Joogan suosio kasvaa Suomessa vuosi vuodelta. Se on parikymppisten, nuorten tyttöjen keskuudessa eräs suosituimmista harrastuksista. Tänäkin kesänä tuhannet joogit kokoontuvat retriitteihin, kursseille ja meditaatio-workshoppeihin.

Itse olen harjoittanut joogaa pian kymmenen vuotta. Aloitin astangajoogan syksyllä 2008, koska toivoin saavani siitä lisää kärsivällisyyttä ja mielenrauhaa - olinhan tuolloin kahden pikkulapsen kanssa kotona hoitovapaalla.

Viikoittainen asanaharjoitus toimikin yllättävällä tavalla ja muun muassa pidensi pinnaa. Vaikka laji oli fyyisesti vaativa, ihastuin siihen kerta kerralta enemmän. Neljän vuoden astangaharjoittelun jälkeen aloin kokeilla muita joogamuotoja: vinyasa flow -joogaa, hot joogaa, bikramjoogaa ja kundaliinijoogaa. 

Olen kokeillut monia muitakin harrastuksia ja suuri osa niistä on jäänyt taakse. Olen soittanut viulua kymmenkunta vuotta, laulanut kuorossa, treenannut tavoitteellisesti kuntosalilla ja juossut puolimaratoneja. Jooga ei kuitenkaan ole unohtunut vaan pysynyt mukana elämässäni muodossa tai toisessa.

Jooga on keino olla sovussa itsensä ja muiden kanssa

Minulle joogan fyysinen puoli on vain pieni osa harjoitusta. Sanotaanhan, että jooga-asentojen eli asanojen perimmäinen tarkoitus onkin valmistaa keho mukavaan istuma-asentoon, meditaatioon ja hiljentymiseen. 

Jooga on minusta ihanaa, koska se tekee henkisesti niin hyvää. Kun joogaan säännöllisesti, olen levollinen, armollinen itselleni ja muille, näen asiat myönteisessä valossa - olen sovussa itseni ja ympäröivän maailman kanssa.

Joogaamiselleni meinasi pari vuotta sitten tulla loppu, kun minulla todettiin luukato eli osteoporoosi sekä alaselässä kulumia. Fysioterapeutit olivat kauhuissaan kun näkivät, millaisia harjoituksia teen säännöllisesti.

Yksi kielsi minulta ehdottomasti niskahartiaseisonnan, toinen päälläseisonnan ja kolmas jopa kaikki eteentaivutukset. Luuston haurauden ja kulumien lisäksi sain kuulla, että minulla on yliliikkuvat nivelet, joiden liikkuvuutta ei missään nimessä saisi lisätä joogaamalla.

Olin ymmälläni ja surullinen. En koskaan ajatellut joogan olevan pahaksi koska se ei tuntunut pahalta. Päin vastoin, muutama joogaliike oli ainoa keino, jolla sain tietyt, jumittavat selkälihakset hiukan vetreytymään.

Lopulta löytyi fyssari, joka tarkkaili harjoitustani ajatuksen kanssa, kehotti kuuntelemaan omaa kehoa ja tekemään sellaista, mikä hyvältä tuntuu. Sitä neuvoa olen noudattanut hyvällä menestyksellä.

Yli nelikymppisenä joogaopettajaksi!

Tänä kesänä suhteeni joogaan syvenee, sillä sain harvinaisen mahdollisuuden osallistua kansainvälisen jooga-allianssin sertifioimaan joogakoulutukseen Espanjan Mallorcalla, jonne lähden parin viikon kuluttua. Jos suoritan kurssin sekä siihen kuuluvat oheistehtävät hyväksytysti, saan joogaopettajan (Registered Yoga Teacher, RYT 200) pätevyyden.

Haluan opettaa joogaa, sillä haluaisin että muutkin pääsisivät osallisiksi samasta levon ja rauhan tunteesta, jonka jooga minulle tuo. Lisäksi muiden opettaminen on paras keino oppia itse lisää. Eräs joogaguru on sanonut, että vain opettamalla muita voi tulla jossain asiassa mestariksi:

“If you want to learn something, read about it. If you want to understand something, write about it. If you want to master something, teach it.”
– Yogi Bhajan –

Ei, en aio kurssin jälkeen hylätä perhettäni ja muuttaa johonkin Intian ashramiin. En myöskään aio vaihtaa uraa, heittää viestintäkonsultin hanskoja tiskiin ja ryhtyä päätoimisesti joogailemaan.

Kurssin jälkeen toivon, että voisin tehdä iltaisin ja viikonloppuisin esimerkiksi sijaisuuksia joogasaleilla eri puolilla pääkaupunkiseutua. Salainen haaveeni on ollut, että voisin jonain päivänä opettaa joogaa vanhuksille.

Joogastahan voi olla merkittävää apua esimerkiksi muistihäiriöissä sekä niiden ehkäisyssä. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä lähialueen dementiakodeissa ja tiedän, että mikä tahansa virkistävä toiminta voi tuoda paljon valoa ja iloa vanhuksen arkeen.

Minähän olen pian 42. Minulla alkaa olla jo enemmän yhteistä seniorijoogaajien kanssa kuin niiden nuorten akrobaatikkojen, jotka kansoittavat pääkaupunkiseudun joogasaleja ja -tapahtumia.

Ehkä aikuiselle joogillekin on oma paikkansa. Mitä mieltä sinä olet?

Blogi myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin | Snapchat (Aino): @ainomarja

Kommentit (2)

Heli / Taikasaappaat
1/2 | 

Wau, ihan mahtava mahdollisuus päästä joogakurssilla ja sitä kautta saada mahdollisuus opettaa joogaa. Minä käyn yin-joogassa, astangaakin olen kokeillut, mutta se ei tuntunut omalta "lajilta".

Minä kävin tänä keväänä satujoogakoulutuksen ja ensi syksynä syvennän lasten joogaosaamistani lasten joogaohjaajakoulutuksessa. Voi olla, että en ala ohjata varsinaisia joogaryhmiä lapsille, vaan hyödynnän koulutuksen antia ohjaamillani lasten ja nuorten mindfulness-kursseilla ja tunnetyöpajoissa ja tunnetaitoryhmissäni.

Mukavaa alkavaa kesää!

Vierailija
2/2 | 

Yle Areenasta löytyy mielenkiintoinen radiokeskustelu joogasta, sillä se oli Tiina Lundbergin huoltamon aiheena viime viikolla. Kannattaa kuunnella!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat