Kirjoitukset avainsanalla video

Tänään on Maailman Eläinten Päivä. Sen myötä myös Suomessa alkaa Eläinten viikko, jonka teemana on tällä kertaa koira.

Juhlapäivän kunniaksi lähdin pohtimaan, kuinka paljon hyvää koiranpentu on jo tuonut elämäämme. Yhteiseloamme on kestänyt vasta vajaat kolme kuukautta, vaikka tuntuu että koira on aina ollut täällä. Vaikka välillä alkuvaiheessa, lätäköitä siivotessa joskus melkein kaduin koiran ottamista, enää en voisi kuvitellakaan elämää ilman tuota rakasta karvakasaa.

1. Raitista ulkoilmaa

Koiran ansiosta olen alkanut ulkoilla säännöllisesti. Juuri sitä toivoinkin! Nykyään jokainen aamuni alkaa pikku lenkillä metsässä ja siitä tulee hyvä olo koko päiväksi  - ei ihme, että metsässä ulkoilulla on ihan tieteellisestikin todettu olevan terveysvaikutuksia.
Toivoin, että lemmikin myötä myös lapset olisi helpompaa saada ulos. Se ei valitettavasti ole täysin toteutunut. No, muutamana aamuna kyllä tyttöni (joka rakastaa aamuisin sänkyään) on todistettavasti vääntäytynyt ylös kukonlaulun aikaan, jos minä olen joutunut lähtemään aikaisin töihin aamukokoukseen.

Kuvasin tämän videon eilen aamulenkillä. Aurinkoinen aamu ja touhukas lenkkikaveri - voiko lauantai enää paremmin alkaa?

Tiedostowp_20151003_002.mp4

2. Naurua

Ripustelin eilen kodinhoitohuoneessa pyykkejä telineelle. Pentu rakastaa pyykkejä - niin likaisia kuin puhtaitakin. Se katosi jaloista ja pian keittiöstä kuului naurunremakka: koiruus oli pujahtanut sinne...sukkahousut kaulassa.
Elämä pennun kanssa on tuonut meidän perheeseen paljon hassuttelua ja hupsuttelua - pentu on välillä niin vastustamattoman höperö. Kun ihmislapsemme ovat jo koululaisia, hupsuttelu keskellä kiireistä perhearkea ei ole mikään itsestäänselvyys. Ihan kuin olisimme saaneet taloon taas elämänmenoa ihmettelevän taaperon, jolle sattuu ja tapahtuu.

3. Jämäkkyyttä

Koiran koulutus on ihan oma taiteenlajinsa. Sille ei voi antaa monimutkaisia käskyjä, yksi selkeä sana ja nopea palkinto on paras metodi. Lisäksi touhukkaan pennun kanssa tarvitaan loputtomasti kärsivällisyyttä.
Viime aikoina huomaan ajatelleeni, että nykyään osaan toimia lastenkin kanssa aikaisempaa jämäkämmin: ilmaisen selkeästi mitä haluan, enkä polta pinnaani yhtä herkästi. Koiran ansiota? Kenties. Tai ikääntymisen...

Onko sinulla lemmikkiä? Näkyykö Eläinten viikko jotenkin arjessasi?

----
Today is the international World Animal Day.
It made me think of all the good things that a puppy dog has brought to the life of our family in only less than three months: plenty of fresh air, laughter and happiness and patience.

Does the World Animal Day mean anything to you?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Google+

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tajusin eilen, kuinka isoja lapsemme jo ovatkaan ja pitkästä aikaa tulin hieman haikeaksi.

Minulla ei ole tapana rypeä muistoissa ja muistella menneitä, tai ainakin yritän välttää sitä. Tavoitteeni on elää tässä ja nyt ja olla onnellinen siitä, mitä on nyt.

Nostalgia pääsi yllättämään, kun katselin eilen vanhoja videopätkiä, joita olemme nauhoittaneet vuodesta 2006 eli siitä asti kun saimme ekan digikameran, jolla pystyi ottamaan videokuvaa. Voi, kuinka pikkuinen tyttö olikaan parivuotiaana! Kuinka hassut jutut hänellä oli. Kuinka hän puhui pienenpienellä linnunäänellä. Kuinka kaunis poikamme olikaan vauvana - ja miten pullea!

Vielä esikoisen vauva-aikana olin haikeana vähän väliä: silloin kun lapsi oppi nostamaan päätään, kierähtämään, istumaan, syömään soseita... Ajattelin jatkuvasti miltei hädissäni, että vauva-aika on ainutlaatuista aikaa, joka menee tajuttoman nopeasti ohi ja jota ei koskaan voi ottaa uusiksi. ...Ja pian se jo kirjoittaaa ylioppilaaaksi ja muuttaa pois kotoa...

Tietyllä tavalla tämä  oli myös helpottava ajatus. Lasten vauva-aika oli minulle myös aika rankkaa aikaa.

Koin ahaa-elämyksen kun juttelin taannoin tuttavan kanssa, joka kertoi aina järjestävänsä pienet juhlat sen kunniaksi, että lapsi siirtyy uuteen vaiheeseen. Mielestäni tämä ajattelutapa oli suorastaan nerokas! Kun hänen vauvansa esimerkiksi alkoi syömään kiinteitä ruokia, äiti järjesti heille oikein picnikin puistoon, jossa ensimmäiset lusikalliset maisteltiin juhlavasti viltin päällä.

Sen jälkeen olen yrittänyt suhtautua samoin lasten edistysaskeliin. Ja on kyllä totta, että nykyinen elämänvaihe koululaisten kanssa on tosi mukavaa. Lapset ovat hauskoja ja helppoja. Fiksuja, viisaita ja omatoimisia. Vielä meillä ei edes ole murrosiän murheita. He ovat parasta seuraa - oli kyse sitten juttutuokiosta tai juoksulenkistä!

Uraäidin Ruuhkavuodet

Tänään oli ihana aurinkonen kevätpäivä. Meillä se vietettiin tyttömme käsikirjoittaman näytelmän ensiesityksessä! (Kyllä, meillä taitaa asua tuleva näytelmäkirjailija...?) Sen jälkeen nautimme ulkoilmasta koko konkkaronkka. Ripustin ensimmäisen kerran pyykit pihalle kuivumaan.

Varmaan näitä päiviä on mukava sitten keinutuolissa mietiskellä. Ihan niin kuin tällä Virgin Atlantic -yhtiön vanhalla mainosvideolla sanotaan: "When Your Life Flashes Before Your Eyes, Make Sure You’ve Got Plenty to Watch."

Ethän unohda osallistua blogini synttäriarvontaan! Palkintoina kosmetiikkaa ja hiustenhoitotuotteita. Arvonta päättyy huomenna 26.4. klo 20.

Ihanaa lauantain jatkoa!

--------
Please don't forget to take part in the lottery which is organised to celebrate the 6 months birthday of my blog. There's time until tomorrow the 26th April at 8pm.
This weekend I've felt a bit nostalgic because I've been watching old videos which were taken when my children were babies. Usually I try to avoin nostalgy and seize the day - be happy of the present moment. Now I couldn't help feeling a bit sad when I realized how quickly the time passed especially when the kids were babies, and I can never have that time back.
However, I guess that the most important thing is to live the way the ad tells: "When Your Life Flashes Before Your Eyes, Make Sure You’ve Got Plenty to Watch."
Enjoy this Saturday! In  the Southern part of Finland it's been sunny and bright. 


Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (4)

1/4 | 

Minä olen aina valokuvannut lapsia paljon. Mutta voi miten harmittaa, että videoita on kahdesta vanhemmasta lapsesta vain pari hassua huonoa otosta. Kolmannen kanssa olen yrittänyt ottaa videomateriaaliakin. Liikkuva kuva kertoo paljon enemmän ja välittää tunteen voimakkaammin. Haikeaahan se on, kun lapset kasvavat. Samalla siitä on iloinen ja ylpeä :).

2/4 | 

Meilläkään ei oikeastaan ole yhtään videoita esikoisen vauva-ajoilta. Sukulaisilla on jotain satunnaisia mutta kun meillä oli 2004-2006 vielä filmikamera, eikä videokameraa ollenkaan :( Se harmittaa kyllä kovasti. Minulla oli vanhassa kännykässäni joitain äänitteitä, joissa tyttö laulaa ja loruttelee reilun vuoden ikäisenä, mutta niitäkään en ole enää löytänyt viime aikoina, eikä kaikki niistä varmasti avaudu. Pahuksen teknologia, ei voi muuta sanoa...

3/4 | 

Täälläkin videoita vaan muutama "vahingossa" kuvattu onneksi on ne. Näin toissa yönä unta, että odotin vauvaa ja eilen oli haikea mieli. Ajattelin jos pääsisin edes kerran rutistamaan vauva-ihmisiäni. Mutta sitten tuumin, että valvominen oli aika rankkaa ja miten kiva vaihe nyt on, kun murkkuja on kaksi takana ja kahdella vasta edessä. Nyt juuri on leppoisa meininki.

Ajattelin vielä sitä, mikä etuoikeus ja upea juttu on saada seurata lasten kasvua ja kehitystä. Joten hyvä näin ja lapsenlapsia odotellessa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mitä tekee perheenäiti, kun edessä on täysi työpäivä ja viikonloppuna kolmet kekkerit? Järjestelee paikkoja? Leipoo lapselleen synttärikakun? Siivoaa? Tekee valmiiksi bataattikeiton, johon on suuresti stressaantuneena kerännyt ainekset pikajuoksuna kaupasta?

Ei tietenkään, vaan selailee koneen kovalevyä, törmää pariin videopätkään jotka kuvasi kännykkäkameralla sen onnellisen viikon aikana, kun oli koira hoidossa. Jättää tiskit pöydälle, bataatit jääkaappiin, ottaa pari palaa lapsen synttärikutsuille varattua suklaata ja väsää videon vlogiinsa...

Uraäidin Ruuhkavuodet

Joskus puhutaan pakenemisreaktioista. Sellainen iski minuun nyt.

Vaikka vastustan jämähtämistä ja tykkään vauhdista, tämä viikko on ollut vähän liikaa. Lähdimme perjantaina perheen kanssa ajamaan lapsuudenkotiini ja lensin sieltä maanantaiaamuna suoraan työmatkalle, josta palasin eilen. Osa Lontoon-lomareissunkin kamoista on vielä purkamatta laukuista. Ehdin käydä tänään töissä kääntymässä, lähdin lounastapaamiseen ja sieltä suoraan firman tämän kevään tärkeimpään tilaisuuteen, sesongin avajaisiin.

Sanotaan että kun sataa, niin sataa kaatamalla, eikä tipoittain. On ällistyttävää, että samalle viikolle voi sattua yhden ison projektin briffaus-palaveri, parin päivän innovaatio-workshop, nuo kauden avajaiset, huomisaamulle vielä seminaari, sen jälkeen vierailijaryhmä Pohjois-Suomesta ja illalla sukulaisvierailu Pohjois-Amerikasta.

Kaiken tämän lisäksi minä, sosiaalinen erakko, ehdin tavata samalla viikolla yhden sellaisen ihmisen, jota en ole nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen, toisen sellaisen jota en ole nähnyt puoleen vuoteen, kaveriporukan joita en ole nähnyt pariin kuukauteen - ja kaiken kruunaa sunnuntaina pojan kaverisynttärit.

Mistä tämä on osoitus? Maailman Paras Mies tuolla mutisee itsekseen: "Niin makaat kuin petaat". En tiedä. Ehkä vielä ennen eläkeikää opin jotain kalenterinhallinnasta...

No, joka tapauksessa tuon koiravideon pykääminen rauhoitti minua lähes yhtä paljon kuin koiran lenkittäminen aikoinaan. Jos päätä puristaa, kannattaa palata mielessään hyviin hetkiin!

Toivottavasti sinullakin on hauskaa, kun seuraat suloista, vanhaa puudelirouvaa metsälenkillä.
------
This week has been extremely busy at work, including a business trip abroad, a seminar, meetings, workshop and events. Suddenly also my social life is bloomig at the same time by meeting relatives and friends and colleagues that I haven't seen for a long time.
What can one do when there are tonnes of things to do? Blogging, of course. In addition it's also very relaxing to create a video in one's vlog when there's no time to do that. 
I made a video clip of the poodle which we were taking care last month. I hope you enjoy the video as much as I enjoyed making it!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yhteistyössä Polar.

Olen nyt kuukauden verran elänyt sähköpaimen ranteessani. Toisin sanoen: olen testannut Polar Loop -aktiivisuusranneketta, jonka sain blogini kautta kokeiltavaksi.

Tulokset ovat olleet...hämmentäviä. Luulin aina, että olen hyvinkin aktiivinen ihminen - minähän yritän harrastaa hikiliikuntaa lähes joka päivä! Tämä harhaluulo alkoi karista, kun ensimmäisen kerran tutustuin toiseen aktiivisuusmittariin, Fitbit Flex -malliseen. Oli suuri yllätys, että tunnin salitreeni, jooga tai jumppa ei korvaakaan täysin arkiliikuntaa.

Polar Loop on tiputtanut minut lopullisesti maanpinnalle. Se näyttää päivän askeleet ja kalorit vielä tarkemmin kuin Fitbit.

Tein eräästä Polar Loop -testipäivästä myös videon vlogiini Vlogiaan.

Ajan autolla työmatkat ja työpaikalla sorrun herkästi kulkemaan hissillä kerrosten väillä. Vaikka sähkötyöpöydän ansiosta pystyn seisoa ison osan työpäivästä, Polar näyttää minulle jatkuvasti madon lukuja.

Polarin näyttöä napauttamalla saa näkyville tarkan askelmäärän, kalorimäärän ja aikasuosituksen, kuinka kauan vielä pitäisi kävellä, juosta tai seistä saavuttaakseen päivän aktiivisuustavoitteen. En kuukauden aikana ole vielä kertaakaan saavuttanut aktiivisuustavoitetta, vaikka muutin tavoitteen nopeasti alimmalle 1-tasolle!

Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet

Polar on näyttönsä puolesta siis sivistyneempi kuin Fitbit Flex, josta minulla on vanha malli omistuksessani. Se näyttää vain valopalloina aktiivisuuden määrän. Yksi pallo vastaa 2 000 askelta, jos päivän tavoite on terveysliikuntasuositusten mukainen 10 000.

Polar sen sijaan kertoo kirjaimilla ja numeroilla tarkat määrät, yhden kalorin ja askeleen tarkkuudella, mikä voi tällaiselle laiskamadolle olla jopa masentavaa. Välillä on tehnyt mieli laittaa ranneke vertailun vuoksi Hipun tai Hessun ranteeseen, koululaiset kun ovat liikkeessä aamusta iltaan - mutta enhän minä nyt sentään fuskaamaan ala...

Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet
Sekä Polar Loopia että Fitbitiä voi käyttää nettisovelluksen kautta. Mobiilisovellukset ovat saatavila Androidiin ja Iphoneen, mutta kummallakaan ei ole virallista mobiilisovellusta Windows-puhelimelle. 
Fitbitiin löytyy beta-versio Windows-puhelimelle. Se synkronoi tietoja vaihtelevasti.

Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet
Polarin nettisovellukseen tallentuu passivisuusleima jos on passivinen (eli istuu) tunnin ajan putkeen.

Polarin nettisovellukseen tallentuu tieto askelista, kaloreista ja siellä näkyy myös graafinen piirakka päivän aktiivisuudesta, jossa on korostettuna terveyssuositukset täyttävät akiiviset hetket. Fitbitin nettisovelluksessa taas aktiivisuus näkyy pylväskaaviona.

Testasin Polaria sykevyön kanssa. Välillä epäilin tosissani sen herkkyyttä, sillä raskaskaan salitreeni ei nostanut aktiivisuustasoa merkittävästi, vaan laitteen mukaan esim. jalkatreenin aikana kului vain muutama sata kaloria. Kokonaan en siis korvaisi perinteistä sykemittaria aktiivisuusmittarilla, kuten suunnittelin, vaikka aktiivisuusmittari onkin sille hyvä aisapari. Fitbit Fexiin ei sykevyötä ole mahdollista yhdistää ollenkaan.

Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet

Aktiivisuusmittari on mielestäni hyvä renki mutta huono isäntä. Itselleni se toi pienen mutta tärkeän muutoksen arkeen: yritän työpaikalla vastedes nousta joka päivä portaat vähintään kaksi kertaa päivässä. Pieni asia, mutta toivottavasti ajan oloon terveyden kannalta merkittävä.

P.S. Jokanaisen pukeutumisopas -arvonnassa onnelliset voittajat ovat: Etna, Mehukattinen ja Tuitiina. Laitoin teille meiliä. Onneksi olkoon!

---
I've tested an activity tracker Polar Loop for a month. I received the test piece via my blog. Previously I have also used Fitbit Flex model which is not as sophisticated as Polar Loop. This one shows on the screen the exact amount of steps taken and calories consumed and also tells how long time one should walk, run or stand up in order to reach the activity target of the day.
The test encouraged me to stop using elevator at work and start taking the stairs instead, min. two times per day. I also made a videopost about a test day at my vlog in Vlogia portal.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

Kommentit (18)

C
1/18 | 

Mä sain Loopin joululahjaksi. Mulla ei tuota mitään vaikeuksia saada tavoitteita täyteen. Treenipäivinä saan jopa 200 %. Mulla on istumatyö ja kävelen portaita välillä satunnaisesti. Kotiaskareissa saan palkin täyteen. Ehkä vähän olen fuskannut: puhun paljon käsilläni ja mittari ottaa sen ehkä kävelynä.

2/18 | 

Wau - lucky you! Mä olen kyllä kovasti ihmetellyt, miksi Loop ei tunnu juurikaan noteeraavan seisomista. Jä minähän kuitenkin seison varmaan väh. 6 h työpäivästä. :/ En ole käyttänyt Loopia yöllä kun se on jotenkin niin jäykkä, häiritsee unta, siksi varmaan osa aamuaskelista on jäänyt pois mittarista. Kun yhtenä palaveripäivänä kävelin kokoukseen ja takaisin, (Kampista Punavuoreen), päivän askeleet tuli helpommin täyteen.

Anonyymi
3/18 | 

Hei, aluksi kiitos kivasta blogistasi, olen lukenut yleensäkin blogeja vasta pari kuukautta ja blogiasi olen jäänyt säännöllisemmin seuraamaan : ) Blogisi aiheet ovat aika lailla omasta elämästäni; olen kutakuinkin samanikäisten lasten suurinpiirtein samanikäinen työssäkäyvä äiti Uudeltamaalta. Pitkittyneen talonrakennusprojektimme takia minulle on jäänyt isompi vastuu lapsista miehen rakentaessa, mutta lyhennetty työaika on tuonut itselleni jaksamista ja mahdollisuuden pyörittää arkea ja olla lasten kanssa paljon. Kuntoliikunta on näistä syistä vähissä, liikunnassa "suurimmat saavutukset" ovat puolimaratonit 30 v:na ja 40 v:na, mutta välillä on liian hiljaista liikunnan osalta! Nykyään liikunta on enemmän mahdollisuuksien hyödyntämistä; liikun julkisilla töihin, kävelen töissä portaat kuudenteen kerrokseen, haen lapsia tarkoituksella kävellen (30 min) harrastuksista jne. Siksi tämä postauksesi oli hyvä, olisi kiva mitata, tuleeko liikuntaa oikeasti niin paljon kuin kuvittelen. Ymmärsinkö oikein, että Polarin ranneke olisi monipuolisempi kuin FitBitin? Kumpaa suosittelisit? Ja vielä tuosta mittaamisesta; toimiiko ranneke ehkä niin, että mittaa anturilla kiihtyvyyttä eli ranteeseen laitetettuna käsillä puhuminen tuottaa askelia ja jalkatreeni ei tuota mitään. Kävellessähän sitä heiluttaa käsiäkin. Voiko rannekkeen laittaa nilkkaan, niin nämä mittausvirheet ehkä poistuisivat? T. Äiti Helsingistä

4/18 | 

Minä ostin myös Loopin ja olenkin mielenkiinnolla seuraillut aktiivisuuttani. Kipeänäkin olen saanut puolet tason 2. aktiivisuudesta kasaan ensi viikolla alkaa työt ja sitten varmasti täyttyy. Eräs ystävänikin joka tekee istumatyötä tuskailee alimman tason kanssa, joten ei turhaan puhuta istumatyön "haitoista". Minä haluaisin että aktiivisuustaso tulisi täyteen ihan arkiliikunnasta ja ekstraa olisi kuntosalit sekä jumpat. Hiukan kunnoanhimoinen tavoite, saa nähdä kuinka käy ? ;)

5/18 | 

Miehellä on ollut alkuvuoden Polar Loop käytössä ja muuten hyvä laite, mutta varainaiset urheilut jäävät kirjaamatta, kun ei lentopalloa pelatessa sitä oikein voi käyttää eikä sille varmaan sekään tee hyvä, että kahvakuula kolahtaa ranteeseen... No, ainakin arkista hyötyliikuntaa tulee seurattua ja kiinnitettyä huomiota yleiseen aktiivisuuteen (tai sen puutteeseen)

6/18 | 

Hei Uraäiti! Tulin vastavierailulle! Ja heti kärkeen löytyi itseäni koskettava juttu. Sain Polar Loopin aktiivisuusrannekkeen joulun alla. Ja siinä joulukiireitten (arkiliikuntaa) aikaan niitä askeleita kertyikin ihan mukavasti. Minulla on tuo 10000 askeleen raja. Joulun jälkeen en niin "touhukas" ollutkaan ja askeleet vähenivät. Sykevyötä en käytä, mutta kiva renki tuo Polar on.
Terveisiä Turusta!

10/18 | 

Kiitos kommentistasi! Minulla on samoja kokemuksia - ilman ranneketta en olisi monena päivänä lähtenyt lenkille tai noussut niitä portaita. Mahtavia askelmääriä sinulle on kertynyt - jatka ihmeessä samaan tahtiin! Pysytään yhteydessä

11/18 | 

Samaa itsekin haluaisin... Tänään kun tehtiin tytön kanssa kauppareissu ja 4,7km kävelylenkki, on aktiivisuustavoite tullut kevyesti täyteen. Mutta normityöpäivänä, kun kävelen kotona aamutoimien ajan, ajan töihin, kuljen töissä hissillä, ajan kotiin ja illalla lasten iltatoimien jälkeen romahdan sohvalle, ei vastaavasta määrästä askelia voi haaveillakaan... Tsemppiä sinulle kuitenkin - asenne varmaan tässäkin ratkaisee!

12/18 | 

Moikka ja kiitos kommentistasi! Kiva kun löysit blogini ja jäit seurailemaan :) Tuo suosittelu on vähän kinkkinen juttu... Polarin rannekkeen näyttö on tarkempi ja monipuolisempi mutta Fibitin ranneke on kevyempi ja pehmeämpi. Mielestäni Fitbitin nettisovellus on monipuolisempi mutta toisaalta se toimii vain englanniksi, kun taas Polarin nettisovellus toimii myös suomeksi. Tuosta kiihtyvyydestä en osaa sanoa. Hitsi vie, olisi pitänyt perehtyä vielä tarkemmin asetuksiin ja ohjeisiin ennen kuin kirjoitin tämän arvion... Mutta minähän olen kuin suomalainen mies, en viitsi paljoa käyttöohjeita lukea kun alan lukea vaan ;)

14/18 | 

Ihan ensiksi sanon, että oli kiva nähdä että olit kirjautunut lukijaksi blogiini :)
Hankin itselleni Polarin aktiivisuusrannekkeen juuri ennen joulua, joten runsaan kuukauden olen sitä ranteessani pitänyt. Minulle se on ollut tosi hyvä tsemppaaja päivittäiseen liikkumiseen. Tähän asti olen työssäni hoitoalalla liikkunut melkeinpä tuon 10.000 askelta/per työvuoro, mutta nyt kun olen jäänyt pois työelämästä, niin se on auttanut minua liikkumaan mahtavia askelmääriä. Jonain päivänä olen lähtenyt vielä illallakin lyhyelle lenkille, että askelten määrä lisääntyy. Parhaana päivänä askelia tuli n. 20.000, mutta keskimäärin niitä on n. 12.000 päivässä. Minulla kun ei ole enää lapsia kotona, niin voin lähteä lenkille koska vaan siltä tuntuu, joten jo se antaa mahdollisuuden liikkua tarpeeksi. Tietokoneen ääressä tulee bloggailun myötä istuttua kyllä liikaa, joten tuo oranssi kolmio on kyllä minullekin tuttu kuvio!

Liikunnallista viikonloppua sinulle!

Anonyymi
17/18 | 

Aktiivisuusrannekkeen 40v lahjaksi saaneena voin yllätyksekseni sanoa että liikkumaan on pistänyt. Tasolla 2. Arkisin tulee reippaasti ja helposti 20000 askelta täyteen kun kävelee töihin ja takas plus kun ei töissä tarvii istuu kauheen kauaa paikallaan..

Pari kertaa oon lukenut sun blogia ja jään seuraileen.

Susanna

18/18 | 

Kiitos kommentistasi, kiva kun seuraat ja kommentoit blogiani! Olen iloinen puolestasi, kun sinun on mahdollista kävellä töihin, eikä töissäkään tarvitse istua. 20 000 päivittäistä askelta on mahtava määrä! Minäkin aikoinaan mieluiten pyöräilin töihin, kun asuin lähempänä työpaikkaani, mutta nyt se ei valitettavasti ole mahdollista, kun matkaa on lähes 40km yhteen suuntaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat