Muistan edelleen pienimuotoisen julkisuuskohun, joka syntyi viitisen vuotta sitten, kun joku suomalaisjulkkis antoi laitattaa pienelle vauvalleen korvakorut. Oma tyttöni Venla oli silloin tokaluokkalainen, jonka somat korvannipukat olivat edelleen vailla lävistyksiä.

Joissain Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa tyttövauvoille laitetaan napit korviin jo heti syntymän jälkeen. Ne ovat tapa korostaa sukupuolta aivan alusta asti.

Korvakorujen ikäraja on aihe, jota on käsitelty jopa kiivain sävyin netin keskustelupalstoilla, ainakin Vauva-lehden, Anna-lehden ja Kaksplus-lehtien keskustelupalstoilla.

Joissain koruliikkeissä lapsen korvakorujen ikäraja on seitsemän vuotta. Keskustelussa on myös nostettu esille pikkulapsen oikeus oman kehon koskemattomuuteen. Siitä vauva ei itse pysty vastaamaan, joten aikuisen pitäisi turvata se. 

Venla on aika ajoin puhunut korviksista, mutta aina viime viikonloppuun asti asia oli jäänyt pelkän puheen asteelle. Jo viime vuonna I love me -messuilla hän jutteli, että tekisi mieli ottaa korvikset. Silloin ei tainnut rohkeus vielä riittää.

Onneksi tyttö on harkitsevainen, joten hän ehti pohtia asiaa monelta kantilta. Niinpä tänä vuonna samoilla messuilla, viime sunnuntaina ,marssimme koruliikkeen messuosastolle, ja tyttö antoi ampua korviinsa violetit napit.

Miksi? Miksi vasta nyt? Miksi ei aiemmin? Annetaanpa tytön itse kertoa.

Venla

  • Korvikset kannattaa laittaa vasta teini-iässä, koska siinä vaiheessa on jo ehtinyt kipukynnys nousta. 
  • 13-vuotiaana ei enää reagoi korvisten laittamisesta tulevaan kipuun niin kovaa, koska pystyy myös käsittelemään jännitystä enemmän, eikä mene ihan sekaisin jännityksestä.
  • Mielestäni korvakorut ei oikeastaan sovi ihan pikkuvauvalle. Eivät ne vauvan korvissa näytä niin kivalta. Tämä on tietenkin makuasia.
  • Minusta kuitenkin kannattaa odottaa siihen asti, että lapsi pystyy itse kantamaan vastuuta päätöksestä ja tietää mitä on tekemässä. Silloin ymmärtää, mitä tulee tapahtumaan jos laittaa korvikset. Pienempänä ei välttämättä ymmärrä päätöksen pitkän aikavälin seurauksia

Itse lisäisin edellä mainittuihin hyviin pointteihin ainakin hygienian. Teini-ikäinen ymmärtää jo hoito-ohjeet ja osaa itse huolehtia korvanlehtien puhdistamisesta ohjeiden mukaan.

Vastustelin aikaisemmin korvisten hankintaa myös ihan siitä syystä, että mielestäni ne ovat lapselle turhat. Lisäksi ne voisivat aiheuttaa vaaratilanteita, jos vaikka korvis tarttuisi johonkin kiipeillessä ja korvanlehti repeäisi. 

Mitä sinä ajattelet lasten korvakoruista? Onko sinulla reiät korvissa?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (13)

AnotherTaru
1/13 | 

Mielestäni vauvalla korvikset näyttää hirmuisen kamalilta... :( Muistan kun näin kaverin kaverin lapsella korvikset ja tyttö ei ollut saanut edes nimeä! Ilmeeni kertoi varmaan paljon, mutta jäin ihan sanattomaksi! Ekat korvikset taisin ottaa joskus koulujen alkaessa. Halusin korvikset itse ja äiti kertoi mitä siitä seuraa, lähinnä sen, että nukkuessa ne saattaa painaa, rei'istä saattaa lähteä jotain möhnää ym kivaa pientä :D Halusin ne silti. Muistan, ettei se itse lävistäminen sattunut, minua taisi vain jännittää se pyssyn ääni. Seuraavat reiät otin yläkouluikäisenä ja siinä tuli selkeästi joku moka, koska toisen korvan lävistys ei oikein ikinä parantunut. Annoin reiän umpeutua ja vasta melkein kolmekymppisenä kävin laitattamassa uuden reiän umpeutuneen viereen. Mun mielestä on ihailtavaa, että sun tytär odotti tuohon ikään asti, ainakin ymmärtää paremmin asian laidan :) 

Vierailija
2/13 | 

En ymmärrä, miten korvisten ampuminen on yhä sallittua, se on järkyttävän epähygieenistä ja riskialtista. Ehdoton ei ammutuille korviksille. "Ampujat" ovat yleensä tavallisia myyjiä, ilman sen erikoisempaa koulutusta aiheesta. Pyssyä ei pysty puhdistamaan kunnolla - muoviosien vuoksi sitä ei saa autoklaaviinkaan - ja siksi se on erittäin epähygieeninen vaihtoehto. Korut eivät ole steriilejä. Lisäksi koru on tylsä. Se voi tehdä todella pahaa jälkeä, onneksi korvalehti on kuitenkin sen verran pehmeä yleensä, että siihen ei valtavaa vahinkoa saa aikaan. Paraneminen kuitenkin on helpompaa ja siten myös mahdollisesti nopeampaa, jos reiän tekee siististi neulalla ampumisen sijaan. Kuvittele paperi, jonka läpi tökkäiset läpi jollain tylpällä, vaikka sormella. Reikä ei ole siisti, reunat repeilevät. Tee sama jollain terävällä, kuten neulalla. Reikä on siisti reunoja myöten. Nyt kuvittele sama reikä korvaan. Auts.

Ammutussa korviksessa ei myöskään ole turpoamisvaraa ja koru on vaikea puhdistaa. Etenkin, jos korvalehti turpoaa ja koru ei anna korvan turvota enempää. Korvis voi mennä reiän sisälle (muistan, kun lapsuudessa kaverilleni kävi näin, korva oli mielettömän kipeä, tulehtunut ja turvonnut) tai kuten itselläni pienenä, koru kuorruttui takaa kudosnesteestä, jolla ei ollut vapaata poispääsyä. Vaikean puhdistamisen takia tulehtumisvaara on korkeampi.

Toivottavasti Venla selviää ongelmitta, kannattaa kuitenkin pitää mielessä ammutun korun riskit. Jos joskus tulee mieleen ottaa lisää reikiä, ehdottomasti suunta kohti asiantuntevaa lävistäjää. Lävistysliikkeeseen voi soittaa etukäteen ja kysyä, koska lasten korvien lävistämiseen tottunut lävistäjä on paikalla. Jos lävistämö kuulostaa pelottavalta omaan tai lapsen korvaan, voi siellä käydä tutustumassa etukäteen. Kunnon lävistämö on erittäin tarkka hygieniasta, joten ajatus lävistämöstä HIV- ja hepatiittimestana voi jo lentää roskakoriin. Neulat ovat aina steriilejä, yksittäispakattuja ja kertakäyttöisiä, samoin korut.

Jos joku lapsen korviin reikien laittamista miettivä sattuu tämän lukemaan, niin suosittelen vakavasti harkitsemaan neulalla lävistettyjä ampumisen sijaan.

Vierailija
3/13 | 

Kiitos taas mielenkiintoiseta aiheesta!

Tuntuisi oudolta nähdä korvakorut vauvalla. En myöskään antaisi esim. 4-vuotiaan pojan ottaa korvakorua, kuten eräs kaverini...  

Ensimmäiset korvikseni sain ottaa noin kahdeksanvuotiaana (noin 30 vuotta sitten) ja olin luokallani toinen, jolla korvikset. Voi sitä ylpeyttä! :D Minäkään en muista, että korvisten laittaminen olisi sattunut kovin paljon. Mielestäni rokotukset sattuivat paljon enemmän. Toisaalta korvikset halusin todella ottaa. En muista, että korvakoruni olisivat tarttuneet muuhun kuin pitkiin hiuksiini. Tosin en harrastanut kouluaikoina kiipeilyä enää lainkaan... Lapsena käytin sellaisia korvakoruja, jotka eivät muutenkaan tarttuneet helposti kiinni.

Minustakin on hienoa, että Venla jaksoi odottaa korvakorujen kanssa. Toivoisin, että omat lapsenikin haluaisivat korvakorut korkeintaan vasta kymmenvuotiaina.    

Viime aikoina olen miettinyt, että korvan lehti taitaa olla täynnä akupunktiopisteitä, joten miten reikien tekeminen vaikuttaa niihin...

ElinaM
4/13 | 

Olin itse 6-vuotias, koulun aloittamassa, kun sain kummitädiltä lahjaksi korviin reiät. Asiaa oli mietitty ja pohjustettu pitkään ja kaikki oli omasta tahdostani kiinni. Asia oli ilmeisen merkittävä, koska muistan sen hyvin vielä näin 35-vuotiaanakin :) Eli mielestäni oikea aika on silloin, kun lapsi itse pystyy asiasta päättämään ja ymmärtämään, että se voi sattua ja niitä pitää huoltaa ja olla varovainen. Seuraavan kerran olin jo lukio-ikäinen, kun halusin toiseen korvalehteen kaksi reikää lisää ja muistaisin, että niiden laitto tuntui enemmän, johtuen varmaan sijainnista lähempänä rustoa. Minulla kaikki reiät on laitettu ampumalla, joten en osaa ottaa kantaa, onko se epämiellyttävämpi tapa kuin neulalla rei'itys, mutta komplikaatioita ei ole ollut. Samalla tavalla ammutut reiätkin pitää puhdistaa, eli irrottaa korvakoru ja huolellisesti puhdistaa sekä korvalehti että koru, joka laitetaan puhdistuksen jälkeen takaisin. Ei ole päässyt tulehtumaan.

Vierailija

Ei ei hyvä ihminen, sitä korua ei saa ottaa pois! Tuoreessa reiässä se tekee todella kipeää, korua ei välttämättä saa takaisin ja reikä ärtyy suotta ronklaamisesta, jolloin paraneminen hidastuu. Vasta, kun reikä on parantunut, voi alkaa miettiä korun poisottamista tai vaihtamista. Puhdistaessa korua voi pyöritellä, mutta ei poistaa.

Vierailija
5/13 | 

Minulla on ampumalla tehdyt reijät ja ne ovat aina märkineet. Suosittelen ennemmin oikeaa lävistäjää vaikka en itse ole ottanutkaan uusia lävistyksiä näiden korvareikien jälkeen. Mutta ampumalla, ei missään nimessä. Olisin kummitytölleni käynyt lävistäjällä laittamassa mutta olivat ehtineet käydä pyssyllä ampumassa. Minä sain vielä sellaisen ohjeen että pitää pyörittää niitä koruja, mutta kummitytölleni oli ohjeeksi annettu että ei saa koskea.
Nyt käytän välillä normaalia paksumpia koruja jotta korvareikä hieman venyy ja koruja saa paikalleen helpommin.

C
6/13 | 

Taisin saada omat korvakoruni 9-vuotiaana. Aiemmin olisin halunnut, mutta vanhemmat eivät antaneet lupaa. Kummit halusivat mulle kultaiset renkaat heti, joten reikiä ei ammuttu, vaan laatta korvan taakse & piikki läpi. Rei'istä tuli liian pienet niillä renkailla + tulehtuivat järkyttävästi (möyrin mökillä). En suosittelisi korvakoruja laitettavan ihan pienille, jotka voivat käsistään likaa reikään.

Kerttuli
7/13 | 

Ostin 7-v täyttävälle lapsenlapselle lahjakortin korvisten laittoon, kysyin puolen vuoden päästä että koska mennään, tyttö totesi ettei koskaan ja hän ei niitä halua. Täysi äiti haluta.

Äiti

Tyttäreni oli kinunnut korvakoruja jo vuoden, ennen kuin annoin luvan ottaa. Oli tuolloin 5-vuotias (vai 6?). Kerroin useasti että korvaan tehdään sitten reikä ja jos korvikset ottaa niin niitä on sitten hoidettava etteivät tulehdu.
Käytiin ottamassa ampumalla korvikset, vähän nousi kyyneleet silmiin mutta tyttö puri hammasta ja oli (ja on edelleen) todella tyytyväinen. Aina on antanut hoitaa, eikä koskaan ole ongelmia tullut. Elää ihan normaalia ekaluokkalaisen elämää, eikä jätä korvisten takia tekemättä mitään 😊

Oli kyllä nuori korut ottaessaan, mutta tytön luonteen tietäen annoin ottaa. On hyvin tunnollinen asiassa kuin asiassa.

Vierailija
9/13 | 

Itselleni laitettiin noin 3-vuotiaana ja koko elämäni on ollut todella hyvässä käytössä en kuulemma yhtään reagoinut reikien laittoon mutta loppu tulokseen olin tyytyväinen

Vierailija
10/13 | 

Itse sain korvakorut ala-asteenl loppupuolella, ja reiät menivät umpeen kotiäitivuosina kun en koruja käyttänyt (noin kahdeksan vuotta sitten). En ole kokenut tarvetta uusia reikiä, vaikka nykyään toki muuten koruja työelämässä asusteina käytänkin. 9-vuotias tyttäreni taitaa olla luokallaan ainut jolla korviksia ei ole, muttei hän niitä ole kummemmin pyydellytkään. Toisaalta toistaiseksi häntä ei kiinnosta muutenkaan ulkonäkönsä (esim. hiusten kampaaminen edes aamuisin...), joten ehkä korviskeskusteluiden aika on vasta tulossa. Lähtökohtani kyseiseen keskusteluun on, että sitten voi ottaa lävistyksiä tai vaikka tatuointeja kun ei niihin enää lupaani tarvitse - mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että se verran sinnikäs tyttö on kyseessä että jos kovasti alkaa vaatia, saattaa korvis-keskustelun tulos olla jotain muutakin :)

Vierailija
11/13 | 

 Ensimmäiset omani sain 13-vuotiaana, toiseen korvaan laitoin 2 lisää 17 ja 18 vuotiaana :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat