Kirjoitukset avainsanalla vloggaaminen

Yhteistyössä Balanssi.

Muistan elävästi erään illan viime elokuulta. Tuntui kuin joku olisi iskenyt puukon oikean lapaluuni viereen. Eikä edes minkään tavallisen puukon vaan sellaisen, jota oli ensin käytetty hiilloksessa. Olin kököttänyt työpäivän koneella ja sen jälkeen innostuin vielä pyyhkimään ikkunoita. (Mitä opimme tästä - siivoaminen on terveydelle vaarallista ;) )

Minulla on ollut ns. hiirikramppi lihaksessa oikean lavan takana melkein niin kauan kuin muistan. Opiskeluaikana, yli parikymmentä vuotta sitten, kävin hierojaoppilaitoksessa käsittelyssä ja jo silloin suorasanainen hierojaoppilas sanoi minulle: "Selkäsi on kuin sänkipelto! Oletko ajatellut olla viisikymppisenä työkykyinen?"

Olen minä. Yritän säännöllisesti kuntosalilla vahvistaa selkälihaksia ja olen harrastanut pitkään myös joogaa. (Sille tosin on tullut tilapäisesti stoppi osteoporoosi-diagnoosini takia.) Olenkin tänä keväänä uuden diagnoosini vuoksi ollut vähän hukassa liikunnallisesti.

Olen treenannut Länsi-Uudellamaalla toimivilla Balanssiklubeilla pari vuotta. Hiljattain siellä alkoi näkyä uteliaisuutta herättäviä ilmoituksia uudesta harjoitusmetodista, joka auttaisi mm. niska- ja selkäkipuihin, painonpudotukseen, ryhtiin...

Fustra on eri puolilla Suomea käytetty harjoitusmetodi, joka on palkittu vuoden liikuntatuotteena. Fustra-ohjauksella pyritään tasapainottamaan kehon lihaksistoa, lisäämään liikkuvuutta, kehittämään kehonhallintaa ja tiukentamaan keskivartaloa. Olin iloinen, kun sain blogini kautta mahdollisuuden kokeilla Fustra-ohjausta veloituksetta.

Kävin kokeilemassa Fustra-näytetuntia henkilökohtaisen ohjaajani Noora Ekströmin johdolla. Koostin näytetunnista videon vlogiini Vlogiaan. Käypä kurkkaamassa!

https://vlogia.com/videot/1505/fustra-naytetunti

Tulen käymään Fustra-ohjauksessa yhteensä viisi kertaa. Raportoin täällä blogissani ohjauksen vaikutuksista. Heti näytetunnilla olin nopeasti puhki, vaikka tunnilla ei tehty mitään isoja liikkeitä vaan pienenpieniä, hienovaraisia, kehon hallintaa vaativia juttuja.

Ja se hiirikramppi - sekin näköjään sai osansa. Lapaluiden takana olevat lihakset olivat jo tunnin aikana kuin tulessa ja seuraavana päivänä muisti, että töitä oli tehty! Kiinnostavaa nähdä, voinko tämän uuden harjoitusmetodin ansiosta vielä heittää hyvästit koko krampille...

-------
I've suffered from backpain as long as I can remember. Recently I've tried to take care of my back by exercising at gym and by doing yoga.
However, due to my ostheoporosis diagnosis I've had to quit practising yoga. Therefore I was happy to get a chance to try out Fustra training method.
This method is supposed to help in backpain, in weight control and in many other things. I produced a video of my first Fustra class in my vlog at Vlogia. Please have a look!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä tekee perheenäiti, kun edessä on täysi työpäivä ja viikonloppuna kolmet kekkerit? Järjestelee paikkoja? Leipoo lapselleen synttärikakun? Siivoaa? Tekee valmiiksi bataattikeiton, johon on suuresti stressaantuneena kerännyt ainekset pikajuoksuna kaupasta?

Ei tietenkään, vaan selailee koneen kovalevyä, törmää pariin videopätkään jotka kuvasi kännykkäkameralla sen onnellisen viikon aikana, kun oli koira hoidossa. Jättää tiskit pöydälle, bataatit jääkaappiin, ottaa pari palaa lapsen synttärikutsuille varattua suklaata ja väsää videon vlogiinsa...

Uraäidin Ruuhkavuodet

Joskus puhutaan pakenemisreaktioista. Sellainen iski minuun nyt.

Vaikka vastustan jämähtämistä ja tykkään vauhdista, tämä viikko on ollut vähän liikaa. Lähdimme perjantaina perheen kanssa ajamaan lapsuudenkotiini ja lensin sieltä maanantaiaamuna suoraan työmatkalle, josta palasin eilen. Osa Lontoon-lomareissunkin kamoista on vielä purkamatta laukuista. Ehdin käydä tänään töissä kääntymässä, lähdin lounastapaamiseen ja sieltä suoraan firman tämän kevään tärkeimpään tilaisuuteen, sesongin avajaisiin.

Sanotaan että kun sataa, niin sataa kaatamalla, eikä tipoittain. On ällistyttävää, että samalle viikolle voi sattua yhden ison projektin briffaus-palaveri, parin päivän innovaatio-workshop, nuo kauden avajaiset, huomisaamulle vielä seminaari, sen jälkeen vierailijaryhmä Pohjois-Suomesta ja illalla sukulaisvierailu Pohjois-Amerikasta.

Kaiken tämän lisäksi minä, sosiaalinen erakko, ehdin tavata samalla viikolla yhden sellaisen ihmisen, jota en ole nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen, toisen sellaisen jota en ole nähnyt puoleen vuoteen, kaveriporukan joita en ole nähnyt pariin kuukauteen - ja kaiken kruunaa sunnuntaina pojan kaverisynttärit.

Mistä tämä on osoitus? Maailman Paras Mies tuolla mutisee itsekseen: "Niin makaat kuin petaat". En tiedä. Ehkä vielä ennen eläkeikää opin jotain kalenterinhallinnasta...

No, joka tapauksessa tuon koiravideon pykääminen rauhoitti minua lähes yhtä paljon kuin koiran lenkittäminen aikoinaan. Jos päätä puristaa, kannattaa palata mielessään hyviin hetkiin!

Toivottavasti sinullakin on hauskaa, kun seuraat suloista, vanhaa puudelirouvaa metsälenkillä.
------
This week has been extremely busy at work, including a business trip abroad, a seminar, meetings, workshop and events. Suddenly also my social life is bloomig at the same time by meeting relatives and friends and colleagues that I haven't seen for a long time.
What can one do when there are tonnes of things to do? Blogging, of course. In addition it's also very relaxing to create a video in one's vlog when there's no time to do that. 
I made a video clip of the poodle which we were taking care last month. I hope you enjoy the video as much as I enjoyed making it!

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Blogger | Facebook | Twitter | Instragram | Bloglovin, | Blogilista |  Blogipolkuvlog @Vlogia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yhteistyössä Polar.

Olen nyt kuukauden verran elänyt sähköpaimen ranteessani. Toisin sanoen: olen testannut Polar Loop -aktiivisuusranneketta, jonka sain blogini kautta kokeiltavaksi.

Tulokset ovat olleet...hämmentäviä. Luulin aina, että olen hyvinkin aktiivinen ihminen - minähän yritän harrastaa hikiliikuntaa lähes joka päivä! Tämä harhaluulo alkoi karista, kun ensimmäisen kerran tutustuin toiseen aktiivisuusmittariin, Fitbit Flex -malliseen. Oli suuri yllätys, että tunnin salitreeni, jooga tai jumppa ei korvaakaan täysin arkiliikuntaa.

Polar Loop on tiputtanut minut lopullisesti maanpinnalle. Se näyttää päivän askeleet ja kalorit vielä tarkemmin kuin Fitbit.

Tein eräästä Polar Loop -testipäivästä myös videon vlogiini Vlogiaan.

Ajan autolla työmatkat ja työpaikalla sorrun herkästi kulkemaan hissillä kerrosten väillä. Vaikka sähkötyöpöydän ansiosta pystyn seisoa ison osan työpäivästä, Polar näyttää minulle jatkuvasti madon lukuja.

Polarin näyttöä napauttamalla saa näkyville tarkan askelmäärän, kalorimäärän ja aikasuosituksen, kuinka kauan vielä pitäisi kävellä, juosta tai seistä saavuttaakseen päivän aktiivisuustavoitteen. En kuukauden aikana ole vielä kertaakaan saavuttanut aktiivisuustavoitetta, vaikka muutin tavoitteen nopeasti alimmalle 1-tasolle!

Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet

Polar on näyttönsä puolesta siis sivistyneempi kuin Fitbit Flex, josta minulla on vanha malli omistuksessani. Se näyttää vain valopalloina aktiivisuuden määrän. Yksi pallo vastaa 2 000 askelta, jos päivän tavoite on terveysliikuntasuositusten mukainen 10 000.

Polar sen sijaan kertoo kirjaimilla ja numeroilla tarkat määrät, yhden kalorin ja askeleen tarkkuudella, mikä voi tällaiselle laiskamadolle olla jopa masentavaa. Välillä on tehnyt mieli laittaa ranneke vertailun vuoksi Hipun tai Hessun ranteeseen, koululaiset kun ovat liikkeessä aamusta iltaan - mutta enhän minä nyt sentään fuskaamaan ala...

Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet
Sekä Polar Loopia että Fitbitiä voi käyttää nettisovelluksen kautta. Mobiilisovellukset ovat saatavila Androidiin ja Iphoneen, mutta kummallakaan ei ole virallista mobiilisovellusta Windows-puhelimelle. 
Fitbitiin löytyy beta-versio Windows-puhelimelle. Se synkronoi tietoja vaihtelevasti.

Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet
Polarin nettisovellukseen tallentuu passivisuusleima jos on passivinen (eli istuu) tunnin ajan putkeen.

Polarin nettisovellukseen tallentuu tieto askelista, kaloreista ja siellä näkyy myös graafinen piirakka päivän aktiivisuudesta, jossa on korostettuna terveyssuositukset täyttävät akiiviset hetket. Fitbitin nettisovelluksessa taas aktiivisuus näkyy pylväskaaviona.

Testasin Polaria sykevyön kanssa. Välillä epäilin tosissani sen herkkyyttä, sillä raskaskaan salitreeni ei nostanut aktiivisuustasoa merkittävästi, vaan laitteen mukaan esim. jalkatreenin aikana kului vain muutama sata kaloria. Kokonaan en siis korvaisi perinteistä sykemittaria aktiivisuusmittarilla, kuten suunnittelin, vaikka aktiivisuusmittari onkin sille hyvä aisapari. Fitbit Fexiin ei sykevyötä ole mahdollista yhdistää ollenkaan.

Polar Loop testissä by Uraäidin Ruuhkavuodet

Aktiivisuusmittari on mielestäni hyvä renki mutta huono isäntä. Itselleni se toi pienen mutta tärkeän muutoksen arkeen: yritän työpaikalla vastedes nousta joka päivä portaat vähintään kaksi kertaa päivässä. Pieni asia, mutta toivottavasti ajan oloon terveyden kannalta merkittävä.

P.S. Jokanaisen pukeutumisopas -arvonnassa onnelliset voittajat ovat: Etna, Mehukattinen ja Tuitiina. Laitoin teille meiliä. Onneksi olkoon!

---
I've tested an activity tracker Polar Loop for a month. I received the test piece via my blog. Previously I have also used Fitbit Flex model which is not as sophisticated as Polar Loop. This one shows on the screen the exact amount of steps taken and calories consumed and also tells how long time one should walk, run or stand up in order to reach the activity target of the day.
The test encouraged me to stop using elevator at work and start taking the stairs instead, min. two times per day. I also made a videopost about a test day at my vlog in Vlogia portal.

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:

Kommentit (18)

C
1/18 | 

Mä sain Loopin joululahjaksi. Mulla ei tuota mitään vaikeuksia saada tavoitteita täyteen. Treenipäivinä saan jopa 200 %. Mulla on istumatyö ja kävelen portaita välillä satunnaisesti. Kotiaskareissa saan palkin täyteen. Ehkä vähän olen fuskannut: puhun paljon käsilläni ja mittari ottaa sen ehkä kävelynä.

2/18 | 

Wau - lucky you! Mä olen kyllä kovasti ihmetellyt, miksi Loop ei tunnu juurikaan noteeraavan seisomista. Jä minähän kuitenkin seison varmaan väh. 6 h työpäivästä. :/ En ole käyttänyt Loopia yöllä kun se on jotenkin niin jäykkä, häiritsee unta, siksi varmaan osa aamuaskelista on jäänyt pois mittarista. Kun yhtenä palaveripäivänä kävelin kokoukseen ja takaisin, (Kampista Punavuoreen), päivän askeleet tuli helpommin täyteen.

Anonyymi
3/18 | 

Hei, aluksi kiitos kivasta blogistasi, olen lukenut yleensäkin blogeja vasta pari kuukautta ja blogiasi olen jäänyt säännöllisemmin seuraamaan : ) Blogisi aiheet ovat aika lailla omasta elämästäni; olen kutakuinkin samanikäisten lasten suurinpiirtein samanikäinen työssäkäyvä äiti Uudeltamaalta. Pitkittyneen talonrakennusprojektimme takia minulle on jäänyt isompi vastuu lapsista miehen rakentaessa, mutta lyhennetty työaika on tuonut itselleni jaksamista ja mahdollisuuden pyörittää arkea ja olla lasten kanssa paljon. Kuntoliikunta on näistä syistä vähissä, liikunnassa "suurimmat saavutukset" ovat puolimaratonit 30 v:na ja 40 v:na, mutta välillä on liian hiljaista liikunnan osalta! Nykyään liikunta on enemmän mahdollisuuksien hyödyntämistä; liikun julkisilla töihin, kävelen töissä portaat kuudenteen kerrokseen, haen lapsia tarkoituksella kävellen (30 min) harrastuksista jne. Siksi tämä postauksesi oli hyvä, olisi kiva mitata, tuleeko liikuntaa oikeasti niin paljon kuin kuvittelen. Ymmärsinkö oikein, että Polarin ranneke olisi monipuolisempi kuin FitBitin? Kumpaa suosittelisit? Ja vielä tuosta mittaamisesta; toimiiko ranneke ehkä niin, että mittaa anturilla kiihtyvyyttä eli ranteeseen laitetettuna käsillä puhuminen tuottaa askelia ja jalkatreeni ei tuota mitään. Kävellessähän sitä heiluttaa käsiäkin. Voiko rannekkeen laittaa nilkkaan, niin nämä mittausvirheet ehkä poistuisivat? T. Äiti Helsingistä

4/18 | 

Minä ostin myös Loopin ja olenkin mielenkiinnolla seuraillut aktiivisuuttani. Kipeänäkin olen saanut puolet tason 2. aktiivisuudesta kasaan ensi viikolla alkaa työt ja sitten varmasti täyttyy. Eräs ystävänikin joka tekee istumatyötä tuskailee alimman tason kanssa, joten ei turhaan puhuta istumatyön "haitoista". Minä haluaisin että aktiivisuustaso tulisi täyteen ihan arkiliikunnasta ja ekstraa olisi kuntosalit sekä jumpat. Hiukan kunnoanhimoinen tavoite, saa nähdä kuinka käy ? ;)

5/18 | 

Miehellä on ollut alkuvuoden Polar Loop käytössä ja muuten hyvä laite, mutta varainaiset urheilut jäävät kirjaamatta, kun ei lentopalloa pelatessa sitä oikein voi käyttää eikä sille varmaan sekään tee hyvä, että kahvakuula kolahtaa ranteeseen... No, ainakin arkista hyötyliikuntaa tulee seurattua ja kiinnitettyä huomiota yleiseen aktiivisuuteen (tai sen puutteeseen)

6/18 | 

Hei Uraäiti! Tulin vastavierailulle! Ja heti kärkeen löytyi itseäni koskettava juttu. Sain Polar Loopin aktiivisuusrannekkeen joulun alla. Ja siinä joulukiireitten (arkiliikuntaa) aikaan niitä askeleita kertyikin ihan mukavasti. Minulla on tuo 10000 askeleen raja. Joulun jälkeen en niin "touhukas" ollutkaan ja askeleet vähenivät. Sykevyötä en käytä, mutta kiva renki tuo Polar on.
Terveisiä Turusta!

10/18 | 

Kiitos kommentistasi! Minulla on samoja kokemuksia - ilman ranneketta en olisi monena päivänä lähtenyt lenkille tai noussut niitä portaita. Mahtavia askelmääriä sinulle on kertynyt - jatka ihmeessä samaan tahtiin! Pysytään yhteydessä

11/18 | 

Samaa itsekin haluaisin... Tänään kun tehtiin tytön kanssa kauppareissu ja 4,7km kävelylenkki, on aktiivisuustavoite tullut kevyesti täyteen. Mutta normityöpäivänä, kun kävelen kotona aamutoimien ajan, ajan töihin, kuljen töissä hissillä, ajan kotiin ja illalla lasten iltatoimien jälkeen romahdan sohvalle, ei vastaavasta määrästä askelia voi haaveillakaan... Tsemppiä sinulle kuitenkin - asenne varmaan tässäkin ratkaisee!

12/18 | 

Moikka ja kiitos kommentistasi! Kiva kun löysit blogini ja jäit seurailemaan :) Tuo suosittelu on vähän kinkkinen juttu... Polarin rannekkeen näyttö on tarkempi ja monipuolisempi mutta Fibitin ranneke on kevyempi ja pehmeämpi. Mielestäni Fitbitin nettisovellus on monipuolisempi mutta toisaalta se toimii vain englanniksi, kun taas Polarin nettisovellus toimii myös suomeksi. Tuosta kiihtyvyydestä en osaa sanoa. Hitsi vie, olisi pitänyt perehtyä vielä tarkemmin asetuksiin ja ohjeisiin ennen kuin kirjoitin tämän arvion... Mutta minähän olen kuin suomalainen mies, en viitsi paljoa käyttöohjeita lukea kun alan lukea vaan ;)

14/18 | 

Ihan ensiksi sanon, että oli kiva nähdä että olit kirjautunut lukijaksi blogiini :)
Hankin itselleni Polarin aktiivisuusrannekkeen juuri ennen joulua, joten runsaan kuukauden olen sitä ranteessani pitänyt. Minulle se on ollut tosi hyvä tsemppaaja päivittäiseen liikkumiseen. Tähän asti olen työssäni hoitoalalla liikkunut melkeinpä tuon 10.000 askelta/per työvuoro, mutta nyt kun olen jäänyt pois työelämästä, niin se on auttanut minua liikkumaan mahtavia askelmääriä. Jonain päivänä olen lähtenyt vielä illallakin lyhyelle lenkille, että askelten määrä lisääntyy. Parhaana päivänä askelia tuli n. 20.000, mutta keskimäärin niitä on n. 12.000 päivässä. Minulla kun ei ole enää lapsia kotona, niin voin lähteä lenkille koska vaan siltä tuntuu, joten jo se antaa mahdollisuuden liikkua tarpeeksi. Tietokoneen ääressä tulee bloggailun myötä istuttua kyllä liikaa, joten tuo oranssi kolmio on kyllä minullekin tuttu kuvio!

Liikunnallista viikonloppua sinulle!

Anonyymi
17/18 | 

Aktiivisuusrannekkeen 40v lahjaksi saaneena voin yllätyksekseni sanoa että liikkumaan on pistänyt. Tasolla 2. Arkisin tulee reippaasti ja helposti 20000 askelta täyteen kun kävelee töihin ja takas plus kun ei töissä tarvii istuu kauheen kauaa paikallaan..

Pari kertaa oon lukenut sun blogia ja jään seuraileen.

Susanna

18/18 | 

Kiitos kommentistasi, kiva kun seuraat ja kommentoit blogiani! Olen iloinen puolestasi, kun sinun on mahdollista kävellä töihin, eikä töissäkään tarvitse istua. 20 000 päivittäistä askelta on mahtava määrä! Minäkin aikoinaan mieluiten pyöräilin töihin, kun asuin lähempänä työpaikkaani, mutta nyt se ei valitettavasti ole mahdollista, kun matkaa on lähes 40km yhteen suuntaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jo ennen kuin kaamosmasennus tunnustettiin viralliseksi oireyhtymäksi, tunsin sen nahoissani. Marras-joulukuu on jo pitkään ollut minulle ankeaa aikaa, silloin olen kroonisesti allapäin.

Selviytymisstrategiani ovat pakeneminen ja lohdutus. Aina kun on vaikeaa, tapanani on paeta todellisuutta tai turvautua oheistoimintoihin kuten lohtusyömiseen tai -shoppailuun. Joskus laitan aivot narikkaan lukemalla tai telkkaria töllöttämällä - enkä todellakaan lohduta itseäni millään klassikoilla, vaan kaivan esille Bridget Jonesin, Himoshoppaaja-sarjan ja Sinkkuelämää-jaksot. Ihanan siirappista Pretty Woman -leffaa voin vahdata vaikka kolme kertaa peräkkäin.

Tämä kaamosaika on sellaista selviytymistaistelua. Alakulo yhdistettynä pintaliitoon on näkynyt myös blogissani ainakin siinä, että syvällisiä oivalluksia vanhemmuudesta ei ole syntynyt aikaisempaan tahtiin. Sain jo asiasta ihan oikeutettua palautettakin. Mutta kun ui syvissä vesissä, ei tee mieli kaivella pohjamutia, sitä haluaa vain keskittyä pinnalla pysymiseen.

Uraäidin Ruuhkavuodet
Blogini toinen kuukausi ei ollut yhtä vauhdikas kuin ensimmäinen vaan pikemminkin hidasta kahlaamista läpi kaamoksen.

Blogini täytti hiljattain kaksi kuukautta. Uuden kuukauden aluksi pohdiskelin bloggaamisen kaupallisuutta ja blogiini valitsemaani linjaa liittyen lasteni yksityisyyteen.  Kävin läpi työyhteisöni henkilövaihdoksen herättämiä tuntoja, pohdiskelin omakotiasumisen tuskaa ja autuutta, ja mietin perheen ja uran yhdistämisen vaikeutta. Pohdin lasteni ikäeroa, lapsen parasta ikää ja parisuhteen haasteita sekä avauduin meidän perheen aamukaaoksesta.

Marraskuun lopussa aloin julkaista blogissani kaamosajan selätysvinkkejä: selviytymiskeinoja, jotka ovat tuoneet itselleni energiaa tähän ankeaan aikaan. Toivon, että niistä on apua tai iloa jollekin toiselle valon vähyydestä kärsivälle. Kun tuntuu, että elämä on pelkää pimeässä vaeltamista, yritän päästä ulkoilemaan, tehdä lasten kanssa kivoja juttuja sisätiloissa, tyydyttää makeanhimoani terveellisimmillä vaihtoehdoilla kuten raakasuklaalla sekä joogata ja meditoida säännöllisesti.

Kauheasti en ole saanut vinkkejä takaisin. Olisi tosiaan kiinnostavaa kuulla, mitkä ovat ne jutut, jotka pitävät sinut järjissäsi tämän harmauden keskellä? Vai olenko minä ainoa, joka ottaa tämän harmauden raskaasti? 

Blogissani olen paennut tahmeaa ajanjaksoa myös sukeltamalla syvemmälle somen ihmeelliseen maailmaan. Itselleni on ollut yllätys, että bloggaaminen on myös ihan teknisessä mielessä ollut oppimiselämys. Ennen blogin perustamista valokuvaus- ja kuvankäsittelytaitoni olivat päässeet pahasti ruostumaan ja html oli hatara muisto vain. Mutta vanha koirakin oppii vielä uutta, mikä on ollut voimaannuttava kokemus!

Kun olin askarrellut ensimmäiset videot tuli sellainen olo, että nyt on jotain mahdollisuuksia pysyä meidän nuorison perässä sitten, kun he aktivoituvat somessa. Lisäksi yllätys oli se, että videoiden tekeminen on ollut myös yhteistä puuhaa. Meillä kaikki perheenjäsenet ovat vuorotellen toimineet kameramiehinä ja Hipu konsultoinut myös "käsikirjoituspuolella". Suosittelen vloggaamista lämpimästi kaikille kanssa-bloggaajille - kunhan ei ota sitä liian vakavasti, vaan pitää julkaisukynnyksen matalana! Esimerkiksi karkasin eräänä päivänä tällä viikolla ruokatunnin päätteeksi happihyppelyllä ja tein tietenkin Vlogiaan videon kaamosajan fiilksistäni :)

https://vlogia.com/videot/994/happihyppelylla-ajatuksia-kaamosmasennuksesta
Kävin vloggaamassa happihyppelyllä, kun toimiston ikkunasta näkyi auringonvaloa.

Kevyemmillä aiheilla ja videoilla kikkailulla on ollut mukavaa täyttää ajatuksensa, ja niistä kirjoittaminen on ollut pimeinä iltoina mukavaa puuhaa, jonka avulla on saanut ajatukset irti töistä ja joulukiireistä. Toisaalta olen samalla ehkä jättänyt osan blogini lupauksista lunastamatta, sillä näistä kevyemmistä postauksista ei ole löytynyt oivalluksia vanhempana tai ihmisenä kasvusta, mikä oli alun perin tavoitteena.

Ehkä jatkossa, kun ei ole syvällisempää sanottavaa, kannattaisi olla hiljaa? Tai jättää videot pelkästään tuonne Vlogian puolelle? Tai perustaa rinnalle toinen hömppä-blogi, johon voisi keskittää kevyemmät tuokiokuvat arjesta, kaupalliset yhteistyöt ja muut vähemmän vakavat jutut? (Tosin siihen ei aikani taatusti riitä...)

Mitäs sanotte?

Kommentit (19)

1/19 | 

Samaa mietin, pitäisikö olla hömppäblogi rinnalla ja vakavampi blogi toisena. Sellaista vuoristorataa ollut tuolla omassa blogissa.

Hatunnosto vloggaamiselle.

Ihanaa iltaa.

3/19 | 

Jatka vaan samaan malliin, kiva näitä kevyempiäkin postauksia on lukea :) Ja tosi upeaa, että olet kirjoitellut näin ahkerasti. Näkökulmasi on kiinnostava kun näitä vanhempien lasten ja perheen näkökulmasta kirjoitettuja blogeja on todella vähän. Itsekin kirjoittelin aiemmin tänä vuonna muutaman blogin vanhemmuuden ja johtajuuden suhteesta, mutta nyt tuo teema on jäänyt taka-alalle. Sinun kirjoituksesi ovat nostaneet taas innostustani aiheeseen. Blogiani voi lukea osoitteessa www.onnivoima.fi. Ja noista kaamosvinkeistä puheen ollen, olen panostanut oman itseni hemmotteluun, huomenaamuna vuorossa hieronta + reikihoito :)

4/19 | 

Minä en pidä tästä pimeästä vuodenajasta, ja väsymys tuntuu ihan eri tasolla kuin valoisan aikaan. Mutta nyt kun olen vielä lasten kanssa kotona, helpottaa huimasti se, että pääsen päivittäin ulos päivänvalon aikaan. Vaikka aurinko paistaisi paksun pilvipeitteen takaa, kuten se enimmäkseen on tehnyt, silti auttaa että saa edes jotain valoa. Raitis ilma ja liikunta tietysti myös.

Töihin paluu on pian edessä, ja silloin pitää keksiä jotain muuta. Ulkona liikkuminen on tavoitteena työ-arjessakin, sillä se on minulla paras apu jaksamiseen (vaikka sitten pimeällä).

5/19 | 

Tänä vuonna on ollut kyllä pimeä syksy täällä pohjoisessakin. Ennen en ole pimeydestä kärsinyt, mutta pari viime syksyä olen ihmetellyt, että näinkö pimeää tämä pimeä on. Syksyä katkaisee molempien lasten synttärit, jotka antaa sopivasti hälinää. Lisäksi nyt oli yo-juhlat suvussa. Mutta monena iltana olisi tehnyt mieli liimautua sohvaan viltin alle ja unohtua sinne. Mutta aina kun on saanut itsensä kammettua liikkumaan, on tullut hyvä fiilis. Polkupyörä on ollut apuni , sillä salille ja nyt peräti töihin olen voinut sillä kulkea. Kirkasvalolampun hankkimista olen suunnutellut ja mieli tekee myös matkaa aurinkoon. Ehkä sitten ensi syksynä tai jouluna. Hyvä konsti jaksamiseen on myös riittävä yöuni. Jos joskus saa pään tyynyyn iltakympiltä on seuraava päivä ihan erilainen. Onnistuu vain valitettavan harvoin....

6/19 | 

Kyllä ulkoilu on paras apu kaamosoireisiin. Tänä vuonna sekään ei vaan auttanut myöskään minulla. Taisi olla ennätyksellisen pimeä marraskuu.
Blogin sisällöstä kannattaa minun mielestäni ajatella niin, että tekee blogia ensisijaisesti itselleen. Tekee siis omia aitoja juttuja aiheista, jotka itseä kiinnostavat. Oli se sitten hömppää, asiaa tai kaupallista, tai kaikkea edellä mainittua. Silloin blogista saa harrastuksena eniten irti. Sillä tavalla ajan kanssa saa myös oikeat lukijat. On tietysti aivan eri asia, jos tavoittelee bloggauksella jotain erityistä, mistä syystä on enemmän tarvetta miettiä suuren yleisön tai jonkun tietyn kohderyhmän mielenkiintoa. Itse tykkään seurata eniten blogeja, joissa on oma persoonallinen tyyli ja aiheet vähän vaihtelevat. Hömppääkin saa olla ;).

7/19 | 

Hei kuule, pieni vinkki tuoreelle bloggaajalle: älä ota stressiä siitä, milloin syntyy kevyttä ja milloin painavaa asiaa. Et voi mitenkään onnistua miellyttämään kaikkia lukijoitasi aina, vaikka blogisi linja olisi mikä. Ei kukaan ihminen ole aina pohtiva ja keskellä miettimässä elämän syntyjä syviä. Tämä on ennen kaikkea sun blogisi, josta pitää muodostua sun näköinen. Jos keksittyisit vain pohtimaan, saattaisit jossain vaiheessa saada palautetta siitä, miksei täällä koskaan ole mitään kevyttä. Palautetta pitää arvostaa ja kuunnella, totta kai, mutta tuota blogin kuvaustakin voi aina muuttaa, jos haluaa. Jatka vaan valitsemallasi tiellä! Musta ainakin on kiva lukea sekaisin sekä vakavaa että kevyttä, koska sellaista se elämäkin on. Blogisi on saanut harvinaisen nopean lähdön - ota se positiivisena palautteena!

Mun kaamosajan selviytymiseen kuuluvat arkena koti-illat ja ne omat harrastukset, ja viikonloppuisin suuri määrä ulkoilua ja ystäväperheiden kanssa olemista. Pitkiä päivällisiä ja lettukestejä, brunsseja ja jäätelöä. Ympäriinsä juoksevia lapsia ja rakkaita ihmisiä. Näillä sitä pärjätään!

Ja hei, laitan sulle nyt sen raakasuklaan reseptin tulemaan, olen kokonaan unohtanut!

8/19 | 

Mä olen jo vuosia juonut käytännössä ympäri vuoden mutta erityisesti näin kaamosaikana sellaista puhdistavaa vihreää savea. Sen luvataan helpottavan väsymystä ja lievää masentuneisuutta. En tiedä onko olemassa mitään tieteellistä todistusta aiheesta ja mulle on oikeastaan ihan sama onko vai ei. Mä olen ihan valmis kokeilemaan lähes kaikkea. Raskaus- ja imetysaikana en ole käyttänyt koska tuo on detox-vaikutteista. Mutta ei siitä tosiaan näin kaamosaikana ainakaan haittaa ole ollut. Aloitan sillä aamuni.

9/19 | 

Minä pelkään sitä kaamosta jo kamalasti, vuosi valohoidossa teki hyvää ihmismielelle. Olin paljon virkeämpi ja aikaansaavampi, ensi syksy on taas varmasti taistelua :(

10/19 | 

Kiitos viestistä ja kiva, jos juttuni ovat herättäneet inspiraatiota! Tuo hemmottelu onkin takuuvarma keino, kiitos kun muistutit. Päätin heti, että joululomalla käyn ainakin hieronnassa ja jalkahoidossa.

11/19 | 

Minä aloin harrastaa näitä ruokatunnin happihyppelyjä toisen äitiysloman jälkeen. Aloin uskoa ulkoilun tehoon hoitovapaalla, sillä kotona lasten kanssa ollessa syksyn pimeys ei masentanut - mutta mehän ulkoiltiin silloin kaksi kertaa päivässä.

12/19 | 

Nostan hattua teille, jotka asutte siellä pohjoisemmassa ja tiedätte, mitä kaamos oikeasti on! Itsestäni ei olisi koskaan siihen. Ja joo, tuo nukkumaanmeno olisi tärkeää. Se on meille akilleen kantapää, sekä lapsille että aikuisille...

13/19 | 

Joo, marraskuussa oli kuulemma ennätysmäärä pilvisiä päiviä.
Saattaa olla, että olen jo alkanut suorittamaan myös tätä bloggaamista :/ Haluan nimittäin kirjoittaa jäsennelläkseni ajatuksiani, mutta bloggaamisessa on ollut yllättävää myös se, kuinka tärkeitä lukijat ja nämä teidän kommentit on. On motivoivaa kirjoittaa, kun juttuja luetaan ja voi sitä kautta vaihtaa ajatuksia. Siksi minulle tuli säikähdys, että en halua karkoittaa ketään, jonka olen saanut lukijaksi. Mutta eipä sitä tietenkään kaikkia voi miellyttää, on vain oltava oma itsensä...

17/19 | 

Vaikutat ihailtavan tunnolliselta tyypiltä. Mutta varmasti siinä on kääntöpuolena myös se, että tulee helposti suorituspaineita.

Mä olen tykännyt lukea blogistasi isoja lapsia käsitteleviä juttuja sekä tietenkin työn ja perheen yhdistämistä pohtivia. Ne ovat niin kovin ajankohtaisia itsellenikin. Mulle ei ole ongelma, jos jossakin seuraamassani blogissa on välillä juttuja, jotka eivät niin kamalasti kosketa mua. Pysyn silti lukijana. :-)

Itse en kärsi kaamosajasta oikeastaan lainkaan. Koska pimeys ei vaikuta mun mielialoihin, pystyn helposti pitämään syksyn ja alkutalven karua synkkyyttä vain kauniina ja tunnelmallisena. Sympatiani ovat niiden puolella, joita kaamos ahdistaa. Mun suurin ongelmani tänä syksynä on ollut, että olen ensimmäistä kertaa taas pariin vuoteen nukkunut yöni niin makoisan sikeästi, että aamuisin on tuntunut tosi vaikealta nousta ylös. :-)

18/19 | 

Kiitos kommentistasi! Ihmeellistä, että on ihmisiä, jotka porskuttavat yhtä tyytyväisinä niin kaamosaikaan kuin kesällä. Olen jotenkin kuvitellut että kaikkia pimeä ahdistaa enemmän tai vähemmän. Oletko aina ollut samanlainen vai onko tyyneys tullut esim. iän myötä?

Päähenkilö
19/19 | 

Olen aina ollut tällainen. :-) Kevättalvi on mun mielestä paljon ahdistavampi ajanjakso. Kirkas valo, loska ja lika saavat mut vähän ärtyneeksi ja tuntuu, että migreenikin iskee normaalia helpommin. En ole kevätihmisiä ollenkaan. Toukokuun puolella helpottaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat