Kirjoitukset avainsanalla kirppari

Juttelimme hiljattain työkavereiden kanssa popliinitakistani. Ostin sen vuonna 1995 kirpputorilta, ja se on edelleen hienossa kunnossa.

Toinenkin syystakkini on kierrätyslöytö: punainen nahkatakki, jonka löysin kolme vuotta sitten UFF:n vintage-myymälästä. Kerroin hämmästeleville työkavereille, että ostan mieluiten aina kaiken käytettynä.

Taustalla on muutakin kuin ekologisia syitä. Nämä syyt tulivat hyvin esille kuluneen viikon aikana, kun osallistuin Karmakiller-joogafestareille Helsingin Telakkarannassa ja sain päivätyöni puolesta olla mukana RED” RED? RED! - Crafting plastic waste -näyttelyn avajaisissa Unioninkadulla.

RED” RED? RED!  -näyttelyssä on esillä  Aalto-yliopiston kokeellisen muotoilun kurssin opiskelijoiden lopputöitä, jotka ovat syntyneet käytetyistä Coca-Cola -pullokoreista. 

Coca-Cola luovutti kurssin materiaaliksi 2 000 punaista, käytöstä poistettua pullokoria, jotka murskattiin ja opiskelijat käsittelivät materiaalia sitten monenlaisilla menetelmillä. Töiden joukossa on seitinohutta levyä, sametinpehmää kangasta, lampunvarjostin, tuolinpäällinen, hedelmäkori, videoinstallaatio ja jopa kokonaan muovista tehty paita ja shortsit…

RED” RED? RED!  -näyttely on osa Helsinki Design Weekin ohjelmistoa ja siihen voi tutustua 17.9. asti Bassoradion tiloissa  osoitteessa Unioninkatu 25. Ilmainen näyttely on tällä viikolla avoinna lauantaihin asti klo 12-19 ja sunnuntaina klo 12-16.

Pullokorien uusi elämä kiehtoo minua samasta syystä kuin Helsingin Punavuoressa sijaitseva Konepajahalli ja Telakkaranta. En ollut käynyt siellä ennen Karmakiller-festareita.

Konepajahalli sijaitsee Hietalahden telakka-alueella. Se rakennettiin vuonna 1916.

Hallin vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvun loppupuolelta. Alueella on tätä nykyä muun muassa ravintola, myymälöitä, joogastudio sekä muita harjoitus- ja toimistotiloja.

Ehdin viikonlopun joogatuntien välissä kierrellä hieman ulkosalla ja alue teki minun valtavan vaikutuksen. Sen kauneudessa on jotain samaa kuin taide-esineessä, joka on tehty jätemuovista tai käytetyssä vaatteessa, joka roikkuu kirpputorin henkarilla.

Sillä on historia, tarina ja oma luonne. Toiset ihmiset minua ennen ovat kiintyneet siihen. Se on ollut hyödyllinen ja haluttu aikaisemmin muiden silmissä ja nyt minä olen löytänyt siitä uutta kauneutta ja arvoa.

Moni tuttava on vuosien varrella ihmetellyt ihastustani kaikkeen käytettyyn. Onpas joku suorasuu kerran ihmetellyt Venlalle, olemmeko kovin köyhiä, jos meillä ei ole varaa ostaa uusia vaatteita.

Tuossa on perimmäinen syy kierrätysintooni ekologisten seikkojen lisäksi. Vanha ja käytetty esine tai asia on yksinkertaisesti niin persoonallinen. Menneisyytensä vuoksi se on paljon mielenkiintoisempi ja arvokkaampi kuin uusi vastaava.

Pidätkö sinä kaikesta vanhasta vai ostatko mieluiten kaiken uutena? Miksi?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Tuo on niin totta, että ennen tehtiin laatua! Suurimpia aarteitani ovat muutamat 70-luvun vaatteet, jotka olen saanut äidiltäni. Ne on tehty niin hyvistä materiaaleista, että ne ihan kirjaimellisesti kestävät äidiltä tyttärelle - ja kenties vielä lapsenlapsellekin 😊

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

OutiM
2/4 | 

Nahkatakkisi on ihana! Ostaisin mielelläni vaatteita kirpparilta mutta en vaan koskaan löydä mitään kivaa enkä oikein jaksa penkoa niitä tarpeeksi. Mieheni sen sijaan löytää usein kirpparilta puvuntakkeja jotka käyttää töissä yleensä ihan puhki. Hänellä olisi kyllä varaa ostaa uutena mutta tämä on hänelle valintakysymys.

Kierrätyskeskuksesta ostan kyllä mielelläni astioita, huonekaluja ja PlanB-malliston vaatteita, jotka eivät kyllä ole mitään edullisia mutta pidän kankaiden uudelleenkäyttöideasta. Tänä kesänä käytin viimeisintä hankintaani; PlanB-kesämekkoa joka on tehty vanhoista puuvillaverhoista :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat