Kirjoitukset avainsanalla harrastukset

Täräytän musiikkiluokan oven kiinni perässäni. Käytävältä kantautunut puheensorina vaimenee. Luokassa on rauhallista. Hiljaista.

Tai ei aivan. Sähkökitaran säröinen ääni rikkoo hiljaisuuden. Kitaranvarressa kaverini on kumartunut kännykkänsä puoleen. Näytöllä on avonaisena virityssovellus.

Talsin kaverini viereen. Mikrofonit sijaitsevat hänen oikealla puolellaan olevalla pöydällä. Liu’utan sormiani mikserin tappien välissä. Sormille kerääntyy pölyä.

- Venla mitä sä säädät? Me ei ehitä kohta soittaa mitään.

Huokaisen rumpujen takaa kurkkaavalle toiselle kaverilleni ja säädän sitten mikrofonini kuntoon.Vastustan kiusausta lisätä kaikua, säröä ja muita extraherkkuja ja jättäydyn pelkän volumen kanssa leikkimiseen.

 Lopulta olen tyytyväinen lopputulokseen, ja niin on kitaraa säätänyt kaverinikin.

- Soitetaan vaikka Paranoid.

 Kitaran ääni täyttää huoneen. Sitten siihen liittyy rummut. Ja lopulta on minunkin vuoroni:

- Finished with my man ‘cause he couldn’t help me with my mind…

--

Huomasin vasta vähän aikaa sitten, että vaikka olen kirjoittanut tänne blogiin lähes kaikista minulle rakkaista harrastuksistani, en ole kirjoittanut oikeastaan mitään laulamisesta.

En ymmärrä, miten niin on päässyt käymään, sillä laulaminen on pitkäaikaisin harrastukseni, ja harjoitan sitä harrastuksistani eniten.

Kaikki alkoi Oravanpesästä...

Taipaleeni mikrofonin varressa alkoi virallisesti melkein kymmenen vuotta sitten kummitätini häissä, jossa esitin Oravanpesä -laulun. Siinä mielessä kummitätini ehdottomasti toimi haltijatarkumminani, sillä juuri hänen häissään totesin, että yleisölle laulaminen on hauskaa ja että haluan tehdä sitä enemmänkin.

Sen jälkeen olen kolunnut läpi kaikki esiintymismahdollisuudet näytelmäkerhon laulurooleista koulun Tähtilavoihin, joissa oppilaat saavat esittää omia esityksiään.

Perustelen rakkauttani laulamiseen ehkä sillä, että olen äänekäs besserwisser - laulaminen on sitä, kun sinä olet esillä ja pidät ääntä ja muut kuuntelevat. Jos joku vielä kehuu, niin se on vain plussaa.

Musiikissa yleensäkin on jotakin taikaa. Se saa minut aina erilaisen tunteen valtaan, riippuen sanoistaja sävellajista. Usein kirjoittaessani kuuntelen jotakin joka tuo minulle sopivan fiiliksen.

Ei ole olemassa epämusikaalisia ihmisiä!

Pidän aivan kaikenlaisesta musiikista. Oopperasta, rockista, teknopopista, tangosta. Rap-musiikkiakin olen opetellut kuuntelemaan ja oikeastaan se on aika...siistiä.

Keksin joskus itse päästäni lyhyitä sävelmiä, vaikka en olekaan siinä mikään mestari. Vahvemmilla olen sanoittamisessa - kirjoittaja kun olen.

Musiikki on vanhaa, yhtä vanhaa kuin ihmiskunta. Kun on ollut ihmisiä, on ollut musiikkia. Silti musiikki on ajankohtaista vielä tänäkin päivänä. Se on varmasti osa aivan jokaisen meistä elämää.

Suosittelen musiikin parissa puuhastelua ihan jokaiselle. Uskon vakaasti siihen, ettei ole olemassa “epämusikaalisia” ihmisiä. Levy päälle, mikrofoni kouraan, nuottikirja esiin - ja sitten vain kokeilemaan!

Pidätkö sinä musiikista?
Terveisin, Venla 

P.S. Muistathan osallistua viimeistään ensi viikon perjantaina 7.4. blogimme arvontaan, jossa voit voittaa kosmetiikkaa aurinkoisten päivien varalle! 

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Influenssa, räkätauti, kausinuha - you name it. Viime aikoina perheessä ja työpaikalla on jyllännyt monen monta virusta ja bakteerikantaa mutta yksikään ei saanut otetta meikäläisestä!

Minulla ei ole erityisen terveet elämäntavat: nukun liian vähän, syön epäsäännöllisesti ja stressiäkin pukkaa aika ajoin. Silti vältin viime talvena perinteiset hengitystieinfektiot, sillä kävin uimassa avannossa vähintään kolme kertaa viikossa.

Aloitin harrastuksen jo lukioikäisenä ja jatkoin sitä opiskeluaikana, mutta lasten synnyttyä harrastus jäi muutamaksi vuodeksi paitsioon. Pari vuotta sitten aloitin uudelleen, suotuisin seurauksin. Nykyään uin järvessä ympäri vuoden.

Voisin ylistää avantouimisen ilosanomaa omien kokemusteni pohjalta vaikka romaanin verran. Aiheesta myös kirjoitetaan paljon mediassa:

Yle / 2015: "Avantouinti lisää kylmänsietokykyä, poistaa stressiä, ja vastustuskyky infektioita vastaan paranee. Jatkuva altistus kylmälle saattaa lisätä elimistön ruskeaa rasvaa. Tämä taas saattaa suojata lihavuuden kehittymiseltä ja myöskin aikuistyypin diabeteksen kehittymiseltä."

Helsingin Sanomat / 2013: "Avannossa sydämen syke kiihtyy, verenpaine nousee ja ihminen haukkoo henkeä. Kylmäsokki saa kehon erittämään monia hormoneja, esimerkiksi mielihyvähormoni endorfiinia ja kortisolia, joka lievittää kipuja."

Hyvä Terveys / 2009: "Avantouinti tasapainottaa adrenaliinitasoa niin, että korkealla olevat pitoisuudet laskevat ja matalalla olevat nousevat. Siksi avantouinnin koetaan sekä rauhoittavan että virkistävän – tarpeen mukaan. Avantouinti kiihdyttää myös beetaendorfiinin eli mielihyvähormonin eritystä, ja se viettelee avantoriippuvuuteen: elämys on saatava aina uudestaan. Yli 100 000 suomalaista käy avannossa säännöllisesti."

Tohtori.fi / 2007: "Avantouinti todistetusti auttaa ainakin kipuihin ja parantaa kylmään sopeutumista sekä yleistä terveydentilaa. Joidenkin tutkimusten mukaan uimareiden paljon puhuttua karaistumista saattaa myös ilmentää aktiivisilla avantouimareilla havaittu tavallisesta poikkeava valkosolujen vaste kylmään."

Postasin jo pari vuotta sitten ensimmäisen kerran tästä rakkaasta harrastuksestani. Silloin tein aiheesta myös videon You Tubeen.

https://vlogia.com/videot/1149/avannossa-ice-swimming

Anteeksi, jos toistan itseäni. Haluan vain kannustaa jokaista, joka yhtään pohtii asiaa: avantoon, mars, mars! 

Joko sinä olet kokeillut tätä taivaallista, hyytävää harrastusta?

Kommentit (6)

Marjan Hetkiä
Liittynyt17.10.2015
2/6 | 

Kiitos avantouinnin hyvien vaikutusten muistutuksesta! Kävin viimeksi avannossa joulun aikaan kun olimme mökillä. Hyvää teki. Olen harrastanut vuosia sitten avantouintia. Nyt se on jäänyt. Ehkä vielä joskus aloitan harrastuksen uudelleen. Virkistäviä uintireissuja sinulle!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen koko kesän kärsinyt motivaatiopuutteesta salitreenin suhteen. Onneksi nyt kun kesäflunssa on ohi, into tuli takaisin. (Ehkä tuollainen pakkotauko tekeekin vain hyvää ja kasvattaa treeninälkää.)

Salitreenien suhteen olen ollut "vanhan liiton naisia". Olen uskonut vankasti raskaan raudan taikaan: treeni on kohdallaan vasta, kun tekee sarjat tarpeeksi isoilla painoilla, veren maku suussa niin, että viimeiset toistot hädin tuskin onnistuvat. Nykyäänhän on trendikästä treenata kehon omalla painolla, mutta minä olen pitänyt sitä aina pelkkänä pelleilynä.

Siksi viime fustra-harjoituksessa pääsin hämmästymään, kun sain kokea, kuinka kehon omasta painostakin voi olla vastusta: harjoitus voi tuntua raskaalta ja lihakset tulla kipeäksi, vaikka painoja olisi 0-2kg.

Teimme siis Nooran kanssa neljännellä fustra-tunnillani voimaliikkeitä. Tunti alkoi toki tuttujen liikkeiden kertauksella, mikä oli mukavaa. Fustra on tuntunut minusta aika vaikealta joten on palkitsevaa tehdä tunnin aluksi jotain, joka jo sujuu. (Löydät aikaisemmat fustra-kirjoitukseni tämän linkin takaa.)

Kehonhallintaliikkeiden jälkeen kokeilimme sitten muutamia lihasvoimaa lisääviä liikkeitä, yhtä parin kilon käsipainojen kanssa ja toista, yhden jalan kyykkyä, tangolla ilman painoja. Erityisesti tässä yhden jalan liikkeessä oli aika haastavaa pitää paketti kasassa, mutta ne muutamat sekuntit, kun liike onnistui, lihasrasitus oli mojova - kintut alkoivat ihan täristä!

Tärinä on muutenkin kuulemma fustrassa ihan hyvä merkki. Esimerkiksi tietyissä vatsalihasliikkeissä se kertoo siitä, että syvät vatsalihakset aktivoituvat.

Noora näytti ensin mallia, miten liike olisi pitänyt tehdä:

 


Ja minä yritin sitten saada itseni samansuuntaiseen asentoon, kun Noora antoi ohjeita kameran takaa:

Vaikeaahan se oli, erityisesti selkä jäi liian notkolle... Lisäksi roikun liikaa tangossa. Liikettä ei pitäisi tehdä käsien varassa vaan ensisijaisesti jalka ja tietenkin keskivartalo aktiivisena.

Maistuuko sinulle sisäliikunta entiseen tapaan näin kesällä, vai liikutko mieluummin ulkona nyt, kun luonto on kauneimmillaan?

Minulle taitaa treenimotivaatiossa tärkeintä olla vaihtelu. Samaa vanhaa saliohjelmaa en jaksaisi jyystää, jos ikkunan takana kesäinen maisema kutsuu lenkille, mutta sisätiloissakin viihtyy kummasti, kun oppii jotain uutta.

Yhteistyössä: Balanssi

-----
I've tried fustra personal training four times now. Fustra is a training method designed to help control the body and increase strenght and balance.
During previous classes I have trained body control but this time we tried some positions which increase strenght. I was surprised how effective and exhausting they felt! I've always believed only in training with heavy weights but I guess I'll have to change my beliefs.
Are you motivated by indooor exercise all year round? During summer my motivation sinks remarkably - I need to learn new things in order to keep me happy in the gym even when the sky is blue and sun shining.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (22)

1/22 | 

Minä yritän ottaa tuon salitreenin vähän kuin lääkärin määräyksenä ja pitää siitä kiinni, vaikka ei aina huvittaisikaan (osteoporoosin takia).
Toisaalta salitreeni sopii itselleni juuri siksi että salille voin mennä milloin vain - ja minä yleensä treenaan kaikkina kummallisina aikoina: aamulla anivarhain ja illalla myöhään.
Golfia en ole kokeillut mutta tykkäisin joskus kokeilla - niin moni tuttu on siihen suorastaan koukussa =)

3/22 | 

Jopas sait uteliaaksi - tuo TRX-treeni kuulostaa kiinnostavalta!
Minulla on vähän samanlainen runsaudenpula ongelmana. Kun kotiväkeäkin olisi kiva nähdä välillä... Tosin onneksi tyttö tulee jo usein seuraksi lenkille :)

4/22 | 

Samaa mieltä: ranta- ja puistojumpat on kyllä ihan nerokas keksintö!
Mistä oikein saat noin usein uuden ohjelman, vai vaihteletko vanhojen ohjelmien välillä? Meidän keskuksessa jäsenyyteen kuuluu muistaakseni 3-4 ohjelmaa vuodessa, eli suunnilleen kolmen kuukauden välein tehdään uusi.

5/22 | 

Munkin nykyisessä viikko-ohjelmassa yksi treeni on kahvakuulasarja, jonka voi tehdä myös kotona. Halusin kotitreenin koska alkoi tuntua, että näen perhettä turhan vähän.
Mutta hei - kannattaa yrittää treenailla myös lasten nähden. Liikkuva vanhempi on lapsille tärkeä esimerkki, malli tiellä terveellisiin elämäntapoihin!

6/22 | 

Ihanan monipuolisesti olet liikkunut! Olen varma, että intosi säilyy :) Kävely ja hölkkähän sujuvat säässä kuin säässä, sehän on vain pukeutumiskysymys. Ja jumppaa ja joogaa on taas tarjolla yllin kyllin syksyllä, kun kaikki aloittavat uuden elämän :)

7/22 | 

Itse olen ihan hämmästellyt ulkoiluintoani, kun säät ovat olleet mitä olleet. Ihan vain valo ja vihreys ovat tuntuneet vastustamattomilta. Se johtuu varmaan siitä että olen vielä töissä ja päivät kuluu sisällä: ulkoilmakiintiö ei tule täyteen.

Anonyymi
8/22 | 

mulla kun alkoi tää eroon raskauskiloista -prokkis (kun kuopus oli yli 2, heh heh) niin päätin, että en aloita vielä mitään liikuntaa koska silloin näläntunnetta on vaikea hallita. olen siis vuosien saatossa treenannut budolajeja, tanssia, combatia, pumppia, sellaista ihme kävelylaitetta (en muista sen nimeä) jnes. nyt kun paino alkaa olla kohdillaan niin huomasin, että en mä niin löysä olekaan mitä luulin :D no ei mulla tod mitään sikspäkkiä ole mutta ilmeisesti asuminen 3-kerroksisessa kämpässä ja 15- ja 11-kiloisten lasten päivittäinen kantelu käy treenistä :D

wandis

9/22 | 

Hihii :) Meidän kuopus oli syntyessään nelikiloinen ja kasvoi nopeasti. Kannoin häntä paljon vasemman lonkan varassa lantiolla koko ekan vuoden ennen kuin jäbä oppi kävelemään. Vauvavuodesta asti kehoni vasen puoli on ollut vahvempi. Hauiksissa edelleen eron voi nähdä vaikka olen yrittänyt juuri salilla käyttää oikealla puolella raskaampia vastuksia :)

10/22 | 

Mä niin haluisin innostuu noista salihommista, mutta ei ni ei :D Ihan kateeks käy salilla kävijät ;) Hienoa, kun jaksat :)
Vuoden ympäri liikun ulkona. Tämän huonon kesän positiivinen puoli on mahtavat juoksusäät. Ei oo mukavampaa, kun juoksennella sateessa, kun on sentään ainakin melkein kesälämpötilat :)

12/22 | 

Lomalla olen innostunut spinnigistä suht koht pitkän tauon jälkeen, eli sisällä sitä harrastan. Täällä Oulun suunnalla ei kesäsäät ole juurikaan hellineet, toisaalta ulkoliikuntaan juuri sopivat säät.

13/22 | 

Oman kehon vastus on paras. Sanon usein, että siinä saa syyttää vain itseään, jos vastusta on liikaa :)

14/22 | 

Kesällä ei kyllä sisäsalit kiinnosta pätkääkään vaikka tiedänkin että pitäis :). Mieluummin vietän ne vähät kuukaudet golfkentällä, joilla keli sen vähänkin sallii. (Tää kesä on kyllä ollut siinä kinttaalla, onko sekään laji enää hauskaa vai ei kun koko ajan vaan sataa ja tuulee).

Jotain tollasta uutta olis kyllä kiva kokeilla. Salitreeni ei oikein enää jaksa innostaa. Varmaan senkään takia, kun pääsen salille keskimäärin just silloin, kun siellä on kaikki muutkin ja laitteet niin varattuja, ettei pääse toteuttamaan omaa ohjelmaansa siinä järjestyksessä kuin haluais.

16/22 | 

Minä yritän hoitaa nuo salitreenit vähän niinkuin lääkärin määräyksestä, osteoporoosin takia ei ole varaa jättää niitä välistä.
Olet oikeassa, tänä kesänä on ollut upeat lenkkisäät! =)

17/22 | 

Olen käynyt kävely ja vähän hölkkälenkilläkin. Vähän puistojumppaa ja ulkojoogaa. Talvella en treenannut sisällä ollenkaan. (häpeällistä tunnustaa)Toivottavasti syksyllä löytyy intoa jatkaa liikkumista edes tähän tahtiin ja lenkkeilyn lisäksi löytyisi jokin sisälajikin.

18/22 | 

Olen käynyt kävely ja vähän hölkkälenkilläkin. Vähän puistojumppaa ja ulkojoogaa. Talvella en treenannut sisällä ollenkaan. (häpeällistä tunnustaa)Toivottavasti syksyllä löytyy intoa jatkaa liikkumista edes tähän tahtiin ja lenkkeilyn lisäksi löytyisi jokin sisälajikin.

Anonyymi
19/22 | 

Olen viime kevääseen saakka vannonut myös raskaiden painojen nimeen mutta sitten tuli kokeiltua TRX-treeniä oma paino vastuksena ja kylläpä tuli kroppa kipeäksi :) Eli kevään ja kesän olen tehnyt sekä TRX-treeniä että tavallista salitreeniä.
Kevään ja kesän koittaessa ongelmaksi itselle muodostuu, että mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä: pyöräillä, hölkätä, sauvakävellä, rullaluistella mutta kun aika ei riitä kaikkeen ja pitäähän sitä lepopäiviäkin pitää.

20/22 | 

Mä olen myös näitä rautaa kehiin niin paljon kuin sielu sietää, muuten ei tunnu missään -naisia. Mun on pakko vaihtaa saliohjelmaa muutaman viikon välein, muuten iskee treeni-plääh ja siitä ei ole olenkaan helppo päästä eroon. Eli sisäliikunalla menen. Eikun hetkinen, olenhan mä käynyt muutaman kerran rantajumpassa. Onni on asua landella, jossa kunta järjestää toimintaa (edes) kesäkuussa. Rantajumppa, mikä loistava keksintö; Samalla kun omaa kuntoa ylläpitää, muksut saavat telmiä vedessä. Kaksi kärpästä samalla läppäisyllä ;)

21/22 | 

Mä haluaisin nostelemaan rautaa tai ihan vaan omia ruumiinosiani salille, mutta toi kuopus boikotoi yhä mun jokaista urheiluharrastusta.
Olisin kyllä avomielisesti valmis kokeilemaan fustraakin, ja ehkä pitäisi nyt hyväksyä se tosiasia että jos haluaa liikkua niin se tarkoittaa jatkossa kotijumppaa kun lapset ovat menneet nukkumaan...

22/22 | 

Olen käynyt kävely ja vähän hölkkälenkilläkin. Vähän puistojumppaa ja ulkojoogaa. Talvella en treenannut sisällä ollenkaan. (häpeällistä tunnustaa)Toivottavasti syksyllä löytyy intoa jatkaa liikkumista edes tähän tahtiin ja lenkkeilyn lisäksi löytyisi jokin sisälajikin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Fustra

Kävin taas tällä viikolla fustrassa ja viimein taisin päästä jyvälle siitä, miten tuo maaginen nappi laitetaan kiinni, josta henkilökohtainen ohjaajani Noora Ekström niin ahkerasti muistuttaa. Tai ainakin tajusin, miksi kehon pitäminen oikeassa asennossa on minulle vaikeaa.

Minulla on nimittäin notkoselkä.

Kyseessä on sekä rakenteellinen että elettyjen vuosien mukanaan tuoma haaste. Tätä siis kaikki ne fyssarit ovat tarkoittaneet, jotka ovat sanoneet kauniisti, että minulla on "persoonallinen ranka"! Pakettiini kuuluu se, että niveleni, niskani ja alaselkäni ovat yliliikkuvat mutta yläselkä jumissa ja yläselän lihakset turhan heikot. Kuljen hieman etukenossa, sillä etureidet ovat vahvemmat kuin takareidet ja rintalihakset vahvemmat kuin yläselän lihakset.

Fustrassa tajusin, että minulla on notkoselkä

Notkoselkä tässä kokonaisuudessa aiheuttaa sen pulman, että esim. perinteisessä salitreenissä vaikkapa kyykätessä keskikehon tuki pettää helposti, ja silloin kyykky (jossa parhaimmillaan/pahimmillaan on tangossa muutama kymmenen kiloa) rasittaa alaselkää. Siis juuri sitä rangan aluetta, jossa minulla on osteoporoosin vuoksi kulumia nikamissa.

Pelkästään perimää en voi rakenteestani syyttää. Notkoselkä syntyy helposti, jos ajaa paljon ja tekee istumatyötä - ja minähän syyllistyn molempiin. Silloin lonkan koukistajat kangistuvat, askel lyhenee ja ryhti muuttuu etupainotteiseksi.

Tällä fustra-tunnilla pystyin pitämään hieman paremmin napin kiinni kuin aikaisemmin. Noora toki tuki minua ja korjasi asentoani joka välissä. (Fustra-ohjauksessa on jännää se, että ohjaaja koskee asiakkaaseen ja ohjaa kehoa oikeaan asentoon. Onneksi Noora kertoi tästä heti alkumetreillä, muuten olisin voinut hieman hämmästyä.)

Selän notko oikenee vähitellen...

Nyt tajusin, että napin kiinni pitämisessä olennaista on tuoda lantio eteen. Sen jälkeen kun yrittää ajatella kasvavansa pituutta ja laittaa vielä yläselän lavat yhteen niin - avot!

Tämä siis onnistui minulta ehkä muutaman kymmenen sekunttia kerrallaan, kun oikein keskityin. Ensi kerralla se saattaa onnistua useammin ja pitempään. Fustra-ohjauksessa käydään yleensä parikymmentä kertaa ennen kuin homma menee kehon muistiin, ja minulla on kuitenkin takana vasta kolme ohjauskertaa.

Kirjoitin ensimmäisen fustra-ohjaukseni fiiliksistä blogiini huhtikuun alussa. Koostin tuosta tunnista myös videon vlogiini Vlogiaan. Käypä kurkkaamassa, ellet ole vielä nähnyt sitä! Löydät kaikki fustra-kirjoitukseni tämän linkin takaa.

Mitä sinun alaselällesi kuuluu - onko linjoilla muita notkoselkäisiä?

Yhteistyössä: Balanssi

---
I've tried fustra personal training three times now. Fustra is a training method designed to help control the body and increase strenght and balance. 
At the beginning I found it difficult to keep the required basic position: to pull stomach in (both upper and lower stomach!), shoulders back, knees soft and to move hips to the front.
The correct position is challenging for me because my lower back forms an arc that's too deep. Thanks to my body structure it's difficult for me to keep the lower back straight.

This is typical for many of us who drive a lot and mainly sit during workdays.
Do you have challenges like this with your back or is it easy for you to keep your back straight?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

Kommentit (14)

1/14 | 

Asiaa! Varmasti notkokin, mutta oiennut lordoosi eli suora ranka aiheuttaa hartiasärkyä. Täällä kamala ryhti. Ihailen muutenkin ihmisiä joilla hyvä ryhti, ovat ylväitä. Kun vaan muistaisi nämä opit.

Näytät upealta

2/14 | 

Kävelykoulu - sepäs kuulostaa kiinnostavalta! Mitä se tarkoittaa? Nyt fustran myötä olen yrittänyt ajatella lantion asentoa ja napin kiinnivetämistä myös arjen keskellä, joka päivä kävellessä ja seisoessa. Siinä on muistunut aikoinaan lukioikäisenä mallikurssilla saamani opit (se on ainoa kävelyopetus, jonka olen koskaan saanut). Siellä opetettiin että kävellessä pitäisi kuvitella astelevansa nuoraa pitkin - silloin lantio työntyy eteenpäin ja askel on sopivan mittainen. Millaisen kävelykoulun sinä olet käynyt? Aihe kiinnostaa, koska myös minulla on tosiaan yliliikkuvat nivelet.

4/14 | 

Täällä toinen notkoselkäinen - ja vielä kun riesana ovat yliliikkuvat nivelet, on soppa valmis. Itselleni on kävelykoulu tuonut monta valaistusta asiaan - ja aikoinaan kuntoutus. Silti - jos ei ole tarkkana, se muisti on täällä erittäin lyhyt ja välillä on tarkistettava, missä mennään.

5/14 | 

Mulla on jostain syystä yksi alaselän nivelistä työntynyt ulos melkein sentin (itse epäilen raskauksia) ja diagnoosi on se, että ainoa mahdollisesti tepsivä keino on leikkaus. Vielä en siihen itse ole valmis, koska lopputulosta ei tiedä. Ikävää vaivassa on se, että kivun takia ei pysty enää tekemään oikeastaan mitään alaselkäliikkeitä. Ja se taas tietysti johtaa kierteeseen, että kipu lisääntyy kun lihakset heikkenee :/ Plääh, pitää vaan treenata muuta kroppaa, että se säilyisi ehjänä :)

6/14 | 

Joo, kaikki kiropraktikosta ostepaattiin kokeiltu, mutta koska kyse on nikamasiirtymästä, ei niistä ole apua. Vaiva alkoi jo toistakymmentä vuotta sitten, sen kanssa oppii elämään. Onneksi vatsalihaksia pystyy tekemään ja hyvä kunto + jatkuva muun kropan treenaaminen ovat pitäneet toimintakyvyn suht hyvänä. Suosittelen kyllä kaikille aktiiviliikuntaa, joskus voi tulla eteen yllättäviä tilanteita ja silloin ei liikuntaan käytetty aika harmita yhtään.

7/14 | 

Kiitos kiinnostavista kommenteistasi, olet antanut paljon ajattelemisen aihetta! Minäkin olen harrastanut pitkän matkan juoksua, takana on yksi maratoni ja muutama puolikas. Taitaa olla ihme että olen selvinnyt tähän ikään asti ehjänä... :P

10/14 | 

Kiitos kiinnostavasta kommentistasi! Täytyypä jutella tästä seuraavalla fustra-tunnilla...
Tuo leuan asento on minulle tosi tyypillinen virheasento koska niskani on yliliikkuva. Moni fysioterapeutti on siitä huomauttanut. Pitäisi aina muistaa kuvitella että joku ikään kuin kiskoo minua takaraivolta ylös niin leuka painuisi oikealla lailla alemmas, eivätkä niskanivelet kuormittuisi. Mutta kun on koko ikänsä kulkenut väärässä asennossa, ne ovat jääneet kehon muistiin ja oikean asennon unohtaa niin helposti...

11/14 | 

Hui - jopas on aikamoinen vaiva :/ Oletko koskaan kokeillut mitään vaihtoehtoista kivunlievitystä, esim. akupunktiota? Varmaan syvien vatsa- ja selkälihasten hallinta olisi sinullekin tärkeää, onko mitään keinoja, joilla pystyt treenata niitä? Millaisilla asioilla pärjäät arjessa? Tosi ikävää kuulla, että joudut kokemaan tuollaista kipua :( Tsemppiä!

tuitu
12/14 | 

Notkoselkä, yliliikkuvuutta nivelissä, löysät olkapään nivelkapseli, skolioosi... Jep. Fustran aloitusta odotan kun kuuta nousevaa, kunhan olkapääleikkauksen jälkeen saan aloittaa kuntoutuksen.

Anonyymi
13/14 | 

Hei, mielestäni ylemmässä kuvassa alaselässäsi on luonnollinen notko, joka siellä kuuluukin olla. Alemmassa sitä ei ole ja painopiste on takana, ikään kuin nojaisit taakse. Tästä tulee aikamoinen kuormitus alaselkään. Lantion alle työntö/kääntö suoristaa selkää, mutta selässä pitäisi olla luontainen kaari. Alimpien kylkiluiden tulisi olla suoliluun harjanteiden päällä, tällöin rintakehän/ylävartalon paino olisi samassa linjassa lantion kanssa. LIsäksi jalkapohjista linja tulisi kulkea lantion ja rintakehän kautta päälaelle asti. Ylemmässä kuvassa leuka on työntynyt eteen ja niskan asento on virheellinen. Alemmassa kuvassa se on parempi. Työskentelen liikunta-alalla ja olen kärsinyt notkoselästä ja hoidattanut sitä johtavien fyssareiden käsissä ja oppinut matkalla paljon siitä mm. nämä lantion alle työnnöt, jotka liikuntapiireissä kuuluvat valitettavan usein ohjeistuksiin, mutta todellisuudessa ei ole ainoa oikea ratkaisu vaikka sitä tunnutaankin viljeltävän ratkaisuna kaikkeen. :)

Anonyymi
14/14 | 

tuo niskan assento ja leuan eteentyöntyminen ovat hyvin tavallisia "vaivoja" kaikille koneen ääressä työskenteleville... kaulan ja rintakehän lihakset ovat kireät ja niskan/yläselän lihakset jatkuvasti ylivenyttyneinä ja heikot. Itse käytän mielikuvaa, että tuon leukaa hieman lähemmäs kohti kaulakuoppaa, niin niskan asennon ohjaus on lempeä. Jäi vielä tuosta aiemmasta kommentistani sanomatta, että mielestäni ylemmässä kuvassa kylkikaaret ovat suoliluun harjanteiden päällä, joten siinäkin mielessä asento näyttäisi silmääni (ja huom vain tämän kuvan perusteella :)) juuri oikealta. Itse olen opettanut kauan myös lantion alle kääntöä, mutta kokemuksen myötä päästänyt siitä irti. Toki, jos selän notko on reipas niin turha notko sieltä tulisi saada pois ja silloin mielikuvana ohjeistan mielummin asiakasta kääntämään häntäluuta kohti kantapäitä en lantiota alle. Muuten voidaan mennä virheasennosta toiseen.

Mietin myös tuota ohjeistusta "tuo lavat yhteen". Näinhän oikean asennon tulisi olla, että lavat ovat ikäänkuin alhaalla, selän suuntaisesti. Helposti nousevat ylös, kun kehon etupuoli on liian kireä ja yläselän lihakset ovat heikot. Jos kuitenkin koko ajan tietoisesti pyrit tuomaan lapoja yhteen niin aiheutat itsellesi todennäköisesti kunnon jumituksen. Asennon korjaus on pitkäkestoinen projekti, koska kehon täytyy aueta ja vahvistua ja "tottua" uuteen asentoon vähän vähältä. Itse hajotin lantiorenkaan stabilaation liian nopealla lantion alueen avaamisella. Tähän kun yhdistettiin pitkäkestoinen juoksu niin katastrofi oli valmis. Pienin askelin ja vähän vähältä hyvä tulee :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat