Kirjoitukset avainsanalla juhla

Pimeänä vuodenaikana riittää juhlia. Ne piristävät kylmää ja synkkää arkea. Kun pistää nokkansa ulos ja lähtee rimpsalle, eikä käperry sohvannurkkaan, välttää alakulon.

Itselläni työrintamalla viime kuu on ollut sangen tapahtumarikas. Työskentelen konsulttina viestintätoimisto Rianno Communicationsissa, ja lyhyen ajan sisällä olen päässyt mukaan peräti viiden, ison tilaisuuden tuotantoon!

Olen aikaisemminkin järjestänyt tapahtumia, mutta siinä taiteenlajissa minulla on vielä paljon oppimista. Tapahtuma kun on voimakas viestintäväline. 

Keskinkertainen ei ole elämys

Olen duunissa ihastuneena seurannut, miten tyylitietoiset kollegani osaavat ajatella tilaisuuden jokaista yksityiskohtaa. Kohderyhmälle sopiva paikka, ohjelma, esiintyjät, somistus, tarjoilut, tuotantokäsikirjoitus – hyvin järjestetyssä tapahtumassa on niin monta liikkuvaa osaa!

Tapahtumissa ei enää ole varaa keskinkertaisuuteen, ja jokaista yksityiskohtaa on mietittävä tarkasti, sillä nykyajan elämysten aikakaudella jokainen meistä on jo kokenut kaiken.  Muistijäljen syntymiseen tarvitaan kokonaisvaltainen kokemus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. On aivan eri asia, järjestetäänkö esimerkiksi tiedotustilaisuus auditoriossa vai jäänmurtajalla. 

Tapahtumassa piste i:n päällä voi olla hivelevän kaunis kakunkoriste, tai viimeinen niitti voi olla vääränvärinen kukka-asetelma.  Ja isoin muutos on se, että tänään kymmenen ihmisen tapahtumaan voi päästä mukaan tuhatpäinen yleisö some-postausten kautta. 

Häät saivat nakkisormenkin askartelemaan

Kollegoja seuratessani omat hääjärjestelyni 14 vuoden takaa palautuivat mieleeni. Se oli tapahtuma, johon minäkin mietin perin pohjin serviettien ja kukka-asetelmien värit. Askartelinpa hääkarkitkin itse, vaikka olen aina inhonnut askartelua!

Siihenastisen elämäni H-hetkessä kaiken piti olla täydellistä. Oli mukavaa, että myös näin jälkikäteen kaikki edelleen tuntuu täydelliseltä. Häistä ei jäänyt mieleen yhtään ikävää muistikuvaa.

Mikä sinun mielestäsi tekee tapahtumasta unohtumattoman elämyksen?

Postauksen kuvat: Kristian Tervo & Rianno Communications

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Peipsijärvi , ©www.ruuhkavuodet.net

 

Virolaistalo , ©www.ruuhkavuodet.net

Terveisiä Viron suurimman ja Euroopan neljänneksi suurimman järven rannalta! Juhannus täällä on sujunut luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa, saunoen ja lähellä pesiviä joutsenia katsellen.

Ajoimme tänne eilen Tartosta. Viron-matkamme alkaa olla lopuillaan. Lähdimme reissuun viime viikonloppuna ja palaamme pian takaisin. Blogi on loman aikana päivittynyt ajastetuilla postauksilla ja olen ehtinyt kommentoida hitaasti postauksia. Pahoittelut siitä.

Loma on ollut tosi kiva: takana ovat Haapsalu, Muhun saari ja Saarenmaa, Pärnu ja Tartto. Kirjoitan blogiin myöhemmin tarkemmin oman postauksen joka kohteesta.

Päädyimme viettämään juhannusta Peipsijärven rannalle Mustveen pikkuiseen kylään, koska paikka on sopivasti matkan varrella Tarton ja Tallinnan välillä ja halusimme viettää keskikesän juhlaa luonnon helmassa.

Minä en ole mikään perinnejuhlien ystävä, enkä ainakaan välttämättä halua juhlia niitä perinteisesti. Siksi tämä juhannus oli mukava: vietimme alkuiltapäivän Tartossa seikkailupuistossa vaijerien varassa (siitä lisää myöhemmin) ja saavuimme ryytyneinä majapaikkaamme Kalameesten majaan, Mustveen kylään.

Vuokrasimme käyttöömme tynnyrisaunan ja kävimme syömässä sillä aikaa kun sauna lämpeni. Majapaikan isäntä ei puissa säästellyt, vaan lämmitti saunan sataan asteeseen! En tiedä, valehteliko saunan lämpömittari koska lapsetkin istuivat löylyissä jonkin aikaa mukisematta.

Löylyistä oli tietenkin pakko päästä Peipsijärven syleilyyn, vaikka vesi oli jäätävää. Ranta oli niin matala että kahlaamalla pääsi ihan lähelle ulapalla torkkuvia joutsenia.

Juhannussaunan jälkeen napostelimme sipsejä ja dippiä. Lapset saivat juhlan kunniaksi aloittaa karkkipäivän ennakkoon.

Minua naurattaa, kun olen seurannut sosiaalisessa mediassa kavereiden sääpäivityksiä. Ne ovat tihkuneet hämmästystä ja katkeruutta siitä, että juhannuksena ei olekaan aurinkoista ja shortsikeli. Itsestäni tuntuu, että sade ja +14 on ihan normaali juhannussää. En muista että juhannuksena olisi ikinä ollut mikään helle.

Peipsijärvelläkin välillä ripsi vettä ja sadepilvet roikkuivat harmaana verhona järven selällä. Silti ilma oli pehmoista, puiden lehdet syvän vihreitä ja pensaat kukassa. Ihan niin kuin juhannuksena kuuluukin.

Viron-matkan sijaan harkitsimme myös viikon all inclusive -lomaa Turkin Alanyassa. Jostain syystä minua ei yhtään kaduta päätöksemme. Tuntuu, että kaksi viikkoa jouluna Thaimaassa riitti täyttämään aurinkokiintiön pitkäksi aikaa.

Miten sinun juhannuksesi sujui?
----

Greetings from Peipsijärvi in Estonia where we celebrated mid summer. We are on our way home after spending a bit more than a week on vacation in this beautiful, green and fresh country. The peek of our celebration yesterday was bathing in a special sauna in 100 degrees. After that a little rain didn't matter at all. It is a part of the tradition.

 

 

 

 

 
 
 
 

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

 

Kommentit (10)

2/10 | 

Virossa olisi kyllä kiva kiertää vähän enemmänkin - mutta meidän isäntä ei tykkää ajomatkoista. Itse olen kerran ollut työmatkalla Tartossa ja ihastuin täysin tuohon yliopistokaupunkiin.
Kiva päästä lukemaan postauksiasi!
Ja vaikka sää täällä on juhannuksena vaihdellut sateesta auringonpaisteeseen, ei se ole haitannut - lisää vaatetta vaan päälle;)
Hyvää juhannuksen jatkoa!

3/10 | 

Minäkin odottelen tarkempaa postausta Viron reissusta, meillekin Viron matkailu on tuttua. Olemme käyneet Tallinnassa monen monta kertaa, Pärnussa ja Tartossa. Haapsalu on paikka, missä olisi kiva käydä. Ehkä joku kesä, tänä kesänä emme suuntaa Viroon vaan Berliiniin.

Me olemme viettäneet juhannusta kotosalla. Minulla on ollut flunssaa ja eilinen meni lähes täysin sängyssä lukien, tänään olen tehnyt jo vähän pihahommia. Lepäily näyttää auttaneen, sillä flunssa tuntuu menevän jo ohi.

Anonyymi
4/10 | 

Tykkään kovasti että teillä on Virossa kivaa. Mutta miten ihmeessä saat Mustveen sijaitsemaan Tarton ja Tallinnan väliin?
Hyvää loppumatkaa!
T. Virolainen

5/10 | 

Odottelen kiinnostuneena tarkempaa postaustasi Viron reissusta, meillä on ollut jo pidempään suunnitteilla sellainen ja ajattelin että ensi kesänä olisi sen vuoro.

Minä muistan helteisiäkin juhannuksia :) hääpäivänämme 15 vuotta sitten oli upea sää.

Me olemme viettäneet tänä vuonna juhannusta Kreikan lämmössä. Sitä on ollut niin paljon, että vähempikin olisi riittänyt :D :D

6/10 | 

Kiitos kommentistasi :) Sanotaan että Mustvee oli meidän reitillä Tarton ja Tallinnan välillä sijaitseva, sopiva, luonnonläheinen kohde. Viro nyt on niin pieni että oikeastaan mikä tahansa on matkan varrella Tallinnaan ;)
Mukavaa uutta viikkoa!

7/10 | 

Toivottavasti flunssa on lopullisesti selätetty ja olet jo kunnossa!
Berliini on ihana kaupunki... Olen iloinen että pääsette sinne lomalle.
Meidän perheen enemmistö tykkäsi Haapsalusta eniten tällä lomalla. Keskiaikainen linna siellä on niin upea ja puutalot viehättäviä. (Asiaan saattaa vaikuttaa myös se että Haapsalussa ollessamme oli paras sää ;) ) Kohteesta kerron tarkemmin heti ensi viikolla.

8/10 | 

Ymmärrän teidän isäntää, automatkailu käy selän päälle... Mekin varmaan jatkossa nautimme Virosta kohde kerrallaan. Nyt nähtiin monta kohdetta lyhyessä ajassa mutta useimmista vain pintaraapaisu.
Minäkin yllätyin, kuinka viehättävä kaupunki Tartto oli! Se on jopa vanhempi kuin Tallinna, mitä oli hieman hankalaa uskoa. Ja se oli paljon rauhallisempi kuin Tallinna, joka näin kesäisin pullistelee (suomalais)turisteja.
Mukavaa uutta viikkoa!

10/10 | 

Ai juhannus kesällä 2000? Minä en muista siitä enkä oikeastaan koko kesän säistä oikeastaan mitään koska olin kesätöissä paikassa, jossa oli kova meno päällä.
Mukavaa, että kävitte tukemassa Kreikan taloutta ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kesä tulla tupsahti tällä viikolla niin kotiin kuin pihalle. Lenkillä löysin itseni hämmästelemästä, kuinka puiden lehdet ovat yhtäkkiä kasvaneet niin suuriksi, ruoho tien pientareella korkeaksi ja ojanpohjatkin puskevat kukkaa.

GRASS

FLOWERS 
©Uraäidin Ruuhkavuodet

Kukoistavan luonnon myötä myös fiilikset ovat olleet kesäiset. Hyviä hetkiä oli monta.

Maanantaina tein edellisen kiireisen viikon vastapainoksi koko päivän etätöitä, ja valehtelematta puolet tuosta ajasta työskentelin sängystä käsin! Avasin rästimeilit heti aamukahdeksalta ja vasta puolenpäivän aikaan vaihdoin aamutakin oloasuun. Ihanaa.

Tiistaina tapasin mentoroitavaani, joka myös oli valoisissa fiiliksissä. Keskiviikkona ehdin ennen töitä metsään lenkille. Päivä kului työreissulla Hämeessä. Kerrankin sain sovittua kokouksen päälle treffit ystävien kanssa, jotka asuvat siellä päin, ja pääsin tutustumaan aivan ihastuttavaan pieneen petoeläimeen, heidän 7,5-viikkoiseen koiraneitiinsä, joka yritti syödä kenkäni ja repiä sukkahousujani. Siinä tiimellyksen lomassa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ystävien kanssa pitkästä aikaa.

Torstai alkoi eräällä oikein inspiroivalla tapaamisella, josta sain energiaa koko päiväksi. Sen voimin jaksoin myös iltapäivällä kuolettavan tylsän koulutuksen yli. Illalla pikkutyttö lähti kanssani metsälenkille ja jaksoimme ennätysmatkan: 7,5 kilometriä!

ABSTRACT

©Uraäidin Ruuhkavuodet

Perjantaina oli ohjelmassa maittava, tukeva työlounas keskustaravintolassa. (Dieetin olen taas oikeastaan hylännyt. Paino on pysynyt samoissa lukemissa riippumatta siitä mitä syön. Välillä farkut kiristävät enemmän ja välillä vähemmän. Syytän siitä hormonivaihteluita...)

Lauantaina oli sitten suuri päivä - lapset saivat todistuksensa. Kyyneleeni olivat herkässä. (Itse asiassa itkin jo siinä vaiheessa, kun kuopuksen opettaja piti puheen uudesta opetussuunnitelmasta - koska nuo tulevat tokaluokkalaiset olivat niin pieniä ja söpöjä ja istuivat ihmeen nätisti.)

Molemmat lapset saivat hienot todistukset: pelkkiä hyviä ja kiitettäviä arvosanoja. ♥  Lisäksi esikoinen sai Hymytyttö-patsaan! ♥ 


BLACK AND WHITE

©Uraäidin Ruuhkavuodet


TOGETHER

©Uraäidin Ruuhkavuodet

Lauantaina lähdimme lasten kanssa juhlimaan todistuksia pikku kylpyläreissulle Turkuun, josta palasimme vasta äsken. Nyt olen liottanut itseäni niin monissa poreissa ja vesiliukumäissä ja syönyt niin paljon pizzaa, hamppareita ja jäätelöä, että näiden voimin jaksaa vaikka koko ensi viikon.

Tajusin juuri, että ensimmäiseen lomapätkääni on vain pari viikkoa. Olemme ajatelleet lähteä autolla Baltiaan: käydä Tallinnan lähellä olevassa seikkailupuistossa, Vembu-Tembu-maassa, Haapsalun keskiaikaisessa linnassa, piipahtaa ehkä myös Saarenmaalla, poiketa taas ihanassa Pärnussa, jossa vietimme viime kesänä viikon, käydä Tartossa lasten tiedekeskuksessa ja suunnata siitä kenties vielä Latvian puolelle, Riikaan ja Jurmalaan. Aikaa tähän kaikkeen on reilu viikko (noin 9 päivää, ei ainakaan enempää).

Löytyisikö keneltäkään vinkkejä, mihin kannattaisi mennä ja mikä jättää välistä? Mitään majoituksia tai edes laivalippuja emme ole vielä varanneet.

Osallistun kuvilla jälleen Scavenger Hunt Sunday -valokuvahaasteeseen.

Ihanaa uutta viikkoa!

P.S. Muistathan osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa 10.6. saakka.

------
The summer arrived in Finland this week. Suddenly the leaves of trees grew big, the grass by the road grew long and there were flowers everywhere. The week was full of things which made me happy.
There were several inspirational moments at work. I got to go running in the forest a few times. On Saturday my children finished school for this semester and both of them got very good grades.
In addition my 11 year old daughter got a special, traditional Finnish award, A Smiling Girl statue which is given every year to few children selected by their classmates. The girl selected is considered fair and trusworthy by her classmates.
We spent the weekend in a spa in Turku to celebrate the end of school year with the kids. The water was warm, the slides were wild and pizza and hamburgers were tasty. We just returned home happy and full of energy for the new week!
With these photos I take part in Scavenger Hunt Sunday photo challenge again.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (17)

5/17 | 

Kauniita kuvia ja hauska tuo kattopeiliselfie. Onnea hymytytölle Minua kiinnostaa kovasti lomasuunnitelmasi Baltiaan. Ei ehkä vielä tänä vuonna, mutta varmasti lähivuosina pitäisi tuollainen reissu tehdä. Jäänpä siis kuulolle :).

6/17 | 

Sulla meni paljon vahvemmin kuin ystävälläni ;) , joka alkoi kyynelehtimään heti, kun koulun ovesta astui sisään -ainokainen päätti alakoulun ja siirtyy "isojen" kouluun. Poika totesi äidilleen, että "heti tyyppi alko vollaamaan vaikkei kukaan ole vielä edes mitään sanonut" =D Sellaisia me äidit olemme!

8/17 | 

So creative for your Together shot.
Darling BW
Nice interpretation of Abstract
Pretty flowers
Great perspective on Grass.

10/17 | 

Kiitos vinkistäsi! Tartossa näyttääkin olevan paljon kaikenlaista, mistä en tiennytkään. Itse olin lukenut vain tuosta Ahaa-tiedepuistosta. Hmm... Pitäisiköhän sittenkin varata Tarttoon suunniteltua enemmän aikaa...

15/17 | 

Kiitos kommentistasi! Me vietimme viime vuonna viikon Pärnussa ja kolusimme siellä lähes joka paikan: kävimme joka päivä tietenkin rannalla ja lisäksi Valgerannan seikkailupuistossa sekä Kihnun saarella, joka on Unescon maailmanperintökohde. Pärnua voi kyllä suositella, mutta meille jäi sellainen fiilis, että ei siellä uudestaan saa koko lomaa vietettyä, se on nähty jo. Siksi ajattelimme tällä kertaa tuollaista kiertomatkaa.

17/17 | 

Luin uusinta viestiä ja syöksyinpä tänne. Olemme torstaina lähdössä tyttöjen kanssa Silja Linen järkkäämälle blogimatkalle Viroon. Voin laittaa sulle vinkkejä sähköpostiin mitä kaikkea kivaa siellä voi touhuilla. Ohjelmalista on jo kätösissä ja esimerkiksi torstain osalta saimme valita yhden ohjelman neljästä. :)

Jurmalaa suosittelen enemmän kuin paljon, jos joskus sinne suuntaatte laitan sulle meidän vanhan kotiosoitteen ja parit ravintolavinkit. :) Niin paljon on vaan jo muuttunut, muutimme pois jo 2004, joten sieltä en osaa enää vinkkailla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

Meillä ei yhtä perinteisistä juhapäivistä taaskaan vietetty erityisen perinteisellä tavalla. Aloin pohtia, olenko jotenkin anti-perinne-ihminen? Jouluna olimme Thaimaassa, pääsiäisenä siivosimme lastenhuoneita ja nyt vappuna... kävin koiran kanssa lenkillä, pesin pyykkiä, ja kävin kuntosalilla sekä järvessä uimassa.

En mitenkään tietoisesti vastusta erilaisia juhlapyhiä, mutta syystä tai toisesta emme yleensä erityisesti juhlista niitä. Kuten vaikka vappu: söimme toki munkkeja ja joimme simaa, kotona oli ilmapalloja (jääneet lasten synttäreiltä) ja serpentiiniäkin (se tosin jäi pakkaukseen) mutta mutta.. Vaikka olemme molemmat ylioppilaita, emme ole ikinä käyneet katsomassa Mantan lakitusta tai viettäneet vapunpäivää Ullanlinnanmäellä. En ole koskaan halunnut sinne mukaan kauheaan ryysikseen. Saan ihmisjoukoista ihan tarpeekseni viikolla töissä.

Meille nämä ylimääräiset vapaat ovat aikaa, jolloin voi tehdä sellaisia hommia, joihin ei arjen tiimellyksessä aika riitä. Kuten vaikkapa matkustaa, hoitaa isompia kotihommia tai tehdä huolella ja nautiskellen sellaisia asioita, jotka arjessa pitää suorittaa kello kädessä ja hutiloiden.

Olen joskus miettinyt, menettävätkö lapsemme jotain siinä, että emme ilmeisesti juhli yhtä paljon kuin moni muu perhe. Olisi se varmaan hienoa kuulua johonkin porukkaan, joka vuodesta toiseen säästä riippumatta vappubrunssilla poksauttaa kuohuviinipullon samassa paikassa samaan aikaan.

Perinteet synnyttävät parhammillaan kauniita muistoja. Omassa lapsuudenkodissani esimerkiksi kynttilänvalo, musiikki ja äidin tekemät maustesilakat tekevät joulun. Meidän lapsille ei ole muodostunut samanlaisia muuttumattomia, vuodesta toiseen toistuvia jouluperinteitä, sillä olemme viettäneet joulut vuorotellen molemmissa mummoloissa. Näin joka joulu on ollut hieman erilainen.

Ymmärrän kyllä, mikä perinteissä on kaunista. Kun tekee jotain samalla tavalla samaan aikaan kuin edellisvuonna ja samaan aikaan kuin moni muu suomalainen - ja parhaimmillaan vieläpä samalla tavalla kuin edeltävät sukupolvet - on mahdollista uudistaa onnellisia muistoja, elää ne uudelleen ja samalla liittyä yhteen muiden kanssa.

Perinteet ovat nykyisessä pirstaloituneessa yhteiskunnassa sitä liimaa, joka yhdistää kansakuntaa. On äärimmäisen yhteisöllistä, kun joulurauha julistetaan Suomen Turusta joka vuosi samaan aikaan ja moni suomalainen katselee sitä, tai kun vappuna moni joko katselee vappumarssia tai osallistuu siihen.

Perinteiden tuomaa yhteisöllisyyttä tarvitaan, sillä nykymaailmassa on entistä vähemmän asioita, jotka yhdistävät eri ikäisiä ja eri elämäntilanteessa eläviä ihmisiä. Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaiset yhdisti ihan vain puoli yhdeksän uutiset - se oli virtuaalinen leirinuotio, jonka äärelle kansakunta kokoontui iltaisin. Nykyään yhä harvempi erityisesti nuorista katsoo iltauutisia. Uutiset kulutetaan mobiilisti pitkin päivää sitä myöten, kun ne syntyvät.

Kaikesta huolimatta perinnejuhlat eivät oikein ole minun juttuni. En koe, että saisin niistä niin paljon, että viitsisin vaivautua niiden vuoksi. Käytän mieluiten vähäisen, ylimääräisen vapaa-aikani sellaisiin arkisiin juttuihin, jotka tuovat itselleni ja usein myös perheelle onnea ja iloa. Kuten vaikkapa huolelliseen yläkropan treeniin kuntosalilla, jossa sai tänään huhkia ihanassa rauhassa ilman jonoja laitteisiin. Se taitaa sitten olla minun tapani juhlistaa työn juhlaa, vappua: laitoin lihakset töihin!

Osallistun näillä kuvilla jälleen linkkirinkiin, tällä kertaa kansainväliseen sellaiseen: Kim Klassenin Friday Finds -kuvahaasteeseen. Se kokoaa yhteen kaikenlaisia juttuja, joita osallistujat ovat löytäneet, tajunneet tai paljastaneet kuluneen viikon ajalta. Oma löytöni oli tämä pohdiskelu perinteiden merkityksestä.

Oletko sinä perinneihminen? Vietetäänkö perheessäsi monia kansallisia juhlia perinteikkäästi?

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

-----
In Finland almost the whole nation has celebrated yesterday and today the May Day, the 1st of May with balloons, decorations, champagne brunches and traditional delicacies. Except from my family.
For some reason I'm not very keen on traditions. I don't have anything against them or against people who cherish tradition. It's just that I don't bother to go through all the fuss for these traditional celebrations. Instead I went to the gym today and got to train in peace because most other people were out drinking sparkling wine... :)

Are you a traditional person? Do you value traditions?
Today I’m linking up with Kim Klassen’s Friday Finds which is a link party about what we've found, discovered, or uncovered throughout this past week. I've discovered the joy of exercise, once more.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (36)

5/36 | 

Meillä Joulu on todella iso perinnejuhla, muuten ei ole paljon näitä perinteitä juhlistettu. Toisaalta oishan se ihan kiva välillä, mutta menee näinkin :) Sitten meillä on keksitty ihan omiakin perinteitä :D

6/36 | 

Sula on hyvä asenne - minunkin mielestäni juhlaa on se, että voi vapaalla tehdä sitä mikä huvittaa. Ja jos huvittaa siivota ulkovarastoa juhannuspäivänä, kannattaa se ehdottomasti tehdä =)

7/36 | 

Samaa mieltä. Nyt kun ajattelen, nin kyllähän meidänkin lapsille noita hyviä muistoja, omia perinteitä muodostuu: jouluaattoa on vietetty perinteisesti, vaikkakin sitten kahden eri perheen perinteiden mukaan vuorotellen. Silloin kun ollaan oltu kotona, olen kyllä nähnyt vaivaa jouluperinteiden eteen: on kuusi, kynttilöitä, jouluruoat ja pukki...
Meidän lasten muita perinteitä ovat varmaan virpominen pääsiäisenä, joka on molemmille hirmu tärkeää sekä lomareissut mummolaan. Kesäaikaan toistuvia, hyviä, meille tärkeitä hetkiä ovat pyöräretket uimarannalle ja ateriat terassilla.
Voi olla, että näitä monia juhlapyhiä vietämme hiukan arkisesti mutta kuten sanottu, meillä kiireetön, yhteinen puuhailu kotona on sen verran harvinaista, että se on itse asiassa silkkaa juhlaa!

8/36 | 

Minunkin mielestäni oman perheen näköiset omat perinteet ovat hyvä juttu. Juhla ei maistuisi juhlalta, jos se olisi jotenkin pakkopullaa. Jos meillä ei näitä vuodenaikariittejä vietetäkään, niin esim. lasten synttärit ovat isoja merkkipäiviä, joita lapset osaavat odottaa jo kauan etukäteen. Niiden eteen nähdään vaivaa.
Vapaaehtoistyö on tosiaan todella antoisaa - voin suositella. Tällä hetkellä mentoroin mutta aikaisemmin olen ollut mukana SPR:n ystäväpalvelussa ja saattaa olla että syksyllä jatkan sitä. Kävimme sen puitteissa lasten kanssa ulkoiluttamassa läheisen vanhainkodin asukkaita.

9/36 | 

Aika lailla samalla tavalla meilläkin sujui vappu tosin ilman kaupunki- tai tivolireissuja. Lähinnä mietin onko meno liian arkista mutta toisaalta juuri sitä meillä on liian vähän: tavallista, kiireetöntä perhearkea.
Kivaa uutta viikkoa!

10/36 | 

Ai tää oli hyvä, Meillä ei kyllä kans perinteitä niin kovin noudateta, eikä ole lapsuudenkodissanikaan noudatettu. En koe jääneeni mistään paitsi :) Usein nää ylimääräiset pyhät pyhitetään tekemättömien asioiden hoitamiseen tai sitten nautitaan vapaista ihan keskenämme.

11/36 | 

Minulla on tosiaan ihan sama olo. Kun viikot ovat niin täynnä kaikenlaista - ihmisiä, aktiviteetteja ja hulinaa - haluaa vapaapäivinä vain rauhoittua kotona perheen parissa ilman sen kummempaa hössötystä.
Meidän perinteisiin ei kuulu tivolikeikka mutta joka kesä pitää lasten edelleen päästä huvipuistoon jossain vaiheessa - ja yleensä useampaankin =)

12/36 | 

Olet aivan oikeassa! Minä hoidin tänään lihaskuntoharjoittelun kotona kahvakuulan kera mutta muuten suurin osa päivästä vietettiin ulkona auringosta nauttien.
Kiva kun tulit kommentoimaan, mukavaa uutta viikkoa! :)

13/36 | 

Noin se tuntuu olevan monessa perheessä: molempien vanhempien lapsuudenkodeista tuodaan yhteiseen kotiin omia perinteitä ja sitten niistä syntyy uusi, oman perheen näköinen kokonaisuus. Ja hyvä näin. Tuskin kumpikaan puolisokaan haluaisi suoraan solahtaa toisen lapsuusmuistoihin :)

15/36 | 

Kivaa kuulla, että muitakin perheen omien juttujen kannattajia löytyy + pakkoperinteiden vastustajia. Rauhallinen, stressitön kotoilu on meille sen verran harvinaista, että ylimääräisinä vapaina on ihanaa rentoutua sen merkeissä.

17/36 | 

Me itse asiassa vietettiin perinteinen joulu myös niinä vuosina kun lähdettiin pyhiksi Thaimaahan - vietimme sen viikkoa etukäteen! Se oli mielestäni ihan loistava idea ja tuntui aivan joululta: meillä oli joulukuusi, kynttilöitä, kuunneltiin joululauluja ja syötiin jouluruokia. Ja joulupukkikin oli Korvatunturille asti saanut tiedon, että meille pitää tuoda lahjat etukäteen. Niinpä hän piipahti molempina kerroilla meillä lahjakeikalla.
Näiden kokemusten perusteella alkoi vankasti tuntua, että joulu on puhtaasti sopimuskysymys ja sitä kannattaa viettää silloin kuin haluaa sekä juuri niin kuin haluaa. No, joulurauhan julistusta ei tuolloin viikkoa ennen kuullut, mutta se ei lapsille paljoa merkinnyt ;)

18/36 | 

Itse olen vähän kantanut huolta siitä, että me ei olla kovin kovia juhlimaan. Juhlathan ovat tärkeitä koska ne rikkovat tylsän arjen ja luovat siihen säihkettä - juhlan jälkeen jaksaa arkea taas paremmin.
Joulua meillä juhlitaan ja lasten syntymäpäiviä. Toki usein pitkinä viikonloppuina yritämme tehdä jotain kivaa ja spesiaalia, esim. käydä ulkona syömässä viikonloppumatkalla.
Nykyinen elämäntilanne vaon on sellainen, että yhteinen, kotoinen ja kiireetön arki on itse asiassa aika kortilla, ainakin minulle. Kun ehdin olla iltaisin vain muutaman tunnin kotona, oikein odotan viikonloppuja, jolloin voin hautautua rauhassa kodin seinien sisälle...

20/36 | 

You look great!! That's what I need to do! Seriously! I think I need a coach to get me going.....sigh.
Thanks so much for stopping by my blog!!

21/36 | 

Meillä vietetään juhlia meidän o:mien perinteiden mukaisesti - ei välttämättä niin kuin muut. Vappu on meillä mennyt aina niin, että vappuaattona illalla me juhlimme isännän kanssa sen suhupullon poksautuksen verran perinteisin ylioppilasmeiningein Turun taidemuseonmäellä ja silloin tapaamme siellä ystäviä ja tuttuja. Mutta emme ole sinne ryysikseen koskaan vieneet lapsia - vappupäivä on sitten vietetty lapsiperheen ehdoin: on käyty tivolissa (kauheita reissuja ja nekin siirsimme jossain vaiheessa vapun jälkeisille päiville), syöty kotona ja nautittu yhdessäolosta joko vain perheen tai sitten myös ystävien kanssa. Syöty hyvin - mutta juotu vähemmän. Lasten läsnäollessa ei olla juovuksissa - se on ollut mottoni. Nyt kun lapset ovat jo kotoa lähteneet, onkin keksittävä isännän kanssa uudet jutut. Tänään on aika hyvältä tuntunut vain olla kotona ja ottaa välillä päivätirsat;)
Kivaa viikonloppua teille!

22/36 | 

Kyllä mäkin noista sun sanoistasi tunnistan itseäni, vaikka toisaalta olenkin perinteiden vaalija.:) Esim. viime viikon retropostauksestani paljastui, että siivosin meidän ulkovaraston juhannuspäivänä!:) No, siitä tulee mulle vähän sellainen olo, että nyt ei varmaan pitäisi, mutta toisaalta, kun on aikaa ja inspis siivoamiseen iskee, niin miks ei.;D
Kyllä teidänkin lapsilla varmasti on perinteitä esim. koulussa niitä kertyy kuitenkin jo aikamoinen tukku.:) Loistokirjoitus jälleen!:)

23/36 | 

Opiskeluaikana vappua juhlittiin pitkällä kaavalla ja voi miten hauskoja muistoja niistä ajoista onkaan. Vauhti on sittemmin vähitellen hiipunut (ehkä ihan hyvä). Vappuaattona meillä paistetaan munkkeja (lasten suuresti arvostama perinne). Ulliksen ruuhka (ja tunnelma) jää meiltä väliin, mutta vappulounaalla kävimme herkuttelemassa. Sitten siirryttiinkin pihatöihin, että työn merkeissä meilläkin. Loppujen lopuksi meillä on suht vähän perinteitä, jotka joka vuosi suoritettaisiin saman kaavan mukaan. Jouluaatto on se voimallisin. Ja juhannus jotenkin vaan kuuluu viettää maalla veden äärellä, vaikka kaupunkijuhannuksiakin on kokeiltu. Pysyvyyttä voi saada niin monenlaisilla asioilla, eikä perinteiden tarvitse aina olla ne samat kuin miljoonalla muullakin suomalaisella.

24/36 | 

Meillä on perheessä paljon perinteitä, joita kyllä myös uudistetaan jatkuvasti. Uusiakin keksitään. Ollaan taidettu opettaa lapsetkin juhlimaan kaikenlaista ja osallistumaan erilaisiin tapahtumiin vähän turhankin innokkaasti. Osaavat nimittäin kysellä perinteiden perään jo hyvissä ajoin ja huolehtia näin, että ei päästä lipeämään ruodusta :D. Jokainen tyylillään, enkä kyllä suostu muista juhlapyhistä stressaamaan kuin joulusta. Sitä ei voi välttää ;).

25/36 | 

Meillä sekä vaalitaan perinteitä että heitetään niitä romukoppaan. Osa juhlatavoistamme on perua lapsuudenkodeistamme, osa taas nyt omissa perheissä muodostuneita perinteitä. Niin tai näin, niin vietetään juhlapäiviä niinkuin itse parhaimmaksi ja mieluisimmaksi koemme. Lapsille tuntuu tärkeimmiltä ne meidän omat perinteiksi tulleet jutut. Sekä juhlapyhiin liittyvät että muutenvaan tavaksi/perinteeksi tulleet jutut. Tyypeille on yhtä tärkeää että noita tuo jokaiselle 10 kindermunaa ja se että keväisin mennään katsomaan sammakonkutua lähiojassa :)

26/36 | 

Ei kai ole oikeaa tapaa juhlia juhlapäivinä. Tuo salilla käyminen tekisi itsellekin hyvää pääsiäis- ja vappuherkkujen jälkeen :) Näyttäisi tulevan myös aurinkoinen päivä, joten josko vaikka kävelylenkille suuntaisi näin alkuun :)

27/36 | 

Meillä on perinteitä, mutta niitä ei toteuteta "orjallisesti" joka vuosi. Lähinnä pääsiäinen, vappu ja juhannus menee ylimääräisestä vapaasta kotosalla nauttien. Joulu ehkä juhlista se perinteikkäin. Tosin ollaan pari joulua vietetty Phuketissa ja Krabilla; se oli ihanaa! ❤️ Viime jouluna haaveilin oikeen kunnon perhejoulusta, ja isäntä joutui työreissulle :(
Perinteitä on, mutta tosiaan meidän maailma ei kaadu siihen, ettei aina tehdä samalla tavalla :)

28/36 | 

Täällä tunnustautuu perinneihminen. Meillä juhlitaan joulu, uusi vuosi, pääsiäinen, vappu ja juhannus, sekä muistetaan itsenäisyyspäivä. Tietyt perinteet seuraavat vuodesta toiseen, toisia taas tuunataan tilanteen mukaan. MInusta tätä elämän rikkautta on juurikin se, että kukin tekee tavallaan ja siten kuin omalle perheelle ja siihen hetkeen sopii.

Luin aikaisemmasta postauksestasi vapaaehtoistyöstäsi. Se kuulosti ja vaikutti todella mielenkiintoiselta ja mahtavalta avulta. Olen myös tehnyt vapaaehtoistyötä. Hieman erilaista kylläkin.

29/36 | 

Täällä vietetään osa juhlista perinteisesti, mutta esim. Vappu ei niin perinteisesti. Lapsetkin ovat kasvaneet jo sen verran isoiksi, että munkit ja sima riittivät hyvin sekä jokavuotinen tivolikeikka. :) Ehkä siis jotain perinteitä tähänkin vappuun löytyy.
Minulla on vähän samanlainen olo kuin sinulla eli tykkään tehdä ylimääräisinä vapaina asioita rauhassa ja nauttia ilman kauheaa hössötystä. Sitä kyllä riittää muutenkin. :)
Mukavaa viikonlopun jatkoa! :)

30/36 | 

Aika tutulta kuulostaa. Meillä ei ole "pakkoperinteitä", mutta sellaisia väljiä ja omia kylläkin. Esimerkiksi joulupäivä on meillä pyjamapäivä, joka oli lasten lempparijuttu kun olivat pieniä! Vappuna ostettiin aina "kesän" ensimmäiset irtojäätelöt, pääsiäisenä suklaamunia "ilmestyi" pupun tuomana sinne-sun-tänne. Juhlapyhät ja vapaapäivät oli (ja on) rauhaisaa ja mukavaa yhdessäoloa. Sellaista perhetössyttelyä :)

31/36 | 

Mä just eilen huokaisin miehelle, että arkivapaat on ihan parasta: palkallinen vapaapäivä, jolloin voi purkaa rästejä :D Eilen imuroin huoltoon menevän auton kun vaihdettiin turvaistuimet toiseen autoon ja samalla isompiin, kitkin kukkaistutuksia, siivosin pihaa, ulkoilutettiin lapsia ja siivosin keittiön herkkukaapeista vajaita paketteja ja kovettuneita karkkeja muovikassillisen... Olen asunut pääkaupunkiseudulla yli 20 vuotta enkä ole kertaakaan käynyt Mantan lakituksessa, Ulliksella piipahdin 2002 kun odotin esikoistani ja järkytyin sitä kännisten opiskelijoiden määrää... Simaa tein, munkit ostettiin, eilen grillattiin ja lapsilla on foliopallot. Siinä se :D

33/36 | 

Meillä noteerataan jollain lailla suurin osa juhlista, osa kevyesti ja osa enemmän juhlien. Tyypillisin tapa juhlia on ruoka :) ja seuraavana seura ja koristeet. Juhlan viettotyyli saattaa vähän vaihdella vuosittain. Joulua vietetään sukulaisten kanssa, uutta vuotta naapurien kanssa pihalla, laskiainen noteerataan pulkkamäellä ja etenkin laskiaispullilla, pääsiäisenä syödään lammasta ja etsitään suklaamunia, vappuna yleensä tavataan ystäviä ja käydään brunssilla, juhannus vietetään anoppilassa jos sää sallii ja halloweenina meillä on yleensä isommat bileet.

34/36 | 

Mä en ole myöskään kovin perinneihminen. Joulu on ainut juhla, milloin perinteet näkyy meillä, mutta vain hyvin vähän.

Tuli kateellinen olo, kun katsoin näitä kuvia. Mä olen ollut 10 päivää kipeänä enkä ole päässyt liikkumaan. Tuntuu, että räjähdän!

36/36 | 

Kiitos lohdullisesta kommentistasi =) Me itse asiassa käytiin myös ystävien luona kylässä, eli päivä oli paljon tavallista mukavampi, mutta ei varsinaisesti _juhla_ vaan ihan kuin kiva perus-sunnuntai. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat