Kirjoitukset avainsanalla pelaaminen

Pikkumies menossa Viking Mariella -laivaan

 

 

 

Uraäidin Ruuhkavuodet / BD2 Inside Comfort -hytissä on 140 cm leveä parisänky
 
BD2 Inside Comfort -hytin kokolattiamatto näyttää lankkulattialta / Uraäidin Ruuhkavuodet
 

BD2 Inside Comfort -hytin kylpyhuone / Uraäidin Ruuhkavuodet

 

 

Viking Mariellalla on uudistuksen jälkeen kolme leikkipaikkaa

 

 

 

Viking Mariellan KIDS-leikkihuoneessa voi piirrellä / Uraäidin Ruuhkavuodet

Viking Mariellan PS4 Loungessa voi pelata pleikkaria / Uraäidin Ruuhkavuodet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Lupasin kirjoitella tarkemmin äiti-poika-matkastamme Tukholmaan. Teimme matkan Viking Mariellalla, joka on juuri uudistettu. 30 vuotta täyttävä klassikkolaiva on saanut perusteellisen kasvojenkohotuksen: esim. hyttejä, leikkipaikkoja ja ravintolatarjontaa on kehitetty. Olin kovin iloinen, että saimme Vikingiltä mahdollisuuden tehdä matkan Mariellalla blogiyhteistyönä.

 

Uutta Mariellalla on muun muassa Comfort-hyttiluokka, jonka hyteissä on esimerkiksi parivuoteet, TV ja langaton verkkoyhteys. Me yövyimme tämän uuden hyttiluokan BD2 Inside Comfort -hytissä, joka oli 6. kannella. Runsaan kahdeksan neliömetrin hytti vaikutti aluksi hieman pieneltä, mutta kaiken kaikkaan täytti mainiosti tarpeemme - emmehän me laivalle tulleet hyttiin kököttämään. 140 cm leveä parisänky oli kyllä hulppea. Hessun aiemmat kokemukset laivojen kerrossängyistä menivät sen ansiosta kerralla uusiksi.

Uudistettujen hyttien lisäksi Mariellalla on panostettu leikkipaikkoihin, joita oli peräti kolme. Hyttimme kanssa samalla kannella oli se leikkipaikka, jossa oli pallomeri. Paikka oli kuitenkin kovin suosittu, eikä pallomeri enää kiinnostanut 8-vuotiasta "Cheek-jäbää", joten siirryimme lähes välittömästi tutustumaan 8. kannen leikkipaikkoihin.

Ylemmän kerroksen KIDS-lastenhuone vaikutti miellyttävältä. Siellä oli telkkari, mukavia istumapaikkoja ja iso pöytä, jossa sai rauhassa piirrellä. Huoneessa järjestettiin myös ohjelmaa lapsille.

Hessun mieli paloi kuitenkin naapurihuoneeseen, PS4 Loungeen, jossa oli isompien lasten käyttöön neljä pleikkaria sekä kaksi tietokonetta. Meillä oli tuuria, sillä loungessa oli tilaa, joten annoin Hessun käyttää ruutuaikaansa pleikkaripelien parissa, vaikka huone oli varsinaisesti tarkoitettu yli 10-vuotiaille lapsille. Pleikkareista onneksi löytyi paljon myös K7-pelejä.

Uudentyyppiset ravintolat ovat myös merkittävä osa Mariellan uudistusta. Kiinnostavin mielestäni oli "sosiaaliseen ruokailuelämykseen panostava" Plate – Social Dining -ravintola, Kokeilimme sitä Hessun kanssa reissumme ensimmäisenä iltana.

Platessa on hauska, teollisuushenkinen sisustus: pöydät ovat rautaa ja esim. lautasliinarenkaina oli jättikokoiset mutterit. Plate on fine dining -tyyppinen maisteluravintola, mikä on laivamiljöössä kivaa vaihtelua. Nautimme Hessun kanssa kahteen pekkaan seitsemän ruokalajin kalapainotteisen maistelumenun.
 

Viking Mariellan Plate-ravinolassa on hauska, teollisuushenkinen sisustus / Uraäidin Ruuhkavuodet
 

Viking Mariellan Plate-ravintolan lautasliinarenkaat ovat jättimuttereita! / Uraäidin Ruuhkavuodet

 

 

Viking Mariellan Plate-ravintola

Platessa ruoka oli maukasta ja sopi ihan mukavasti myös ekaluokkalaisen suuhun: Hessu maistoi elämänsä ensimmäisen kerran simpukoita osana alkupalaa ja tykkäsi kovasti. Samoin alkupalana ollut parsa-annos hiveli makunystyröitä. Myös kalakeiton sitruunainen kookosliemi sai pojalta täyden pisteet. Itse taas nautiskelin eniten jälkiruoista, joissa oli oivaltavasti hyödynnetty mysliä.

Odotusajan puolesta Plate ei kuitenkaan mielestäni sovellu lapsille yhtä hyvin kuin perinteinen buffet-pöytä: seitsemän ruokalajin kokonaisuudessa meni meillä yhteensä kolme tuntia, sillä ruokalajien välillä piti odottaa 20-30 minuuttia. Ravintolassa oli meidän lisäksi neljä muuta seuruetta.

En vieläkään lakkaa ihmettelemästä, miten reippaasti seuralaiseni jaksoi viihdyttää itseään ja jutella mukavia noinkin pitkän ajan. Pienempien lasten kanssa ruokailu ei välttämättä olisi yhtä myönteinen elämys. Sen sijaan aikuisten kahdenkeskiseen, kiireettömään ruokailuun Plate on varmasti viihtyisä vaihtoehto.

 

 

 

 

 

Viking Mariellan Plate-ravintola

 

Viking Mariellan Plate-ravintola

 

 
Seuraavana iltana kallistuimmekin sitten takuuvarman Buffet-ravintolan puoleen, eikä se tuottanut pettymystä. Vikingilä on oma, erillinen noutopöytä lapsille, mutta iso koululaisemme tykkää kalasta niin paljon, että päätti mieluummin nauttia aikuisten pöydän antimista. 
 
Lauantai-illan herkuttelun kruunasi Ville Viking, joka piipahti tervehtimässä ravintolassa ruokailevia lapsia.
 
Viking Mariellan buffetissa Ville Viking tervehti lapsia / Uraäidin Ruuhkavuodet
 

Viking Mariellan kannelta oli kivaa katsella maisemia / Uraäidin Ruuhkavuodet

Lauantaina ennen ruokailua ehdimme piipahtaa kannella ihailemassa maisemia ihanan aurinkoisessa säässä. Löysimme tiemme "tööttäyspiipun" juurelle kiltin miehistön jäsenen neuvojen ansiosta. Suurin osa Mariellan henkilökunnasta oli oikein ystävällistä niin ravintoloissa kuin myös 6. kannen infopisteessä. Ainoa poikkeus oli leikkihuoneen hieman stressaantuneen oloinen leikkitäti, joka ilmeisesti ei ollut sisäistänyt, mitä asiakaspalveluhenkisyys tarkoittaa.

Kaikkiaan matka oli tosi onnistunut, ja uudistunut Mariella kiva tuttavuus, jota voimme suositella muillekin lapsiperheille!

 

 

Postaus toteutettu yhteistyössä Viking Linen kanssa

 

 

---
As I wrote earlier, we visited Stockholm last weekend with my 8 year old son. We tested the renewed Viking Mariella cruise ship during the trip in collaboration with Viking Line. 
The renewed cabins of the boat are nice with 140 cm wide double beds and televisions. There are several optional restaurants on the boat, choices for families and adults. We had dinner in the Plate - Social dining restaurant but we liked even better the traditional buffet restaurant.
Last but not least there are three playrooms in the boat. My son liked the best the one with playstation games.
We had a nice stay, I can warmly recommend the boat to any family with kids!
I'm linking this story up with Friday Photo Journal and Photo Friday.

 

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | vlog @Vlogia.

 
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (18)

3/18 | 

You are right, we had great fun on the trip =) The dining chairs were quite special, I agree. The sip company Viking Line tells that the theme of the interior design in the restaurant is Industry.
I found you blog via Friday Photo Journal, of course :) Have a lovely weekend, you too!

10/18 | 

What a great collection of Photos! My husband and I were just talking about wanting to take a Viking cruise - they're opening up a line that goes up and down the Mississippi River (which is super close to us).

Thank you for joining us this week for Photo Friday!

13/18 | 

Many thanks for your comment! You are right - it was a very relaxing trip =)
In Finland cruising either from Helsinki to Stockholm or from Helsinki to Tallinn is a very popular way to spend a weekend.

15/18 | 

Kiva kun tykkäsit reissupostauksesta! Itsekin olin kyllä hämmästynyt tuosta hytin parisängystä...
Varmaan jo ihan pian pääsette tyttöjen kanssa reissuun - laivamatkailu on niin mukavaa, kun se sopii tosi monen ikäisille lapsille =)

16/18 | 

Pitäisiköhän uhmata varmaa meripahoinvointia ja tilata laivamatka Tukholmaan kesäksi... Näyttää niin kivalta :)

17/18 | 

Oijoi, miten siisti ja tyylikäs hytti! Hieman erinäköinen kuin se, jossa olen vuosia sitten laivalla ollessani yöpynyt. :) Oli mukava lukea reissustanne - en malta odottaa, että tytöt kasvavat vielä hitusen ja pääsen seikkailemaan heidän kanssaan!

18/18 | 

Kiva tuo reissu kyllä oli! Joskus tuntuu, että laivamatkoja väheksytään liian arkisina. Kyllä laivamatkakin voi olla oikea elämys - se katkaisee arjen oikein mainiosti.
Meripahoinvointi tietenkin on valitettava hidaste... Vaikuttaako siihen se, millä kannella hytti sijaitsee?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hesarissa oli uutinen, joka kosketti minua. Sen mukaan likinäköisyyden yleistymisellä voi olla yhteys lasten vähentyneeseen ulkoiluun.

Tätä minä olen ounastellutkin! Kuulin aiheesta ennakkotietoa viime vuonna, kun kävimme Hipun kanssa silmälääkärissä.

Elämä kouluikäisten lasten kanssa on jo monin tavoin kauhean mukavaa, mutta minua harmittaa kun meidän lapset eivät kotona suostu lähtemään ulos ilman kavereita. Olen pitänyt itseäni vanhanaikaisena kasvattajana, kun jaksan jankuttaa aiheesta. Lasten ollessa pienempiä tapasin sanoa, että ulkona lapsesta tulee punaposki mutta sisällä piimänaama.
 

Uraäidin Ruuhkavuodet
 

Likinäköisyys on minulle peikko, sillä sain ensimmäiset miinuslasit jo ekaluokan syksyllä. Kuvassa vasemmalla on ensimmäiset kehykseni (mallia Top Gun), joita käytin pari vuotta. Oikealla on nelosluokan koulukuva, johon mennessä miinusta oli jo tullut lisää.

Pullonpohjieni paksuus kasvoi tasaisesti niin, että aikuisikään mennessä minulle oli kehittynyt voimakas likitaitteisuus, -12,5 diopteria. Olin täysin riippuvainen rilleistä - aivan avuton aina tammikuuhun 2013 asti, jolloin silmäni leikattiin.

Olen seurannut huolestuneena tytärtäni, joka istuisi mielellään koko ajan nenä kiinni kirjassa. Tyttö sai miinuslasit pari vuotta sitten ja kasvupyrähdyksen myötä lasit piti uusia viime vuonna, sillä lisää miinusta oli tullut kokonainen diopteri vuodessa.

Käytännön elämä rillipäänä oli itselleni hankalaa. Lisäksi aiheeseen liittyy muistoja kiusaamisesta. Meidän luokalla alakoulussa oli poika, jota pilkattiin rillihirviöksi koska hän käytti silmäsairauden vuoksi erikoislaseja. Lapset  voivat olla julmia toisilleen. Samastuin pojan tilanteeseen voimakkaasti, olihan hän pikkuserkkuni. Meillä oli rillipäiden kerho. Tuntui kuin minuakin olisi kiusattu. Ehkä kiusattiinkin?

Yläasteella ja myöhemmin aikuisiällä käytin piilolinssejä niin paljon, että piilareista piti luopua kokonaan koska sarveiskalvoni lopulta arpeutuivat. Oli suuri helpotus, että vähitellen kehittyi tekniikka, jolla minunkin silmäni oli mahdollista leikata.

Minulle ei tehty tavallista laserleikkausta, vaan silmieni etukammioihin asetettiin pysyvästi linssit, ikään kuin ikuiset piilolinssit. Leikkaus ei ollut täysin riskitön, minkä vuoksi käyn loppuelämäni silmälääkärin tarkastuksessa puolen vuoden välein. Leikkauksen vuoksi minun on myös pidettävä kukkarossa aina pieniä kortteja, joiden sisältämä tieto kertoo onnettomuustilanteessa sairaanhoitajille, että silmissäni on ylimääräistä silikonia.
 

Uraäidin Ruuhkavuodet
 

Paras siis olisi, jos lapsi välttyisi voimakkaalta likitaitteisuudelta. Nyt näyttää myös olevan yksinkertainen keino, jolla asiaan voi vaikuttaa: nenä irti kirjasta, tietsikka-/pleikkaripelit seis ja ulos leikkimään!

Päivän uutinen sai minut pohtimaan pitäisikö meilläkin kokeilla systeemiä, joka on havaittu hyväksi muutamien tuttavien perheissä. Heillä lapset saavat pelata vain sen verran kuin ovat olleet ulkona. Kirjojen ahmimiseen tämä ei tietenkään vaikuta, ja toisaalta lukeminen taas on muista syistä hyvä juttu...

Silti tuntuu että tässä asiassa voi kerrankin sanoa: eläköön vanhanaikainen kasvatus!

--------
In today's newspaper there was an interesting article which touched me deeply: the amount of time spent indoors reading and the amount of time spent outside might be related to children's myopia which is increasing fast in the Western world.
I suffer from exceptionally strong myopia: I used to wear -12,5 glasses before my eyes were operated a couple of years ago. My daughter already has glasses and I'm worried because my both school-aged children hesitate to play outside.
Now I have a good reason to stop them from extra reading or playing computer/video games. Outdoors is the way in our family from now on!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (1)

saint
1/1 | 

Hmm. luin myös tuon artikkelin.
Liikuin lapsena aina, kesät talvet. Elokuussa, kun koulu alkoi, oli hiukseni palaneet oljenvaaleiksi mustantummanruskeasta. Hampaat, kämmen- ja jalkapohjat olivat ainoat vaaleat koko kehossani. Näytin siltä, kuin minua ei olisi pesty koko kesänä?
Silmälasit sain kasvupyrähdyksen jälkeen, olisko ollut -1.75 vahvimmillaan ja hajataiton korjaus.
Ikänäkö korjasi tilanteen ja nyt tarvitsen pari diopteria lukulaseissa.
Kaukonäköni on aivan huippuluokkaa.
Veljeni on pari vuotta nuorempi ja häneellä on nyt suht.vahvat lukulasit, ilman hän ei 'näe lukea mitään'

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva:Minecraft.

Jos kotonasi on kouluikäinen poika, Minecraft on varmaan teilläkin suosittu puheenaihe? Meillä innostus alkoi joskus syksyllä. Minecraft sitä ja Minecrat tätä. Tuntui, että pojan puheissa vilisivät vain stevet, endermanit, possut sun muut - aivan kuin hän ei enää muuta osaisi ajatellakaan! Hassuinta oli, että meillä ei vielä tuolloin edes ollut koko peliä, vaan sitä vasta manguttiin armottomasti joka päivä.

Teimme Hessun kanssa diilin. Olin jälleen kerran väsynyt kaoottisiin aamuihimme. Sovimme että poika yrittäisi tsempata ja joka aamusta, jolloin ei kiukutella, hän saisi rastin ruutukorttiin. Viikko meni uskomattoman hienosti! (Hessun kanssa nämä lasten "bonusjärjestelmät" ovat muutenkin toimineet erinomaisesti.)

Kun kortissa oli seitsemän rastia, latasin sopimuksen mukaan tabletille Minecraftin. (Silloin kyllä vähän harmittelin, että emme sopineet pitemmästä ajasta.) Minecraftin pelaaminen kuten muukin tabletilla räpeltäminen laskettiin mukaan muuhun ruutuaikaan, jota edelleen yritämme rajoittaa tuntiin päivässä, vaihtelevalla menestyksellä.

Olin iloisen yllättynyt, että homma ei riistäytynytkään täysin käsistä. Aluksi peli kiehtoi poikaa armottomasti, mutta aika mukavasti hän pysyi annetussa aikarajassa. Viikonloppuisin tosin on hankalaa pitää pelaaminen tunnissa, koska kotona ja telkkarin äärellä yksinkertaisesti vietetään enemmän aikaa.

Aloin kuitenkin katua hankintaani tässä eräänä iltana, kun poika itkeskeli sängyssä iltasadun jälkeen. Syynä oli eräs Minecraft-video. Sinänsä se ei ole surullinen tai väkivaltainen, mutta erään hahmon kohtalo sai pojan surulliseksi. Poika katsoi videon uudestaan isän kanssa, turvallisissa olosuhteissa, mutta oli silti lohduton hahmon kohtalon vuoksi.

Hessulla on vilkas mielikuvitus ja juuri sen vuoksi haluan rajoittaa pelaamista. Lisäksi hän on mielestäni vielä niin pieni, että toden ja mielikuvituksen raja videoissa hämärtyy, kun hän eläytyy niin voimakkaasti tarinaan mukaan. Hän on viime aikoina murehtinut kaikenlaista, myös tämä vaihe saattaa vaikuttaa asiaan.

Ja nyt poika toivoo syntttärilahjaksi, että lataisimme Minecraftin pleikkarille...

Kasvatusperiaatteenani on aina ollut: "Anna lapselle se, mitä lapsi tarvitsee. Se ei välttämättä ole sama, mitä lapsi haluaa." Joskus tuntuu, että erikoistaitoni on tuottaa lapsilleni (turvallisia) pettymyksiä. Syntymäpäivänä ei kuitenkaan haluaisi tuottaa lapselleen pettymystä.

Löytyisikö teiltä muita ideoita synttärilahjaksi Minecraft-fanille, joka tykkää myös legoista, kirjoista ja pikkuautoista? Jotain kehittävää ja sellaista, josta hän itse tykkäisi, mutta jotain joka ei imaise liikaa mukaansa pelin maailmaan. (Ja mielellään jotain, joka ei lisää kotimme kauheaa kaaosta.) Pojan synttärit ovat ensi viikon lopussa. Kitos avusta jo etukäteen!

P.S. Salaattia!-kirjan arvonnassa onni suosi seuraavia osallistujia: L for Love, Kati ja Minna M. Lähetän yhteystietonne Moreeniin, josta teille postitetaan voittokirjat. Onnittelut voittajille!
-----
Does your school-aged son play Minecraft? My 7 year old boy nowadays talks about nothing else than that game... Unfortunately some Minecraft videos have made him sad, too.
He will have his 8th birthday at the end of next week and he has asked me to download that game into our play station. I wouldn't like to.
Do you have any ideas for a birthday present which would be entertaining but also good for him? Any piece of advice is warmly welcome!


P.S. Following people won the book Salad Love in my lottery: L for Love, Kati and Minna M.  Congratulations!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä viikko oli monessa mielessä hyvä. Siihen mahtui mukavaa yhdessäoloa perheen kanssa ja myös ammatillisia elämyksiä.

Tuulia, Annu, Suski ja Marika.

(Osa näistä kuvista on vanhoja, mutta sehän tarkoittaa vain että elämässäni iloiset ja ihanat asiat toistuvat, mikä on mainio juttu.) Viime viikolla sydämeni sai sykkimään:

Luminen talvi

On ihanaa kun on oikea talvi, eikä sellainen pitkäksi venähtänyt, kostea syksy. Lumi tuo niin paljon valoa. Se tarkoittaa myös paljon mukavaa tekemistä.

Löysimme viime viikonloppuna kotimme lähistöltä uuden, hurjan pulkkamäen! Kuluneella viikolla olemme

♥ Etätyö

Teen yleensä vähintään yhden päivän etätöitä viikossa. Olen onnekas koska työnantajani suhtautuu joustavasti työn tekemisen paikkaan ja aikaan. Meillä ei mitata ensisijaisesti toimistossa istuttuja tunteja vaan työn tuloksia.

Etätyöpäivät ovat rauhallista, luovaa aikaa. Voi häiriöttä keskittyä isompiin projekteihin ja samalla saa aikaan myös vähän kotihommia. Laitan aamulla yleensä astianpesukoneen ja pyykkikoneen pyörimään, ripustan pyykit ruokatauolla ja  usein ehdin hakea myös lapset ajoissa koulusta.

♥ Työ
Tällä viikolla töissä on ollut harvinaisen antoisaa. Olin pari päivää koulutuksessa, jossa tuli oikeasti uusia ahaa-elämyksiä. Aidosti uudet asiat ovat minulle nykyään harvinaista herkkua, olenhan ollut samalla alalla ja vastaavanlaisessa tehtävässä jo pitkään ja yleensä tuntuu, että kaikki on tullut jo nähtyä. Lisäksi tuore tiimiläiseni on huikean taitava ja tehokas - on ilo ohjata hänen kaltaistaan työntekijää!

♥ Sing Star
Joulupukki toi Hipulle lahjaksi Pleikkarin ja Sing Starin. Se tarkoittaa ruutuaikaa, jonka minäkin hyväksyn!

Vaikka yleensä niuhotan lasten pelaamisesta, Sing Staria ei meillä lasketa

♥ Kierrätys eli 365-projektini
Sain vietyä perjantaina paikalliselle kirpputorille neljä valtavaa laatikollista tavaraa! *aplodeja* Kierrätysprojektini ovat siis myötätuulessa, vaikka en olekaan raportoinut niistä säännöllisesti Instassa,

♥ Hipu
Vietimme eilen kivan tyttöjen lauantain Hipun kanssa. Ohjelmassa ei ollut mitään erikoista kuten oppeeraa, kävimme vain tytön luistelutunnilla ja sen jälkeen ostoksilla. Meillä oli kuitenkin mahdottoman mukavaa.

Kotiin palattuamme tyttö lähti vielä kaverikseni metsälenkille. Siellä hän sanoi minulle jotain, jonka varassa jaksan pitkään. Näin henoa palautetta ei vanhempi usein kuule:

"Muiden äidit koko ajan huutaa niille tai määräilee, mutta sä et ole sellainen. Tuntuu, että sä luotat muhun ja annat mun itse päättää asioistani."

----
This week was a good week in many ways. I was challenged to list hearts this week - the kind of things which made me happy. Among them are this snowy winter, my rewarding work, possibility to work at home office, Sing Star game, my recycling project and my dear daughter who gave me special feedback today about my way of bringing her up. 

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

Kommentit (12)

1/12 | 

Mukava että toteutit haasteen. Olipa kiva lukea :). Tuo viimeinen lausahdus menee kyllä äidin sydämeen. Voisiko vanhempana paremmin onnistuakaan

4/12 | 

Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Avantouinti on uskomattoman ihanaa! Olen jäänyt siihen ihan koukkuun. Siitä saa samanlaiset kicksit ja endorfiinit kuin raskaasta liikunnasta mutta paljon nopeammin. Ja avantouinnin kaikista terveysvaikutuksista ei vielä tiedetä puoliakaan...

6/12 | 

Mukava viikko teillä takana! Minä en ole koskaan uskaltautunut avantoon. Tuntuu, että monena kesänäkin järvivesi on minulle liian kylmää. Viime kesänä uin tasan kerran vaikka oli superlämmin kesä.

7/12 | 

Kiitos haasteesta Uraäiti. Sydämet sykähdyttävät. Otan kuitenkin aikalisää näitten kanssa, nimittäin olen parhaillaan flunssan kurimuksessa ja nyt ei sydämiä synny :)
Oli kiva lukea vastauksiasi. Sinulla on suloinen tytär!
Heleitä päiviä! Vielä minäkin täältä nousen :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat