Minäpä tiedän, mikä on tämän joulun paras lahjani! Tiedän sen vuoksi, että pääsin perjantaina valitsemaan sen itse.

Osallistuimme Venlan kanssa kosmetiikkabloggaajien iltatilaisuuteen, jonka yhteydessä pääsimme käymään keramiikkataiteilija Johanna Rytkölän studiossa Vantaalla.

Visiitti oli elämys. En ole ihan varma, olenko koskaan ennen käynyt taiteilijan studiossa. Siellä seinät olivat täynnä toinen toistaan vaikuttavampia teoksia.

Johanna Rytkölä on kuvanveistäjä, jonka materiaalina on keramiikka. Hän asuu ja työskentelee entisestä kaupparakennuksesta kunnostetussa ateljeetalossa. Taiteilijatyön lisäksi hän järjestää ateljeessaan esimerkiksi työporukoille keramiikkatyöpajoja.

Suurin osa suurikokoisista keramiikkateoksista oli täysin meidän budjettimme ulkopuolella, mutta myynnissä oli myös muutamia pikkuesineitä. Pian, kun olimme astuneet ovesta sisään, näin sen: tämän joulun joululahjani.

Se oli mielestäni hätkähdyttävän kaunis, lämpimänvärinen, näyttävä ja yksinkertainen keramiikkakoru. Se suorastaan jutteli minulle.

Päätin, että minun on saatava tuo koru ja muistin, että mieheni oli juuri pohdiskellut, mitä kummaa ostaisi minulle joululahjaksi, minulla kun on jo kaikkea. Tämähän olisi mainio ratkaisu pulmaan!

En käytä paljoa koruja. Kaulassani on yleensä yksi kultaketju, jonka olen saanut äidiltä.

Minulla on myös muutamia pukukoruja, joista jokaisen taustalla on jonkinlainen tarina tai tunne: eräs on äidin suvun perintökoru, toisen ostin kesäfestareilla lämpimänä päivänä, kun aurinko paistoi kuumasti ja rokki soi, kolmannen rakas ystävä antoi lahjaksi....

Rytkölän teoksille on yhteistä positiivisuus, suvaitsevaisuus, ilo, huumori ja liikkeen vaikutelma. Hänen tavoitteenaan on vangita liike veistokselliseen muotoon.

Taiteilija korostaa työssään pienten, arkipäiväisten tapahtumien merkitystä vahvuuden ja voiman lähteinä. Minun mielestäni oma koruni edustaa kaikkea tuota.

Tarinan lisäksi olen innoissani korusta, koska se tosiaan on itse valitsemani lahja. Minulle lahjan ei tarvitse olla paketissa joulukuusen alla. Tärkeämpää on, että se on jotain, josta itse pidän tai jota tarvitsen. Minulla kun tosiaan on jo melkein kaikkea.

Venlakin ihastui toiseen koruun, ja ilman muuta halusin ostaa sen tytölle. Rytkölälle vesi on tärkeä elementti, ja meidän mielestämme Venlan koru oli kuin keramiikkaan vangittu vedenpisara.

Oletko sinä käynyt keramiikkataiteilijan studiossa? Toivotko koruja joululahjaksi?

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (1)

Katja_optimismia
1/1 | 

Upeita persoonallisia kruja! Mahtavaa tosiaan, että niillä on tarina. En toivo koruja, olen toivonut pukilta uutta jumppakassia, kun edellisestä ovat vetskarit revenneet ja tavarat "vähän" tursuilevat. Heh. :D Oli ihanaa nähdä viime viikolla!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat