Kirjoitukset avainsanalla viikonloppu

Viikonlopun to do -listallani on vielä kolme kohtaa: laskiaispulla, runebergintorttu ja loput joulupiparkakut. Aion tehdä niistä selvää - herkutella!

Flunssa pääsi iskemään päivittäisestä avantouimisesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Katselin toissa päivänä, kuinka seitsemänkymppinen täti kauhoi avannossa viisikymmentä vetoa, kun itse pystyn yleensä enintään kahteenkymmeneen. Yllytyshullu kun olen, oli pakko kokeilla uutta ennätystä ja lopputulos on tässä: kylmetyin ja nyt makaan sohvassa nenä vuotaen.

Niinpä viikonloppuna otan rennosti, lepään ja syön hyvin. Olen selittänyt itselleni, että jos arkena syö viisaasti, on ihan ok yhtenä päivänä herkutella, esimerkiksi näistä syistä:

  1. Herkkupäivä viikonloppuna auttaa pysymään ruodussa arkena.
    Itselleni on paljon helpompaa kieltäytyä herkuista arkena, jos voin ajatella: "ei vielä mutta lauantaina". Se on mukavampaa kuin ajatella, että herkkuja saa "vasta 12 viikon kuluttua / vasta kolme kiloa kevyempänä / ei koskaan."
  2. Yhden päivän herkuttelu ehkäisee mielitekoja.
    Olen huomannut, että jos yhtenä päivänä mättää kaikkea mahdollista, ei arkena edes tee mieli sokeri- tai rasvapommeja. Kunnon ähky lauantaina sammuttaa moneksi päiväksi koko kiinnostuksen epäterveellisiin naposteltaviin.
  3. Herkkupäivän ansiosta arvostaa normaalia ruokavaliota.
    Jos lauantaina syö mitä tahansa, on sunnuntaina itse asiassa ihanaa, että voi järsiä porkkanaa eikä tikkaria, tai haukata ruisleipää valkoisen pullaleivän sijaan. Jostain syystä itselleni herkkupäivän jälkeen terveellinen ruoka maittaa paremmin.
  4. Herkkupäivänä on kivaa leipoa.
    ​Vaikka en erityisesti nauti arkiruoanlaitosta, minusta on rentouttavaa leipoa lasten kanssa lauantaisin. Vastapaistettu maustekakku tai marjatorttu - olisihan se synti jättää syömättä uunituoreena! Ilman herkkupäivää en voisi ikinä leipoa tai ainakaan nauttia tuoreista leivonnaisista.

Uraäidin Ruuhkavuodet

Noudatin pari vuotta sitten Jutta Gustafsbergin Fitfarm-dieettiä. Siihenkin sisältyi muutama herkkupäivä! Näin ollen myös The Laihdutusguru myöntää, että kohtuullisuus on parempi vaihtoehto kuin totaalikieltäytyminen.

Millainen suhde sinulla on herkutteluun? 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Kirsi/Raitoja
1/4 | 

Allekirjoitan nuo sinun kohdat herkuttelusta kyllä aivan täysin. Itsellä hiukan samanlainen suhtautumistapa. Totaalikieltäytymisestä ei tule mitään ja jos yritän tulee minusta ihan hirveä kärttyinen akka. Ympäristöllekin miellytävämpää, kun edes kerran viikossa sallii itselleen sen herkkupäivän.

Rva Kepponen
2/4 | 

Suhteeni herkutteluun on ongelmallinen. Minulla kunnon herkkupäivä aiheuttaa sen, että varmasti seuraavanakin päivänä tekee aivan älyttömästi mieli herkkuja. Mitä enemmän syön herkkuja, sitä enemmän himoitsen niitä. Siksi syön herkkuja pienen määrän kerrallaan. Sosiaaliset tilanteet ovat erikseen. Koska käyn vähäisesti kahviloissa tai juhlissa, niissä minulla on lupa syödä herkkuja rennosti.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Minäkin aloin pohtia, onko sokeririippuvuutta tosiaan olemassa sen jälkeen, kun noudatin tuota Fitfarmin dieettiä eli olin kokonaan syömättä herkkuja kolme kuukautta. Kun sen jälkeen herkut aloitti uudestaan, sokerikoukku jotenkin potkaisi entistä vahvempana.

Jaa-a, olisi kiva kun tietäisi, mikä oikeasti toimii parhaiten kaikille, mutta sellaista totuutta ei tietenkään ole olemassa...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mistä on rentouttava viikonloppu tehty? Hiljattain en ole tehnyt mitään erikoista viikonloppuisin, mutta silti olen palannut maanantaina sorvin ääreen levänneenä ja onnellisena.

Minulle hyvä viikonloppu koostuu näistä pienistä asioista:

  1. Rankka treeni.
    Paras tapa aloittaa viikonloppu on kunnon höykytys kuntosalilla, kahvakuulajumpassa tai lenkkipolulla. Se irrottaa ajatukset totaalisesti työkuvioista ja siirtää kehon ja mielen vapaalle.
  2. Kiireetön lauantai ilman ohjelmaa.
    Meillä on lasten harrastuksia eli kuljetusta viikolla, perjantaisin ja sunnuntaisin. Lauantai on tyhjä päivä - periaatteessa ei tarvitse poistua talosta koko päivänä, ellei halua. Toki lauantaille on omat hommansa, mutta tämä illuusio vapaudesta on huojentavaa.
  3. Viikkosiivous.
    Meidän perheessä ei kukaan ehdi siivota arki-iltaisin, joten siivous jää viikonloppuun. Vaikka en ole siivousfani, joskus myös imuri kädessä iskee flow päälle. Ja sottapyttyjen huushollissa siivous on äärimmäisen palkitsevaa - kaaoksesta syntyy järjestystä, hähmäiset pinnat kirkastuvat ja hetken ajan on tunne, että koko elämä on kontrollissa.
  4. Oma aika.
    Viikonloppuisin minulla on tapana nollata pää ja pohtia missä olen, mihin suuntaan olen menossa ja minne haluaisin mennä. Yritän harjoittaa tätä ajatustyötä säännöllisesti, ja viikonloppuisin siihen löytyy helpommin aikaa. Meditaatio on paras keino tähän, mutta myös kävely metsässä toimii.
  5. Iltajooga.
    Sunnuntai-iltaisin yritän livistää joogaan aina, kun mahdollista. Se pidentää viikonloppua ja on monta kertaa parempi tapa viettää viimeinen vapaailta sen sijaan, että silittäisi työvaatteita ja jo siirtäisi ajatuksia seuraavan viikon hommiin.

Rentouttavaa viikonloppua! Millä keinoilla sinä irrottaudut arjesta tänä viikonloppuna?

Kommentit (3)

Karusellin Anni
1/3 | 

Meidän elämä on tällä hetkellä suht säännöllistä, joten viikonloput ylipäänsä ovat aina hyvin samanlaisia ja ennalta-arvattavia. Tämä on minusta jo itsessään tosi rentouttavaa, koska arki tahtoo olla täynnä erilaisia isompia ja pienempiä yllätyskäänteitä.

Perjantai-iltaisin olemme kaikki kotona viiteen mennessä. Laitamme jotakin helppoa ruokaa, lapset katsovat ehkä jonkun elokuvan, minä kaadan lasillisen viiniä ja nautin siitä, ettei tarvitse lähteä minnekään. Koska lapset heräävät arkiaamuisin aina puoli seitsemältä, he eivät perjantai-iltaisin jaksa valvoa kovin myöhään. Yhdeksän jälkeen talo hiljenee, ja minä joko luen tai katson itsekin jonkun elokuvan. Toisinaan puolisokin pysyy hereillä eikä nukahda samalla kun odottelee kuopuksen simahtamista. :-)

Lauantaiaamut ovat hitaita. Lapset katsovat telkkaria, minä luen lehteä. Aamiainen muuttuu brunssiksi. Mies saattaa lähteä käymään kaupungilla, minä menen korkeintaan omalle pihalle kuopuksen kanssa - mutta usein vasta iltapäivän puolella. Silloin kun meillä vielä oli päiväunia nukkuvia lapsia, vetäisin aina viikonloppuisin parin tunnin päikkärit. Nykyäänkin nukun joskus ihan vain omaksi ilokseni. Päivän mittaan lapset puuhailevat kuka mitäkin. Huoneensa he siivoavat ennen kuin saavat viikkorahat ja karkkipäivän herkut. Kotitöitä tulee tehtyä verkkaiseen tahtiin pitkin viikonloppua. Illalla laitellaan usein yhdessä jotakin hyvää ruokaa ja katsotaan luonto-ohjelma. Loppuilta menee samalla kaavalla kuin perjantainakin.

Sunnuntai ei eroa lauantaista oikeastaan muuten kuin siten, että minä käyn silloin salilla. 

Joskus mulla tai miehellä voi olla viikonloppuisin jotain omaa menoa. Joskus ehkä lapsillakin jotain, mikä vaatii meiltä vanhemmilta kuskaamista. Toisinaan tapaamme tuttavaperheitä tai lähdemme vaikka uimaan. Mutta tärkeintä on lepo ja kiireetön hissuttelu kotona ja lähikulmilla.

Meillä elettiin vuosikaudet vuorotyöarkea, jolloin viikonloput eivät koskaan olleet näin eheitä. Pakko sanoa, että nautin nykytilanteesta tosi paljon.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kuulostaa ihanan rennolla, kun teillä ei ole pakollisia menoja! Meillä lomat ovat tuollaista leppoisaa oleskelua, kun lasten viikonloppuharrastukset ovat tauolla. Joskus tytön luistelu tuntuu riesana, kun niillä reissuilla menee kaksi tuntia perjantai-iltaisin ja kolme tuntia sunnuntaisin (tuplatreenit 30 km päässä kotoa). Kuljetan kuitenkin häntä mielelläni, onhan luistelu niin monipuolista liikuntaa, johon tytöllä on aito innostus. Viikonloppuharrastukset ovat myös siitä käteviä, että arki-illoista ei tule lapsille niin raskaita kuin jos koulupäivän & läksyjen päälle pitäisi vielä ehtiä treeneihin.
Ihanaa viikonlopun jatkoa! <3

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Karusellin Anni

Rauhalliset arki-illat ovat kyllä hyvä juttu nekin. Me on ratkaistu niin päin, että kun arki-iltaisin aina joka tapauksessa jollakulla on menoa, niin parempi pitää kaikki mahdolliset harrastukset siellä. Rauhassa kotona ei ehdittäisi olla kuitenkaan. (Me vanhemmat siis. Lapsista aina joku ehtii, sillä eivät he sentään joka päivä harrasta.) Joten arki olkoon vahdikasta ja viikonloput sitten taas täydellistä lepoa. :-)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Syksy saa minut innostumaan kotoilusta. Olen ihan hyvä kokkaamaan mutta ehdin hääriä keittiössä vain harvoin.

Mieheni hoitaa arkisin ruoanlaiton, mutta periaatteessa viikonloppuisin keittiö on minun valtakuntani. Lasten harrastusrumban takia livistän kuitenkin usein myös viikonlopun keittiövuorosta ja syömme ulkona.

Viime viikonloppuna esikoiseni sai kyydin luisteluharkkoihin, ja minä sain inspiraation väsätä kaalilaatikkoa! Koska se on edullista ja terveellistä. Koska syksyisin kuuluu tehdä kaalilaatikkoa.

(Koska Hyvät Äidit kokkaavat perheelleen syksyisin kaalilaatikkoa.) Ja koska se oli hauskaa.

Keräilen reseptejä netistä ja lehdistä. Tärkein työkaluni keittiössä on kuitenkin äitini kokoama reseptivihko. Hän on kerännyt sinne lukemattomia, suvussa pitkään kulkeneita, toinen toistaan maukkaampia reseptejä.

Äitini, isoäitini, äidin siskot - kaikki ovat olleet erinomaisia ruoanlaittajia. Olen siis perinyt suuret saappaat.

Teen mielelläni vuokaruokia, koska niiden kypsyessä uunissa voi tehdä vaikka lenkin metsässä koiran kanssa.

Kaalilaatikkoa vierastin joskus, koska tuntui että sen valmistamiseen menee niin järkyttävän paljon aikaa, kun kaali pitää pilkkoa, hauduttaa, riisi keittää, jauheliha paistaa ja ja ja... Aikaa tuhraantuu paljon vähemmän jos vain pyöräyttää kiusauksen valmiista perunasipulisekoituksesta.

Tällä kertaa homma sujui oikein ripsakasti, koska onnistuin maanittelemaan pikkupojan apukokiksi! Hän voiteli vuoan ja pilkkoi kanssani kaalia.

Alla teillekin Isoäidin Kaalilaatikon resepti. Jos minä sain siitä niin hyvää, että perhe söi mukisematta, kuka tahansa varmasti onnistuu hommassa!

Isoäidin Kaalilaatikko

Vajaan kilon painoinen valkokaali
1 dl riisiä (itse käytin puuroriisiä)
1 sipuli
300g jauhelihaa (itse käytin naudan paistijauhelihaa)
Valkopippuria
Meiramia
Suolaa


Munamaito:
5dl maitoa
3 munaa

- Suikaloi kaali ja hauduta sitä, kunnes se pehmenee.
- Keitä riisi kypsäksi.
- Ruskista jauheliha ja pilkottu sipuli. Lisää valkopippuria, meiramia ja 2-3 tl suolaa.
- Keitä riisi kypsäksi.
- Sekoita riisi ruskistettuun jauhelihaan.
- Yhdistä riisi-jauhelihaseos haudutettuun kaaliin ja kaada voideltuun vuokaan.
- Kaada päälle munamaito, jonka voit maustaa suolalla ja valkopippurilla. (Voit lorauttaa päälle myös vähän siirappia, vaikka omasta mielestäni resepti ei sitä kaipaa.)
- Kypsennä uunissa 175 asteessa noin tunti.

Voit hauduttaa kaalin lihaliemessä ja käyttää liemen laatikkoon munamaidon sijaan.

Tehdäänkö teidän perheessä kaalilaatikkoa syksyisin?

----
Usually I don't cook a lot because during the weeks I come home from work so late that the family has already had the dinner. However, during the weekends I'm in charge of the kitchen.
Last weekend I suddenly felt like cooking a traditional Finnish dish: cabbage casserole. I made it according to a recipe of my mum. She and other ladies in her family are the best cooks in the world!
I'm happy because my family liked the casserole.
Do you use a lot of cabbage in your kitchen?

 

Kommentit (28)

Outi Krimou
1/28 | 

Minä olen meidän perheestä ainoa joka tykkää kaalista.

Onneksi voin pari kertaa vuodessa äitini luona käydä syömässä kaaliruokia.

Oma bravuurini kaaliruoista on kaalikääryleet, joskus niitä teen vain itselleni muutaman :)

Mukavaa keskiviikkoa.

Teija Kelorannasta
3/28 | 

Tehdään! Edellispäivänä viimeksi :) Kutakuinkin samalla ohjeella, mutta sekaan vielä reilu loraus siirappia!

Kukkiva Omenatarha
4/28 | 

Kaalilaatikko on yksi perheemme herkkuruuista. Sitä tehdään meillä ympäri vuoden. Puolukkahillon kanssa maistuu makoisalta :)

Heli
5/28 | 

Minä pidän kaalilaatikosta ja meillä myös mies ja esikoinen pitää siitä. Meillä tosin kaalilaatikko tehdään soijarouheesta, jota suosittelen kokeilemaan muutenkin kuin lihattoman lokakuun aikana.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Tehdäänkö teillä eri ruoat, jos vain osa väestä tykkää pääruoasta?
Soijarouhe on periaatteessa hyvä idea, mutta ihan ongelmaton sekään ei ole, kun ajatellaan sitä että soijaviljelmien tieltä raivataan sademetsiä, soijaviljelmillä työskentelevien olot eivät välttämättä ole parhaasta päästä ja soijaa tuodaan meille maailman toiselta puolelta. Eettisin kasviproteiinivaihtoehto taitaa olla kotimainen härkäpapu. Mutta se ei meidän perheelle kelpaa, ainakaan kaalilaatikkoon ;)

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

SusuPetal
6/28 | 

Kaalilaatikko on parasta, mutta totta, sen tekemiseen menee aikaa. Toisaalta, sitä kannattaakin tehdä iso satsi samalla, itse tein muinoin esivalmistelut 10 litran kattilassa...nam!

paiqo / Pia
7/28 | 

Kaalilaatikko on hyvää! Itse en ole sitä tehnyt aikoihin, mutta naapurissa asuva äitini tarjosi sitä juuri muutama päivä sitten :)

arleena
8/28 | 

Ihanaa kaalilaatikkoa. Meillä kaalesta tehdään laatikoita eriversioina ja kaikkea mahdollista salaatista lähtien.

Vierailija
9/28 | 

Meillä muu perhe lämpenee vähitellen kaalille. Minä olen tykännyt aina. Hyviä kaalikääryleitä löydän harvoin, mutta kaalilaatikkoa teen syksyisin itse. Mullakin siirappiloraus kuuluu reseptiin ja maku pitää olla niin kuin Mäntsälän mummolla. ;)

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Minunkin alkoi tehdä mieli kaalikääryleitä kun tein tuota kaalilaatikkoa. Äitini nimittäin tekee niiiiin hyviä kaalikääryleitä myös. Tässä vaan ilmeisesti pitäisi edetä henkisessä kehityksessä vielä uudelle askelmalle ennen kuin minun keittiössäni kokataan alusta loppuun kaalikääryleitä ;) Ne tuntuvat niin työläiltä...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

vintagentti
10/28 | 

Meilläkin minä olen ainoa joka todella pidän kaaliruoista. Muut korkeintaan sietävät. Siitä huolimatta syksyn ensimmäisten todella kylmien ilmojen myötä tulee aina kova houkutus tehdä kaalilaatikkoa ja -piirakkaa. 

Minäkö keski-ikäinen?
11/28 | 

Kaali ei maistu, mutta vuokaruuat kylläkin ja kyllähän tuo on mitä mainion kotiruoka. <3 Olen hieman ronkeli. ;) Kivaa viikonloppua 

Emonen | Tipulassa
12/28 | 

Hmmm! En ole tehnyt koskaan kaalilaatikkoa, mutta miettinyt sitäkin useammin sen tekemistä! Minustakin se kuulostaa kovin työläältä, mutta kieltämättä se olisi oikein mainio syysruoka. :)

Mustis (http://mustaleski.blog...
13/28 | 

Yritin jo laittaa kommenttia, mutta en onnistunut. Luin ilahtuneena että olet siirtynyt lehteen blokkailemaan, onneksi olkoon, hieno juttu. En tiedä miten olisin suoraan jotakin blogipolkua tullut, joten tein sen näin. Kaalilaatikko ei ole mikään lempiruoka, mutta toki sitä köyhänlapsi kaikkea syö ja kaverilla sain tosin hyvää laatikkoa vastikään, eli iän myötä oppii kaikkea:)  Äiti kyllä teki kaalikääryleitä ja  kaalikeittoa ahkerasti, kaaliahan viljeltiin oli hänen kotikylässään ihan peltotolkulla. Sitä miten se säilyi talven, kellarissako vai kuivattuna en oikein muista.

Taina / Mansikkatilan mailla
14/28 | 

Voih, mä tykkäisin, mutta vain yhden kerran olen kaalilaatikkoa tehnyt, sillä perheen kolme miestä ei tykkää. Just tajusin, ettei koulussakaan enää ole kaalilaatikkoa! Höh! Perinteet kunniaan! Olen kade sun reseptikirjasta! Mun molemmat mummot on olleet keittöalan ammattilaisia. Äitini laittaa kaikkea ilman mitään ohjeita ja reseptejä. En ole saanut yhtään reseptiä perintönä.:(

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat