Kirjoitukset avainsanalla laatuaikaa

Kesäkausi on Suomen Lapissa hiljainen. En ymmärrä miksi.

Kansallispuistojen luonto on kesäaikaan kovin kaunista, eikä tänä kesänä hyttysistäkään ole kiusaa - kuten ei yleensäkään tuulisilla tuntureilla. Ja esimerkiksi heinäkuun puoliväliin Pallakselle on luvassa yli 25-asteen helteitä!

Kävimme hiljattain puolison kanssa nauttimassa muutaman päivän ajan tuntureiden hiljaisuudesta. Kyllä teki hyvää.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen kolmanneksi suurin ja kävijämääriltään suosituin. Vierailimme Pallaksella ensimmäisen kerran toissa kesänä ja siitä asti olen hinkunut takaisin. Tuolloin patikoimme seitsemän kilometrin mittaisen Palkaskeron reitin sekä tutustuimme Pyhäjoen rehevään, lehtomaiseen luontopolkuun.

Tällä kerralla kiipesimme pisimmän ja korkeimman, yhdeksän kilometrin mittaisen Taivaskeron reitin. Taivaskero yltää 809 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Taivaskeron laella on vuoden 1952 olympialaisten muistolaatta, sillä Suomen olympiatuli sytytettiin siellä yöauringon loisteessa. Viestijuoksijat kuljettivat sen Taivaskerolta Helsinkiin, jossa se yhtyi Ateenasta tuotuun tuleen. 

Reitti Taivaskerolle on varsinkin loppuvaiheessa aika täynnä kivenmurikoita, ja polulla on nousua yli 300 metriä. Toissa vuonna jätimme sen välistä, koska meillä oli Napsu-koira mukana, emmekä olleet varmoja karvaisen ystävämme patikointikunnosta.

En tiedä, miksi ihastun vuosi vuodelta enemmän pohjoisen kohteisiin. Olen käynyt Kuusamossa Karhunkierroksella, Kilpisjärvellä, Levillä, Rukalla, Pyhällä ja Pallaksella sekä Oloksella.

Mitä karumpi paikka, sitä kauniimpi. Mitä lähemmäs tunturin huippu tulee, sitä vaikuttavampaa luonto on. Tunturin laella, paljakalla, selviytyvät ainoastaan  sitkeät varpukasvit, ja ihan huipulla eivät moni niistäkään.

Pallaksen lisäksi patikoimme tällä kertaa Särkitunturille, jolta aukeavat alueen kauneimmat maisemat. Patikointipolku huipulle on 3,2 kilometrin mittainen ja aika helppoa kulkea. Matkan varrella on vain pari pientä, jyrkähköä nousua, ja määränpään lähestyessä polku muuttuu hieman kivikkoisemmaksi. 

Noin puolimatkassa matkan varrella on lammen rannalla soma Särkivaaran kota. Siellä on tulisija pöytineen ja penkkeineen ja pihapiirissä myös siisti ulkohuusi.

Särkitunturi on Muonion seudun suosituin päiväretkikohde, eikä suotta. Tunturin laelta on kaunis järvi, ja sieltä avautuu huikea maisema lähituntureille.

Viimeisenä retkipäivänä kapusimme vielä Olos-tunturin laelle. Se ei ole luonnonsuojelualuetta, joten tunturin laella erikoisinta oli rivi tuulimyllyjä.

Oli hieman kummallista hortoilla hylätyn hiihtokeskuksen maisemissa. Hiihtohissikaapelit, leveät latupohjat ja ladunrakennusvälineet saivat kiitollisiksi siitä, että osa Lapin tuntureista on säilytetty luonnontilassa kansallispuistoina.

Mikä on sinun lempikohteesi Lapissa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Olympiatulen sytyttämisestä https://fi.wikipedia.org/wiki/Kesäolympialaiset_1952#Olympiatuli

"Torniossa Kreikasta lähteneeseen olympiasoihtuun yhdistettiin Pallastunturilla 6. heinäkuuta 1952 sytytetty ”keskiyön auringon tuli”. Todellisuudessa Pallastunturin tuli sytytettiin nestekaasun avulla, sillä heinäkuinen yö oli tuolloin pilvinen, eikä aurinkoa ollut mahdollisuutta käyttää sytyttäjänä."

Eräänlainen moka, olisihan pitänyt ottaa varapäiviä, että Lapin olympiatuli olisi saatu sytytettyä keskiyön auringosta eikä nestekaasusta. Miksiköhän vasta heinäkuussa herättiin asiaan? Olisihan ollut hienoa, kun Lapin tuli olisi sytytetty juhannuksena yöttömän yön auringosta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänä vuonna en pitänyt ollenkaan varsinaista talvilomaa. Sen sijaan vietimme perheen kanssa kivan, vuorokauden mittaisen miniloman Sveitsissä. Enkä nyt tarkoita eurooppalaista alppimaata, vaan Hyvinkään Sveitsiä. 

Lomattomuus ei jäänyt ollenkaan harmittamaan, sillä minilomaamme mahtui niin paljon. Päällimmäiseksi jäi mieleen Hotel Sveitsin yllättävän monipuolinen ja maukas kasvisruoka.

Osasin odottaa minilomalta paljon tekemistä, onhan Hotel Sveitsin yhteydessä lapsiperheille vaikka mitä. Heti, kun ilmoitimme lapsille hotelliyöstä, alkoi kiivas suunnittelu: Superpark vai pakopelihuone, BioRex vai hiihtokeskus, mahtuisiko lomaan myös FitPark ja kauneushoitola...

En kuitenkaan ollenkaan osannut odottaa, että hotellin ravintolassa olisi tarjolla monipuolinen vegaanimenu ja aamupalalla runsas vegaaniaamiainen.

Saavuimme Sveitsiin iltasella ja majoitumme kahteen kahden hengen huoneeseen, joiden välillä oli kätevästi väliovi. Laukut purettuamme lähdimme saman tien illalliselle ALKU-ravintolaan.

Hotel Sveitsi on rakennettu alun perin 1970-luvulla mutta uudistettu täysin viime vuonna. Menneisyydestä muistoina ovat vain ALKU- ja SALI-ravintoloiden näyttävät kattokoristeet.

Tilasin vegaanimenun, kun sellainen oli tarjolla. Menun alkupalana ollut kuohkea savusellerikeitto oli sen verran hyvää, että lusikoin sen saman tien suuhuni ennen kuin edes tajusin ottaa kuvan annoksesta.

Hotel Sveitsin ravintoloissa panostetaan lähiruokaan ja kotimaisiin raaka-aineisiin, ja tämä myös maistuu annoksissa. ALKU-ravintolan ruokalista elää satokausien mukaan. Listan punaisena lankana ovat suomalainen metsä ja pelto.

Vegaanimenun pääruoka sisälsi alkuvehnää, punajuuripyreetä ja kauraa. Jälkiruokana oli porkkanakakkua, jota oli ryyditetty tyrnillä sekä sokeripaahdetulla mantelilla.

Annosten makumaailma oli lempeä ja yllättävän ravitseva. Usein fine dining -tyyppisten ravintoloiden vegaaniannokset ovat mielestäni niin pieniä ja vähäkalorisia, että niistä jää nälkä, mutta niin ei käynyt tällä kertaa.

Myös sekasyöjien annokset olivat oivallisia. Kohokohta taisi olla kuopuksen jälkiruoka, marjoilla koristettu suklaakakku jäätelön kera.

Minilomamme isoin yllätys koitti kuitenkin aamupalapöydässä.

Vegaani on monessa hotellissa vaikea asiakas, joten minäkin olen tottunut keräilemään noutopöydästä vähän sitä sun tätä. Yleensä jään hotelliaamiaisen jälkeen nälkäiseksi. Eräässä ravintolassa ulkomailla viime kesänä söin pelkkää mysliä mehun kanssa sekä muutaman salaatinlehden.

Hotel Sveitsin aamupala ei jättänyt toivomisen varaa! Jo buffettista vegaanille löytyi runsaasti syötävää: leipiä, myslejä, vihanneksia ja hedelmiä, kasvismaitoa, hedelmämehuja sekä puuroa ja marjoja.

Erikseen pyytämällä keittiöstä tuotiin lisäksin pöytään vegaaniaamupala, jonka sisältö oli yltäkylläinen: avokadojen, vegaanijuuston, ja -leikkeleen sekä -makkaroiden lisäksi siihen sisältyi erilaisia muroja ja myslejä, joissa ei ole eläinkunnan tuotteita, muffinssi, vihreitä kuulia ynnä tuoreita mustikoita ja mansikoita.

Aamiainen sisältyi hotellihuoneen hintaan. Meidän Superior-huoneemme maksoivat 129€/huone. 

Lounasta nautimme TILA-ravintolassa, jossa oli kattava valikoima pizzoja, hampurilaisia ja muuta seurusteluruokaa. Myös sieltä olisi voinut tilata saman vegaanimenun kuin ALKU-ravintolasta.

TILA-ravintolan a la carte -listalla oli myös kolmen kasviksen kasvishampurilainen, josta sai vegaaniversion. Maukkaassa hampurilaisessa oli mm. avokadoa, grillattua paprikaa ja kesäkurpitsaa. Se tarjoiltiin maalaisranskanperunoiden ja vegaanisen majoneesin kera.

Syömisen lisäksi Hotel Sveitsin yhteydessä on hurjasti tekemistä! Meidän perhe ehti lomailla vain yhden vuorokauden, joten osa aktiviteeteista jää ensi kertaan.

Aamupalan jälkeen ehdimme kuitenkin käydä reippailemassa SuperPark Sveitsissä, jossa oli kahdessa kerroksessa trampoliineja, pallopelejä, liukumäkiä ja pelejä. Siellä perheen äitikin pääsi hassuttelemaan, kun trampoliinille ei yhdessä vaiheessa ollutkaan pitkää jonoa.

Reippailun lisäksi kävimme polskimassa Sveitsin uimalassa, jonne hotellivieraat pääsevät ilmaiseksi. Siellä oli pari isoa allasta, lastenallas, terapia- ja porealtaita ja kiva vesiliukumäki. 

Minilomamme kruunasi vielä Ferdinand-elokuva, jonka kävimme katsomassa hotellin yhteydessä olevassa BioRex-leffateatterissa. Kun huomaa vetistelevänsä katsoessaan piirrettyjä voi sanoa, että lomalla on päässyt rentoutuneeseen mielentilaan.

Missä hotellissa olet itse nauttinut parhaat kasvispöperöt? Olisi mukavaa, jos jättäisit kommenttikenttään vinkkisi!

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Mukava lukea mielenkiintoisista ja suht sopuhintaisista lomakohteista Suomessa, etenkin kun en ulkomailla asuessa törmää suomalaiseen mainontaan ja käviessä on kiva tehdä jotain muutakin kun roikkua sukulaisilla :D Pitää pistää korvan taakse :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hiihtoloma: viisi ihanaa, pitkää päivää ennen kuin koulut taas alkavat. Viisi päivää, joille vanhemmat ovat saattaneet aikatauluttaa jo vaikka mitä tekemistä. Pulkkamäkeä, hiihtoretkeä, mummolavierailua…

Mutta mitähän sitä seiskaluokkalainen tekisi, jos saisikin vain itse valita? Ehkä...

  1. Nukkuisi pitkään. Ainakin me kaikki iltavirkut. Koulu alkaa kahdeksalta tai yhdeksältä, mikä sekoittaa täysin iltavirkun “luontaisen kellon”. Jos illalla ei saa unta aikaisin, yöunet jäävät yllättävän vähiin. Onneksi asian voi korjata lomalla!‘
    Toisaalta sitä sanotaan, että omaa kelloansa voi muuttaa, ja olen itsekin huomannut saman: aiemmin saatoin vedellä hirsiä kahteentoista asti, mutta nykyään, bussioppilaana herään vapaallakin viimeistään kymmeneltä. (Siis herään. Sängystä ylös nouseminen on täysin eri asia.)
  2. Pelaisi, katsoisi elokuvia ja sarjoja, lukisi kirjojakin. Ulos luvataan reippaasti yli kymmenen asteen pakkaskelejä. Miksi sinne siis nyt pitäisi mennä huhkimaan? Ehtii sitä myöhemminkin. (Okei, itse olen kyllä menossa vähintään hiihtämään.)
    Sen sijaan viikon loma on juuri sopivan mittainen vähän pidemmälle leffa- tai pelimaratonille. Sarjojakin on vaikka mitä, ja mikä olisikaan parempi ajankohta tunnelmoida nostalgiassa katsellen lempijaksojaan uudestaan! Ja kyllä kaiken tuon lisäksi viikossa ehtii kirjan lukea, ellei kirjasarjankin.
  3. Laskettelisi. On yllättävää, miten moni ikäluokastani ajattelee laskettelua ja murtomaahiihtoa aivan eri asioina: hiihdosta valtaosa ei ole kovin viehättyneitä, mutta laskettelu sen sijaan innostaa. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy, mutta suurin osa nauttii rinteissä olosta, ainakin hyvässä seurassa.

Mitä asioita on sinun lomasi toivelistalla?

Terveisin, Venla

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Taas se tuli todistettua: eivät seikkailupuistot ja kylpylät ole ainoa tapa saada onnellinen hymy lapsensa huulille. Vietimme kuopukseni Laurin kanssa viime viikonloppuna mukavan kahdenkeskisen päivän, jonka budjetti oli reilut kuusi euroa.

Asumme haja-asutusalueella, joten koko perheen voimin liikumme yleensä autolla joka paikkaan. Kotimme lähistöltä kun ei koulubussien lisäksi ole juurikaan tarjolla julkista liikennettä.

Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – 10-vuotias kuopukseni on innokas junabongari. Hän katselee YouTubesta tavallisten ihmisten kuvaamia junavideoita ja on hankkinut runsaasti rautatieaiheista nippelitietoa. 

Meillä viikonloput hujahtavat yleensä ohi esikoisen harrastusten merkeissä. Turhan usein kuopus saa viettää ison osan ajastaan videopelien kimpussa, kun toinen vanhempi on kuskausvuorossa ja toinen urakoi rästiin jääneitä kotitöitä.

Eräänä iltana, kun palasin töistä Helsingin päärautatieaseman läpi, aloin katsella ympärilleni uusin silmin. Tajusin, että sehän on varsinainen junafanin Mekka ja tulin ajatelleeksi, että Lauri ei ollut koskaan käynyt siellä ilman kiirettä.

Päätin unohtaa pyykkivuoret ja muut tulevan vapaapäivän varalle suunnitellut rästihommat ja ehdotin pojalle, että lähtisimme isosiskon treenien ajaksi junailemaan. Siis ajelemaan paikallisjunilla, ihan vain huvin vuoksi!

Voi sitä pojan silmien loistetta! Edeltävänä iltana hän valitteli mahakipua, koska jännitti tulevaa retkeämme. Oli mukavaa lohduttaa poikaa kertomalla, että junia kulkee joka päivä, eikä hän menetä mitään, vaikka reissu siirtyisi jollekin toiselle päivälle.

Niinpä me sitten lähdimme matkaan sunnuntaina iltapäivällä. Starttasimme Espoosta, josta tulimme E-junalla Helsinkiin. 

Helsingistä poika halusi lähteä Keravalle, koska siellä on hieno, vanha, puinen asemarakennus. Köröttelimme sinne N-junalla ja näpsimme muutaman kuvan asemalla. Ja sitten meitä potkaisikin onni, kun ykkösraiteelle tuli uudenmallinen R-juna, joka vei meidät nopeasti takaisin Helsinkiin.

Helsingin päässä otimme rauhallisesti. Sanoin pojalle, että voisimme hengailla siellä juuri niin kauan kuin hän haluaisi.

Niinpä ehdimme kiireettä ihailla hienon IC-junan tuloa Pieksämäeltä, toisen IC-junan lähtöä Tampereelle, kävimme välillä kahvilassa nauttimassa lämpimät kupposet sekä kakunpalaset ja palasimme vielä vastaanottamaan Pietarista saapuvan Allegro-junan.

Koko lysti oli kovin edullista:

  • Minulla on työmatkojen vuoksi kausilippu, jolla reissasin koko retken. (Aikuisen lippu matkakortilla Lähiseutu3-alueella maksaisi 6,32€.)
  • 7–16-vuotiaan lapsen Lähiseutu3-lippu maksaa 3,16€. Ostin pojalle kaksi lippua, sillä tällaisella lipulla vaihtoaika on 100 minuuttia, ja reissumme akselilla Espoo–Helsinki–Kerava–Helsinki–Espoo kesti yhteensä reilut kolme tuntia.
  • Kaakao, tee ja leivos sekä kakkupala aseman kahvilassa maksoivat 15€. (Tämän sijaan reissulle olisi toki voinut ottaa omat eväät.)
  • Koko junaretki irtoaisi siis periaatteessa hintaan 6,40€.

Raha tai sen säästyminen ei toki tällä retkellä ollut tärkeintä. Meillä oli kivaa, koska vietimme kiireetöntä aikaa yhdessä: poika sai päättää, minne menisimme, ja minä sain katsella tuttuja paikkoja uudesta vinkkelistä lapsen silmin:

  • En tajunnutkaan, kuinka jännä paikka Helsingin rautatieasema oikeastaan on.
  • En ollenkaan ymmärtänyt, että Keravan puinen asemarakennus on kovin kaunis.
  • Enkä todellakaan tiennyt kaikkia kiinnostavia yksityiskohtia A-, N- ja R-junien reiteistä tai eri-ikäisten lähijunavaunujen sekä vetureiden eroista tai yhtäläisyyksistä. 

Oletko sinä viettänyt lapsesi kanssa laatuaikaa itsellesi tutuissa ympyröissä?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (5)

Ellis
1/5 | 

Mahtavaa! Terveiset sinne toiselle junafanille! Paras junabongaukseni oli Venice-Simplon orient Express. Suomen rautatie museo Hyvinkäällä on myös kiva reissukohde myös lapsiperheelle!

Vierailija
2/5 | 

Nämä "Tee melkein ilmaiseksi" jutut on kurjia. Tässäkin tapauksessa todelliset kulut olivat paljon enemmän kuin 6,40e. Samoin kuin taannoin oli juttu toimittajasta, joka eli viikon 50 eurolla. Hän söi työpaikan tarjoaman ruuan ja pummasi kavereilta. Tässä tapauksessa taas kirjoittajalla oli kausilippu ja "olisi voinut ottaa eväät". Haluaisin kuulla todellisia tarinoita, kuinka todellisista tilanteista selviää edullisesti, ei tarinoita siitä kuinka syötiin pakastin tyhjäksi eikä kulunut penniäkään.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat