Kirjoitukset avainsanalla lenkkimaisemat

Olin tämän viikon kotimiehenä eli kesäleskenä, kun muu perhe lähti lomailemaan mummolaan ja minä jäin vielä töihin etelään. Pohdin hetken, olisinko jatkanut yksinolosta nauttimista ja jäänyt itsekseni kotiin myös viikonlopuksi mutta sitten ikävä voitti, hyppäsin perjantaina junaan ja tulin perästä anoppilaan viikonlopun viettoon.

Minun oli tarkoitus käsitellä miniloman aikana Viron-matkan kuvat, jotta olisin viimein saanut jatkettua lupaamaani matkakertomusta blogissa. Se jäi aikomukseksi, sillä vanhuus ilmeisesti ei tule yksin: kamerani muistikortti unohtui kotikoneeseen eli en vieläkään pääse kertomaan teille ihanista Muhun ja Saarenmaan saarista... No, lomamuistot ovat vielä kirkkaina mielessä, eli ehtiihän sitä.

Olen kesällä osallistunut laiskasti valokuvaushaasteisiin mutta tällä kertaa inspiroiduin Scavenger Hunt Sunday -haasteen teemoista, jotka ovat:
1. Down the Street
2. Beneath My Feet
3. Faceless
4. Blurry
5. Red, White and Blue

Valokuvaushaasteet ovat hauskoja, koska ne pakottavat katselemaan ympärilleen uusin silmin. En ole aikaisemmin huomannutkaan, kuinka kuvauksellisia anoppilan maalaismaisemat ovat.

Tämä alue on todellista maaseutua: lähimpään taajamaan on parikymmentä kilometriä ja kylässä on vain viitisensataa asukasta. Alue on kuulemma joskus aikoinaan ollut pelkkää suota. Monet seudulla harjoittavat maataloutta. Nämä kaksi seikkaa, suo ja maatilat, tekevät yhdessä sen, että itikoita - erityisesti hyttysiä ja paarmoja - täällä riittää.

Red, White and Blue

Down the "Street" in the countryside
Beneath My Feet: Soil that used to be swamp

Blurry selfie on a puddle

Mosquito hat is a useful down here but it makes me almost Faceless

Joskus ennen ihan turhauduin, kun kauniina kesäpäivinäkään ei täällä päin viitsinyt lähteä pitkälle lenkille, koska hyttyset ja paarmat kiusasivat niin kauheasti. Sittemmin olen ymmärtänyt, että on vain juostava kovempaa, jotta pääsee niitä karkuun.

Lomailetko sinä usein keskellä syvintä maaseutua?

----
I've spent the weekend deep in the countryside visiting my parents in law. They live in a village in which there are about 500 people. There's 20 kilometers to the center of the town. 
This area used to be swamp ages ago and there are many farms around. That's why there are plenty of mosquitoes and other insects everywhere.
Thanks to Scavenger Hunt Sunday photo hunt I realized how picturesque it is down here after all.  And during the years I've learnt that even the mosquitoes don't matter. It's just a matter of protection and attitude, I guess...

Do you often spend time in the countryside?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (14)

12/14 | 

Mä olen niin allerginen kaikille pistoksille, että yritän ihan tosissani vältellä paikkoja joissa on paljon öttösiä.
Aivan ihanat maisemat siellä on ja hurjan kaunis on tuo kuva, jossa on sininen tynnyri.
Mukavaa sunnuntaita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pohdin aamulla, lähtisinkö metsään lenkille vai kuntosalille repimään rautaa. Kauaa ei tarvinnut pähkäillä, kun olin jo ovella ja sujahdin linnnunlaulun keskelle toiseen maailmaan: valoisaan, vihreään ja tuoksuvaan.
 

Metsätie

Oma piha ja lähimetsät ovat tulleet minulle vuosi vuodelta rakkaammiksi. Joskus ulos ei millään viitsisi lähteä, mutta sisään tullessa ei ikinä kaduta, että tuli lähdettyä.

Sama fiilis tuli usein jo, kun olin kotona hoitovapaalla lasten kanssa. Vaikka sisällä uhmaikäisten mielestä kaikki oli pielessä, lasten mieli rauhoittui nopeasti, kun pääsimme raikkaaseen ulkoilmaan. Eväsretki metsään oli aina Suuri Seikkailu, vaikka se olisi suuntautunut vain kivenheiton päähän kallion laelle.

 

 

Koiranputki

 

 

 

 

 

Pieni Lintu -blogissa MakroTex-kuvahaasteen teema on Kesäkuu. Tämän postauksen kuvituksena on  parhaita otoksia kesäkuun alun metsäretkiltä ja kotipihasta.

Jos luonto tulee vuosi vuodelta tärkeämmäksi, onko se oire vanhuudesta tai ainakin keski-ikästä? Kun muutimme nykyiseen asuntoomme haja-asutusalueelle muistan, kuinka joku tuttavamme sanoi sen olevan lopun alkua. Pian meitä ei enää ikinä saisi keskustaan baariin tai edes ostoksille - haluaisimme vain jäädä kotiin nysväämään puutarhatöihin.

Tämä tuli mieleeni viikonloppuna, kun kuopsutin onnellisena kuokka kädessä koko sunnuntain. Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli...

 

 

Vuorenkilpi

 

 

 

 

Voikukkakin voi olla kaunis läheltä
 

Viime aikoina olen muutenkin tuntenut itseni vanhaksi. Vanhuus ei tule yksin mutta voiko se vyöryä päälle yllättäen?

Osaksi tunne johtuu siitä, että haastattelin viime viikolla nuoria työnhakijoita. Rekrytoimme tiimiini junioritason osaajaa - ja voi kuinka hätkähdyttävän nuoria kandidaatit olivatkaan. Osa heistä olisi voinut olla lapsiani.

Lisäksi ällistyin jälleen kerran siitä, kuinka osaavia nykynuoret ovat. Millaiset esiintymistaidot heillä on, mikä itsevarmuus, kielitaito - ja kuinka laajasti sekä oivaltavasti jopa vähäisemmälläkin työkokemuksella varustetut hakijat osasivat vastata kysymyksiin!

En minä ollut tuollainen vähän päälle parikymppisenä. Olenko vieläkään? 
 

...puhkesivat nopeasti kukkaan

Tuntuu, että mitä enemmän vuosia kertyy tajuaa, kuinka vähän sitä tietääkään ja kuinka paljon on vielä opittavaa. Työstä, elämästä yleensä ja itsestäni.

Tommy Hellsten on kirjoittanut: "Kaikkeen todelliseen kasvuun liittyy nöyryys. Niinpä inhimillinen kasvu ei olekaan kasvamista suuremmaksi vaan pienemmäksi. Se on omaan keskeneräisyyteen tutustumista ja sitä, että oppii antamaan itselleen anteeksi - rakastamaan itseään."

Metsässä valon ja varjon leikkiä katsellessa tuntee itsensä pieneksi ja nöyräksi, ja luonnon viiltävän kauneuden keskellä on helppoa antaa itselleen anteeksi. Rakastaa koko maailmaa. Myös itseään.

 

 

Metsäpolku

Herättääkö luonto sinussa tällaisia tunteita?

 

------

Nature has become extremely important for me during recent years. Sometimes I've been wondernig whether it is a sign of ageing. If I have free time, I don't feel like going shopping to the city or going to a bar - I much rather stay at home and enjoy my garden or, even better, go to the forest for a walk or for a run. 
However, I don't think this is necessarily related to becoming middle aged - playing outdoors in the nature has always calmed down my children, too, even years ago when they were little.
During last week I've felt old. I've felt that way, because I've interviewed young candidates for a junior level position which is available in my team. Again and again I've become impressed by the skills and the level of self confidence which young people have nowadays. 
I wasn't like that when I was around twenty! I might still not be...
The older I get the smaller I feel. In the nature this feeling is even stronger. In the forest I feel so humble but at the same time I feel love towards the whole beautiful world - including myself.
Does nature make you feel that way?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia
 

Kommentit (50)

1/50 | 

Todella kauniita kuvia ja niin todellisia sanoja ajatuksistani... Ihanaa, kun joku toinenkin ajattelee asioista samoin kuin minä =)

3/50 | 

Vuosi vuodelta luonto tuo enemmän iloa. Ihana seurata vuodenaikojen vaihtumista. Erityisesti kevät ja kesä antavat mulle voimaa. Ihana katsella ympärille, ja kuunnella hiljaisuutta ja linnunlaulua. :)

8/50 | 

Itse olen kiitollinen, että tällähetkellä olen taas niin onnellisessa asemassa, että saan asua maalla, ja vieläpä metsän -tuon luontoäidin oman rentoutumis-/hiljentymiskeitaan, vieressä! Meri on paikoista ykkönen, metsä tulee hyvänä kakkosena! :)

Koko elämä on sitä kasvamista -jos joku väittää jo kasvaneensa tarpeeksi, ja tietävänsä kaikesta kaiken, niin valehtelee :)

9/50 | 

Minä olen lähtöisin maalta enkä tykännyt silloin luonnossa liikkumisesta ollenkaan. Halusin vain kaupunkiin, jonnekin mahdollisimman isoon, leffojen ja kauppojen lähelle. Nyt asun sitten ison kaupungin keskustassa ja joka ikinen viikonloppu haluan lähteä luonnon keskelle. Patikointi, retkeily ja vuoret ovat suurin intohimoni ja haaveilen asuvani joskus vuorilla. Ihmismieli on hassu :).

10/50 | 

Hienoja luontokuvia. Luonto on kyllä ihmeellinen, rauhoittava vaikutus sillä on. Lenkki keskellä luontoa on todella voimauttavaa, minulle yksi parhaimmista stressinpoistajista.

11/50 | 

Todella kauniita kuvia luonnosta. Ja totta väkerrät. Olen aina viihtynyt luonnossa, mutta mitä enemmän ikää tulee sen mieluisampia paikkoja metsä ja ulkoilupaikat ovat. Siellä mieli lepää ja saa rauhassa katsella ja ajatella asioita kenenkään häiritsemättä.

T. Täysin arkista

12/50 | 

Kyllä herättää! Eilen päätin jättää uupumuksen takia vesijumpan väliin. Sitten soitti sisko ja pyysi mukaan metsään. Lähdin vaikka mietin jaksanko sitäkään. Teki hyvää, nukuin sikeästi koko yön.

14/50 | 

Luonto on aina suuri ihme. Lapselle leppäkerttu on nähtävyys, ja kotipihan kivi vuori, jolle voi kiivetä. Hämmästyin, kun näin kiven, jolle kiipesin lapsena.

17/50 | 

Kaunista! Minä tunnustaudun luontofaniksi. Missään ei mieli lepää niin kuin ulkoillessa kauniissa luonnossa.
Nuorilla on nykyään kyllä sanat hallussa ja monet taidot paremmin hyppysissä kuin itsellä aikanaan tai vieläkään. Mutta totta on myös se, että nuorena oli niin paljon helpompi itseä kehuskella, kun "ei tiennyt tarpeeksi". Tässä iässä on nähnyt jo asioista niin monia puolia, että absoluuttista totuutta ei tee mieli sanoa mistään. Toisaalta on huomannut senkin, että "eisenniinväliä", sinnepäinkin riittää ;).

19/50 | 

Viisaasti sanonut tuo Tommy Hellsten!
Kypsyminen alkaa nelikymppisenä, olen huomannut kuinka henkistä kasvua on tapahtunut vaikka 30 ja 40 välillä, ja kuinka laajemmasti elämää osaa katsoa verrattuna nuorempaan minään. Työssäni on paljon minua nuorempia, monet heistä ovat todella taitavia ja näppäriä, mutta ihmisten kanssa työskentelyssä elämän kokemus on valttia.

22/50 | 

Kirjoitit juuri niin kuin tunnen, luonto on huikea suuri seikkailu ja elämän voiman antaja vailla vertaa.

Tommy Hellsten osaa sanoa kaiken niin kohilleen. Ihana kesä!

23/50 | 

Tuo on yleistä minullakin, millään ei jaksais ulos lähteä, mutta kun sinne menee ei yhtään kaduta! Toisaalta, minä myös harrastan jonkun verran reppuselässä reissaamista eikä silloin tule koskaan fiilistä ettei jaksaisi lähteä. Mutta koskaan ei vielä ole kaduttanut että ulos on lähtenyt, satoi tai paistoi :)

24/50 | 

Me asumme ja elämme tämän kauniin luonnon keskuudessa, joskus kiireessä sitä ei vaan näe mitä ympärillä kaunista on.

50/50 | 

Minustakin alkoi tuntua tällä haastattelukierroksella että osa nuorten haastattelutaidoista saattaa perustua nuorten ehdottomuuteen. Kun on vähemmän elämänkokemusta, on helppoa esittää ehdottomia ja varmoja mielipiteitä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Blogissani olen yllättäen päätynyt pohdiskelemaan usein muutosta, valmiutta ja halua (tai haluttomuutta) muuttua. Olen tilittänyt pelkoani jämähtämisestä ja tunnustanut, että pohjimmiltani olen projekti-ihminen, joka nauttii siitä, että koko ajan on vireillä jotain uutta.

Blogini alkutaipaleella analysoin, että suhtaudun muutoksiin kuin lapsi: kaipaan ympärilleni muuttumattomia rakenteita, jotta voin itse keskittyä kehittymään ja kasvamaan. Osallistuin tuolla postauksella uusimpaan Viikonlopun linkkiringin Retro Remixin, johon voi linkittää vanhoja postauksiaan. Olen saanut tuohon vanhempaan postaukseen aivan mainioita kommentteja - käykääpä lukemassa! Ihmiset voivat olla niin erilaisia ja silti vielä enemmän samanlaisia.

Pieni Lintu -blogissa viikon MakroTex-kuvahaasteen teemana on Ympyrä. Se inspiroi minua kuvaamaan arjessani usein toistuvia ympyröitä. Jäin samalla taas pohtimaan, kulkeeko elämäni pienissä piireissä ja ahtaissa ympyröissä, kun arjessani on paljon samanlaisina toistuvia, ennustettavia rutiineja?

Näin keväällä, huhtikuusta alkaen aamuni ovat alkaneet usein lenkillä lähimetsässä. Siellä tutussa maastossa voi tulla vastaan yllättävän kuvauksellisia ympyröitä, kun katselee ympärilleen uusin silmin:

Puunrunko metsässä - tree trunk
Ajan nykyään töihin aina samaa reittiä, kylän liikenneympyrän kautta. Minulla olisi toinenkin vaihtoehtoinen reitti, mutta en viitsi käyttää sitä, koska sillä reitillä on liian paljon matkantekoa hidastavia tietöitä.
Liikenneympyrä - roundabout
Töissä aina ensimmäiseksi haen itselleni kahvin automaatista. Useimmiten aamulla juon cappuccinon ja iltapäivällä latten.
Cappuccino
Töiden jälkeen palaan kotiin. Samaa reittiä, yleensä turhan myöhään.

(Tämä kuva on tosin otettu yhtenä iltana poikkeuksellisen myöhään, palatessani kuntosalilta. Iltakymmenen jälkeen eivät työmatkani onneksi ajoitu.)

Auton kojetaulu - in the car
Näin keväällä olen töiden jälkeen lähtenyt usein joko kuntosalille tai metsään lenkille, mikäli aamulenkki jäi välistä. Minulla on neljästä kuuteen vakioreittiä, joita vaihtelen eri päivinä.

Vielä viime keväänä etsin innolla uusia lenkkireittejä lähimaastosta, mutta viime aikoina olen tyytynyt näihin tuttuihin polkuihin. Mieluiten valitsen - tietenkin - ympyräreitin, sillä on tylsää juosta samaa tietä takaisin.

Metsikkö

Ilokseni yhä useammin olen tänä vuonna saanut tytöstäni lenkkiseuraa!

Varjot - silhuettes
Nyt kun asiaa pohdin, tulin siihen johtopäätökseen, että ennustettava arki ei vielä tarkoita ahdasmielisyyttä. Arki toimii, kun se rullaa omalla painollaan. Jos tietyt elementit toistuvat samanlaisina joka päivä, voi keskittää energiansa rutiinien sijaan muihin, tuottavampiin juttuihin. 
Tämä viimeinen kuva esitää myös ympyrää, vaikka se ei heti käy kuvasta ilmi. Kuvan nimi voisi olla vaikka: "Ympäri käydään ja yhteen tullaan."
Viime viikolla lenkillä nauroimme tyttäreni kanssa sille, että hän on enää minua kaksi senttiä lyhyempi. Varjokuvassa näyttää jo siltä kuin olisimme samanmittaiset. Ei kulu kauaa, kun hän ajaa ohitseni.
Vasta äskenhän hän oli hurmaava, temperamentinen pikkuvauva, jota syötin sylissäni ja myöhemmn tomera taapero, joka otti horjuvia askelia käteeni nojaten. Jonain päivänä, kun vuosikymmenet tästä vierivät eteenpäin, hän ehkä auttaa samalla lailla minua.
Mutta sitä ennen meillä toivottavasti on edessä vielä monta hyvää, ennustettavaa, arkista hetkeä yhdessä.
-----
P.S. Muistathan osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on 10.6. saakka.
-------
Recently I've been pondering a lot about change, about my ability and willingness to change. I've been worried about getting stuck in a certain state of mind that's too stable. I've been worried that I fancy some of my routines too much.
The theme of  the MakroTex photo challenge this week in Pieni Lintu blog is Circle. It inspired me to take photos of the circles which I meet regularly in my everyday life.
Through these pictures I realized that routines are not bad for me. When some elements in my everyday life are predictable, I'm able to target energy into other, more productive things.
The last photo also represents circle. It could be called the Circle of Life.
My daughter is now only two centimeters shorter than I am and soon she will be taller. It seems like yesterday when I fed her in my lap when she was a baby, or when I helped her walk when she was a toddler. 
One day we might switch roles, when I'll get old. 
But before that we will share many happy, predictable everyday moments, I hope.

I'm linking this post up with Wordless Wednesday and Communal Global (Wednesday around the world) link ups.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (39)

2/39 | 

Hyvä postaus! Kyllä ne rutiinit ja arkiympyrät tekevät elämästä helpompaa ja tosiaan, vapauttavat energiaan muuhun tarpeelliseen.:) Kivoja kuvia myös!

4/39 | 

Hauska, kun näissä kuvissa sinulla on jokin punainen lanka etkä ole vain etsinyt ympyrän muotoisia juttuja :)

11/39 | 

Niinhän Mannerheimin Lastensuojeluliittokin sanoo: Arki on ihmisen parasta aikaa. (Vai oliko se Matti Nykänen? ;D) Minä olen vähän levoton ihminen, minulla on vaikeuksia pysähtyä nykyhetkeen ja nauttia siitä, mitä on. Siksi en välttämättä osaa arvostaa tarpeeksi tuttua, tasaista arkea.

12/39 | 

Samaa mieltä: juuri lapsille rutiinit ovat tärkeitä. Mutta aikuiselle tiukka jumittuminen rutiineihin ei välttämättä ole hyväksi... Aikuisen kannattaisi välillä rikkoa rutiinejaan, jos mahdollista.

14/39 | 

Mun mielestäni lasten kanssa asiat sujuva helpoiten, kun on jotkut tietyt raamit joissa toimia. Toki rutiineista saa ja pitääkin poiketa muuten elämästä tulee helposti ryppyotsaista puurtamista. En sitten tiedä kuinka asioihin suhtaudun muutamien vuosien päästä, kun ei ole muita joiden takia rutiineja noudattaa.

15/39 | 

Minusta on mukavaa, kun arki sujuu tietyn kaavan mukaan. Tuttua ja turvallista, ja toki toisinaan myös tylsää. Sitä arkea piristämässä aina välillä pikkuhetket...ja usein siitä arjestakin löytää niitä kivoja juttuja itsessään :). Arjen tutut ympyrät kantaa vaikeissakin tilanteissa. Jos arki järkkyy esim. vakavan sairastumisen tai läheisen menehtymisen vuoksi, mitä sitä kaipaakaan...? Sitä ihan tavallista arkea ja tavallisia ympyröitä! Olenkin sitä mieltä että se tuttu, turvallinen ja tylsä arki on aivan aliarvostettua :).

26/39 | 

Hauskaa kuulla että joku muukin pyörittelee näitä päässään. Ehkä se on jo hyvä merkki ja ehkäisee jämähtämistä, henkistä pysähtyneisyyttä, että pohtii ja kyseenalaistaa omia tapojaan?

27/39 | 

Hienoja ympyröitä arjesta! Minä tykkään rutiineista, kunhan niitä ei ole pakko noudattaa orjallisesti. Ne antavat turvallisen rytmin päiviin, mutta joskus on virkistävää tehdä asiat aivan toisin. :)

32/39 | 

Niinpä. Tämä muutosten pohtiminen alkoi itselläni itse asiassa jämähtämisen pohtimisesta: siitä, että elämäni on jo jonkin aikaa ollut suhteellisen vakaata. Oli pakko todistella itselleen, että se on okei, koska projekti-ihmisenä olen aina enemmän nauttinut jatkuvasta muutoksesta. Toisaalta osa näistä arjen rutiineistani on hyvinkin pysyviä. Taidan siis nauttia ensisijaisesti siitä, jos henkisellä puolella saan haastaa itseäni. Se taas ei onnistu, ellei arki rullaa omalla painollaan.

39/39 | 

Kivoja kuvia! Olen samaa mieltä siitä, että ihminen tarvitsee rutiineja arjen ja normaalielämän helpottamiseksi - mutta silti pitäisi osata aina aika ajoin kyseenalaista ne rutiinit ja ajatusmallit, koska maailma ympärillä muuttuu, ja haluisin ajatella että pystyn muuttumaan sen mukana. Toisaalta tuntuu siltä, että ainakin työelämässä olen yhä kiihtyvässä tahdissa se muutoksen ajuri, eikä liika vauhtikaan ole hyväksi, koska silloin tulee helposti k*stua juosten (anteeksi karkea kielikuvani). Huoh, tee tässä nyt sitten oikeita valintoja!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Toukokuu vilisti nopeasti ohi. Vapunaikaan lasten mielestä viimeinen kuukausi koulussa tuntui vielä määrättömän pitkältä, mutta ennen kuin huomattiinkaan, vietettiin jo kevätjuhlaa.

Kuukausi oli touhukas, kuten aavistinkin. Etukäteissuunnitelmista toteutui Hessun ja minun äiti-poika-matka Tukholmaan ja tyttöjen päivä Hipun kanssa Helsingissä. Kuukauteen mahtui myös paljon pihatöitä, nurmikonleikkuustakin olen päässyt nauttimaan jo useamman kerran. Suunnitellut työreissut kotimaahan ja ulkomaille toteutuivat myös. Kesäkaudella pitäisi sitten olla rauhallista duunireissujen suhteen.

Sen sijaan tulevan perheenjäsenemme, koiranpennun, kasvattajaa emme vielä käyneet tapaamassa. Se on edessä juhannuksen jälkeen. Ja puutarhakalusto on edelleen öljyämättä...

Tein Instagramisas julkaisemistani kuvista pienen kollaasin. Osallistun sillä Pienen Linnun kuukausikollaasihaasteeseen. Yllättävän vähän olenkin julkaissut Instassa extra-kuvia, vaikka luulin että julkaisen siellä kuvavirtaa ihan liiankin aktiivisesti. Ehkä tuon kanavan käyttöä on hillinnyt se, että menin myös Pinterestiin (koska en malttanut pysyä poiskaan sieltä.)

©Uraäidin Ruuhkavuodet

Toukokuussa ihaninta on tietenkin luonnon herääminen. Sitä todistimme monta kertaa metsälenkeillä tyttöni kanssa. Yhtenä aamuna löysin lähimetsästä korvasienenkin - vaikka eräs kommentoija Yhdysvalloista varoitti minua Instagramissa, että se ei ole oikea korvasieni vaan vielä tavallistakin vaarallisempi! No, syömättä tuo yksilö jäi joka tapauksessa.

Tyttöjen reissuun mahtui monta hauskaa hetkeä, joista yllättävin oli se, että kenkäni kirjaimellisesti levesivät kesken shoppailun! Ostosten ja kauneudenhoidon jälkeen herkuttelimme myös nepalilaisella ruoalla.

Tuntuu, että tänä keväänä olen ollut aika paljon matkoilla: useamman kerran työmatkalla, Hipun kanssa Lontoossa, Hessun kanssa siellä Tuholmassa ja nyt vielä toukokuun päätteeksi molempien lasten kanssa kylpylässä. Kivaahan reissaaminen on, mutta pisimmän lomapätkäni heinäkuussa taidan kyllä pyhittää vain kotona oleilulle.

Vaan sitä ennen käydään vielä Virossa kesäkuussa. En ole saanut eiliseen postaukseeni vielä kauheasti kaipaamiani matkavinkkejä, mutta laivaliput on nyt 9 päivän eli kahdeksan yön reissua varten varattu.

Minne mennä, mitä jättää välistä? Suunnitelmissa olisi näillä näkymin ainakin Haapsalu, Saarenmaa, Pärnu ja Tartto. Edelleen aprikoimme, ehtisimmekö myös Latvian puolelle Riikaan ja Jurmalaan...

Huhuu, sinä Baltian asiantuntija, mitä suosittelet?

P.S. Muistathan osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on 10.6. saakka.

-----
May was a busy and nice month, full of all kinds of activities. We traveled to Stockholm with my son, spent some quality time with my daughter downtown in Helsinki and also celebrated the beginning of the summer holiday in a spa with both kids.
I spent many beautiful moments running in the forest either with my daughter or by myself, wondering the miracles of nature.
In June we will make a 9 days trip to Estonia and after that in July I'm looking forward to being a lot at home, when I'll have three weeks holiday.

How was your May?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (20)

3/20 | 

Kannattaa pohtia asiaa! Itse tykkään Instagramista tosi paljon :) Se ei varsinaisesti vie aikaa kuten blogi koska postaan sinne enimmäkseen kännykkäkuvia "on the go", usein kun olen matkalla johonkin tai tulossa jostain.

6/20 | 

Oi vauhdikasta toukokuuta! Mä myös olen pohtinut, pitäisikö minun kuvineni tutustua vihdoinkin paremmin Instagramin maailmaan. Tuntuu, että näitä mielenkiintoisia some-kanavia on niin paljon, ettei kaikkiin riitä aikakaan!

9/20 | 

Tuo on kyllä hyvä muistaa! Viime kesänä yritimme aina tarkistaa että autoon ei jäänyt mitään näkyville. Silloin ei tapahtunut mitään, mikä ei tarkoita että tällä kertaa kannattaisi olla yhtään huolettomampi.

10/20 | 

Touhukas ja menevä toukokuu teillä ollut :) Parasta toukokuissa on luonnon herääminen ja vihertyminen. Ja tietty se, että kesä on ihan nurkan takana.

15/20 | 

Tuo teidän Viro-Latvia reissu on varmaan todella mielenkiintoinen. Mulla olisi haaveissa toteuttaa se joskus prätkällä, mutta mies on sitä vastaan, on aivan vakuuttunut, että pyörämme keikataan heti, kun eturengas Viron maaperälle osuu ;) Totta ehkä toinen puoli: Kaveri oli matkassa ihan tavallisella, kaupasta ostettavalla prätkällä ja ensimmäisenä yönä vartioidulta parkkipaikalta oli lukitusta pyörän sivulaukusta varastettu kasa vaatteita (!). Mutta hei, tarkoitukseni ei ole pelotella =D, autolla matkustaminen on ihan eri asia :)

16/20 | 

Hieno postaus ja huomaa että olet todella paneutunut sen tekemiseen.
Viron matkaa varten en valitettavasti osaa vihjeitä antaa, sen verran vähän olen siellä käynyt.
Mukavaa kesän alkua! Ja hyvää matkaa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat