Maamme elinkeinoelämässä ja sen mukana teollisuudessa käynnissä oleva voimakas murrosvaihe on tuonut viime aikoina esille koulutustoiminnan merkityksen muutosten aiheuttamien haittojen korjaajana ja parempien toimintaedellytysten luojana. Ammatit syntyvät ja katoavat aikaisempaa nopeammassa rytmissä, tehtäväkuvat osoittautuvat yhä tarpeellisemmaksi. Tällä hetkellä teollisuuden piirissä liikkuvat ajatukset tuovat mieleen piirteitä tekstiiliteollisuuden koulutustoiminnan alkuvaiheista ja silloin esitetyistä perusteluista teollisuusalamme oman koulutustoiminnan kehittämiseksi. Ehkä myös tekstiiliteollisuuden ensi vuonna vietettävä 280-vuotis juhlavuosi on omiaan perustelemaan kuvausta 35 vuoden takaisista pyrkimyksistä teollisuusalamme kilpailukyvyn kehittämiseksi koulutustoiminnan avulla. Tämä tarkastelu tapahtuu lähinnä Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliiton näkökulmasta.

 

Oppia Ruotsista

 

Eräänä pulmana tekstiiliteollisuuden sodan jälkeisten monien ongelmien joukossa oli monikonekäyttö ja sen palkkauskysymykset. Kävin mm. tästä asiasta keskusteluja 1948 Sveriges Textilindustriförbundin silloisen toimitusjohtajan Kaj Åbergin kanssa, jonka myötävaikutuksella voitiin vuonna 1949 järjestää työnantajaliittomme ja tekstiiliteollisuuden työntekijäjärjestön yhteinen opintomatka ruotsalaisiin tekstiiliyrityksiin. Tietääkseni tämä oli maamme teollisuudessa ensimmäinen kerta, jolloin työnantaja- ja työntekijäjärjestöt suorittivat yhteisen ulkomaisen opintomatkan. Tällä matkalla saatoimme todeta Ruotsin tekstiiliteollisuudessa äskettäin aloitetun systemaattisen työnopetuksen toteuttamisen sekä työntekijä- että laitosmieskoulutuksessa. Sen tulokset rohkaisivat meitä vähitellen lähtemään samalle tielle ja keväällä 1951 asetettiin työnantajaliittoon toimikunta suunnittelemaan laitosmieskoulutusta. Mietinnön valmistuttua samana kesänä perustettiin syksyllä 1951 työnantajaliiton koulutuskomitea ja tiettävästi ensimmäisenä työnantajaliittona maassamme palkattiin työnantajaliittoon insinööri tehtävänään koulutusajan rationalisointitoiminta. Ratkaiseva merkitys koulutustoiminnan edelleen kehittämisessä on dipl.ins. E. Alftanin ja minun samana syksynä Ruotsiin suorittamalla opintomatkalla. Sen tuloksena laadittiin syksyllä tekstiiliteollisuuden ensimmäinen sekä systemaattista työnopetusta että laitosmiesten koulutustoimintaa käsittelevä koulutusohjelma. Se hyväksyttiin liittohallituksessa 21.12.1951.

 

Työnantajaliiton rooli

 

Periaatteellisena lähtökohtana työnantajaliitollamme oli tällöin ajatus sen osalle lankeavasta vastuusta teollisuuden inhimillisestä tekijästä. Tämä vastuu ei koskenut yksin myötävaikutusta työ- ja sosiaalilainsäädännön kehittämiseen sekä työvoiman työehtojen määrittelyyn silloin alkuvaiheessa olleen työehtosopimusjärjestelmän avulla. Työnantajaliiton tehtäväkenttään katsottiin nyt myös pyrkimys edesauttaa työvoiman saantia ja sen koulutuksen edistämistä sekä yleisen oppilaitoksen että teollisuuslaitoksen sisällä Konkreettisena pyrkimyksenä oli oppiajan lyhentäminen, oikean työmenetelmän opettaminen ja positiivisen asenteen luominen työhön. Tähän pyrittiin mm. antamalla yleiskuva tuotantoprosessista samoin kuin kiinnittämällä huomiota työturvallisuusnäkökohtiin. Silloin käytäntöön tullut TWl-työnopetusjärjestelmä loi pohjan systemaattisen työnopetuksen kehittämiselle. Kun ainoastaan harvoilla suurimmilla teollisuusyrityksillä olisi ollut edellytyksiä itse kehittää tarvittavat opetusmenetelmät ja opetusmateriaali, katsottiin sekä ajan säästämisen että järjestelmän tehokkuuden kannalta tarkoituksenmukaiseksi keskittää suunnittelu- ja laatimistyö työnantajaliiton piiriin.

Käytännön toiminta alkaa

Pentti Tuomola kertoi edelleen, että varsinainen käytännön koulutustoiminta aloitettiin työnantajaliiton piirissä keväällä 1952 laajalla koulutustoimintaa koskevalla informaatiolla, jolloin selvitettiin sekä laitosmieskoulutuksen että työntekijäkoulutuksen luonnetta ja tavoitteita. Ensimmäinen laitosmieskoulutuksen 4-viikkoinen peruskurssi toteutettiin Tampereen teknillisellä opistolla toukokuussa 1952. Tämän jälkeen seurasi laitosmieskoulutuksessa tarvittavien oppikirjojen ja opetusmateriaalin laatimiskausi, joka johti myöhempinä vuosina varsin laajan tekstiiliteknisen oppikirjamateriaalin syntymiseen. Myös systemaattista työnopetusta koskevan materiaalin laatiminen pantiin alulle. Monenlaiset sodan jälkeiset tekstiiliteollisuuden pulmat, kuten konekannan uusiminen ja raaka-ainekysymykset, veivät kuitenkin yritysjohdon huomiota siinä määrin muualle, että systemaattisen työnopetuksen käyntiinlähtö tapahtui varsin hitaasti eräitä suuria yrityksiä lukuun ottamatta. Eräänä hidastavana tekijänä oli myös yrityksissä koulutushenkilökunnan puuttuminen.

 

Yhteistyö rakentuu

 

Tekstiiliteollisuuden koulutustoiminnan aloittaminen käytännöllisesti katsoen aivan alusta merkitsi luonnollisesti monia ongelmia ja vaikeuksia, mutta johti myös harvinaislaatuiseen yhteistyöhön eri yritysten, työnantajaliiton ja tehtaiden insinöörikunnan sekä mm. tekstiilityönjohtajia edustavan järjestön kanssa. Opettajakokouksiin ja opetusmateriaalin laatimiseen tähtääviin erilaisiin informaatiotilaisuuksiin osallistui kymmenittäin teollisuutemme eri organisaatioportaita edustavia henkilöitä. Koulutushengen ja - tietouden kehittäjänä on myös syytä mainita vuonna 1957 perustettu koulutushenkilöstön vapaaehtoinen yhteistyömuoto: Kouluttajain Kilta.

 

Koulutustoiminnan vaiheita

 

Merkittävä vaihe tekstiiliteollisuuden koulutustoiminnassa oli vuosi 1956, jolloin liiton palvelukseen tulleen dipl.ins. Tauno T. Mäen toimesta laadittiin uusi teollisuusalan koulutussuunnitelma. Ensimmäisenä tavoitteena oli koulutushenkilöstön kouluttaminen ja sitä tarkoittava kurssi toteutettiin 1957. Perusteellisten tutkimusten jälkeen toteutettiin myös 1958 ensimmäinen 2-vuotinen työnjohtajakurssi, joka rakentui keskitetyille luentopäiville, laajalle opetuskirjemateriaalille sekä Johtamistaidon Opiston (Teollisuuden Työnjohto-opiston) työnjohtajien peruskurssille. Tämä 30 vuotta sitten alkanut toiminta jatkuu edelleen. Lisäpiirteenä 50-luvun koulutustoiminnasta mainittakoon vielä työhönottajien kurssi. Erittäin merkittäväksi muodostui laajan oppikirjamateriaalin laatiminen.

 

Insinöörikoulutus

 

1960-luvulla jatkuvat edellä viitatut toimintamuodot ja niihin liittyvä tutkimus- ja informaatiotyö. Uutena piirteenä 1960-luvulla tuli toimintaan erittäin vaativa insinöörikoulutus, tuotantoteknillinen kurssi I ja 11. Sen merkitys tekstiiliteollisuuden insinöörikunnan jatko- ja täydennyskoulutustilaisuutena sai osakseen varsin laajaa tunnustusta. Epäilemättä myös opettajana toimiminen ja opetusmateriaalin laatiminen merkitsivät teollisuuden insinöörikunnalle tehokasta koulutusmuotoa.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tekstiili- ja muoti juttuja, läheltä ja kaukaa, vanhaa ja uutta. Ideoita käsillä tekemisestä, arjen juttuja.

Luettelo Suomen tekstiili- ja vaatetustehtaista

Suomen Tekstiili & Muoti

Paitapaino