Kirjoitukset avainsanalla uraäidin tytär

Saan Tanjalta lämpimän halauksen astuessani sisään Natural by Tanja -kauneushoitolaan. Sisällä on rauhallista ja hyvin kaunista.

“Hoitola” -sana kuvaa tilaa huonosti, sillä sisustus on kodikasta pienellä eksoottisella twistillä ja mukavaa katseltavaa. Ikkunasta näkyy maalauksellinen järven ranta.

Tulin kasvohoitoon Natural by Tanjalle, Kirkkonummen Kylmälässä sijaitsevaan Sjökullan kartanoon, jossa Tanjalla on toimitilat. Jos joku ajattelee, että vain Helsingissä on ylellisiä kauneushoitoloita, on väärässä. Kyllä meillä Kirkkonummellakin saa palvelua!

Hoito alkaa. Tanja ohjaa minut makaamaan pehmustettuun hoitotuoliinsa ja laittaa kasvoilleni lämpimän pyyhkeen.

- Osaatko sanoa, mikä ihotyyppi sulla on? hän kysyy.

- Pintakuiva, vastaan enempiä miettimättä.

- Se ei oo ihotyyppi. Niitä on neljä: normaali, kuiva, rasvoittuva ja sekaiho, Tanja kertoo lempeästi.

Yllätyn. Ja saan yllättyä yhä uudelleen ja uudelleen Tanjan kertoessa aivan uusia asioita ihostani.

Minulla on sekaiho. Minulla ei ole alkavaa couperosaa. Ja ihoni kaipaa kosteutusta kipeästi.

Tanja sivelee kasvoihini toinen toistaan paremman tuoksuisia ja ihanamman tuntuisia voiteita, nyppii finnini pois ja vielä hieroo hartioitani ja kaulaanikin. Samalla hän kertoo minulle probiooteista eli pienistä, hyvistä bakteereista, joita on kehossa enemmän kuin ihmisen omia soluja.

Probiootteja löytyy eniten mahalaukusta, iholta ja suusta. Iholla, jossa niitä asustaa noin 1 000 000 000 000 kappaletta, ne muun muassa torjuvat niin sanottuja “pahoja bakteereja” ja auttavat pitämään ihon hyväkuntoisena ja nuorekkaana.

Tanjan tekemä kasvohoito auttaa probiootteja toimimaan paremmin. Yhdessä vaiheessa hän jopa suihkuttaa niitä lisää suoraan kasvoilleni.

- Ne tuoksuu pashalta, totean, ja Tanja naurahtaa.

Kun kasvohoito on ohi, Tanja kysyy minulta, miltä iho tuntuu.

- Siltä, että se on herännyt, vastaan enempiä miettimättä.

Tanja antaa minulle vielä mukaan kasvovoidetta ja puhdistusaineetta, joita voin käyttää hoitojen välissä. Voitin nimittäin kauneushoitolan avajaisissa arvonnassa sarjahoidon. Sitä ihoni Tanjan mukaan kaipaa.

Ihoni pehmeästä virkeydestä nauttien hyppään isän auton kyytiin. Teatteritreeneihin on pieni kiire.

- Millasta oli? isä kysyy. Mietin pitkään.

Tanjan lainasi minulle Trevor Steyn kirjoittaman kirjan nimeltä “I am probiotic”. Siinä sanotaan heti alussa:

“You aren’t just you… you’re an ecology of thousands of independent species and you wouldn’t last long without your microbial friends.”

Olen siis itseni lisäksi tuhansien eri itsenäisten probioottien ja bakteerien yhdistelmä. Hetki menee tietoa sulatellessa, mutta mikäpä siinä.

- Mukavaa oli, vastaa Venlaksi kutsuttu ekojärjestelmä isälleen.

Onko sinulla kokemuksia probioottisesta kauneushoidosta?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (2)

Mustikkamanteli

Vautsi, kuulostaapa kivalta! Löytyisoköhän meidänkin nurkilta jotain vastaavaa... 🤔

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Koululiikunta. Siitä me lapset kuulemme paljon juttuja mummeilta, kummeilta, sediltä, tädeiltä ja koko muultakin suku- ja tuttavapiiriltä.

Jutuista valtaosassa koululiikuntaa morkataan. Mikäli kertomuksessa ei kehuskella omalla pärjäämisellä, koululiikunta tuskin esiintyy hyvässä valossa.

Ainakin itsestäni tuntuu, että joka toinen läheinen aikuinen on tullut koulun hiihtokilpailuissa viimeiseksi - eivätkä he käsitykseni mukaan ole mitenkään erityisen huonoja hiihtäjiä.

Nykyään meillä yläkoulun liikunnassa käydään läpi mahdollisimman monta eri liikuntamuotoa. Tällä viikolla meillä oli sulkapalloa, ensi viikolla on aerobicia. Sitä seuraavalla viikolla mennään uimaan. Hiljattain koulun liikuntapäivässä pääsimme laskettelemaan!

Meidän liikunnanopettaja korostaa, että jos yrittää, saa hyvän numeron, mutta kaikessa ei tarvitse olla hyvä. Kilpailuja on harvoin ja jos on, ne ovat leikkimielisiä. Voittajia ei varsinaisesti julisteta. Kaikkien suorituksia kehutaan.

Lukukauden alussa meille annettiin liikuntapäiväkirja. Siihen kirjataan mitä tunnilla on ollut, yksi asia missä onnistui sekä yksi asia, jossa jäi vielä harjoiteltavaa: itsearviointia. Kirjaa ei ole pakko täyttää, mutta se on tapa osoittaa aktiivisuutta opettajalle.

Aikuiset: ihan oikeesti. Olkaa kilttejä. Älkää jaksako jauhaa lapsille siitä, miten koululiikunta oli kamalaa.

Varmasti se jollekin teistä oli. Ehkä monelle. Mutta koululiikunta on tainnut muuttua melko paljon.

Tietenkään kaikki koulukaverini eivät pidä liikunnasta nykyäänkään ja se, millainen aine on, riippuu paljon opettajasta. Uskon kuitenkin, että useampi meistä suhtautuisi aineeseen avoimin mielin, ellei tietäisi sen “synkästä historiasta”.

Tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa. Tietenkin epämiellyttävistä kokemuksista pitää puhua, mutta mieluiten aikuisten kesken.

Eihän  toki liikunta ainoa ennakkoluuloja herättävä kouluaine ole. Seuraava taisteluni voisi olla matikan maineen puhdistaminen...

Millaisia hauskoja muistoja sinulla on koulun liikuntatunneista?

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (1)

Matikanope

Olisi kiva kuulla juttua myös matikasta. Oma kokemukseni on, että moni on yläluokille siirtymisen aluksi vannonut inhoavansa matikkaa, mutta tullut muutamaa kuukautta myöhemmin kertomaan, että matikkahan on ihan kivaa :)

Lukion liikuntatunnit on jääneet positiivisesti mieleen, siellä lajivalikoima laajeni verrattuna maalaispitäjän peruskoulun liikuntatuntien lajivalikoimaan. Toki peruskoulussakin oli kivaa mm.lentopallo ja sähly.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hiihtoloma: viisi ihanaa, pitkää päivää ennen kuin koulut taas alkavat. Viisi päivää, joille vanhemmat ovat saattaneet aikatauluttaa jo vaikka mitä tekemistä. Pulkkamäkeä, hiihtoretkeä, mummolavierailua…

Mutta mitähän sitä seiskaluokkalainen tekisi, jos saisikin vain itse valita? Ehkä...

  1. Nukkuisi pitkään. Ainakin me kaikki iltavirkut. Koulu alkaa kahdeksalta tai yhdeksältä, mikä sekoittaa täysin iltavirkun “luontaisen kellon”. Jos illalla ei saa unta aikaisin, yöunet jäävät yllättävän vähiin. Onneksi asian voi korjata lomalla!‘
    Toisaalta sitä sanotaan, että omaa kelloansa voi muuttaa, ja olen itsekin huomannut saman: aiemmin saatoin vedellä hirsiä kahteentoista asti, mutta nykyään, bussioppilaana herään vapaallakin viimeistään kymmeneltä. (Siis herään. Sängystä ylös nouseminen on täysin eri asia.)
  2. Pelaisi, katsoisi elokuvia ja sarjoja, lukisi kirjojakin. Ulos luvataan reippaasti yli kymmenen asteen pakkaskelejä. Miksi sinne siis nyt pitäisi mennä huhkimaan? Ehtii sitä myöhemminkin. (Okei, itse olen kyllä menossa vähintään hiihtämään.)
    Sen sijaan viikon loma on juuri sopivan mittainen vähän pidemmälle leffa- tai pelimaratonille. Sarjojakin on vaikka mitä, ja mikä olisikaan parempi ajankohta tunnelmoida nostalgiassa katsellen lempijaksojaan uudestaan! Ja kyllä kaiken tuon lisäksi viikossa ehtii kirjan lukea, ellei kirjasarjankin.
  3. Laskettelisi. On yllättävää, miten moni ikäluokastani ajattelee laskettelua ja murtomaahiihtoa aivan eri asioina: hiihdosta valtaosa ei ole kovin viehättyneitä, mutta laskettelu sen sijaan innostaa. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy, mutta suurin osa nauttii rinteissä olosta, ainakin hyvässä seurassa.

Mitä asioita on sinun lomasi toivelistalla?

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime aikoina meidän perheessä on keskusteltu paljon kavereista. 

Pikkuveljeni on kertoillut kavereiden kuulumisia, iloja ja myös suruja kavereihin liittyen. Ilot tekevät hänet riemastuneeksi, mutta surut kaveruudessa painavat suurina. Niin kuin kaikilla neljäsluokkalaisilla. 

Pääsin tuntemaan itseni vanhaksi ja viisastuneeksi, kun totesin hänelle, että kyllä se siitä. Kun minä olin nelosella, niin kaikki tuntui juuri samalta, ja se loppui sitten kun me kasvoimme. 

Jäin miettimään ystävyyttä. 

Ihminen on laumaeläin, joten ystävyys on meille tärkeää. Se on usein kaikista suurin kantava voima mitä meillä on.

Sanotaan, että vain itseään voi muuttaa, niin ystävyydessä kuin rakkaudessakin. Itse olen hieman eri mieltä.

Huomaamattamme me kaikki muutamme toisiamme. Kyllä kaikki kaverini ovat muuttaneet minua: En olisi alkanut kirjoittaa ilman heitä. En osaisi laittaa hiuksiani kiinni ilman heitä. En olisi lukenut valtaosaa lempikirjoistani ilman heitä. En osaisi käsitellä marsuja. Tai tehdä edes makaronilaatikkoa. 

Toisaalta onhan kaveruudessa varjopuoliakin: aina kaikki eivät osaa olla hyviä ystäviä. Ja se satuttaa usein enemmän kuin haluaa itse myöntää. 

Mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, hyvät ystävät ovat ainakin näin lapsena usein tärkeintä mitä on. Ja sen takia kun veljeltäni kysyy kuulumisia, saa tietää myös, mitä kavereille kuuluu. 

Myönnän tuon ehkäpä myös itsessäni. En tietenkään kerro kavereiden salaisuuksia tai henkilökohtaisuuksia, mutta helposti päivästänsä kertoessaan saattaa suusta lipsahtaa myös kavereiden tekemiset.

  • Sen, jonka tiedän lukevan tämänkin postauksen, sillä hän kertoi aloittaneensa alusta kaikkien juttujemme lukemisen. (Hei, nyt kun luet tätä niin haluan ilmoittaa että minun pitäisi tehdä sitä Feeniks -tekstiä, mutta kirjoitan tätä. Otan kaiken vastuun jos emme saa sitä ajoissa palautettua.)
  • Sen, joka opetti minut dippaamaan leipiä teehen.
  • Sen, joka tuli perjantaina tyytyväiseksi saadessaan vihdoin selville lempparipokemonini nimen.
  • Sen, jonka kanssa olen ollut siitä asti, kun opettelimme soittamaan kannelta. 
  • Sen, joka antoi tekstini luettavaksi laumalle kriitikkoystäviään. 
  • Sen, jonka kanssa näyttelimme Romeota ja Juliaa.
  • Sen, joka nyt odottaa saavansa kuulla itsestään tuon ylemmän jälkeen;)
  • Kaikkien, jotka ottivat näitä kuvia kanssani.
  • Kaikkien, jotka lukevat tämän.
  • Kaikkien, joiden kanssa olleista hetkistä en osaa valita, mitä kirjoittaa.

Kiitos teille kaikille.

Ihanaa ystävänpäivää!

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (5)

C

Olen pohtinut paljon ystävyyttä viime aikoina. Nuorempi poikani palvoo erästä ystäväänsä, joka puolestaan kohtelee poikaani sikamaisesti. Poika jaksaa aina antaa anteeksi. Onneksi koulussa puututaan kohteluun.

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Hei C ja kiitos kommentistasi!

Tsemppiä teille poikasi kanssa. Huonon kaverisuhteen tunnistaminen on raskasta, ja tiedän itsekin, että se on lapsena vielä vaikeampaa. Onneksi sekä sinä että koulu olette huomanneet tilanteen ja yritätte keksiä ratkaisua.

Hyviä lopputalven jatkoja kaikesta huolimatta:)

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

ElinaM

Hei Venla!

Kirjoitat tosi kypsästi ja taitavasti. Kaverit ovat lapsuudessa ja nuoruudessa tosi isossa roolissa elämässä ja muokkaavat meistä sen, miten itsemme koemme. Itselläni ala-asteen pari viimeistä vuotta olivat rankkoja, muutamista luokkakavereista johtuen, mutta ylä-asteelle mennessä, uusissa ympyröissä ja uusien ihmisten keskellä sain taas itsetuntoni takaisin. Se, että nuo muutamat vuodet siellä kaukana lapsuudessa ovat vieläkin niin tuoreena mielessä näin 35-vuotiaana, kertoo siitä, että ne vuodet ovat elämässämme merkittäviä. Tai ehkä ne ajat elämässämme, jotka eniten käyvät tunteisiin ovat niitä, jotka parhaiten muistamme. Joka tapauksessa, ihmiset ympärillämme vaikuttavat meihin paljon, hyvässä ja pahassa. Ihanaa, että sinulla on ympärilläsi hyviä ystäviä! Ja tsemppiä pikkuveljellesi.

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Hei ElinaM ja kiitos kommentistasi!

Allekirjoitan mielipiteesi: uskon, että eniten tunteisiin käyvät tapahtumat ovat niitä, joita sitten myöhemmin muistelemme niin aikuisina kuin lapsinakin. Mukava siis kuulla, että löysit itse uusia, hyviä ystäviä:)

Suuri kiitos kehuistasi ja ihanaa lopputalvea!

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat