Kirjoitukset avainsanalla sairaus

Tällä viikolla silmäni ovat taas olleet kuin tikkuja täynnä. Syitä on paljon: pimeys, kuiva sisäilma ja runsas oleskelu sisätiloissa ja liian lyhyet yöt – ainakin muutamia mainitakseni.

Luin jonkin aikaa sitten kiinnostavan jutun silmien hyvinvointiin vaikuttavista arkisista asioista. Olen sen jälkeen testaillut näitä neljää juttua ja huomannut, että niillä on oikeasti vaikutusta.

1. Jumppaa silmiä säännöllisesti

Jos istun pitkiä aikoja tietokoneella, olen ottanut tavaksi pysäyttää ruutuun tuijottamisen keskimäärin kerran tunnissa ja tehdä joitain silmiä virkistäviä liikkeitä. Niitä on paljon (esimerkiksi täällä on hyviä vinkkejä.)

Jo pelkkä silmien sulkeminen ja räpyttely hetkeksi rentouttavat silmiä.  Hyvää tekee myös kaukaisuuteen tuijottelu tai se, että siirrät katseen vuorotellen kauas vasemmalle, oikealle, alas ja ylös.

2. 20/20-sääntö ruudulla

Päätetyö kannattaa keskeyttää vielä useammin, jos silmät kuivuvat herkästi. Erään ohjeen mukaan kannattaa pitää 20 sekunnin tauko ruudun tuijottelussa aina 20 minuutin välein, niin silmät saavat levätä. Tämä suojelee silmiä ruutujen siniseltä valolta.

Olen huomannut, että itselläni tämä 20 minuutin taukoväli toimii hyvin ainakin minulla, silmäni kun ovat niin kovin kuivat.

3. Vältä suonia supistavia silmätippoja

Minä taidan olla silmätippojen suurkuluttaja, olenhan testannut läpi suurimman osan apteekin hyllystä löytyvistä silmätipoista. Olen blogissani vertaillut tippoja pariinkin otteeseen täällä ja täällä.

Hiljattain luulin löytäneeni ihmeavun kroonisesti punoittaviin silmiini, kun keksin ostaa silmätippoja, jotka supistavat silmien verisuonia. Ne kyllä toimivat tehokkaasti, eli punoitus häviää silmistä nopeasti.

Supistavat tipat eivät kuitenkaan tuo pitkäaikaista apua, sillä niissä on usein vaikuttavana aineena tetrytsoliini, joka vähentää kyynelnesteen eritystä silmissä.  Näin ollen hetken kuluttua silmät ovat taas entistä kipeämmät. 

4. Katso, mitä pistät suuhusi

Olen tänä vuonna huomannut, kuinka iso vaikutus ruokavaliolla on ihon, hiusten ja myös silmien hyvinvointiin. Ihoni näyttää sameammalta ja silmäni ovat kuivemmat, jos syön paljon esimerkiksi sokeria.

Sen sijaan ihoni, hiukseni, kynteni ja limakalvoni kiittävät, jos muistan syödä runsaasti tuoreita kasviksia ja hedelmiä, erityisesti mustikoita, kylmäpuristettuja öljyjä, siemeniä ja pähkinöitä.

Millaisilla asioilla on vaikutusta sinun silmiisi?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen aikaisemmin kertonut täällä blogissa koiramme Napsun nivel- ja vatsavaivoista, joita on tutkittu perusteellisesti. Viimeisen puolen vuoden aikana Napsusta on otettu jos jonkinlaisia kokeita, saatu eri diagnooseja ja kokeiltu eri ruokavalioita. Jonkin aikaa sitten käytin Napsua osteopatiassa Espoossa sijatsevassa Dogeaze-hoitolassa

Epäröin ensin Napsun viemistä tällaiseen "erikoishoitoon", sillä koiramme ei ole mikään kilpaurheilija vaan aivan tavallinen kotikoira.  Mutta sen jälkeen, kun luontaistuotteista ja nivellääkkeistä huolimatta koira järsi toistuvasti vasenta kyynärpäätään päätin, että kaikkea kannattaa testata.

Asiantuntijoiden mukaan osteopaattinen hoito sopii kaikille koirille ja kissoillekin ikään tai harrastuksiin katsomatta. Se sopii myös pennuille.

Napsulle annettu  hoito ymmärtääkseni vahvistaa eläimen elimistön omia puolustusmekanismeja, eli auttaa elimistöä parantamaan itse itseään.

Jos koiran keho on epätasapainossa pitkään, kehon kuormitus jakautuu epätasaisesti, eikä keho enää kykene parantamaan itse itseään. Epätasapaino voi johtua pitkään kestäneestä virheellisestä liikkeestä, vammasta tai sairaudesta.

Napsua käsiteltiin vajaan tunnin verran. Käsittely ei ollut mitenkään suurieleistä vaan pikemminkin näytti siltä, että terapeutti vain tunnusteli, siveli ja paineli koiraa eri puolilta kehoa hellävaraisesti.

Hoito kuitenkin vaikutti ihmeellisesti. Hoidon lopuksi esimerkiksi Napsun takajalka, joka ei aiemmin noussut kovinkaan korkealle, liikkui nyt vaivattomassa kaaressa ylös alas.

Näimme siis omin silmin, kuinka hoito tasapainotti kehon jännitteitä niin, että kudokset rentoutuivat ja palautuivat normaaleihin toimintoihinsa.

Osteopaattisen hoidon jälkeen saimme Napsulle myös laajasti ruokintasuosituksia. Terapeutti suositteli raakaruokintaa, sillä nappuloissa kuulemma on niin paljon lisäaineita, että nekin voivat aiheuttaa koiran elimistölle pulmia.

Itse käsittely oli todella tehokas ja Napsu liikkui sulavasti sen jälkeen. Myös tassun pureminen väheni välittömästi hoidon ansiosta.

Sen sijaan ruokavaliosuositukset eivät meille oikein sopineet. Arvelin, että osa Napsun pitkään jatkuneesta huonosta olosta johtui närästyksestä, joten ostin sille erilaisia vähärasvaisia raakalihoja ruoaksi, joiden ei ainakaan pitäisi närästää: poroa, kalkkunaa, hevosta ja jonkin verran sikaakin.

Ainoa liha, jota Napsu suostui lopulta syömään, oli kalkkuna. Poroon se ei koskenutkaan, hevosta se erehtyi syömään hiukan toiseen lihaan sekoitettuna ja tämän kokeilun jälkeen se ei enää huolinut sianlihaakaan.

Täysi raakaruokinta tuntui myös todella työläältä, koska lihan lisäksi piti huolehtia, että koira sai mm. D- ja B-vitamiinit purkista, raa'assa lihassa kun ei ole niitä. Napsun pilleriarsenaali olikin melkoinen, kun noihin lisättiin MSM-glukosamiini-valmiste, jota se syö nivelrikon takia...

Koko raakaruokintakokeilun ajan koiran olo vaikutti jotenkin huonovointiselta. Se nieleskeli ja maiskutteli närästyksen takia paljon aterioiden jälkeen, aamuyöllä ja aamuisin, ja söi usein ruohoa tyhjään mahaan. Närästyksen vuoksi se myös jatkoi tasunsa puremista.

Erään reissun jälkeen, kun pakastin olikin tyhjä, annoin Napsulle ilta-ateriaksi eläinlääkärin määräämiä Royal Canin Gastro Intestinal -nappuloita, jotka on tarkoitettu nimen omaan ruoansulatusvaivoista kärsiville koirille. Sen aterian jälkeen Napsu ei maiskutellut ja nieleskellytkään kovin paljon, joten annoin nappuloita uudestaan seuraavallakin aterialla ja lopulta siirryimme kokonaan niihin.

Nykyäään Napsu voi mainiosti syömällä erikoisnappuloita, kaikista niiden lisäaineista huolimatta. Se juoksee ja hyppii kuin gaselli, eikä sen liikkeistä uskoisi, että sillä on toisessa etutassussa alkava nivelrikko. 

Annan Napsulle toisinaan illalla raa'an kananmunan nappuloiden kera. Tämä kuulemma parantaa turkin kuntoa - ja kyllä sen turkki kiiltääkin!

Lemmikkimme korvat ovat siistit, sillä ei ole missään hiivaa ja sen vatsa toimii normaalisti. Napsu siis alkaa olla taas ihan hyväkuntoinen nuorimies.

Napsun hoidosta oli myös minulle erikoinen hyöty. Olin aikaisemmin kitsastellut ja uskotellut itselleni, ettei minulla itselläni ole varaa säännölliseen hierontaan.

Sen jälkeen, kun maksoin koiran terapiasta 65 euroa päätin kuitenkin, että voisin investoida saman verran myös omaan hyvinvointiini. Niinpä varasin itselleni viiden kerran hierontasarjan, ja sen jälkeen olen känynyt sännöllisesti hierojan käsittelyssä. 

Asiantuntevan hoidon ansiota voimme nykyään molemmat mukavasti, Napsu ja minä.

Oletko sinä käyttänyt lemmikkiäsi erikoisessa hoidossa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (3)

Tepa & Iiris

Hei,
Kiva että Napsu kuntoutuu.
Oma koirani on käynyt laserhoidossa, mutta se ei sovi koirille joilla on ulkoisia ( ja sisäisiä) kasvaimia.Myös neula-akupunktiossa käytiin kokeeksi, ei pitänyt.Vakuutusyhtiö korvasi selän välilevynpullistuman vuoksi lääkärin lähetteellä 5 x 55€ koirahierontaa missä omistajalle myös opetettiin venyttelyliikkeet.Uiminen koirien uimahallissa uimaliivi päällä on tuonut notkeutta.
Kaikkea hyvää Napsulle

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Moikka Tepa ja kiitos kommentista! Laserhoito kuulostaa kiinnostavalta - mihin se auttaa? 

Olen itse käynyt kerran akupunktiossa ja ymmärsin, että sitä tosiaan tehdään myös koirille. Se ilmeisesti voi auttaa erilaisiin kiputiloihin, vai kuinka?

Mukavaa kuulla, että saitte vakuutusyhtiöstä tukea hierontaan. Välilevynpullistuma on inhottava juttu sekä koiralla että ihmisellä...

Monet tuttavani ovat kehuneet kovasti koirien uimahalleja, niitä täytyisi meidänkin kokeilla =)

Kivaa uutta viikkoa sinulle <3

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Koiraystävä

Koirasi tarvitsee Sinua.Enemmän kun tiedätkään.Asuessani ulkomailla minulla on yhteensä ollut 15 ihanaa koiraa.Ja,jokaista onrakastwttu,hoidetta.Ei,että olisin ÄITI koiralleni.Kukaan ihminen EI ole äiti tai mami koiralleen! We are best friends,forever.Kiitos että olet koirasi best friend!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kesän jälkeen olen harrastanut liikkuvuutta ja lihaskuntoa lisäävää liikuntaa keskimäärin kuusi kertaa viikossa - enemmän kuin koskaan elämässäni. Yllättäen kuitenkin myös lihakseni ovat olleet useammin ja pidempään kipeämmät kuin aikoihin.

Luin loppukesällä palautumiseen liittyen kiinnostavan jutun Mind Body Green -verkkojulkaisusta, jossa monta kohtaa pitää paikkansa myös omalla kohdallani. Osa näistä näkökohdista saattaa tuntua itsestäänselviltä, mutta itselleni ne tuottivat ahaa-elämyksiä.

Tajusin, että lähes aina syynä on jokin näistä, jos tuntuu että lihakset kipeytyvät ja palaudun hitaammin:

 1. Liian vähän vettä

Erityisesti joogaohjaajakoulutuksessa Mallorcalla mutta myös myöhemmin, kun olen harjoitellut ja ohjannut lämpimissä tiloissa, tämä on suurin syy heikkoon palautumiseeni.

Jos normaalistikin minun olisi hyvä juoda vähintään pari litraa vettä päivässä, intensiivinen harjoitus lisää nesteentarvetta moninkertaisesti. Helppo tapa tarkistaa nestetasapaino on ikivanha: tarkkailla vessassa käydessä virtsan väriä. Mikäli se on jotain muuta kuin haalean oljenväristä, minun kannattaa lisätä vesimäärää.

Hikoilu poistaa lihaksista kuona-aineita mutta samalla, kun kehosta poistuu nestettä, voi menettää lihasmassaa.

2. Liikaa istumista

Tämä on syy, johon sorrun joka arkipäivä. Istumisen jäykistävät vaikutukset lihaksiin ja sidekudoksiin huomaan jo, jos unohdun koneen ääreen muutamaksi tunniksi.

Ei turhaan sanota, että jopa puolen tunnin välein päätetyöläisen olisi hyvä pitää jaloittelutauko.

3. Liian vähän unta

Myös tämä on itselleni perussynti. Kun teen 5-päiväistä päivätyötä, käytän työmatkaan yli tunnin suuntaansa, ohjaan viikossa useamman tunnin joogaa, teen omaa joogaharjoitusta aamuisin reilun tunnin sekä kävelytän koiran aamuin illoin, unelle jää väistämättä turhan vähän aikaa.

Tiedän, että keho uudistuu ja lihakset rakentuvat levossa. Sanotaanhan joogassakin, että loppurentoutus on joogan tärkein asento eli asana, sillä sen aikana harjoituksen vaikutukset laskeutuvat elimistöön.

Ei turhaan ole uutisoitu, että kuuden tunnin yöunet vastaavat valvottua yötä. Taistelen tämän ongelman kanssa joka ilta, mutta en ole vieläkään keksinyt, mistä saisin vuorokauteeni lisää tunteja tai mitä jättäisin pois.

4. Liian paljon raskasta liikuntaa

Paljonko on paljon liikuntaa? Yritän aina kertoa oppilailleni, että joogassa on kuunneltava kehoa, mutta toisinaan minulla itselläni on haasteita samassa asiassa.

Innostuin päivittäisestä joogaharjoituksesta kesäkuun koulutuksessa niin paljon, että jatkoin harjoituksia kuusi kertaa viikossa. Harjoitukseni on voimakasta vinyasa flow -joogaa, joka vastaa kunnon treeniä oman kehon painolla.

Joskus heinäkuun puolella aloin epäillä, että tämäntyyppinen harjoitus on hieman liikaa kuusi kertaa viikossa, jos mittarissa on jo vuosia yli 40, eikä nuku tarpeeksi.

Vasta viime aikoina olen alkanut kuulostella kehoani aamuisin ja tunnustella, onko tänään voimakkaan harjoituksen vai pehmeämmän, palauttavan joogatuokion aika.

Omaan kehoonsa kannattaa suhtautua rakastavasti, eikä vaatia siltä liikaa. Olen itse huomannut, että yksi täydellinen lepopäivä, 3-4 voimakasta harjoitusta sekä 2-3 lempeämpää on minulle hyvä yhdistelmä.

Miltä sinun kehosi tuntuu liikunnan jälkeen?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Söin pitkästä aikaa kaurapuuroa. Se oli ihanin annos kaurapuuroa, jonka olen pitkään aikaan maistanut!

Aloitin lauantai-iltana mehupaaston, jota kesti eiliseen saakka. Paaston aikana join päivässä kasvismehua, johon käytin oman pihan omenoita, kurkkua, selleriä ja inkivääriä.

Kahtena ensimmäisenä päivänä käytin myös kasvislientä mutta kolmantena päivänä luovuin siitä, koska käyttämäni tuote oli turhan suolaista. 

Tässä keskeisimmät fiilikset paastoamisesta:

Olin väsynyt

En normaalistikaan syö kovin paljon joten kuvittelin, että siirtyminen mehupaastoon ei olisi keholleni iso asia. Olikin yllättävää, kuinka paljon paasto vaikutti.

Puolet ensimmäisestä paastopäivästä oli aika normaali olo, mutta sen jälkeen iski väsymys. Torkahdin sunnuntaina spontaanisti sohvalle, vaikka normaalisti sellaista ei tapahdu ikinä.

Toisaalta yöuneni oli syvää. Olin kuullut, että toiset ovat paaston aikana tavallista virkeämpiä ja selviävät vähemmillä unilla.

Minun kohdallani vähäunisuus ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Kolmannen paastopäivän aamuna nukuin reilusti pommiin ja myöhästyin töistä.

Oli kylmä

Toisena paastopäivänä iski vilu. Arvasin sen, sillä myös normaalielämässä toisinaan, jos ateriaväli venyy liian pitkäksi, minun tulee kylmä.

Olinkin pukenut töihin lämpöiset sisävaatteet, mutta yllätyksekseni halusin ulkonakin vetää myssyn päähän ja kaipasin hansikkaita. Aurinkoisena päivänä minä, pikkulapset ja vanhat mummot kuljimme myssyt päässä samalla, kun toiset liihottivat ohitse takki auki.

Oli nälkä 3-5 tunnin välein

Tein paaston aluksi, ensimmäisenä ja toisena aamuna sekä kolmannen paastopäivän lopuksi suolihuuhtelun. Minulle oli kerrottu, että suolihuuhtelu pitää päänsäryn ja näläntunteen loitolla.

Pää minulla ei paaston aikana tullutkaan kipeäksi, koska en ole yli kolmeen kuukauteen enää käyttänyt kofeiinijuomia, mutta nälkä sen sijaan iski säännöllisesti kolme tuntia mehun juomisesta tai viimeistään viiden tunnin jälkeen.

Minulla oli niin heikko olo, että kolmantena paastopäivänä muutin ”ateriavälejä”. Lukemieni paasto-ohjeiden mukaan aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä eli noin kuuden tunnin välein oli lupa nauttia mehua ja kasvislientä ja ”välipaloiksi” ainoastaan yrttiteetä.

Ohjeiden vastaisesti jaoin kolmannen päivän mehut pienempiin eriin ja join niitä kolmen tunnin välein. Siten jaksoin edes hieman paremmin seuraavaan ”ateriaan”.

Painoni laski yli kaksi kiloa!

Minulla ei ollut tarkoitus pitää paastoa minään dieettinä, sillä painoni on jo nyt mielestäni sopiva. Siksi olinkin lähes kauhistunut kun tänään kävin vaa’assa ja huomasin, että painoin 2,5 kiloa vähemmän kuin normaalisti.

Aamupalan jälkeen, juotuani noin puoli litraa nestettä, painoa tuli takaisin kilo. Toivon kovasti, että loppu paino ei ole lähtenyt luistani ja lihaksistani...

Näin ruokaa kaikkialla

En ole siinä mielessä ”ruokafani” että normaalitilassa ajattelisin usein ruokaa ja syömistä. Syön elääkseni mutta en elä syödäkseni.

Paaston aikana tilanne muuttui. Näin lehdissä houkuttelevia reseptejä enemmän kuin koskaan ja kaupungilla kulkiessani joka ravintolan kyltit näyttivät houkuttelevilta – jopa hampurilaisravintolan, vaikka olen vegaani!

Paaston jälkeen osasin olla kiitollinen siitä, että saan syödä säännöllisesti. Oli ironista, että paaston aloittaessani SPR:n Nälkäpäivä-lipaskeräys oli juuri päättynyt. Keräyksen aikana en muka ehtinyt lahjoittaa, mutta nyt lahjoitin oman summani verkossa!

Ensimmäinen Nälkäpäivä järjestettiin aikoinaan Itä-Afrikan nälänhädän uhrien auttamiseksi, siitä syntyi nimi Nälkäpäivä. Silloin Nälkäpäivänä kannustettiin halukkaita syömään kevyesti yhtenä päivänä ja lahjoittamaan säästyneet varat keräykseen.

Nykyään Nälkäpäivän aikana kerätään rahaa Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon, josta autetaan esimerkiksi Syyrian, Irakin ja Jemenin sotien uhreja ja vakavasta kuivuudesta kärsiviä Itä-Afrikan alueella. 

Oli Nälkäpäivän kohde mikä hyvänsä, tajusin paaston aikana konkreettisesti, kuinka hyvin minulla on asiat.

Tämä jäi viimeiseksi mehupaastokseni

Voi olla, että oloni olisi kohentunut, jos olisin jatkanut paastoa pidempään. Ystäväni ovat kertoneet, että paaston ensimmäiset kolme päivää ovat surkeutta ja sinnittelyä, mutta neljäntenä päivänä mieli virkistyy ja tulee energinen olo.

Toisaalta vasta myöhemmin luin, että aivan kaikille paasto ei sovi. Intialaisen ajattelun mukaan minussa vallitseva kehotyyppi on Vata (eli ilma), ja tälle tyypille ei mehupaastoja suositella. Tähän kokemukseeni pohjaten uskon, että suositus on totta. 

Jos vaikkapa ensi keväänä haluan keventää ruokavaliotani, saatan pitää esimerkiksi kasviskeittopäiviä. Mitään en kuitenkaan lupaa, sillä nyt keskityn vain olemaan onnellinen, että saan syödä.

Oletko sinä paastonnut? Miltä tuntui?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

OutiM

Olen kerran ollut mehupaastolla päälle parikymppisenä, josta on pari vuosikymmentä aikaa. Tarkoitus oli paastota viikko yhdessä muutamien opiskelukavereiden kanssa. Käytin peräruisketta aluksi ja ehkä sen takia en ainakaan muista kärsineeni päänsärystä tai muusta. Nälkäkään ei varsinaisesti vaivannut mutta ajattelin ruokaa IHAN KOKO AJAN! Mietin jatkuvasti mitä aion syödä paaston päätyttyä. Lopetin pari päivää etuajassa ja päätin että ihan hyvä, tulipa kokeiltua mutta en ryhdy siihen toista kertaa. Ja se päätös on pitänyt :)
Joillekin se on varmaan helpompaa kuin toisille. Minäkin mieluummin kevennän ruokavaliota kuin paastoan.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi <3 Olen nyt paaston jälkeen kovasti miettinyt, miksi nälkä vaivasi niin usein... Saattaa olla, että nautin sittenkin liikaa kaloreita. (Paasto-ohjeideni mukaan päivän kalorimäärän tuli jäädä alle 400, jotta ei tulisi nälkä.)
No, hällä väliä - paasto vain ei kerta kaikkiaan ole minun juttuni, joten eipä tuota enää tarvitse pohtia :D

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram