Marras-joulukuussa olen käynyt useamman kerran juoksulenkillä metsässä koiran kanssa. Yllättävää, sillä talvikeleillä juokseminen ei mielestäni ole kovin hauskaa.

En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiin liikunnasta, sillä tänä syksynä ohjattu, tavoitteellinen liikunta on jäänyt vähiin. Aloitin hiljattain uudessa työssä, ja nykyään minulta menee työmatkoihin yhteensä 2,5 tuntia joka arkipäivä. Pitkän päivän päälle ei ole kovin usein jaksanut enää lähteä liikkumaan erityisesti, koska minun pitää vielä illlalla käyttää koira ulkona.

Olen tänä vuonna töiden puolesta ns. downshiftannut, ja muutoksen myötä kuukausituloni ovat tippuneet puoleen. Niinpä aloin laskeskella, paljonko minulta kuluu rahaa liikuntaan vuositasolla, ja päätin jäädyttää jäsenyyteni paikallisessa kuntokeskuksessa.

Olen käynyt kuntokeskuksen kuntosalilla kolmisen vuotta, mutta salin jäsenyys on mielestäni turhan kallis: melkein 60 euroa kuukaudessa. Tuolla hinnalla voin käytännössä käyttää vain kuntosalia, sillä keskuksen ohjatut ryhmäliikuntatunnit ovat parinkymmenen kilometrin päässä, mikä on arkisin minulle liian kaukana.

Olemme olleet paikallisen urheiluseuran jäseniä jo yli kymmenen vuoden ajan. Niinpä salijäsenyydestä luovuttuani päätin, että yritän käydä seuran jumppatunneilla ja kuntosalivuoroilla. Se tuntuikin mukavalta ajatukselta, sillä aloin olla jo aika kyllästynyt pelkkään salitreeniin.

Joulukuun alussa tuli sitten tenkkapoo: urheiluseura ilmoitti nostavansa roimasti jäsenmaksuja ensi vuonna. Mikäli maksaisimme perhejäsenmaksua kuten ennenkin, seuran jäsenyys kustantaisi jo lähemmäs kolmisenkymppiä kuukausitasolla. 

Tuohan on periaatteessa pieni summa, ja seuran jäsenenä voi tukea hyvää tarkoitusta eli nuorisoliikuntaa. Silti aloin pohtia, palveleeko seuran jäsenyys sittenkään omia tarpeitani.

Seurassa on vain muutama jumppatunti ja kuntosalivuoro iltakuuden jälkeen, ja minä pääsen töistä kotiin vasta tuolloin kuuden maissa. Lisäksi seuralla on pitkä joulu- ja kesätauko, jolloin rahoille ei saa ollenkaan vastinetta.

Niinpä olen nöyrtynyt ja kaivanut lenkkikengät kaapin pohjalta. Asensin niihin oikein nastatkin takaisin, onhan viime viikkoina metsäpoluilla ollut liukasta. 

Periaatteessa en oikeastaan saisi juosta liukkailla poluilla, minullahan on osteoporoosi. Mutta minkäs teet, kun keho kaipaa vähintään pari kertaa viikossa sitä, että saisi kunnon hien pintaan!

Ajattelin, että voisimme koiramme Napsun kanssa oikein innostua taas juoksulenkeistä keväällä, jos saisimme rakennettua peruskuntoa tässä talven aikana. Juokseminen on ainakin edullinen ja kätevä liikuntamuoto, vaikka se onkin mielestäni vähän tylsää ja yksipuolista...

Miten sinä liikut ja paljonko liikuntaan kuluu sinulta rahaa?

P.S. Muistathan osallistua blogini uusimpaan kosmetiikka-arvontaan viimeistään lauantaina 17.12.!

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Matilde
1/1 | 

Kuntosalivaatteisiin on mennyt rahaa. Lenkkeilyä varten piti ostaa kunnon lenkkarit ja ulkoilutakki. Hyvistä lenkkikengistä kannattaakin maksaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat