Taas se tuli todistettua: eivät seikkailupuistot ja kylpylät ole ainoa tapa saada onnellinen hymy lapsensa huulille. Vietimme kuopukseni Laurin kanssa viime viikonloppuna mukavan kahdenkeskisen päivän, jonka budjetti oli reilut kuusi euroa.

Asumme haja-asutusalueella, joten koko perheen voimin liikumme yleensä autolla joka paikkaan. Kotimme lähistöltä kun ei koulubussien lisäksi ole juurikaan tarjolla julkista liikennettä.

Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – 10-vuotias kuopukseni on innokas junabongari. Hän katselee YouTubesta tavallisten ihmisten kuvaamia junavideoita ja on hankkinut runsaasti rautatieaiheista nippelitietoa. 

Meillä viikonloput hujahtavat yleensä ohi esikoisen harrastusten merkeissä. Turhan usein kuopus saa viettää ison osan ajastaan videopelien kimpussa, kun toinen vanhempi on kuskausvuorossa ja toinen urakoi rästiin jääneitä kotitöitä.

Eräänä iltana, kun palasin töistä Helsingin päärautatieaseman läpi, aloin katsella ympärilleni uusin silmin. Tajusin, että sehän on varsinainen junafanin Mekka ja tulin ajatelleeksi, että Lauri ei ollut koskaan käynyt siellä ilman kiirettä.

Päätin unohtaa pyykkivuoret ja muut tulevan vapaapäivän varalle suunnitellut rästihommat ja ehdotin pojalle, että lähtisimme isosiskon treenien ajaksi junailemaan. Siis ajelemaan paikallisjunilla, ihan vain huvin vuoksi!

Voi sitä pojan silmien loistetta! Edeltävänä iltana hän valitteli mahakipua, koska jännitti tulevaa retkeämme. Oli mukavaa lohduttaa poikaa kertomalla, että junia kulkee joka päivä, eikä hän menetä mitään, vaikka reissu siirtyisi jollekin toiselle päivälle.

Niinpä me sitten lähdimme matkaan sunnuntaina iltapäivällä. Starttasimme Espoosta, josta tulimme E-junalla Helsinkiin. 

Helsingistä poika halusi lähteä Keravalle, koska siellä on hieno, vanha, puinen asemarakennus. Köröttelimme sinne N-junalla ja näpsimme muutaman kuvan asemalla. Ja sitten meitä potkaisikin onni, kun ykkösraiteelle tuli uudenmallinen R-juna, joka vei meidät nopeasti takaisin Helsinkiin.

Helsingin päässä otimme rauhallisesti. Sanoin pojalle, että voisimme hengailla siellä juuri niin kauan kuin hän haluaisi.

Niinpä ehdimme kiireettä ihailla hienon IC-junan tuloa Pieksämäeltä, toisen IC-junan lähtöä Tampereelle, kävimme välillä kahvilassa nauttimassa lämpimät kupposet sekä kakunpalaset ja palasimme vielä vastaanottamaan Pietarista saapuvan Allegro-junan.

Koko lysti oli kovin edullista:

  • Minulla on työmatkojen vuoksi kausilippu, jolla reissasin koko retken. (Aikuisen lippu matkakortilla Lähiseutu3-alueella maksaisi 6,32€.)
  • 7–16-vuotiaan lapsen Lähiseutu3-lippu maksaa 3,16€. Ostin pojalle kaksi lippua, sillä tällaisella lipulla vaihtoaika on 100 minuuttia, ja reissumme akselilla Espoo–Helsinki–Kerava–Helsinki–Espoo kesti yhteensä reilut kolme tuntia.
  • Kaakao, tee ja leivos sekä kakkupala aseman kahvilassa maksoivat 15€. (Tämän sijaan reissulle olisi toki voinut ottaa omat eväät.)
  • Koko junaretki irtoaisi siis periaatteessa hintaan 6,40€.

Raha tai sen säästyminen ei toki tällä retkellä ollut tärkeintä. Meillä oli kivaa, koska vietimme kiireetöntä aikaa yhdessä: poika sai päättää, minne menisimme, ja minä sain katsella tuttuja paikkoja uudesta vinkkelistä lapsen silmin:

  • En tajunnutkaan, kuinka jännä paikka Helsingin rautatieasema oikeastaan on.
  • En ollenkaan ymmärtänyt, että Keravan puinen asemarakennus on kovin kaunis.
  • Enkä todellakaan tiennyt kaikkia kiinnostavia yksityiskohtia A-, N- ja R-junien reiteistä tai eri-ikäisten lähijunavaunujen sekä vetureiden eroista tai yhtäläisyyksistä. 

Oletko sinä viettänyt lapsesi kanssa laatuaikaa itsellesi tutuissa ympyröissä?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Ellis
1/5 | 

Mahtavaa! Terveiset sinne toiselle junafanille! Paras junabongaukseni oli Venice-Simplon orient Express. Suomen rautatie museo Hyvinkäällä on myös kiva reissukohde myös lapsiperheelle!

Vierailija
2/5 | 

Nämä "Tee melkein ilmaiseksi" jutut on kurjia. Tässäkin tapauksessa todelliset kulut olivat paljon enemmän kuin 6,40e. Samoin kuin taannoin oli juttu toimittajasta, joka eli viikon 50 eurolla. Hän söi työpaikan tarjoaman ruuan ja pummasi kavereilta. Tässä tapauksessa taas kirjoittajalla oli kausilippu ja "olisi voinut ottaa eväät". Haluaisin kuulla todellisia tarinoita, kuinka todellisista tilanteista selviää edullisesti, ei tarinoita siitä kuinka syötiin pakastin tyhjäksi eikä kulunut penniäkään.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat