Kirjoitukset avainsanalla elämys

Oletko tullut ajatelleeksi, miten mainokset syntyvät? Ehkä olet suunnitellutkin,  että ryhtyisit malliksi mainoksiin.

Itse luulin aikaisemmin, että useimmat tv- ja lehtimainosten esiintyjät ovat ammattimalleja tai -näyttelijöitä. Viime vuonna minulle selvisi, että niin ei kuitenkaan ole.

Sain vuonna 2017 nimittäin mahdollisuuden esiintyä kolme kertaa mainoskuvauksissa. Keväällä olimme Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen mainoskuvauksessa, jossa olimme Plan B -uusiotuotteiden kesä- ja syysvaatteiden valokuvamalleina.

Kesällä suoritin joogaopettajatutkinnon Happy Jack Yoga -organisaation valmennuksessa.

Valmennus muutti elämäni monella tavalla. Annoinkin mielelläni haastattelun kameran edessä, kun olin suorittanut tutkinnon ja valmistunut.

Joulun alla oli kolmas mainoskuvaukseni Discoveryn tuottamassa mainoksessa. Siellä kuvattiin Pyeongchangin talviolympalaisten kotikatsomon kisatunnelmia esittävä mainos, jota esitetään parhaillaan Tv5:lla sekä elokuvateattereissa. 

TV5 esittää kisojen ajan 9.-25.2.  runsaasti olympiaohjelmaa. Suomen miesten jääkiekkopelit sekä olympialaisten ratkaisupelit nähdään TV5:lla yksinoikeudella.

Tässä kolme  asiaa mainoskuvausten kulissien takaa, joita et kenties tullut ajatelleeksi:

Mainokseen päätyy vain jäävuoren huippu kuvamateriaalista

Kaikissa kuvauksissa, joissa olen ollut mukana, on materiaalia kuvattu vähintään kokonaisen päivän ajan. Joogaopettajakoulutuksessa kuvaaja seurasi kameran takaa ryhmäämme monta päivää aamusta iltaan.

Silti jokaisella kerralla lopullista, julkaistavaa materiaalia on tullut vain muutama minuutti tai pari kuvaa. Valmiita mainoksia katsellessa ei tavallinen ihminen tule ajatelleeksi, mikä määrä työtä tuotoksen takana on.

Helposti voisi luulla, että nuo muutama mainosminuutti kuvataan yhdellä otolla pikaisesti, mutta ei. Yksittäistä, simppeliä liikettä saatetaan hioa kymmeniä kertoja, ja kuvaaja saattaa poimien tuhansien kuvausminuuttien joukosta vain muutamat, mieleenpainuvat sekunnit, joita ei välttämättä käsikirjoituksessa olekaan.

Lisäksi kuvauksissa on uskomattoman paljon porukkaa: on puvustajaa, maskeeraajaa somistajaa ja kamera- sekä valohenkilöstöä...

Amatööri on kuvauksissa kuningas

Jokaisella kolmella kerralla, kun minua on kuvattu, olen tuntenut oloni hemmotelluksi. Kuvausryhmä pyrkii kaikilla tavoin varmistamaan, että esiintyjillä on kaikki hyvin - onhan se paras edellytys kuvausten onnistumiselle.

Tavis tunteekin itsensä kuvauksen päähenkilöksi, vaikka loppujen lopulta saattaakin vilahtaa mainoksessa vain ohikiitävän hetken ajan.

Esimerkki hemmottelusta on se, että kuvauksissa on yleensä valtavasti hyvää ruokaa. Verensokerin pysyminen tasaisena kun on esiintyjille tärkeää....

Kuvauksissa voi olla paljon luppoaikaa

Tämä toki riippuu roolistasi. Mutta jos olet pienessä osassa, enemmistö  kuvauksista voi olla oman esiintymisvuoron odottelua.

Siksi kuvauksiin kannattaakin varata mukaan ajanvietettä. Itse otin läppärin mukaan ja hoitelin vuoroani odotellessa rästitöitä pois.

--

Miten mainosmalliksi sitten pääsee? Joskus taustalla voi olla vain tuuria: Plan B -malleiksi pääsimme, koska olimme tehneet aiemminkin blogin kautta yhteistyötä Kierrätyskeskuksen kanssa, ja joogaopettajakoulutuksessa lähes jokaista valmistunutta haastateltiin mainosvideolle.

Sen sijaan olympialaismainokseen minut valittiin Suomen Roolituspalvelun kautta. Se on Suomen suurin casting-toimisto, jonka rekisteristä haetaan esiintyjiä elokuviin, tv-sarjoihin, mainoksiin sekä musiikki- ja yritysvideoihin.

Minä ja Venla liityimme rekisteriin jonkin aikaa sitten. Rekisteriin voi liittyä kuka tahansa: kaikenikäisiä, -näköisiä ja -kokoisia esiintyjiä tarvitaan, eikä aiempaa näyttelemiskokemusta tai täydellistä suomenkielentaitoa tarvitse olla.

Oletko sinä pohtinut, miten mainokset syntyvät?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (4)

Vierailija

Paljonko mainoksista mukana olikoille maksetaan? Esim. Tuo kisakatsomomainos.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vietimme joululomalla muutaman päivän Liettuan pääkaupunki Vilnassa lasten kanssa. Talvinen, tunnelmallinen, jouluvalojen valaisema kaunis kaupunki onnistui yllättämään meidät iloisesti.

Tekemistä ja näkemistä riitti pitkän viikonlopun ajaksi kouluikäisten lasten kanssa ihan kiitettävästi. Ravintoloiden edullinen hintataso (turistialueen ulkopuolella) oli myös positiivinen seikka.

Vilnassa asuu  suunnilleen saman verran asukkaita kuin Helsingissä.  Aivan keskustan tuntumassa on vaikuttavia, siistejä ja moderneja rakennuksia, mutta mitä lähemmäs rautatieasemaa mennään, sitä vaatimattompaa on rakennusten ulkoasu. Laitakaupungilla näkee vielä paljon neuvostoaikaisia, tiilestä rakennettuja laatikkotaloja.

Ei suomalaisturistien laumoja kuten Tallinnassa!

Eniten turisteja Vilnassa on kesä-heinäkuussa, eli meidän vierailumme joulun välipäivinä osui mukavan hiljaiseen ajankohtaan. Muita suomalaisia ei kaupungissa juuri näkynyt!

Vilnassa on eniten nähtävää tuomiokirkon läheisyydessä sekä Raatihuoneen aukiolla. Joulun välipäivinä raatihuoneen edustalla on näytös, jossa rakennuksen seinään heijastetaan otteita rakastetuista balettiklassikoista kuten Pähkinänsärkijästä.

Aukiolla on joulun aikaan upeasti valaistu jättimäinen joulukuusi, jota ympäröivät myyntikojut. Niistä saa käsitöitä, koruja, keramiikkaa herkkuja ja kuumaa juotavaa. Markkinat ovat aukiolla tammikuun loppuun saakka.

Vilnan kaunis vanhakaupunki on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994. Vanhankaupungin pääkadun varrella on kivoja kahviloita ja myymälöitä, joista voi ostaa esimerkiksi meripihkakoruja tai muita matkamuistoja.

Raatihuoneen aukion takana sijaitsee mäenharjanne, jossa kohoaa Gedeminaksen torni. Se on Vilnan varsinainen maamerkki. Emme käyneet tornissa, jota ympäröivät rakennustelineet, mutta nautimme annoksen historiaa käymällä Pyhän Annan kirkossa. 

Mahtava goottilaistyylinen kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1500, ja se on pysynyt lähes muuttumattomana jo vuosisatojen ajan. Sen sisällä on upeita barokkikalusteita ja kaunis alttari.

Museoita lasten mieleen

Vilnassa olisi ollut museoita moneen lähtöön, mutta valitsimme omalle vierailullemme ne, jotka ilahduttivat eniten lapsia: Rautatiemuseon ja Illuusiomuseon.

Rautatiemuseeoon pääsi majapaikastamme johdinautolla. Entisissä neuvostomaissa näitä erikoisuuksia vielä näkee, ja matka olikin elämys erityisesti 10-vuotiaalle Lauri-pojalle, joka ei ollut ajellut sellaisen kyydissä aiemmin.

Rautatiemuseo sijaitsee kätevästi Vilnan rautatieaseman rakennuksessa. Sisäänpääsymaksu ei paljoa kukkaroa köhdytä: hinta aikuiselta oli 1,80€ ja lapselta vain 0,80€. 

Museossa oli poikkeuksellisen paljon radanrakennuskalustoa. Varsinaisia junia tai kokonaisia vaunuja siellä ei ollut, mutta sivuhuoneessa oli hauska lapsille tarkoitettu huone, jossa sai ihailla kivoja pienoisrautatiemalleja ja hassutella.

Vielä hienompi elämys oli Illuusiomuseo, joka oli kuin Linnanmäen entinen vekkula, mutta monta kertaa laajempi. Siellä oli isoja ja pieniä huoneita ja esineitä, joissa toiminnan, oivallusten ja tarinoiden kautta osoitettiin, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää.

Museossa on tilaa 400 m2 kahdessa kerroksessa. Sisäänpääsymaksu on 10€, ja siihen sisältyvät myös erilaiset tapahtumat, joita museossa järjestetään. Meidän vierailupäivänämme museossa oli hieno valonäytös.

Vilnassa on myös muita outoja ja hauskoja nähtävyyksiä kuten maailman ensimmäinen Frank Zappan patsas. Se pystytettiin paikalleen vuonna 1995.

Zappan patsas sijaitsee asuintalojen reunustamassa puistossa osoitteessa Kalinausko gatve 1, hieman vanhankaupungin ulkopuolella. Patsaan lisäksi aluetta koristavat muusikosta maalatut maalaukset.

Vilnassa oli kotimaan tavoin joulun välipäivinä alennusmyynnit ostoskeskuksissa. Keskustassa oli yksi iso ostoskeskus (Europa) ja sen ulkopuolella olisi ollut useampikin.

Valitsimme shoppailupäivän kohteeksi Akropolis-ostoskeskuksen, joka on kaupungin ostoskeskuksista suurin. Siellä on valtava määrä vaate- ja kenkäkauppoja sekä ravintoloita. Keskus muistutti kovasti Vantaan Flamingoa, sillä sen yhteydessä oli myös elokuvateatteri ja vieressä iso vesipuisto.

Akropoliksessa hinnat olivat ehkä aavistuksen pienemmät kuin Suomessa (alennusprosentit tosin vähän hämäsivät meitä). Keskuksessa oli myös useita merkkiliikkeitä kuten Tommy Hilfiger, Marco Polo ja Gucci. Niihin tosin meillä ei ollut mitään asiaa..

Lisää Vilnan nähtävyyksistä ja kohteista kannattaa etsiä virallisilta matkailusivuilta.

Oletko sinä käynyt Vilnassa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

C

Enpä ole koskaan käynyt Vilnassa. Meidän perhe välttelee yleensä lomakohteita, joissa on vaarana törmätä muihin suomalaisiin - kiitos siis vinkistä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kello on puoli yhdeksän illalla. Venesatamassa on rauhaisaa, läheisessä metsässä eläimetkin ovat jo käyneet nukkumaan. Ja sitten parkkipaikalle kaartaa auto, ja kohta kaksi retkeilijää tarpookin jo läheisen sillan yli, metsän siimekseen.

Päätimme Patrikin kanssa tehdä kuntalähettiläiden nimissä pienen tutustumisretken Linlon ulkoilualueelle. (Patrik Pyöriä on I’m Bluen tuotantopäällikkö ja Kirkkonummen kuntalähettiläs, kuten minäkin.) Koska kalenteri oli meillä molemmilla melko täynnä, sijoittui retkemme melko epätavalliseen ajankohtaan: tiistai-iltaan.

Niin me sitten kävelimme leveää polkua luoden valoa taskulampuillamme puiden pimeyteen. Onneksi matkamme ei ollut pitkä, vaan Linlon lähin  “erämökki” ja tulentekopaikka olivat vain lyhyen kävelymatkan päässä. 

Saavuttuamme mökille hakkasimme nuotiopuita (myönnän häpeissäni, että partiotaustastani huolimatta tässä kohtaa olin vain henkisenä tukena ja taskulampun pitäjänä.) Siten totesimme tosin pienen ongelman: olimme valinneet retkeilyillaksi hieman väärän ajankohdan. Aiemmin päivällä oli satanut, ja puut, jotka olimme valinneet nuotioon, olivat kaikki kosteita. 

Niin me sitten yritimme saada nuotion syttymään. Ja yritimme uudestaan. Ja vielä.

Patrik meni pilkkomaan lisää puita, ihan pieniä lastuja, joihin tuli tarttuisi helpommin. Ja minä kumarruin kytevän hiilloksen ääreen ja puhalsin siihen keuhkojen täydeltä. Ja laitoimme nuotioon talouspaperia. Ja yskimme savua. 

Ja sitten luovutimme. Päätimme paistaa makkarat siinä pienessä tulentekeleessä, jonka olimme saaneet aikaan. 

Loppujen lopuksi meillä olikin oikein hauskaa.

Venelaitureiden valoista ja nuotiosta sai kauniita kuvia. Eväämme – makkarat ja Patrikin tuomat I’m Bluen limsat – maistuivat kaiken nuotion kanssa taistelemisen jälkeen paremmilta kuin ikinä. 

Sytytin elämäni ensimmäisen tulitikun (okei, nyt kaikille Suomen partiolaisille tulee kyynel silmäkulmaan: onnistuin keplottelemaan itseni koko sudenpentuajasta läpi, ja ansaitsemaan vielä tulenteko -merkinkin ilman että sytytin ainoatakaan tulitikkua). No hyvä on, myönnetään, se oli takkatikku, mutta siitä se lähtee.

Oi metsä, jotain taikaa sinussa aina on. Vaikka kaikki ei menisikään aivan kuten oppikirjassa. 

Retkeläiset saapuivat parkkipaikalle savunhajuisina ja leveästi hymyillen.

Millaisia kokemuksia sinulla on metsäretkistä?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (1)

Eevade Hienohelma, akela

Venla, miten on mahdollista, että en huomannut sun olematonta tulentekoa? Mutta muistan varmaan oikein, että sä olit kyllä haka vuolemaan kiehisiä?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Näin vuoden pimeimpään aikaan kaipaan lohduksi kaikkea makeaa... Aikaisemmin mässäsin marraskuussa suklaalla kuin pieni porsas mutta tänä vuonna luulin jo, että suklaaherkuttelu on unohdettua hupia kohdallani, koska ryhdyin noudattamaan vegaani-ruokavaliota.

Vähänpä tiesin. Hiljattain nimittäin sain maistaa tätä jumalaisen ihanaa suklaakakkua, kun kyläilimme tuttavaperheen luona. Olemme sen jälkeen tehneet sitä peräti kolme kertaa lyhyen ajan sisällä.

Resepti on alun perin Kinuskikissa-blogista, jossa kakusta löytyy kaksikin versiota: mansikoilla koristeltu ja Halloween-teemalla toteutettu haamukakku.

Ohjeista poiketen koristelimme oman kakkumme vain koristerakeilla ja strösselillä (koska apukokkini näin päätti).


Käytimme myös pohjaan tuplamäärän Digestive-keksejä, jotta pohjasta varmasti tulisi kunnollinen. Maidottomia suklaalevyjäkin meiltä kakkuun upposi kaksi kappaletta.

Kakku on uskomattoman helppo ja nopea valmistaa: keksit murskattiin pohjaan, margariinit sekaan, vegaaninen taloussuklaa sulatettiin, soijakerma vatkattiin, täyte kaadettiin pohjan päälle ja koko ihanuus laitettiin muutamaksi tunniksi jääkaappiin. Syntyy siis käden käänteessä myös vähemmän taitavalta kakkumaakarilta!

Kakku tosiaan sopii useimmille erikoisruokavaliota noudattaville, sillä siihen ei käytetä gluteenia, munia tai maitotuotteita. Silti sitä ei uskoisi miksikään erityisruokavaliokakuksi – se on niin suussasulavan suklaista.

Kokeile vaikka itse! 

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

Vierailija

Tuo on tosiaan yksi parhaista kakuista ja niin helppo valmistaa! Vegaaniaspektista kannattaa huomioida, että suurimmassa osassa strösseleitä on liivatetta, joka on eläinperäistä. Raastettu suklaa toimii esimerkiksi todella hyvin kakun päällä jos strösseleitä ei löydy vegaanisena :)

Vierailija

Kannattaa huomioida allerhikoille tehdessä varsinkin keksit tarkkaan, tavalliset digestive keksit ei ole gluteenittomia ja gluteenittomat digestivet eivät ole maidottomia. On kuitenkin hyvä kakku myös muilla kekseillä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram