Meidän kolmikerroksinen kotimme on purettu lattiasta kattoon, tällä hetkellä meillä ei ole edes lattioita, on vain rungot. Yläkerta on ilman väliseiniä ja kaikki on yhtä avaraa tilaa. Olemmekin välillä miettineet, että sinne voisi perustaa hienon pop up –ravintolan ja pitää vaikka tanssit. Kuka väliseiniä silloin tarvitsee? ;) Alakerrassa oli ennen keittiö ja neljä huonetta, nyt keittiö ja kolme huonetta ovat samaa tilaa ja vain vieras- ja työhuoneeksi kaavailtu huone sai pitää väliseinänsä.  Kellari on täynnä soraa, ja lattiat odottavat valamista.

Meillä vierailleet ovat todenneet, että on vähän vaikea hahmottaa, millainen talosta tulee. Minun täytyy myöntää, että se ei ole ollut minulle vaikeaa. Päinvastoin, olen ostohetkestä lähtien nähnyt selkeästi sen, mitä haluan ja millaiseen tyyliin talo puetaan. Mutta se, mitä en ole hahmottanut, on se, miten monen mutkan takana tuohon tulokseen pääseminen on. Kiitos kaksi vuotta kestäneen talon metsästyksen ja miehen realismin, en kuitenkaan olettanut, että pari tapetinvaihtoa riittää ja muovimattojen riipiminen, jotta alta paljastuu kiva puulattia. Joo, kyllä sieltä paljastui puulattia, mutta sekin on muisto vain. Kun lattian alle täytyy asentaa ilmastointiputkia, vetää sähköt ja putket uudestaan sekä vaihtaa eristeet, niin silloin lattia saa olla melkoisen ihana, jotta se menee kaiken tuon edelle. Samoin kävi ihanille tapeteille, niitä ei voinut säästää. Vaikka minä kai perustin ostohalukkuuteni osin niihin, mies näki paremmin pinnan alle. Sellainen myönnytys on tehty, että yläkertaan vievien portaiden seinälle on saatu jätettyä alkuperäinen tapetti. Koska tapetti oli jopa äitini mielestä hieno, uhkailin, ettei kai mieheni nyt anoppia uskalla uhmata. Niin tai näin, mutta tapetti sai jäädä paikoilleen.

Mutta hyvä niin, etten ole hahmottanut ihan kaikkea noin 1,5 vuotta sitten. Nyt myös ymmärrän paremmin vanhoissa taloissa asuvien ystävieni kehotukset tulla seuraamaan heidän remontointiaan ja elämää sen keskellä ennen oman haaveen toteuttamista. Hahmotusvaikeuksista huolimatta en kuitenkaan kadu, vaan olen opetellut ajattelemaan, että aina seuraavana remppapäivänä ollaan askeleen pidemmällä kuin edelliskerralla. Ja joskus, vaikka hitaasti, pääsemme mekin perille.

Kommentit (2)

Mannaryyni

Löysin tieni tänne. Ensin tosin etsin ihan väärästä lehdestä :D

Tätä oli mukavaa lukea. Aion seurata jatkossakin!

Kirsikkatee
Liittynyt3.9.2015

Hei, ihan mahtavaa, että löysit ja jäät seuraamaan. :)

Tänne kirjoittelen eniten näitä talotunnelmia ja toiseen blogiin vähän kaikkea. ;)

Seuraa 

Unelmien talo löytyi vuonna 2014, 50-luvun puutalo, jossa oli huikeat 70-luvun tapetit, väriä ja persoonallisuutta. Siitä alkoi remontti, jolle ei loppua näy. Tämä blogi kertoo tapettitalosta, sen remontista ja sinne muuttavasta perheestä. Ope-isästä, viestijä-äidistä ja kahdesta tytöstä, jotka ovat kuin Heinähattu ja Vilttitossu. Äiti kiertää kirppareita ja sisustaa jo mielessään taloa, jossa ei vielä ole edes lattioita, isä sulkeutuu mielellään tunneiksi keittiöön, kokeilee ja kokkaa juhla-aterioita ja yhdessä ollaan ihan pihalla, mieluiten mökillä tai muualla luonnon rauhassa.