Kirjoitukset avainsanalla vegaani

Aurinkoisena viikonloppuna on kätevää jättää päivällinen kypsymään uunin lempeään lämpöön siksi aikaa, kun itse nauttii ulkoilun ihanuudesta. Erityisesti savipadassa pitkään haudutettavat pataruoat ovat viikonlopuksi sopivaa, hieman juhlavampaa ruokaa.

Karjalanpaisti on perinneruoka, jossa luulisi lihan olevan välttämätön aines. Vaan ei se ole!

Olen viime aikoina kokeillut kokata pataruokia erilaisista lihankorvikkeista kuten nyhtökaurasta, ja nyt löysin viimein pataan parhaiten sopivan proteiinin. Suosikkini on soijapohjainen, ruotsalainen Oumph.

Oumphia myydään erimuotoisina paloina ja suikaleina, sekä maustamattomina että maustettuina. Oumph muistuttaa mielestäni häkellyttävästi lihaa, eikä siinä ei ole minkäänlaista soijan sivumakua. Olen blogissani vertaillut Oumphia muihin lihankorvikkeisiin aikaisemminkin.

Mutta lihaton karjalanpaisti. Miten se syntyy?

Perinteisesti karjalanpaistia haudutettiin pienessä lämmössä jopa yön yli.
 Ruokaan on usein käytetty rasvaista lihaa, jonka rasva on imeytynyt keitinliemeen. Perinteisistä perinteisin karjalanpaisti taitaa olla sellainen, jossa laakerinlehti ja pippurit uivat rasvassa helmeilevässä liemessä...

Kasvispohjaiset lihankorvikkeet eivät sisällä kovaa rasvaa lihan tavoin. Vege-uuniruokaan saa perinteistä tuntua, kun paistaa sekä Oumphia että juureksia pannulla, ja lorauttaa paistinrasvat pataan mukaan. Pataan kannattaa valmistaa vahva ja mausteinen liemi, jossa ainekset saavat muhia ja imeä itseensä aromeja.

Karjalanpaistissa ei usein ole kauheasti ollut kasviksia. Koska pelkkä kasvisproteiini vaikuttaisi uunipadassa hieman yksinäiseltä, laitoin sen kaveriksi keittojuureksia: porkkanaa, lanttua, palsternakkaa ja sipulia.

Olen luullut aiemmin, että Oumph kärsisi, jos sitä hauduttaa pitkään uunissa. Tämä kokeilu todisti luulon vääräksi.

Haudutin pataruokaa pari tuntia uunissa, eikä ainakaan valkosipulimaustettu Oumph mennyt mitenkään pahaksi. Tavallisesti Oumphissa on hieman sitkeä rakenne, joten uunissa se vain mukavasti pehmeni ja tuli mielestäni oikein mureaksi.

Lihaton karjalanpaisti 

  • pussi Oumph-paloja (n. 300 g) 
  • noin litra vettä (vähemmän tai enemmän tarvittaessa - sen verran, että kasvikset peittyvät)

  • 1–1,5 kasvisliemikuutiota

  • 5 pientä porkkanaa

  • 1–2  pari sipulia 
  • pätkä palsternakkaa

  • pienehkö lanttu tai puolikas keskikokoisesta
  • kokonaisia mustapippureita

  • suolaa
 (savusuolaa, jos omistat sellaista)
  • muutama laakerinlehti
  • 
timjamia, rosmariinia
  1. Ruskista Oumph-palat pannulla. Kaada ne sekä paistinrasva uunipadan pohjalle tai suureen uunivuokaan. 
  2. Kiehauta litra vettä ja sekoita joukkoon kasvisliemikuutiot.
  3. Kuori ja paloittele porkkanat, sipulit ja ja palsternakka ja paista niitä pannulla öljyssä, kunnes ne saavat väriä. Lisää pannulle timjami ja rosmariini. Hetkisen kuluttua kaada kasvikset ja paistinrasva uunivuokaan.
  4. Kaada uunivuokaan kasvisliemeä niin, että ainekset peittyvät.
  5. Lisää pippurit ja laakerinlehdet. Lisää myös tarvittaessa suolaa, tarkasta maku.

  6. Paista uunissa 170 asteessa 1,5–2 tuntia.
  7. Tarjoile esimerkiksi perunamuusin kanssa.

Kävimme perheen kanssa ruokapöydässä kiinnostavan keskustelun siitä, miksi perinneruoista ylipäätään pitäisi tehdä uusia versioita käyttäen lihankorvikkeita? Itselleni osasyy, jonka vuoksi aloin vegaaniksi on se, että kasvissyönti on yksi merkittävin ympäristöteko, jonka voi tehdä – merkittävämpi kuin esim. pakkausjäte tai ulkomaisen ruoan kuljetukset.

Olen varma, että ajan oloon maapallomme ei tule kestämään nykyisenkaltaista teollista lihantuotantoa. Lihaan tullaan kohdistamaan haittaveroja kuten nykyään alkoholiin, tupakkatuotteisiin tai sokeriin.

Silloin lihasta tulee merkittävästi nykyistä kalliimpaa, ylellisyystuote. Ja silloin on mukavaa, kun voi edelleen valmistaa lempiruokiaan, ilman lihaa.

Osa tuttavistani vierastaa kasvisproteiineja koska kuvittelee, että niistä voi valmistaa vain eksoottisia, aasialaisia ruokia. Tämä lihaton karjalanpaisti kumoaa tuon uskomuksen mielestäni täydellisesti!

Oletko sinä kokeillut valmistaa perinneruoista kasvisversioita? 

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (4)

atomi

Hyvä idea, täyttyä kokeilla. Myös quorn on rakenteeltaan ja suutuntumalta miellyttävää.

SuviJohanna

Oon tehny "karjalanpaistia" nyhtökaurasta hauduttaen ja tulee todella hyvää :) ensin paistaa pannussa rasvassa, hieman suolaa joukkoon. Pataan, sinne porkkanaa ja sipulia, fonducup tai kasvisliemikuutio, laakerinlehdet ja vettä, niin että peittyy. Sitten uunissa ainakin parituntia. Extra hyvää, kun kaato lopuksi vielä kaurakermaa ja anto muhia! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Syksy on ollut pimeä ja märkä, mutta minun mieleni rauhallinen. Yleensä näihin aikoihin vuodesta olen ahdistunut, masentunut ja stressaantunut ja haaveilen vain matkasta lämpimään. Vaan ei tänä vuonna.

Mielenrauha. Tasapaino. Jatkuva tyyneys ja tyytyväisyys.

Ne ovat olotila, jonka olen saanut kokea tänä syksynä uudella tavalla.

  • Entä sitten, jos vettä tulee kaatamalla viidettä päivää? Minähän olen terve, minulla on lämpimät, vettäpitävät vaatteet, ja innokas karvakorva kaverina, joka lähtee ulos säässä kuin säässä.
  • Mitä sitten, vaikka tiputin lattialle astian, joka on ollut kodissamme parikymmentä vuotta? Sehän on vain yksi astia. Meillä on niitä paljon ja uusia saa, jos tarvitsee.
  • Entä sitten, jos töissä on kiire? Minuuttiaikataulunkin keskellä voi hengittää hetkisen ja ajatella sitten edessä olevaa urakkaa hetki ja asia kerrallaan.

Tällaisia uudenlaisia ajatuskulkuja olen tunnistanut itsestäni ja itsekin yllättynyt. Myös lapset ovat ihmetelleet, että minulta ei enää pala pinna samanlaisista pikkuasioista kuin aiemmin.

Valmistuin kesällän joogaopettajaksi. Käymäni Happy Jack Yoga -organisaation koulutus oli kokonaisvaltainen kokemus.

Fyysisen asana-harjoituksen lisäksi ohjelmaan kuului meditaatio- ja keskittymisharjoituksia ja esimerkiksi keskusteluja sekä tietoa ravinnosta, kehon puhdistautumiskeinoista ja itsetutkiskelusta.

Otin valmennuksen jälkeen seuraavat neljä keinoa käyttööni, ja olen varma, että ne ovat vaikuttaneet merkittävästi olotilaani.

1. Päivittäinen meditaatio

Yritän tietoisesti hiljentyä hetkeksi joka päivä, rauhoittaa ajatukset ja esimerkiksi keskittyä tunnustelemaan hengityksen kulkua kehossani tai keskittyä havainnoimaan juuri siinä hetkessä ympäröivän maailman ääniä.

Toisinaan meditoin aamun alkajaisiksi kodinhoitohuoneessamme pyykkien ja siivousvälineiden keskellä muutaman minuutin, joskus laitan bussissa matkalla töihin rentouttavaa musiikkia kuulokkeisiin. Joskus hetkeni on vain muutaman, tietoisen hengityksen mittainen, kun istun ruuhkassa auton ratissa tai rauhoitun hetken ennen joogatunnin alkua ja muistutan itselleni: "Hengitä."

Nämä pienet hetket ovat lisänneet onnellisuuttani ja tyytyväisyyden tunnetta.

2. Säännöllinen, fyysinen harjoittelu

Ennen kesän opettajakoulutusta joogaharjoitteluni oli epäsäännöllistä, mutta vasta valmennuksessa tajusin, kuinka tärkeää on päivittäinen harjoittelu. Nykyään teen joka päivä vähintään muutaman jooga-asanan. Usein parinkymmenen minuutin mittaisen harjoituksen, parhaimmillaan yli tunnin kestävän.

Joogassa on taikaa, koska mielestäni jooga itsessään on meditaatiota. Kun keskityn liikkeeseen ja hengitykseen, en voi ajatella mitään muuta vaan elän täydesti siinä hetkessä.

3. Kasvisravinto

Aloin kesäkuussa vegaaniksi, eli jätin ruokavaliostani pois kaikki eläinperäiset tuotteet. En aiemminkaan syönyt lihaa, mutta nyt jätin pois myös kalan, munat ja maitotuotteet sekä kofeiinin.

En ole koskaan voinut paremmin kuin tänä syksynä! Yleensä olen loka-joulukuussa flunssan kourissa, mutta nyt yksikään nuhapöpö ei ole iskenyt minuun näppejään.

Oloni on kevyt, ja lisäksi aikuisiän akne, joka oli kiusannut minua ainakin parikymmentä vuotta, lähti pois yhdessä viikossa vegaaniruokavalion ansiosta.

4. Kehon puhdistaminen

Otin kesällä tavakseni puhdistaa kieleni joka aamu kielenpuhdistimella ja käyttää nenäkannua päivittäin. Tällaiset rutiinit ovat yleisiä esimerkiksi Intiassa, mutta vähemmän tunnettuja länsimaissa.

Minulle niistä on ollut apua. Suuhygieniani on parantunut ja syyskaudelle tyypillinen, kuiva nuha jäänyt pois.

Lisäksi kokeilin kesällä suolihuuhtelua ja alkusyksyllä mehupaastoa. Suolihuuhtelu oli kokonaisuudessaan positiivinen elämys ja sitä olen harjoittanut kotona aptekkivälineillä myöhemminkin.

Täysi mehupaasto ei minulle kuitenkaan sopinut. Sen sijaan aion ensi keväänä kokeilla ruokavalion keventämistä esimerkiksi muutaman päivän kasvossosekeittopaastolla.

Joogaopettajakoulutuksessa saimme myös monia muita, henkisiä ja konkreettisia työkaluja, jotka ovat lisänneet merkittävästi onnellisuuttani.

Jos haluat tietää lisää, ota yhteyttä! Kerron mielelläni niistä tarkemmin.

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Näin kylmään aikaan keho kaipaa lohduksi kaikkea makeaa... Aikaisemmin talvikaudella mässäilin suklaalla kuin pieni porsas mutta tänä vuonna luulin jo, että suklaaherkuttelu on unohdettua hupia kohdallani, koska ryhdyin noudattamaan vegaani-ruokavaliota.

Vähänpä tiesin. Hiljattain nimittäin sain maistaa tätä jumalaisen ihanaa suklaakakkua, kun kyläilimme tuttavaperheen luona. Olemme sen jälkeen tehneet sitä peräti kolme kertaa lyhyen ajan sisällä.

Resepti on alun perin Kinuskikissa-blogista, jossa kakusta löytyy kaksikin versiota: mansikoilla koristeltu ja Halloween-teemalla toteutettu haamukakku.

Ohjeista poiketen koristelimme oman kakkumme vain koristerakeilla ja strösselillä (koska apukokkini näin päätti).


Käytimme myös pohjaan tuplamäärän Digestive-keksejä, jotta pohjasta varmasti tulisi kunnollinen. Maidottomia suklaalevyjäkin meiltä kakkuun upposi kaksi kappaletta.

Tässä meidän muokkaamamme ohje:

Pohja:
noin 300 g (gluteenittomia ja maidottomia) digestive-keksejä
75 g (maidotonta) leivontamargariinia
¼ dl ruokosokeria

Täyte:
6 dl kaura- tai soijavispikermaa
300–400 g (maidotonta) tummaa suklaata
½ dl ruokosokeria

Koristeluun eri värisiä nonparelleja, strösseleitä tai koristerakeita (tarkista, ovatko vegaanisia/gluteenittomia!)

Kakku on uskomattoman helppo ja nopea valmistaa: keksit murskattiin pohjaan, margariinit sekaan, vegaaninen taloussuklaa sulatettiin, soijakerma vatkattiin, täyte kaadettiin pohjan päälle ja koko ihanuus laitettiin muutamaksi tunniksi jääkaappiin. Syntyy siis käden käänteessä myös vähemmän taitavalta kakkumaakarilta!

Kakku tosiaan sopii useimmille erikoisruokavaliota noudattaville. Silti sitä ei uskoisi miksikään erityisruokavaliokakuksi – se on niin suussasulavan suklaista.

Kokeile vaikka itse! 

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

Vierailija

Tuo on tosiaan yksi parhaista kakuista ja niin helppo valmistaa! Vegaaniaspektista kannattaa huomioida, että suurimmassa osassa strösseleitä on liivatetta, joka on eläinperäistä. Raastettu suklaa toimii esimerkiksi todella hyvin kakun päällä jos strösseleitä ei löydy vegaanisena :)

Vierailija

Kannattaa huomioida allerhikoille tehdessä varsinkin keksit tarkkaan, tavalliset digestive keksit ei ole gluteenittomia ja gluteenittomat digestivet eivät ole maidottomia. On kuitenkin hyvä kakku myös muilla kekseillä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen tänä syksynä ostanut muutamia, tarkkaan valikoituja talvivaatteita. Tavoitteeni oli, etten olisi ostanut yhtään mitään, mutta sitten pari vuotta vanhat, keinonahkaiset talvikenkäni osoittautuivat jo kylmiksi, ja sorruin Berliinin-matkallamme ihaniin laukkuihin (joista toisen tosin piti olla tuliaislahja Venlalle, mutta tyttö ei tykännytkään siitä.)

Pohdin pitkään ja hartaasti, mitä ostaisin, sillä enää en halua ostaa tuotteita, jotka kuormittavat ympäristöä tai ovat epäeettisiä tai muuten heikkolaatuisia. Vaikka tarkoitus oli hyvä, elämä on kuitenkin kompromisseja, joten päädyin seuraaviin ostoksiin:

Kasviparkitut talvikengät Ellokselta

En tiennyt aikaisemmin, että Elloksella on Conscious Choice -valikoima, joiden valmistuksessa on otettu huomioon ympäristötekijät. Olisi toki paras, jos yrityksen koko valikoima täyttäisi ekokriteerit, mutta parempi edes osa kuin ei mitään.

Yleensä ottaen minusta on ok suosia isojen ketjujen ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja. Toivon mukaan nämä isot pelurit lisäävät ekotuotteiden määrää valikoimassaan ajan oloon, kun niiden menekki kasvaa.

Aprikoin kauan, viitsisinkö ostaa nahkaiset kengät, koska ne eivät ole mitenkään vegaaninen valinta. Päädyin kuitenkin nahkaan koska se on pitkäikäinen materiaali. Uskoakseni muovista valmistetut goretexit olisivat ympäristön kannalta sekä tuotantovaiheessa että jätteenä huonompi vaihtoehto, ja todennäköisesti ne kestäisivät käyttöä paljon lyhyemmän ajan kuin nahkakengät.

Ostamieni Conscious Choice -kenkien valmistuksessa on käytetty vesipohjaista liimaa, joka on harmitonta ympäristölle, sekä kasviparkittua nahkaa. Kenkien pohja on kumia.

Suurin osa nykyisin käytettävästä nahasta on kromiparkittua. Kromiparkinnassa käytettään kromisulfaattia, mikä on hyvin haitallista ympäristölle, jos nahan käsittelyssä ei huolehdita nesteiden puhdistamisesta. Kromiparkittu nahka on kuitenkin hyvin kosteutta kestävää ja se pitää hyvin värinsä. 

Kasvisparkitseminen on vanha, perinteinen nahankäsittelytapa. Se on ympäristöystävällinen tapa käsitellä nahkaa,  koska kasveista ja puista saatavien parkkiaineiden käytön lisäksi ylimääräisiä kemikaaleja ei juurikaan tarvita. Kasvisparkittu nahka ei kuitenkaan kestä kosteutta yhtä hyvin kuin kromiparkittu nahka. 

Ympäristöystävällisten käsittelyaineiden sijaan miinuspuoli ostamissani kengissä on se, että niiden vuori on tekoturkista ja myös se, että kengät on tehty Intiassa. Kaikkea ei voi saada reilulla satasella...

Huopalaukku Berliinin käsityöläismarkkinoilta

Toinen talvihankintani ei ollut aivan yhtä tarkkaan hankittu, sillä sen kummemmin miettimättä ihastuin Berliinin-reissullamme tähän söpöön huopalaukkuun, jonka ostin huovutettuja käsitöitä myyvältä herttaiselta perheeltä. Perheen isä kertoi, että hän oli tehnyt sen itse omin käsin.

Berliinissä on Hackescher Markt -metroaseman lähistöllä useana päivänä kokonainen meri käsityöläisten kojuja. Monet käsityöt ovat aika arvokkaita, mutta laukusta maksoin vain 15 euroa, vaikka se on käsintehty!

Perustelin itselleni laukun hankintaa sillä, että halusin tukea paikallisia käsityöläisiä. Lisäksi huopa on yleensä suositeltava materiaalivalinta, sillä se hylkii likaa ja on pitkäikäinen ja näin ollen myös ekologinen vaihtoehto. 

Useimmiten villa kestää hankausta ja on lujaa, joten villasta tehty tuote yleensä kestää pitkään hyvänä. Jopa 50-vuotias villatuote voi olla täysin käyttökelpoinen.

Valitettavasti tämä huovutettu laukku ei osoittautunut kauhean kestävän oloiseksi. Se on kyllä tilava, joten siihen mahtuu uskomattoman paljon tavaraa. Huono puoli on se, että kun laukun tunkee täyteen, se on muodottoman näköinen.

Lisäksi laukusta jo irtoaa vähän väliä villahahtuvia. Olenkin miettinyt, koska laukku virttyy puhki tietyistä paikoista, jotka ovat kovimmalla kulutuksella.

Tavoitteeni oli olla ostamatta mitään tälle talvelle, minulla kun on jo niin paljon kaikkea. Näiden lisäksi olen ostanut kolmannen todellisen laatutuotteen huuto.netistä, mutta siitä enemmän seuraavassa asupostauksessa...

Millaisia hankintoja sinä olet tehnyt talven varalle?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat