Kirjoitukset avainsanalla uudenvuodenlupaukset

Tammikuu alkaa olla ohi, ja moni hyvä lupaus uudesta, terveellisemmästä elämästä painunut unholaan. Kävikö sinullekin niin?

Vaihdoimme Venlan kanssa muutaman sanan uudenvuodenlupauksista hiljattain. Viisas tyttäreni ei tehnyt varsinaisia lupauksia, toisin kuin minä.

Useana vuonna olen tehnyt monia, yksityiskohtaisia lupauksia, joita on ollut vaikeaa pitää. Sittemmin olen viisastunut ja viimeistään tässä tammi–helmikuun vaihteessa yrittänyt lähestyä uuden elämän aloitusta uudestaan seuraavien näkökulmien kautta:

1. Ole kiltti itsellesi

Jos alan esimerkiksi dieetille, on musertavaa, jos repsahdan heti lyhyen ajan jälkeen. Sellaisena hetkenä yritän kiinnittää huomiota tapaan, jolla puhun itselleni.

Minulla on turhan usein tapana olla itselleni ankara ja suhtautua repsahduksiin kuolemanvakavasti. Mitä sitten, jos yhdellä aterialla tai yhtenä iltana sorrun itse asettamistani säännöistä? Ainahan voi aloittaa uudestaan.

Jos puhuisin repsahduksesta parhaan ystäväni kanssa, moittisiko hän minua tapahtuneesta? 

Oikein pahassa morkkiksessa yritän kirjoittaa paperille erilaiset itsesyytökset, joita päässäni pyörii, jotta pääsisin niistä eroon. Sen jälkeen tuhoan paperin ja yritän jatkossa suhtautua itseeni armollisemmin, ikään kuin olisin oma paras kaverini.

2. Aloita muuttamalla yksi päivä

Uudenvuodenlupaukset ovat ahdistavia, jos tekee lupauksia, joiden on tarkoitus kestää koko loppuvuosi. Vuosi on niin mielettömän pitkä aika ihmiselämässä.

Repsahduksen jälkeen olen pilkkonut tavoitteita pienempiin osiin. Inhimillisempää on elää päivä kerrallaan.

Sen sijaan, että päätän herätä puoli kuusi aamulla joka ikinen aamu, tai luopua lopullisesti kaikesta valkoisesta, lisätystä sokerista, yritän toimia hyvien periaatteiden mukaan seuraavan päivän ajan.

Jokainen terveellisempi päivä, jokainen pieni askel kerrallaan vie minut kohti pysyvää muutosta.

3. Tee pieni muutos. Mikä tahansa.

Toisinaan, kun minusta on tuntunut että hiihtelen samaa, vanhaa latua ja kaipaan elämääni uutta, olen aloittanut pienistä asioista. Pienikin uusi rutiini auttaa katselemaan maailmaa eri vinkkelistä.

Olen esimerkiksi asettanut kellon herättämään 5 minuuttia aikaisemmin, ottanut välipalaksi persimonin enkä banaania, kulkenut eri reittiä töihin tai vaihtanut puhelimen näytön taustakuvaa.

Pienikin muutos virkistää ja voi parhaimmillaan saada maailman näyttämään erilaiselta.

4. Hae tukea toisilta

Elämänmuutos on työlästä toteuttaa yksin. Isoissa muutoksissa, kuten esimerkiksi kesällä vegaaniruokavalion aloitettuani huomasin, että yhteisön tuki on korvaamatonta. 

Yhdessä muiden kanssa voit pallotella mieleesi pompahtavia kysymyksiä (eikä sinun tarvitse jatkuvasti kuormittaa niillä esimerkiksi perheenjäseniäsi). Lisäksi yhteisön paine on iso apu, kun yrität sitoutua muutokseen.

5. Kuuntele sisintäsi

Tämä on ainoa uudenvuodenlupaus, jonka itse tein tänä vuonna. Lupasin varata päivittäin itselleni hetkisen, jolloin tutkin ajatuksiani ja tunteitani ja yritän keskittyä kuuntelemaan sisäistä ääntäni.

Itselleni tämä tarkoittaa vähintään muutaman minuutin meditaatiohetkeä, pientä päivittäistä pysähtymistä. Yritän raivata paikan ja ajan, jolloin kukaan ei häiritse minua, suljen silmät, kuuntelen hengitykseni kulkua, tunnustelen miltä eri puolilla kehoani tuntuu ja tutkiskelen, miltä minulle juuri siinä hetkessä kuuluu.

Kun pysähtyy kaiken kiireen keskelle ja keskittyy hetkeen, saattaa huomata, että tehdyn uudenvuodenlupauksen sijaan kannattaisikin luvata itselleen ihan jotain muuta.

Mitä sinun uudenvuodenlupauksillesi kuuluu?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täydellisyydentavoittelu - mihin se perustuu? Tätä olen pohtinut paljon viime päivinä miettiessäni uudenvuoden lupauksia ja erityisesti luettuani KK:n mainiot vinkit Täydellisen Naisen Facebook-päivityksiin.

Nuo vinkit ovat kiinnostaneet monia - kertovathan ne rivien välissä paljon: Facebook-päivitysten pinnallisuudesta (kaikilla menee Facebookissa aina hyvin) ja onnistuneena pidetyn ihmisen ominaisuuksista (menestyjä osaa, pystyy ja ehtii kaiken - hänen elämänsä on täydellisesti kontrollissa).

Uudenvuoden lupaukset ovat mielestäni osa samaa ilmiötä, täydellisyydentavoittelua. Miksi niin moni meistä päättää muuttaa elämänsä vuodenvaihteessa tai kesälomien jälkeen: alkaa elää terveellisemmin, tehokkaammin, olla läheisilleen ystävällisempi jne. jne.?

En toki ole itsensä kehittämistä vastaan. Päin vastoin, olen vakuuttunut siitä, että kenen tahansa on terveellistä haastaa jatkuvasti ajattelutapansa, astua epämukavuusalueelleen, oppia uutta ja mennä eteenpäin. 

Itsetutkiskelu voi olla antoisa matka, jos sitä harrastaa tietoisesti ja oma-aloitteisesti. Ja ellei omasta halustaan pyri tutustumaan itseensä, tuolle matkalle voi joutua vasten tahtoaan kriisien kautta.

Itseänsä kehittämisessä - kuten elämässä yleensäkin - pitää mielestäni olla itselleen lempeä ja kohtuullinen. Martin Luther Kingin sanoin: 

Jollet voi olla mänty
kukkulan laella,
ole pensas laaksossa,
mutta ole paras pikku pensas
puron varrella.
Ole pensas, jos et voi
olla puu.
Jollet voi olla valtatie,
ole vain polku.
Jollet voi olla aurinko,
ole tähti.
Et sinä koon avulla voita tai häviä.
Ole paras, mikä tahansa oletkin.



Miten sinä kehität itseäsi? Millainen on mielestäsi onnistunut ihminen?

 

Kommentit (6)

C
1/6 | 

Mä uskoin pitkään, että musta tulee vielä jotain suurta ja mahtavaa, että mun pitää tavoitella tähtiä taivaalta ja edetä suunnilleen Kiinan keisariksi. Vaati monta itkua ja itsetutkiskelua ennen kuin tajusin, ettei musta tule puuta, olen juuri omalla paikallani pensaana, en olisi onnellinen minään muuna kuin olen. Se, että ymmärtävätkö muut sen, onkin sitten ihan toinen juttu.

Karusellin Anni
2/6 | 

Terkut Karuselli-blogista! Mä en yhtään halua olla paras. Musta puuttuu jotenkin kokonaan sellainen asetus, että elämä olisi jatkuvaa kehittymistä ja (edes itsensä kanssa) kilvoittelua. Tämähän on tosi epätrendikäs ajatus tänä päivänä, että ei koe tarvetta uudistua ja astua epämukavuusalueille, "mennä eteenpäin" ja löytää uudenlaisia tapoja olla ja elää. Mutta mulla ei vaan ihmisenä ole sellaista tarvetta ollenkaan.

Työssäni toki kehitän koko ajan kaikenlaista, luon uusia sisältöjä, toimintatapoja, kanavia, strategioita ja vaikka mitä. Ja tietenkin haluan olla kelvollinen ihminen, äiti, puoliso, ystävä, tytär jne. Mutta jotenkin tuo paremmaksi, saati parhaaksi, tulemisen ajatus on mulle hirvittävän vieras. Olen tosi onnellinen tällaisena kuin nyt olen, näine piirteineni. En mä edes koskaan ajattele, olenko puu vai pensas, tie vai polku. Tuollainenhan ajatteluhan jo pitää sisällään jonkinlaisen vertailuasetelman. 

Se, mitä mun mielessä liikkuu, on lähinnä ajatus semmoisesta hiljaisesta onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä. Siihen ei sisälly minkäänlaista haastamista eikä uuden etsimistä. En koe, että oma onneni löytyisi muuttumisen kautta, vaan ennemminkin itseni kuuntelemisen (ja esimerkiksi vanhempana lasteni kuuntelemisen) ja kaikenlaisen rauhoittumisen, hiljentymisen ja läsnäolon kautta.

Olen varmaan auttamattoman vanhanaikainen tässä suhteessa, mutta mulle tällainen ajattelutapa sopii.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Ihana kuulla sinusta Anni, kiitos kommentistasi <3 Paremmaksi tulo ei ole itselleni vierasta, parhaaksi tulo kylläkin. Näiden elettyjen vuosien jälkeen yritän lähinnä kilvoitella itseäni vastaan, en vertailla itseäni muihin. Mutta vieläkään en itse pysty tyytymään tuollaiseen paikoilleen pysähtymiseen. Olen varmaan edelleen jonkinlaisella alemmalla henkisen kehityksen portaalla, kuten aiemminkin olen pohtinut ;)
Itse pelkään pysähtyneisyyttä ja erityisesti työssä haluan jatkuvasti haastaa itseäni, astua epämukavuusalueelle, oppia uutta ja kehittyä. Rolling stone gathers no moss, you know...

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Sari Kristiina
Liittynyt30.8.2015
3/6 | 

En ole tietoisesti kehittänyt itseäni. Olen huomaamatta kehittynyt, elämän isojen tapahtumien ansioista, hyvässä ja pahassa. Olen paljon kärsivällisempi kuin 20 vuotta sitten. Olen löytänyt harmaan eri sävyt, mustavalkoisen ajattelun sijaan. Ilman näitä haasteita, olisin todella itsekäs ihminen. Olen niitä ihmisiä, jotka oppivat kaiken kantapään kautta :).

Uuden vuoden lupauksia en tee, pyrin kohtuullisuuteen kaikessa. Tosin siinä useinkaan onnistumatta. Mutta olen onnistunut hyväksymään senkin :). Haluan olla pensas puron varrella, korkealla puun latvassa saattaa olla yksinäistä.

Mukavaa tätä vuotta!

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi, Sari Kristiina - osuit asian ytimeen! Osasit hienosti tiivistää sen, kuinka elämä opettaa meitä ja hioo särmiä. Minäkin olin nuorempana hyvin mustavalkoinen mutta mitä enemmän vuosia tulee, sitä paremmin tajuaa, ettei elämä ole mitenkään yksinkertaista...
Ihanaa alkanutta vuotta sinullekin!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Uudenvuoden lupaus voi olla kuin hirttosilmukka. Yleensä se annetaan juhlavasti ja julkisesti, vähintään lausutaan ääneen lähimpien kesken, mahdollisesti myös julkaistaan sosiaalisessa mediassa.

Minäkin olen usein nolannut itseni kunnianhimoisilla lupauksilla. Olen luvannut laihduttaa, kokeilla uutta urheilulajia, mennä arkisin ajoissa nukkumaan, olla kolme kuukautta sokerilakossa tai vuoden ostamatta uusia vaatteita.

Kaikkiin näihin asioihin tarve on edelleen olemassa. Menen liian myöhään nukkumaan ja nukun liian vähän. Teen liikaa töitä. Roikun liikaa netissä. Syön epäsäännöllisesti, liikaa sokeria ja kovaa rasvaa. Liikun liian vähän. Poltan rahaa typeriin heräteostoksiin.

 Viime vuoden alussa lupasin "lähteä ajoissa töistä kotiin. Opetella vetämään rajani ja sanomaan ei. Asettamaan joka päivän alussa perheen ja oman hyvinvointini etusijalle."

Olen osin onnistunut tavoitteessani, osin en. Kiire töissä ei ole aina itsestä kiinni.

Tuntuu kuitenkin, että viime vuonna ajattelin entistä useammin asiaa. Aloin esimerkiksi ajastaa kännykästä herätysäänen hälyttämään arkisin, kun on aika lähteä kotiin.

Yksi tapa tehdä uudenvuoden lupaukset mahdollisiksi on tehdä urakka lyhyemmäksi eli asettaa itselleen välietappi - tehdä välitilinpäätös.

Niinpä minä lupaan tällä kertaa pieniä asioita lähipäiville. Lupaan:

  • Tänään mennä ajoissa nukkumaan
  • Huomenna käydä kuntosalilla tai joogassa
  • Ensi viikolla syödä karkkia vasta lauantaina

Millaisia lupauksia sinä teit? Olethan huomannut, että voit voittaa kivan palkinnon, jos paljastat uudenvuoden lupauksesi 7.1. mennessä täällä Kodin Kuvalehden saitilla?

Uräidin Ruuhkavuodet myös / Follow my blog also at:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (12)

Marja Marjan Hetkiä -blogista
1/12 | 

Hei! Sinulla on tosi realistiset lupaukset. Hyvä! Joka päivä on uusi alku, niin kuin sanotaan. Minä lupasin blogissani elää ja tehdä mielekkäitä asioita tänä vuonna! Saa nähdä, joudunko syömään vielä sanani. Nyt kuitenkin aion vakaasti muistaa joka päivä lupaukseni. :)

Rva Kepponen
2/12 | 

Hyvät tavoitteet :)

Minä olen luvannut itselleni pitää itsestäni parempaa huolta tänä vuonna kuin viime vuonna ja tehdä joka arkipäivä yhden edes pienen terveellisemmän valinnan vanhoihin verrattuna. Pienellä tarkoitan, että riittää kävellä portaat hissin sijasta, juoda vain iltapäiväkahvi tai sanoa ei herkulle sillä kertaa.

Hyvää uutta vuotta!

Souliina
3/12 | 

Minä en juhlallisesti sitä ääneen sanonut, mutta lupasin saada itseni parempaan kuntoon kun missä olen ollut viimeisen puolentoista vuoden aikana. Sairastui Menieren tautiin, joka pistää tasapainoaistin ajoittain sekaisin: Ensimmäisen vuoden ajan olen vaikuttanut enemmä humalaiselta, kuin selväpäiseltä ja kuntokin on tottakai hieman romahtanut. Nyt kuitenin tämä riittää ja olen vakaasti päättänyt päästä takaisin jaloilleni;) Timmiksi Mimmiksi ja takaisin omaksi itsekseni:) Hyvää uutta vuotta ja tsemppiä lupauksiin!

SannaA/Männikön kuulumisia
5/12 | 

Julkisesti olen toivonut että tekisin enemmän käsitöitä. Muutakin tavoitetta on, mutta niistä kerron blogin puolella sitten kun kokemusta asian suhteen on jo kerätty :). Hyvää uutta vuotta! 

Pinkit korkokengät Maiju
6/12 | 

Pienet lupaukset on ihan  yhtä tärkeitä kun isot lupakset. Pienet on helppo pitääkin :) 

Hyvää uutta vuotta ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat