Kirjoitukset avainsanalla laatuaikaa

Kesäkausi on Suomen Lapissa hiljainen. En ymmärrä miksi.

Kansallispuistojen luonto on kesäaikaan kovin kaunista, eikä tänä kesänä hyttysistäkään ole kiusaa - kuten ei yleensäkään tuulisilla tuntureilla. Ja esimerkiksi heinäkuun puoliväliin Pallakselle on luvassa yli 25-asteen helteitä!

Kävimme hiljattain puolison kanssa nauttimassa muutaman päivän ajan tuntureiden hiljaisuudesta. Kyllä teki hyvää.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen kolmanneksi suurin ja kävijämääriltään suosituin. Vierailimme Pallaksella ensimmäisen kerran toissa kesänä ja siitä asti olen hinkunut takaisin. Tuolloin patikoimme seitsemän kilometrin mittaisen Palkaskeron reitin sekä tutustuimme Pyhäjoen rehevään, lehtomaiseen luontopolkuun.

Tällä kerralla kiipesimme pisimmän ja korkeimman, yhdeksän kilometrin mittaisen Taivaskeron reitin. Taivaskero yltää 809 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Taivaskeron laella on vuoden 1952 olympialaisten muistolaatta, sillä Suomen olympiatuli sytytettiin siellä yöauringon loisteessa. Viestijuoksijat kuljettivat sen Taivaskerolta Helsinkiin, jossa se yhtyi Ateenasta tuotuun tuleen. 

Reitti Taivaskerolle on varsinkin loppuvaiheessa aika täynnä kivenmurikoita, ja polulla on nousua yli 300 metriä. Toissa vuonna jätimme sen välistä, koska meillä oli Napsu-koira mukana, emmekä olleet varmoja karvaisen ystävämme patikointikunnosta.

En tiedä, miksi ihastun vuosi vuodelta enemmän pohjoisen kohteisiin. Olen käynyt Kuusamossa Karhunkierroksella, Kilpisjärvellä, Levillä, Rukalla, Pyhällä ja Pallaksella sekä Oloksella.

Mitä karumpi paikka, sitä kauniimpi. Mitä lähemmäs tunturin huippu tulee, sitä vaikuttavampaa luonto on. Tunturin laella, paljakalla, selviytyvät ainoastaan  sitkeät varpukasvit, ja ihan huipulla eivät moni niistäkään.

Pallaksen lisäksi patikoimme tällä kertaa Särkitunturille, jolta aukeavat alueen kauneimmat maisemat. Patikointipolku huipulle on 3,2 kilometrin mittainen ja aika helppoa kulkea. Matkan varrella on vain pari pientä, jyrkähköä nousua, ja määränpään lähestyessä polku muuttuu hieman kivikkoisemmaksi. 

Noin puolimatkassa matkan varrella on lammen rannalla soma Särkivaaran kota. Siellä on tulisija pöytineen ja penkkeineen ja pihapiirissä myös siisti ulkohuusi.

Särkitunturi on Muonion seudun suosituin päiväretkikohde, eikä suotta. Tunturin laelta on kaunis järvi, ja sieltä avautuu huikea maisema lähituntureille.

Viimeisenä retkipäivänä kapusimme vielä Olos-tunturin laelle. Se ei ole luonnonsuojelualuetta, joten tunturin laella erikoisinta oli rivi tuulimyllyjä.

Oli hieman kummallista hortoilla hylätyn hiihtokeskuksen maisemissa. Hiihtohissikaapelit, leveät latupohjat ja ladunrakennusvälineet saivat kiitollisiksi siitä, että osa Lapin tuntureista on säilytetty luonnontilassa kansallispuistoina.

Mikä on sinun lempikohteesi Lapissa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Olympiatulen sytyttämisestä https://fi.wikipedia.org/wiki/Kesäolympialaiset_1952#Olympiatuli

"Torniossa Kreikasta lähteneeseen olympiasoihtuun yhdistettiin Pallastunturilla 6. heinäkuuta 1952 sytytetty ”keskiyön auringon tuli”. Todellisuudessa Pallastunturin tuli sytytettiin nestekaasun avulla, sillä heinäkuinen yö oli tuolloin pilvinen, eikä aurinkoa ollut mahdollisuutta käyttää sytyttäjänä."

Eräänlainen moka, olisihan pitänyt ottaa varapäiviä, että Lapin olympiatuli olisi saatu sytytettyä keskiyön auringosta eikä nestekaasusta. Miksiköhän vasta heinäkuussa herättiin asiaan? Olisihan ollut hienoa, kun Lapin tuli olisi sytytetty juhannuksena yöttömän yön auringosta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänä vuonna en pitänyt ollenkaan varsinaista talvilomaa. Sen sijaan vietimme perheen kanssa kivan, vuorokauden mittaisen miniloman Sveitsissä. Enkä nyt tarkoita eurooppalaista alppimaata, vaan Hyvinkään Sveitsiä. 

Lomattomuus ei jäänyt ollenkaan harmittamaan, sillä minilomaamme mahtui niin paljon. Päällimmäiseksi jäi mieleen Hotel Sveitsin yllättävän monipuolinen ja maukas kasvisruoka.

Osasin odottaa minilomalta paljon tekemistä, onhan Hotel Sveitsin yhteydessä lapsiperheille vaikka mitä. Heti, kun ilmoitimme lapsille hotelliyöstä, alkoi kiivas suunnittelu: Superpark vai pakopelihuone, BioRex vai hiihtokeskus, mahtuisiko lomaan myös FitPark ja kauneushoitola...

En kuitenkaan ollenkaan osannut odottaa, että hotellin ravintolassa olisi tarjolla monipuolinen vegaanimenu ja aamupalalla runsas vegaaniaamiainen.

Saavuimme Sveitsiin iltasella ja majoitumme kahteen kahden hengen huoneeseen, joiden välillä oli kätevästi väliovi. Laukut purettuamme lähdimme saman tien illalliselle ALKU-ravintolaan.

Hotel Sveitsi on rakennettu alun perin 1970-luvulla mutta uudistettu täysin viime vuonna. Menneisyydestä muistoina ovat vain ALKU- ja SALI-ravintoloiden näyttävät kattokoristeet.

Tilasin vegaanimenun, kun sellainen oli tarjolla. Menun alkupalana ollut kuohkea savusellerikeitto oli sen verran hyvää, että lusikoin sen saman tien suuhuni ennen kuin edes tajusin ottaa kuvan annoksesta.

Hotel Sveitsin ravintoloissa panostetaan lähiruokaan ja kotimaisiin raaka-aineisiin, ja tämä myös maistuu annoksissa. ALKU-ravintolan ruokalista elää satokausien mukaan. Listan punaisena lankana ovat suomalainen metsä ja pelto.

Vegaanimenun pääruoka sisälsi alkuvehnää, punajuuripyreetä ja kauraa. Jälkiruokana oli porkkanakakkua, jota oli ryyditetty tyrnillä sekä sokeripaahdetulla mantelilla.

Annosten makumaailma oli lempeä ja yllättävän ravitseva. Usein fine dining -tyyppisten ravintoloiden vegaaniannokset ovat mielestäni niin pieniä ja vähäkalorisia, että niistä jää nälkä, mutta niin ei käynyt tällä kertaa.

Myös sekasyöjien annokset olivat oivallisia. Kohokohta taisi olla kuopuksen jälkiruoka, marjoilla koristettu suklaakakku jäätelön kera.

Minilomamme isoin yllätys koitti kuitenkin aamupalapöydässä.

Vegaani on monessa hotellissa vaikea asiakas, joten minäkin olen tottunut keräilemään noutopöydästä vähän sitä sun tätä. Yleensä jään hotelliaamiaisen jälkeen nälkäiseksi. Eräässä ravintolassa ulkomailla viime kesänä söin pelkkää mysliä mehun kanssa sekä muutaman salaatinlehden.

Hotel Sveitsin aamupala ei jättänyt toivomisen varaa! Jo buffettista vegaanille löytyi runsaasti syötävää: leipiä, myslejä, vihanneksia ja hedelmiä, kasvismaitoa, hedelmämehuja sekä puuroa ja marjoja.

Erikseen pyytämällä keittiöstä tuotiin lisäksin pöytään vegaaniaamupala, jonka sisältö oli yltäkylläinen: avokadojen, vegaanijuuston, ja -leikkeleen sekä -makkaroiden lisäksi siihen sisältyi erilaisia muroja ja myslejä, joissa ei ole eläinkunnan tuotteita, muffinssi, vihreitä kuulia ynnä tuoreita mustikoita ja mansikoita.

Aamiainen sisältyi hotellihuoneen hintaan. Meidän Superior-huoneemme maksoivat 129€/huone. 

Lounasta nautimme TILA-ravintolassa, jossa oli kattava valikoima pizzoja, hampurilaisia ja muuta seurusteluruokaa. Myös sieltä olisi voinut tilata saman vegaanimenun kuin ALKU-ravintolasta.

TILA-ravintolan a la carte -listalla oli myös kolmen kasviksen kasvishampurilainen, josta sai vegaaniversion. Maukkaassa hampurilaisessa oli mm. avokadoa, grillattua paprikaa ja kesäkurpitsaa. Se tarjoiltiin maalaisranskanperunoiden ja vegaanisen majoneesin kera.

Syömisen lisäksi Hotel Sveitsin yhteydessä on hurjasti tekemistä! Meidän perhe ehti lomailla vain yhden vuorokauden, joten osa aktiviteeteista jää ensi kertaan.

Aamupalan jälkeen ehdimme kuitenkin käydä reippailemassa SuperPark Sveitsissä, jossa oli kahdessa kerroksessa trampoliineja, pallopelejä, liukumäkiä ja pelejä. Siellä perheen äitikin pääsi hassuttelemaan, kun trampoliinille ei yhdessä vaiheessa ollutkaan pitkää jonoa.

Reippailun lisäksi kävimme polskimassa Sveitsin uimalassa, jonne hotellivieraat pääsevät ilmaiseksi. Siellä oli pari isoa allasta, lastenallas, terapia- ja porealtaita ja kiva vesiliukumäki. 

Minilomamme kruunasi vielä Ferdinand-elokuva, jonka kävimme katsomassa hotellin yhteydessä olevassa BioRex-leffateatterissa. Kun huomaa vetistelevänsä katsoessaan piirrettyjä voi sanoa, että lomalla on päässyt rentoutuneeseen mielentilaan.

Missä hotellissa olet itse nauttinut parhaat kasvispöperöt? Olisi mukavaa, jos jättäisit kommenttikenttään vinkkisi!

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Mukava lukea mielenkiintoisista ja suht sopuhintaisista lomakohteista Suomessa, etenkin kun en ulkomailla asuessa törmää suomalaiseen mainontaan ja käviessä on kiva tehdä jotain muutakin kun roikkua sukulaisilla :D Pitää pistää korvan taakse :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hiihtoloma: viisi ihanaa, pitkää päivää ennen kuin koulut taas alkavat. Viisi päivää, joille vanhemmat ovat saattaneet aikatauluttaa jo vaikka mitä tekemistä. Pulkkamäkeä, hiihtoretkeä, mummolavierailua…

Mutta mitähän sitä seiskaluokkalainen tekisi, jos saisikin vain itse valita? Ehkä...

  1. Nukkuisi pitkään. Ainakin me kaikki iltavirkut. Koulu alkaa kahdeksalta tai yhdeksältä, mikä sekoittaa täysin iltavirkun “luontaisen kellon”. Jos illalla ei saa unta aikaisin, yöunet jäävät yllättävän vähiin. Onneksi asian voi korjata lomalla!‘
    Toisaalta sitä sanotaan, että omaa kelloansa voi muuttaa, ja olen itsekin huomannut saman: aiemmin saatoin vedellä hirsiä kahteentoista asti, mutta nykyään, bussioppilaana herään vapaallakin viimeistään kymmeneltä. (Siis herään. Sängystä ylös nouseminen on täysin eri asia.)
  2. Pelaisi, katsoisi elokuvia ja sarjoja, lukisi kirjojakin. Ulos luvataan reippaasti yli kymmenen asteen pakkaskelejä. Miksi sinne siis nyt pitäisi mennä huhkimaan? Ehtii sitä myöhemminkin. (Okei, itse olen kyllä menossa vähintään hiihtämään.)
    Sen sijaan viikon loma on juuri sopivan mittainen vähän pidemmälle leffa- tai pelimaratonille. Sarjojakin on vaikka mitä, ja mikä olisikaan parempi ajankohta tunnelmoida nostalgiassa katsellen lempijaksojaan uudestaan! Ja kyllä kaiken tuon lisäksi viikossa ehtii kirjan lukea, ellei kirjasarjankin.
  3. Laskettelisi. On yllättävää, miten moni ikäluokastani ajattelee laskettelua ja murtomaahiihtoa aivan eri asioina: hiihdosta valtaosa ei ole kovin viehättyneitä, mutta laskettelu sen sijaan innostaa. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy, mutta suurin osa nauttii rinteissä olosta, ainakin hyvässä seurassa.

Mitä asioita on sinun lomasi toivelistalla?

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vietimme hiljattain aivan ihanan miniviikonloppuloman perheen kanssa Savonlinnassa, joka oli minulle aika uusi paikka. Olin käynyt kaupungissa vain kerran aikaisemmin oopperajuhlien aikaan, ja siitäkin oli jo melkein 20 vuotta.

Minulla oli vain hämäriä muistikuvia Savon pääkaupungista, mutta ihastuin kertaheitolla veden ympäröimän, vehreän pikkukaupungin tunnelmallisiin mukulakivikatuihin, puutaloihin ja letkeään menoon.

Saavuimme perille Spahotel Casinoon* myöhään perjantai-iltana. Yövyimme hotellissa veloituksetta blogiyhteistyönä. Hotelli sijaitsee aivan kaupungin ytimessä, kävelymatkan päässä keskustan nähtävyyksistä mutta viehättävästi luonnonrauhassa kasinosaarella. 

Saimme perhehuoneen, johon oli käteväsi yhdistetty kaksi hotellihuonetta väliovella. Lapset siis saivat oman huoneensa ja me aikuiset yksityisyyttä.

Kurkkasin aamulla terassin ikkunasta ulos, ja minua odotti mukava yllätys: huoneestamme pääsi suoraan uimalaiturille! Niinpä aloitin aamuni pulahtamalla kylmään kylpyyn.

Viileä järvivesi ei sen sijaan lapsille kelvannut, joten onneksi hotellin kylpylään ehti vielä aamupalan jälkeen. Sattumalta saimme polskia kylpylässä täysin yksityisesti omassa rauhassamme.

Spahotel Casinon ravintola on erikoistunut lähialueen tuotteisiin ja erityisesti kalaruokiin, onhan se Saimaan rannalla. Onneksi aamupalabuffetista ja a la carte -listalta löytyi sopivasti syötävää myös vegaanille.

Tutustuimme lauantaina lähiympäristöön oikein urakalla: chillailimme Savonlinnan torilla, nautimme kaupungin maisemista M/S Elviira-laivan kannelta käsin risteilyllä ja kuljeskelimme Riihisaaressa, jossa pääsimme ihailemaan ainutlaatuisia höyrylaivoja, kuunari Salamaa (peräisin vuodelta 1874) sekä tervahöyry Mikkoa (v. 1914). 

Lauantaina ehdimme myös piipahtaa hemmoteltavina Spahotel Casinon tiloissa toimivassa Fysiosatamassa hotellin toisessa kerroksessa. Fysiosatamassa tarjotaan fysioterapiaa, OMT -fysioterapiaa, faskiamanipulaatiota ja hierontaa sekä erilaisia kuntoutuspalveluita.

Minä pääsin elämäni ensimmäisen kerran jalkaterapiaan, joka oli sekä rentouttavaa että mielenkiintoista! En aikaisemmin tiennyt ollenkaan, että jalkaterapeutti on paljon muutakin kuin jalkahoitaja: se on nimikesuojattu terveydenhuollon ammatti. 

Jalkaterapiassa Merja Kukkamäki hoiti jalkani kuntoon, hieroi, rasvasi ja analysoi, mistä johtuvat toispuoleiset hiertymät jalkapohjissani. Kävi ilmi, että astuessani paino ei jakaudu jaloille tasaisesti, minkä vuoksi toiselle puolelle jalkapohjaani tulee herkästi kovettumia.

Venla puolestaan nautiskeli minun hoitoni aikana elämänsä ensimmäisestä kuumakivihieronnasta Pirjo Gröhnin taitavissa käsissä. Kuumakivihieronnassa hierotaan lämpimillä, luonnon hiomilla basalttikivillä, jotka muotonsa ansiosta tuntuvat iholla yhtä pehmeiltä kuin käden iho. Tyttö tykkäsi elämyksestä, joka oli hänen mielestään rentouttavampaa kuin tavallinen hieronta.

Lauantai-illan kohokohta oli St Petersburg Ballet Theatren Joutsenlampi-balettiesitys Olavinlinnan historiallisissa puitteissa. Lapsetkin jaksoivat uskomattoman hienosti seurata esityksen loppuun - jopa 10-vuotias Lauri-poika!

Balettiesitys innosti tutustumaan Olavinlinnaan perusteellisemmin seuraavana päivänä opastetulla kierroksella. 1400-luvulta peräisin oleva linna oli hieno kokemus erityisesti Lauri-pojalle.

Mahtava kivilinna vartioi kaupunkia Haukiveden ja Pihjalaveden yhdistävässä Kyrönsalmessa. Linnan tehtävänä oli aikoinaan torjua idästä tulevat venäläisten hyökkäykset.

Emme ennen tienneet, että Olavinlinna on maailman pohjoisin keskiaikainen linna. Linnan historia onkin kiehtova sekoitus keskiajan miekkojen kalsketta, tykin jylinää ja arkisia askareita jykevien muurien suojissa. 

Linnakierroksen jälkeen samoilimme vielä hotellin lähellä, kasinosaaren takana sijaitsevassa takasaaressa, jota kiersi soma luontopolku. Lapset löysivät polun varrelta naposteltavaksi metsämarjojakin. 

Viimeisen, hotellin maittavan kala-aterian jälkeen oli hyvä lähteä kotimatkalle, maha täynnä herkkuja ja mieli monta kokemusta rikkaampana.

Oletko sinä käynyt Savonlinnassa muulloin kuin oopeerajuhlien aikaan?

*Nautimme hotellin, ravintolan ja Fysiosataman palveluista veloituksetta blogiyhteistyönä.

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat