Kävin mieheni kanssa hiljattain viikonlopun mittaisella parisuhdekurssilla.

Ai meneekö teillä niin huonosti? Olette varmaan eroamassa, joku voisi ajatella.

Ei suinkaan, kiitos kysymästä.

Kävimme ensimmäisen kerran parisuhdekurssilla viitisen vuotta sitten, kun meillä oli menossa kivisempi kausi yhteiselossa. Tuon kurssin jälkeen oivalsin, että (aivan kuten ystävyyssuhteita tai kotia tai omaa kroppaa) myös parisuhdetta kannattaa hoitaa ja pitää kunnossa.

Tällä kertaa valitsimme kurssin Toivon Talo -nimisessä, viehättävässä paikassa Länsi-Uudellamaalla. Toivon Talo on vuonna 1885 rakennettu vanha kartano,joka oli miljöönä tosi inspiroiva tällaiselle kurssille.

Kurssi kesti lauantain ja sunnuntain. Näille kursseille voidaan ottaa kerrallaan enintään kuusi pariskuntaa. Meidän kurssillamme pareja oli yhteensä neljä.

Mitä kurssilla sitten tapahtui? Ei mitään mystistä. Siellä enimmäkseen keskusteltiin: kahden kesken, ohjaajien johdolla ja muiden pariskuntien kanssa. 

Keskustelun aiheita olivat esimerkiksi tunteet, vuorovaikutus ja seksuaalisuus. Harvoinpa sitä niin isoista asioista tulee juteltua puolison kanssa arjen kiireiden keskellä.

Moni luulee, että sain mieheni kurssille puolipakolla. Onneksi näin ei käynyt.

Jostain syystä edelleen elää vahvasti käsitys, että "tosi mies ei puhu eikä pussaa." Minä en ainakaan haluaisi elää sellaisen miehen kanssa.

Mitä mies kostuu parisuhdekurssista? Annetaanpa puolisoni kertoa omin sanoin:

Parisuhdekurssille osallistuminen on vähän kuin auton tai ruohonleikkurin vuosihuolto: ilmankin pärjää, mutta jossain vaiheessa saattaa haista palaneen käry. 

Kurssille yhdessä lähteminen on jo symbolisena eleenä suhdetta eheyttävä, konkreettinen osoitus siitä, että pidän suhdetta tärkeänä ja haluan viettää aikaa puolisoni kanssa. Osallistumiseen ei tarvita parisuhdekriisiä, itse asiassa kurssille kannattaa mennä ennen asioiden kärjistymistä. Silloin keskustelu on mukavampaa ja kriisitkin jäävät ehkä tulematta.

Kurssilla keskustellaan parisuhteen arkisista asioista, esim. vuorovaikutuksesta, arjen järjestelyistä, yhteisestä ajasta, seksistäkin. Kursseja ja keskusteluja vetävät aina kokeneet, koulutetut ihmiset tai avioparit.

Mielestäni kurssien parasta antia on kuitenkin mielipiteiden vaihto muiden pariskuntien kanssa. Vertaistuki ja tuen antaminen on monella tapaa opettavaista ja silmiä avaavaa.

Jos ajatus parisuhdekurssille osallistumisesta oudoksuttaa, kannattaa kääntää kysymys toisinpäin: miksi en haluaisi osallistua kurssille? "Selvitämme asiamme itsekin" tai "En halua puhua omista asioistani ventovieraille" -tyyppiset vastaukset kertovat turhasta ylpeydestä. Jos ajattelet, että "Ei siitä ole kuitenkaan apua", vaikket ole edes osallistunut, olet ennakkoluulojesi vallassa. 

Minä pidän puolisoani suuressa arvossa ja haluan elää hänen kanssaan elämäni loppuun asti. Parisuhdekurssi ei ehkä ole kovin maskuliininen juttu, mutta äijäimagoni on elämän arvojärjestyksessä kuitenkin kovin kaukana tämän ihmissuhteen takana.

Suhteen, jonka eteen olen valmis tekemään mitä tahansa - vaikka osallistumaan parisuhdekurssille.



Miten sinä hoidat parisuhdettasi?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Kommentit (2)

Vierailija

Miehen kommentit olivat mielenkiintoisia mutta miten itse koit kurssin? Mitä opit? Oliko sillä vaikutusta parisuhteeseen? jne Nyt juttu jäi vähän vajanaiseksi. Olisi ollut mielenkiintoista myös kuulla hinnasta, järjestäjästä jne.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi =) Olen aika lailla samoilla linjoilla mieheni kanssa: kurssi muistutti siitä, kuinka tärkeää on hoitaa parisuhdetta eli ottaa säännöllisesti puheeksi noita isoja asioita, joita kurssilla käsiteltiin mutta joita ei kiireisen arjen keskellä tule otettua esille. Kurssi vahvisti yhteyttämme ja toi turvallisuuden tunnetta. Tiedot kurssin järjestäjästä ja hinnasta löytyvät tuon Toivon talo -linkin takaa.
Vielä tätä kurssia enemmän arkeemme on kuitenkin vaikuttanut kesäkuussa käymäni joogakoulutus. Siinä valmennuksessa jouduin kohtaamaan itseni ja muutuin ihmisenä, mikä on myös vaikuttanut paljon arkeemme ja parisuhteeseemme.
Aurinkoista viikonloppua!

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestintäkonsultti. 13-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää keski-ikäisen ja teinin elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram