Heräsin jälleen oudosta unesta. Sisällöllä ei ole väliä, se ei kerro kuitenkaan kenellekään muule mitään, mutta se nosti jälleen esiin yhden suuren tabun.

 

Lasten suojelu. Se on vaikea asia monessa perheessä, etenkin jos on useampia lapsia. Pesässä moni tuntuu tarvitsevan erillistä suojelua toisiltaan ja sisäisten uhkien lisäksi löytyy myös kosolti ulkoisia vaanijoita.

 

Sisäisiä uhkia on kaikkein vaikeinta nimetä. Onko kumppani lapsille turvallinen? Olenko itse lapsille turvallinen? voinko levätä rauhassa, turvallisesti kumppanini rinnalla? Pelkäänkö häntä jostain syystä? Ovatko ulkoiset uhat niin suuria ja vaarallisia, että sisäisten uhkien vaatimat muutokset muodostuvat esteeksi? Kuinka kauan voi kulisseja kannatella? Onko hyviä ja oikeita syitä erota? Miksi asiat ovat muuttuneet? Johtuuko se minusta, hänestä, muuttuneista arvoista, lasten myötä muuttuneista arvojärjestyksistä vai yksinkertaisesti hormoneista? Oikeata aikaa ei koskaan tule, jos rajaa ei itse itselleen aseta ja oikeaa tapaa ei ole, ellei moraali pakota asiaa miettimään.

 

Ulkoiset ja sisäiset jännitteet muodostavat ristiriidan, joka saa joskus aikaan lievempiä kohtauksia ja joskus suurempia. Monella äidillä tarve tilanteiden hallintaan on niin suuri, että lapsen ennakoimaton tempaus tai jekuttelu saa aikaan megalomaaniset raivarit, jopa väkivaltaa. Keho reagoi väkivallan uhkaan samoin kuin reagoisi väkivaltaan. Jos konkreettinen väkivalta on 10 km syvä merenpohjan kuoppa ja uhka on 5 km syvä merenpohjan kuoppa, se on silti syvä - ja tunne pelottavasta syvyydestä jättää kehoon muistijäljen.

 

Keho muistaa mystisesti asioita, ja syy on se, että vesi muistaa. Kehossa on vettä vähintään 85% ja kehossa voi solun sisällä kulkea muistoja myös edellisiltä sukupolvilta. Kaikki kehon muistot eivät ole omia. Tutkimattomat tunnemöykyt voivat periytyä paitsi opittuina käyttäytymismuotoina, myös vesimuistoina. Muistin purkamisessa ja uusien muistojen luomisessa on joillekin elämänmittainen savotta.

 

Viha kansallistunteena on ollut suojeluenergia villiä luontoa vastaan. Se on ollut puolustusmekanismi erilaisia valloittajia vastaan oikealta ja vasemmalta. Se on itsenäistä ja tiedostamattomana hallitsematonta. Sen purkaminen on välttämätöntä, jos haluaa saada elämästään luotua kauniin taulun. Hiljattain menehtynyt Wayne Dyer käytti metaforanaan appelsiinia. Appelsiinin sisältä rutistuu ulos sen sisältö, kun elämä aiheuttaa painetta. Sieltä ei tule ulos omenaa, kiiviä, banaania eikä mustikkaa. Ihminen on taipuvainen suojelemaan omaa ydintään. Jos appelsiini ei kelpaa itselle tai ulkoisille tahoille, ulos rutistuu katkeraa mehua. Makeaa mehua tulee, kun osaa hyväksyä oman sisäisen appelsiininsa ja valitsee ympärilleen ihmisiä sekä olosuhteet, joissa appelsiini on toivottu lopputulos. Tämän hahmottaminen vie oman aikansa ja paineet saavat aikaan turskahtelua.

 

Sisäisen appelsiinin etsimisen tiellä kauniimpia unia itselle ja toisille toivottaen <3

Kommentit (0)

Seuraa 

Tässä blogissa esillä ovat enkelit, peikot, menninkäiset, shamaanit, noidat, tarotit, energiat, symbolit, enneunet, tarot-kortit, hörhöt, pelot, varjot, energiahoidot, jäsenkorjaus, hieronta, sekä kaikenlainen muu kansanparannus yhdistettynä ihmiselämän kiemuroihin kuten äitiyteen, parisuhteisiin ja seksuaalisuuteen. 

Blogiarkisto