Viikonloppu oli ihana, tavallinen ja rento. Se sujui kotitöitä tehden, lueskellen, pelaillen ja Napsu-koiran kanssa ulkoillen.

Karvakorvamme touhuja ulkona on ilo katsella. Sen meno on nyt niin kevyttä, kun turkki on lyhyt. 

Napsu kävi joulukuun lopussa trimmattavana. Selailin kamerasta Napsun kuvia ja vertailin kahta erilaista leikkausta. Edellisen kerran lemmikkimme kävi ammattilaisen käsittelyssä heinäkuussa, eli tällä kertaa trimmausväli oli tavallista pidempi.

Tajusin kuvia katsellessani, että myös jokin muu on muuttunut puolessa vuodessa kuin turkin kuosi. Kesällä edellisen trimmauksen aikoihin otin vielä päivittäin antihistamiinia, vaan en enää.

Olen viimein siedättynyt - päässyt eroon koira-allergiastani!

Heinäkuussa Napsu testasi Hienohelma-nimistä trimaamoa Kauhavalla. Tässä koira ennen...
Heinäkuussa Napsu testasi Hienohelma-nimistä trimaamoa Kauhavalla. Tässä koira ennen...

...ja näissä kuvissa jälkeen. Turkki leikattiin kauttaaltaan 12-millimetrin terällä, huiskuhäntää lukuun ottamatta.
...ja näissä kuvissa jälkeen. Turkki leikattiin kauttaaltaan 12-millimetrin terällä, huiskuhäntää lukuun ottamatta.

Olen aina ollut allerginen kaikille karvaisille eläimille. Eläinpölyallergiani tuli ilmi ja todettiin allergiatesteillä ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. 

Kaikkein pahimmat oireet sain ja saan edelleen hevosista. Minun ei edes tarvitse nähdä hevosta: hengitys alkaa vinkua, simät muurautuvat umpeen ja nenä juoksee jo tallin ulkopuolella. Saan myös oireita pelkistä tallivaatteista, jotka ovat olleet jonkun päällä.

Koira-allergiani luokiteltiin keskivaikeaksi tarkalla, seerumista mitattavalla allergiatestillä keväällä 2015. Olen onneksi perheemme ainoa eläinallergikko.

Saan välittömästi pahat oireet erityisesti lyhyt- ja karkeakarvaisista koirista kuten saksanseisojista tai ajokoirista. Jos oleskelen useamman tunnin muiden, vähemmän allergisoivien rotujen kanssa samassa tilassa, minulle kuitenkin tulee nuha, ääni painuu ja silmiä kutittaa. Näin on käynyt esimerkiksi Espanjan-vesikoiran ja villakoiran kanssa.

Olin varma, että unelma lemmikkieläimestä olisi minulle mahdoton. Vuorenvarma, kunnes kuulin uudesta, vasta kehitteillä olevasta rodusta nimeltä Australianlabradoodle.

Reilun puolen vuoden aikana siistin Napsun turkkia useamman kerran saksilla ja kerran trimmerilläkin. Silti koira oli varsinainen karvakasa, kun joulukuun lopussa lähdettiin Kirkkonummelle testaamaan Trim-It -trimmaamoa.
Reilun puolen vuoden aikana siistin Napsun turkkia useamman kerran saksilla ja kerran trimmerilläkin. Silti koira oli varsinainen karvakasa, kun joulukuun lopussa lähdettiin Kirkkonummelle testaamaan Trim-It -trimmaamoa.

Trim-It -trimmaamon Annalla oli lempeät, varmat otteet.
Trim-It -trimmaamon Annalla oli lempeät, varmat otteet.

Napsun turkki oli puolessa vuodessa mennyt niin pahasti takkuun, että se oli jälleen pakko leikata noin 10 milllimetrin mittaiseksi. Kasvoihin ja häntään jätettiin enemmän karvaa, sillä parta ja huiskuhäntä kuuluvat australianlabradoodlen trimmiin.
Napsun turkki oli puolessa vuodessa mennyt niin pahasti takkuun, että se oli jälleen pakko leikata noin 10 milllimetrin mittaiseksi. Kasvoihin ja häntään jätettiin enemmän karvaa, sillä parta ja huiskuhäntä kuuluvat australianlabradoodlen trimmiin.

Australianlabradoodle aiheuttaa harvoin oireita allergisille ihmisille. Monet astmaatikot ja vaikeastikin allergiset pystyvät elämään tämän rodun edustajien kanssa ilman voimakkaita oireita. Suomessa suurin osa australianlabradoodleista hankitaankin allergia- ja astmaperheisiin.

Australianlabradoodlen turkista ei irtoa karvaa, ja se hilseilee merkittävästä vähemmän kuin tavallinen koira, sillä "duudeleiden" iho on ohuempi kuin monilla muilla roduilla. Kun tavallisen koiran iho hilsehtii kerran päivässä, australianlabradoodlella se tapahtuu noin kerran viikossa. Tämän ominaisuuden taustalla on harvinainen geenimutaatio, jota rotujärjestöihin rekisteröidyt duudelit kantavat perimässään.

Ohuemman ihon ansiosta hilsettä ei muodostu paljon, joten allergikko altistuu duudelin kanssa eläessään pienemmälle määrälle allergeenejä kuin tavallisen koiran kanssa. Näin australianlabradoodle ikään kuin toimii siedätyshoitona: koiran kautta allergikko saa jatkuvasti pienen määrän allergeenejä, mutta vain pienen.

Allergiaa aiheuttavan eläinpölyn määrä pysyy niin matalana, että oireiden kanssa voi elää erityisesti, jos käyttää ilmanpuhdistinta ja tehostaa siivoamista. Vähitellen keho oppii sietämään allergeenejä.

Näin minulle lopulta kävi.

Tässä kuvassa Napsu oli ollut meillä vajaan viikon.
Tässä kuvassa Napsu oli ollut meillä vajaan viikon.

Napsu tuli meille heinäkuussa -15 muistaakseni kymmenen viikon ikäisenä. Se oli silloin lumoava, pureva ja pissaava, pieni villieläin. Kirjoittelin viime heinäkuussa blogiini yhteenvedon ensimmäisestä vuodesta koiran kanssa - siihen kun mahtui niin paljon...

Minä olin pentuaikana perheessämme se, joka sai kunnian siivota koiran jätökset, olihan se ensisijaisesti minun lemmikkini. Aluksi en käyttänyt allergialääkkeitä, mutta noin viikon yhteiselon jälkeen oli pakko aloittaa päivittäinen antihistamiini ja lisäksi myös kortisonipohjainen nenäsumute.

Vasta myöhemmin kuulin, että pennun pissa sisältää huomattavan paljon allergeenejä, ja leikkaamattoman uroskoiran eritteet vielä enemmän kuin muiden.

Nenäsumutteita käytin säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta antihistamiinipillerin otin joka päivä, kunnes se jäi minulta puolivahingossa pois viime syksynä. Sairastuin silloin kovaan flunssaan, enkä taudin aikana muiden troppien ohella ottanut enää allergialääkkeitä.

Flunssan jälkeen unohdin aloittaa uudelleen antihistamiinit ja vasta hiljattain tajusin, että en enää tarvitse niitä. Harjaan koiraamme viikoittain, annan sen nuolla käsiäni ja nykyään se jopa nukkuu makuuhuoneessamme, mutta minulle ei enää tule nuhaa!

Saattaa olla, että Napsun kastraatiolla on ollut vaikutusta lemmikkimme hilseen voimakkuuteen. Näin voisi ainakin maalaisjärjellä päätellä, jos kerran leikkaamattoman uroskoiran eritteet sisältävät paljon allergeenejä.

En tiedä, mutta en haluakaan tietää. Nyt vain nautin.

Voin painaa kasvoni Napsun turkkiin ja rapsutella sitä joka paikasta, pitää sitä sylissäni ja helliä ystävääni mielin määrin - ilman nuhaa, kirveleviä silmiä tai kutinoita.

Tätä en olisi ikinä uskonut, kun pienenä koululaisena ensimmäisen kerran allergialääkärin ihotestitaulukossa "koira"-sanan kohdalla näin suuren, punaisen renkaan.

Olen niin onnellinen. Onnellisempi ei koiranomistaja enää voisi olla.


Kesällä Napsu oli kanssamme Lapissa. Se oli niin reipas matkakumppani, että ansaitsi pusun!
Kesällä Napsu oli kanssamme Lapissa. Se oli niin reipas matkakumppani, että ansaitsi pusun!

P. S. Australianlabradoodle herättää toisinaan koiraharrastajien keskuudessa keskustelua, sillä se ei ole vielä Suomen Kennelliiton hyväksymä, virallinen rotu. Virallisesti siis Suomessa nämä koirat ovat sekarotuisia.

Tästä huolimatta rodun kehitys on hyvin hallittua ja tiukasti säädeltyä. Australianlabradoodeleiden kasvattajat kuuluvat kansainvälisiin rotujärjestöihin, kaikki virallisten kasvattajien jalostuskoirat rekisteröidään ja jalostuskoirilta vaaditaan laajoja, jopa Suomen Kennelliiiton vaatimuksia tiukempia terveystestejä.
 
ALD:n kasvattajaksi ei voi ryhtyä kuka tahansa. Oikeita australianlabradoodeleita syntyy siis vain rekisteröityneiden kasvattajien siitoskoirille. Kaikki lemmikkikoirat steriloidaan, eikä niillä teetetä pentuja. Näin varjellaan kehittyvän rodun ominaisuuksia.

Australianlabradoodle eroaa niin ulkonäöltään kuin myös luonteeltaan muista koiraroduista. Se ei siis ole satunnaisten paritusten tulos, "sekarotuinen", vaan rodulla on selkeät, tunnistettavat ja ennakoitavasti periytyvät ominaisuudet.

Prosessi australianlabradoodlen hyväksymiseksi ns. viralliseksi roduksi on meneillään rodun synnyinmaassa Australiassa ja Yhdysvalloissa.

Voit lukea lisää aiheesta Suomen rotuyhdistyksen sivuilta.

Blogini muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | YouTube | Snapchat @ruuhkavuodet

Kommentit (4)

Katjaana
1/4 | 

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Meillä herää aika ajoin keskustelu koiran hankinnasta. Yksi lapsistamme on lievästi koiralle allerginen, joten kirjoituksesi oli rohkaiseva. En muista, oletko kirjoittanut koiran aiheuttamista kustannuksista. Mitä vakuutukset, ruoka ja tarvikkeet maksavat vuositasolla? 

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Moikka ja kiitos kommentista. Itse asiassa olen kyllä tehnyt yhteenvetoa mm. koiran kustannuksista. Kirjoittelin viime heinäkuussa blogiini ensimmäisestä vuodesta koiran kanssa, siinä on aiheena myös rahanmeno:
http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/uraaidin_ruuhkavuodet/ensimmainen_vuosi_koiranomistajana_kannattiko

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Ria Hafren
Liittynyt17.8.2015
2/4 | 

Allerginen - vai ei...

Moni LUULEE olevansa allerginen koirille tai kissoille. OK. Tulee faktisia oireita: Hengitys- ja ihooireita jne. MUTTA. Muistan ikuisesti tämän: Tein yhtä ISOA projekitia. Yhteistyökumppanianainen tuli luokseni suunnittelemaan projektin erästä isoa osaa. Hän oli jo aiemmin kertonut olevansa hyvin allerginen kissoille: "Jos vain olen tilassa, jossa on ollut Kissa...".
Minulla oli silloin kissa. En kertonut naiselle hänestä Kissani oli koko ajan makuuhuoneessani tapaamisemme ajan. Nainen ei saanut pienintäkään reaktiota. Kun hän oli lähdössä minuun meni pieni piru. Sanoin: "Minulla on muuten kissa..." Ja näytin kohti makuuhuoneeni sänkyä, jolla kissani makasi. - Naisen reaktio oli sanoinkuvaamaton. Mutta tietysti hän inhosi minua sydämensä pohjasta tuosta lähtien (ei tosin toitottanut allergiastaan ikinä enään. - Mitä oli tehnyt ennen koko ajan).

Kun olin 24 v. kävin allergiatesteissä. Todettiin, että minulla on Vakava allergia vaikka mihin! Ajattelin: "Ja paskat!!" Enkä ikinä saanut mitään reaktioita testien osoittamiin juttuihin!!

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Hei Ria ja kiitos kommentistasi! Olen iloinen puolestasi, kun olet selvinnyt allergiasta noin helpolla ja harvinaisella tavalla. Oman kokemuksesi perusteella ei kuitenkaan kannattaisi vähätellä kenenkään allergiaoireita. Itselleni on esim. käynyt aivan päin vastoin kuin sinulle: olen saanut pahat hengitystieoireet huoneessa, jossa oleskeli joku tallivaatteissa. Kukaan muu ei tiennyt tästä hevosihmisestä ennen kuin aloin niiskuttaa. Eli ainakaan omalla kohdallani  allergiassa ole kyse mistään luulotaudista. Valitettavasti.

Kirjoitan blogia 13-vuotiaan tyttäreni kanssa: Sulassa sovussa

Blogimme myös somessa:
Facebook Instragram Pinterest YouTube | blogit.fi | Bloglovin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogissa Aino-äiti ja Venla-tytär yrittävät pysyä sovussa itsensä, toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. 42-vuotias Aino on joogaopettaja ja viestinnän ammattilainen. 14-vuotias Venla on Kirkkonummen kuntalähettiläs, joka näyttelee, laulaa ja kirjoittaa.
Hyvinvointia, kauneutta, kasvisruokaa, eettistä kuluttamista, työtä ja haaveita – sitä kaikkea sisältää äidin ja tyttären elämänmakuinen lifestyle-blogi.

Bloggaajiin saat yhteyden tästä. Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat