Kirjoitukset avainsanalla elämys

Kesäkausi on Suomen Lapissa hiljainen. En ymmärrä miksi.

Kansallispuistojen luonto on kesäaikaan kovin kaunista, eikä tänä kesänä hyttysistäkään ole kiusaa - kuten ei yleensäkään tuulisilla tuntureilla. Ja esimerkiksi heinäkuun puoliväliin Pallakselle on luvassa yli 25-asteen helteitä!

Kävimme hiljattain puolison kanssa nauttimassa muutaman päivän ajan tuntureiden hiljaisuudesta. Kyllä teki hyvää.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen kolmanneksi suurin ja kävijämääriltään suosituin. Vierailimme Pallaksella ensimmäisen kerran toissa kesänä ja siitä asti olen hinkunut takaisin. Tuolloin patikoimme seitsemän kilometrin mittaisen Palkaskeron reitin sekä tutustuimme Pyhäjoen rehevään, lehtomaiseen luontopolkuun.

Tällä kerralla kiipesimme pisimmän ja korkeimman, yhdeksän kilometrin mittaisen Taivaskeron reitin. Taivaskero yltää 809 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Taivaskeron laella on vuoden 1952 olympialaisten muistolaatta, sillä Suomen olympiatuli sytytettiin siellä yöauringon loisteessa. Viestijuoksijat kuljettivat sen Taivaskerolta Helsinkiin, jossa se yhtyi Ateenasta tuotuun tuleen. 

Reitti Taivaskerolle on varsinkin loppuvaiheessa aika täynnä kivenmurikoita, ja polulla on nousua yli 300 metriä. Toissa vuonna jätimme sen välistä, koska meillä oli Napsu-koira mukana, emmekä olleet varmoja karvaisen ystävämme patikointikunnosta.

En tiedä, miksi ihastun vuosi vuodelta enemmän pohjoisen kohteisiin. Olen käynyt Kuusamossa Karhunkierroksella, Kilpisjärvellä, Levillä, Rukalla, Pyhällä ja Pallaksella sekä Oloksella.

Mitä karumpi paikka, sitä kauniimpi. Mitä lähemmäs tunturin huippu tulee, sitä vaikuttavampaa luonto on. Tunturin laella, paljakalla, selviytyvät ainoastaan  sitkeät varpukasvit, ja ihan huipulla eivät moni niistäkään.

Pallaksen lisäksi patikoimme tällä kertaa Särkitunturille, jolta aukeavat alueen kauneimmat maisemat. Patikointipolku huipulle on 3,2 kilometrin mittainen ja aika helppoa kulkea. Matkan varrella on vain pari pientä, jyrkähköä nousua, ja määränpään lähestyessä polku muuttuu hieman kivikkoisemmaksi. 

Noin puolimatkassa matkan varrella on lammen rannalla soma Särkivaaran kota. Siellä on tulisija pöytineen ja penkkeineen ja pihapiirissä myös siisti ulkohuusi.

Särkitunturi on Muonion seudun suosituin päiväretkikohde, eikä suotta. Tunturin laelta on kaunis järvi, ja sieltä avautuu huikea maisema lähituntureille.

Viimeisenä retkipäivänä kapusimme vielä Olos-tunturin laelle. Se ei ole luonnonsuojelualuetta, joten tunturin laella erikoisinta oli rivi tuulimyllyjä.

Oli hieman kummallista hortoilla hylätyn hiihtokeskuksen maisemissa. Hiihtohissikaapelit, leveät latupohjat ja ladunrakennusvälineet saivat kiitollisiksi siitä, että osa Lapin tuntureista on säilytetty luonnontilassa kansallispuistoina.

Mikä on sinun lempikohteesi Lapissa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (1)

Vierailija

Olympiatulen sytyttämisestä https://fi.wikipedia.org/wiki/Kesäolympialaiset_1952#Olympiatuli

"Torniossa Kreikasta lähteneeseen olympiasoihtuun yhdistettiin Pallastunturilla 6. heinäkuuta 1952 sytytetty ”keskiyön auringon tuli”. Todellisuudessa Pallastunturin tuli sytytettiin nestekaasun avulla, sillä heinäkuinen yö oli tuolloin pilvinen, eikä aurinkoa ollut mahdollisuutta käyttää sytyttäjänä."

Eräänlainen moka, olisihan pitänyt ottaa varapäiviä, että Lapin olympiatuli olisi saatu sytytettyä keskiyön auringosta eikä nestekaasusta. Miksiköhän vasta heinäkuussa herättiin asiaan? Olisihan ollut hienoa, kun Lapin tuli olisi sytytetty juhannuksena yöttömän yön auringosta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tällä viikolla minulla oli hirmu tärkeä palaveripäivä. Olin ensin menossa kaupungille tapaamiseen ja sen jälkeen sosiaalisen median Ping Festival -seminaariin.

Ping-ohjeissa oli toivomus, että osallistujat pukeutuisivat värikkäästi. Valikoin - ja poikkeuksellisesti myös silitin - aamulla Plan B -kierrätysmekon, joka oli ihanan kirkasvärinen. Valitsin sen kaveriksi neutraalit, ruskeat leggarit.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Mr. Murphy tuli käymään.

Autoon noustessa oli jo hieman kiire, eli ei todellakaan ollut aikaa enää käydä vaihtamassa vaatteita. Nostin jalkaani sen verran, että hameenhelma kohosi, ja mikäs siellä pilkottikaan vastaan: joka tytön toivenäky. (Ei, en nyt puhu siitä, että en ole sheivannut aikoihin...)

Leggareissani oli somasti keskellä reittä peukalonpään kokoinen, symmetrinen reikä.

Eipä siinä muu auttanut kuin keskustaan päästyäni rynnätä ostoksille. Ja jouduin sortumaan juuri sellaiseen shoppailuun, jota yritän välttää.

Päivän asu ennen (vas.) keskellä dokumentaatio risaisista vaatteista sekä päivän asu jälkeen (oik.)
Päivän asu ennen (vas.) keskellä dokumentaatio risaisista vaatteista sekä päivän asu jälkeen (oik.)

Minähän olen luvannut itselleni - ja teille kaikille blogini lukijoille - hillitä tänä vuonna ostoksia ottamalla jokaisesta hankkimastani tavarasta kuvan blogiin. Tavoitteeni on tehdä pitkään harkittuja hankintoja ja mieluiten kierrätysmateriaaleista.

Mutta se palaveri. Se oli alkamassa pikapuoliin. Enää ei ollut aikaa etsiä lähintä UFF:n tai Fidan myymälää ja pitää peukkuja, että siellä olisi sopivat pöksyt. 

Siinä tilanteessa ei auttanut muu kuin marssia lähimpään ketjuvaatemyymälään ja katsastaa sen valikoimista jokin asuuni sopiva alaosa, jota tulisi käytettyä mahdollisimman usein. (Minullahan on tavoitteena, että käytän jokaista hankkimaani vaatetta vähintään 30 kertaa.)

Päädyin ostamaan valkoiset puuvillafarkut Vero Modasta. Lisäksi samaan syssyyn sukkkakin meni rikki, joten nappasin "Osta 3, maksa 2" -laarista myös sukkia mukaani. Toisaalta lohduttelin itseäni sillä, että vaatteet tulivat tarpeeseen, meniväthän vanhat vaatteet niin rikki, ettei niitä voinut enää pitää!

Tässä ne ostokset, joita olen tehnyt sitten viime postauksen. Yritän siis hillitä omaa kulutustani tekemällä siitä tällä tavalla julkista.

Olen ostanut tänä vuonna urheiluvaatteita sekä kännykkälaturin yhteensä 44 eurolla, jotka esittelin edellisessä postauksessa. Sen jälkeen ostin Lindexiltä alushousuja ja sukkia 30 eurolla ja tällä viikolla - pakon edessä - heräteostoksena farkut sekä kolmet sukat 45 eurolla. Yhteensä ostoksiini on siis tähän mennessä kulunut 119 euroa.
Olen ostanut tänä vuonna urheiluvaatteita sekä kännykkälaturin yhteensä 44 eurolla, jotka esittelin edellisessä postauksessa. Sen jälkeen ostin Lindexiltä alushousuja ja sukkia 30 eurolla ja tällä viikolla - pakon edessä - heräteostoksena farkut sekä kolmet sukat 45 eurolla. Yhteensä ostoksiini on siis tähän mennessä kulunut 119 euroa.

Haastan sinutkin mukaan hillitsemään kulutustasi kuvaamalla ostoksesi! Voit osallistua haasteeseen:

  • Ottamalla kuvan tulevan vuoden aikana jokaisesta pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitetusta esineestä, joka tulee kotisi kynnyksen yli
  • Ottamalla uusien tuotteiden lisäksi kuvat myös kaikista ilmaiseksi saaduista tavaroista sekä käytettyinä ostetuista
  • Julkaisemalla kuvat somessa hashtageilla: #kuvaaostos #hillitsekulutusta 
  • Kuvaushaasteeseen eivät kuulu ruokaostokset tai muut sellaiset tuotteet, jotka päätyvät käytön jälkeen roskiin

No entäs se tapaaminen sekä Ping Festival? Ne menivät oikein mukavasti.

Minulla oli hauska päivä, olihan jalassa ehjät housut ja reiättömät sukat.

Oletko sinä joskus lähtenyt aamulla risaisissa vaatteissa tärkeään tapaamiseen?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (2)

Vierailija

Varmasti samanlaiseen ratkaisuun sitä päätyisi itsekin. Paljon mukavampi olokin, kun tietää, että on ehjät vaatteet päällä, varsinkin jos päivällä on tiedossa tärkeitä tapaamisia!

Alussa olevasta kuvasta ensin luulin, että olit fiksannut tuosta pitkähihaisesta jotain, kun se ei ollut päälläsi enää toisessa kuvassa :D

Todella hyvä idea tuo ostosten kuvaaminen, pitäisi ihan itsekin kokeilla. Olisi varmasti hyödyllinen oman kulutuksen tarkkailussa ja tietysti sen vähentämisessä.

MH

Olen kerran matkannut Tampereelle ja huomannut junan vessassa housujen kankaan kuluneen puhki haaroista. Piti koukata Stockan kautta palaveriin. Toisella kertaa farkut repesivät työpaikan keilausillassa. Onneksi oltiin kauppakeskuksessa, niin ei tarvinnut kalsarit vilkkuen jatkaa illanviettoa vaan kävin vaivihkaa housuostoksilla. Lempivaatteet tulee näköjään käytettyä todellakin loppuun 😀

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nyt tiedän, mitä litkin tulevan heinäkuun kuumina, raukeina iltapäivän hetkinä, kun jano yllättää ja mieli kaipaa piristystä. Sain torstaina maistaa juomasekoitusta, josta veikkaan ensi kesän hitti-drinkkiä.

Kävimme Venlan kanssa yhdessä Lidlin "kreisikesän" avajaistilaisuudessa, jossa oli tarjolla yhtä sun toista herkkua. Minä esimerkiksi ihastuin tuliseen salaattiin, jonka kastikkeessa oli käytetty kookoskermaa. Venla taas väitti, ettei ollut koskaan ennen maistanut yhtä pehmeää mutta mureaa kanaa.

Mutta se alkoholiton cocktail eli mocktail! Sen resepti on drinkki-taitureiden, Son of a Punchin käsialaa. Raaka-aineet löytyvät Lidlistä. Kas näin:

Kesäpäivä-mocktail

  • 12cl Solevita Lemon Lemonadea
  • 4cl sitrunamehua
  • 6-10 mintunlehteä
  • Voit rakentaa juoman suoraan lasiin tai ravistaa ainekset yhteen ja siivilöidä jäiden päälle.

Tilaisuudessa tarjottiin myös toista, ihanaa mocktailia, jonka yleissävy oli kesäinen vadelma. Tässä senkin resepti:

Kreisikesä-mocktail

  • 12cl Freeway Raspberry & Lavender Soda Pop -juomaa
  • 3cl vadelmasiirappia
  • 3 cl sitruunamehua
  • Sekoita muut ainesosat ravistimessa jäiden kera paitsi Raspberry & Lavender Soda Pop -juoma. Siivilöi juoma jäiden päälle ja kaada lopuksi mukaan Raspberry & Lavender Soda Pop.

Millaisista juomista sinä pidät kesäkuumalla? 

Kuvista kiitos (paitsi 3. viimeinen kuva): Nelli kuvaa -kuvaajalle!

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Saan Tanjalta lämpimän halauksen astuessani sisään Natural by Tanja -kauneushoitolaan. Sisällä on rauhallista ja hyvin kaunista.

“Hoitola” -sana kuvaa tilaa huonosti, sillä sisustus on kodikasta pienellä eksoottisella twistillä ja mukavaa katseltavaa. Ikkunasta näkyy maalauksellinen järven ranta.

Tulin kasvohoitoon Natural by Tanjalle, Kirkkonummen Kylmälässä sijaitsevaan Sjökullan kartanoon, jossa Tanjalla on toimitilat. Jos joku ajattelee, että vain Helsingissä on ylellisiä kauneushoitoloita, on väärässä. Kyllä meillä Kirkkonummellakin saa palvelua!

Hoito alkaa. Tanja ohjaa minut makaamaan pehmustettuun hoitotuoliinsa ja laittaa kasvoilleni lämpimän pyyhkeen.

- Osaatko sanoa, mikä ihotyyppi sulla on? hän kysyy.

- Pintakuiva, vastaan enempiä miettimättä.

- Se ei oo ihotyyppi. Niitä on neljä: normaali, kuiva, rasvoittuva ja sekaiho, Tanja kertoo lempeästi.

Yllätyn. Ja saan yllättyä yhä uudelleen ja uudelleen Tanjan kertoessa aivan uusia asioita ihostani.

Minulla on sekaiho. Minulla ei ole alkavaa couperosaa. Ja ihoni kaipaa kosteutusta kipeästi.

Tanja sivelee kasvoihini toinen toistaan paremman tuoksuisia ja ihanamman tuntuisia voiteita, nyppii finnini pois ja vielä hieroo hartioitani ja kaulaanikin. Samalla hän kertoo minulle probiooteista eli pienistä, hyvistä bakteereista, joita on kehossa enemmän kuin ihmisen omia soluja.

Probiootteja löytyy eniten mahalaukusta, iholta ja suusta. Iholla, jossa niitä asustaa noin 1 000 000 000 000 kappaletta, ne muun muassa torjuvat niin sanottuja “pahoja bakteereja” ja auttavat pitämään ihon hyväkuntoisena ja nuorekkaana.

Tanjan tekemä kasvohoito auttaa probiootteja toimimaan paremmin. Yhdessä vaiheessa hän jopa suihkuttaa niitä lisää suoraan kasvoilleni.

- Ne tuoksuu pashalta, totean, ja Tanja naurahtaa.

Kun kasvohoito on ohi, Tanja kysyy minulta, miltä iho tuntuu.

- Siltä, että se on herännyt, vastaan enempiä miettimättä.

Tanja antaa minulle vielä mukaan kasvovoidetta ja puhdistusaineetta, joita voin käyttää hoitojen välissä. Voitin nimittäin kauneushoitolan avajaisissa arvonnassa sarjahoidon. Sitä ihoni Tanjan mukaan kaipaa.

Ihoni pehmeästä virkeydestä nauttien hyppään isän auton kyytiin. Teatteritreeneihin on pieni kiire.

- Millasta oli? isä kysyy. Mietin pitkään.

Tanjan lainasi minulle Trevor Steyn kirjoittaman kirjan nimeltä “I am probiotic”. Siinä sanotaan heti alussa:

“You aren’t just you… you’re an ecology of thousands of independent species and you wouldn’t last long without your microbial friends.”

Olen siis itseni lisäksi tuhansien eri itsenäisten probioottien ja bakteerien yhdistelmä. Hetki menee tietoa sulatellessa, mutta mikäpä siinä.

- Mukavaa oli, vastaa Venlaksi kutsuttu ekojärjestelmä isälleen.

Onko sinulla kokemuksia probioottisesta kauneushoidosta?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (2)

Mustikkamanteli

Vautsi, kuulostaapa kivalta! Löytyisoköhän meidänkin nurkilta jotain vastaavaa... 🤔

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat