Kirjoitukset avainsanalla elämys

Näin vuoden pimeimpään aikaan kaipaan lohduksi kaikkea makeaa... Aikaisemmin mässäsin marraskuussa suklaalla kuin pieni porsas mutta tänä vuonna luulin jo, että suklaaherkuttelu on unohdettua hupia kohdallani, koska ryhdyin noudattamaan vegaani-ruokavaliota.

Vähänpä tiesin. Hiljattain nimittäin sain maistaa tätä jumalaisen ihanaa suklaakakkua, kun kyläilimme tuttavaperheen luona. Olemme sen jälkeen tehneet sitä peräti kolme kertaa lyhyen ajan sisällä.

Resepti on alun perin Kinuskikissa-blogista, jossa kakusta löytyy kaksikin versiota: mansikoilla koristeltu ja Halloween-teemalla toteutettu haamukakku.

Ohjeista poiketen koristelimme oman kakkumme vain koristerakeilla ja strösselillä (koska apukokkini näin päätti).


Käytimme myös pohjaan tuplamäärän Digestive-keksejä, jotta pohjasta varmasti tulisi kunnollinen. Maidottomia suklaalevyjäkin meiltä kakkuun upposi kaksi kappaletta.

Kakku on uskomattoman helppo ja nopea valmistaa: keksit murskattiin pohjaan, margariinit sekaan, vegaaninen taloussuklaa sulatettiin, soijakerma vatkattiin, täyte kaadettiin pohjan päälle ja koko ihanuus laitettiin muutamaksi tunniksi jääkaappiin. Syntyy siis käden käänteessä myös vähemmän taitavalta kakkumaakarilta!

Kakku tosiaan sopii useimmille erikoisruokavaliota noudattaville, sillä siihen ei käytetä gluteenia, munia tai maitotuotteita. Silti sitä ei uskoisi miksikään erityisruokavaliokakuksi – se on niin suussasulavan suklaista.

Kokeile vaikka itse! 

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

Vierailija

Tuo on tosiaan yksi parhaista kakuista ja niin helppo valmistaa! Vegaaniaspektista kannattaa huomioida, että suurimmassa osassa strösseleitä on liivatetta, joka on eläinperäistä. Raastettu suklaa toimii esimerkiksi todella hyvin kakun päällä jos strösseleitä ei löydy vegaanisena :)

Vierailija

Kannattaa huomioida allerhikoille tehdessä varsinkin keksit tarkkaan, tavalliset digestive keksit ei ole gluteenittomia ja gluteenittomat digestivet eivät ole maidottomia. On kuitenkin hyvä kakku myös muilla kekseillä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Taas se tuli todistettua: eivät seikkailupuistot ja kylpylät ole ainoa tapa saada onnellinen hymy lapsensa huulille. Vietimme kuopukseni Laurin kanssa viime viikonloppuna mukavan kahdenkeskisen päivän, jonka budjetti oli reilut kuusi euroa.

Asumme haja-asutusalueella, joten koko perheen voimin liikumme yleensä autolla joka paikkaan. Kotimme lähistöltä kun ei koulubussien lisäksi ole juurikaan tarjolla julkista liikennettä.

Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – 10-vuotias kuopukseni on innokas junabongari. Hän katselee YouTubesta tavallisten ihmisten kuvaamia junavideoita ja on hankkinut runsaasti rautatieaiheista nippelitietoa. 

Meillä viikonloput hujahtavat yleensä ohi esikoisen harrastusten merkeissä. Turhan usein kuopus saa viettää ison osan ajastaan videopelien kimpussa, kun toinen vanhempi on kuskausvuorossa ja toinen urakoi rästiin jääneitä kotitöitä.

Eräänä iltana, kun palasin töistä Helsingin päärautatieaseman läpi, aloin katsella ympärilleni uusin silmin. Tajusin, että sehän on varsinainen junafanin Mekka ja tulin ajatelleeksi, että Lauri ei ollut koskaan käynyt siellä ilman kiirettä.

Päätin unohtaa pyykkivuoret ja muut tulevan vapaapäivän varalle suunnitellut rästihommat ja ehdotin pojalle, että lähtisimme isosiskon treenien ajaksi junailemaan. Siis ajelemaan paikallisjunilla, ihan vain huvin vuoksi!

Voi sitä pojan silmien loistetta! Edeltävänä iltana hän valitteli mahakipua, koska jännitti tulevaa retkeämme. Oli mukavaa lohduttaa poikaa kertomalla, että junia kulkee joka päivä, eikä hän menetä mitään, vaikka reissu siirtyisi jollekin toiselle päivälle.

Niinpä me sitten lähdimme matkaan sunnuntaina iltapäivällä. Starttasimme Espoosta, josta tulimme E-junalla Helsinkiin. 

Helsingistä poika halusi lähteä Keravalle, koska siellä on hieno, vanha, puinen asemarakennus. Köröttelimme sinne N-junalla ja näpsimme muutaman kuvan asemalla. Ja sitten meitä potkaisikin onni, kun ykkösraiteelle tuli uudenmallinen R-juna, joka vei meidät nopeasti takaisin Helsinkiin.

Helsingin päässä otimme rauhallisesti. Sanoin pojalle, että voisimme hengailla siellä juuri niin kauan kuin hän haluaisi.

Niinpä ehdimme kiireettä ihailla hienon IC-junan tuloa Pieksämäeltä, toisen IC-junan lähtöä Tampereelle, kävimme välillä kahvilassa nauttimassa lämpimät kupposet sekä kakunpalaset ja palasimme vielä vastaanottamaan Pietarista saapuvan Allegro-junan.

Koko lysti oli kovin edullista:

  • Minulla on työmatkojen vuoksi kausilippu, jolla reissasin koko retken. (Aikuisen lippu matkakortilla Lähiseutu3-alueella maksaisi 6,32€.)
  • 7–16-vuotiaan lapsen Lähiseutu3-lippu maksaa 3,16€. Ostin pojalle kaksi lippua, sillä tällaisella lipulla vaihtoaika on 100 minuuttia, ja reissumme akselilla Espoo–Helsinki–Kerava–Helsinki–Espoo kesti yhteensä reilut kolme tuntia.
  • Kaakao, tee ja leivos sekä kakkupala aseman kahvilassa maksoivat 15€. (Tämän sijaan reissulle olisi toki voinut ottaa omat eväät.)
  • Koko junaretki irtoaisi siis periaatteessa hintaan 6,40€.

Raha tai sen säästyminen ei toki tällä retkellä ollut tärkeintä. Meillä oli kivaa, koska vietimme kiireetöntä aikaa yhdessä: poika sai päättää, minne menisimme, ja minä sain katsella tuttuja paikkoja uudesta vinkkelistä lapsen silmin:

  • En tajunnutkaan, kuinka jännä paikka Helsingin rautatieasema oikeastaan on.
  • En ollenkaan ymmärtänyt, että Keravan puinen asemarakennus on kovin kaunis.
  • Enkä todellakaan tiennyt kaikkia kiinnostavia yksityiskohtia A-, N- ja R-junien reiteistä tai eri-ikäisten lähijunavaunujen sekä vetureiden eroista tai yhtäläisyyksistä. 

Oletko sinä viettänyt lapsesi kanssa laatuaikaa itsellesi tutuissa ympyröissä?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidädän autossa on perhematkoilla parin viikon ajan kuunneltu ahkerasti klassikkomusikaalia nimeltä Cats. Kävimme katsomassa sen jonkin aikaa sitten Hartwall Arenalla.

Epäröin ensin, kannattaako esitykseen mennä koko perheen voimin, sillä kuopuksemme Lauri on opiskellut vasta reilun vuoden verran englantia, eikä esityksessä ollut tekstitystä. Huoleni oli turha!

Näin 10-vuotias Lauri-poika kertoo omin sanoin musikaalielämyksestään:

No aluksi ajattelin että se olisi tylsä (minä kun en oikein ole näistä musikaaleista niin perustanut). En vielä tiennyt kuinka hieno kokemus se oli, nähdä Cats livenä.

Suostuin kuitenkin tulemaan koska tiesin Hartwal Areenan siaitsevan Pasilan Juna-Aseman liepeillä ja voisin ottaa muutaman juna-kuvan koska tykkään junista ja niiden kuvaamisesta.En kuitenkaan kerennyt sillä meille tuli hirvittävä kiire ehtiä näytökseen.

Aluksi se vaikutti hyvin valaistulta sillä alussa välkehteli pelkkiä valoja. Sitten tuli yksi kissa, toinen, kolmas, neljäs, monia vuoron perään.

Sitten kissat juttelivat jotain. En tiedä mitä sillä näytteliät puhuivat englantia enkä osaa vielä kovin hyvin englantia. Sen verran sain kuitenkin selkoa, kuka kissojen johtaja oli, erityisten henkilöiden nimet ja ehkä mikä oli heidän teamin nimi. Se oli muistaakseni Mystical Cats tai jokin sellainen.

Myös sain tietää että he kokoontuvat vain kerran vuodessa täydenkuun aikaan.Hienoa laulua oli ja tanssi myöskin oli hienoa. Perfecto musikaali.

Minun suosikki hahmoni olivat yksi lihava kissa joka steppasi, kissa joka oli elänyt jo monta kisssan vuotta ja Johtaja kissa. Myöskin Pahis kissa ja kissa jota syrjittiin nimeltänsä Grizabella (jos nyt oikein muistan) olivat hienoja. Esityksen jälkeen ajattein että se oli hieno esitys, Juna-kuviakin sain muutaman.

Mutta oli hauskaa kirjoittaa kiitos ja hei hei.

13-vuotias Venla on jo kokenut musikaaleissa kävijä, mutta häneenkin esitys teki vaikutuksen:

Olin Hartwall Areenan ovista sisään astuessani erittäin innoissani, kuten arvata saattaa - olenhan ehdoton musikaalifani, kuten  aiemminkin olen kertonut.

Cats oli musikaalina erilainen kuin aiemmin näkemäni. Puhuttuja vuorosanoja ei ollut lähes ollenkaan, sen sijaan lavalla tanssittiin joka hetki.

“Was it Mungojerrie or Rumpelteazer?”, kyselevät kissa-asuiset näyttelijät duetossaan heittäen samalla huimia voltteja kevyen ja vaivattoman näköisesti. Pääni menee pyörälle pelkästä ajatuksesta.

Lavasteiden yksinkertaisuudesta yllätyin suuresti. Maailman suosituin musikaali näyteltiin läpi lavasteita vaihtamatta!

Nurjempia puolia musikaalissa ovat pitkät esittelyt, jotka eivät vie aktiivisesti juonta eteenpäin. Niitä on monta… Näin vajavaisen englanninymmärryksen omaavana en ehkä saanut esittelyistä kaikkea irti.

Eniten musikaalissa pidin lopusta. Macavity-laulua olin kuunnellut etukäteen ja odotin siltä suuria. Odotukseni ylittyivät! Olen näet yleisesti ottaen todella perso erikoistehosteille ja -effekteille, ja niitä oli tarjolla. Jessssss!

Ja lopussa oli tietenkin Joanna Ampilin laulama Memory. En keksi sanoja kuvaamaan sitä. Kannatti tulla ihan vaikka vain kuullakseen tuon kappaleen. Miau!

Kai-isäkin nautti showsta:

Voin rehellisesti tunnustaa pitäväni musikaaleista ja oopperoista yli kaiken. Lapsuusaikaan Pohjanmaalla niitä ei ollut juuri mahdollisuus päästä kokemaan, mutta maailmalle lähdettyäni ja alkuun päästyäni olen nauttinut joka esityksestä.

Olen nähnyt hyviä ja vielä parempia esityksiä, mutta kaikki ovat katsomisen arvoisia: musiikkia, liikettä, väriä, pukuja, lavastusta ja tehosteita. Kaikki tämä ammattilaisten tekemänä, yhdessä ison yleisön kanssa koettuna, on aisteja hivelevää ja parhaimmillaan tunteisiin vetoavaa taidetta. Niin myös Cats.

Vuodesta 1980 lähtien esitetty, maailmankuulu musikaali on matkannut ympäri maailmaa. Esiintyjät ovat vuosien saatossa vaihtuneet moneen kertaan, mutta tarina on pysynyt samana.

Monia hienoja yksityiskohtia jäi mieleen, mutta erityisesti esiintyjien taidokas suoritus lukuisissa fyysisesti vaativissa rooleissa, joissa tanssin ohella pitää samanaikaisesti pystyä laulamaan puhtaasti.

Lisäksi haluan mainita ikivihreän Memory-kappaleen, jonka Grizabellan rujossa roolissa esiintynyt Joanna Ampil lauloi kerrassaan upeasti täyteläisellä äänellään.


Entä minä sitten? Nautin musiikista, väreistä, tunnelmasta, esiintyjien akrobaattisista tanssitaidoista ja viiltävänkauniista lauluesityksistä. Eniten nautin lasten ilosta.

Suomessa monet esitykset on luokiteltu erikseen lapsille tai aikuisille suunnatuiksi. Yhteiskunnassamme lapset ja aikuiset on monilla elämänalueilla rajattu toisistaan erillisiksi kuluttajaryhmiksi, onhan meillä ravintoloissakin erikseen lasten ruokalistat.

Tämän kokemuksen pohjalta tuntuu, että se on vähän turhaa. Omat koululaiseni olivat juuri sopivassa iässä ainakin tähän esitykseen, vaikkei sitä markkinoitukaan minään "koko perheen showna".

Oletko sinä käynyt lasten kanssa teatterissa tai musikaaleissa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (1)

C

Vein esikoisen joskus aikoinaan 5-vuotiaana katsomaan Maija Poppasta. Lapsen oli eka vähän vaikea ymmärtää, että ne ihmiset ihan oikeasti olivat siellä lavalla - kun oli tottunut katsomaan elokuvia. Tarina tempaisi mukanaan ja poika nautti ihan mielettömästi. Kuopus on villimpää sorttia ja suhtaudun varauksella hänen viemiseensä teatteriin - vaikka toki lasten näytelmässä ehkä ymmärrettäisiin pientä ääntä ja liikettä katsomossa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Palasin hiljattain Berliinistä yhdistetyltä työ- ja lomamatkalta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ruokailin kaupungissa yrittäen noudattaa vegaaniruokavaliota.

Kasvisruokaa ei ollut aina aivan yksinkertaista löytää, Saksa kun on makkaroiden luvattu maa. Näillä konsteilla kasvisvoittoinen ruokavalio kuitenkin onnistui:

1. Lataa Happy Cow -sovellus

Suunnistin keskustassa kännykkä kädessä ja käytin apunani Happy Cow –kännykkäsovellusta, joka hyödyntää GPS:ää ja kartoittaa lähistön vegaaniset tai vegetaristiset ruoka- ja ostospaikat.

Sovelluksen lataaminen maksaa muutaman euron, mutta se oli joka sentin arvoinen! Sen avulla löysin esimerkiksi aivan toisen hotellini vierestä, läheiseltä sivukadulta ravintolan, josta sain elämäni parasta maapähkinä-currya.

Melkein ravintolaa vastapäätä taas oli luomu- ja vegetuotteita myyvä ruokakauppa, ”Berliinin Ruohonjuuri”, josta löysin itselleni aamupalaksi mantelimaitoa sekä herkullista, vähän erikoisempaa mysliä.

Happy Cow paikantaa kännykkäsi ja näyttää sinulle listan lähellä olevista ruokapaikoista sekä kertoo etäisyyden niihin. Vielä kätevämpää on katsoa lähistön kohteita kartalla, josta näkee myös suoraan reitin niihin.

2. Muista Alnatura-luomuketju

Berliinin "Ruohonjuuri" on nimeltään Alnatura - aivan mainio ruokakauppaketju, joka kehittää luonnonmukaisia ​​tuotteita. Kauppojen valikoimissa on paljon ketjun omia luomutuotteita.

Alnatura-liikkeitä on useampi eri puolella Berliiniä.  Saksassa ja Sveitsissä liikkeitä on yhteensä yli 100. Itse asioin Stadtmitten lähellä olevassa Friedrichstrassen myymälässä. 

Jos normi-markettien tai kivijalkakaupojen valikoimista ei löydy vaihtoehtoja, kannattaa  tsekata tämä. Itse löysin sieltä iltapalaksi niin hyvää chia-kaakaonibsi-taatelimysliä, että sitä oli pakko tuoda kotiin asti.

3. Adam & Eve -salaattibaari

Osoite: Else-Ury Bogen, 603, Savignyplatzin metroaseman tuntumassa

Vietimme Berliinissä ensin viikonloppua mieheni kanssa, jolloin majoituimme Länsi-Berliinin puolella Charlottenburgissa. Sieltä  löysimme Happy Cow:n avulla kivat ruokapaikat sekä aamupalaa että päivällistä varten.

Emme ostaneet aamiaista hotellista, vaan kipitimme aamupalalle Savignyplatzin metroaseman tuntumaan, Adam & Eve -salaattibaariin. Sieltä saa salaattien lisäksi muun muassa keittoja, voileipiä ja tuorepuristettuja mehuja.

Söin itse aamiaiseksi vegaanisen avokado-wrapin, jossa oli runsaasti salaattia, avokadoa, papuja ja maissia sekä vegaanista majoneesia. Puolisoni otti avokado-bagelin, jossa oli lisäksi kermajuustoa.

Ehdoton suositus on paikan inkiväärishotti! 4cl tuimaa inkiväärimehua päärynämehuun sekoitettuna on ihan paras tapa aloittaa aamu! Nautin wrappini kanssa myös taivaallista, mantelimaitoon tehtyä kurkumalattea.

Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että paikasta ei saa ollenkaan kahveja. Lisäksi kannattaa huomioida, että paikka ei ole sunnuntaisin auki.

4. Intialainen ravintola Satyam

Osoite: Goethestraße 5, Charlottenburg

Charlottenburgissa  sijaitsevaa intialaista Satyam-ravintolaa kehuttiin jossain nettijutussa jopa Berliinin parhaaksi, eikä suotta. Paikan hinta-laatusuhde on aivan ylivoimainen.

Ravintolan erikoisuus ovat ayurvediset annokset, eli intialaisen ajatteluun perustuvat, erilaisille kehotyypeille parhaiten soveltuvista ruoka-aineista tehdyt annokset. Emme kuitenkaan kokeilleet niitä, sillä muut annokset kiehtoivat meitä enemmän.

Toinen Satyamin erikoisuus ovat annokset, joihin tuodaan joka viikko tuoreita raaka-aineita aina Intiasta asti. Minä kokeilin yhtä niistä eli munakoisocurrya, joka oli tosi herkullista.

Satyam oli ensimmäinen paikka Berliinissaä, joka alkoi tarjota asiakkaille täysin vegetaristisia annoksia. Ravintola on toiminut samalla paikalla jo vuodesta 1989. Ruooassa käytetään tuoreita, mahdollisimman luonnonmukaisia raaka-aineita.

Alkupalaksi tilasimme samosa-nyyttejä sekä kikherne-muhennoksen naan-leivän kanssa. Alkupalat maksoivat 2-3 euroa ja annokset olivat niin valtavat, että ne yksin olisivat mielestäni riittäneet ateriaksi.

Pääruokien hinnat vaihtelivat 7,5-8,5 euron välillä, eli maittavalle kahden henkilön illalliselle tuli hintaa yhteensä vain kolmisen kymppiä. Lämmin suositus!

5. Savory Chai

Osoite: Kronenstraße 70 (lähellä Stadtmitten metroasemaa)

Kokous, johon osallistuin alkuviikolla työn puolesta, järjestettiin aivan Berliinin keskustassa. Hotellini oli lähellä Stadtmitten-metroasemaa, jonka tuntumasta löytyi tosi kiva aasialainen ravintola.

Kaakkois-Aasian keittiötä edustava Savory Chai käyttää myös paljon tuoreita vihanneksia, yrttejä ja hedelmiä, mutta vain harvoissa annoksissa lihaa.

Tilasin itselleni punaisen tofu-curryn maapähkinäkastikkeella ja se oli valehtelematta paras punainen curry, jonka olen koskaan syönyt! (Tai sitten minulla oli tosi nälkä illan joogatunnin jälkeen.)

Annoksessa oli kiva säväys chiliä ja runsas, täyteläinen maapähkinä-kookosmaitokastike. Paprikansuikaleet sekä kesäkurpitsanviipaleet olivat juuri sopivan al dente ja tofu päältä mukavan rapeaa.

Annos valmistui viidessä minuutissa ja maksoi 8,5 euroa.

Bonusvinkki: Berliinin kivoin vaatekauppa Who killed Bambi?

Osoite: Litfassplatz 2, lähellä Hackescher Markt -metroasemaa

Olen käynyt Berliinissä kolme kertaa ja joka kerta olen käynyt katsastamassa Who killed Bambi -putiikin vaatevalikoiman.

Ensimmäisen kerran kävin siellä vuonna 2007, kun kierrätysmateriaaleja käyttävät vaateliikkeet olivat vielä Suomessa harvinaisia. Löysin itselleni söpön tunikan, jonka kangas on ennen ollut todennäköisesti ikkunaverho.

Toisella kerralla, vuonna 2010, vein puolisonikin paikalle ja hänkin tykästyi vaatteiden vaihtoehtoiseen tyyliin. Mies, joka ei yleensä juurikaan shoppaile vaatteita, löysi itselleen sieltä useamman t-paidan ja hupparin.

Who killed Bambi? saattaa näyttää punk-kaupalta ulkoapäin, mutta liikkeen vintage-valikoimat kannattaa rohkeasti katsastaa! Tällä kertaa emme kuitenkaan löytäneet sieltä vaatteita, sillä myymälässä oli vielä turhan paljon kesän mallistoa myymättä.

Sen sijaan löysin itselleni tällaisen hauskan laukun. Olen jo pitkään etsinyt olkalaukkua, johon mahtuisi läppäri ja jossa olisi jokin "juju". Tämä laukku oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Mitkä ovat sinun lempipaikkojasi Berliinissä?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram