Kirjoitukset avainsanalla ruutuaika

Tämä viikko on sujunut pitkälti koiranhoidon merkeissä. Se on tarkoittanut 2-3 päivittäistä lenkkiä. On olut mukavaa huomata, että homma onnistuu ja myös maistuu! Sen jälkeen kun teimme varauksen koiranpennusta olen välillä pohdiskellut, mistä ihmeestä revin ajan koiran lenkittämiseen, kun ylimääräistä aikaa ei todellakaan ole.

Tämä viikko on jälleen todistanut, että koira tuo arkeen lisää hyviä hetkiä eikä päin vastoin. Jostain se aika vain on löytynyt, eikä se ole mistään pois. Koiran kanssa pääsee haukkaamaan happea joka päivä - ja ulkoillessahan tulee aina hyvä mieli. Lenkeillä on aivan eri lailla ehtinyt havainnoida kevään merkkejä luonnossa. Ystäväni lähetti minulle linkin ihanaan Uraäidin Ruuhkavuodet 

 ...and "not so alive"

Uraäidin Ruuhkavuodet
Movement Uraäidin Ruuhkavuodet 
Uraäidin Ruuhkavuodet

Maanantain hyvät hetket olivat aamulenkki koiran kanssa ja sen päälle aamu-uinti järvessä ennen töitä. Myös illalla koin mukavan yllätyksen: töistä tullessani tyttö tuli tihkusateessa tiellä vastaan koiran kanssa. Mahtavaa - haaveilen koirasta muun muassa siksi, että koululaisemme ulkoilisivat enemmän. Tavallisesti erityisesti tyttöä on lähes mahdotonta motivoida menemään ulos huonolla kelillä.

Tiistaina pääsin ulkoilemaan koiran kanssa aurinkoisessa säässä sekä aamulla että töiden jälkeen. Jälkimmäisen lenkin tein juosten, lämmittelyksi salitreenille - ja voi taivas, kuinka vanha koirakin jaksaa juosta! Viisi kilometriä hujahti alle puolessa tunnissa, vaikka kävelimme välillä. Lenkin jälkeen menin vielä kuntosalille, jossa minulle tehtiin pitkästä aikaa uusi ohjelma. Toivottavasti se palauttaa treeni-intoni, joka on ollut hieman kadoksissa.

Keskiviikkona kävin ennen töitä kampaajalla. Töiden jälkeen kotiin palattuani koira tuli sohvalle syliini (huom! - se on keskikokoinen, yli 20-kiloinen otus) ja painoi päänsä rintakehääni vasten. Pötkötimme siinä sohvalla, lapset höpöttelivät kuulumisiaan meille ja kylässä oleville isovanhemmille ja silmäluomet alkoivat lupsua molemmilla...
Eihän siitä olisi malttanut nousta, mutta lähdimme kuitenkin miehen kanssa vielä salille, kun kahdestaan kerrankin pääsimme. Tein uudesta ohjelmasta jalkapäivän sillä seurauksella, että jalat olivatkin sitten kaksi päivää kipeät.

Vappuaattoaamun eli keskiviikon aloitin koiralenkin jälkeen renkaidenvaihdossa. Vaihdoin tällä viikolla leasing-autoa ja juuri ennen nykyisen autoni käyttöönottoa huomasin, että siinähän oli vielä talvirenkaat. Minulta on tällä viikolla mennyt aika paljon aikaa tähän vaihdon järjestelyyn mutta olen kuitenkin iloinen, että autonvaihto onnistui. Tämä auto sopii meille monella tavalla paljon paremmin kuin edellinen.
Töissä poikkeuksellisesti muistin hakea lounasravintolasta lapsille tilaamani simapullot ja vastaleivotut munkit (jonain toisena vuonna kun olen unohtanut noutaa ne.) Lapset kuluttivat herkut trampoliinilla pomppien. Tyttö on oppinut tekemään hienosti voltin trampalla!
Mies soitti minulle pikku-uutisia ennen kuin lähdin töistä: herttainen, karvainen vieraamme oli päässyt tekemään tihutöitä kun olimme poissa kotoa. Keittiön työtasolle oli jäänyt sekaleipä paperipussissa, ja vanha koirarouva oli innostunut repimään pussin rikki sekä järsinyt leivästä kuoret pois.
Vappuaattoiltani kului "terminaattorin" kanssa metsässä: tein 1,5 tunnin kävelylenkin, jonka jälkeen olisin ollut valmis petiin. Jäin kuitenkin sohvalle notkumaan turhan myöhään, mikä oli tyhmää... Seuraavana aamuna nimittäin puudeli halusi aamuseitsemältä pissalle.

Starts with T - Terminator!
Uraäidin Ruuhkavuodet


Uraäidin Ruuhkavuodet

♥ Vappupäivä eli perjantai alkoi siis minulle aikaisin. Aamulenkin jälkeen en saanut enää uudestaan unta, joten latasin pyykki- ja tiskikoneet päälle, järjestelin hieman kotia, vaihdoin vessaan puhtaat pyyhkeet ja lähdin salille, jossa tein hyvän yläkropan treenin. Sen jälkeen pulahdus kylmään järveen tuntui taivaalliselta...
Vaikka ehdin jo täällä blogisa julistaa ettemme juhlista vappua, oli vappupäivä erityinen, koska kävimme ystävien luona syömässä. Naapurin tuoreet munkkirinkilät ja itsetehty sima maistuivat verrattomilta.

♥ Lauantai oli sadepäivä. jolloin kuitenkin kävin puudelin kanssa kolme kertaa ulkona. Aamulenkin jälkeen inostuin järjestelemään papereita ja heitin viimein aikamoisen läjän kaiken maailman vuosia vanhoja prujuja menemään.
Poika innostui urakoimaan kotitöitä kanssani, koska keli ei houkutellut ulos. Lapset ovat ihan mukavasti sisäistäneet uuden keksimämme kotityösysteemin, jossa ruutuaikaa ansaitaan ulkoilemalla tai tekemällä kotitöitä.
Ilmat ovat näin kevään myötä olleet niin ihanat, että enimmäkseen he ovat ansainneet minuuttinsa ulkona, mikä on mielestäni ihan ok. Sadepäivänä kuitenkin systeemi kannustaa hommiin: poika siivosi huoneensa, moppasi sen lattian, järjesti telineellisen pyykkejä, tiskasi ja kiikutti roskapussin ulos. Mielestäni aika hyvin ekaluokkalaiselta!
Päivällä kävimme Verkkokauppa.comissa ja minä tein ratkaisun kamerakuumeen suhteen. Aika yllättävä valinta, mutta onnistunut: ostin Sony RX 100 III -kompaktikameran. Verkkokauppa.comissa oli tosi mukava ja asiantunteva kameramyyjä. Yhdessä pähkäilimme, että tämä on minulle oikea valinta koska arvostan kameran pientä kokoa ja valovoimaista linssiä, mutta välttämättä minun ei tarvitse päästä vaihtamaan objektiivia, meillä kun on jo yksi järkkäri.
Tässä ostamassani monipuolisessa pokkarissa on 28-70 mm objektiivi, kääntyvä LCD-näyttö ja lisäksi myös etsin, toisin kuin edes monissa minijärkkäreissä sekä sisäänrakennettu wifi, jota voi käyttää kännykän avulla kauko-ohjaimena (aivan kuten tuossa Olympuksen mikrojärkkärissä, jota alun perin himoitsin).
Ostamassani Sonyssa on 20 megapikselin kuvanlaatu, kun vanhassa Canon-järkkärissämme on vain 12 megan. Sulanto-kamerablogissa on hyvä arvio kamerasta.
Pienen kokonsa ansiosta Sony on jo kulkenut tiiviisti mukanani ja olen ehtinyt taltioida monta kaunista näkyä lenkkipolulla, mikä oli tarkoituskin! Mielestäni parantuneen kuvanlaadun voi huomata näistä kuvista.

♥ Tänään sunnuntaina aamuni alkoi 1,5 tunnin kävelylenkillä metsässä huikean kauniissa, aurinkoisessa säässä. Lenkin jälkeen ohjelmassa oli pyykkäystä, siivoilua ja pian olikin aika viedä lapset kevään viimeiselle harrastusvuorolle. Sillä aikaa kävimme naapurin kanssa tunnin juoksulenkillä koirien kera, ja sen päälle vedin vielä puolen tunnin kahvakuulatreenin. Jopas äsken uunilohi ja isännän kokkaama korvasienikastike maistuivat hyvältä!
Nyt pitäisi jatkaa pyykkirumbaa ja tietenkin viedä vanha rouva vielä kerran ulos. Tämän päivän lenkkimäärällä luulisi, että otus ei innostu enää tuhoamaan mitään. Eilen nimittäin ostosreissun aikana se oli löytänyt ompelukoristani superlonityynyn ja repinyt sen palasiksi.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja kivaa uutta viikkoa!

Friends or Family

Photographer’s Choice

Uraäidin Ruuhkavuodet

Uraäidin Ruuhkavuodet

The theme of this week has been the big poodle which is staying with us until next Thursday. We've been out in the forest with her three times per day. Some days my 11 year old daughter has taken her out, but on most days I've been the one getting plenty of fresh air.
The dog is adorable but she can also be a bit of a pain. We celebrated the MayDay moderately but I stayed up a bit too late and didn't feel very much alive next morning when I had to take her out at 7 am. Another not-so-nice surprise is that she entertains herself sometimes in unpleasant ways while we are away: one day she stole a whole loaf of bread in the kitchen and another day she ripped a small pillow into pieces while we were out shopping.
I'm participating in Scavenger Hunt Sunday with all of these photos and in Macro Monday with macro photos.
I wish you a lovely Sunday evening and all the best for the new week!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin | Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (20)

2/20 | 

Thanks for your comment, Olga =) Unfortunately the dog is not ours. She's a lot of fun even though she did some damages, too.
We were taking care of her for two weeks. I totally agree with you: the life without pets is boring! We miss her already because she went home yesterday...

3/20 | 

Thanks for your comment :) My weeks always seem to be a bit busy... ;) I also love the spring and all the light. However, in here it's still surprisingly cold, especially in the morning and late in the evening. I have to wear gloves then when I take the dog out.

7/20 | 

Moikka ja kiitos kommentistasi! Minullakin on keskivaikea koira-allergia, joka on todettu viimeksi viime vuonna verikokeilla. Muut perheenjäsenemme eivät ole allergisia.
Allergiani vuoksi meille onkin tulossa aika harvinainen koira, Australian Labradoodle. Se aiheuttaa vain harvoin oireita allergisille ihmisille, ja monet astmaatikot ja vaikeastikin allergiset pystyvät elämään australianlabradoodlen kanssa. Lisätietoja on rotuyhdistyksen sivuilla.
Testasin omaa oirehtimistani kaikkiaan neljän eri ALD:n kanssa ennen kuin menimme pentujonoon, eikä oireita tullut! ALD-rodun harvinaisuuden vuoksi tuo pennun odotusaika on pitkä, kasvattajia kun on Suomessa vasta muutamia.
Toisaalta nämä viimeaikaiset hoitojaksot ovat olleet yllättäviä, koska myöskään tästä isosta villiksestä ei pitemmän päälle ole tullut oireita (olen nyt melkein 2 viikkoa pärjännyt yhdellä antihistamiinilla). Aikaisemmin, kun vierailin yhden iltapäivän pienemmän villakoiran kotona, tuli astmaattisia oireita.
Tsemppiä teille koirapohdintoihin. Onneksi nykyään vaihtoehtoja allergisillekin on!

10/20 | 

Thanks for your comment :) Yes, you are right - it was a nice and busy week for me. In Finland it has not been very warm yet (0 degrees this morning) but it's been bright and sunny, especially yesterday and today 8)

12/20 | 

Kuinkakohan kauan kestää että lenkittämisestä tulee rutiinia? Jotenkin kummasti siihen on oikeastaan tottunut jo tässä 10 päivän aikana.
Nykyäänhän on jo virallisia tutkimuksia, joiden mukaan tosiaan kotieläin lisää sen kanssa asuvien ihmisten vastustuskykyä ja pienentää allergiariskiä, erityisesti kun lapsi on pieni. Siksi allergialääkäritkin nykyään suosittelevat vähittäistä itsensä siedättämistä välttelyn sijaan.
Mielestäni on mahtavaa, kuinka paljon tiede on näissä asioissa edistynyt!

13/20 | 

Meillä on ollut koira jo kymmenen vuotta, lenkkittämisestä on tullut rutiinia. Meillä ei ole kellään lapsista allergioita ja tosi vähän muutenkin ovat sairastelleet, luulenpa, että koira on lisännyt lasten vastustuskykyä.

20/20 | 

Oi, teillä on koiranpentu varauksessa. Meillä lasten hartain toive on koira. Itse olen kärsinyt nuorempana allergioista sen verran tuntuvasti, että pelko niiden puhkeamisesta uudestaan on estänyt koiran hankkimisen. Aika säännöllisesti asiaa kuitenkin edelleen puntaroidaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hesarissa oli uutinen, joka kosketti minua. Sen mukaan likinäköisyyden yleistymisellä voi olla yhteys lasten vähentyneeseen ulkoiluun.

Tätä minä olen ounastellutkin! Kuulin aiheesta ennakkotietoa viime vuonna, kun kävimme Hipun kanssa silmälääkärissä.

Elämä kouluikäisten lasten kanssa on jo monin tavoin kauhean mukavaa, mutta minua harmittaa kun meidän lapset eivät kotona suostu lähtemään ulos ilman kavereita. Olen pitänyt itseäni vanhanaikaisena kasvattajana, kun jaksan jankuttaa aiheesta. Lasten ollessa pienempiä tapasin sanoa, että ulkona lapsesta tulee punaposki mutta sisällä piimänaama.
 

Uraäidin Ruuhkavuodet
 

Likinäköisyys on minulle peikko, sillä sain ensimmäiset miinuslasit jo ekaluokan syksyllä. Kuvassa vasemmalla on ensimmäiset kehykseni (mallia Top Gun), joita käytin pari vuotta. Oikealla on nelosluokan koulukuva, johon mennessä miinusta oli jo tullut lisää.

Pullonpohjieni paksuus kasvoi tasaisesti niin, että aikuisikään mennessä minulle oli kehittynyt voimakas likitaitteisuus, -12,5 diopteria. Olin täysin riippuvainen rilleistä - aivan avuton aina tammikuuhun 2013 asti, jolloin silmäni leikattiin.

Olen seurannut huolestuneena tytärtäni, joka istuisi mielellään koko ajan nenä kiinni kirjassa. Tyttö sai miinuslasit pari vuotta sitten ja kasvupyrähdyksen myötä lasit piti uusia viime vuonna, sillä lisää miinusta oli tullut kokonainen diopteri vuodessa.

Käytännön elämä rillipäänä oli itselleni hankalaa. Lisäksi aiheeseen liittyy muistoja kiusaamisesta. Meidän luokalla alakoulussa oli poika, jota pilkattiin rillihirviöksi koska hän käytti silmäsairauden vuoksi erikoislaseja. Lapset  voivat olla julmia toisilleen. Samastuin pojan tilanteeseen voimakkaasti, olihan hän pikkuserkkuni. Meillä oli rillipäiden kerho. Tuntui kuin minuakin olisi kiusattu. Ehkä kiusattiinkin?

Yläasteella ja myöhemmin aikuisiällä käytin piilolinssejä niin paljon, että piilareista piti luopua kokonaan koska sarveiskalvoni lopulta arpeutuivat. Oli suuri helpotus, että vähitellen kehittyi tekniikka, jolla minunkin silmäni oli mahdollista leikata.

Minulle ei tehty tavallista laserleikkausta, vaan silmieni etukammioihin asetettiin pysyvästi linssit, ikään kuin ikuiset piilolinssit. Leikkaus ei ollut täysin riskitön, minkä vuoksi käyn loppuelämäni silmälääkärin tarkastuksessa puolen vuoden välein. Leikkauksen vuoksi minun on myös pidettävä kukkarossa aina pieniä kortteja, joiden sisältämä tieto kertoo onnettomuustilanteessa sairaanhoitajille, että silmissäni on ylimääräistä silikonia.
 

Uraäidin Ruuhkavuodet
 

Paras siis olisi, jos lapsi välttyisi voimakkaalta likitaitteisuudelta. Nyt näyttää myös olevan yksinkertainen keino, jolla asiaan voi vaikuttaa: nenä irti kirjasta, tietsikka-/pleikkaripelit seis ja ulos leikkimään!

Päivän uutinen sai minut pohtimaan pitäisikö meilläkin kokeilla systeemiä, joka on havaittu hyväksi muutamien tuttavien perheissä. Heillä lapset saavat pelata vain sen verran kuin ovat olleet ulkona. Kirjojen ahmimiseen tämä ei tietenkään vaikuta, ja toisaalta lukeminen taas on muista syistä hyvä juttu...

Silti tuntuu että tässä asiassa voi kerrankin sanoa: eläköön vanhanaikainen kasvatus!

--------
In today's newspaper there was an interesting article which touched me deeply: the amount of time spent indoors reading and the amount of time spent outside might be related to children's myopia which is increasing fast in the Western world.
I suffer from exceptionally strong myopia: I used to wear -12,5 glasses before my eyes were operated a couple of years ago. My daughter already has glasses and I'm worried because my both school-aged children hesitate to play outside.
Now I have a good reason to stop them from extra reading or playing computer/video games. Outdoors is the way in our family from now on!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (1)

saint
1/1 | 

Hmm. luin myös tuon artikkelin.
Liikuin lapsena aina, kesät talvet. Elokuussa, kun koulu alkoi, oli hiukseni palaneet oljenvaaleiksi mustantummanruskeasta. Hampaat, kämmen- ja jalkapohjat olivat ainoat vaaleat koko kehossani. Näytin siltä, kuin minua ei olisi pesty koko kesänä?
Silmälasit sain kasvupyrähdyksen jälkeen, olisko ollut -1.75 vahvimmillaan ja hajataiton korjaus.
Ikänäkö korjasi tilanteen ja nyt tarvitsen pari diopteria lukulaseissa.
Kaukonäköni on aivan huippuluokkaa.
Veljeni on pari vuotta nuorempi ja häneellä on nyt suht.vahvat lukulasit, ilman hän ei 'näe lukea mitään'

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva:Minecraft.

Jos kotonasi on kouluikäinen poika, Minecraft on varmaan teilläkin suosittu puheenaihe? Meillä innostus alkoi joskus syksyllä. Minecraft sitä ja Minecrat tätä. Tuntui, että pojan puheissa vilisivät vain stevet, endermanit, possut sun muut - aivan kuin hän ei enää muuta osaisi ajatellakaan! Hassuinta oli, että meillä ei vielä tuolloin edes ollut koko peliä, vaan sitä vasta manguttiin armottomasti joka päivä.

Teimme Hessun kanssa diilin. Olin jälleen kerran väsynyt kaoottisiin aamuihimme. Sovimme että poika yrittäisi tsempata ja joka aamusta, jolloin ei kiukutella, hän saisi rastin ruutukorttiin. Viikko meni uskomattoman hienosti! (Hessun kanssa nämä lasten "bonusjärjestelmät" ovat muutenkin toimineet erinomaisesti.)

Kun kortissa oli seitsemän rastia, latasin sopimuksen mukaan tabletille Minecraftin. (Silloin kyllä vähän harmittelin, että emme sopineet pitemmästä ajasta.) Minecraftin pelaaminen kuten muukin tabletilla räpeltäminen laskettiin mukaan muuhun ruutuaikaan, jota edelleen yritämme rajoittaa tuntiin päivässä, vaihtelevalla menestyksellä.

Olin iloisen yllättynyt, että homma ei riistäytynytkään täysin käsistä. Aluksi peli kiehtoi poikaa armottomasti, mutta aika mukavasti hän pysyi annetussa aikarajassa. Viikonloppuisin tosin on hankalaa pitää pelaaminen tunnissa, koska kotona ja telkkarin äärellä yksinkertaisesti vietetään enemmän aikaa.

Aloin kuitenkin katua hankintaani tässä eräänä iltana, kun poika itkeskeli sängyssä iltasadun jälkeen. Syynä oli eräs Minecraft-video. Sinänsä se ei ole surullinen tai väkivaltainen, mutta erään hahmon kohtalo sai pojan surulliseksi. Poika katsoi videon uudestaan isän kanssa, turvallisissa olosuhteissa, mutta oli silti lohduton hahmon kohtalon vuoksi.

Hessulla on vilkas mielikuvitus ja juuri sen vuoksi haluan rajoittaa pelaamista. Lisäksi hän on mielestäni vielä niin pieni, että toden ja mielikuvituksen raja videoissa hämärtyy, kun hän eläytyy niin voimakkaasti tarinaan mukaan. Hän on viime aikoina murehtinut kaikenlaista, myös tämä vaihe saattaa vaikuttaa asiaan.

Ja nyt poika toivoo syntttärilahjaksi, että lataisimme Minecraftin pleikkarille...

Kasvatusperiaatteenani on aina ollut: "Anna lapselle se, mitä lapsi tarvitsee. Se ei välttämättä ole sama, mitä lapsi haluaa." Joskus tuntuu, että erikoistaitoni on tuottaa lapsilleni (turvallisia) pettymyksiä. Syntymäpäivänä ei kuitenkaan haluaisi tuottaa lapselleen pettymystä.

Löytyisikö teiltä muita ideoita synttärilahjaksi Minecraft-fanille, joka tykkää myös legoista, kirjoista ja pikkuautoista? Jotain kehittävää ja sellaista, josta hän itse tykkäisi, mutta jotain joka ei imaise liikaa mukaansa pelin maailmaan. (Ja mielellään jotain, joka ei lisää kotimme kauheaa kaaosta.) Pojan synttärit ovat ensi viikon lopussa. Kitos avusta jo etukäteen!

P.S. Salaattia!-kirjan arvonnassa onni suosi seuraavia osallistujia: L for Love, Kati ja Minna M. Lähetän yhteystietonne Moreeniin, josta teille postitetaan voittokirjat. Onnittelut voittajille!
-----
Does your school-aged son play Minecraft? My 7 year old boy nowadays talks about nothing else than that game... Unfortunately some Minecraft videos have made him sad, too.
He will have his 8th birthday at the end of next week and he has asked me to download that game into our play station. I wouldn't like to.
Do you have any ideas for a birthday present which would be entertaining but also good for him? Any piece of advice is warmly welcome!


P.S. Following people won the book Salad Love in my lottery: L for Love, Kati and Minna M.  Congratulations!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä viikko oli monessa mielessä hyvä. Siihen mahtui mukavaa yhdessäoloa perheen kanssa ja myös ammatillisia elämyksiä.

Tuulia, Annu, Suski ja Marika.

(Osa näistä kuvista on vanhoja, mutta sehän tarkoittaa vain että elämässäni iloiset ja ihanat asiat toistuvat, mikä on mainio juttu.) Viime viikolla sydämeni sai sykkimään:

Luminen talvi

On ihanaa kun on oikea talvi, eikä sellainen pitkäksi venähtänyt, kostea syksy. Lumi tuo niin paljon valoa. Se tarkoittaa myös paljon mukavaa tekemistä.

Löysimme viime viikonloppuna kotimme lähistöltä uuden, hurjan pulkkamäen! Kuluneella viikolla olemme

♥ Etätyö

Teen yleensä vähintään yhden päivän etätöitä viikossa. Olen onnekas koska työnantajani suhtautuu joustavasti työn tekemisen paikkaan ja aikaan. Meillä ei mitata ensisijaisesti toimistossa istuttuja tunteja vaan työn tuloksia.

Etätyöpäivät ovat rauhallista, luovaa aikaa. Voi häiriöttä keskittyä isompiin projekteihin ja samalla saa aikaan myös vähän kotihommia. Laitan aamulla yleensä astianpesukoneen ja pyykkikoneen pyörimään, ripustan pyykit ruokatauolla ja  usein ehdin hakea myös lapset ajoissa koulusta.

♥ Työ
Tällä viikolla töissä on ollut harvinaisen antoisaa. Olin pari päivää koulutuksessa, jossa tuli oikeasti uusia ahaa-elämyksiä. Aidosti uudet asiat ovat minulle nykyään harvinaista herkkua, olenhan ollut samalla alalla ja vastaavanlaisessa tehtävässä jo pitkään ja yleensä tuntuu, että kaikki on tullut jo nähtyä. Lisäksi tuore tiimiläiseni on huikean taitava ja tehokas - on ilo ohjata hänen kaltaistaan työntekijää!

♥ Sing Star
Joulupukki toi Hipulle lahjaksi Pleikkarin ja Sing Starin. Se tarkoittaa ruutuaikaa, jonka minäkin hyväksyn!

Vaikka yleensä niuhotan lasten pelaamisesta, Sing Staria ei meillä lasketa

♥ Kierrätys eli 365-projektini
Sain vietyä perjantaina paikalliselle kirpputorille neljä valtavaa laatikollista tavaraa! *aplodeja* Kierrätysprojektini ovat siis myötätuulessa, vaikka en olekaan raportoinut niistä säännöllisesti Instassa,

♥ Hipu
Vietimme eilen kivan tyttöjen lauantain Hipun kanssa. Ohjelmassa ei ollut mitään erikoista kuten oppeeraa, kävimme vain tytön luistelutunnilla ja sen jälkeen ostoksilla. Meillä oli kuitenkin mahdottoman mukavaa.

Kotiin palattuamme tyttö lähti vielä kaverikseni metsälenkille. Siellä hän sanoi minulle jotain, jonka varassa jaksan pitkään. Näin henoa palautetta ei vanhempi usein kuule:

"Muiden äidit koko ajan huutaa niille tai määräilee, mutta sä et ole sellainen. Tuntuu, että sä luotat muhun ja annat mun itse päättää asioistani."

----
This week was a good week in many ways. I was challenged to list hearts this week - the kind of things which made me happy. Among them are this snowy winter, my rewarding work, possibility to work at home office, Sing Star game, my recycling project and my dear daughter who gave me special feedback today about my way of bringing her up. 

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

Kommentit (12)

1/12 | 

Mukava että toteutit haasteen. Olipa kiva lukea :). Tuo viimeinen lausahdus menee kyllä äidin sydämeen. Voisiko vanhempana paremmin onnistuakaan

4/12 | 

Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Avantouinti on uskomattoman ihanaa! Olen jäänyt siihen ihan koukkuun. Siitä saa samanlaiset kicksit ja endorfiinit kuin raskaasta liikunnasta mutta paljon nopeammin. Ja avantouinnin kaikista terveysvaikutuksista ei vielä tiedetä puoliakaan...

6/12 | 

Mukava viikko teillä takana! Minä en ole koskaan uskaltautunut avantoon. Tuntuu, että monena kesänäkin järvivesi on minulle liian kylmää. Viime kesänä uin tasan kerran vaikka oli superlämmin kesä.

7/12 | 

Kiitos haasteesta Uraäiti. Sydämet sykähdyttävät. Otan kuitenkin aikalisää näitten kanssa, nimittäin olen parhaillaan flunssan kurimuksessa ja nyt ei sydämiä synny :)
Oli kiva lukea vastauksiasi. Sinulla on suloinen tytär!
Heleitä päiviä! Vielä minäkin täältä nousen :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat