Söin pitkästä aikaa kaurapuuroa. Se oli ihanin annos kaurapuuroa, jonka olen pitkään aikaan maistanut!

Aloitin lauantai-iltana mehupaaston, jota kesti eiliseen saakka. Paaston aikana join päivässä kasvismehua, johon käytin oman pihan omenoita, kurkkua, selleriä ja inkivääriä.

Kahtena ensimmäisenä päivänä käytin myös kasvislientä mutta kolmantena päivänä luovuin siitä, koska käyttämäni tuote oli turhan suolaista. 

Tässä keskeisimmät fiilikset paastoamisesta:

Olin väsynyt

En normaalistikaan syö kovin paljon joten kuvittelin, että siirtyminen mehupaastoon ei olisi keholleni iso asia. Olikin yllättävää, kuinka paljon paasto vaikutti.

Puolet ensimmäisestä paastopäivästä oli aika normaali olo, mutta sen jälkeen iski väsymys. Torkahdin sunnuntaina spontaanisti sohvalle, vaikka normaalisti sellaista ei tapahdu ikinä.

Toisaalta yöuneni oli syvää. Olin kuullut, että toiset ovat paaston aikana tavallista virkeämpiä ja selviävät vähemmillä unilla.

Minun kohdallani vähäunisuus ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Kolmannen paastopäivän aamuna nukuin reilusti pommiin ja myöhästyin töistä.

Oli kylmä

Toisena paastopäivänä iski vilu. Arvasin sen, sillä myös normaalielämässä toisinaan, jos ateriaväli venyy liian pitkäksi, minun tulee kylmä.

Olinkin pukenut töihin lämpöiset sisävaatteet, mutta yllätyksekseni halusin ulkonakin vetää myssyn päähän ja kaipasin hansikkaita. Aurinkoisena päivänä minä, pikkulapset ja vanhat mummot kuljimme myssyt päässä samalla, kun toiset liihottivat ohitse takki auki.

Oli nälkä 3-5 tunnin välein

Tein paaston aluksi, ensimmäisenä ja toisena aamuna sekä kolmannen paastopäivän lopuksi suolihuuhtelun. Minulle oli kerrottu, että suolihuuhtelu pitää päänsäryn ja näläntunteen loitolla.

Pää minulla ei paaston aikana tullutkaan kipeäksi, koska en ole yli kolmeen kuukauteen enää käyttänyt kofeiinijuomia, mutta nälkä sen sijaan iski säännöllisesti kolme tuntia mehun juomisesta tai viimeistään viiden tunnin jälkeen.

Minulla oli niin heikko olo, että kolmantena paastopäivänä muutin ”ateriavälejä”. Lukemieni paasto-ohjeiden mukaan aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä eli noin kuuden tunnin välein oli lupa nauttia mehua ja kasvislientä ja ”välipaloiksi” ainoastaan yrttiteetä.

Ohjeiden vastaisesti jaoin kolmannen päivän mehut pienempiin eriin ja join niitä kolmen tunnin välein. Siten jaksoin edes hieman paremmin seuraavaan ”ateriaan”.

Painoni laski yli kaksi kiloa!

Minulla ei ollut tarkoitus pitää paastoa minään dieettinä, sillä painoni on jo nyt mielestäni sopiva. Siksi olinkin lähes kauhistunut kun tänään kävin vaa’assa ja huomasin, että painoin 2,5 kiloa vähemmän kuin normaalisti.

Aamupalan jälkeen, juotuani noin puoli litraa nestettä, painoa tuli takaisin kilo. Toivon kovasti, että loppu paino ei ole lähtenyt luistani ja lihaksistani...

Näin ruokaa kaikkialla

En ole siinä mielessä ”ruokafani” että normaalitilassa ajattelisin usein ruokaa ja syömistä. Syön elääkseni mutta en elä syödäkseni.

Paaston aikana tilanne muuttui. Näin lehdissä houkuttelevia reseptejä enemmän kuin koskaan ja kaupungilla kulkiessani joka ravintolan kyltit näyttivät houkuttelevilta – jopa hampurilaisravintolan, vaikka olen vegaani!

Paaston jälkeen osasin olla kiitollinen siitä, että saan syödä säännöllisesti. Oli ironista, että paaston aloittaessani SPR:n Nälkäpäivä-lipaskeräys oli juuri päättynyt. Keräyksen aikana en muka ehtinyt lahjoittaa, mutta nyt lahjoitin oman summani verkossa!

Ensimmäinen Nälkäpäivä järjestettiin aikoinaan Itä-Afrikan nälänhädän uhrien auttamiseksi, siitä syntyi nimi Nälkäpäivä. Silloin Nälkäpäivänä kannustettiin halukkaita syömään kevyesti yhtenä päivänä ja lahjoittamaan säästyneet varat keräykseen.

Nykyään Nälkäpäivän aikana kerätään rahaa Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon, josta autetaan esimerkiksi Syyrian, Irakin ja Jemenin sotien uhreja ja vakavasta kuivuudesta kärsiviä Itä-Afrikan alueella. 

Oli Nälkäpäivän kohde mikä hyvänsä, tajusin paaston aikana konkreettisesti, kuinka hyvin minulla on asiat.

Tämä jäi viimeiseksi mehupaastokseni

Voi olla, että oloni olisi kohentunut, jos olisin jatkanut paastoa pidempään. Ystäväni ovat kertoneet, että paaston ensimmäiset kolme päivää ovat surkeutta ja sinnittelyä, mutta neljäntenä päivänä mieli virkistyy ja tulee energinen olo.

Toisaalta vasta myöhemmin luin, että aivan kaikille paasto ei sovi. Intialaisen ajattelun mukaan minussa vallitseva kehotyyppi on Vata (eli ilma), ja tälle tyypille ei mehupaastoja suositella. Tähän kokemukseeni pohjaten uskon, että suositus on totta. 

Jos vaikkapa ensi keväänä haluan keventää ruokavaliotani, saatan pitää esimerkiksi kasviskeittopäiviä. Mitään en kuitenkaan lupaa, sillä nyt keskityn vain olemaan onnellinen, että saan syödä.

Oletko sinä paastonnut? Miltä tuntui?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

OutiM
1/2 | 

Olen kerran ollut mehupaastolla päälle parikymppisenä, josta on pari vuosikymmentä aikaa. Tarkoitus oli paastota viikko yhdessä muutamien opiskelukavereiden kanssa. Käytin peräruisketta aluksi ja ehkä sen takia en ainakaan muista kärsineeni päänsärystä tai muusta. Nälkäkään ei varsinaisesti vaivannut mutta ajattelin ruokaa IHAN KOKO AJAN! Mietin jatkuvasti mitä aion syödä paaston päätyttyä. Lopetin pari päivää etuajassa ja päätin että ihan hyvä, tulipa kokeiltua mutta en ryhdy siihen toista kertaa. Ja se päätös on pitänyt :)
Joillekin se on varmaan helpompaa kuin toisille. Minäkin mieluummin kevennän ruokavaliota kuin paastoan.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi <3 Olen nyt paaston jälkeen kovasti miettinyt, miksi nälkä vaivasi niin usein... Saattaa olla, että nautin sittenkin liikaa kaloreita. (Paasto-ohjeideni mukaan päivän kalorimäärän tuli jäädä alle 400, jotta ei tulisi nälkä.)
No, hällä väliä - paasto vain ei kerta kaikkiaan ole minun juttuni, joten eipä tuota enää tarvitse pohtia :D

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat