Kouluvuosi on lopussa. Tänään minä, ystäväni ja monet, monet muut koululaiset päästetään kotiin juhlapuvuissa, todistukset mukana. Edessä on vain koko pitkä kesä.

Todistuksessa meillä seiskaluokkalaisilla numerot kertovat siitä, kuinka koululaiset ovat eri aineissa pärjänneet. Miten tarkasti olemme oppineet kaikki ne tärkeät asiat, jotka meille on opetettu.

Mutta aina todistusta katsellessani päässäni pyörii, miten paljon kaikkea sellaistakin vuoden aikana on tietovarastoon kertynyt, mikä ei todistuksessa näy. Pieniä faktoja ja taitoja, joille ehkä tulevaisuudessa saattaa tullakin käyttöä.

Tällä kertaa päätin listata ylös niistä muutaman:

1. Kuinka pahvilaatikko valmistetaan. Olimme valinnaiskurssini kanssa tutustumiskierroksella paikallisessa yrityksessä nimeltä Pa-Hu Oy, joka valmistaa pahvilaatikoita. Siellä pääsimme ihailemaan suuria koneita, joiden sisältä ilmaantui pahvinkappale toisensa jälkeen. Selvisi, että aaltopahvilaatikon valmistukseen tarvitaan niin liimaa kuin kiharrinraudan tavalla toimiva kuuma levykin.

2. Kuinka puhua smurffia ranskaksi.Ranskankirjan lisätehtävistä minulle selvisi, että verbi "smurffata" on ranskaksi "schtroumpf". Olen käyttänyt sitä parhaani mukaan siitä lähtien. 

3. Panaman kansallislaulun alun sanat. 
Maantiedon tunneilla meidän piti tehdä pitkä projektityö jostakin Väli- tai Latinalaisen Amerikan valtiosta, ja omalle kohdalleni osui Panama. Kansallislaulun sanat (jotka muuten ovat Alcanzamos, por fin la victoria) ovat vain osa uutta, laajaa Panama -tietouttani. 

4. Kuinka kulmakarvamuoti on länsimaissa muuttunut vuosien varrella. 
Historian luokan seinällä on aiheesta hyvin tarkasti piirretty juliste, jota tunneilla usein mielelläni katselin hienojen kuvien vuoksi. Enää en muutoksia tarkasti muista, mutta joulun alla olisin osannut kertoa niistä melko tarkasti.

5. Kuinka käytännössä sammutetaan metsäpalo.
Biologian metsäretki alkoi melkoisella jännitysnäytelmällä, kun luokkalaiseni huomasi aloituspaikkamme viereiseltä kalliolta tulevan sankkaa savua. Opettajamme kävi tarkistamassa paikalla, ja pian meille selvisi, että porottaa aurinko oli sytyttänyt metsäpalon. Opettaja soitti palokunnan ja heitä odotellessamme me sitten mätkimme liekkejä lehtipuiden oksilla varsin tehokkaasti: kun palokunta saapui, liekit olivat sammuneet. 

Millaisiin uusiin asioihin sinä olet viime aikoina törmännyt? 

Terveisin, Venla

​​Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat