Kirjoitukset avainsanalla rutiinit

Oletko kuullut, että moni teini-ikää lähestyvä alakoululainen kosteuttaa ihoaan liian vähän? Sain kuulla tämän yllättävän uutisen hiljattain kauneudenhoidon ammattilaisilta. He korostivat, että ajanjakso murrosiän lähestyessä on tärkeää aikaa ihon myöhemmän kunnon kannalta. Jo esiteini voi tässä vaiheessa oppia säännölliset ihonhoidon rutiinit ja sen avulla ehkäistä monta pulmaa lähitulevaisuudessa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, vietimme  jonkin aikaa sitten Venlan kanssa ihanan tyttöjen päivän Helsingissä. Päivän kohokohta oli tyttöni kasvohoito, nuorisoihonpuhdistus, Suomen Kosmetologikoulussa. Olin kovin iloinen, kun meille tarjoutui mahdollisuus testata oppilashoitolan palveluita blogiyhteistyönä.

Pikkutyttö kasvohoidossa

Aluksi tutkittiin ihon kunto...
 
Venla  on jo perehtynyt kauneudenhoidon saloihin kenties enemmän kuin moni muu alakoululainen. Ensimmäisen kerran hän kävi kasvohoidossa viime kesänä, kun lomailimme Virossa. Siellä hoitoa kuitenkin hankaloitti kielimuuri: kosmetologi ei puhunut suomea, eikä Venla vielä englantia.
 
Tällä kertaa lähdimme hakemaan Suomen Kosmetologikoulusta ensisijaisesti oppeja ja ohjeita siitä, miten murrosikää lähestyvän esiteinin kannattaisi hoitaa ihoaan. Olen hyvilläni siitä, että aihe kiinnostaa tyttöäni. Itse olen kärsinyt aknesta useamman kerran ensin nuorena ja sitten myöhemmin imetysaikoina.

Aikuisiän akneni on viime aikoina muuttunut couperosaksi ja jos unohdan omat ihonhoitorutiinini, ruusufinni puskee herkästi pintaan. Ajattelin jo aikoja sitten, että teen kaikkeni, jotta lapseni välttyvät iho-ongelmilta. Taipumus akneen kun on perinnöllistä.
 
Ihon kunnon alkukartoitus kirkkaassa valossa

 

Alkupuhdistus emulsiolla


Venlan iho rasvoittuu hieman mutta myös punertaa helposti. Itse siis arvelin, että hänellä olisi herkkä sekaiho. Tyttö hoitaa jo kasvojen puhdistuksen ja kosteuttamisen huolellisesti aamuin illoin, mutta oikeiden hoitoaineiden kanssa olimme hieman epävarmoja. Käytössä hänellä on ollut kaikenlaista aina apteekin perusrasvoista minun päivä- ja yövoiteisiini, mikä ei ole ihan toivottava linja.

 
Suomen Kosmetologikoulussa meidät otti vastaan kosmetologiopiskelija Nina Tainio. Hoito oli kokonaisuudessaan ihana ja rentouttava elämys tytölle ja hyvin mielenkiinotinen minulle. Yritän myös itse käydä säännöllisesti kasvohoidossa mutta en ole koskaan päässyt seuraamaan hoitoa ulkopuolisena, kärpäsenä katossa.

 

Suomen Kosmetologikoulussa hoitajaopiskelija tekee hoidosta huolelliset muistiinpanot

 

Suomen Kosmetologikoulussa opettaja tutkii myös jokaisen asiakkaan


Ensin Nina jutteli tyttöni kanssa mukavasti, mikä rentoutti tunnelmaa ja poisti kaikki vähäisetkin jännitykset. Samalla hän tarkasteli tytön ihoa ja teki huolellisia muistiinpanoja. Alkukartoituksen jälkeen hoito alkoi puhdistuksella, johon hän käytti puhdistusmaitoa.

 
Puhdistuksen jälkeen oli vuorossa kuorinta, höyrytys ja mekaaninen puhdistus, jossa Venlan nenänpäältä poistettiin muutama mustapää. Tytön poskipäillä on myös valkoisia pikkunäppyjä, miliumeja, mutta ne olivat Ninan sekä opettaja Kati Fredmanin mielestä niin pieniä, ettei niitä kannattanut poistaa mekaanisesti.

Miliumit johtuvat nimen omaan riittämättömästä kosteutuksesta ja ovat hyvin yleisiä jo alakoululaisilla. Tyttö sai ohjeeksi aloittaa säännöllisen kuorinnan myös kotona. Sen sekä oikeanlaisen kosteutuksen avulla miliumit lähtevät itsekseen.
 
 
Ultraääni nostaa ihon pintaan epäpuhtaudet
Mekaanisen puhdistuksen lisäksi Nina teki tytölle myös puhdistuksen ultraäänellä. Puhdistuksen viimeistelivät seerumi, naamio ja päivävoide. Hoito kesti vajaat pari tuntia, ja tyttäreni taisi nauttia joka minuutista.

Hoito oli hyvä kokemus myös siksi, että häntä kohdeltiin ihan oikeana asiakkaana: Nina ja Kati keskustelivat hoidon yksityiskohdista tytön kanssa kohdistaen sanansa juuri hänelle, vaikka VeVen onkin vasta lapsi ja minä, äitikin, olin paikalla. Lisäksi oli mukavaa, että tyttö sai paljon kehuja kirkkaasta, kauniista ihostaan, joka kuulemma on pikemminkin normaali kuin sekaiho. Ainakin toistaiseksi perinnölliset iho-ongelmat eivät vielä ole muistuttaneet itsestään.
 
Entäs ne ohjeet sitten? Ostimme Venlalle kotihoitoa varten päivittäiseen käyttöön puhdistusgeelin sekä 24h-kosteusvoiteen. Viikoittain hän käyttää jatkossa saunomisen yhteydessä kuorinta-ainetta ja saunan jälkeen naamiota. Nämä hankinnat ovat yksinkertaistaneet aamurutiineja: nyt hän pärjää yhdellä voiteella aamuin ja illoin. Kasvovesikään ei tämänikäiselle vielä ole välttämätön.
 
Nuorisoihonpuhdistuksen normaalihinta Suomen Kosmetologikoulun oppilashoitolassa on 49 euroa. Sitä suositellaan 10-18-vuotiaille.  

Suomen Kosmetologikoulun tilat ovat viihtyisät ja tyylikkäät

Olen itse tätä ennen asioinut monta kertaa Suomen Kosmetologikoulun oppilashoitolassa ja kokemus on yleensä ollut positiivinen. Vaikka hoidot tekevät opiskelijat, ei eroa ammattilaiseen mielestäni huomaa.

Kauneuden alan perustutkinnin suorittaminen kestää yhteensä 1,5 vuotta, mikä tarkoittaa että erityisesti opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat ovat jo hyvin lähellä ammattilaisia. Lisäksi oppilashoitolassa kaikki tehdään viimeisen päälle: opettaja tarkastaa jokaisen asiakkaan tilanteen hoidon alkuvaiheessa. 
 
Onko sinulla kotona esiteinejä? Ovatko he kiinnostuneita ihonhoidosta? Minkä ikäisenä itse aloit hoitamaan ihoasi säännöllisesti?
 
Postaus toteutettu yhteistyössä Suomen Kosmetologikoulun kanssa
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

1/8 | 

What a great day y'all had! I used to work at a career college that had a cosmetology program, and I loved the facial services. Unfortunately not many people knew about the services offered or that it was deeply discounted. I've long been a fan of using student services for my beauty treatments.

Thank you for joining us again this week for Photo Friday!

2/8 | 

Teidän neidilläkin on varmaan "herkkyyskausi" koska kerran kosmetiikka kiinnostaa! Koitapa viedä hänetkin kasvohoitoon! Usein oppi uppoaa paremmin, kun sen antaa ulkopuolinen, eikä äiti.

3/8 | 

Mukava kuulla, että hyvästä, varhain aloitetusta hoidosta on teillä ollut apua! Minusta tuntuu kuin tyttäreni iho olisi jo nyt kirkastunut entisestään. Ainakin hän vaikuttaa kovin tyytyväiseltä =)

4/8 | 

Thanks for your comment :) That was one of the reasons why I was very happy about this collaboration: not many people know about these high quality, low cost student services ant that's why I was glad to get a chance to tell about them in my blog.

5/8 | 

Täällä murrosikäisen ja jo aikuisen tyttärien äiti voi samaistua niin moneen sinun kirjoittamaan juttuun. Minulla on myös couperosaa ja pelkäsin tyttöjen perivän sen myös ja olen yrittänyt hoitaa ja hoidattaa tyttärien ihoa hyvin varhaisesta esiteini-iästä lähtien. Tosin molemmilla on ollut normaali ja hyväkuntoinen iho, mutta myös pienet miliumit ovat tulleet vähän väliä esille. Nyt vanhemmalla on parempi vaihe, mutta nuoemmalla on jonkin verran poskilla röhelöä miliumnäppyä. Kuorintaa olen minäkin suositellut ja kosteuttamista ja naamiota, mutta kumman sitkeässä ovat, mokomat!Toivottavasti teillä oli hoidosta apua ja ihaninta on osata nauttia hoidosta:)

6/8 | 

Hyvä aloittaa nuorena! Nimimerkillä Iho-ongelmista kärsinyt äiti :D

Meidän 10,5v harrastaa rasvojen ja puteleiden keräilyä, joten kosteusarsenaalit ovat ainakin olemassa. Hän nauttii myös kuorintavoiteideni kokeilua (hyvin harvoin..) ja ihon rasvaamista. Säännöllisyys ja päivittäinen puhdistaminen olisivat nyt ne tärkeät asiat hänelle.. Inspiraation iskiessä hoitaa itseään :D :D

8/8 | 

Kiitos niin paljon tästä postauksesta. Perheen 11-vuotiaalla humps vaan eräänä aamuna iso määrä miliumeja molemmissa poskissa. Itse tuumi, että tulivat kun söi edellisenä päivänä juustonaksuja. ;) Siinä olleet jo useita viikkoja ja olen neuvoton miten niiden kanssa tulisi toimia. Puhdistus ja kosteutus siitä aloitetaan.

Suomen kosmetologikoulu on oiva paikka, hinnat selvästi edullisemmat, joten täytyy varmaankin buukata äiti ja tytär ihonhoitopäivä.

Aurinkoista maanantaita

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Blogissani olen yllättäen päätynyt pohdiskelemaan usein muutosta, valmiutta ja halua (tai haluttomuutta) muuttua. Olen tilittänyt pelkoani jämähtämisestä ja tunnustanut, että pohjimmiltani olen projekti-ihminen, joka nauttii siitä, että koko ajan on vireillä jotain uutta.

Blogini alkutaipaleella analysoin, että suhtaudun muutoksiin kuin lapsi: kaipaan ympärilleni muuttumattomia rakenteita, jotta voin itse keskittyä kehittymään ja kasvamaan. Osallistuin tuolla postauksella uusimpaan Viikonlopun linkkiringin Retro Remixin, johon voi linkittää vanhoja postauksiaan. Olen saanut tuohon vanhempaan postaukseen aivan mainioita kommentteja - käykääpä lukemassa! Ihmiset voivat olla niin erilaisia ja silti vielä enemmän samanlaisia.

Pieni Lintu -blogissa viikon MakroTex-kuvahaasteen teemana on Ympyrä. Se inspiroi minua kuvaamaan arjessani usein toistuvia ympyröitä. Jäin samalla taas pohtimaan, kulkeeko elämäni pienissä piireissä ja ahtaissa ympyröissä, kun arjessani on paljon samanlaisina toistuvia, ennustettavia rutiineja?

Näin keväällä, huhtikuusta alkaen aamuni ovat alkaneet usein lenkillä lähimetsässä. Siellä tutussa maastossa voi tulla vastaan yllättävän kuvauksellisia ympyröitä, kun katselee ympärilleen uusin silmin:

Puunrunko metsässä - tree trunk
Ajan nykyään töihin aina samaa reittiä, kylän liikenneympyrän kautta. Minulla olisi toinenkin vaihtoehtoinen reitti, mutta en viitsi käyttää sitä, koska sillä reitillä on liian paljon matkantekoa hidastavia tietöitä.
Liikenneympyrä - roundabout
Töissä aina ensimmäiseksi haen itselleni kahvin automaatista. Useimmiten aamulla juon cappuccinon ja iltapäivällä latten.
Cappuccino
Töiden jälkeen palaan kotiin. Samaa reittiä, yleensä turhan myöhään.

(Tämä kuva on tosin otettu yhtenä iltana poikkeuksellisen myöhään, palatessani kuntosalilta. Iltakymmenen jälkeen eivät työmatkani onneksi ajoitu.)

Auton kojetaulu - in the car
Näin keväällä olen töiden jälkeen lähtenyt usein joko kuntosalille tai metsään lenkille, mikäli aamulenkki jäi välistä. Minulla on neljästä kuuteen vakioreittiä, joita vaihtelen eri päivinä.

Vielä viime keväänä etsin innolla uusia lenkkireittejä lähimaastosta, mutta viime aikoina olen tyytynyt näihin tuttuihin polkuihin. Mieluiten valitsen - tietenkin - ympyräreitin, sillä on tylsää juosta samaa tietä takaisin.

Metsikkö

Ilokseni yhä useammin olen tänä vuonna saanut tytöstäni lenkkiseuraa!

Varjot - silhuettes
Nyt kun asiaa pohdin, tulin siihen johtopäätökseen, että ennustettava arki ei vielä tarkoita ahdasmielisyyttä. Arki toimii, kun se rullaa omalla painollaan. Jos tietyt elementit toistuvat samanlaisina joka päivä, voi keskittää energiansa rutiinien sijaan muihin, tuottavampiin juttuihin. 
Tämä viimeinen kuva esitää myös ympyrää, vaikka se ei heti käy kuvasta ilmi. Kuvan nimi voisi olla vaikka: "Ympäri käydään ja yhteen tullaan."
Viime viikolla lenkillä nauroimme tyttäreni kanssa sille, että hän on enää minua kaksi senttiä lyhyempi. Varjokuvassa näyttää jo siltä kuin olisimme samanmittaiset. Ei kulu kauaa, kun hän ajaa ohitseni.
Vasta äskenhän hän oli hurmaava, temperamentinen pikkuvauva, jota syötin sylissäni ja myöhemmn tomera taapero, joka otti horjuvia askelia käteeni nojaten. Jonain päivänä, kun vuosikymmenet tästä vierivät eteenpäin, hän ehkä auttaa samalla lailla minua.
Mutta sitä ennen meillä toivottavasti on edessä vielä monta hyvää, ennustettavaa, arkista hetkeä yhdessä.
-----
P.S. Muistathan osallistua uusimpaan arvontaani, jossa kolme voittajaa saavat palkinnoiksi poikkeuksellisen satukirjan nimeltä "Kullanhohtoisia unelmia"! Aikaa on 10.6. saakka.
-------
Recently I've been pondering a lot about change, about my ability and willingness to change. I've been worried about getting stuck in a certain state of mind that's too stable. I've been worried that I fancy some of my routines too much.
The theme of  the MakroTex photo challenge this week in Pieni Lintu blog is Circle. It inspired me to take photos of the circles which I meet regularly in my everyday life.
Through these pictures I realized that routines are not bad for me. When some elements in my everyday life are predictable, I'm able to target energy into other, more productive things.
The last photo also represents circle. It could be called the Circle of Life.
My daughter is now only two centimeters shorter than I am and soon she will be taller. It seems like yesterday when I fed her in my lap when she was a baby, or when I helped her walk when she was a toddler. 
One day we might switch roles, when I'll get old. 
But before that we will share many happy, predictable everyday moments, I hope.

I'm linking this post up with Wordless Wednesday and Communal Global (Wednesday around the world) link ups.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (39)

2/39 | 

Hyvä postaus! Kyllä ne rutiinit ja arkiympyrät tekevät elämästä helpompaa ja tosiaan, vapauttavat energiaan muuhun tarpeelliseen.:) Kivoja kuvia myös!

4/39 | 

Hauska, kun näissä kuvissa sinulla on jokin punainen lanka etkä ole vain etsinyt ympyrän muotoisia juttuja :)

11/39 | 

Niinhän Mannerheimin Lastensuojeluliittokin sanoo: Arki on ihmisen parasta aikaa. (Vai oliko se Matti Nykänen? ;D) Minä olen vähän levoton ihminen, minulla on vaikeuksia pysähtyä nykyhetkeen ja nauttia siitä, mitä on. Siksi en välttämättä osaa arvostaa tarpeeksi tuttua, tasaista arkea.

12/39 | 

Samaa mieltä: juuri lapsille rutiinit ovat tärkeitä. Mutta aikuiselle tiukka jumittuminen rutiineihin ei välttämättä ole hyväksi... Aikuisen kannattaisi välillä rikkoa rutiinejaan, jos mahdollista.

14/39 | 

Mun mielestäni lasten kanssa asiat sujuva helpoiten, kun on jotkut tietyt raamit joissa toimia. Toki rutiineista saa ja pitääkin poiketa muuten elämästä tulee helposti ryppyotsaista puurtamista. En sitten tiedä kuinka asioihin suhtaudun muutamien vuosien päästä, kun ei ole muita joiden takia rutiineja noudattaa.

15/39 | 

Minusta on mukavaa, kun arki sujuu tietyn kaavan mukaan. Tuttua ja turvallista, ja toki toisinaan myös tylsää. Sitä arkea piristämässä aina välillä pikkuhetket...ja usein siitä arjestakin löytää niitä kivoja juttuja itsessään :). Arjen tutut ympyrät kantaa vaikeissakin tilanteissa. Jos arki järkkyy esim. vakavan sairastumisen tai läheisen menehtymisen vuoksi, mitä sitä kaipaakaan...? Sitä ihan tavallista arkea ja tavallisia ympyröitä! Olenkin sitä mieltä että se tuttu, turvallinen ja tylsä arki on aivan aliarvostettua :).

26/39 | 

Hauskaa kuulla että joku muukin pyörittelee näitä päässään. Ehkä se on jo hyvä merkki ja ehkäisee jämähtämistä, henkistä pysähtyneisyyttä, että pohtii ja kyseenalaistaa omia tapojaan?

27/39 | 

Hienoja ympyröitä arjesta! Minä tykkään rutiineista, kunhan niitä ei ole pakko noudattaa orjallisesti. Ne antavat turvallisen rytmin päiviin, mutta joskus on virkistävää tehdä asiat aivan toisin. :)

32/39 | 

Niinpä. Tämä muutosten pohtiminen alkoi itselläni itse asiassa jämähtämisen pohtimisesta: siitä, että elämäni on jo jonkin aikaa ollut suhteellisen vakaata. Oli pakko todistella itselleen, että se on okei, koska projekti-ihmisenä olen aina enemmän nauttinut jatkuvasta muutoksesta. Toisaalta osa näistä arjen rutiineistani on hyvinkin pysyviä. Taidan siis nauttia ensisijaisesti siitä, jos henkisellä puolella saan haastaa itseäni. Se taas ei onnistu, ellei arki rullaa omalla painollaan.

39/39 | 

Kivoja kuvia! Olen samaa mieltä siitä, että ihminen tarvitsee rutiineja arjen ja normaalielämän helpottamiseksi - mutta silti pitäisi osata aina aika ajoin kyseenalaista ne rutiinit ja ajatusmallit, koska maailma ympärillä muuttuu, ja haluisin ajatella että pystyn muuttumaan sen mukana. Toisaalta tuntuu siltä, että ainakin työelämässä olen yhä kiihtyvässä tahdissa se muutoksen ajuri, eikä liika vauhtikaan ole hyväksi, koska silloin tulee helposti k*stua juosten (anteeksi karkea kielikuvani). Huoh, tee tässä nyt sitten oikeita valintoja!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Uraäidin Ruuhkavuodet

Meillä ei yhtä perinteisistä juhapäivistä taaskaan vietetty erityisen perinteisellä tavalla. Aloin pohtia, olenko jotenkin anti-perinne-ihminen? Jouluna olimme Thaimaassa, pääsiäisenä siivosimme lastenhuoneita ja nyt vappuna... kävin koiran kanssa lenkillä, pesin pyykkiä, ja kävin kuntosalilla sekä järvessä uimassa.

En mitenkään tietoisesti vastusta erilaisia juhlapyhiä, mutta syystä tai toisesta emme yleensä erityisesti juhlista niitä. Kuten vaikka vappu: söimme toki munkkeja ja joimme simaa, kotona oli ilmapalloja (jääneet lasten synttäreiltä) ja serpentiiniäkin (se tosin jäi pakkaukseen) mutta mutta.. Vaikka olemme molemmat ylioppilaita, emme ole ikinä käyneet katsomassa Mantan lakitusta tai viettäneet vapunpäivää Ullanlinnanmäellä. En ole koskaan halunnut sinne mukaan kauheaan ryysikseen. Saan ihmisjoukoista ihan tarpeekseni viikolla töissä.

Meille nämä ylimääräiset vapaat ovat aikaa, jolloin voi tehdä sellaisia hommia, joihin ei arjen tiimellyksessä aika riitä. Kuten vaikkapa matkustaa, hoitaa isompia kotihommia tai tehdä huolella ja nautiskellen sellaisia asioita, jotka arjessa pitää suorittaa kello kädessä ja hutiloiden.

Olen joskus miettinyt, menettävätkö lapsemme jotain siinä, että emme ilmeisesti juhli yhtä paljon kuin moni muu perhe. Olisi se varmaan hienoa kuulua johonkin porukkaan, joka vuodesta toiseen säästä riippumatta vappubrunssilla poksauttaa kuohuviinipullon samassa paikassa samaan aikaan.

Perinteet synnyttävät parhammillaan kauniita muistoja. Omassa lapsuudenkodissani esimerkiksi kynttilänvalo, musiikki ja äidin tekemät maustesilakat tekevät joulun. Meidän lapsille ei ole muodostunut samanlaisia muuttumattomia, vuodesta toiseen toistuvia jouluperinteitä, sillä olemme viettäneet joulut vuorotellen molemmissa mummoloissa. Näin joka joulu on ollut hieman erilainen.

Ymmärrän kyllä, mikä perinteissä on kaunista. Kun tekee jotain samalla tavalla samaan aikaan kuin edellisvuonna ja samaan aikaan kuin moni muu suomalainen - ja parhaimmillaan vieläpä samalla tavalla kuin edeltävät sukupolvet - on mahdollista uudistaa onnellisia muistoja, elää ne uudelleen ja samalla liittyä yhteen muiden kanssa.

Perinteet ovat nykyisessä pirstaloituneessa yhteiskunnassa sitä liimaa, joka yhdistää kansakuntaa. On äärimmäisen yhteisöllistä, kun joulurauha julistetaan Suomen Turusta joka vuosi samaan aikaan ja moni suomalainen katselee sitä, tai kun vappuna moni joko katselee vappumarssia tai osallistuu siihen.

Perinteiden tuomaa yhteisöllisyyttä tarvitaan, sillä nykymaailmassa on entistä vähemmän asioita, jotka yhdistävät eri ikäisiä ja eri elämäntilanteessa eläviä ihmisiä. Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaiset yhdisti ihan vain puoli yhdeksän uutiset - se oli virtuaalinen leirinuotio, jonka äärelle kansakunta kokoontui iltaisin. Nykyään yhä harvempi erityisesti nuorista katsoo iltauutisia. Uutiset kulutetaan mobiilisti pitkin päivää sitä myöten, kun ne syntyvät.

Kaikesta huolimatta perinnejuhlat eivät oikein ole minun juttuni. En koe, että saisin niistä niin paljon, että viitsisin vaivautua niiden vuoksi. Käytän mieluiten vähäisen, ylimääräisen vapaa-aikani sellaisiin arkisiin juttuihin, jotka tuovat itselleni ja usein myös perheelle onnea ja iloa. Kuten vaikkapa huolelliseen yläkropan treeniin kuntosalilla, jossa sai tänään huhkia ihanassa rauhassa ilman jonoja laitteisiin. Se taitaa sitten olla minun tapani juhlistaa työn juhlaa, vappua: laitoin lihakset töihin!

Osallistun näillä kuvilla jälleen linkkirinkiin, tällä kertaa kansainväliseen sellaiseen: Kim Klassenin Friday Finds -kuvahaasteeseen. Se kokoaa yhteen kaikenlaisia juttuja, joita osallistujat ovat löytäneet, tajunneet tai paljastaneet kuluneen viikon ajalta. Oma löytöni oli tämä pohdiskelu perinteiden merkityksestä.

Oletko sinä perinneihminen? Vietetäänkö perheessäsi monia kansallisia juhlia perinteikkäästi?

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

-----
In Finland almost the whole nation has celebrated yesterday and today the May Day, the 1st of May with balloons, decorations, champagne brunches and traditional delicacies. Except from my family.
For some reason I'm not very keen on traditions. I don't have anything against them or against people who cherish tradition. It's just that I don't bother to go through all the fuss for these traditional celebrations. Instead I went to the gym today and got to train in peace because most other people were out drinking sparkling wine... :)

Are you a traditional person? Do you value traditions?
Today I’m linking up with Kim Klassen’s Friday Finds which is a link party about what we've found, discovered, or uncovered throughout this past week. I've discovered the joy of exercise, once more.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (36)

5/36 | 

Meillä Joulu on todella iso perinnejuhla, muuten ei ole paljon näitä perinteitä juhlistettu. Toisaalta oishan se ihan kiva välillä, mutta menee näinkin :) Sitten meillä on keksitty ihan omiakin perinteitä :D

6/36 | 

Sula on hyvä asenne - minunkin mielestäni juhlaa on se, että voi vapaalla tehdä sitä mikä huvittaa. Ja jos huvittaa siivota ulkovarastoa juhannuspäivänä, kannattaa se ehdottomasti tehdä =)

7/36 | 

Samaa mieltä. Nyt kun ajattelen, nin kyllähän meidänkin lapsille noita hyviä muistoja, omia perinteitä muodostuu: jouluaattoa on vietetty perinteisesti, vaikkakin sitten kahden eri perheen perinteiden mukaan vuorotellen. Silloin kun ollaan oltu kotona, olen kyllä nähnyt vaivaa jouluperinteiden eteen: on kuusi, kynttilöitä, jouluruoat ja pukki...
Meidän lasten muita perinteitä ovat varmaan virpominen pääsiäisenä, joka on molemmille hirmu tärkeää sekä lomareissut mummolaan. Kesäaikaan toistuvia, hyviä, meille tärkeitä hetkiä ovat pyöräretket uimarannalle ja ateriat terassilla.
Voi olla, että näitä monia juhlapyhiä vietämme hiukan arkisesti mutta kuten sanottu, meillä kiireetön, yhteinen puuhailu kotona on sen verran harvinaista, että se on itse asiassa silkkaa juhlaa!

8/36 | 

Minunkin mielestäni oman perheen näköiset omat perinteet ovat hyvä juttu. Juhla ei maistuisi juhlalta, jos se olisi jotenkin pakkopullaa. Jos meillä ei näitä vuodenaikariittejä vietetäkään, niin esim. lasten synttärit ovat isoja merkkipäiviä, joita lapset osaavat odottaa jo kauan etukäteen. Niiden eteen nähdään vaivaa.
Vapaaehtoistyö on tosiaan todella antoisaa - voin suositella. Tällä hetkellä mentoroin mutta aikaisemmin olen ollut mukana SPR:n ystäväpalvelussa ja saattaa olla että syksyllä jatkan sitä. Kävimme sen puitteissa lasten kanssa ulkoiluttamassa läheisen vanhainkodin asukkaita.

9/36 | 

Aika lailla samalla tavalla meilläkin sujui vappu tosin ilman kaupunki- tai tivolireissuja. Lähinnä mietin onko meno liian arkista mutta toisaalta juuri sitä meillä on liian vähän: tavallista, kiireetöntä perhearkea.
Kivaa uutta viikkoa!

10/36 | 

Ai tää oli hyvä, Meillä ei kyllä kans perinteitä niin kovin noudateta, eikä ole lapsuudenkodissanikaan noudatettu. En koe jääneeni mistään paitsi :) Usein nää ylimääräiset pyhät pyhitetään tekemättömien asioiden hoitamiseen tai sitten nautitaan vapaista ihan keskenämme.

11/36 | 

Minulla on tosiaan ihan sama olo. Kun viikot ovat niin täynnä kaikenlaista - ihmisiä, aktiviteetteja ja hulinaa - haluaa vapaapäivinä vain rauhoittua kotona perheen parissa ilman sen kummempaa hössötystä.
Meidän perinteisiin ei kuulu tivolikeikka mutta joka kesä pitää lasten edelleen päästä huvipuistoon jossain vaiheessa - ja yleensä useampaankin =)

12/36 | 

Olet aivan oikeassa! Minä hoidin tänään lihaskuntoharjoittelun kotona kahvakuulan kera mutta muuten suurin osa päivästä vietettiin ulkona auringosta nauttien.
Kiva kun tulit kommentoimaan, mukavaa uutta viikkoa! :)

13/36 | 

Noin se tuntuu olevan monessa perheessä: molempien vanhempien lapsuudenkodeista tuodaan yhteiseen kotiin omia perinteitä ja sitten niistä syntyy uusi, oman perheen näköinen kokonaisuus. Ja hyvä näin. Tuskin kumpikaan puolisokaan haluaisi suoraan solahtaa toisen lapsuusmuistoihin :)

15/36 | 

Kivaa kuulla, että muitakin perheen omien juttujen kannattajia löytyy + pakkoperinteiden vastustajia. Rauhallinen, stressitön kotoilu on meille sen verran harvinaista, että ylimääräisinä vapaina on ihanaa rentoutua sen merkeissä.

17/36 | 

Me itse asiassa vietettiin perinteinen joulu myös niinä vuosina kun lähdettiin pyhiksi Thaimaahan - vietimme sen viikkoa etukäteen! Se oli mielestäni ihan loistava idea ja tuntui aivan joululta: meillä oli joulukuusi, kynttilöitä, kuunneltiin joululauluja ja syötiin jouluruokia. Ja joulupukkikin oli Korvatunturille asti saanut tiedon, että meille pitää tuoda lahjat etukäteen. Niinpä hän piipahti molempina kerroilla meillä lahjakeikalla.
Näiden kokemusten perusteella alkoi vankasti tuntua, että joulu on puhtaasti sopimuskysymys ja sitä kannattaa viettää silloin kuin haluaa sekä juuri niin kuin haluaa. No, joulurauhan julistusta ei tuolloin viikkoa ennen kuullut, mutta se ei lapsille paljoa merkinnyt ;)

18/36 | 

Itse olen vähän kantanut huolta siitä, että me ei olla kovin kovia juhlimaan. Juhlathan ovat tärkeitä koska ne rikkovat tylsän arjen ja luovat siihen säihkettä - juhlan jälkeen jaksaa arkea taas paremmin.
Joulua meillä juhlitaan ja lasten syntymäpäiviä. Toki usein pitkinä viikonloppuina yritämme tehdä jotain kivaa ja spesiaalia, esim. käydä ulkona syömässä viikonloppumatkalla.
Nykyinen elämäntilanne vaon on sellainen, että yhteinen, kotoinen ja kiireetön arki on itse asiassa aika kortilla, ainakin minulle. Kun ehdin olla iltaisin vain muutaman tunnin kotona, oikein odotan viikonloppuja, jolloin voin hautautua rauhassa kodin seinien sisälle...

20/36 | 

You look great!! That's what I need to do! Seriously! I think I need a coach to get me going.....sigh.
Thanks so much for stopping by my blog!!

21/36 | 

Meillä vietetään juhlia meidän o:mien perinteiden mukaisesti - ei välttämättä niin kuin muut. Vappu on meillä mennyt aina niin, että vappuaattona illalla me juhlimme isännän kanssa sen suhupullon poksautuksen verran perinteisin ylioppilasmeiningein Turun taidemuseonmäellä ja silloin tapaamme siellä ystäviä ja tuttuja. Mutta emme ole sinne ryysikseen koskaan vieneet lapsia - vappupäivä on sitten vietetty lapsiperheen ehdoin: on käyty tivolissa (kauheita reissuja ja nekin siirsimme jossain vaiheessa vapun jälkeisille päiville), syöty kotona ja nautittu yhdessäolosta joko vain perheen tai sitten myös ystävien kanssa. Syöty hyvin - mutta juotu vähemmän. Lasten läsnäollessa ei olla juovuksissa - se on ollut mottoni. Nyt kun lapset ovat jo kotoa lähteneet, onkin keksittävä isännän kanssa uudet jutut. Tänään on aika hyvältä tuntunut vain olla kotona ja ottaa välillä päivätirsat;)
Kivaa viikonloppua teille!

22/36 | 

Kyllä mäkin noista sun sanoistasi tunnistan itseäni, vaikka toisaalta olenkin perinteiden vaalija.:) Esim. viime viikon retropostauksestani paljastui, että siivosin meidän ulkovaraston juhannuspäivänä!:) No, siitä tulee mulle vähän sellainen olo, että nyt ei varmaan pitäisi, mutta toisaalta, kun on aikaa ja inspis siivoamiseen iskee, niin miks ei.;D
Kyllä teidänkin lapsilla varmasti on perinteitä esim. koulussa niitä kertyy kuitenkin jo aikamoinen tukku.:) Loistokirjoitus jälleen!:)

23/36 | 

Opiskeluaikana vappua juhlittiin pitkällä kaavalla ja voi miten hauskoja muistoja niistä ajoista onkaan. Vauhti on sittemmin vähitellen hiipunut (ehkä ihan hyvä). Vappuaattona meillä paistetaan munkkeja (lasten suuresti arvostama perinne). Ulliksen ruuhka (ja tunnelma) jää meiltä väliin, mutta vappulounaalla kävimme herkuttelemassa. Sitten siirryttiinkin pihatöihin, että työn merkeissä meilläkin. Loppujen lopuksi meillä on suht vähän perinteitä, jotka joka vuosi suoritettaisiin saman kaavan mukaan. Jouluaatto on se voimallisin. Ja juhannus jotenkin vaan kuuluu viettää maalla veden äärellä, vaikka kaupunkijuhannuksiakin on kokeiltu. Pysyvyyttä voi saada niin monenlaisilla asioilla, eikä perinteiden tarvitse aina olla ne samat kuin miljoonalla muullakin suomalaisella.

24/36 | 

Meillä on perheessä paljon perinteitä, joita kyllä myös uudistetaan jatkuvasti. Uusiakin keksitään. Ollaan taidettu opettaa lapsetkin juhlimaan kaikenlaista ja osallistumaan erilaisiin tapahtumiin vähän turhankin innokkaasti. Osaavat nimittäin kysellä perinteiden perään jo hyvissä ajoin ja huolehtia näin, että ei päästä lipeämään ruodusta :D. Jokainen tyylillään, enkä kyllä suostu muista juhlapyhistä stressaamaan kuin joulusta. Sitä ei voi välttää ;).

25/36 | 

Meillä sekä vaalitaan perinteitä että heitetään niitä romukoppaan. Osa juhlatavoistamme on perua lapsuudenkodeistamme, osa taas nyt omissa perheissä muodostuneita perinteitä. Niin tai näin, niin vietetään juhlapäiviä niinkuin itse parhaimmaksi ja mieluisimmaksi koemme. Lapsille tuntuu tärkeimmiltä ne meidän omat perinteiksi tulleet jutut. Sekä juhlapyhiin liittyvät että muutenvaan tavaksi/perinteeksi tulleet jutut. Tyypeille on yhtä tärkeää että noita tuo jokaiselle 10 kindermunaa ja se että keväisin mennään katsomaan sammakonkutua lähiojassa :)

26/36 | 

Ei kai ole oikeaa tapaa juhlia juhlapäivinä. Tuo salilla käyminen tekisi itsellekin hyvää pääsiäis- ja vappuherkkujen jälkeen :) Näyttäisi tulevan myös aurinkoinen päivä, joten josko vaikka kävelylenkille suuntaisi näin alkuun :)

27/36 | 

Meillä on perinteitä, mutta niitä ei toteuteta "orjallisesti" joka vuosi. Lähinnä pääsiäinen, vappu ja juhannus menee ylimääräisestä vapaasta kotosalla nauttien. Joulu ehkä juhlista se perinteikkäin. Tosin ollaan pari joulua vietetty Phuketissa ja Krabilla; se oli ihanaa! ❤️ Viime jouluna haaveilin oikeen kunnon perhejoulusta, ja isäntä joutui työreissulle :(
Perinteitä on, mutta tosiaan meidän maailma ei kaadu siihen, ettei aina tehdä samalla tavalla :)

28/36 | 

Täällä tunnustautuu perinneihminen. Meillä juhlitaan joulu, uusi vuosi, pääsiäinen, vappu ja juhannus, sekä muistetaan itsenäisyyspäivä. Tietyt perinteet seuraavat vuodesta toiseen, toisia taas tuunataan tilanteen mukaan. MInusta tätä elämän rikkautta on juurikin se, että kukin tekee tavallaan ja siten kuin omalle perheelle ja siihen hetkeen sopii.

Luin aikaisemmasta postauksestasi vapaaehtoistyöstäsi. Se kuulosti ja vaikutti todella mielenkiintoiselta ja mahtavalta avulta. Olen myös tehnyt vapaaehtoistyötä. Hieman erilaista kylläkin.

29/36 | 

Täällä vietetään osa juhlista perinteisesti, mutta esim. Vappu ei niin perinteisesti. Lapsetkin ovat kasvaneet jo sen verran isoiksi, että munkit ja sima riittivät hyvin sekä jokavuotinen tivolikeikka. :) Ehkä siis jotain perinteitä tähänkin vappuun löytyy.
Minulla on vähän samanlainen olo kuin sinulla eli tykkään tehdä ylimääräisinä vapaina asioita rauhassa ja nauttia ilman kauheaa hössötystä. Sitä kyllä riittää muutenkin. :)
Mukavaa viikonlopun jatkoa! :)

30/36 | 

Aika tutulta kuulostaa. Meillä ei ole "pakkoperinteitä", mutta sellaisia väljiä ja omia kylläkin. Esimerkiksi joulupäivä on meillä pyjamapäivä, joka oli lasten lempparijuttu kun olivat pieniä! Vappuna ostettiin aina "kesän" ensimmäiset irtojäätelöt, pääsiäisenä suklaamunia "ilmestyi" pupun tuomana sinne-sun-tänne. Juhlapyhät ja vapaapäivät oli (ja on) rauhaisaa ja mukavaa yhdessäoloa. Sellaista perhetössyttelyä :)

31/36 | 

Mä just eilen huokaisin miehelle, että arkivapaat on ihan parasta: palkallinen vapaapäivä, jolloin voi purkaa rästejä :D Eilen imuroin huoltoon menevän auton kun vaihdettiin turvaistuimet toiseen autoon ja samalla isompiin, kitkin kukkaistutuksia, siivosin pihaa, ulkoilutettiin lapsia ja siivosin keittiön herkkukaapeista vajaita paketteja ja kovettuneita karkkeja muovikassillisen... Olen asunut pääkaupunkiseudulla yli 20 vuotta enkä ole kertaakaan käynyt Mantan lakituksessa, Ulliksella piipahdin 2002 kun odotin esikoistani ja järkytyin sitä kännisten opiskelijoiden määrää... Simaa tein, munkit ostettiin, eilen grillattiin ja lapsilla on foliopallot. Siinä se :D

33/36 | 

Meillä noteerataan jollain lailla suurin osa juhlista, osa kevyesti ja osa enemmän juhlien. Tyypillisin tapa juhlia on ruoka :) ja seuraavana seura ja koristeet. Juhlan viettotyyli saattaa vähän vaihdella vuosittain. Joulua vietetään sukulaisten kanssa, uutta vuotta naapurien kanssa pihalla, laskiainen noteerataan pulkkamäellä ja etenkin laskiaispullilla, pääsiäisenä syödään lammasta ja etsitään suklaamunia, vappuna yleensä tavataan ystäviä ja käydään brunssilla, juhannus vietetään anoppilassa jos sää sallii ja halloweenina meillä on yleensä isommat bileet.

34/36 | 

Mä en ole myöskään kovin perinneihminen. Joulu on ainut juhla, milloin perinteet näkyy meillä, mutta vain hyvin vähän.

Tuli kateellinen olo, kun katsoin näitä kuvia. Mä olen ollut 10 päivää kipeänä enkä ole päässyt liikkumaan. Tuntuu, että räjähdän!

36/36 | 

Kiitos lohdullisesta kommentistasi =) Me itse asiassa käytiin myös ystävien luona kylässä, eli päivä oli paljon tavallista mukavampi, mutta ei varsinaisesti _juhla_ vaan ihan kuin kiva perus-sunnuntai. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Uraäidin Ruuhkavuodet
 Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet
"Haluatko kuitin?", kassatäti kysyy. "Kyylllä", minä vastaan, ojennan käteni ja survon lappusen valmiiksi pullottavan lompakkoni uumeniin. Joskus kuukauden kuluttua kaivan läjän pois, hypistelen papereita hetken ja dumppaan ne kaikki hädissäni roskikseen. (Ei jaksa käydä näitä läpi nyt...)
Kuulostaako tutulta? Minä olin tuollainen vielä pari kuukautta sitten. Maksoin - ja edelleen maksan - yleensä ostokset aina pankkikortilla. Otin kuitit talteen kaupassa ja säilöin ne kukkaroon, koska kuvittelin sitten joskus tarkastavani, vastaavatko ne pankkitilin tilitapahtumia. Yleensä en kuitenkaan tehnyt sitä, vaan ahdistuin siinä vaiheessa, kun en enää saanut lompsaa kiinni, jolloin hankkiuduin eroon koko roskakasasta kerralla. (Takuukuitit toki yritin seuloa ensin pois.) Kaikesta huolimatta en oikein tiennyt, mihin rahat katosivat. Kaikki mikä tuli, myös takuuvarmasti meni.
Pieni Lintu -blogissa on viikon Makrotex-haasteen teemana Roska. Aihe puhutteli minua, kun mietin taas rahankäyttöäni.
Vuodenvaihteen jälkeen kyllästyin itseeni samiohin aikoihin, kun aloin muutenkin laittaa arkea hallintaan. (Aloitin vaatteiden karsimiseen tähtäävän 333-projektin sekä tavaramäärän vähentämiseen tähtäävän 365-projektin.) Päätin alkaa seuraamaan jotenkin rahankäyttöäni.
Opiskeluaikana minulla oli vielä käytössä mustakantinen tilikirja. Merkkasin sinne joka kuukausi tulot ja laskin kullekin päivälle budjetin. Kirjasen avulla oli mahdollista elää pelkällä opintotuella, eikä ihan aina kuun lopussa edes tarvinnut järsiä kengänpohjia päivälliseksi.
Tällä kertaa otin käyttöön sähköisen tilikirjan. Käytössäni on Lumia 625, jolle on saatavilla jonkin verran erilaisia sovelluksia (vaikka ei tietenkään edes murto-osaa siitä, mitä Iphonelle tai Androidille on tarjolla.) Selailin Lumian ohjelmistokaupassa erilaisia personal finance -ohjelmia, joista listan kärkeen nousi Toshl Finance -niminen. Se oli saanut käyttäjiltä melkein täydet tähdet. 
Latasin ohjelman kokeeksi ja olen käyttänyt sitä ihan tyytyväisenä. Nykyään saatan ottaa kaupan kassalta kuitin, mutta heti kun pääsen pois kassalta, syötän ostossumman kännykkääni ja heitän kuitin pois. Aluksi syötin ohjelmaan myös tuloni, mutta sittemmin olen seurannut sillä vain, millaisiin kategorioihin rahaani kuluu. 
Mm. näihin juttuihin rahani ovat kuluneet tammi-huhtikuussa (€):
  • Kampaaja 126,80 (Leikkautan tukkani 6 viikon välein.)
  • Karkkia 65,50 (Ei kannata ihmetellä, miksi aloitin karkkilakon...)
  • Kenkiä 136 (Olen ostanut yhdet uudet Clarksin kengät 99, yhdet talvikengät kirppikseltä 22 ja lenkkarit Lidlistä 15.)
  • Kosmetiikkaa 582 (Olen sortunut työmatkoilla muutamaan lentokenttämyymälän luksustuotteeseen, ja ylipäätään käyttämäni ihonhoitosarja on kyllä tosi kallis, mutta onneksi hintansa väärtti.)
  • Hyväntekeväisyys 224 (Minulla on Planilta kummilapsi ja olen myös Unicefin kuukausilahjoittaja.) 
  • Laukkuja 95 (Olen ostanut kaksi laukkua käytettynä ja samalla ajanjaksolla laittanut kierrätykseen 8 vanhaa laukkua.)
  • Liikunta 219 (Kuntosalin kk-jäsenyys maksaa minulle tällä hetkellä 49.)
  • Lisäravinteet 254 (Käytän osteoporoosin takia lääkärin määräyksestä päivittäin kalsiumlisää, D-vitamiinia ja lisäksi magnesiumia, maitohappobakteereita sekä tyrniöljykapseleita, joiden pitäisi auttaa kuiviin silmiin. Tähän kategoriaan kirjaan myös proteiinipatukat, joita syön usein välipalaksi.)
  • Ravintolat ja kahvilat 650 (Tässä on mukana mm. 6 euron työpaikkalounaat arkipäivisin sekä Lontoon-matkan syömiset.)
  • Silmätipat 112
  • Vaatteet 58 (Olen ostanut kaksi uutta paitaa sekä kaksi muuta vaatetta ilmeisesti käytettynä...joita en muista...)
Nämä ovat vain omia menojani, ei perheen. Meillä on yhteinen tili, josta maksetaan perheen menot ja lisäksi molemmilla omat tilit henkilökohtaisia menoja varten. Yhteiseltä tililtä maksetaan mm. asuntolainat, sähkö, yhtiövastike, autojen kulut, ruoka, vakuutukset ja kaikki lasten menot.
Mielestäni on ollut kiinnostavaa seurata, mihin raha oikein valuu. Lisäksi seurannan ansiosta tilille on alkanut jäämään kuukauden lopussa jotain sen sijaan, että palkkapäivän aikoihin pitäisi pureskella kynsiä. 
Yritän tämän systeemin avulla saada hieman säästöön, sillä edessä on menoeriä: syksyllä koiran hankinta ja sitä ennen 40-vuotissynttärini. Lisäksi haaveilen, että parin vuoden kuluttua matkustaisimme Pohjois-Amerikkaan... Sitäkin varten pitäisi laittaa sukanvarteen hyvissä ajoin.
Tiedätkö, mihin omat rahasi kuluivat? Oletko seurannut menojasi ja jos olet, millaisilla välineillä?
--------
Do you keep record of the different things in which you spend your money? I've done that more systematically from the beginning of January. I've used Toshl Finance application for budgeting for these couple of months and have received interesting results: the amount of receits in my purse has decreased dramatically and nowadays I've got some money left before the payday, which is fantastic!

The theme of Makrotex photo challenge this week is Rubbish. I participate in the challenge with these photos of receits, which use to be "a pain in my purse" but not anymore.

Are you aware of your spending? What kind of tools do you use to monitor personal finance?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (48)

7/48 | 

Kiitos kommentistasi! Me teimme tuon saman laskelman myös aikoinaan, kun haimme ensimmäisen kerran asuntolainaa. Sen jälkeen olemme tarkastelleet yhteisiä menoja säännöllisesti, jotta pysymme selvillä paljonko kummankin palkkatililtä pitää siirtää yhteiselle tilille. Me pyrimme arvioimaan myös bensakulut laskemalla tietenkin työmatkoihin kuluvat bensat sekä arvioimalla vapaa-ajanajoja suunnilleen. Olen samaa mieltä, "kotikirjanpito" kyllä kannattaa! Itse en vain voi tehdä sitä yhteisistä menoista, koska yhteisiä rahoja käyttää kaksi meistä, enkä usko että saisin oman mieheni innostettua keräilemään kuitteja ja merkkaamaan kuluja muistiin. Hänen mielestä pärjäämme ilmankin mainiosti :)

8/48 | 

Nyt vasta ehdin tähän kommentoimaan...Todella hyvä postaus! Ihailen sun tapaa yhdistää makrokuva johonkin "oikeaan" aiheeseen, kuten tässä ja edellisessä haasteessa.:) Viime aikoina olen näissä haasteissa keskittynyt niin paljon kuviin, että teksti on jäänyt taka-alalle. Kiitos inspiraatiosta!

9/48 | 

Kiinnostava postaus!
Rupesimme Isimiehen kanssa "laskemaan" kuiteista kuukausittaisia menoja ruokaan, vaatteisiin, bensaan ym ennen kun ostimme oman kodin kaksi vuotta sitten. Halusimme tarkistaa paljonko meillä OIKEASTI menee rahaa kuussa ja tulos yllätti minut. Pankin lainahakemuksessahan kysytään näitä asioita ja itse laskin aivan liian vähän esim. ruokamenoja. Tämän jälkeen talous onkin pysynyt paremmin hallinnassa, koska asetimme tietyt budjetit esim. ruokaan. Niin ja kuitit säilytetään ja niistä lasketaan paljonko meni yli tai ali. :) Bensaan ja lääkkeisiin ei voi oikein budjettia laittaa mutta muihin menoihin kyllä. :)

10/48 | 

Kiitos kommentistasi! Jännää että monet vannovat tuon käteisellä maksamisen nimiin... Itselläni käteisellä maksaessa ei oikein pysy taju siitä, mihin sen käteisen käytän, koska yleensä käteisostoksista en muista ottaa kuittia...

11/48 | 

Voivoi, pitäisi varmaan itsekin investoida puhelimen tilaa johonkin sovellukseen joka kertoisi että mihin ihmeeseen kaikki raha valuu :D

15/48 | 

Mun mies tykkää seurata menoja excelissä. Nykyisin kuitenkin nettipankissa näkee aika hyvin mihin rahat on mennyt uuden grafiikan takia :)

16/48 | 

Moikka ja kiitos kommentistasi =) I feel you... Tosin omissa menoissani ei oikeastaan ole muu yllättänyt kuin se, kuinka paljon rahaa menee ulkona syömiseen. Sen vuoksi olenkin aina välillä yrittänyt ottaa eväät töihin. Muuten olin kullä tietoinen siitä, että ravintoloiden/kahviloiden lisäksi eniten rahaa minulla menee kosmetiikkaan, liikuntaan ja lisäravinteisiin.
Olisi kyllä hauskaa saada vinkkejä, mistä kannattaisi kalsiumit + D-vitamiinit ostaa. Niiden kanssa olen kuitenkin nyt diagnoosin kautta naimisissa ilmeisesti koko loppuiän.

17/48 | 

Kiva kun kommentoit :) Meilläkin on perheen yhteiset menot taulukoitu ja "budjetoitu". Tiedämme siis, minkä verran menee kuukaudessa ruokaan, vuodessa vakuutuksiin jne. Tämän budjetin perusteella siirrämme yhteiselle tilille käyttörahat joka kuukausi.
Sen sijaan nämä omat menoni olivat vähän hämärän peitossa, siksi aloin seurata niitä tarkemmin.

18/48 | 

Samanlaista roskaa löytyi minulta!! Eli kuitteja, kuitteja.

Omat tuloni ovat niin pienet, että maanantaisin nostan viikon rahat käteisenä ja maksan niistä, pakko riittää. Pankki- ja luottokortilla maksan harvoin, käteisestä näkee, mihin rahat valuvat.

19/48 | 

Minulla on joka sunnuntai nollapäivä, koska silloin ollaan vaan kotosalla. Käyn vain kuntosalilla, mutta sinnehän maksan kuukausimaksun. Eli omien menojen suhteen nollapäiviä tulee helposti, ainakin viikonloppuisin. (Viikolla myös, jos otan töihin eväät.) Sen sijaan voisimmekin kokeilla olla sunnuntaisin kuluttamatta rahaa yhtään mihinkään. Usein nimittäin sunnuntaisin tulee käytyä ruokakaupassa hakemassa täydennystä. Kiitos vinkistä! =)

20/48 | 

Teen kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti budjettia säännöllisistä menoista, mutta päivittäistä kulutusta ei ole tullut seurattua. Suurin osa siitä menee kuitenkin ruokaan. Oma hassu tapani on pistää kuitit talteen, että voi joskus tutkia hintojen nousua ja tehdä ruokamenobudjettia. Joopa joo, sitten 1-2 kertaa vuodessa heitän sen vuoren roskiin. Ihania kuvia ja hyvä lähestymistapa aiheeseen.

T. Täysin arkista

T.

22/48 | 

Tosi kiinnostava postaus! Kun muutimme tänne niin mun mieheni tekee melkein kaikki ostokset, ja en tiedä ollenkaan miten paljon menee sinne ja tänne, mutta minä ostan vaan internetin kautta ja se on helpompi "hålla koll på" (nyt mun suomeni loppui, anteeksi!). Minullakin oli exceltaulukko ennen lasta, ja se auttoi säästäminen paljon! Kun me adoptoimme kaksi lasta niin silloin piti kirjoittaa alas kaikki kulut (ja myös kun otimme lainat) ja silloin saimme tosi hyvä näkemys siitä että mihin kaikki rahat menivät. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia, vaan se että rahat ei joskus riitä koska me olemme remontoimassa taloa. Meidän perheessämme vaan vanhin poika käy parturissa ja siellä säästään paljon. Lapset syövät karkkia vaan lauantaina, ja minä en koskaan. Ruoka on se suurin kulu koska ostetaan paljon ekologista ruokaa.

23/48 | 

Ennen lasten syntymää pidimme miehen kanssa jotain netistä löytynyttä rahapäiväkirjaa, ihan mielenkiinnosta. Siltä ajalta on jäänyt pyrkimys pitää kerran viikossa "nollapäivä", jolloin rahaa ei siis käytetään mihinkään. Muuten kyllä pikkuhiluja valuu kahviloihin, taksimatkoihin, karkkiin... Yllättävän isoja summia, kun alkaa oikein laskemaan!

24/48 | 

Tämä on mikrohistoriaa. Joku historioitsija tai kirjailija voi tällaisesta hyötyä tulevaisuudessa.
Jotkut kuitit täytyy säästää. ERäs ystäväni oli niin huolellinen, että liimasi säilytettävät kuitit vihkoon, josta ne oli helppo skannata veroilmoitukseen.

25/48 | 

Wau - tuollainen kuittien liimailu on kyllä todella edistyksellistä! Itse olen tyytyväinen, kunhan muistan esim. ne takuukuitit erotella muusta läjästä ja laittaa tiettyyn takuukuittilaatikkoon...

26/48 | 

Kannattaa kenties ainakin seurata! Itse en ole tehnyt isoja muutoksia kuluttamiseen, paitsi että olen aina välillä yrittänyt ottaa eväät töihin kun työpaikkaruoka ei mielestäni aina ole kuuden euron arvoista. Mutta ensin tietenkin täytyy tiedostaa menorät ennen kuin niihin voi tehdä muutoksia.

27/48 | 

Kuitteja en säilytä. Tarkastan kaupassa kuitin sisällön. Valitettavasti en myöskään laske menoja. Olen kuitenkin tarkka hankinnoissani.
Silloin tällöin nautiskelen joko pienesti tai harvemmin suuresti. Hyvä vastaus haasteeseen sinulta.

28/48 | 

Tuollainen puhelin sovellus voisikin toimia, olen monesti miettinyt, että mihin ne rahat oikeasti hupenee, meitä on kuitenkin kaksi ihan kohtuutuloista tässä taloudessa ja aina tuntuu, että on matti kukkarossa tilipäivänä... Lähdenpäs tutkimaan puhelimen tarjontaa, excel-taulukkoon en jaksa viedä ostoksia, mutta tuo kulkisi näppärästi mukana, kiitos vinkistä!

29/48 | 

Itse heitän kuitit vähän liiankin nopeasti. Mieheni jemmaa kuitteja liiankin kanssa. Laittelen niitä sitten kasoittain roskiin :)

30/48 | 

"Suutarin lapsella ei ole kenkiä." Tämä sanonta pätee minuun... Olen ollut taloushallinnon alalla töissä kolmisenkymmentä vuotta ja omien raha-asioiden hoito on ollut ihan toivotonta... Asiakkaiden rahat on kyllä täsmäytetty sentilleen...
Nyt kun joudun oikeasti pitämään kirjaa oman toiminimen tuotoista ja kuluista, niin tuleepa tarkemmin katsottua mihin rahat kuluvat... :)

31/48 | 

Yhdessä vaiheessa meillä oli käytössä yhteinen luottokortti, jolla maksoimme kaikki yhteiset menot. Sen loistava puoli oli, että lasku oli valmiiksi eritelty eri menoluokkiin. Sillä oli helppo seurata karkealla tasolla rahan kulumista. Muuten täytyy tunnustaa, että en ole ikinä varsinaisesti pitänyt kirjaa menoista :) Joskus olen seurannut ruokakassinhintaa tavoiteena saada se halvemmaksi. Kuvittelen tietäväni menot aika hyvin, mutta varmasti kirjanpito avaisi aivan uusia näkymiä asiaan.

33/48 | 

Muistatko aina ottaa käteisestä kuitin? Minulla oli Lontoon-matkan jälkeen poikkeuksellisesti käteistä käytössä ja siitä oli jotenkin...hankalaa päästä eroon =) Ajattelin että maksan sillä silloin, kun kortti ei käy, mutta korttihan käy nykyään kaikkialla, joitain parkkiautomaatteja lukuun ottamatta.
Mutta silloin kun päätin tietoisesti maksaa käteisellä, jotta pääsisin siitä eroon (en kuljettele mielelläni isoja summia käteistä mukanani turvallisuussyistä) en ikinä muistanut ottaa kuittia. Tuntuu että käteisellä maksavalle ei kuittia aina tarjotakaan.

34/48 | 

Kuittihelvetti on kovin tuttua... :D
Mulla oli joskus oma Excel-taulukko menoille ja tuloille. Kas kummaa, silloin säästäminen oli helpompaa :) Pitäis varmaan alottaa taas.
Meillä tilit Säästöpankissa, ja erehdyin klikkailemaan nettipankissa joitain taulukoita, joista näkyi osviittaa, mihin meidän rahat kuluu. Oli kyllä kauheeta katseltavaa :D Oikeesti joku "talouskurimus" olis syytä alottaa meidän taloudessa :)

35/48 | 

Itse en korttia paljonkaan muuhun käytä kuin automaatilla käyntiin. Käteistä pääasiassa käytän (paitsi jos unohdan nostaa sitä..), kuittia kyllä tuputetaan mutten sitä useinkaan ota. Jos otan, se hukkuu jonnekkin laukun/taskun pohjalle ja myöhemmin löytyykin vinopino ryppyisiä kuitteja laukunpohjalta :D Kivasti olet roskat ikuistanut :)

39/48 | 

Kuittihamsteri, täällä! Tosin minulla ne kerääntyvät laukun ja taskujen pohjille. Minä myös pidin opiskeluaikoina kirjaa menoista ja tuloista, mutta nyt mies hoitaa meillä sen. Omiin ostoksiini menee tällä hetkellä niin vähän rahaa, etten jaksa seurata sitä tarkemmin. Yritän kuitenkin mahdollisimman paljon välttää verkkokauppoja ja maksaa kaupassa muutenkin käteisellä. Silloin tuntuu, ettei rahankulutus ihan sumene. :)

41/48 | 

Hahaa - onkohan niin että jos työkseen joutuu pelaamaan kauheasti kuittien & papereiden kanssa ja olemaan tarkka, kaipaa vapaa-ajalla vastapainoa? Sitä taustaa vasten on hyvä, että yritykseltä vaaditaan lakisääteisesti tiettyjä juttuja ;)

46/48 | 

Olen kuullut samanlaisia kokemuksia perheeltä, joka osti kaiken Diners Clubilla, olikohan se juuri teillä? Minäkin käytin sitä muutama vuosi sitten mutta lopetin koska siinä oli niin kova vuosimaksu, ja kukkarossa alkoi olla turhan paljon kortteja.

47/48 | 

Me maksoimme juurikin Dinersilla kaiken :) Mies joutui jotenkin S-ryhmän pauloihin, kun siirryimme käyttämään Prismaa pääasiallisena ruokakauppana ja hän meni vaihtamaan Dinersin S-ryhmän visaan. Sen jälkeen olemme olleet vailla menojen valmista jaottelua :( Sitä on ikävä!

Joskus olen epäillyt, että miehen syynä ei ollut S-ryhmän tarjoama maksutapaetu ja se, että bonukset saa helposti näin käytetty takaisin ruokakauppaan vaan se, että enää kodin elektroniikkahankintojen vuosikulutus ei paljastu yhtä helposti ;)

48/48 | 

Tuo kuittikasan kerääntyminen laukkuun tai lompakkoon kuulostaa niin tutulta. Samalla tavalla mullakin jää ne hyvistä aikeista huolimatta tarkastettua. Kuulostaa hyvältä tuollainen sovellus, jonne voi kirjata ostonsa. Tällä hetkellä kirjaan vain vaate- ja kosmetiikkaostokset, joita yritän saada kuosiin tällä tavoin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat