Napsu täytti hiljattain kaksi vuotta eli se on nyt virallisesti aikuinen koiraherra. Lievistä terveyspulmistaan huolimatta se on koira parhaassa iässä - ja suorastaan pursuaa energiaa!

Minusta alkoi jonkin aikaa sitten tuntua, että Napsulla oli tylsää. Se sai ulkoilla saman verran kuin ennenkin mutta pari remmilenkkiä ja metsässä juoksentelu ei riittänyt tyydyttämään sen tarvetta touhuta. Niinpä ilmoitin meidät koulutuspalvelu Toisenlainen -nimisen yrityksen rally-tokon alkeiskurssille.

Osallistuimme Napsun kanssa pari vuotta sitten pentukurssille pian sen jälkeen, kun se tuli taloon ja jatkoimme syksyllä vielä paikallisen koirakerhon alkeistottelevaisuuskurssille. Sen jälkeen arki alkoi, emmekä enää ehtineet harrastaa koiran kanssa.

Olin kuitenkin pitkään harkinnut rally-tokoa, sillä olin kuullut että se on hyväntuulinen koiralaji, joka sopii myös tavallisille koirille ja harrastajille. Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä tottelevaissuuskoulutuksesta eli tokosta, agilitystä ja koiratanssista.

Rally-tokossa ei olla otsa rypyssä

Olin kuulllut, että perinteinen tottelevaisuuskoulutus on vakavamielisempi laji, jossa koiran täytyy suorittaa vaaditut liikkeet ja asennot juuri eikä melkein. Rally-tokossa sen sijaan alan järjestön mukaan "tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei niinkään seuraamisen pilkuntarkka paikka tai asennon millintarkka suoruus."

Rally-tokossa koiraa saa ohjata suullisin käskyin ja käsimerkein ja kehua sekä kannustaa koko suorituksen ajan. Harjoituksessa (ja kilpailuissa) suoritetaan rata, joka koostuu erilaisista tehtäväkylteistä. Tehtävät voivat olla vaikkapa suunnan- ja vauhdinmuutoksia, pujottelua tai peruuttamista.

Rally-tokossa on neljä luokkaa: alokas- (ALO), avoin- (AVO), voittaja- (VOI) ja mestariluokka (MES). Radan pituus ja liikkeiden haastavuus kasvaa luokasta toiseen siirryttäessä. Alokasluokassa koiraa voi pitää hihnassa ja muissa luokissa koira kulkee radalla vapaana.

Suoritimme Napsun kanssa kuuden kerran peruskurssin, jossa Napsu oppi muun muassa seuraamaan minua entistä paremmin, tulemaan eteeni ja istumaan siinä käskystä sekä kiertämään minun ympäri. Paikallaanoloa ja seuraamista olimme harjoitelleet jo aiemmin mutta nekin taidot tehostuivat kurssilla.

Kurssista oli apua myös arjessa

Rally-tokon tarkoitus on sopia kaikille ihmisille ja kaikille koiraroduille. Lähes joka harjoituksissa opettajamme puhui jo kisaamisesta, sillä ilmeisesti tässä laijssa kynnys kilpailemiseen on alokasluokassa matala. 

Me Napsun kanssa kyllä tykkäsimme lajista ja kouluttajasta, mutta kilpailemaan emme varmaan ole lähdössä ihan pian. En ole itse kovin kilpailuhenkinen ihminen, eikä aikataulussani oikein ole ylimääräisiä rakoja koiran kanssa kisaamiseen. Siitä huolimatta voimme suositella lämpimästi lajia jokaiselle, joka haluaa syventää suhdettaan koiraan!

Kurssin opetusten tehon huomasin parhaiten eräänä iltana lenkillä, kun näin viereisellä pellolla pari isoa lintua, joista tiesin Napsun kiinnostuvan. Komensin koiran heti seuraamaan minua, syötin sille tiheästi taskustani nameja ja hoin "seuraa"-käskyä niin kauan, että pääsimme lintujen ohi.

Napsu, meidän touhutassu, ei kiinnittänyt lintuihin mitään huomiotaa vaan tuijotti minua tiiviisti ja kulki käskyjeni tahdissa kiltisti eteenpäin! Kurssi oli todella tehnyt tehtävänsä.

Onko sinulla kokemuksia rally-tokosta tai muista koiraharrastuksista?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Piia
1/2 | 

Kiva kirjoitus rallysta! Mekin olimme Ossin kanssa rallyssa muutamalla kurssilla, kunnes agility vei :). Tosi kiva laji tuokin. Meillä muuten "täytyi" käyttää hihnaa, koska se on alimmassa luokassa pakollista. Koin sen välillä vähän hankalaksi.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Ihana Ossi <3 Meidän nivelvaivaista ei varmaan kannata agilityyn viedä, eikä aikaa ole yhtään enempää sitäkään varten... Mutta olen iloinen, että te olette löytäneet oikean lajin!

Me olimme tällä kerralla, kun kuvat otettiin, kahdestaan Napsun kanssa kurssilla ikään kuin yksityistunnilla ja saimme sen vuoksi harjoitella ilman remmiä. Napsukin tykkäsi siitä paljon enemmän, se ei ole oikein remmi-fani.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat