Kirjoitukset avainsanalla kuopus

Hessu ja Hipu vuonna 2007, 0 ja 3-vuotiaina

Hipu ja Hessu keväällä 2015, 8- ja 11-vuotiaina

Parin viime viikon aikana olen kovasti miettinyt lasten vauva-aikaa ja lapsentahtisuutta eli sitä, että perhe elää vauvan ehdoilla, sopeutuu vauvan tahtiin, eikä päinvastoin. Mehän pitkälti hoidimme lapsemme näin vauva-aikana.

Uskallan väittää, että hoidimme vauvamme tosi hyvin. Vauvan joka itkuun reagoitiin ja yleensä nopeasti, aina oli rinta tarjolla ja molempia pidettiin valtavasti sylissä. Erityisesti esikoisen kanssa elämä menikin totaalisesti uusiksi vauvan myötä.

Esikoinen oli suuritarpeinen vauva. Hän ei huolinut tuttia, ei ensimmäiseen puoleen vuoteen nukkunut muualla kuin sylissä tai kantoliinassa eikä oikeastaan huolinut muita lohduttajaksi kuin äidin. Pikkuveli ei ollut kovin paljon helpompi tapaus, mutta huoli sentään tutin lohduksi ja sai näin unen päästä kiinni myös muualla kuin (äidin) sylissä. Molemmat lapset olivat aika itkuisia vauvoja eli hereillä ollessaan olivat vain lyhyen aikaa tyytyväisiä ja pian alkoivat kitistä, kun olivat jotain vailla.

Niinpä meillä kummankin lapsen ensimmäinen vuosi meni siinä, että yritimme pitää vauvat tyytyväisinä - ja siinä välissä syödä, nukkua, hoitaa kodin ja huolehtia omasta hyvinvoinnistamme (välillä enemmän, yleensä vähemmän - tämä saattoi tarkoittaa esim. kävelyhetkeä metsässä tai piipahdusta pihalla viemässä yksin roskapussi ulos). Elämä oli melkoista selviytymistaistelua, eikä parisuhteen tai ystävyyssuhteiden hoitamisesta tai harrastuksista juurikaan voinut puhua.

Mitään en kadu, ja tekisin kaiken samoin uudestaan, jos vain jaksaisin. Uskon myös, että vaivannäkö kannatti - lapsemme ovat nykyään mielestäni niin empaattisia, sosiaalisia ja tasapainoisia. Vaikka molemmat ovat jo isoja koululaisia, heitä saa edelleen myös sylitellä, mikä on itselleni tosi tärkeää. (En tosin tiedä, onko seesteinen nykytila syntynyt varhaislapsuuden hoidon ansiota vai siitä huolimatta...)

Oma jaksamiseni oli kuitenkin molempien vauva-aikana koetuksella. Niinpä ei kannata ihmetellä, miksi en halua kolmatta lasta. Toisaalta nyt, kun 40 alkaa olla mittarissa, on ihan biologisestikin minun aikani lisääntyä mennyt jo ohi. Mutta pääsyy siihen, ettei meille tullut kolmatta lasta on se, että en jaksaisi hoitaa kolmatta vauvaa yhtä hyvin kuin kahta ensimmäistä. Se taas olisi mielestäni lapselle väärin, sillä jokainen vauva ansaitsee vain parasta.

Niinpä otimme sitten...koiran. Pennun myötä olen miettinyt paljon tätä vauvantahtisuutta, sillä fanaattisten koiraharrastajien joukossa on käsittääkseni olemassa myös ilmiö nimeltä koirantahtisuus - se että perhe sopeutuu koiran tarpeisiin eikä päinvastoin. Pentuhan on myös vauva, eläinlapsi. Koiran ehdoilla emme kuitenkaan ole alkaneet elää.

Australian labradoodle pentu Napsu 3.8.-15 11-viikon ikäisenä

Toki tuo pentu on pieni, mutta se ei kuitenkaan ole ihminen, joka olisi minulle itseäni tai perhettäni tärkeämpi. Siksi esim. pentu saa kyllä hetken inistä pentuaitauksessaan ja tarvittaessa vaikka pissata aitauksen nurkkaan paperinsa päälle, vaikka onkin perheen pienin, jos minulla sattuu olemaan ruokailu kesken tai mikäli kuopus haluaa pelata kanssani juuri sillä hetkellä lautapeliä. Ihmisvauvojen kanssa emme toimineet näin.

Allergiani takia en ole myöskään ole ottanut pentua sänkyyni, kuten monet koiraihmiset tekevät. Ensimmäisiksi öiksi siirsin sänkyni siihen huoneeseen, jossa pentu nukkuu, mutta pian siirryin nukkumaan portin taakse, ja kun yö yöltä siirsin patjaani kauemmas portista, pääsin jo viikon kuluttua takaisin omaan sänkyyni. Vertailun vuoksi lapsemme alkoivat nukkua omassa huoneessaan vasta yli kolmevuotiaina.

Emme siis täysin hoida uutta perheenjäsentä Tuire Kaimion oppien mukaan, eläimen ehdoilla. Hipukin totesi Kaimion kirjan luettuaan, että sen ideologian mukaan olisi mahdollista toimia, ellei olisi mitään muuta elämää kuin koiranhoito...

Onko teillä vauva tai lemmikki sopeutunut perheen elämänmenoon vai toisin päin?

----
Recently, thanks to our puppy dog, I've been thinking a lot about the different ways of taking care of a baby. There are varying ideologies and ours was attachment parenting: we adjusted our lifestyle  to baby's needs. This paid off - our children are now happy, empathetic and balanced schoolkids. However, this was quite an exhausting way of  living. I don't think I could take care of a third child that way. This is one of the reasons why I don't want to have another baby. I wouldn't be able to breastfeed every second hour and be available for baby day and night, as I should, because I think that a baby deserves only the best.
Therefore instead of having a third child we adopted a puppy dog. He is a baby, too, but he's just an animal and seems to be happy with the second best service level. This means that our family has not adjusted our life according to the needs of the puppy but instead he is trying to fit in to our family's lifestyle.
How has your life changed after having a baby or a pet?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (18)

1/18 | 

Vauvan tahtiin mentiin. Elämä meni uusiksi, ykköstä imetin puolen tunnin välein päivisin ja kahden tunnin välein öisin. Pitkät automatkat olivat aivan kamalia, joten ei pahemmin reissattu. Kakkosta ei ihan yhtä tihesti tarvinnut imettää, mutta ei taas viihtynyt muualla kuin sylissä. Kantoliinoissa olivat molemmat paljon. Ikäeroa lapsilla 1v9kk, joten aikamoinen muutos oli esikoisellekin sisaruksen syntymä. Nyt on seesteinen vaihe (10 ja 12v), mutta murrosiässä ovat varmaan yhtä aikaa :D. Mutta nyt tuntuu että perheen tahti on se yhteen soviteltu tahti eikä yksistään lasten "sanelema".

Kissat toki pyörittää meidän huushollia miten tykkäävät, sen verran on rajoitettu että jos yöllä menevät ulos niin sisälle ei takaisin päästetä paitsi kovilla talvipakkasilla :D.

2/18 | 

Meilläkin yritetään mennä lapsentahtisesti, mutta toki tässä on muitakin muuttuvia tekijöitä - etenkin kun niitä lapsiakin on kolme, joiden tahtiin pitäisi yrittää mennä. :) Mutta joo, puumerkkiä jättämässä pitkästä aikaa. Ja onnea mahdolliseen uuteen blogiportaaliin! Toivottavasti tunnet olosi kotoisammaksi.

3/18 | 

Me uskalsimme vielä yrittää pikkuveljeä, kun ajattelimme että eihän se pikkuvauva-aika toisella kerralla voi samanlaista olla... ,) Ehkä me vain emme osanneet sitten hoitaa noita vauvoja :P
Meidän pentu osaa jo inisemällä pyytää pissalle, eikä kakka ole tullut sisälle enää aikoihin, eli hyvältä näyttää! Yökuvioista en ole ihan varma, koska nukun eri huoneessa korvatulpat korvissa.

4/18 | 

Niin paljon onnea koiruudesta! Täälläkään koirat eivät sängyssä makoile. Minullakin ollut koira-allergia enkä halua että puhkeaa uudelleen, mutta haluan kyllä nukkua yöni myöskin puhtaissa lakanoissa, en karvaisissa ja hiekkaisissa. :) Samu nyt on niin valtava, ettei sänkyyn mahtuisikaan, siellä välissä riittävän usein on pienin lapsemmekin. Onko kotimme "hullujen huone" no on kyllä. ;)

5/18 | 

Allergiat ovat niin kurja juttu :/ Meilläkin epäiltiin niitä kun esikoinen nukkui niin lyhyissä pätkissä päivin ja öin. Allergioita ei kuitenkaan koskaan löytynyt. Sen sijaan luulen että refluksi taisi vaivata.
Sanotaan että jos yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Teille on tainnut lapsiluvun kanssa käydä niin?

Anonyymi
6/18 | 

Meillä on myös 6 kk jack russeli ja aloitettiin mainitsemasi kirjan opeilla, kunnes huomattiin että eihän kirjan mukaan opettaminen sovi ollenkaan rämäpää jack russelille. Meidän pentua ei tarvitse opettaa erikseen auton kyytiin, tapaamaan muita koiria tai vieraassa paikassa nukkumiseen. Se on kulkenut meillä mukana ihan jokapaikassa mihin mekin ollaan menty ja samalla opetettu tavoille EI sanaa käyttämällä ja iloisesti kehumalla. Lentokoneen nousuissa ja laskuissakin pentu vaan veteli sikeitä vatsapuoli ylöspäin. Luulenkin että sama pätee niin lasten kuin koirien kasvatuksessa. Koirat ovat yhtälailla yksilöitä kuin lapsetkin. Toiset koirat haukkuvat ja itkevät koko yön monta viikkoa vaikka mitä tekisit ja toiset nukkuu niinkuin meidän, heti alusta 23-11 omassa pedissään.

7/18 | 

Samaa mieltä. Meidän koiruus ei kaikkiaan ole varsinainen rämäpää, esim. äänien suhteen se on vielä vähän arka, pikkuinen kun on. Mutta ihan pehmeimmästä päästäkään se ei ole, sen verran nopeasti näyttää oppivan esim. automatkustamisen tai yönukkumisen salat. Missään vaiheessa se ei öisin ulissut koska minä nukuin aluksi lähellä. Välillä se vain vinkuu, jos jokin vaivaa

8/18 | 

Meillä kanssa mentiin vauvan tahtiin ja sen vuoksi lapsia onkin vain yksi, koska hänoppi meidän tahdin vasta kolme vuotiaana :)

Koiria on kaksi ja ne oppivat meidän tahdin aika pian. Pissa ja kakkahommat hoitui puolen vuoden sisällä ulos. Nykyään nukkuvat niin kauan kun mekin, viikolla herätään aiemmin ja viikonloppuna myöhemmin. En ole edes ruoka-aikaa niille opettanut, kun aina ei omat aikataulut pysy samoina. Iloisilta tuntuvat ja meillä nukutaan päivät sängyssä, yöt omilla paikoilla....lepsukka kun olen

9/18 | 

Kiitos sinulle kommentista Toivon että koiravauvan kanssa elämä rauhoittuu jo ensimmäisen puolen vuoden jälkeen, saas nähdä... Siinä ajassa se toivottavasti on ainakin sisäsiisti ja syökin harvemmin.

10/18 | 

Meilläkin menty vauvojen ehdoilla. Esikoisen vaikeat allergia pitivät meitä välillä hereillä. Meille olisi se kolmaskin vauva kelvannut, mutta luovutettiin kun viisi vuotta oli yrittämistä kulunut. Nyt ollaan ihan tyytyväisinä isojen lasten kanssa ja aletaan nauttia siitä omasta ajastakin silloin tällöin.

11/18 | 

Noin se meilläkin meni - vauvojen ehdoilla ja lasten ehdoilla elettiin oikeastaan niin kauan, kun he jo alkoivat itsekin vähän pärjäillä - sitten joskus teini-iän jälkeen;) Enkä ole katunut minäkään.
Meille ei tullut tuota koiratahtisuutta vaan kissatahtisuus - ja todellakin, tuo kissaveijari pyörittää tätä huushollia miten tahtoo - vaikka alunperin olin ihan muuta päättänyt;)

12/18 | 

Sinä olet Tiia supernainen! Meillä esikoinen nukkui parin tunnin pätkissä vain puolisen tuntia ja molemmat ovat olleet perusterveitä, lukuun ottamatta kuopuksen vauva-astmaa. Koirakin on oikeasti tosi kiltti, nukkuu edelleen hurjan paljon ja viettää jo yönsä yksin eri huoneessa. Minä olen päässyt helpolla...
Kiitos onnitteluista

13/18 | 

Hihii - vai lapsen tahdissa mennään vielä teini-iän jälkeenkin, hmmm... ;)
Minä yritän kovasti taistella vastaan, jotta en antautuisi koiran valtaan. Minulla kun on taipumus hurahtaa kaikenlaiseen :P

Anonyymi
14/18 | 

Vauvojen ehdoilla oli pakko mennä, koska eipä heitä kauheasti voinut määräillä :) Esikoinen oli tosi helppo ja tyytyväinen vauva. Kaikki oli "täydellistä". Toisen lapsen kohdalla kaikki muuttui. Vauva heräili ja oli melkeimpä kokoajan kärttyinen, eikä mokoma nukkunut edes kunnon päiväunia. Tämän lisäksi meillä oli rakennusprojekti ( mies kokoajan rakennuksella) ja minä sairastuin vakavasti. Myös lapsella oli rakenteellinen vika, joka piti leikata. Aikamoista selviytymistaistelua oli arki silloin, kun ei ollut juuri sukulaisistakaan apua. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti helpottamaan elämä. Lapsi oppi liikkumaan, niin kitinä vähentyi. Minäkin selvisin kovan lääkityksen ansiosta. Selvää tämän ruljanssin jälkeen oli, ettei enää lapsia.
Nyt kun lapset on isompia, tuntuu että oman elämänsä on saanut jälleen takaisin.

Koiravauvan kanssa pääsee kyllä helpommalla, nehän kasvavat aikuiseksi parissa vuodessa. Sänkyyn en minäkään koiraa ottaisi, vaikka niistä tykkäänkin.
Kiitoksia muuten kivasta blogista :)

Tytti
15/18 | 

Meillä on kaksi koiraa ja viimeisenä tulokkaana vauva. Kaikkien tahtiin yritetään mennä. Rakkaita perheenjäseniä on vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen. Perhepeti on siis aika täynnä, mutta sopu sijaa antaa.

Meri***
16/18 | 

Minä näin läheltä, mitä tapahtuu, kun koira opetetaan minuuttirytmiin - se todella halusi ulos tai ruuan eteensä silloin, kun oli sen tottunut saamaan. Kun itse otin koiran, päätin, että sitä virhettä en tee. Koira sai pienestä pitäen tottua siihen, että asiat tapahtuvat kyllä tietyssä järjestyksessä, mutta siihen aikaan, mikä vuorotyöläisen elämässä milloinkin on mahdollista. Se saa aamuruuan joskus klo 5, joskus vapaalla, jos teemme pitkän aamulenkin, saattaa ruoka tulla klo 11. Jne. Tämän myötä koira ei koskaan edes yritä pomottaa - se tietää asioiden tapahtuvan ajallaan, eli sillä minun kulloinkin päättämällä ajalla.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Meillä on myös elämä koiran kanssa luiskahtanut epäsäännölliseksi ihan vahingossa, ei mitenkään tietoisesti :) Esim. arkisin kotona koira saa iltaruoasta yleensä joskus 18-19 maissa mutta nyt lomalla se on syönyt toisinaan vasta klo 21-22 maissa. Kiva kuulla että se on hyvä eikä huono juttu :)

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Mun kädet tuoksuu vieläkin pennuilta", sanoi tyttö eilen autossa ajellessamme kotiin.

"No, millainen tuoksu se on", minä kysyin.

Tyttö mietti hetken ja tuumi sitten onnellisena hymyillen: "Pentu tuoksuu sellaiselta lämpimältä, vähän pahaksi menneeltä maidolta."

A five weeks old Australian labradoodle puppy

Eilen oli yksi tämän kesän odotetuimmista päivistä: kävimme tutustumassa kasvattajan luona koiranpentuihin, joista yksi muuttaa kotiimme neljän viikon kuluttua.

Voi niitä palleroita! Viimeistään siinä vaiheessa jokainen meidän perheestä oli mennyttä, kun eräs tumma kaunotar touhusi aikansa Hessun ympärillä, asettui sitten mukavasti pojan syliin ja päätti ottaa uuden ystävänsä luona pienet nokkaunet.

Kuopuksemme on joskus hieman arastellut koiria. Luulen, että päätöksemme ottaa koira tekee erityisen hyvää hänelle.

Wannabe dog owner

Kun katselin noita lattialla mönkiviä piipertäjiä, tajusin yhtäkkiä jotain: meillehän itse asiassa tulee VAUVA - iltatähti! Vauva se on tuollainen koiralapsikin vielä yhdeksänviikkoisena.

Ennen heinäkuun puoliväliä täytyy tarkistaa, ettei lattiatasossa ole mitään vaarallista pikkuiselle. Matot rullaamme pois lattialta, jottei niihin imeydy pissalammikoita. Ja loman alkupuoli minun kannattaa varautua nukkumaan pätkissä, mikäli uusi tulokas inisee yöllä ikävää.

Onneksi kuitenkin iltatähtemme on "vain" karvainen, nelijalkainen hännänheiluttaja. Sitä ei tarvitse imettää, muutkin pystyvät mainiosti hoitamaan sitä. Sitä saa ja kuuluukin käskeä tiukasti ilman paineita siitä, tarvitseeko se aikuisena psykoterapiaa väärin valittujen sanojen vuoksi.

Lisäksi tämä vauva kasvaa paljon nopeammin aikuiseksi kuin ihmistaimemme, mutta pysyy koko elämänsä lapsenomaisena touhupeppuna.

Hurjaa.

Ihanaa.

Onpas meille tulossa aikamoinen pentukesä!

Five weeks old puppies still get breast milk

Pieni Lintu -blogissa on viikon MakroTex-kuvahaasteen teemana tuoksu/haju. Osallistun haasteeseen näillä pennuntuoksuisilla kuvilla.
---
We visited yesterday the kennel from which we are going to adopt a puppy in July. Those five weeks old little creatures were adorable. They stole our hearts.
My summer vacation will begin in July when the puppy will arrive in the house. While watching those miniature dogs yesterday I realized that this summer will be quite special - it's almost like having a baby in the house! I must be prepared to be awake at nights. We must check the bookshelves so that there's nothing dangerous available for the little teeth. And we will probably have to clean up the floors several times because of the "accidents".
I believe this summer will be quite an experience. I cannot wait!
The theme of MakroTex photo challenge this week is smell/scent.  I take part in the photo challenge with these photos of smelly puppies.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

Kommentit (46)

3/46 | 

Voi ei miten söpöjä. Koiran tai kissanpentujakaan ei parane mennä katsomaan, sillä heti lähtee mukaan uusi perheenjäsen. Koiranpentujen hengitys tuoksuu hyvälle

10/46 | 

Voi suloisuus miten suloisia koiranpentuja. Meidän koirat haisevat mökkiviikonlopun jäljiltä ihan kauheilta. Odotan ensi viikon trimmausaikaa.

17/46 | 

Oho, olipas kurja kokemus :/ Meidän poika on myös säikähtänyt parivuotiaana saksanpaimenkoiraa, joka juoksi vastaan ja hyppi päälle. Sen jälkeen hän on suhtautunut koiriin varauksellisesti. Siksi olinkin erityisen onnellinen maanantain kohtaamisesta =)

19/46 | 

Suloisia pentuja :) Odotan innolla postauksiasi sitten koiravauvan arjesta :) Itsellämme on ollut koirakuume jo jonkin aikaa, mutta...

Anonyymi
20/46 | 

Meillä on nuuskuteltu vauvan ja koiranpennun tuoksua yhtä-aikaa. Työllistävää, mutta minkäs sille voi kun on iuinen vauva ja koirakuume. Nyt talossa isompien lasten ja koirien lisäksi vaihteeksi taapero ja koiravauva... :)

25/46 | 

Ihania koiravauvoja. Meidän pojalla on nyt koirakuume. En olisi ikinä uskonut, sillä hän on ennen pelännyt kaikkia koiria, sillä koira puri häntä pienenä, niin että joutui antibioottitippaan sairaalaan.

31/46 | 

Pohdimme pitkään tuota riesapuolta, kun arastelimme ajatusta että elämään tulisi taas lisää liikkuvia osia - nippa nappa pystytään tämä tontti hoitamaan kunnolla. Tulimme kuitenkin vakuuttuneiksi siitä että koira tuo pitkän päälle enemmän iloa kuin vaivaa. Mutta intensiivinen kesästä tulee joka tapauksessa, se on saletti =)

32/46 | 

Ihana haju:) Voi mikä kesä Teillä on edessä. Siinä sitä touhua riittää. Hajusta tuli mieleeni elävästi kissanpennun haju, mutten sitä laittanut tekstiin kun ei ollut kuvia. Ei ollut kyllä kaikista muistakaan mitä mainitsin. Onnea uuden perheenjäsenen vuoksi, riesaa ja rakkautta siitä tulee, mutta se on sen väärti:)

44/46 | 

Hatunnosto sinulle! Itsestäni ei olisi ollut kolmen lapsen äidiksi, tuntuu että hädin tuskin minusta riittää edes kahdelle... Samoin koirakuumetta olemme pantanneet tähän asti, että kuopuskin on ehtinyt tokaluokkalaiseksi. Minun voimavarani kun ovat niin rajalliset.

Anonyymi
45/46 | 

Ihania pennunpalleroita. Koiranpentu tuoksuu mielestäni hmm.. hiukan pähkinäiseltä :D
Meillä kaksi karvaista perheenjäsentä

Milla

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä postaus on omistettu sinulle, uhmailevan taaperon tai vaativan vauvan äiti, joka tuskailet oman ajan vähyyttä. Kenties ajattelet, että hyvä kun ehtii vessassa käydä silloin, kun lapsi ei ole mitään vailla. Haluan vain pikaisesti raportoida meidän mukavasta lauiantaipäivästä. Ihan itsekin jäin sitä äsken ihmettelemään: kun lapset ovat tällaisia koululaisia, (omaa) aikaa jää vapaapäivinä uskomattoman paljon!

Hessu, joka on perheemme aamuvirkku, herätti minut seiskan maissa. Aurinkoisena aamuna ei enää uni maistunut, joten laitoin pyykkikoneen pyörimään ja aloin imuroida sekä jynssäsin vessan. Maailman Paras Mies nautti vielä pitkistä unista ja lapset jäivät raivaamaan sekä imuroimaan omia huoneitaan sillä välin, kun minä lähdin lenkille lähimetsään. (Lasten karkkipäivä ei meillä ala ennen kuin huoneet ovat kunnossa. Tämä sääntö pätee aina, kun muistamme sen...)

Verkkaisen lounaan jälkeen päätin hoitaa helatorstaina aloittamani ikkunanpesu-urakan loppuun, olihan taas kaunis, puolipilvinen sää. Lapset pomppivat trampoliinilla aikansa, kunnes Hipu tuli luokseni ja kysyi, saisiko auttaa.
 

Esikoinen halusi pestä ikkunat!

Ikkunanpesu-urakka voi olla myös hupia!

Olin henkisesti varautunut käyttämään puuhaan koko loppuiltapäivän mutta kas - tyttö pesi joka toisen ikkunan siinä silmänräpäyksessä! Sen jälkeen hän pyysi, että voisi pestä ikkkunat myös sisältä (meidän talossa ikkunalaseja ei saa auki, eli lasit on pestävä erikseen ulkoa ja sisältä.) Niinpä jätin sumutinpullot ja sanomalehdet tytölle ja siirryimme Hessun kanssa karsimaan pensaita.

Alkuviikolla vielä ihmettelin, jääkö minulle viimein tänä kesänä aikaa siistiä montakin villiintynyttä pensasta, kun poika halusi toimia apulaisenani nurmikonleikkuussa. No, nyt se aika oli tullut.

Maanantaina pohdiskelin, uskaltaisinko leikata vielä näin kesän kynnyksellä norjanangervon, joka oli päässyt pöhöttymään. Sen tein, ja karsinkin puskasta heti puolet pois!

Norjanangervon kimpussa

Pensaiden siistiminen on siistiä!

 Urakan lopputulos: valtava risukasa

Pensas kutistui puoleen

Kun tulin sisälle syömään, ikkunat kiilsivät. Koko talon ilme oli kirkastunut.

Kun lapseni olivat alle kouluikäisiä, en koskaan pessyt ikkunoita itse, vaan tilasin siivoojat hoitamaan urakan. Tämä siksi, että pienempien lasten kanssa ei vain voinut käyttää keskeytyksettä tunteja mihinkään - aina tekeminen piti keskeyttää koska jollakin oli nälkä, uniaika, vessahätä tai kiukkukohtaus.

Minusta tämä nykyinen elämänvaiheemme on yksinkertaisesti ihana. Kouluikäiset lapset ovat niin hauskoja ja viisaita, heiltä oppii paljon uutta. Ja lisäksi he ovat niin vaivattomia, omatoimisia ja heistä voi näköjään olla jo paljon apua! Taannoin pohdin blogissani, mikä on lapsen paras ikä. Nyt tiedän: kyllä se on tässä ja nyt.

Sinä uhmaikäisen taaperon tai vaativan vauvan äiti - hang on, there! Tunnelin päässä on valoa. Kyllä se helpottaa. Ja sillä välin, muistathan nauttia joka hetkestä. Se aika, kun lapset ovat pieniä, on tosi lyhyt, eikä tule koskaan takaisin.

Ihanaa lauantai-illan jatkoa!

--
I just quickly wanted to stop by to tell, how much I enjoy being a mom to school aged children. They are so much fun, you can learn many things from them and they are so easy - plus they can help a lot! Today my daughter asked me if she could wash the windows and she did, too! While she did that, my son and I trimmed up some bushes.
I wish every mother of a baby or a toddler would remember this: hang on, it'll get easier soon. And in the meanwhile, make sure you enjoy the ride!

I'm linking this post up with Outdoor Wednesday link up.


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (27)

1/27 | 

Juuri näin ja puhut asiaa! Moni ei ymmärrä, että pari kolme vuotta menee kuin siivillä ja niitä ei takaisin saa! Pitäisi osata nauttia aina ajasta kerrallaan. Kuka on luvannut, että lapset ovat aina niin ihania, sillä välillä ne on riesa ja se aika on vain kestettävä. Kyllähän se pitäisi osata miettiä valmiiksi, ennenkuin lapsia tekee. Kouluikä on ihanaa aikaa, mutta voin luvata, että tämä se vasta on parasta. Tytöt aikuisuuden kynnyksellä ja minulla on omaa aikaa vaikka kuinka, kun harrastuksetkin kuskailuineen jäivät ja nyt he lenkkeilevät ja käyvät salilla omaan tahtiin. Mutta silti minua äitinä tarvitaan ja haluankin olla läsnä, sillä kaikkine murrosiän myrskyineen ja iloineen on hyvä olla silti nuoren lähellä, äitinä.
Pahus kun muistutit, meillä on vielä ikkunanpesu vaiheessa:)

2/27 | 

Niin totta! On ihanaa, kun lapset kasvaa, ja voi jakaa vastuuta kotitöistä :)
Pihahommat on parasta keväällä. Kiva katsella pihakuvia teidänkin kodista :)

3/27 | 

Tämä on niin totta. Minä olen kyllä nauttinut myös niistä intensiivisemmistä vaiheista, mutta koska olen ihminen, joka tarvitsee paljon myös omaa tilaa ja rauhaa, niin tämä vaihe on kyllä ihana. Ja lapsista on myös ihan oikeasti apua, kun he siivoavat, pinoavat puita jne.

4/27 | 

Meillä ehti olla jo tämä vaihe nimittäin vanhin poika oli jo yhdeksän vuotias, kun keskimmäinen syntyi. Nyt on muutama vuosi mennytkin juuri tuossa "hyvä jos ehtii wc:ssä käydä" vaiheessa. Olenkin jo unohtanut tuon, että pystyy jotain tekemään useamman tunnin peräjälkeen. Olenkin usein ihan puhki vaikka en juurikaan ole saanut "mitään" aikaiseksi, johtunee juuri tuosta kaikki jää aina kesken koska lapset tarvitsevat paljon huomiota jne. Tiedän, että tulen haikeudella muistelemaan näitä taapero aikoja. Meillä lapset 15, 6 ja 2 vuotiaat, joten helpompaa on jo nuorimmaisen kanssakin.

Osaat kirjoittaa aina niin "naulan kantaan" näissä postauksissasi, kiitos sinulle !

5/27 | 

Kouluikäiset on ihan parhaita :) Tästäpä tulikin idea, laitan 12 vuotiaan rymyämään pensassaksien kanssa suikerotuhkapensaaseen...

6/27 | 

Ja kohta ne lentää jo pois pesästä kokeilemaan siipiensä kantavuutta :D
Meillä enää nuorimmainen viidestä kotona, ja kaappi hänellä täynnä valmiiksi hankittuja oman kodin tavaroita! Mutta sitten alkaa tulla niitä mummin muruja, ja taas pääsee nauttimaan pienokaisista ja heidän kanssaan touhuamisesta

7/27 | 

Luulen, että tässä tapauksessa salaisuus on näissä isohkoissa ikäeroissa. (Ja vähän myös kuopuksen sävyisässä luonteessa.) En usko, että kolme menisi siinä missä kaksikin, jos kaksi isompaa olisivat hekin molemmat vielä vaikkapa päiväkoti-ikäisiä. Tai tiedän, ettei menisi, kun olen paljon sellaisiakin trioja läheltä seurannut. :-)

Toki meidän elämä olisi vielä paljon leppoisampaa, jos olisi vain nuo kaksi kouluikäistä. Selvä se. Mutta yllättävän mukavasti tuo pienin tässä pyörii. Arki on todellakin paljon vaivattomampaa nyt kuin se oli silloin aikoinaan kahden pikkulapsen kanssa. Koululaisten omatoimisuus tekee niin paljon.

8/27 | 

Voi, toki pääsette! Jo muutaman vuoden kuluttua pääsette miehen kanssa yhdessä lenkille ja ihan parasta on, että ennen pitkää pääset neitien kanssa yhdessä lenkille - ja se onkin sitten ihan parasta!
Oma esikoiseni oli (ihan äsken) syntyessään punainen, kiukkuinen rääpäle. Nyt 11-vuotiaana hänellä on pitemmät koivet kuin minulla, pian jo parempi kestävyyskunto kuin minulla ja hän on mitä parhainta lenkkiseuraa

13/27 | 

Tämä tuli niiiiin tarpeeseen. Kun on kaksi pahimmassa uhmaiässä (toivottavasti!! eihän tämä tästä enää pahentuakaan voi, eihän?? ;D) ja kolmas vauva tulossa, tuntuu todellakin kädet olevan täynnä ja aina joku jotain vailla. Vauvavuosi tuo vielä oman lisämausteensa, mutta lohduttavaa kuulla, että muutaman vuoden päästä meilläkin alkaa oletettavasti helpottamaan. Esikoinen meneekin jo kahden vuoden (kääk!) päästä eskariin, ja siitä ripotellen pienemmät seuraa perässä koulutielle. Noin kun tätä ajattelee, niin eihän kaksi-kolme vuotta ole aika eikä mikään - verrattuna siihen miten nämä kuluneet neljä vuotta lasten kanssa ovat kiitäneet. Tämän perspektiivin kun muistaisi myös niinä uhman täytteisinä hetkinä ja päivinä. ;) "This too shall pass..."

14/27 | 

Kiitos kommentistasi :) Itsekin tykkäsin erityisesti siitä vaiheesta, kun olin lasten kanssa kotona hoitovapaalla pojan synnyttyä. Nautin siitä kun pystyi olemaan täysillä siellä missä oli, lasten kanssa kotona. Päiväkotivaihe sen jälkeen, kun oltiin molemmat töissä ja lapset hoidossa, edelleen aika pieniä, oli ehkä rankinta. Siihen verrattuna tämä elämä kahden koululaisen kanssa on niin paljon helpompaa :)

15/27 | 

Kiitos kommentistasi, mukavaa jos kirjoituksistani on ollut sinulle iloa :) Paljon tsemppiä ja jaksamista - minä ihailen jokaista kolmen lapsen äitiä koska itsestäni ei olisi samaan!

16/27 | 

Meillä taitaa vielä olla aivan pikkiriikkinen matka tuohon... Perheen pian 9-vuotias on yksinkertaisesti taukomatta iholla ja montakohan sataa kertaa sanoo päivässä äiti. Tulee myös vessaan, jos en ymmärrä laittaa ovea lukkoon ja suihkussa, saatikka kylvyssä on mahdotonta olla rauhassa.

Elämä on silti aika helppoa jo ja hauskaa, joten kiva vaihe on meneillään. Jokainen vaihe on ainutlaatuinen eri tavalla ja upea matka seurata lasten kasvua. Mutta totta on, kun valvoin Sofian kanssa kaikki yöt läpeensä 8kk ja perheessä oli 3 muutakin lasta, tuolloin tuumin, että tämä on vain tätä ja tunnelin päässä ei ole valoa. Valo tuli kuitenkin. :)

Meillä pesee mies ikkunat. ;) Mutta on kyllä hyvä opettaa lapsille kaikki kotityöt. :)

17/27 | 

Juu, allekirjoitan tämän. Isompien lasten kanssa elämään tulee paljon enemmän väljyyttä. Mulla jonkinlainen vanhemmuuden ruuhkahuippu oli silloin, kun perheessä oli vauva ja taapero / taapero ja päiväkotilainen. Kaksi kovasti tarvitsevaa pientä. Sen jälkeen kaikki on ollut paljon helpompaa, vaikka lapsia on vielä yksi lisää, ja hän on vielä pieni. Isommst lapset ovat jo kouluikäisiä, joten yksi nuorempi tuntuu menevän vähän siinä joukon jatkona, ja hänellä on muitakin "isoja", joiden puoleen kääntyä. Silti musta on ihanaa kun hänkin kasvaa ja itsenäistyy. En kaipaa vauva-aikoja yhtään, enkä myöskään kauhistele sitä, että lapset vääjäämättä kasvavat aikuisiksi. Sellainen elämä on.

20/27 | 

Uskomatonta että joku kirjoittaa mustaa valkoisella: "nuorempi tuntuu menevän joukon jatkona". Minä aina luulin, että tuo legendaarinen väite: "kolme menee siinä missä kaksikin" on yksi maailman suurimmista valheista ;D

22/27 | 

Tsemppiä - ota päivä kerrallaan! Minulle raskainta oli, kun esikoinen oli kolme ja kuopus itkuinen vastasyntynyt. Silloin jonain aamuina muistan ajatelleeni ensimmäiseksi herättyäni, että kunpa tämä päivä olisi jo ohi. Kärsin molempien lasten syntymän jälkeen synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, minkä vuoksi en oikein pystynyt nauttimaan pikkuvauva-ajasta.
Näin vuosia myöhemmin on kyllä nostalgista katsella videoita ja kuvia lasten vauva-ajoista ja muistella symbioottista yhteiseloa imeväisen kanssa... Nyt olisi hauskaa hypätä ajassa taaksepäin esim. yhdeksi päiväksi lasten pikkuvauva-aikaan nauttimaan vauvantuoksusta.
Mutta vain päiväksi. Itse en pystyisi palamaan tuohon elämänvaiheeseen pidemmäksi aikaa. Toiset meistä on rakennettu heikommista aineksista kuin te vahvat ja jaksavat kolmen lapsen äidit.

23/27 | 

Kenties tähänkin pätee seuraava tiibettiläinen viisaus, josta on minulle ollut paljon apua? Tarinan mukaan kolmelta viisaalta munkilta kysyttiin ajatusta, josta olisi lohtua missä tahansa tilanteessa. He vetäytyivät kolmeksi päiväksi miettimään asiaa, tulivat sitten takaisin ja sanoivat:
"Mitä tahansa se onkaan, ajan kanssa se menee ohi."

24/27 | 

Kommentistasi minulle tuli sellainen olo, että olenkohan jotenkin laiminlyönyt kuopusta, kun hän ei enää ole koko ajan iholla, vaikka on vasta kahdeksan... (Miten niin olen suorittaja, joka on herkkä syyllistymään...? ;) Jotenkin tuntuu, että kuopus on koko elämänsä ajan tottunut saamaan astetta huonompaa palvelua kuin esikoinen. No, ehkä hänestä on sen ansiosta tullut aika omatoiminen.
Olet aivan oikeassa: jokainen vaihe on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Juuri sitä yritin sanoa. Minustakin tuntui kuopuksen synnyttyä, että elämäni oli kadonnut, enkä saisi sitä koskaan takaisin. Mutta sainhan - ja monin verroin parempana!
Meillä minä pesen ikkunat koska kauniilla säällä hankkiudun aina jollain verukkeella ulkotöihin. Mies sen sijaan laittoi ruoan =)

Anonyymi
25/27 | 

Kiitos näitä juttuja tarvin just nyt. 2,5-v-ja 5-vuotias ovat jatkuvasti toistensa kimpussa ja koko ajan kitisevät ja äitiä huudetaan joka välissä. Vauvaa ei voi hoitaa rauhassa ollenkaan. Jospa tämä tästä helpottais ��...

26/27 | 

Komppaaan anonyymia yllä - myös iät täsmää meidän tilanteeseen. Ja nyt itselä kaamee lunssa ja pääkipua ja silti kaikki pitäis tehdä. :)

27/27 | 

Kiitos tästä! :) Täällä 2v ja kohta 5v ja aika kiinni siis vielä noissa neideissä! Joskus siis pääsemme vielä miehen kanssa kaksinkin lenkille, jes!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pikkumies menossa Viking Mariella -laivaan

 

 

 

Uraäidin Ruuhkavuodet / BD2 Inside Comfort -hytissä on 140 cm leveä parisänky
 
BD2 Inside Comfort -hytin kokolattiamatto näyttää lankkulattialta / Uraäidin Ruuhkavuodet
 

BD2 Inside Comfort -hytin kylpyhuone / Uraäidin Ruuhkavuodet

 

 

Viking Mariellalla on uudistuksen jälkeen kolme leikkipaikkaa

 

 

 

Viking Mariellan KIDS-leikkihuoneessa voi piirrellä / Uraäidin Ruuhkavuodet

Viking Mariellan PS4 Loungessa voi pelata pleikkaria / Uraäidin Ruuhkavuodet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Lupasin kirjoitella tarkemmin äiti-poika-matkastamme Tukholmaan. Teimme matkan Viking Mariellalla, joka on juuri uudistettu. 30 vuotta täyttävä klassikkolaiva on saanut perusteellisen kasvojenkohotuksen: esim. hyttejä, leikkipaikkoja ja ravintolatarjontaa on kehitetty. Olin kovin iloinen, että saimme Vikingiltä mahdollisuuden tehdä matkan Mariellalla blogiyhteistyönä.

 

Uutta Mariellalla on muun muassa Comfort-hyttiluokka, jonka hyteissä on esimerkiksi parivuoteet, TV ja langaton verkkoyhteys. Me yövyimme tämän uuden hyttiluokan BD2 Inside Comfort -hytissä, joka oli 6. kannella. Runsaan kahdeksan neliömetrin hytti vaikutti aluksi hieman pieneltä, mutta kaiken kaikkaan täytti mainiosti tarpeemme - emmehän me laivalle tulleet hyttiin kököttämään. 140 cm leveä parisänky oli kyllä hulppea. Hessun aiemmat kokemukset laivojen kerrossängyistä menivät sen ansiosta kerralla uusiksi.

Uudistettujen hyttien lisäksi Mariellalla on panostettu leikkipaikkoihin, joita oli peräti kolme. Hyttimme kanssa samalla kannella oli se leikkipaikka, jossa oli pallomeri. Paikka oli kuitenkin kovin suosittu, eikä pallomeri enää kiinnostanut 8-vuotiasta "Cheek-jäbää", joten siirryimme lähes välittömästi tutustumaan 8. kannen leikkipaikkoihin.

Ylemmän kerroksen KIDS-lastenhuone vaikutti miellyttävältä. Siellä oli telkkari, mukavia istumapaikkoja ja iso pöytä, jossa sai rauhassa piirrellä. Huoneessa järjestettiin myös ohjelmaa lapsille.

Hessun mieli paloi kuitenkin naapurihuoneeseen, PS4 Loungeen, jossa oli isompien lasten käyttöön neljä pleikkaria sekä kaksi tietokonetta. Meillä oli tuuria, sillä loungessa oli tilaa, joten annoin Hessun käyttää ruutuaikaansa pleikkaripelien parissa, vaikka huone oli varsinaisesti tarkoitettu yli 10-vuotiaille lapsille. Pleikkareista onneksi löytyi paljon myös K7-pelejä.

Uudentyyppiset ravintolat ovat myös merkittävä osa Mariellan uudistusta. Kiinnostavin mielestäni oli "sosiaaliseen ruokailuelämykseen panostava" Plate – Social Dining -ravintola, Kokeilimme sitä Hessun kanssa reissumme ensimmäisenä iltana.

Platessa on hauska, teollisuushenkinen sisustus: pöydät ovat rautaa ja esim. lautasliinarenkaina oli jättikokoiset mutterit. Plate on fine dining -tyyppinen maisteluravintola, mikä on laivamiljöössä kivaa vaihtelua. Nautimme Hessun kanssa kahteen pekkaan seitsemän ruokalajin kalapainotteisen maistelumenun.
 

Viking Mariellan Plate-ravinolassa on hauska, teollisuushenkinen sisustus / Uraäidin Ruuhkavuodet
 

Viking Mariellan Plate-ravintolan lautasliinarenkaat ovat jättimuttereita! / Uraäidin Ruuhkavuodet

 

 

Viking Mariellan Plate-ravintola

Platessa ruoka oli maukasta ja sopi ihan mukavasti myös ekaluokkalaisen suuhun: Hessu maistoi elämänsä ensimmäisen kerran simpukoita osana alkupalaa ja tykkäsi kovasti. Samoin alkupalana ollut parsa-annos hiveli makunystyröitä. Myös kalakeiton sitruunainen kookosliemi sai pojalta täyden pisteet. Itse taas nautiskelin eniten jälkiruoista, joissa oli oivaltavasti hyödynnetty mysliä.

Odotusajan puolesta Plate ei kuitenkaan mielestäni sovellu lapsille yhtä hyvin kuin perinteinen buffet-pöytä: seitsemän ruokalajin kokonaisuudessa meni meillä yhteensä kolme tuntia, sillä ruokalajien välillä piti odottaa 20-30 minuuttia. Ravintolassa oli meidän lisäksi neljä muuta seuruetta.

En vieläkään lakkaa ihmettelemästä, miten reippaasti seuralaiseni jaksoi viihdyttää itseään ja jutella mukavia noinkin pitkän ajan. Pienempien lasten kanssa ruokailu ei välttämättä olisi yhtä myönteinen elämys. Sen sijaan aikuisten kahdenkeskiseen, kiireettömään ruokailuun Plate on varmasti viihtyisä vaihtoehto.

 

 

 

 

 

Viking Mariellan Plate-ravintola

 

Viking Mariellan Plate-ravintola

 

 
Seuraavana iltana kallistuimmekin sitten takuuvarman Buffet-ravintolan puoleen, eikä se tuottanut pettymystä. Vikingilä on oma, erillinen noutopöytä lapsille, mutta iso koululaisemme tykkää kalasta niin paljon, että päätti mieluummin nauttia aikuisten pöydän antimista. 
 
Lauantai-illan herkuttelun kruunasi Ville Viking, joka piipahti tervehtimässä ravintolassa ruokailevia lapsia.
 
Viking Mariellan buffetissa Ville Viking tervehti lapsia / Uraäidin Ruuhkavuodet
 

Viking Mariellan kannelta oli kivaa katsella maisemia / Uraäidin Ruuhkavuodet

Lauantaina ennen ruokailua ehdimme piipahtaa kannella ihailemassa maisemia ihanan aurinkoisessa säässä. Löysimme tiemme "tööttäyspiipun" juurelle kiltin miehistön jäsenen neuvojen ansiosta. Suurin osa Mariellan henkilökunnasta oli oikein ystävällistä niin ravintoloissa kuin myös 6. kannen infopisteessä. Ainoa poikkeus oli leikkihuoneen hieman stressaantuneen oloinen leikkitäti, joka ilmeisesti ei ollut sisäistänyt, mitä asiakaspalveluhenkisyys tarkoittaa.

Kaikkiaan matka oli tosi onnistunut, ja uudistunut Mariella kiva tuttavuus, jota voimme suositella muillekin lapsiperheille!

 

 

Postaus toteutettu yhteistyössä Viking Linen kanssa

 

 

---
As I wrote earlier, we visited Stockholm last weekend with my 8 year old son. We tested the renewed Viking Mariella cruise ship during the trip in collaboration with Viking Line. 
The renewed cabins of the boat are nice with 140 cm wide double beds and televisions. There are several optional restaurants on the boat, choices for families and adults. We had dinner in the Plate - Social dining restaurant but we liked even better the traditional buffet restaurant.
Last but not least there are three playrooms in the boat. My son liked the best the one with playstation games.
We had a nice stay, I can warmly recommend the boat to any family with kids!
I'm linking this story up with Friday Photo Journal and Photo Friday.

 

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

 

Kommentit (18)

3/18 | 

You are right, we had great fun on the trip =) The dining chairs were quite special, I agree. The sip company Viking Line tells that the theme of the interior design in the restaurant is Industry.
I found you blog via Friday Photo Journal, of course :) Have a lovely weekend, you too!

10/18 | 

What a great collection of Photos! My husband and I were just talking about wanting to take a Viking cruise - they're opening up a line that goes up and down the Mississippi River (which is super close to us).

Thank you for joining us this week for Photo Friday!

13/18 | 

Many thanks for your comment! You are right - it was a very relaxing trip =)
In Finland cruising either from Helsinki to Stockholm or from Helsinki to Tallinn is a very popular way to spend a weekend.

15/18 | 

Kiva kun tykkäsit reissupostauksesta! Itsekin olin kyllä hämmästynyt tuosta hytin parisängystä...
Varmaan jo ihan pian pääsette tyttöjen kanssa reissuun - laivamatkailu on niin mukavaa, kun se sopii tosi monen ikäisille lapsille =)

16/18 | 

Pitäisiköhän uhmata varmaa meripahoinvointia ja tilata laivamatka Tukholmaan kesäksi... Näyttää niin kivalta :)

17/18 | 

Oijoi, miten siisti ja tyylikäs hytti! Hieman erinäköinen kuin se, jossa olen vuosia sitten laivalla ollessani yöpynyt. :) Oli mukava lukea reissustanne - en malta odottaa, että tytöt kasvavat vielä hitusen ja pääsen seikkailemaan heidän kanssaan!

18/18 | 

Kiva tuo reissu kyllä oli! Joskus tuntuu, että laivamatkoja väheksytään liian arkisina. Kyllä laivamatkakin voi olla oikea elämys - se katkaisee arjen oikein mainiosti.
Meripahoinvointi tietenkin on valitettava hidaste... Vaikuttaako siihen se, millä kannella hytti sijaitsee?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat