Kirjoitukset avainsanalla P333

Tällaisina sateisina päivinä olen monesti suunnannut huolettomana alennusmyynteihin. Nyt se vain ei olekaan sujunut ihan ilman omatunnontuskia.

Olen jälleen tarkastellut vaatekappiani kriittisin silmin. (Ei, en aio aloittaa uudestaan P333-vaatteidenvähentämisprojektia. Etsin vain muita tapoja koota itselleni järkevä, eettinen ja ekologinen vaatekaappi.)

Minähän olen kuvitellut, että olen suhteellisen tiedostava kuluttaja ja vastuullinen shoppailija, sillä ostan aika vähän vaatteita, ja nekin ovat enimmäkseen käytettyjä.

Tämän kesän The Kesämekko löytyi kolmella eurolla Fida lähetystorilta.
Tämän kesän The Kesämekko löytyi kolmella eurolla Fida lähetystorilta.

Lisäksi käytän samoja, vanhoja vaatteitani vuosikymmeniä. Käytettyjen ja ikäloppujen vaatteiden ilosanomaa olen julistanut täällä blogissakin monta kertaa.

Tänä kesänä olen vain alkanut epäillä, että tämä ei riitä.

Kaikki alkoi siitä, kun näin tuttavallani ihanan, tyylikkään, People Tree -merkkisen (uuden) mekon. Se oli ajaton, leikkaukseltaan kaunis ja syvänvärinen. Kaiken muun hyvän lisäksi se kuulemma on tehty Reilun kaupan luomupuuvillasta.

Ajattelin että kiva juttu, mutta enhän minä osta uusia vaatteita. Enkä ainakaan noin kalliita!

Kävimme tytön kanssa H&M:llä ostamassa hänelle leggareita. Samalla sorruin ostamaan nämä riemunkirjavat pöksyt - ne olivat niin ihanan mukavat! Neulepaidan ostin 7 vuotta sitten kesäkirppikselta ja kengät ovat tämän kevään ostos: Kuje-merkkiset.
Kävimme tytön kanssa H&M:llä ostamassa hänelle leggareita. Samalla sorruin ostamaan nämä riemunkirjavat pöksyt - ne olivat niin ihanan mukavat! Neulepaidan ostin 7 vuotta sitten kesäkirppikselta ja kengät ovat tämän kevään ostos: Kuje-merkkiset.

Täytyy myöntää, että itselleni käytettyjen vaatteiden ostamisessa pitkään ensisijainen motiivi oli hintatietoisuus. Minähän olen nuuka, rumasti sanottuna kitsas. Vasta myöhemmin oivalsin, että usein säästäväisyys on myös ekologista. Tarpeettoman tuhlauksen välttäminen on kantava ajatus ympäristön kannalta kestävässä elämäntavassa.

Sain kuulla, että ystävän mekon valmistanut yritys ei olekaan ihan mikä tahansa tusina-lafka, vaan monellakin tavalla poikkeuksellista bisnestä: tuotemerkin vaatteet valmistetaan ympäristöä kunnioittaen yhdessä kehitysmaiden käsityöläisten kanssa. Yritykselle ympäristövaikutusten minimointi ja sosiaalinen vastuu ovat yhtä tärkeitä kuin vaatteiden ulkonäkö.

Jäin tosissani miettimään, kumpi on oikeasti eettisempi vaate: tuollainen uutena ostettu, monella tavalla edistyksellinen tuote vai esimerkiksi halpaketjun käytetty vaate.

Huusin käytetyn, hieman kauhtuneen Desigualin paidan huuto.netistä viidellä eurolla ja hyväkuntoisen Desigual canvas-laukun kolmella kympillä. Dr.Martensin hopeanväriset bootsit löytyivät tori.fi:stä, jossa maksoin niistä 70 euroa. Housut on ostettu uutena H&M:ltä.
Huusin käytetyn, hieman kauhtuneen Desigualin paidan huuto.netistä viidellä eurolla ja hyväkuntoisen Desigual canvas-laukun kolmella kympillä. Dr.Martensin hopeanväriset bootsit löytyivät tori.fi:stä, jossa maksoin niistä 70 euroa. Housut on ostettu uutena H&M:ltä.

Tähän saakka ajattelin, että käytetty vaate on aina uutta vaatetta suurempi ekoteko. Jos vaate on jo tehty, se kannattaa käyttää loppuun asti, uusien vaatteiden tuottamiseen ja kuljetukseen kun kuluu runsaasti luonnonvaroja ja energiaa.

Tänä keväänä olen tehnyt muutamia kierrätyslöytöjä, joista aikaisemmin olin iloinen. Peruskaman lisäksi olen yllättäen päätynyt ostamaan huuto.netistä myös merkkituotteita, kuten Tommy Hilfigerin käsilaukun ja Dr.Martensin maiharit sekä Desigualin paidan ja olkalaukun.

Ennen ajattelin, että tämäkin on ihan ok, ovathan merkkituotteet yleensä laadukkaampia ja kestävät pidempään hyvinä. Lisäksi olin jostain syystä siinä luulossa, että esimerkiksi Desigual, Hilfiger tai Dr.Martens olisivat jotenkin vastuullisia brändejä.

Tommy Hilfigerin käytetystä, uudenveroisesta käsilaukusta maksoin 80 euroa. Se on mielestäni aika paljon. Toivottavasti se on laatua, joka kestää vielä kauemmin kuin edellinen ruskea, kahdeksan vuotta vanha käsilaukkuni, joka meni tänä keväänä rikki. Muut kuvan vaatteet ovat toistakymmentä vuotta vanhoja.
Tommy Hilfigerin käytetystä, uudenveroisesta käsilaukusta maksoin 80 euroa. Se on mielestäni aika paljon. Toivottavasti se on laatua, joka kestää vielä kauemmin kuin edellinen ruskea, kahdeksan vuotta vanha käsilaukkuni, joka meni tänä keväänä rikki. Muut kuvan vaatteet ovat toistakymmentä vuotta vanhoja.

Yllätyinkin kovasti, kun törmäsin kiinnostavaan nettisivustoon nimeltä Rank A Brand. Sivusto arvioi brändejä sen mukaan, kuinka avoimesti ja laajasti yritykset antavat tietoa toimintansa ekologisista ja sosiaalisista vaikutuksista.

Hämmästyksekseni sivusto antoi sekä Desigualille että Dr.Martensille luokituksen E – Älä osta. Tuomio johtuu siitä, että molemmat yritykset kertovat vain vähän toimintansa vaikutuksista ja vastuullisuudestaan. Hilfiger pääsee luokkaan D, jossa "asiat voisivat olla paremminkin."

Mitä mieltä sinä olet, millainen on oikeasti eettinen ja ekologinen vaate? Millaisia kriteerejä itse käytät, kun täydennät vaatekaappiasi?


Tämäkin jakku löytyi Fida lähetystorilta, jossa sen hinta oli 7 euroa. Cullotte-housut sorruin ostamaan Ellokselta, koska ne olivat niin mukavat, vaikka yleensä välttelenkin ohimeneviä muoti-ilmiöitä.
Tämäkin jakku löytyi Fida lähetystorilta, jossa sen hinta oli 7 euroa. Cullotte-housut sorruin ostamaan Ellokselta, koska ne olivat niin mukavat, vaikka yleensä välttelenkin ohimeneviä muoti-ilmiöitä.

Uräidin Ruuhkavuodet myös:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

P.S. Omalla kesän lukulistallani on Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi. Se on ilmestynyt jo pari vuotta sitten ja blogini lukija suositteli sitä minulle jo viime vuonna, kun kokeilin P333-projektia. Olen nyt vasta varannut sen kirjastosta, minä kun valitettavasti ehdin lukea niin vähän kirjoja nykyään… Rinnalla on myös blogi, Pitsikirja, jossa käydään usein kiinnostavaa keskustelua mm. kierrätysvaatteista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (18)

etna
1/18 | 

Hyvää pohdintaa ja samojen asioiden kansaa paininut itsekin. Vuodessa tuotetaan jo nyt ihan miiiiiielettömöt.määrät tekstiiliä ja iso osa päätyy kierrätykseen käyttämättömänä tai hyvin vähäisen käytön jälkeen. Haluanko todella olla oman yritykseni kautta lisäämässä tuota tekstiilivuorta?

Joo ja ei. Olisi ihana uskoa että riittää kun minä jätän ostamatta, kierrätän ja valitsen ekologisesti ja toivon muiden tekevän samoin. Uskon silti enemmän siihen, rttä.voin oman yritykaeni kautta haastaa niitä epäeettisiä yrityksiä vaateteollisuudessa (joita joka tapauksessa tulee markkinoille) avoimempaan ja reilumpaan kilpailuun ja lisätä oman yritykseni kautta eettisten ja ekologisten tekstiilien valikoimaa, myyntiä ja ilosanomaa. Kun jokainen löytäisi sen oman identiteettinsä /juttunsa ja mallistonsa eettisistä merkeistä. jos panostan tuotekehitykseen. Jos ne rahat jotka jollakin menee moneen halvempaan/ kestämättömään vaatteeseen, saisin sidottua yhteen vaatteeseen joka on vielä eettisempi?

Jos ihmisten olisi pakko katsoa tarkemmin mitä ostaa ja jos ne käytety ei enää menisikään kaupaksi, heitettäisiinkö niitä niin paljon pois ajattelen että niille on vielä käyttäjiä?

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! Sinulla onkin vielä astetta isompi pohdita vaateteollisuuden edustajana. Itse tulin tässä matkan varrella sensuuntaiseen johtopäätökseen, että eettisin vaihtoehto olisi ostaa todelliseen tarpeeseen tuollainen eettisesti tuotettu vaate käytettynä ja käyttää se sitten loppuun. Tämä ei tosin ole yksinkertainen vaihtoehto, sillä suurin osa kirpparivaatteista on noita halpismerkkejä, harvemmin siellä mitään People Tree -yksilöitä näkee...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Vierailija
3/18 | 

Tuttua tuskaa. Saman asian kanssa painin. Välillä jaksan miettiä valintojani enemmän, välillä vähemmän. Jollekin (esimerkiksi Stockkalle) voisi olla kohtuullinen bisnes tai ainakin hyvä vahvistus brändille koota eettisesti kestäviä vaatteita pieniltä tuottajilta. Nykyisin tuollaisten vaatteiden ostaminen on minusta liian hankalaa. Jopa silloin jos olisi valmis maksamaan niistä ihan hyvän hinnankin.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Tuo olisi kyllä hyvä idea! Minullekin juuri tuo vaivannäkö on iso este tässä eettisessä shoppaamisessa. En varsinaisesti tykkää shoppailusta, ja kun elämässäni on muutenkin paljon tekemistä ja vain vähän aikaa, tuntuisi isolta urakalta alkaa metsästää ja vertailla jotain eettisiä leggareita useammasta eri kivijalka- tai verkkokaupasta...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Liisa
Liittynyt31.10.2015
4/18 | 

Asiaa :-) Onneksi nämä asiat on koko ajan enemmän esillä!

Hauskaa että muiltakin löytyy vanhoja luottovaatteita :-)

Itse teen suurimman osan perheen vaatteista, mutta miettiminen se on siinäkin että mistä ne ompelee. Kirppareilta ostan vanhoja vaatteita materiaaliksi, ja uusia kankaita hankin juuri tarpeen verran hyväksi havaituilta valmistajilta.

Koska tuotteiden alkuperästä ei ole pakko olla merkintöjä, olen tullut siihen tulokseen niin kankaiden kuin valmiiden vaatteiden kohdalla että mitä enemmän niiden valmistuksesta kerrotaan. Sitä todennäköisemmin eettisyyteen ja ekologisuuteen on kiinnitetty huomiota.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Mahtavaa, että osaat itse tehdä vaatteita! Meilläkin on ompelukone mutta itse käytän sitä noin kerran vuodessa vain enimmäkseen korjausompeluun. Osaan kyllä korjata revenneen sauman mutta kokonainen vaate kankaasta lähtien - se menee itseltäni yli hilseen...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

ReetaJohanna
5/18 | 

Onneksi nykyään löytyy taas kivoja, kauniita, tyylikkäitä ihan Suomessa tehtyjä vaatteita. Maksan mieluummin enemmän vaatteesta, josta tiedän, että se kestää ja missä se on tehty. En muista million olisin viimeksi mitään henkkamaukkaa ostanut tai edes kys.kauppaan astunut. Enkä halua halpaketjujen vaatteita ostaa edes käytettyinä. Onneksi vielä löytyy kirppareilta laadukkaita vanhoja vaatteita, joita luotto-ompelijani minulle muokkaa. Työllistän, enkä tuhlaa luonnonvaroja ja omatuntoni on huomattavasti hiljempaa.

Miinuksena tässä on, että kun vanha luottovaate on korjauksen ulottumattomissa, tunnen suurta surua (naurettavan paljon).

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Omasta mielestäni taas kirppareilta löytyy eniten juuri tuollaisia halpaketjujen vaatteita ja huomattavasti vähemmän laadukkaita, kotimaisia vaatteita. Niiden metsästäminen kysyisi jo aikaa ja vaivaa ja se on minulle kynnys. Olen tähän saakka ajatellut, että käytetty vaate on aina ekoteko ja se riittää, isompaan vaivannäköön minulla ei tässä elämäntilanteessa riitä aikaa ja energiaa. Nyt olen alkanut pohtia, että kenties teen huuto.nettiin haut noiden eettisesti kestävien vaatebrändien nimillä, jolloin saisin hälytyksen aina, kun sellainen tulee myyntiin käytettynä...

Toki on niin paljon, paljon helpompaa piipahtaa henkkamaukalle ja napata sieltä mukaan leggarit. Toivottavasti myös tyttäreni malttaa jatkossa odotella hieman pidempään, että löydämme hänelle eettistä trikoota kun edellinen kuluu puhki. Hän kuluttaa loppuun yhdet pöksyt parhaimmillaan kuukaudessa ja kun näin käy, uudet on saatava h-e-t-i! 

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Etna

Vinkkinä suööe ja tyttärellekin, että loppukesästä on tulossa paitoja/ tunikoita myyntiin ja syksyllä myös trikooleggareita. Kuoseja saa äänestää, jotta todennäköisimmin löytyisi mieleisä. Tai jopa ihan ehottaa ja toivoa tietyn tyyppistä, niin värjätään äänestykseen myös toiveista kuoseja. :)

Vierailija
6/18 | 

Tässä onkin pohtimista. Jos ostan uutta, ostan tarpeeseen ja laadukkaista materiaaleista hyvin tehtyä, mieluusti sellaista josta tietää missä se on valmistettu. Kotimaisuus sinänsä ei ole tärkeä, mutta tärkeää on se että tekijä on saanut palkan työstään. Merkistä en piittaa, merkkituotteet tehdään usein samoissa hikipajoissa kuin henkkamaukatkin (Naomi Kleinin No logo sai minut aikoinaan melkein pahoinvoivaksi).  Jos ostan käytettyä, kriteerit ovat samat, tarve ja hyvä materiaali. Ja se, etten anna halvan hinnan huijata minua ostamaan mitään mikä ei ole just oikeanlaista. Sitten käytän vaatteet LOPPUUN asti, loppumetreillä ne poistuvat julkisesta käytöstä mutta jatkavat elämäänsä "siivouspaitoina".  Jos jostain syystä käy niin, että vaate jää vähälle käytölle, kierrätän sen ystäville. Luonnonmateriaaleja käytän missä voin - arvatkaa vaan kuinka paljon muovihitua irtoaa pesuveteen vaikka halvoista fleecevaatteista kun niitä pesee... Risoilla rievuilla rassataan meillä mopoja, kaveri putsailee niillä koiran tassuja. 

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Mukavaa, että onnistuin herättämään ajatuksia - se juuri olikin tavoitteena :) Minulla on juuri sama tapa ostaa tarpeeseen ja käyttää vaatteet loppuun asti: ne päättävät elämänsä siivousrätteinä ja koiran tassupyyhkeinä.
Sen sijaan en ole aikaisemmin tosiaan kiinnittänyt huomiota _käytettyjen_ vaatteiden alkuperään ja silloin tällöin olen tosiaan ostanut myös halpaketjujen tuotteita.
Toivottavasti jatkossa löydän jostain aikaa ja energiaa tehdä vastuullisia ostopäätöksiä myös käytettyjen vaatteiden suhteen sekä silloin, kun vaatteen tarvitsee nopeasti. Tähän ei aikaisemmin ole riittänyt puhtia.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Nelliina
Liittynyt10.9.2015
7/18 | 

Minä suosin kotimaista tuotantoa, kaikki lempivaatteeni ovat Suomessa valmistettuja :) Näillä on hintaa toki enemmän kuin ketjukauppojen vaatteilla, mutta maksan tosi mielelläni enemmän jos voin samalla tukea kotimaista työtä ja pieniä yrittäjiä. Esimerkiksi suosikkini Uhana Designin 160 euroa maksaneet merinovillaleggarit ovat pelastaneet jo 3 talvea, eivätkä ne ole muuttuneet käytössä miksikään. Ja kun miettii että käytän niitä 4 kuukautta vuodesta päivittäin niin sitä käyttöä tosiaan tulee. Ovat vielä todella kauniitkin!

Viimeisin kenkäostokseni on suomalaisen Janitan, nekin valmistetaan Suomessa ja materiaalitkin ovat niin suurelta osin kuin vain mahdollista, kotimaista tuotantoa.

Pääasiallinen ostospaikkani on kirppis ja huutonet, se metsästyksen viehätys tuo vielä oman lisän päälle heh :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Janitan kengät ovat kyllä ihan huippuja! Minulla itse asiassa halpaketjujenkin vaatteet säilyvät pitkään hyvinä, sillä käytän kaikkia vaatteitani säästeliäästi (toisin kuin rakas tyttäreni). Yhdelle lempivaatteelle ei myöskään kerry montaa peräkkäistä käyttökertaa, kun minulla on niin paljon vaatteita. Se, että vaatekaappi pursuaa halpisvaatteita, ei tietenkään ole tavoiteltava tila...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Liisa
Liittynyt31.10.2015
8/18 | 

Oon välillä pohtinut tuota halpisvaatteiden ostoa kirppareilta sitä rataa, että kun ne menee siellä kaupaksi niitä tulee aina vaan lisää myyntiin. Jotkut kirppispaikat näyttää aivan siltä, kuin kaikki heräteostokset olisi kannettu "kiertoon" hintalappu paikoillaan. Eli turhan ostamisen jälkeen omatunto hiljenee kun käyttämättömät viedään kirpparille.

On toki hyvä että myydään ne mieluummin eteenpäin, kuin laitetaan roskiin. Mutta jossain maailmantuskan vaiheessa minusta tuntui ettei niihin voi haksahtaa edes kirpulla :-D

Minullakin on (em. huolimatta) joitain oikein hyväkuntoisia, yli kymmenen vuoden takaisia kirpparilta ostettuja halpisvaatteita. On niissäkin onneksi tällaisia positiivisia yllätyksiä! :-)

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

No juuri samaa itsekin aloin pohtia tämän prosessin myötä. Että kun kukkarollaan on mahdollista äänestää, niin sitä tuotetaan enemmän, mikä menee kaupaksi. Eli tällä logiikalla kannattaisi jatkossa varoa halpisketjujen tuotantoa myös kirppareilla...

Olen saanut paljon kiinnostavia kommentteja sekä suoraan tänne blogiin että sähköpostilla. Tuosta People Treesta sen verran, että sitä myy mm. suomalainen verkkokauppa Karma Shop (http://www.karma.fi/). Lisäksi sain vinkin, että ketjukaupoista ainakin Lindexiltä löytyy luomupuuvillasta, -pellavasta ja kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita.

Tästähän tulee kiinnostava matka, kun jatkan vaatekaappini tarkastelua kriittisin silmin - ei voi muuta sanoa!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pants by Gerard Darrel, bag by Michael Kors
//Housut: Gerard Darel//
//Neule, kengät ja laukku samat kuin edellisessä asupostauksessani//

Elämäni on näin kesän kynnyksellä vähän repsahtanut. Minä olen nimittäin antanut piupaut parille projektille: P333-vaatteiden karsimisprojektille ja dieetille. Molemmissa retkahduksissa yhteistä on, että olen päättänyt lakata kiusaamasta itseäni.

Ensimmäinen repsahdus vaatteiden suhteen on ihan tietoinen ratkaisu. En vain jaksa enää käyttää samoja vaatteita kuukausitolkulla. Katsokaa nyt näitäkin huhti-toukokuussa otettuja kuvia: olen kulkenut taas kolme kuukautta töissä melkein vaan samoissa farkuissa ja parissa vanhassa neuleessa!

Eikä. Minulla on niin ihania kesävaatteita, että haluan käyttää niitä taas - ihan kaikkia! Voi olla, että jatkan projektia kesän jälkeen, saa nähdä, mutta mitään en enää lupaa, ainakaan julkisesti...

Bootcut Pepe jeans and handpainted bag with red jumper
//Punainen neule Anttilasta//
//Kissalaukku sama kuin aikaisemmassa asupostauksessani//
//Bootcut farkut Pepe Jeans//

Toisen repsahduksen olen tässä vasta vähitellen tunnustanut itselleni: nykyään en juurikaan mieti, mitä syön. Koska en halua. Koska minulla ei ole siihen todellista motivaatiota. Ja piste.

Olen kyllä uskotellut eläväni 8:16 -pätkäpaastomenetelmän mukaan, mutta käytännössä huijaan itseäni. Aamupala minun on helppoa jättää välistä mutta iltasyömisiin sorrun oikeastaan joka ilta. Näin ollen dieettini on pikemminkin 10:14, eikä mikään 8:16.

Tajusin että minusta ei ole dieetille, kun lueskelin ihaillen Pahimpia on aamut -blogista Suvin ruokavaliosta. Hän on suunnitellut itselleen hyvin terveellisen, vähähiilarisen ruokavalion sekä kuntoiluohjelman.

Olen mukana blogiyhteistyökamppiksessa, jonka kautta sain mahdollisuuden tutustua Suvin blogiin tarkemmin, ja ihailen hänen tahdonvoimaansa ja kurinalaisuuttaan kovasti. Suvin kuntoremppa-postauksista minulle tuli elävästi mieleen parin vuoden takainen Fitfarmin Lite-dieetti, jota noudatin kirjaimellisesti peräti 12 viikon ajan. Enää minusta ei olisi sellaiseen.

Marc Aurel pink blazer with Pepe jeans
//Bleiseri: Äidiltä saatu Marc Aurel//

Käyn edelleen salilla vähintään pari kertaa viikossa, se onneksi tarttui mukaan tuosta Jutan kuntokuurista. Muutenkin liikun jollain tavalla joka päivä: joko lenkkeilen tai sauvakävelen. Lisäksi olen kyllä pystynyt tänä keväänä jonkin verran välttelemään sokeria. En enää mussuta karkkia joka ilta, vaikka kaloreita kyllä ruokavaliostani löytyy, vetelen niin paljon esim. pähkinöitä ja hedelmiä.

Painoni ei ole muuttunut miksikään viime kuukausina. Farkut kiristävät joskus ja joskus taas eivät.  Terveyssyistä minun ei tarvitse mitään dieettiä noudattaa: tänä talvena olen ollut poikkeuksellisen terve, yksikään flunssa ei ole iskenyt. Verenpaine on matala, syke harvinaisen matala, kolesteroli ikäiselleni ihan hyvällä tasolla.

Näin kevään kynnyksellä ja kesällä tosi moni bloggaaja ja ystävä noudattaa jotain dieettiä, ja kunnioitan heitä kaikkia suuresti, mutta minä en nyt jaksa. Minusta ei enää ole punnitsemaan ruokiani, enkä yksinkertaisesti halua kieltäytyä herkuista joskus, kun mieli tekee.

Pink Mark Aurel blazer and brown pants
// Housut: Ellos//
//Gaborin kengät ostettu Berliinistä neljä vuotta sitten//

Onko tämän lopun alkua, ensimmäinen askel tiellä epäterveelliseen elämään? Se jää nähtäväksi.

Olenko menettänyt tahdonvoimani, onko minusta tullut heikko vätys? En tiedä.

Katselin tuossa peiliin eräänä aamuna ja aloin miettiä, että ehkä kyse onkin jostain ihan muusta. Ehkä olen viimein alkanut hyväksyä itseni tällaisena kuin olen? Reidet ovat mielestäni nykyään turhan paksut ja vyötäröllä roikkuu edelleen sama makkara, joka siellä on killunut hieman eri kokoisena koko aikuisikäni. Mutta ei kai tällaisen melkein nelikymppisen akan enää tarvitse ihan missinmitoissa ollakaan? Ehkä tässä iässä voi jo olla itselleen armollinen ja opetella hyväksymään ruhonsa sellaisena kuin se on, koska se ei näköjään helposti miksikään muutu.

Oletko sinä ikinä heittänyt tällä lailla hanskoja tiskiin jonkin hyvän päätöksen suhteen? Tuliko siitä ennen pitkää morkkis vai tunsitko tehneesi oikean ratkaisun?

-----
In June I've given up a couple of good intentions: I don't obey the P333 project anymore and I don't feel like being on a diet. Instead I want to wear all my clothes and eat whatever I like.
I've been wondering whether this is lack of self control. Perhaps it is. Or perhaps it means that finally I've learnt to accept myself the way I am. I will be soon forty, therefore I cannot look like Miss Finland anymore (because I never have ;-) ).
Have you ever given up anything like this - skipped good projects half way? How did it make you feel?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+ | Vlogia

Kommentit (22)

1/22 | 

Kuvien perusteella minusta näytät hoikalta ja erittäin sopusuhtaiselta. Näytät myös ryhdikkäältä. Sinuna en yhtään suhtautuisi ryppyotsaisesti siihen, että sutjakasta varresta pitäisi jostain kohtaa saada vielä vähän pois. Elämästä pitää vähän nauttiakin eikä aina piiskata itseään. Relax and enjoy life!

2/22 | 

Näytät kauniilta, hoikalta ja sopusuhtaiselta!

Vähän samoilla linjoilla täälläkin. En jaksa vetää mitään dieettiä tai miettiä liikaa mitä suuhuni laitan, välillä herkuttelen ja välillä syön vähän keveämmin. Olen innokas kokeilemaan uusia reseptejä, enkä kiinnitä huomiota onko ne keveitä vai ei, koska maku on tärkeintä.

Ehkä meidän naisten pitäisi olla enemmän tyytyväisiä itseemme.

Mukavaa viikonloppua! :)

3/22 | 

Ei vain olet todennut, että testattu on, mutta nämä eivät ole minun juttuja. Eikös siinä jo piile kyseisten asioiden opetus. Hampaat irvessä pakottaminen ei johda mihinkään hyvään, pelkkään itseä vastaan toimimiseen. Kaikkea muuta kuin vätys, sillä teithän päätöksiä, jotka tuntuvat omilta.

On jännä minkälaisia kaikenlaisia pakkoja ihminen saattaa asettaa itselleen, eikö juuri tärkeintä olisi etsiä hyvää oloa ja kultaista keskitietä. Hyvä sinä ja näytät niin upealta, että jihuu, saat syödäkin välillä kakkua ym.

Aurinkoisia ajatuksia

5/22 | 

Mäkin olen ajatellut että kuuntelen nyt kehoa ja syön sen mukaan mistä tulee hyvä olo. Mutta kaloreita ja kellonaikoja en nyt jaksa tuijottaa. Kenties syksyllä tuntuu että sekä syömisen että vaatekaapin suhteen kaipaan ryhtiliikettä mutta katsotaan sitä sitten...
Aurinkoista viikonlopun jatkoa! 8-)

6/22 | 

Sama täällä, ei jaksa mitään dieettiä ja sillä sipuli! Ainut että sokerin jätin TAAS kerran pois, kun nukun paremmin ilman sitä. Niin ja olen hikan virkeämpi :)

7/22 | 

Mahtavaa että olet saanut jätettyä sokerin pois! Mulla on aika paha sokerikoukku. Yritän pitää makeanhimon kurissa syömällä ensin kaikenlaista terveellistä mahan täyteen ja sitten vasta lopuksi makeaa, jos edelleen siltä tuntuu.

9/22 | 

Kiitos kauniista sanoistasi :) Olen tässä pohtinut myös sellaista että ehkä oman kehon kuunteleminen on myös totta. Jos välillä herkuttelee, todennäköisesti joku toinen kerta tulee syötyä kevyemmin.
Aurinkoista viikonloppua sinullekin!

10/22 | 

Niinpä. Eilen ihan hämmästyin kun vilkaisin Fitbit-aktiivisuusrannekkeeni muistiinpanoja noin vuoden takaa. Painoni on nyt suunnilleen sama kuin silloin, kaikesta hötkyilystä huolimatta. Ehkä painoni on asettunut nyt tähän ja se siitä. Sitä paitsi en halua märehtiä liikaa dieettejä ja tuijotella omaan napaani koska sellainen ei ole hyvää esimerkkiä tyttärelleni. Mieluummin yritän antaa hänelle esimerkkiä epätäydellisyyden hyväksymisestä.

11/22 | 

Minä päätin jossain vaiheessa lopettaa kaikki dieetit. Aloin vaan noudattaa pääsääntöisesti terveellisiä elämäntapoja. Jos joskus syön jotain hyvää, niin en sitten syön. Noudatan periaatetta, että jos pääsääntöisesti teen hyviä valintoja, niin yhdellä huonolla ei ole merkitystä. :)

12/22 | 

Nykyään ajatellaan, että jos ihminen ei pidä itsestään huolta, hän on jotenkin muita huonompi, mutta oma vartalo ei ole mikään trimmattava kuori, jolla määritellään oma arvo. Elämästä nauttiminen, onnellisuus ja kohtuullisuus heijastuvat hyvinvoivana kokonaiskuvana.

13/22 | 

Oikea ratkaisu se minusta on, jos muutoin tökkii. Muutaman kerran vastaavan olen tehnyt kyllä ja vaikka hetken onkin morkkis, niin kyllä se järki on aina voittanut. Itseän ei pidä repiä ihan äärirajoille saakka.

14/22 | 

Pikkuisen alkoi hymyilyttämään... Mulla tökkässy kaikki projektit, kun kesä alkoi :D
Dieetti?! Mikä se on? :D Juokseminen? Hohhoijaa, nyt kiinnostaa pihahommat ja elämästä nauttiminen.
Syksyllä voin sit taas alottaa kauheessa paniikissa kuntoilu- ja ruokavaliohommat, kai.
Olen viime aikoina miettinyt juurikin sitä, että miksi mun pitäis olla niin kauheen hyvännäkönen? Eikö se, että on perusterve ja suht normaalipainoinen pitäis riittää? Siinä mulle mietittävää syksyksi. Nyt nautitaan kesästä ❤️

15/22 | 

Kuvien perusteella et todellakaan ole minkään dieettien tarpeessa:) Heh, mulla ei ole jäänyt kesken projektia kun en ole saanut edes aloitettua tarpeeseen tulevaa elämäntaparemonttia...

16/22 | 

Hei mulla on edelleen aloittamatta se 333. Kääk :D Tein ihan julkisen lupauksen vuodenvaihteessa ja sitten tuli muutto ja ja ja.. Nostan hattua, että kokeilit. Syömisen suhteen mä kannatan aina sitä, mikä toimii. Mun kropalle toimii tämä vähempi sokeri ja vilja, joten en koe sitä mistään kohtaa työläänä. Ulkona ja kavereilla syön myös ihan sitä, mitä tarjolla on, eli en ala säätämään muualla kuin kotona. Ja tämä toimii mulla. Hampaat irvessä vetäminen harvoin saa mitään hyvää aikaan.

18/22 | 

Olet oikeassa. Minulla on kuitenkin tavoitteena myös liikkua ja syödä niin että ennaltaehkäisen myöhempien vuosien ongelmia. Tässä iässä kun ei enää kerta kaikkiaan voi syödä ihan kaikkea, mistä nauttisi, kun aineenvaihdunta on jo hidastumassa. Ongelmana vain on, että nykyään vielä nautin esim. sokeriherkuista enemmän kuin porkkanoista. Avain taitaakin olla siinä, että oppisi nauttimaan terveellisistä asioista ja kohtuudella, jolloin syntyisi todellista hyvinvointia...

21/22 | 

Itseäni kyllä juokseminen huvittaa kovastikin, voisin vaikka joka päivä rymistellä tuolla metsässä jos vain kroppa kestäisi. Sen sijaan kuntosalille olen suorastaan joutunut pakottamaan itseni viime aikoina.
Olen itsekin kovasti pohtinut, mikä on turhamaisuutta ja mikä ennaltaehkäisevää terveyden ylläpitoa. Haluaisin olla tyttärelleni hyvä esimerkki ja osoittaa että itsestään kannattaa huolehtia terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi, eikä ensisijaisesti sen vuoksi, miltä näyttää.

22/22 | 

Olet aivan oikeassa ja ihailen sinua, jos pystyt tuohon! Itselleni ei jostain syystä ole helppoa pysyä tuossa kultaisella keskitiellä. Saattaa olla minulla on jotenkin epäterveelliset makutottumukset, tykkään liikaa rasvasta ja sokerista ja ruokavalio repsahtaa helposti kokonaisuudessaan epäterveelliseen suuntaan. Siksi olen tasaisin väliajoin suitsinut itseäni näillä erilaisilla dieeteillä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tajusin juuri, etten ole pitkän aikaan julkaissut yhtään asukuvaa blogissani. Tässä muutama asu niiden 33 vaatekappaleen joukosta, jotka olen valinnut huhti-kesäkuulle. Kevätkaudelle valikoinkin jostain syystä todellisia vaate-vanhuksia, jotka ovat kuitenkin edelleen lemppareideni joukossa, vaikka edes niiden laatu ei päätä huimaa.

Jos joku uusi lukija ihmettelee, miksi käytän vain 33 vaatetta kolmen kuukauden ajan: syynä on uudenvuodenlupaukseni. Aloitin tammikuussa 333-projektin, jota myös P333-nimellä kutsutaan. Tässä projektissa ideana on valikoida 33 vaatekappaletta, joita käytän kolmen kuukauden eli yhden "sesongin" ajan. Kolmen kuukauden kuluttua valitaan uudelle kaudelle toiset 33 vaatetta.

Matkan varrella tajuaa, kuinka vähillä vaatteilla oikeasti pärjää ja samalla tulee laittaneeksi kierrätykseen turhat vaatteet. Päätin myös julkaista kuvia niistä asuyhdistelmistä, joita olen projektin aikana käyttänyt todistaakseni, että vuosia vanhoissa vaatteissakin voi elää ihan onnellisena.

Tämän keinokuituisen, mustan puolihameen ostin joskus 1990-luvun alussa Anttilasta. Muistan kun käytin sitä ollessani kesätöissä tarjoilijana Saksassa vuonna 1994 ja joku työkaveri kehui, kuinka hyvin se sopi minulle.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tykkään hameesta edelleen, mutta viime aikoina vyötärö on alkanut hieman kiristää, minkä vuoksi hame kuroutuu helposti turhan ylös ja näyttää lyhyemmältä kuin se onkaan.

Tällaisenaan hame on ehkä hieman liian lyhyt työkäyttöön? Pitäisi varmaan ostaa uusi, minun ikäiselleni sopivan mittainen, mutta kun olen niin laiska ostelemaan vaatteita...

Uraäidin Ruuhkavuodet

Kuvan neuleen ostin niin ikään Anttilasta mutta se on aika uusi, vuodelta 2012. Huivin sain äidiltäni tuliaisiksi joltain reissulta. Kengät ja laukku sen sijaan on ostettu tänä keväänä: kengät ovat Clarksin - annoin itselleni luvan ostaa ne, sillä laitoin kierrätykseen (365-projektin hengessä) kaksi paria vähälle käytölle jääneitä Anttila-/kirppiskenkiä.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Yllä oleva laukku on tämän kevään yllätyshankinta. Kun kävin hiljattain läpi käsilaukkuni sisällön ja esittelin laukun blogisani, aloin katsella uusin silmin UFF-salkkuani ja hieman häpeillä sitä, olihan se jo naarmuinenkin. Niinpä annoin itselleni luvan ostaa uuden laukun, sillä vastavuoroisesti (niin ikään 365-projektin hengessä) olen laittanut tänä vuonna kierrätykseen yhteensä kahdeksan muuta laukkua.

Laukku sattuu olemaan jonkinlainen merkkilaukku, Michael Kors. Ostin sen paikalliselta kirppikseltä uutena (laput kiinni) muutamalla kympillä, koska se on tarpeeksi tilava ja nahka on pehmeää.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tässä asussa taas laukkuna minulla on toinen kevään hankinnoista, huuto.netistä ostettu musta Jounin laukku, jonka ostin yhden kierrätykseen laittamani, käyttämättä jääneen mustan kiiltonahkalaukun sijaan.

Asussa esiintyy sama, edellämainittu hame ja sen kanssa puin vaatekaappini ehdottoman "klassikkoneuleen", jolla on ikää jo 23 vuotta! Äiti osti sen minulle vuonna 1992, kun olin lähdössä Australiaan vaihtariksi.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Neuleen alla on toinen kevään uusina ostamistani vaatteista, Zalandosta tilaamani musta paitapusero. Typerä hankinta, sillä se rypistyy kauhean helposti.

Paitis tuli kyllä tarpeeseen, sillä Hipu käytti sitä sukulaistemme hautajaisissa, tytöllä kun ei ole omasta takaa paljoakaan mustia vaatteita. Luulen kuitenkin, että ennen pitkää laitan paidan eteenpäin kierrätykseen jollekin, joka tykkää silittämisestä enemmän kuin minä.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Huhtikuun alkupuolella, jolloin myös nämä kuvat on otettu, minun oli jatkuvasti kylmä, koska olin jo laittanut kaikki varsinaiset talvineuleeni varastoon ja yritin selvitä näillä ohuemmilla kevätneuleilla. Siksi esim. näissä kuvissa on hameen kanssa paksut, mustat sukkahousut. Viimeisessä kuvassa on lämmikkeenä lempi-pashminani, jonka ostin suunnilleen viisi vuotta sitten, käytettynä tietenkin.

Viisastuin hieman alkuvuoden aikana 333-projektin suhteen sikäli, että tällä kertaa valikoin mukaan kolmen kenkäparin sijaan viidet kengät (joista yhdet ovat sandaalit, touko-kesäkuun helteiden varalle) sekä kolme yöpaitaa kahden sijaan (yksi käytössä, yksi pesussa ja yksi varalle). Silti  - tai kenties juuri siksi - vaatekaappi näyttää ällistyttävän tyhjältä joka kerta, kun katson sinne.

Olen jo vähän väliä kyllästynyt tähän projektiin, ja pari viikkoa sitten olin jo aivan hilkulla lopettaa sen, koska vaatekaappi tuntui kerta kaikkiaan liian tyhjältä ja ankealta. Puuskassa siirsin jo kaappiin takaisin vaatteita, joita haluaisin käyttää ja annoin itselleni luvan käyttää niitä. Luvan saamisen jälkeen olo helpotti, enkä kuitenkaan ole käyttänyt niitä, vaan pysynyt tuossa niukassa, alkuperäisessä vaatevalikoimassa.

Mitä opin tästä? Myös vaatteiden suhteen näköjään kaikki kielletty on houkuttelevaa, mutta kun tekee siitä itselleen sallittua, houkutus katoaa.

Mukavaa viikonloppua! Me lähdemme tänään Hessun kanssa Tukholmaan äiti-poika -matkalle.

Löytyykö omasta kaapistasi näin vanhoja vaatteita? Ja mitä suunnitelmia sinulla on äitienpäiväviikonlopulle?

----
In these "outfit of the day" photos you can see some of my all time favorite clothes - the black skirt which I bought at the beginning of 90's and the pink knitwear which I got in 1992 when I traveled to Australia to be an exchange student. 
These clothes are among those 33 which I'm wearing between April-June this year. I'm wearing only 33 pieces of clothes for three months because I made a new year's resolution regarding 333-project.
The 333-project  means that I'll try to survive with 33 pieces of clothes and shoes for three months and then will select another 33 for the next 3 months. This way I will only wear 132 pieces during 2015.
Do you have favorite clothes that are as old as these?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (30)

1/30 | 

Itsellänikin löytyy vielä vaatekaapista muutamia parikymmentä vuota vanhoja asuja. Kun vaate on hyvä ja ajaton malli, niin iällä ei ole merkitystä. Tuo sun neuleesi on tosi kaunis.

3/30 | 

Kiitos kommentistasi! Moni aloittaa P333-projektin juuri tuossa elämänvaiheessa, kun raskaus- ja imetysajat ovat ohi. Kannattaa lukea esim. Saaran kokemuksia aiheesta!
Itse luovuin kyllä imetysvaatteistani aika nopsaan, mutta kaapissa on edelleen yksi raskausajan kauluspaita (jota ei kyllä helposti usko raskausvaatteeksi).

8/30 | 

Olipas mainio postaus sinulla ja aivan ihania vintage-vaatteita! =) Vaikka tänä vuonna olen itse pistänyt enemmän vaatteita kierrätykseen kuin koskaan, en minäkään ihan kaikkia käyttämättömiä ole raaskinut laittaa pois. Tyttäreni nimittäin on enää muutaman sentin minua lyhyempi. Hänellä on jo hyvin varma vaatemaku, eli jokin entinen lempparini saattaa löytää uuden omistajan lähempää kuin arvaankaan...

10/30 | 

Kiitos kommentistasi :) Minulla oli juuri tuo tilanne: kaappi oli täynnä vaikka pidin jatkuvasti vain muutamaa lempparivaatetta. Siksi uskalsin alun perikin ryhtyä tähän projektiin.

12/30 | 

Hyvä postaus! Todellakin myös vanhat vaatteet ovat käyttökelpoisia, jos oma koko ei ole hirveästi muuttunut. Itse en pääse ihan 20 vuotta vanhoihin vaatteisiin, kun itsekin olen vielä alle 3-kymppinen. Sen sijaan täytyy myöntää, että käytössä on edelleen muutamia vaatteita, joilla alkaa olla ikää 14-15 vuotta.

Pitääkin lukea lisää 333-projektistasi ja sen etenemisestä! Ajattelin itsekin aloittaa sen syksyllä, kun saan koko vaatevarastoni viimein käyttöön ilman pukeutumisen imetys- tai raskausrajoitteita. Kun suuri osa vaatteista on ollut nyt pari vuotta pois käytöstä, huomaan, miten paljon turhia vaatteita onkaan!

13/30 | 

Kivoja asuja kaikki!
Minä olen innokas marinoimaan kaikenlaista kaapissani. Noin vuosi sitten luovuin toivosta mahtua omiin yli 15v vanhoihin vaatteisiin ja valkattiin parhaat meidän babysitterille ja hänen tyttärelleen :) Hän on muutamia käyttänyt ompelijalla edullisesti muodistettavana/korjattavana maassa jossa elää talvikuukaudet. Eli helmet ovat käytössä edelleen! Babysitterin mies oli kuulemma hiukan kireällä äänellä sanonut, että näyttää tosi hyvältä, mutta mistäs on tullut rahat moiseen gaarderobin täydennykseen :)

Olisin pitänyt itsekin, mutta kun ei mahdu niin ei mahdu. Kateellisena sinulle totean, että en minä todellakaan ole pystynyt pysymään edes lähelle samoissa mitoissa kuin nuorempana :( Nostan hattua sinun suorituksellesi!

Marinoitua kamaa silti vielä riittää. Muistin, että pari vuotta sitten oikein postasinkin vanhimmista vaatteista. Tunnustan käyttäväni edelleen mummini vanhaa talvitakkia 80-luvulta. Juhlavaatteenani on 70-luvun kimonosta tehty hame :)

Tuossa on kuvat: http://pikkukepponen.blogspot.fi/2013/01/vintagea-vai-pihistelya.html
Odotan noille vaatteille ainakin vielä 10 vuoden käyttöä :D :D :D Tarkoituksena on lyhentää se yksi juhlamekko täksi kesäksi toimistokäyttöön.

15/30 | 

Minusta voit oikein hyvin käyttää tuota hametta, sopii sulle kauniisti!:)
Mielenkiintoinen projekti. On totta, että usein tulee joka tapauksessa pidettyä niitä omia lemppareita, ja suuri osa vaatteista vaan lojuu kaapeissa...

16/30 | 

Olet kaunis ja hyvin sopii tuo vanha hame sinulle. Minulle ei ihan noin vanhat hameet tai housut mahdu päälle, sen verran on lantioon tullut leveyttä lisää raskauksien ja synnytysten (ööh...ja herkuttelun) myötä. Mutta vanhoja neuleita ja paitoja minulla on kyllä käytössä, edelleenkin. Minulla on aika samanmoinen pitsineule (mutta beigen värisenä) vuosien takaa.

Mukavaa viikonloppua!

17/30 | 

Hyvin sitä pärjää pienelläkin vaatemäärällä jos niin päättää. ? eka kuvan sininen neule on tosi kaunis. Ja hame on hyvän mittainen - sinulla on nätit sääret, joten mitäpä iitä piilottelemaan.
Mukavaa viikonloppua!

18/30 | 

Pakko on kyllä todeta, että olet hirmuisen kaunis. On myös aivan mieletöntä että mahdut 20-vuotta vanhaan kynämekkoon. Synnytellytkin olet välissä. Sininen sopii mielettömän hyvin ja kynähame on mielestäni juuri täydellisen mittainen. :) Hatunnosto myös 333-projektista

Upeaa äitienpäivää!

19/30 | 

Mielenkiintoinen projekti :D Mulla on tosin menossa varmaan tuo 33 vaatetta koko ajan kun olen niin niin huono ostamaan vaatteita. Sopii sulle tuo ensimmäisen kuvien neule, pirteän värinen :)

23/30 | 

Kiitos Annu :) Niinpä, moni asia riippuu loppujen lopuksi vain päätöksestä ja minä kyllä pysyn tässä päätöksessä niin kauan kuin siitä tuntuu olevan apua... Mukavaa uutta viikkoa!

24/30 | 

Kiitos kommentistasi! Tuo sinun tilanne on itselleni sellainen tavoitetila. Päädyin päinvastaiseen tilanteeseen koska olen hamsteri enkä ole säännöllisesti laittanut vaatteita kierrätykseen... :P

25/30 | 

Kaapista löytyy kirpparilta joskus 90-luvun alkuvuosina ostettu neulepoolo, joka on sisustuksessa kauhuväriseni sähkönsininen, mutta vaatteissa ah niin ihana. En mää siihen ole mahtunut muutamaan vuoteen, mutta ei sitä koskaan tiedä :D Jos mun paino jatkaa putoamistaan hyvään tahtiin niin saan vetäistä sen päälleni joskus alkuvuodesta 2017 :D

27/30 | 

Eikä ole muuten yhtään liian lyhyt hamonen töihin !
Nätti ja juuri passeli mitta kauniille vartalollesi.

Ei ihan 20-vuotiaat vaatteet menisi ylleni enää. Ja huolestuttavaa olisikin, jos olisin saman kokoinen kuin 10-vuotiaana olin ;) .. mutta vedin kyllä juuri ainakin kymmenen vuotta vanhat farkut jalkaani ja totesin, että hieman löysät jopa ovat.
Kestävää kehitystä ja ekologista kulutusta on siis pysyä samoissa mitoissa vuodesta toiseen ;)
..ja tietty säilyttää sama tyyli (mun kohdalla ehkä tyylittömyys) myös vuodesta toiseen :D

28/30 | 

Jos ihminen rakastaa mustaa, harmaata ja sinistä, eikä juuri muun värisiä vaatteita omistakaan haluaisi osallistua k.o. haasteeseen, olisiko se haastetta ollenkaan? Varsinkin kun on sukeltanut jo aikapäiviä niukan vaatetuksen valtakuntaan. Silti vaatekomerot puhkuvat vaatteita, enimmäkseen pieniksi jääneitä, joihin jostain kumman syystä on muodostanut kiintymys-rakkaus suhteen, eikä näin ollen pysty niistä luopumaan.
Se johtuu varmaan tästä erittäin kypsästä iästä, iästä, joka on loihtinut keräilijän asumaan minun sisälleni.

29/30 | 

Tässä projektissa on nimen omaan ideana taltuttaa se pieni keräilijä, joka monen meistä sisällä asuu. Minusta näyttää siltä, että itse asiassa noudatat jo tuota projektia, jos kerran käytät vain niukkaa vaatevalikoimaa. Silloin projekti olisi sinulle helppo - laittaisit vain kierrätykseen kaikki ne vaatteet, joita et ole esim. vuoteen käyttänyt!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Juuri kun ehdin hehkuttaa halpahintamyymälöiden ja kirpputorien autuutta tajusin, että en ole esitellyt vielä blogissa erästä vaatekaappini aatelista: laadukkaasta villakankaasta tehtyä talvihousupukuani!

Minulla on oikeastaan vain neljä laatuvaatetta, jos tiukkoja ollaan: yksi bleiseri (joka pääsee blogissa estradille myöhemmin), Gerry Weberin housupuku jonka yläosa on yhdessä tämän postauksen kuvista, tämä talvihousupuku sekä toinen kevät- ja kesäkauteen sopiva housupuku, jonka myös esittelen erikseen myöhemmin. Tätä villakangaspukua lukuun ottamatta kaikki muut olen saanut äidiltäni, joka on tyylitietoinen, laatua arvostava leidi (toisin kuin tyttärensä).

Ostin tämän housupuvun Töölöstä keväällä 2012 erään kivijalka-boutiquen loppuunmyynnistä. Olin tuona päivänä juuri saanut kuulla, että pääsen nykyiseen työpaikkaani ja sen kunniaksi päätin hieman hemmotella itseäni.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

Puku on saksalaista merkkiä Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

Tämä puku odottaa nyt kaapissa ensi talvea. Oletko sinä jo laittanut villavaatteesi talviteloille?

-----
I had just blasted about cheap second hand clothes in my blog when I realized that I haven't presented the crown jewel of my wardrobe: my pantsuit made of wool. I bought it in 2012 when I had just heard that I'd be nominated to my current position at work. The brand of the pantsuit is Sinclan, German origin.
The theme of MakroTex challenge this week in Pieni Lintu -blog is Textile. I think wool is worth a blogpost. It's warm but it breathes, it doesn't crease and looks good in any condition.
Have you already packed up all the woolen clothes for next winter?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat