Täytin viime kesänä 30 vuotta. En juhlinut asiaa kovinkaan näyttävästi, koska sillä hetkellä huomio painottui enemmän loppuraskauteen kuin omaan ikääntymiseen. Etukäteen ajattelin, että tasavuosikymmenten täyttämisen merkitys olisi mitätön verrattuna äitiyden alkamiseen. Ja olihan elämässä silloin päällä kaikkea muutakin, muun muassa raskas suru äitini hiljattain tapahtuneesta äkillisestä kuolemasta.

 

Nyt kuitenkin, kun tässä jo kohta vuoden verran olen 3-kymppisten joukossa viihtynyt, niin pakko myöntää, että onhan se iso juttu. En enää ole sama ihminen kuin nuorempana enkä elä samanlaista elämää kuin ennen. Lapsen syntymä on muuttanut minua, mutta en koe sen olevan yhtään paha juttu. Toki uudenlaiseen arkeen on ollut totuttelua, mutta pitkään lapsesta haaveiltuamme olimme henkisesti mieheni kanssa siihen valmiita (niin valmiita ainakin kuin ylipäätään voi olla).

 

No niin, arki on siis toisenlaista kuin ennen. Se ei kuitenkaan ole ikääntymisen mukanaan tuoma suurin muutos. Suurin muutos on se, että tällä hetkellä koen muistuttavani itseäni arvomaailmaltani enemmän sellaisena kuin mitä olin 10-vuotiaana kuin mitä olin 20-vuotiaana. Se on oikeastaan aika mielenkiintoista.  Nimittäin 20-vuotiaana mietin paljon sitä, teenkö asioita oikein (eli saavutanko eri asioissa toivomiani tuloksia). 10-vuotiaan näkökulma oli toisenlainen: silloin mietin kovasti sitä, päädynkö tekemään oikeita asioita (omasta näkökulmastani tarkasteltuna tietenkin).

 

Nyt vauhti on  ehkä alkanut hivenen hidastua 20-vuotiaaseen minuun verrattuna. Puolison löytymisen myötä elämäni on selvästi asettunut  enemmän aloilleen. Toki nyt 30-vuotiaana olen ollut töissä paljon enemmän kuin mitä 20-vuotiaana olin ollut. Viimeiset yöt ovat olleet myös aika erilaisia sen aikaisiin töihin verrattuna. Ehkä sen takia mieleen tuon tuostakin nousee tällaisia kysymyksiä: Teenkö oikeita asioita? Olenko hyödyksi? Mitä haluan tehdä työkseni?

 

Onko tämäntyyppinen pohdinta muille tuttua tasavuosikymmenten lähestyessä? En muista tällaista olleen ainakaan näin paljon 10- tai 20-vuotissyntymäpäivien yhteydessä. Toki tältä osin aika saattaa olla jo ehtinyt kullata muistot. ?

Kommentit (2)

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014

Kiitos mielenkiintoisista pohdiskeluista! Tasavuosien täyttämiselle on varmaan tosi tyypillistä se, että alkaa miettiä omaa elämää vähän uudesta näkökulmasta. Laitan tämän tänään jakoon KK:n Facebook-kavereille ja kysyn, millaisia ajatuksia eri tasavuodet ovat herättäneet. Kertokaa tähänkin!

Arjesta Enkeleihin
Liittynyt13.3.2016

Eipä ole.  Mulla on ollut kriisejä ja muutoksia niin paljon, etten ole ehtinyt sitten ikäkriiseilemään.  

Olen nauttinut kulloisestani iästäni niin paljon, ettei ole ollut tarvetta kriiseilyyn.  

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etelä-suomalainen ihmettelijä ja kahden koirapojan 3-kymppinen emäntä. Rakastan ulkoilua, valokuvaamista ja kaikkea kaunista. Pohdiskelua laidasta laitaan itseäni kiinnostavista aiheista.