Joogaopettajakurssia on takana melkein viikko. Kuluneiden päivien aikana olen itkenyt enemmän kuin aikoihin.

En ole itkenyt kivusta, sillä olen onneksi jo oppinut, että jooga-asento (eli asana) ei saa sattua. Venyvien lihasten polte on eri asia kuin pistävä, viiltävä kipu ja jos tunnen sellaista, tulen pois asennosta ja lepään. Vielä muutama vuosi sitten en olisi antanut itseni luovuttaa kivun vuoksi, kun jooga oli minulle vain pyrkimistä kohti täydellistä asentoa.

Miksi kyyneleet sitten virtaavat? Uskon että siksi, koska jooga vie matkalle omaan sisimpään, eikä se matka ole aina miellyttävä.

Kurssilla meillä on yleensä aamulla yhteinen meditaatio, hengitysharjoituksia ja asana-harjoitus eli "liikuntatuokio", jota moni nimen omaan pitää joogana. Iltapäivällä keskustelemme, harjoittelemme ohjaamaan joogaharjoitusta ja käymme läpi asanoita yksityiskohtaisesti aina varpaan asennoista pikkusormiin asti.

Olemme keskustelleet muun muassa eheydestä, integriteetistä, joka voi myös tarkoittaa rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä.  Se tarkoittaa sitä, että seisoo sanojensa takana. Eheänä voi säilyä joko tekemällä sen, mitä lupaa tai mikäli tämä on mahdotonta, kertomalla mahdollisimman pian, että ei pysty pitämään lupausta sekä kantamalla vastuun seurauksista.

Jos haluaa olla suoraselkäinen, kannattaa miettiä tarkkaan ennen kuin lupaa mitään. Jos tinkii integriteetistä ei ainoastaan petä muita vaan kutistuu henkisesti - on vähemmän ehjä ihmisenä.

Olemme myös keskustelleet paljon peloista ja rohkeudesta. Usein moni meistä luopuu integriteetistä pelon vuoksi: jos pelkäät tunnustaa, että et pystynyt pitämään lupaustasi ja pelkäät tunnustuksesi seurauksia, on helppoa päätyä peittelemään tapahtunutta.

Finding Joe -dokumentissa, josta kirjoitin jo edellisessä postauksessa, sivuttiin aihetta tavalla, joka kosketti minua. Joku viisas ajattelija sanoi siinä, että rakkaus on synnynnäistä ja pelko on opittua.

Rohkeus on sitä, että opit elämään pelkäämäsi asian kanssa, tarttumaan siihen ja tekemään asialle jotain.  Rohkeuden puute tarkoittaa sitä, että pistät pään pensaaseen: tiedät, mitä sinun pitäisi tehdä mutta et kuitenkaan tee sitä.

Nämä ovat muun muassa asioita, jotka ovat saaneet minut itkemään. Olen katsonut peiliin ja löytänyt isoja ja pieniä asioita, joissa en ole ollut suoraselkäinen: rehellinen itselleni tai muille. Nyt tiedän, mitä minun pitäisi tehdä korjatakseni tapahtunut, mutta minua edelleen pelottaa.

Jooga ja kurssilla tehdyt harjoitukset ovat selvästi avanneet sisältäni jotain patoja. Sinne kertynyt kuona ja painolasti purkautuu pois kyynelien ja asana-harjoituksesssa nousevan hien myötä. Ne tekevät tilaa jollekin uudelle ja paremmalle.

Pelot ja heikkouden tunteet näkyvät myös asana-harjoituksessani. Mietin pitkään, voinko tulla tälle kurssille, koska en ole pitkään aikaan harjoitellut säännöllisesti Vinyasa Flow -tyyppistä joogaa, joka vaatii voimaa ja notkeutta. 

Kokeilin eilen puolikuu-asanaa, joka on osa koulutuksemme joogaharjoitusta. Yllättäen sain säilytettyä tasapainon mutta unohdin kääntää jalkaterän alaspäin...
Kokeilin eilen puolikuu-asanaa, joka on osa koulutuksemme joogaharjoitusta. Yllättäen sain säilytettyä tasapainon mutta unohdin kääntää jalkaterän alaspäin...

Minusta tuntui, että kaikki muut kurssilaiset ovat paljon notkeampia ja voimakkaampia kuin minä. Minusta on tuntunut, että olen täällä norsu akrobaattien keskellä.

Vertasin - ja välillä edelleen vertaan - itseäni muihin: jos en saa jalkaani suoraksi, jos rankani ei taivu kaarelle tai käteni eivät jaksa nostaa kehoani vaativaan asentoon, voiko minusta muka tulla joogaopettaja?

Yritän joka päivä puhua itselleni hyväksyvästi: joogaopettajan tehtävä ei välttämättä ole näyttää oppilaille asanaa vaan ohjata oppilaat suullisesti tekemään asana juuri sillä tavalla, joka soveltuu jokaisen oppilaan erilaiselle keholle. Jos oma kehoni on kankea, voin kenties paremmin ymmärtää sellaista oppilasta, jolta myös puuttuu notkeutta.

Luulen, että eletty elämä on jättänyt jälkensä kehooni. Turvattomuuden tunteet ovat pakkautuneet lantion seudulle ja jäykistäneet lonkat, riittämättömyyden tunteet taas painaneet rintakehäni kasaan.

Yritän oppia nyt elämään kuten tuossa dokumentissa sanottiin:

Haluan laulaa kuin lintu, välittämättä siitä, kuka kuuntelee ja mitä he laulustani ajattelevat.

Oletko sinä löytänyt itsestäsi pelkoja ja riittämättömyyden tunteita? Miten olet käsitellyt niitä?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

Laura (nimi muutettu)

Hieno ja rohkeutta antava kirjoitus. Olen jatkuvasti vihainen, mutta silti olen ulkoapäin tarkasteltuna kiltti ja rauhallinen. Nyt olen alkanut käsitellä tätä pahaa oloa sisälläni. Asia on vasta alussa ja sain tästä kirjoituksesta voimaa jaksaa eteenpäin. Haluan tulla paremmaksi versioksi itsestäni ja jättää menneet taakseni, vaikka pelottaa ottaa seuraava askel.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram