Kirjoitukset avainsanalla toive

En ole tehnyt lahjatoivelistoja, koska en tarvitse lahjoja. Silti tulevat pyhät yllättäen herkistivät mielen ja herättivät seuraavanlaisia toiveita.

Kunpa joululomalla

  • Ei olisi pakkoja. Saisi oikeasti rentoutua ja tehdä mitä huvittaa.
  • Maailmalta ei kuuluisi enää yhtään uutta pelottavaa uutista. Ajat ovat niin levottomia, että joulurauhaa osaa todella arvostaa, jos sellainen vallitsee.
  • Sataisi lunta. Pääsisi hiihtämään.
  • Olisimme kinastelematta, niin lapset kuin aikuisetkin. Pitkä, tiivis yhdessäolo enimmäkseen ahtaissa sisätiloissa merkitsee, että tämäkään ei ole itsestäänselvyys. Mutta ehkä olemme kasvaneet ihmisinä ja osaamme tällä lomalla välttää turhat kitinät?
  • Ehtisin lukea vähintään yhden kirjan, mielellään monta.
  • Osaisin herkutella kohtuudella niin, ettei joulun jälkeen olisi kauhean ähky ja turvonnut olo.
  • Saisin akut ladattua niin, että täynnä uutta virtaa jaksaisin porskuttaa töissä aina pääsiäiseen saakka. (Silloin minulla on seuraavan kerran lomaa.)

Mitä sinä toivot joulunajalta? Onnellista Joulua kaikille blogini lukijoille! 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Tiia K
1/2 | 

Sydämellistä joulua teidän perheelle ja ihana se joululista. <3 Meillä on kaikki lasten toivomat jääneet jonnekin verkkokaupan ja postin ihmemaailmaan. Flunssaa pukkaa, kämppää hujanhajan, olo ruokkoamaton. Mutta ukkeli on ahkerana käynyt kaupat, muiden paketit sain eilen aikaiseksi ja tänään ukkeli hakee vielä verkkokauppa lahjojen tilalle jotain pientä meidän tytöille. Joulu on nyt tiukassa, mutta se tulee kuitenkin.

Halaukset <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oletko jo äänestänyt? Miltei joka kolmas suomalainen on. Minä en ole vielä, mutta aion äänestää, vaikka olen kyllä hieman pettynyt politiikkaan, koko järjestelmään ja vallanpitäjiin.

Silti aion äänestää, sillä se on kansalaisvelvollisuuteni. Perheellisenä olen tottunut kantamaan vastuuni ja hoitamaan velvollisuuteni, vaikka se ei aina huvittaisikaan. En nimittäin halua olla vapaamatkustaja.

Vaikka olen pettynyt tehtyihin päätöksiin, ei koskaan ole edes käynyt mielessä että jättäisin äänestämättä. Mahdollisuus äänestää on myös etuoikeus, jonka puolesta ennen minua eläneet ovat nähneet vaivaa. Kun mummoni syntyi vuonna 1898, naiset eivät vielä saaneet äänestää. Kun minä olin 25-vuotias vuonna 2000, Suomeen valittiin ensimmäinen naispresidentti. Siinä välissä edeltävät sukupolvet ovat tehneet minun ja lasteni tulevaisuuden hyväksi työtä jota arvostan. Osoitan arvostukseni mm. äänestämällä.

Kaksplussan blogeissa on käyty mielenkiintoista keskustelua vaalien ympärillä, ja lisää #perhevaalit-kirjoituksia on varmaan vielä tulossa. Tutipuu ei aio äänestää. Hyvä voittaa -bloggaaja taas aikoo. Isän pikajuna sen sijaan lähti jo ratkaisulinjalle ja esittää päättäjille viisi käskyä. Käykääpä lukemassa - näistä jokainen on kiinnostava keskustelunavaus!

Kuva: Morguefile.com

Mihin sitten itse olen pettynyt? Arvioin tehtyjä päätöksiä subjektiivisesta, kapeasta näkökulmastani. Haja-asutusalueella omistusasunnossa asuvan, työssäkäyvän, keski-ikää lähestyvän kahden koululaisen äidin näkökulmasta.

Olen pettynyt lapsilisien leikkaamiseen, tietenkin. Terveyskeskuksen pitkiin jonoihin ja palvelutasoon. Asuntolainojen verovähennysoikeuden leikkaamiseen. Ylisuuriin koululuokkiin. Kotitalousvähennyksen leikkaukseen. Kiinteistöveron korotukseen. Ylipäätään kireään palkkaverotukseen, jota vastaan veronmaksaja saa nykyään vain keskinkertaisia, juustohöylättyjä palveluita.

Terveydenhuolto on maksutonta mutta tutkimuksiin pääsevät pitkän jonottamisen jälkeen vain äänekkäimmät ja sairaimmat, ja silloinkin diagnoosi tai hoito voi olla vähän sinne päin, koska loppuunpalaneella hoitohenkilökunnalla on liian kiire. Perusopetus on maksutonta, mutta luokassa on lapsia kuin sillejä suolassa. Tiet ylläpidetään verovaroin mutta ne ovat täynnä kuoppia ja routavaurioita, jotka korjataan hitaasti.

Erityisesti lapsilisien leikkaaminen oli mielestäni ideologisesti iso temppu. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion selkäranka ovat olleet subjektiiviset, tulotasosta riippumatta kaikille kuuluvat edut. Kun niistä luovutaan, voidaan vähitellen päätyä tilanteeseen, jossa paremmin toimeentuleva kansanosa elättää heikommin toimeentulevaa mutta ei koe saavansa vastinetta veroilleen. Minustakin joskus tuntuu siltä.

Teen paljon töitä ja yritän parhaani, mikä on näkynyt mukavasti myös palkkanauhassa, vaan ei merkittävästi sen viimeisellä rivillä. Työtuntieni määrä on kasvanut ja työn laatu noussut, mutta nettopalkkani ei ole noussut samassa suhteessa. Tilanne ei motivoi tekemään enemmän töitä. Tällaisessa tilanteessa pienten lasten äiti alkaa helposti haaveilla downshiftaamisesta... Miksi nähdä niin paljon vaivaa, jos pienemmällä palkalla ja matalammalla veroprosentilla voisi myös elää mukavasti ja saada enemmän vapaa-aikaa?

Olen pettynyt politiikkaan yleisesti, sillä vaalien alla jauhetut teesit kuulostavat tutuilta. Neljä vuotta on kulunut mutta Suomi on entistä syvemmässä suossa. Näissä vaaleissa päätöksentekijöiden kasvot saattavat taas vaihtua, mutta linja ei muutu.

Silti aion äänestää. Aion äänestää vähiten huonoa ehdokasta, koska mielestäni se on mahdollisuuteni vaikuttaa tässä nykyjärjestelmässä. Jos haluaisin muuttaa järjestelmää, minulla pitäisi olla vaihtoehto. En ole taloustieteilijä tai politiikan tutkija, mutta edustuksellinen demokratia on tainnut ihmiskunnan historiassa osoittautua toimivimmaksi vaihtoehdoksi yhteisten asioiden hoidossa. Jos en äänestäsi, olisi turha valittaakaan. Sitäpaitsi jos jättäisin äänestämättä, luovuttaisin vallan kaikille sellaisille poliitikoille, jotka eivät ainakaan aja minulle tärkeitä asioita.

Kuva:Morguefile.com

Aion äänestää noin nelikymppistä naista, joka ajattelee mahdollisimman monista minulle tärkeistä asioista samalla lailla. Uskon, että löydän varmasti sopivan ehdokkaan - onhan vaalikoneiden ansiosta ehdokkaiden mielipiteiden vertaileminen helpompaa kuin koskaan! Kaikista mieluiten äänestäisin tietenkin itseäni, sillä haluaisin toki itse päättää mihin verovarani käytetään, mutta koska se ei ole mahdollista etsin jonkun, joka on lähellä omia ajatuksiani ja elämäntilannettani.

Miksi sukupuolella ja perhetilanteella on minulle väliä? Minä vain uskon, että perheellinen osaa parhaiten eläytyä perheellisten tilanteeseen. Naisen äänestäminen taas on periaatekysymys. Päätöksentekijöinä on edelleen aivan tarpeeksi keski-ikäisiä ja sitä vanhempia miehiä, jotka pönkittävät toinen toistensa asemaa yhteiskunnan valtarakenteissa, ja aivan liikaa päteviä naisia, jotka potkivat lasikattoa vastaan ilman tukea. Näiden valtaapitävien miesten kannattajat taatusti käyvät änestämässä sankoin joukoin. Kun tarjolla on liuta osaavia naisia, joiden ajatukset osuvat samoille linjoille itseni kanssa, annan tukeni yhdelle heistä.

Olen vaalien alla pettynyt myös siihen, että suurin osa poliitikoista innostuu keskustelemaan äänestäjiensä kanssa vain neljän vuoden välein. Netti on täynnä poliitikkojen blogeja ja nettisivuja, jotka vaalien välillä ovat kuin korulauseiden hautausmaa. Seuraan myös Twitterissä #perhe-hashtagia. Vielä muutama kuukausi sitten keskustelu sen ympärillä oli sangen hiljaista mutta - kaboooom - yllättäen keskustelu on vilkastunut kummasti, mitä lähemmäs huhtikuuta on tultu.

Toisaalta olen myös itse ollut laiska äänestäjä. Minähän olen ikään kuin sen poliitikon "työnantaja", jota äänestän. Minun kuuluisi olla kiinnostunut "alaiseni" tekemisistä myös muulloin kuin neljän vuoden välein. Näin sosiaalisen median aikakaudella äänestäjä on oikeasti kuningas: kun jokaisella meistä on periaatteessa käytössä "oma joukkotiedotusväline" on äärimmäisen helppoa nostaa valokeilaan kenen tahansa poliitikon toiminta ja yrittää vaikuttaa siihen.

Äänestetään, ihmiset. Ja jatketaan vuorovaikutusta edustajiemme kanssa myös vaalien jälkeen. Sen he ja me - koko yhteiskunta - on ansainnut.

-------
There are parliamentary elections coming up next Sunday in Finland. I am going to vote, there's no doubt about that. 
I am going to vote even though I am a bit disappointed with politicians and politics in general. Nevertheless I think that the right to vote is both a responsibility and a privilege. It's my chance to have an effect on decisions which affect my life and my loved ones. 
As long as there is no real alternative to democracy, I will take part in the system and will try to do my share by voting.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tuntuupas uskomattoman mukavalta viettää lauantai-iltaa rauhassa kotona, kun on ollut kaksi viikonloppua reissussa! Sain Hues of Black -blogin Hekulta hauskan haasteen koskien matkasuunnitelmiani, haaveita, tavoitteita, sisustusta, luonteenpiirteitä ja telkkariohjelmia. Kas tässä:
1) Mihin haluaisit matkustaa vuonna 2015 ja miksi?
Niihin aikoihin kun sain haasteen, tyttöjen matkamme Lontooseen oli vasta edessä. Lontoosta olin haaveillut jo reilut puoli vuotta, mutta viime aikoina olen alkanut myös haaveilla pienestä syyslomasta. 
Täytän syksyllä pyöreitä ja sen kunniaksi lähtisin mieluiten karkuun. Vielä ennen Lontoota elättelin toiveita, että voisimme karata koko perheellä synttärini aikoihin Pariisiin: käydä ihmettelemässä Eiffel-tornia, Pariisin Disneylandia ja istuskella katukahviloissa. Nyt näyttäisi siltä, että haaveesta ei tule totta ihan siitä yksinkertaisesti syystä, että minulla ei ole varaa toiseen kaupunkimatkaan… 
Ehkä karkaamme sen sijaan vaikkapa Pärnuun, jossa voisin vanheta jossain kivassa kylpylässä ja taistella ikääntymistä vastaan kauneushoidoissa?
Syysmatka on vielä auki, mutta kesälomalla todennäköisesti suuntaamme autolla jotain reittiä Legolandiin. Siellä täytyy käydä niin kauan kuin sellainen vielä kiinnostaa molempia lapsia.
Kuva:Legoland.

2) Tavoitteesi tai haaveesi vuodelle 2015?

Vai tavoitteita tai haaveita, hmmmm… Ehkä minulla on kuluvana vuonna samanlaiset tavoitteet kuin elämässä yleensä. Kasvaa ihmisenä, erityisesti vanhempana, pysyä terveenä ja työkykyisenä, olla hyvä itselleni ja toisille. 
Tein uudenvuodenlupauksen siitä, että tulisin ajoissa töistä kotiin. En ole ihan pystynyt pitämään sitä, mutta yritän kyllä asettaa joka aamu päivän alkajaisiksi asioita tärkeysjärjestykseen. Yritän joka päivä tehdä ensin sen, mikä on tärkeintä – niin yksityiselämän puolella kuin töissä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritän herätä ajoissa ja lähteä liikkumaan heti päivän aluksi, jottei liikunta jäisi välistä. Töissä taas päivän hommia suunnitellessani yritän tehdä ensin pois alta sen haastavimman tehtävän ja sen jälkeen vasta uppoutua ns. sälän kuten vastaamattomien meilien kimppuun. Joskus onnistun tässä kaikessa, joskus en.
Pieniä arkisia tavoitteita minulla on esim. käydä kuntosalilla kolme kertaa viikossa ja sen lisäksi kerran viikossa lenkillä sekä kerätä hyötyliikunnasta päivittäin 10 000 askelta. Bloggaamisessa olen asettanut tavoitteeksi julkaista 2-3 postausta viikossa.
3) Mitkä huonekalut tai design-esineet haluaisit kotiisi?
Meillä ei ole yhtään design-esinettä, koska emme todellakaan ole mitään sisustajia. Jos jostain tupsahtaisi hyvä haltijatar, joka toisi minulle ihan minkä tahansa toivomani huonekalun, haluaisin tällaisen Kangasalalla toimivan antiikkiyrittäjän Mirantikin lattialankuista tehdyn talonpoikaisantiikkipöydän.
Kuva:Mirantik.

4) Mitkä ovat parhaita luonteenpiirteitäsi (nyt saa kehua oikein kunnolla!)?

Olen perisuomalaiseen tapaan hieman huono kehumaan itseäni. Töissä sanovat, että olen järjestelmällinen, ratkaisukeskeinen, johtajana demokraattinen ja minun kanssani on mukavaa tehdä töitä. 
Ystävänä, puolisona tai äitinä olen (useimmiten) iloinen, avoin ja inhimillinen ja nykyään kuulemma myös rauhallinen. Isoin muutos vuosien varrella itsessäni on tapahtunut siinä, että olen oppinut tunnustamaan virheeni ja tarvittaessa pyytämään anteeksi. En tiedä, suostuisikohan vaikkapa Maailman Paras tai Hipu kommentoimaan tätä kohtaa…
5) Lempparit tv-ohjelmasi kautta aikojen tai juuri nyt?
Käytännössä en katso ollenkaan telkkaria, en ole katsonut enää vuosiin. Voisin ihan hyvin elää ilman koko töllötintä.

Aikoinaan kun meidän telkkarista tuli vielä muutakin kuin urheilua tai lastenohjelmia, tykkäsin katsoa Frendejä, Sinkkuelämää ja Todella Upeeta -sarjaa. Täyttä roskaa siis. 

tuulanneli, Riikka ja PieniLintu. Tässä kysymykset (osa samoja ja osa uusia kuin minun saamassani haasteessa):
1. Lempivaatteesi ja miksi?
2. Mikä on isoin apu arjessasi?
3. Tavoitteesi tai haaveesi vuodelle 2015?
4. Bravuurisi keittiössä?
5. Parhaat luonteenpiirteesi?
----
I received a nice blog challenge from a fellow blogger including five questions related to small and big things in my life. The questions are about my dreams, goals, travel plans, furnishing, characteristics and favorite tv-programs.
I'm dreaming of trips to Legoland with the family in July and to Estonia in autumn to celebrate my birthday.
My goal is to be able to make right choices in my everyday life in terms of personal wellbeing and family.
If someone wanted to give me a new piece of furniture, I'd choose a special antique table like the one shown above.
My best characteristics as a person are that I'm systematic, goal-oriented, happy in general and humane.
My favorite tv-programs were The Friends, Sex In The City and Absolutely Fabulous (this tells that I don't watch tv nowadays at all.)

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolku | vlog @Vlogia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: bhmpics

Sanotaan, että nykymaailmassa kuvat ovat yhä merkittävämmässä asemassa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Nuoriso ei kuulemma muka enää osaa lukea, vaan katsoo vain videoita. Blogit muuttuvat vlogeiksi.

Tiedä häntä. Joka tapauksessa tarinankerronta kuvilla on kiehtova taiteenlaji. Vanha sanontakin sen jo tiesi: kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Elina käynnisti blogissaan kuva-analyysihaasteen, johon päätin osallistua. Hänen valitsemansa kuva herättikin yllättäen minussa väkeviä muistoja.

Kuva-analyysihaasteeseen kuuluu, että yksi bloggaaja jakaa blogissaan kuvan ja muut haasteeseen osallistuvat bloggaajat kirjoittavat sen pohjalta mitä kuvasta tulee mieleen. Haastaja listaa omaan blogiinsa haasteeseen osallistuneiden tekstit ja valitsee haasteajan umpeuduttua haasteen jatkajan.

Kuvaa voi analysoida monelta kantilta. Itse lähinnä erittelin kuvan herättämiä muistoja ja tunteita. Kuva-analyysi on myös työkalu, jonka virallinen määritelmä löytyy esim. tämän linkin takaa.

Otan tällä postauksella kapulan vastaan eli avaan haastejakson, joka päättyy maanantaina 23.2.

Mielestäni blogihaasteet ovat hauskoja! Ne laittavat bloggaajan käsittelemään asioita, joihin ei muuten tarttuisi. Blogini on vasta vähän yli kolmen kuukauden ikäinen, mutta olen jo osallistunut useampaan haasteeseen: Vieraalla maalla -haasteeseenverkkarimutsihaasteeseen, tähän kuva-analyysihaasteeseen, Pienen Linnun Makro Tex -haasteeseen jossa teemana oli punainen sekä Sydän-haasteeseen, jossa listattiin viikon iloisia ja ihania asioita.

Olisi mukavaa, jos osallistuisit haasteeseen ja eli julkaisist blogissasi 23.2. mennessä postauksen, jossa kerrot mitä yllä olevasta kuvasta sinulle tulee mieleen! Millaisia ajatuksia, tunteita tai muistoja se sinussa herättää?

------------

They say that our world is becoming more and more visual all the time. I think photos are fascinating. Therefore I took part in a photo analyzing challenge some time ago. Aim of the challenge is to publish a blog text in which one describes the thoughts, associations, memories and ideas which are stimulated by the selected photo.
Welcome to participate in the challenge! I'd love to read your thoughts about this photo. There's time to participate in the challenge until Monday the 23rd February.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

Kommentit (9)

2/9 | 

Minun mielestä haasteet ovat hauskoja. Sinä vaikutat valtaisan aktiiviselta, mikä on ihanaa :) Huomasin muuten, että olet myös aloittanut vloggauksen, kuten minäkin. Eikö ookin hauskaa!

7/9 | 

Niinpä ;) Sanotaan että en malttanut olla valitsematta tätä koska em. kaltainen tunnetila voi herättää eri ihmisissä erilaisia tunteita. Kuvastuuko ilmeestä hätä? Vai kiukku? Oletko itse kohdannut vastaavanlaista ilmettä, miksi, mitä tapahtui, miten toimit ja tunsit? No... Nyt menee ehkä jo liian johdattelevaksi.

9/9 | 

Kiitos kommentistasi! Kyllä, haasteet ovat hauskoja - ehkä innostut osallistumaan tähän? Vloggaus on tosi koukuttavaa... Sinun materiaalisi on sentään tasokasta, minä olen vain rykäissyt eetteriin suunnilleen joka pätkän jonka olen saanut puristettua ulos kamerasta/kännykästä. No, teknisten taitojen puute ei saa olla itseilmaisun este ;) Aurinkoista helmikuuta sinne kauas! ❤

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat