivää kipeät.

Vappuaattoaamun eli keskiviikon aloitin koiralenkin jälkeen renkaidenvaihdossa. Vaihdoin tällä viikolla leasing-autoa ja juuri ennen nykyisen autoni käyttöönottoa huomasin, että siinähän oli vielä talvirenkaat. Minulta on tällä viikolla mennyt aika paljon aikaa tähän vaihdon järjestelyyn mutta olen kuitenkin iloinen, että autonvaihto onnistui. Tämä auto sopii meille monella tavalla paljon paremmin kuin edellinen.
Töissä poikkeuksellisesti muistin hakea lounasravintolasta lapsille tilaamani simapullot ja vastaleivotut munkit (jonain toisena vuonna kun olen unohtanut noutaa ne.) Lapset kuluttivat herkut trampoliinilla pomppien. Tyttö on oppinut tekemään hienosti voltin trampalla!
Mies soitti minulle pikku-uutisia ennen kuin lähdin töistä: herttainen, karvainen vieraamme oli päässyt tekemään tihutöitä kun olimme poissa kotoa. Keittiön työtasolle oli jäänyt sekaleipä paperipussissa, ja vanha koirarouva oli innostunut repimään pussin rikki sekä järsinyt leivästä kuoret pois.
Vappuaattoiltani kului "terminaattorin" kanssa metsässä: tein 1,5 tunnin kävelylenkin, jonka jälkeen olisin ollut valmis petiin. Jäin kuitenkin sohvalle notkumaan turhan myöhään, mikä oli tyhmää... Seuraavana aamuna nimittäin puudeli halusi aamuseitsemältä pissalle.

Starts with T - Terminator!
Uraäidin Ruuhkavuodet


Uraäidin Ruuhkavuodet

♥ Vappupäivä eli perjantai alkoi siis minulle aikaisin. Aamulenkin jälkeen en saanut enää uudestaan unta, joten latasin pyykki- ja tiskikoneet päälle, järjestelin hieman kotia, vaihdoin vessaan puhtaat pyyhkeet ja lähdin salille, jossa tein hyvän yläkropan treenin. Sen jälkeen pulahdus kylmään järveen tuntui taivaalliselta...
Vaikka ehdin jo täällä blogisa julistaa ettemme juhlista vappua, oli vappupäivä erityinen, koska kävimme ystävien luona syömässä. Naapurin tuoreet munkkirinkilät ja itsetehty sima maistuivat verrattomilta.

♥ Lauantai oli sadepäivä. jolloin kuitenkin kävin puudelin kanssa kolme kertaa ulkona. Aamulenkin jälkeen inostuin järjestelemään papereita ja heitin viimein aikamoisen läjän kaiken maailman vuosia vanhoja prujuja menemään.
Poika innostui urakoimaan kotitöitä kanssani, koska keli ei houkutellut ulos. Lapset ovat ihan mukavasti sisäistäneet uuden keksimämme kotityösysteemin, jossa ruutuaikaa ansaitaan ulkoilemalla tai tekemällä kotitöitä.
Ilmat ovat näin kevään myötä olleet niin ihanat, että enimmäkseen he ovat ansainneet minuuttinsa ulkona, mikä on mielestäni ihan ok. Sadepäivänä kuitenkin systeemi kannustaa hommiin: poika siivosi huoneensa, moppasi sen lattian, järjesti telineellisen pyykkejä, tiskasi ja kiikutti roskapussin ulos. Mielestäni aika hyvin ekaluokkalaiselta!
Päivällä kävimme Verkkokauppa.comissa ja minä tein ratkaisun kamerakuumeen suhteen. Aika yllättävä valinta, mutta onnistunut: ostin Sony RX 100 III -kompaktikameran. Verkkokauppa.comissa oli tosi mukava ja asiantunteva kameramyyjä. Yhdessä pähkäilimme, että tämä on minulle oikea valinta koska arvostan kameran pientä kokoa ja valovoimaista linssiä, mutta välttämättä minun ei tarvitse päästä vaihtamaan objektiivia, meillä kun on jo yksi järkkäri.
Tässä ostamassani monipuolisessa pokkarissa on 28-70 mm objektiivi, kääntyvä LCD-näyttö ja lisäksi myös etsin, toisin kuin edes monissa minijärkkäreissä sekä sisäänrakennettu wifi, jota voi käyttää kännykän avulla kauko-ohjaimena (aivan kuten tuossa Olympuksen mikrojärkkärissä, jota alun perin himoitsin).
Ostamassani Sonyssa on 20 megapikselin kuvanlaatu, kun vanhassa Canon-järkkärissämme on vain 12 megan. Sulanto-kamerablogissa on hyvä arvio kamerasta.
Pienen kokonsa ansiosta Sony on jo kulkenut tiiviisti mukanani ja olen ehtinyt taltioida monta kaunista näkyä lenkkipolulla, mikä oli tarkoituskin! Mielestäni parantuneen kuvanlaadun voi huomata näistä kuvista.

♥ Tänään sunnuntaina aamuni alkoi 1,5 tunnin kävelylenkillä metsässä huikean kauniissa, aurinkoisessa säässä. Lenkin jälkeen ohjelmassa oli pyykkäystä, siivoilua ja pian olikin aika viedä lapset kevään viimeiselle harrastusvuorolle. Sillä aikaa kävimme naapurin kanssa tunnin juoksulenkillä koirien kera, ja sen päälle vedin vielä puolen tunnin kahvakuulatreenin. Jopas äsken uunilohi ja isännän kokkaama korvasienikastike maistuivat hyvältä!
Nyt pitäisi jatkaa pyykkirumbaa ja tietenkin viedä vanha rouva vielä kerran ulos. Tämän päivän lenkkimäärällä luulisi, että otus ei innostu enää tuhoamaan mitään. Eilen nimittäin ostosreissun aikana se oli löytänyt ompelukoristani superlonityynyn ja repinyt sen palasiksi.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja kivaa uutta viikkoa!

Friends or Family

Photographer’s Choice

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

The theme of this week has been the big poodle which is staying with us until next Thursday. We've been out in the forest with her three times per day. Some days my 11 year old daughter has taken her out, but on most days I've been the one getting plenty of fresh air.
The dog is adorable but she can also be a bit of a pain. We celebrated the MayDay moderately but I stayed up a bit too late and didn't feel very much alive next morning when I had to take her out at 7 am. Another not-so-nice surprise is that she entertains herself sometimes in unpleasant ways while we are away: one day she stole a whole loaf of bread in the kitchen and another day she ripped a small pillow into pieces while we were out shopping.
I'm participating in Scavenger Hunt Sunday with all of these photos and in Macro Monday with macro photos.
I wish you a lovely Sunday evening and all the best for the new week!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (20)

2/20 | 

Thanks for your comment, Olga =) Unfortunately the dog is not ours. She's a lot of fun even though she did some damages, too.
We were taking care of her for two weeks. I totally agree with you: the life without pets is boring! We miss her already because she went home yesterday...

3/20 | 

Thanks for your comment :) My weeks always seem to be a bit busy... ;) I also love the spring and all the light. However, in here it's still surprisingly cold, especially in the morning and late in the evening. I have to wear gloves then when I take the dog out.

7/20 | 

Moikka ja kiitos kommentistasi! Minullakin on keskivaikea koira-allergia, joka on todettu viimeksi viime vuonna verikokeilla. Muut perheenjäsenemme eivät ole allergisia.
Allergiani vuoksi meille onkin tulossa aika harvinainen koira, Australian Labradoodle. Se aiheuttaa vain harvoin oireita allergisille ihmisille, ja monet astmaatikot ja vaikeastikin allergiset pystyvät elämään australianlabradoodlen kanssa. Lisätietoja on rotuyhdistyksen sivuilla.
Testasin omaa oirehtimistani kaikkiaan neljän eri ALD:n kanssa ennen kuin menimme pentujonoon, eikä oireita tullut! ALD-rodun harvinaisuuden vuoksi tuo pennun odotusaika on pitkä, kasvattajia kun on Suomessa vasta muutamia.
Toisaalta nämä viimeaikaiset hoitojaksot ovat olleet yllättäviä, koska myöskään tästä isosta villiksestä ei pitemmän päälle ole tullut oireita (olen nyt melkein 2 viikkoa pärjännyt yhdellä antihistamiinilla). Aikaisemmin, kun vierailin yhden iltapäivän pienemmän villakoiran kotona, tuli astmaattisia oireita.
Tsemppiä teille koirapohdintoihin. Onneksi nykyään vaihtoehtoja allergisillekin on!

10/20 | 

Thanks for your comment :) Yes, you are right - it was a nice and busy week for me. In Finland it has not been very warm yet (0 degrees this morning) but it's been bright and sunny, especially yesterday and today 8)

12/20 | 

Kuinkakohan kauan kestää että lenkittämisestä tulee rutiinia? Jotenkin kummasti siihen on oikeastaan tottunut jo tässä 10 päivän aikana.
Nykyäänhän on jo virallisia tutkimuksia, joiden mukaan tosiaan kotieläin lisää sen kanssa asuvien ihmisten vastustuskykyä ja pienentää allergiariskiä, erityisesti kun lapsi on pieni. Siksi allergialääkäritkin nykyään suosittelevat vähittäistä itsensä siedättämistä välttelyn sijaan.
Mielestäni on mahtavaa, kuinka paljon tiede on näissä asioissa edistynyt!

13/20 | 

Meillä on ollut koira jo kymmenen vuotta, lenkkittämisestä on tullut rutiinia. Meillä ei ole kellään lapsista allergioita ja tosi vähän muutenkin ovat sairastelleet, luulenpa, että koira on lisännyt lasten vastustuskykyä.

20/20 | 

Oi, teillä on koiranpentu varauksessa. Meillä lasten hartain toive on koira. Itse olen kärsinyt nuorempana allergioista sen verran tuntuvasti, että pelko niiden puhkeamisesta uudestaan on estänyt koiran hankkimisen. Aika säännöllisesti asiaa kuitenkin edelleen puntaroidaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat