Suomen tekstiiliteollisuusliitto

 

Suomen tekstiiliteollisuus täyttää enssi vuonna 280 vuotta. Aikaisemmin työmarkkinapoliittiset asiat kuuluivat 1905 perustetulle Suomen Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitolle ja kauppapoliittiset asiat 1945 perustetulle Tekstiilivaltuuskunnalle. Toiminnoissa oli paljon päällekkäisyyksiä ja hallintoelinten jäsenet olivat usein samoja, mutta myös kenttä, jossa toimimme, oli muuttunut. Liitot yhdistettiin viime vuoden lopussa yhdeksi Tekstiiliteollisuusliitoksi. Muutoksiin tottuneena oli tekstiiliteollisuus Suomessa ensimmäinen liittojen yhdistämisessä, mutta ei varmastikaan viimeinen.

 

Historiallinen katsaus

 

Suomen tekstiiliteollisuuden syntymävuotena on pidetty vuotta 1738. Silloin aloitti toimintansa turkulaisen kauppiaan ja värjärin Esaias Wechterin manufaktuurilaitos Tuomiokirkon vieressä. Tosin kankaan kudontaa oli harrastettu jo tätä ennen, mutta se oli enemmänkin kotiteollisuutta kuin teollisuutta. Wechterinkin alku oli hyvin vaatimatonta. Oli yhdet kangaspuut, joita käyttämään tarvittiin kolme henkilöä. Kankaat kudottiin Turussa ja vanutettiin Littoisten järven rannalla. Vähitellen toiminta laajeni ja kangaspuita oli parhaimmillaan viidet, työntekijöitä yhteensä 50 ja vuosituotanto 4.750 m verkaa ja 1.500 m vuoriboijia. Toiminta perustui pääosin Turkuun sijoitetun armeijan sotilasveran hankintoihin. Wecherin tuotantolaitos oli 18 vuotta maan ainoa alallaan.

Kaksi vuotta villamanufaktuurin perustamisen jälkeen aloitti niin ikään Turussa toimintansa Friedrich Lutken sukka- ja nuttukutomo. Ajoittain tehtaassa oli 30:kin työntekijää. Tuotanto myytiin pääosin Turun porvareille.

Samoihin aikoihin kehittyivät myös kotimaisen raaka-aineen pohjalla toimivat pellavakehruu- ja kutomoyritykset pääasiassa Hämeenlinnaan, Porvooseen ja Turkuun. Tuotteet olivat armeijan telttakangas ja varsinkin rannikkoseudulla purjekangas. Näihin aikoihin ryhdyttiin käyttämään myös puuvillaa pääasiassa kotiteollisuudessa, mutta osaksi myös sen aikaisissa manufaktuureissa.

Elettiin voimakkaasti omavaraistalousperiaatteella, rahaa liikkui vähän ja pääoman puute esti manufaktuurilaitosten laajentamisen. Ammattitaito kuitenkin lisääntyi ja tätä kautta valmisteltiin varsinaisen teollisuuden syntyä.

 

Manufaktuureista teollisuuteen

 

Tuotantoa haittasi koko alkuajan lankojen puute, jota ei pystytty poistamaan kehruuhuoneiden eikä kotikehruun avulla.

Englannissa keksittiin kehruukone vuonna 1767, Suomessa tiedetään ensimmäisen kehruukoneen pyörähtäneen käyntiin 1800 Jokioisten verkatehtaassa. Tässä kenraalimajuri Willebrandin omistamassa tehtaassa oli parhaimmillaan 70 työntekijää ja 12 kangaspuut, jotka edelleen olivat käsikäyttöiset.

20 vuotta myöhemmin eli 1820 ihastui James Finlayson tuhannen asukkaan idylliseen Tampereen kaupunkiin, jossa hän ryhtyi rakentamaan kehruukoneita. Kauppa ei kuitenkaan käynyt ja suunnitelmia oli muutettava. Niinpä Finlayson ryhtyi kehräämään kotimaista villaa ja pellavaa. Ilmeisesti tyypillisenä teknikkona hän ei ollut tutkinut markkinoita, vaan joutui vielä kerran muuttamaan suuntaa ja siirtymään puuvillan kehruuseen. Venäjällä aikoinaan toimineella Finlaysonilla oli hyvät suhteet naapurimaahan ja niinpä hänen tuotannostaan puolet vietiin Venäjälle. Jo 1840-luvun puolivälissä oli Finlaysonilla Tampereella yli 200 kutomakonetta, 9.000 kehruuvärttinää ja työntekijöitä yli 500.Tehdas oli maan ainoa todellinen suurtuotantolaitos.

Finlaysonin hyvä ystävä ja työtoveri John Barker perusti vuonna 1843 Aurajoen rannalle puuvillakehräämön, jota sittemmin täydennettiin kutomolla. 4 vuotta myöhemmin Wahrn toteutti oman tehtaansa perustamisen rakentamalla Forssaan puuvillatehtaan. Tämän jälkeen perustettiin Suomeen vielä Vaasan Puuvilla, Tampereen Puuvillateollisuus (myöhemmin Tampella Oy:n Lapinniemen puuvillatehdas) sekä Porin Puuvilla.

Vaikka trikooteollisuus alkoi Turussa verkatehtaan perustamisen aikoihin, kehittyi se varsinaiseksi teollisuudeksi runsaat 100 vuotta myöhemmin eli 1845, jolloin William Notbeck ryhtyi valmistamaan sukkia koneilla, jotka saivat käyttövoimansa Finlaysonin puuvillatehtaan voima-akselista. Trikookoneita oli parhaimpana aikana jo 24.

Trikootuotanto ei ilmeisesti kuitenkaan sopinut puuvillatehtaan yhteyteen, vaan se lopetettiin aikanaan ja varsinaiseksi trikoon uranuurtajaksi tuli 1890 Suomen Trikoo Oy AB:n edeltäjä N. Bauerin Sukka & Trikoo Tehdas, joka rakennettiin Pyynikille.

Pellavatuotteiden valmistus oli jäänyt manufaktuuritasolle, kunnes 1856 Adolf Törngren perusti Tammerkosken rannalle, vastapäätä Finlaysonin tehdasta, 5-kerroksisen pellavatehtaan, joka oli aikanaan Suomen suurin investointi.

Kysyntä ja tuotanto sekä yritysten kannattavuus olivat hyvin vaihtelevia. Loistavien vuosien jälkeen tuli katastrofiaikoja. Nämä kaikki merkitsivät suuria muutoksia tekstiiliteollisuudelle. Vain harvat yritykset selviytyivät niistä kunnolla.

Varsinkin villateollisuudessa tapahtui suuria muutoksia. Jokioisten Verkatehdas muutti Tampereelle 1858 ja toimii tällä hetkellä Tamfelt Oy:nä. Liljeroos, Klingendahl, Turun Verkatehdas, Orimattilan Villakehruu- ja Kutomatehdas ja Oravaisten Verkatehdas eivät ole enää toiminnassa. Hyvinkäälle 1892 perustettu Hyvinkään Villakehräämö on osa Valvillaa.

Tuontipaineen puristuksessa villateollisuutta pyrittiin vahvistamaan muodostamalla 1959 Villayhtymä, joka taloudellisten vaikeuksien jälkeen muodostettiin Hyvillaksi ja liitettiin 10 vuotta sitten osana Valvillaan.

 

Tekstiiliteollisuus uranuurtajana

 

Aikansa suurteollisuutena tekstiiliteollisuudella on ollut varsin keskeinen asema maan elinkeinoelämässä. Monessa asiassa tekstiiliteollisuus on ollut uusien aatteiden ja tekniikoiden kehittäjä. Niinpä Littoisten Verkatehtaalle hankittiin ensimmäinen teollisuuskäyttöön rakennettu 16 hevosvoiman höyrykone 1944. Tampereen ja Turun ensimmäiset kaasuvalot saivat alkunsa tekstiilitehtaista. Maamme siirtyi myös sähkövalaistuksen kauteen 1882, jolloin Finlaysonilla käynnistettiin Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen sähkölaitos. Finlaysonilla suoritettujen puhelinlaitekokeilujen jälkeen perustettiin Tampereelle maamme ensimmäinen puhelinyhdistys vuonna 1883. Suomen ensimmäinen sähköraitiotie huolehti Forssan tehtaan sisäisestä liikenteestä. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että maan ensimmäinen osuuskauppa perustettiin Finlaysonin yhteyteen Tampereelle.

Hyvin monilla paikkakunnilla tekstiiliteollisuuden ympärille on kehittynyt hyvinvoipia kaupunkeja, joihin tekstiiliteollisuuden toiminta on antanut leimansa. Tällaisia ovat olleet ja ovat osittain vieläkin Tampere, Pori, Vaasa, Turku, Hyvinkää ja Forssa.

 

Tästä eteenpäin

 

Tekstiiliteollisuuden 280-vuotissyntymäpäivät muodostavat vain eräänlaisen välivaiheen. Meidän tulee kiireisesti suunnitella tulevaisuuden toimintaa. Markkinat ympärillämme muuttuvat jatkuvasti. Kauppa vapautuu, yhteydenpito kansainvälistyy, kuluttajien saatavilla on tuotteita, jotka sisältävät korkean design- ja halvan työpaikan panoksen. Englannissa kiellettiin aikanaan tekstiilikoneidenvienti ja pyrittiin turvaamaan, sillä oma etulyöntiasema, mutta siitä oli seurauksena se, että koneiden rakentajat siirtyivät muihin maihin. Tänään konekauppa on vapaata, samoin kuin suurelta osin myös tekstiilikauppa. Nyt eivät kulje koneiden tekijät, vaan mallit ja mallisuunnittelijat. Myös pääoma liikkuu kansainvälisesti hyvinkin vapaasti hakeutuen sinne, missä se voi kasvaa.

Tilanne ei tekstiiliteollisuudessa ole millään tavoin uusi, vaikeudet vain vaihtuvat. Vapaalla kilpailulla on yksi hyvä ominaisuus. Se synnyttää yleensä aina vaikeuksien voittamistahdon ja kyvyn selviytyä uusista, alati vaihtelevista ongelmista.

Meidän valttimme niin kotimarkkinoilla kuin viennissäkin on edelleen se paljon "kaluttu" ja joskus ylimainostettukin, mutta yhä uusiutuva suomalainen design, tai paremminkin kansainvälisten trendien omaleimainen soveltaminen paikallisia olosuhteita vastaavaksi. Suomen tekstiiliteollisuuden onneksi joka vuosi valmistuu ennakkoluulottomia, uusilla ideoilla varustettuja dessinatöörejä.

Mallisuunnitteluun, sen modernisoimiseen ja sen aikataulujen lyhentämiseen liittyy hyvin läheisesti uuden tietojenkäsittelytekniikan soveltaminen, niin trikoossa kuin kankaan kudonnassakin. Kuukausia kestänyt mallien suunnitteleminen ja tekeminen kutistuu uuden tietojenkäsittelytekniikan avulla päiviksi, jopa tunneiksi. Tällä ja vain tällä menetelmällä voidaan tulevaisuuden muotitrendisykkeessä pysyä kiinni. Jotta tavaran hankintapäätös olisi oikea, on se jo nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa tehtävä lähempänä lopullista ostotapahtumaa. Tavaran toimitusaika tulee olemaan yhä lyhyempi ja on osattava ostaa oikeaa tavaraa oikeaan aikaan. Kaikki tämä on mahdollista vain uuden tietojenkäsittelytekniikan avulla.

Palkkakustannukset tulevat nousemaan maassamme jatkuvasti. Ero ns. halvan palkan maihin ei pienene, päinvastoin. Palkkapaineesta johtuen tekstiiliteollisuus on kehittänyt robottitekniikkaa jo silloin, kun varsinainen robottikäsite ei vielä ollut yleisesti tunnettu. Se on tänään osittain myös kilpailukyvyn ratkaisu. Kilpailun voittaja ratkeaa tällä sektorilla sen hyväksi, kummalla on käytettävissään halvempaa pääomaa ja riittävä teknisen taitamisen kulttuuri. Suomessa pääoma ei ole halvinta mahdollista eikä tekninen taitaminen ole aivan huippuluokkaa, mutta olemme kuitenkin näillä resursseilla mitattuna keskitason yläpuolella.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tekstiili- ja muoti juttuja, läheltä ja kaukaa, vanhaa ja uutta. Ideoita käsillä tekemisestä, arjen juttuja.

Luettelo Suomen tekstiili- ja vaatetustehtaista

Suomen Tekstiili & Muoti

Paitapaino

 

Hae blogista