Kirjoitukset avainsanalla uraäidin tytär

Kouluvuosi on lopussa. Tänään minä, ystäväni ja monet, monet muut koululaiset päästetään kotiin juhlapuvuissa, todistukset mukana. Edessä on vain koko pitkä kesä.

Todistuksessa meillä seiskaluokkalaisilla numerot kertovat siitä, kuinka koululaiset ovat eri aineissa pärjänneet. Miten tarkasti olemme oppineet kaikki ne tärkeät asiat, jotka meille on opetettu.

Mutta aina todistusta katsellessani päässäni pyörii, miten paljon kaikkea sellaistakin vuoden aikana on tietovarastoon kertynyt, mikä ei todistuksessa näy. Pieniä faktoja ja taitoja, joille ehkä tulevaisuudessa saattaa tullakin käyttöä.

Tällä kertaa päätin listata ylös niistä muutaman:

1. Kuinka pahvilaatikko valmistetaan. Olimme valinnaiskurssini kanssa tutustumiskierroksella paikallisessa yrityksessä nimeltä Pa-Hu Oy, joka valmistaa pahvilaatikoita. Siellä pääsimme ihailemaan suuria koneita, joiden sisältä ilmaantui pahvinkappale toisensa jälkeen. Selvisi, että aaltopahvilaatikon valmistukseen tarvitaan niin liimaa kuin kiharrinraudan tavalla toimiva kuuma levykin.

2. Kuinka puhua smurffia ranskaksi.Ranskankirjan lisätehtävistä minulle selvisi, että verbi "smurffata" on ranskaksi "schtroumpf". Olen käyttänyt sitä parhaani mukaan siitä lähtien. 

3. Panaman kansallislaulun alun sanat. 
Maantiedon tunneilla meidän piti tehdä pitkä projektityö jostakin Väli- tai Latinalaisen Amerikan valtiosta, ja omalle kohdalleni osui Panama. Kansallislaulun sanat (jotka muuten ovat Alcanzamos, por fin la victoria) ovat vain osa uutta, laajaa Panama -tietouttani. 

4. Kuinka kulmakarvamuoti on länsimaissa muuttunut vuosien varrella. 
Historian luokan seinällä on aiheesta hyvin tarkasti piirretty juliste, jota tunneilla usein mielelläni katselin hienojen kuvien vuoksi. Enää en muutoksia tarkasti muista, mutta joulun alla olisin osannut kertoa niistä melko tarkasti.

5. Kuinka käytännössä sammutetaan metsäpalo.
Biologian metsäretki alkoi melkoisella jännitysnäytelmällä, kun luokkalaiseni huomasi aloituspaikkamme viereiseltä kalliolta tulevan sankkaa savua. Opettajamme kävi tarkistamassa paikalla, ja pian meille selvisi, että porottaa aurinko oli sytyttänyt metsäpalon. Opettaja soitti palokunnan ja heitä odotellessamme me sitten mätkimme liekkejä lehtipuiden oksilla varsin tehokkaasti: kun palokunta saapui, liekit olivat sammuneet. 

Millaisiin uusiin asioihin sinä olet viime aikoina törmännyt? 

Terveisin, Venla

​​Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Saan Tanjalta lämpimän halauksen astuessani sisään Natural by Tanja -kauneushoitolaan. Sisällä on rauhallista ja hyvin kaunista.

“Hoitola” -sana kuvaa tilaa huonosti, sillä sisustus on kodikasta pienellä eksoottisella twistillä ja mukavaa katseltavaa. Ikkunasta näkyy maalauksellinen järven ranta.

Tulin kasvohoitoon Natural by Tanjalle, Kirkkonummen Kylmälässä sijaitsevaan Sjökullan kartanoon, jossa Tanjalla on toimitilat. Jos joku ajattelee, että vain Helsingissä on ylellisiä kauneushoitoloita, on väärässä. Kyllä meillä Kirkkonummellakin saa palvelua!

Hoito alkaa. Tanja ohjaa minut makaamaan pehmustettuun hoitotuoliinsa ja laittaa kasvoilleni lämpimän pyyhkeen.

- Osaatko sanoa, mikä ihotyyppi sulla on? hän kysyy.

- Pintakuiva, vastaan enempiä miettimättä.

- Se ei oo ihotyyppi. Niitä on neljä: normaali, kuiva, rasvoittuva ja sekaiho, Tanja kertoo lempeästi.

Yllätyn. Ja saan yllättyä yhä uudelleen ja uudelleen Tanjan kertoessa aivan uusia asioita ihostani.

Minulla on sekaiho. Minulla ei ole alkavaa couperosaa. Ja ihoni kaipaa kosteutusta kipeästi.

Tanja sivelee kasvoihini toinen toistaan paremman tuoksuisia ja ihanamman tuntuisia voiteita, nyppii finnini pois ja vielä hieroo hartioitani ja kaulaanikin. Samalla hän kertoo minulle probiooteista eli pienistä, hyvistä bakteereista, joita on kehossa enemmän kuin ihmisen omia soluja.

Probiootteja löytyy eniten mahalaukusta, iholta ja suusta. Iholla, jossa niitä asustaa noin 1 000 000 000 000 kappaletta, ne muun muassa torjuvat niin sanottuja “pahoja bakteereja” ja auttavat pitämään ihon hyväkuntoisena ja nuorekkaana.

Tanjan tekemä kasvohoito auttaa probiootteja toimimaan paremmin. Yhdessä vaiheessa hän jopa suihkuttaa niitä lisää suoraan kasvoilleni.

- Ne tuoksuu pashalta, totean, ja Tanja naurahtaa.

Kun kasvohoito on ohi, Tanja kysyy minulta, miltä iho tuntuu.

- Siltä, että se on herännyt, vastaan enempiä miettimättä.

Tanja antaa minulle vielä mukaan kasvovoidetta ja puhdistusaineetta, joita voin käyttää hoitojen välissä. Voitin nimittäin kauneushoitolan avajaisissa arvonnassa sarjahoidon. Sitä ihoni Tanjan mukaan kaipaa.

Ihoni pehmeästä virkeydestä nauttien hyppään isän auton kyytiin. Teatteritreeneihin on pieni kiire.

- Millasta oli? isä kysyy. Mietin pitkään.

Tanjan lainasi minulle Trevor Steyn kirjoittaman kirjan nimeltä “I am probiotic”. Siinä sanotaan heti alussa:

“You aren’t just you… you’re an ecology of thousands of independent species and you wouldn’t last long without your microbial friends.”

Olen siis itseni lisäksi tuhansien eri itsenäisten probioottien ja bakteerien yhdistelmä. Hetki menee tietoa sulatellessa, mutta mikäpä siinä.

- Mukavaa oli, vastaa Venlaksi kutsuttu ekojärjestelmä isälleen.

Onko sinulla kokemuksia probioottisesta kauneushoidosta?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (2)

Mustikkamanteli

Vautsi, kuulostaapa kivalta! Löytyisoköhän meidänkin nurkilta jotain vastaavaa... 🤔

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Koululiikunta. Siitä me lapset kuulemme paljon juttuja mummeilta, kummeilta, sediltä, tädeiltä ja koko muultakin suku- ja tuttavapiiriltä.

Jutuista valtaosassa koululiikuntaa morkataan. Mikäli kertomuksessa ei kehuskella omalla pärjäämisellä, koululiikunta tuskin esiintyy hyvässä valossa.

Ainakin itsestäni tuntuu, että joka toinen läheinen aikuinen on tullut koulun hiihtokilpailuissa viimeiseksi - eivätkä he käsitykseni mukaan ole mitenkään erityisen huonoja hiihtäjiä.

Nykyään meillä yläkoulun liikunnassa käydään läpi mahdollisimman monta eri liikuntamuotoa. Tällä viikolla meillä oli sulkapalloa, ensi viikolla on aerobicia. Sitä seuraavalla viikolla mennään uimaan. Hiljattain koulun liikuntapäivässä pääsimme laskettelemaan!

Meidän liikunnanopettaja korostaa, että jos yrittää, saa hyvän numeron, mutta kaikessa ei tarvitse olla hyvä. Kilpailuja on harvoin ja jos on, ne ovat leikkimielisiä. Voittajia ei varsinaisesti julisteta. Kaikkien suorituksia kehutaan.

Lukukauden alussa meille annettiin liikuntapäiväkirja. Siihen kirjataan mitä tunnilla on ollut, yksi asia missä onnistui sekä yksi asia, jossa jäi vielä harjoiteltavaa: itsearviointia. Kirjaa ei ole pakko täyttää, mutta se on tapa osoittaa aktiivisuutta opettajalle.

Aikuiset: ihan oikeesti. Olkaa kilttejä. Älkää jaksako jauhaa lapsille siitä, miten koululiikunta oli kamalaa.

Varmasti se jollekin teistä oli. Ehkä monelle. Mutta koululiikunta on tainnut muuttua melko paljon.

Tietenkään kaikki koulukaverini eivät pidä liikunnasta nykyäänkään ja se, millainen aine on, riippuu paljon opettajasta. Uskon kuitenkin, että useampi meistä suhtautuisi aineeseen avoimin mielin, ellei tietäisi sen “synkästä historiasta”.

Tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa. Tietenkin epämiellyttävistä kokemuksista pitää puhua, mutta mieluiten aikuisten kesken.

Eihän  toki liikunta ainoa ennakkoluuloja herättävä kouluaine ole. Seuraava taisteluni voisi olla matikan maineen puhdistaminen...

Millaisia hauskoja muistoja sinulla on koulun liikuntatunneista?

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (1)

Matikanope

Olisi kiva kuulla juttua myös matikasta. Oma kokemukseni on, että moni on yläluokille siirtymisen aluksi vannonut inhoavansa matikkaa, mutta tullut muutamaa kuukautta myöhemmin kertomaan, että matikkahan on ihan kivaa :)

Lukion liikuntatunnit on jääneet positiivisesti mieleen, siellä lajivalikoima laajeni verrattuna maalaispitäjän peruskoulun liikuntatuntien lajivalikoimaan. Toki peruskoulussakin oli kivaa mm.lentopallo ja sähly.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hiihtoloma: viisi ihanaa, pitkää päivää ennen kuin koulut taas alkavat. Viisi päivää, joille vanhemmat ovat saattaneet aikatauluttaa jo vaikka mitä tekemistä. Pulkkamäkeä, hiihtoretkeä, mummolavierailua…

Mutta mitähän sitä seiskaluokkalainen tekisi, jos saisikin vain itse valita? Ehkä...

  1. Nukkuisi pitkään. Ainakin me kaikki iltavirkut. Koulu alkaa kahdeksalta tai yhdeksältä, mikä sekoittaa täysin iltavirkun “luontaisen kellon”. Jos illalla ei saa unta aikaisin, yöunet jäävät yllättävän vähiin. Onneksi asian voi korjata lomalla!‘
    Toisaalta sitä sanotaan, että omaa kelloansa voi muuttaa, ja olen itsekin huomannut saman: aiemmin saatoin vedellä hirsiä kahteentoista asti, mutta nykyään, bussioppilaana herään vapaallakin viimeistään kymmeneltä. (Siis herään. Sängystä ylös nouseminen on täysin eri asia.)
  2. Pelaisi, katsoisi elokuvia ja sarjoja, lukisi kirjojakin. Ulos luvataan reippaasti yli kymmenen asteen pakkaskelejä. Miksi sinne siis nyt pitäisi mennä huhkimaan? Ehtii sitä myöhemminkin. (Okei, itse olen kyllä menossa vähintään hiihtämään.)
    Sen sijaan viikon loma on juuri sopivan mittainen vähän pidemmälle leffa- tai pelimaratonille. Sarjojakin on vaikka mitä, ja mikä olisikaan parempi ajankohta tunnelmoida nostalgiassa katsellen lempijaksojaan uudestaan! Ja kyllä kaiken tuon lisäksi viikossa ehtii kirjan lukea, ellei kirjasarjankin.
  3. Laskettelisi. On yllättävää, miten moni ikäluokastani ajattelee laskettelua ja murtomaahiihtoa aivan eri asioina: hiihdosta valtaosa ei ole kovin viehättyneitä, mutta laskettelu sen sijaan innostaa. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy, mutta suurin osa nauttii rinteissä olosta, ainakin hyvässä seurassa.

Mitä asioita on sinun lomasi toivelistalla?

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat